Developmental and physiological traits associated with high yield and stay-green phenotype in wheat

Water availability is a key limiting factor in wheat production in the northern grain belt of Australia. Varieties with improved adaptation to such conditions are actively sought. The CIMMYT wheat line SeriM82 has shown a significant yield advantage in multi-environment screening trials in this region. The objective of this study was to identify the physiological basis of the adaptive traits underpinning this advantage. Six detailed experiments were conducted to compare the growth, development, and yield of SeriM82 with that of the adapted cultivar, Hartog. The experiments were undertaken in field environments that represented the range of moisture availability conditions commonly encountered by winter crops grown on the deep Vertosol soils of this region. The yield of SeriM82 was 6-28% greater than that of Hartog, and SeriM82 exhibited a stay-green phenotype by maintaining green leaf area longer during the grain-filling period in all environments where yield was significantly greater than Hartog. However, where the availability of deep soil moisture was limited, SeriM82 failed to exhibit significantly greater yield or to express the stay-green phenotype. Thus, the stay-green phenotype was closely associated with the yield advantage of SeriM82. SeriM82 also exhibited higher mean grain mass than Hartog in all environments. It is suggested that small differences in water use before anthesis, or greater water extraction from depth after anthesis, could underlie the stay-green phenotype. The inability of SeriM82 to exhibit stay-green and higher yield where deep soil moisture was depleted indicates that extraction of deep soil moisture is important.

Temporal acuity in developmental dyslexia across the life span : Tactile, auditory, visual, and crossmodal estimations

