Jalasjärven epävirallinen paikannimistö − Eri-ikäisten nimistön tarkastelua

Tutkimuksessa tarkastellaan Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Jalasjärven kunnan epävirallista paikannimistöä. Tutkimuksen pääpaino on eri-ikäisten epävirallisen paikannimistön tarkastelussa. Aineisto koostuu 2122:sta epävirallisen paikannimen maininnasta, joiden joukossa on 1047 eri nimeä. Aineisto on kerätty pääosin kevään 2012 aikana. Tutkimukseen osallistui 82 entistä tai nykyistä jalasjärveläistä. Informantit on jaettu iän mukaan kolmeen vertailuryhmään. Nuorten ryhmä muodostuu 38:sta vuosina 1994−1995 syntyneestä, työikäisten ryhmä 21:stä vuosina 1952−1991 syntyneestä ja eläkeläisten ryhmä 23:sta vuosina 1926−1949 syntyneestä informantista. Jalasjärven keskustan taajama-alue muistuttaa kaupunkimaista ympäristöä, mutta pinta-alallisesti suurin osa kunnasta on maisemaltaan maaseutua. Informantit ovat kotoisin eri puolilta Jalasjärveä, ja myös paikannimiä ilmoitettiin eri puolilla kuntaa sijaitseville tarkoitteille. Paikannimet on jaoteltu tarkoitteen lajin mukaan. Lisäksi tarkastellaan paikannimien muodostustapoja ja nimeämisperusteita. Eri-ikäisten epävirallisessa nimistössä on aineiston perusteella varsin merkittäviä eroja. Kun nuorten nimistä 68,6 % on sekundaareja ja 31,4 % primaareja, työikäisten nimistä 57,6 % sekundaareja ja 41,9 % primaareja, eläkeläisten nimistössä sekundaarien nimien osuus on vain 41 % ja primaarien taas 57,7 %. Sekundaarien ja primaarien nimien jakauma on siis eläkeläisten nimistössä täysin päinvastainen kuin kahden muun vertailuryhmän nimistössä. Nuorten ja työikäisten nimistössä on enemmän sekundaareja nimiä, mutta eläkeläisten nimistössä primaarien nimien osuus on sekundaareja suurempi. Eri-ikäisten nimistössä on eroja myös sekundaarien nimien muodostustavoissa ja primaarien nimien nimeämisperusteissa. Nuorilla ja työikäisillä suosituin nimenmuodostustapa on johtaminen, eläkeläiset taas suosivat synonyyminimiä ja muita nimenosan korvaamisella muodostettuja nimiä. Nuorilla yleisin primaarien nimien nimeämisperuste on paikan ominaisuus, työikäisillä ja eläkeläisillä taas paikan sijainti. Eläkeläisten ja työikäisten nimistö on nuorten nimistöä murteellisempaa. Nuorten ja työikäisten nimistössä taas on eläkeläisiä enemmän slanginimiä.

Cleaning women

Kirjallisuusarvostelu

Eläkkeiden rahoitustavat – Tarkastelussa Suomen työeläkejärjestelmä

Eläkejärjestelmät koskettavat lähes kaikkia ja niillä on laaja-alaisia vaikutuksia kansantalouden toiminnan kannalta. Eläkejärjestelmät ovat olemassa, sillä täysin yksilön varaan jätetyssä varautumisessa vanhuusikää varten katsotaan olevan merkittäviä riskejä. Eläkejärjestelmissä eläke-etuutta saavat eläkeläiset ja maksajina toimivat työntekijät. Se kuinka eläke-etuudet rahoitetaan, ja kuinka maksut kerätään työntekijöiltä, riippuu rahoitustavasta. Eläkkeiden rahoitustapojen ääripäät ovat jakojärjestelmä ja rahastoiva järjestelmä. Jakojärjestelmässä eläkkeet rahoitetaan seuraavan sukupolven maksamilla työeläkemaksuilla. Järjestelmän tuotto perustuu reaalisen palkkasumman kasvuun, joka tulee tuottavuuden ja väestön kasvusta. Rahastoivassa järjestelmässä työntekijöiden eläkemaksut kerätään rahastoihin, jotka sijoittavat eläkemaksut sijoitusmarkkinoilla. Rahastot purkautuvat ja eläkettä aletaan maksaa työntekijän jäädessä syrjään työelämästä. Rahastoivan järjestelmän tuotto perustuu sijoitusmarkkinoilta sijoituksille saatuun korkoon. Suomessa on käytössä osittain rahastoiva järjestelmä, jossa osa eläkemaksuista sijoitetaan tulevaisuudessa maksettavaa eläkettä varten ja osa maksetaan jakojärjestelmäperusteisesti sen hetken eläkeläisille. Eläkkeiden rahoitustapa vaikuttaa kansantalouteen säästämisen ja rahoitusmarkkinoiden kehityksen kautta. Tässä työssä tarkastellaan rahoitustavan vaikutusta pääoman muodostumiseen kansantaloudessa limittäisten sukupolvien mallin avulla. Mallin avulla tarkastellaan pääoman muodostumista suljetussa taloudessa ensin tilanteessa, jossa yksilöt varautuvat omaan vanhuusikäänsä yksityisellä säästämisellä. Tämän jälkeen malliin tuodaan jakojärjestelmän ja rahastoivan järjestelmän mukaiset eläkejärjestelmät ja verrataan pääoman muodostumista suljetun talouden tapauksessa. Jakojärjestelmäperusteinen eläkejärjestelmä on herkkä väestön vanhenemiselle, joten tutkielmassa pohditaan miten eläkejärjestelmät olisivat kestäviä myös jatkossa ilman, että seuraavan sukupolven etuja heikennetään tai eläkemaksuja korotetaan. Vastaukseksi on tarjottu rahastoivan osuuden lisäämistä tai jopa kokonaan siirtymistä jakojärjestelmäperusteisesta järjestelmästä rahastoivaan järjestelmään. Tämä altistaisi tulevat eläkevarat entistä voimakkaammin markkinariskille ja lisäsi tuottojen hajontaa. Rahastoivan osuuden merkitystä Suomen työeläkejärjestelmälle tarkastellaan tutkielman empiirisessä osuudessa, jossa pohditaan, kuinka rahastointiasteen kasvattaminen lisäisi eläkejärjestelmän tuottojen hajontaa. Lisäksi pohditaan kuinka suomen yksityisiä työeläkevakuutusyhtiöitä koskettavat sääntelyt vaikuttavat sijoitustuottoihin ja tuottojen vaihteluun. Aineistona käytetään suurimpien työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitustuottoja ja sijoitusten kohdentumista vuosina 2006–2014.