Proėkt doma dli︠a︡ pereselelnt︠s︡ev

Digital image

Obezpechennostʻ zhivym inventarem, obsluzhivaemykh "Agro-dzhoǐntom" pereselent︠s︡ev Krivorogskogo raǐona, osevshikh na zemli︠u︡ v raznye sroki po dannym na 1oe i︠u︡li︠a︡ 1926 goda

Digital image

Professionalʻnyǐ sostav obsluzhivaemykh "Agro-dzoǐntom" pereselent︠s︡ev Krivorogskogo raǐona

Digital image

Proekt tipovogo samannogo doma pod gontovoǐ krysheǐ dli︠a︡ evreǐskikh pereselent︠s︡ev obsluzhzhivaemykh "Agro-dzhoǐntom"

Digital image

Tipovoĭ zhiloĭ dom pereselent︠s︡ev evreev Khersonskogo okruga po planu stroitelʹstva 1926 goda

Digital image

Proekt doma dli︠a︡ pereselent︠s︡ev

Digital image

Proekt tipovogo samannogo doma pod cherepichnoĭ krysheĭ dli︠a︡ evreĭskikh pereselent︠s︡ev obsluzhivaemykh Agro-Dzhoĭntom

Digital image

Suomen ev-lut. kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön käsitys ihmisestä

Tutkielmassa selvitetään Suomen ev-lut. kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön käsitys ihmisestä systemaattisen analyysin metodilla. Lähteitä ovat vuosina 2003-2005 julkaistut kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyötä määrittävät linjaukset: Kirkko kaikille. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vammaispoliittinen ohjelma , Kirkon päihdestrategia , Usko, toivo ja rakkaus voimavaraksi vanhuudessa. Kirkon vanhustyön strategia 2015 ja Vastuun ja osallisuuden yhteisö. Diakonia- ja yhteiskuntatyön linja 2010 . Tutkielma jakaantuu johdantoon, taustalukuun, kahteen analyysilukuun ja loppukatsaukseen, jossa esitellään tutkimuksen tulokset. Taustaluvussa luodaan katsaus siihen, millä tavalla diakonian ihmiskäsitystä on määritetty suomalaisessa diakonian teologiassa. Luvussa tulee ilmi, että ihmistä on pidetty ennen kaikkea Jumalan ihmisenä, Jumalasta määräytyy, mitä ihminen on. Erityisesti on painotettu ihmisen luotuisuutta Jumalan kuvaksi. Toinen painotus on erityisesti viime aikoina ollut se, että ihminen tulee diakoniassa kohdata kokonaisvaltaisena olentona, hänen kaikki tarpeensa huomioon ottaen. Tähän liittyen diakonian ihmiskäsitykseen ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat monien tieteiden, mm. hoitotieteen ja psykologian ihmiskuvat. Tämän tutkimuksen lähteissä ihminen nähdään ensinnäkin Jumalan kuvaksi luotuna, ehdottoman arvokkaana olentona. Toiseksi ihminen on koinonian, yhteisön jäsen, ja koinoniassa hän tulee myös autetuksi. Näitä kahta teemaa käsitellään luvuissa kolme ja neljä. Se, että ihminen on Jumalan kuva tarkoittaa lähteissä sitä, että ihmisellä on aina ja kaikissa olosuhteissa ehdoton arvo. Hän on ominaisuuksistaan riippumatta tasavertainen kaikkien muiden ihmisten kanssa. Lähteiden mukaan uusliberalismi uhkaa tätä ihmisen ehdotonta arvoa, sillä uusliberalismissa ihmisen arvo määräytyy hänen hyödyllisyytensä perusteella. Jumalan kuvaksi luodulla ihmisellä on myös itsemääräämisoikeus, hän ei saa olla pakkoauttamisen kohde. Lisäksi hänellä on vastuu itsestään, toisista ja ympäristöstä. Edelleen ihminen on kokonaisvaltainen olento monenlaisine tarpeineen, ja sellaisena häntä tulee diakoniassa myös auttaa. Luvun neljä alkuosassa analysoidaan lähteille keskeistä käsitettä koinonia , yhteys, osallisuus. Koinonia diakonia- ja yhteiskuntatyön visiona tarkoittaa lähteissä seurakuntapainotteista diakoniaa, jossa tärkeää on yhteisöllisyys ja osallisuus, seurakunnan kokeminen omaksi yhteisöksi. Koinonia-teologiaan kuuluu myös yhteisöllisyyden merkityksen korostaminen muissa yhteisöissä. Tämänlainen yhteisöllisyyden korostus on lähellä monia muita seurakunnan ja yhteisöllisyyden merkitystä korostavia diakonian malleja. Koinonia-teologia tulee diakonia- ja yhteiskuntatyöhön ekumeenisista keskusteluista, mutta sillä on myös paljon yhteyksiä mm. luterilaiseen diakonian teologiaan, jossa kommuuniolla, yhteisöllä, on keskeinen rooli. Tällainen koinonia-teologia olettaa ihmisen olevan yhteisöllinen olento, jota ei niinkään nähdä yksilönä, vaan yhteisön jäsenenä. Parantavassa yhteisössä hän tulee myös parhaiten autetuksi. Koinoniassa jako diakoniatyön subjekteihin ja objekteihin katoaa, sillä koinonian idea on, että kaikki auttavat vuorollaan toinen tosiaan, ja kaikki ihmiset ovat sekä antavia että saavia osapuolia.