Taustaa Kehityksellinen dysleksia (lukivaikeus) on erityinen lukemaan oppimisen vaikeus, johon liittyy usein myös vaikeuksia kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeuden oletetaan useissa tapauksissa johtuvan vaikeudesta käsitellä kielen äännerakenteita (fonologinen prosessointi). Tämä poikkeavuus voi olla joko lukivaikeuden perimmäinen syy tai vaihtoehtoisesti ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Eräs tällainen ehdotettu perustavan tasoin syy on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Aikatarkkuudella tarkoitetaan kykyä ja rajoja siinä, kuinka nopeasti esitettyä aistitiedon virtaa henkilö kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään. Monet arjen toiminnot lukemisen rinnalla edellyttävät aistien erittäin tarkkaa ajallista erottelukykyä (esimerkiksi kuulo puheen ymmärtämisessä, tunto pintamateriaalin tunnistamisessa). Aikatarkkuusvaikeuksien esiintyvyyttä lukivaikeudessa on tutkittu aiemminkin, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy siitä, onko kaikilla lukivaikeuksisilla näitä ongelmia tai mihin aisteihin vaikeudet mahdollisesti rajoittuvat. Myöskään ei tiedetä, havaitaanko aikatarkkuuden ongelmia kaiken ikäisillä lukivaikeuksisilla vai vaihteleeko mahdollinen ongelmien kuva iän mukana. Lisäksi on epäselvää, kuinka aikatarkkuuden ongelmat itseasiassa ovat yhteydessä kielen käsittelyn ja varsinaisen lukemisen vaikeuksiin. Tutkimussarjan aihe Tässä tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, joita olivat tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa aistien välisessä yhdistelmässä, joita olivat audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, missä tietyssä aikatarkkuuden osa-alueessa lukivaikeuksisilla mahdollisesti on vaikeuksia. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla (sekunnin tuhannesosa) se esitysnopeus, jolla koehenkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Englanninkielinen demonstraatio aikatarkkuustehtävistä löytyy internetistä (http://www.helsinki.fi/hum/ylpsy/neuropsy). Itse aikatarkkuustehtävien lisäksi tutkimussarjassa arvioitiin tutkimushenkilöiden päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista. Tutkimushenkilöt Tutkimuksiin osallistui 53 lukivaikeuksista ja 66 sujuvaa lukijaa, jotka oli jaettu kolmeen pääikäryhmään: lapset (8-12 vuotta), nuoret aikuiset (20-36 vuotta) ja ikääntyneemmät aikuiset (20-59 vuotta). Ikääntyneempien aikuisten ryhmä oli edelleen jaettu ikävuosikymmenluokkiin, mikä mahdollisti sen tutkimisen, vaikuttaako lisääntyvä aikuisikä lukivaikeuksisten aikatarkkuuteen (20-29, 30-39, 40-49 ja 50-59 -vuotiaat). Tutkimussarjan tulokset Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien Lukivaikeuksiset kaikissa pääikäryhmissä (lapset, nuoret aikuiset, ikääntyneemmän aikuiset) tarvitsivat samanikäisiä sujuvia lukijoita hitaamman esitystahdin, jotta he kykenivät arvioimaan ei-kielellisten ärsykkeiden ajallisen esitystavan oikein. Tämä aikatarkkuuden ongelma havaittiin lukivaikeuksisilla kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä (audiotaktiilinen, visuotaktiilinen, audiovisuaalinen). Lukivaikeuksisten aikatarkkuusongelmat ilmenivät edelleen molemmissa tehtävätyypeissä (samanaikaisuuden ja järjestyksen arvioinnissa). Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn Aikatarkkuus oli yhteydessä äänteiden käsittelykykyyn (fonologiseen prosessointiin), niin lapsilla kuin aikuisillakin, kaikissa aisteissa, niiden yhdistelmissä ja tehtävätyypeissä. Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Tämä tarkoittaa, että etenkin lukivaikeuksisilla ryhmätason huono aikatarkkuus oli yhteydessä huonoon äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin) ja päinvastoin. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon Tiedonkäsittelyn nopeuden on toistuvasti osoitettu hidastuvan normaalissa ikääntymisessä. Lisääntyvä aikuisikä (20-59 -vuotiailla) heikensikin sekä sujuvien että lukivaikeuksisten aikatarkkuutta. Toisin sanoen, mitä iäkkäämmästä aikuisesta oli kysymys, sitä hitaammin hänelle tuli esittää ärsykkeet, jotta hän kykeni arvioimaan niiden ajalliset suhteet oikein. Tämä ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli kuitenkin yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Toisin sanoen, jo nuorilla lukivaikeuksisilla havaittu aikatarkkuuden vaikeus (ryhmäero verrattuna sujuviin lukijoihin) ei pysynyt saman suuruisena, vaan ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Tulosten merkitys Lukivaikeuden osoitettiin tässä tutkimussarjassa olevan yhteydessä yleistyneeseen vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Tämä osoittaa, että lukivaikeus ei ole ongelma, joka rajoittuu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin (äänteiden käsittely, lukeminen, kirjoittaminen). Nyt havaitut vaikeudet eivät myöskään rajoittuneet vain niihin aisteihin, jotka selkeimmin liittyvät lukemiseen (näkö) ja puhuttuun kieleen (kuulo); Ongelmia esiintyi myös muissa aisteissa (tunto). Lukivaikeuksisten lukijoiden ryhmätasolla havaittu aikatarkkuuden ongelma ei kuitenkaan heijastunut yksilötasolle; Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävissä. Näin ollen ei siis voida väittää, että kaikkien lukivaikeuksisten äänteiden käsittelyn tai lukemaan oppimisen vaikeudet voisivat selittyä aistien toimintojen poikkeavuudella. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Sekä lukivaikeuksisilla lapsilla että aikuisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja lukemaan oppimisen keskeisen ennakkoehdon, fonologisen prosessoinnin, välillä. Saattaa siis olla, että synnynnäinen aistien toimintojen poikkeavuus vaikuttaa yksilön suoriutumiseen jo ennen varsinaista lukemaan oppimista, kun ne taidot kehittyvät (fonologinen prosessointi), joille myöhempi lukemaan oppiminen perustuu. Ikäännyttäessä havaittu lukivaikeuksisten suhteettoman nopea aikatarkkuuden heikkeneminen osoittaa, että lukivaikeus ei voi olla ongelma, joka koskee vain lapsuusikää, tai vaikeus, joka johtuu vain kehityksen viivästymästä joka kurottaisiin iän myötä umpeen. Tulosten ymmärtämiseksi onkin muistettava kaksi seikkaa. Lukivaikeus on ensinnäkin yhdistetty synnynnäisiin, pieniin, poikkeavuuksiin aivojen rakenteissa ja toiminnoissa. Toisaalta tavanomaiseen ikääntymiseen liittyy se, että aivot kykenevät yhä huonommin korjaamaan ja kiertämään (kompensoimaan) pieniä vaurioita. Tämän perusteella tutkimussarjan tuloksista voidaan päätellä, että lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Yllättävää kuitenkin on, että tämä korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä, lukivaikeuksisilla, ennen 60 ikävuotta. Samanlaista ikäännyttäessä korostuvaa vaikeutta ei lukivaikeuksilla kuitenkaan havaittu päättelyssä, kielellisissä toiminnoissa tai itse lukemisessa. Vaikuttaakin siis siltä, että ne toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti. Alkuperäiset artikkelit Laasonen M, Tomma-Halme J, Lahti-Nuuttila P, Service E, and Virsu V (2000) Rate of information segregation in developmentally dyslexic children, Brain and Language, 75(1), 66-81. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2001) Temporal order and processing acuity of visual, auditory, and tactile perception in developmentally dyslexic young adults, Cognitive, Affective, and Behavioral Neuroscience, 1(4), 394-410. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2002) Crossmodal temporal order and processing acuity in developmentally dyslexic young adults, Brain and Language, 80(3), 340-354. Laasonen M, Lahti-Nuuttila P, and Virsu V (2002) Developmentally impaired processing speed decreases more than normally with age, NeuroReport, 13(9), 1111-1113.

Developmental origins of psychological vulnerability factors for mental disorders

Premature birth and associated small body size are known to affect health over the life course. Moreover, compelling evidence suggests that birth size throughout its whole range of variation is inversely associated with risk for cardiovascular disease and type 2 diabetes in subsequent life. To explain these findings, the Developmental Origins of Health and Disease (DOHaD) model has been introduced. Within this framework, restricted physical growth is, to a large extent, considered either a product of harmful environmental influences, such as suboptimal nutrition and alterations in the foetal hormonal milieu, or an adaptive reaction to the environment. Whether inverse associations exist between body size at birth and psychological vulnerability factors for mental disorders is poorly known. Thus, the aim of this thesis was to study in three large prospective cohorts whether prenatal and postnatal physical growth, across the whole range of variation, is associated with subsequent temperament/personality traits and psychological symptoms that are considered vulnerability factors for mental disorders. Weight and length at birth in full term infants showed quadratic associations with the temperamental trait of harm avoidance (Study I). The highest scores were characteristic of the smallest individuals, followed by the heaviest/longest. Linear associations between birth size and psychological outcomes were found such that lower weight and thinness at birth predicted more pronounced trait anxiety in late adulthood (Study II); lower birth weight, placental size, and head circumference at 12 months predicted a more pronounced positive schitzotypal trait in women (Study III); and thinness and smaller head circumference at birth associated with symptoms of attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD) in children who were born at term (Study IV). These associations occured across the whole variation in birth size and after adjusting for several confounders. With respect to growth after birth, individuals with high trait anxiety scores in late adulthood were lighter in weight and thinner in infancy, and gained weight more rapidly between 7 and 11 years of age, but weighed less and were shorter in late adulthood in relation to weight and height measured at 11 years of age (Study II). These results suggest that a suboptimal prenatal environment reflected in smaller birth size may affect a variety of psychological vulnerability factors for mental disorders, such as the temperamental trait of harm avoidance, trait anxiety, schizotypal traits, and symptoms of ADHD. The smaller the birth size across the whole range of variation, the more pronounced were these psychological vulnerability factors. Moreover, some of these outcomes, such as trait anxiety, were also predicted by patterns of growth after birth. The findings are concordant with the DOHaD model, and emphasise the importance of prenatal factors in the aetiology of not only mental disorders but also their psychological vulnerability factors.