On the charging state of atmospheric aerosols and ion-induced nucleation

Floating in the air that surrounds us is a number of small particles, invisible to the human eye. The mixture of air and particles, liquid or solid, is called an aerosol. Aerosols have significant effects on air quality, visibility and health, and on the Earth's climate. Their effect on the Earth's climate is the least understood of climatically relevant effects. They can scatter the incoming radiation from the Sun, or they can act as seeds onto which cloud droplets are formed. Aerosol particles are created directly, by human activity or natural reasons such as breaking ocean waves or sandstorms. They can also be created indirectly as vapors or very small particles are emitted into the atmosphere and they combine to form small particles that later grow to reach climatically or health relevant sizes. The mechanisms through which those particles are formed is still under scientific discussion, even though this knowledge is crucial to make air quality or climate predictions, or to understand how aerosols will influence and will be influenced by the climate's feedback loops. One of the proposed mechanisms responsible for new particle formation is ion-induced nucleation. This mechanism is based on the idea that newly formed particles were ultimately formed around an electric charge. The amount of available charges in the atmosphere varies depending on radon concentrations in the soil and in the air, as well as incoming ionizing radiation from outer space. In this thesis, ion-induced nucleation is investigated through long-term measurements in two different environments: in the background site of Hyytiälä and in the urban site that is Helsinki. The main conclusion of this thesis is that ion-induced nucleation generally plays a minor role in new particle formation. The fraction of particles formed varies from day to day and from place to place. The relative importance of ion-induced nucleation, i.e. the fraction of particles formed through ion-induced nucleation, is bigger in cleaner areas where the absolute number of particles formed is smaller. Moreover, ion-induced nucleation contributes to a bigger fraction of particles on warmer days, when the sulfuric acid and water vapor saturation ratios are lower. This analysis will help to understand the feedbacks associated with climate change.

Effect of hydrogen charging on tensile properties of B-modified Ti-6Al-4V alloy

Trace addition of B to Ti and its alloys leads to a marked microstructural refinement, which in turn enhances the tensile and fatigue properties of the as-cast alloys. This can be particularly advantageous in applications wherein Ti alloys are used in the as-cast form. In some of these, the environment containing H and Ti alloy components is susceptible to embrittlement due to H uptake. Whether the addition of B to Ti-6Al-4V improves the relative mechanical performance of such cast components used in H environments is examined in this work. Cast Ti-6Al-4V-xB (0 <= x <= 0.55 wt%) alloys were H charged at 500 and 700 degrees C for up to 4 h. Microstructures and room temperature tensile properties of the resulting alloys have been evaluated. Experimental results show that charging at 700 degrees C for 2 h leads to the formation of titanium hydride in the microstructure, which in turn causes severe embrittlement. For shorter durations of charging, a marginal increase in strength was noted, which is attributed to the solid solution strengthening by H. The mechanical performance of the B modified alloys was found to be relatively higher, implying that B addition not only refines the as-cast microstructure but also is beneficial in applications that involve H environment A direct correlation between the volume fraction of TiB particles in the microstructure and the relative reduction in the strength of H-embrittled alloys suggests that the addition of B to Ti alloys, in optimum quantities, can be utilized as a strategy to design alloys that are more resistant to H embrittlement.

Role of electrical resistance of electrodes in modeling of discharging and charging of flooded lead-acid batteries

Electrical resistance of both the electrodes of a lead-acid battery increases during discharge due to formation of lead sulfate, an insulator. Work of Metzendorf 1] shows that resistance increases sharply at about 65% conversion of active materials, and battery stops discharging once this critical conversion is reached. However, these aspects are not incorporated into existing mathematical models. Present work uses the results of Metzendorf 1], and develops a model that includes the effect of variable resistance. Further, it uses a reasonable expression to account for the decrease in active area during discharge instead of the empirical equations of previous work. The model's predictions are compared with observations of Cugnet et al. 2]. The model is as successful as the non-mechanistic models existing in literature. Inclusion of variation in resistance of electrodes in the model is important if one of the electrodes is a limiting reactant. If active materials are stoichiometrically balanced, resistance of electrodes can be very large at the end of discharge but has only a minor effect on charging of batteries. The model points to the significance of electrical conductivity of electrodes in the charging of deep discharged batteries. (C) 2014 Elsevier B.V. All rights reserved.

The role of hydrogen in hardening/softening steel: Influence of the charging process

Thermal desorption spectroscopy and nanoindentation techniques were employed to elucidate the key differences in the hydrogen (H) charging methods (electrochemical versus gaseous) and their consequences on the mechanical response of a low carbon steel. While electrochemical charging enhances the hardness, gaseous charging reduces it. This contrasting behavior is rationalized in terms of the dependency of the strength on the absorbed amount of H during charging and the H concentration gradient in the specimen. (C) 2015 Acta Materialia Inc. Published by Elsevier Ltd. All rights reserved.