Morphological and developmental comparisons of seven greens quality hybrid bermudagrass (Cynodon dactylon (L.)Pers.x C transvaalensis Burtt-Davy

Fine-textured hybrid bermudagrass [Cynodon dactylon (L.) Pers. x C. transvaalensis Burtt-Davy] cultivars have been widely used for golf putting greens and lawn bowls greens in warm-climate areas for more than 40 years. During the past decade, the choice of cultivar for professional turfgrass managers has been expanded by a range of secondgeneration hybrid bermudagrasses, which differ from the first-generation cultivars ‘Tifgreen’ and ‘Tifdwarf ’ in their management requirements. In this paper, we present comparative morphological and developmental data for seven cultivars (Champion Dwarf, FloraDwarf, MS-Supreme, Novotek, Tifdwarf, TifEagle, Tifgreen) grown in spaced plant and sward experiments at Cleveland, Australia (27º32’S lat, 153º15’E long, 25 masl). The four ‘ultradwarf ’ cultivars (Champion Dwarf, MS-Supreme, FloraDwarf, TifEagle) showed slower vertical extension and produced fewer inflorescences than Tifdwarf, Tifgreen, and Novotek. However, in terms of the length of stolon internodes and their overall rate of lateral spread, Champion Dwarf, FloraDwarf, and TifEagle were comparable to Tifdwarf; MS-Supreme (with longer internodes) spread faster laterally, though slower than Tifgreen (which had the longest stolon internodes). In unmown swards, the four ultradwarfs produced shorter leaves than Tifgreen, Tifdwarf, and Novotek, but only Champion Dwarf produced significantly narrower leaves than Tifgreen, Tifdwarf, and Novotek, with TifEagle leaves also significantly narrower than those of Tifgreen and Novotek. Minimum threshold temperatures for growth were approximately 9° to 10°C (air temperature) and 15° to 16°C at 10 cm soil depth.

Developmental, functional brain imaging and electrophysiological evidence of visual and auditory working memory

Intact function of working memory (WM) is essential for children and adults to cope with every day life. Children with deficits in WM mechanisms have learning difficulties that are often accompanied by behavioral problems. The neural processes subserving WM, and brain structures underlying this system, continue to develop during childhood till adolescence and young adulthood. With functional magnetic resonance imaging (fMRI) it is possible to investigate the organization and development of WM. The present thesis aimed to investigate, using behavioral and neuroimaging methods, whether mnemonic processing of spatial and nonspatial visual information is segregated in the developing and mature human brain. A further aim in this research was to investigate the organization and development of audiospatial and visuospatial information processing in WM. The behavioral results showed that spatial and nonspatial visual WM processing is segregated in the adult brain. The fMRI result in children suggested that memory load related processing of spatial and nonspatial visual information engages common cortical networks, whereas selective attention to either type of stimuli recruits partially segregated areas in the frontal, parietal and occipital cortices. Deactivation mechanisms that are important in the performance of WM tasks in adults are already operational in healthy school-aged children. Electrophysiological evidence suggested segregated mnemonic processing of visual and auditory location information. The results of the development of audiospatial and visuospatial WM demonstrate that WM performance improves with age, suggesting functional maturation of underlying cognitive processes and brain areas. The development of the performance of spatial WM tasks follows a different time course in boys and girls indicating a larger degree of immaturity in the male than female WM systems. Furthermore, the differences in mastering auditory and visual WM tasks may indicate that visual WM reaches functional maturity earlier than the corresponding auditory system. Spatial WM deficits may underlie some learning difficulties and behavioral problems related to impulsivity, difficulties in concentration, and hyperactivity. Alternatively, anxiety or depressive symptoms may affect WM function and the ability to concentrate, being thus the primary cause of poor academic achievement in children.

Developmental and growth controls of tillering and water-soluble carbohydrate accumulation in contrasting wheat (Triticum aestivum L.) genotypes: can we dissect them?

In wheat, tillering and water-soluble carbohydrates (WSCs) in the stem are potential traits for adaptation to different environments and are of interest as targets for selective breeding. This study investigated the observation that a high stem WSC concentration (WSCc) is often related to low tillering. The proposition tested was that stem WSC accumulation is plant density dependent and could be an emergent property of tillering, whether driven by genotype or by environment. A small subset of recombinant inbred lines (RILs) contrasting for tillering was grown at different plant densities or on different sowing dates in multiple field experiments. Both tillering and WSCc were highly influenced by the environment, with a smaller, distinct genotypic component; the genotypeenvironment range covered 350750 stems m(2) and 25210mg g(1) WSCc. Stem WSCc was inversely related to stem number m(2), but genotypic rankings for stem WSCc persisted when RILs were compared at similar stem density. Low tilleringhigh WSCc RILs had similar leaf area index, larger individual leaves, and stems with larger internode cross-section and wall area when compared with high tilleringlow WSCc RILs. The maximum number of stems per plant was positively associated with growth and relative growth rate per plant, tillering rate and duration, and also, in some treatments, with leaf appearance rate and final leaf number. A common threshold of the red:far red ratio (0.390.44; standard error of the difference0.055) coincided with the maximum stem number per plant across genotypes and plant densities, and could be effectively used in crop simulation modelling as a ocut-off' rule for tillering. The relationship between tillering, WSCc, and their component traits, as well as the possible implications for crop simulation and breeding, is discussed.

Using Lifespan developmental theory and methods as a viable alternative to the study of generational differences at work

I agree with Costanza and Finkelstein (2015) that it is futile to further invest in the study of generational differences in the work context due to a lack of appropriate theory and methods. The key problem with the generations concept is that splitting continuous variables such as age or time into a few discrete units involves arbitrary cutoffs and atheoretical groupings of individuals (e.g., stating that all people born between the early 1960s and early 1980s belong to Generation X). As noted by methodologists, this procedure leads to a loss of information about individuals and reduced statistical power (MacCallum, Zhang, Preacher, & Rucker, 2002). Due to these conceptual and methodological limitations, I regard it as very difficult if not impossible to develop a “comprehensive theory of generations” (Costanza & Finkelstein, p. 20) and to rigorously examine generational differences at work in empirical studies.

Susceptibility to sulfuryl fluoride and lack of cross-resistance to phosphine in developmental stages of the red flour beetle, Tribolium castaneum (Coleoptera: Tenebrionidae)

BACKGROUND Our aim was to ascertain the potential of sulfuryl fluoride (SF) as an alternative fumigant to manage phosphine-resistant pests. We tested the susceptibility of all life stages of red flour beetle, Tribolium castaneum (Herbst), to SF and assessed the presence of cross-resistance to this fumigant in phosphine-resistant strains of this species. RESULTS Analysis of dose–response data indicated that the egg was the stage most tolerant to SF under a 48 h exposure period. At LC50, eggs were 29 times more tolerant than other immature stages and adults, and required a relatively high concentration of 48.2 mg L−1 for complete mortality. No significant differences in tolerance to SF were observed among the three larval instars, pupae and adults, and all of these stages were controlled at a low concentration of 1.32 mg L−1. Phosphine-resistant strains did not show cross-resistance to SF. CONCLUSION Our research concluded that the current maximum registered rate of SF, 1500 gh m−3, is adequate to control all the post-embryonic life stages of T. castaneum over a 48 h fumigation period, but it will fail to achieve complete mortality of eggs, indicating the risk of some survival of eggs under this short exposure period. As there is no cross-resistance to SF in phosphine-resistant insects, it will play a key role in managing phosphine resistance in stored-grain insect pests. © 2014 Commonwealth of Australia. Pest Management Science © 2014 Society of Chemical Industry

Developmental biology and prey preference of Diomus notescens Blackburn (Coleoptera: Coccinellidae): A predator of Aphis gossypii Glover (Hemiptera: Aphididae)

The minute two-spotted ladybeetle, Diomus notescens Blackburn is a common predator of aphids and other pests in Australian agricultural crops, however little is known about the biology of D. notescens. The aim of this study was to provide information on the life cycle of this predator and improve our understanding of its biological control potential, particularly against one of the major pests of cotton, Aphis gossypii Glover. In laboratory experiments, juvenile development, prey consumption, as well as adult lifespan and fecundity were studied. Results from this study revealed that D. notescens could successfully complete development on A. gossypii, which at 25 °C required 21 days and during this period they each consume 129 ± 5.2 aphids. At 25 °C adult lifespan was 77 ± 9.6 days, with a mean daily prey consumption of 28 ± 1.8 aphids and a mean daily fecundity of 8 ± 0.5 eggs. Net reproductive rate was estimated as 187 ± 25.1 females and the intrinsic rate of increase was estimated as 0.14. Juvenile development was recorded at four constant temperatures (15, 21, 26 and 27 °C) and using a linear model, the lower threshold for D. notescens development was estimated to be 10 ± 0.6 °C with 285 ± 4.7 degree days required to complete development. A prey choice experiment studying predation rates revealed a strong preference for A. gossypii nymphs compared to Bemisia tabaci Gennadius eggs.

A systematic review of instruments for assessment of capacity in activities of daily living in children with developmental co-ordination disorder

Children with developmental co-ordination disorder (DCD) face evident motor difficulties in activities of daily living (ADL). Assessment of their capacity in ADL is essential for diagnosis and intervention, in order to limit the daily consequences of the disorder. The aim of this study is to systematically review potential instruments for standardized and objective assessment of children's capacity in ADL, suited for children with DCD. As a first step, databases of MEDLINE, EMBASE, CINAHL and PsycINFO were searched to identify studies that described instruments with potential for assessment of capacity in ADL. Second, instruments were included for review when two independent reviewers agreed that the instruments: (1) are standardized and objective; (2) assess at activity level and comprise items that reflect ADL, and; (3) are applicable to school-aged children that can move independently. Out of 1507 publications, 66 publications were selected, describing 39 instruments. Seven of these instruments were found to fulfil the criteria and were included for review: the Bruininks-Oseretsky Test of Motor Performance-2 (BOT2); the Do-Eat (Do-Eat); the Movement Assessment Battery for Children-2 (MABC2); the school-Assessment of Motor and Process Skills (schoolAMPS); the Tuffts Assessment of Motor Performance (TAMP); the Test of Gross Motor Development (TGMD); and the Functional Independence Measure for Children (WeeFIM). As a third step, for the included instruments, suitability for children with DCD was discussed based on the ADL comprised, ecological validity and other psychometric properties. We concluded that current instruments do not provide comprehensive and ecologically valid assessment of capacity in ADL as required for children with DCD.

Activities of daily living in children with developmental coordination disorder: Performance, learning, and participation

Background Children with developmental coordination disorder (DCD) face evident motor difficulties in daily functioning. Little is known, however, about their difficulties in specific activities of daily living (ADL). Objective The purposes of this study were: (1) to investigate differences between children with DCD and their peers with typical development for ADL performance, learning, and participation, and (2) to explore the predictive values of these aspects. Design. This was a cross-sectional study. Methods In both a clinical sample of children diagnosed with DCD (n=25 [21 male, 4 female], age range=5-8 years) and a group of peers with typical development (25 matched controls), the children’s parents completed the DCDDaily-Q. Differences in scores between the groups were investigated using t tests for performance and participation and Pearson chi-square analysis for learning. Multiple regression analyses were performed to explore the predictive values of performance, learning, and participation. Results Compared with their peers, children with DCD showed poor performance of ADL and less frequent participation in some ADL. Children with DCD demonstrated heterogeneous patterns of performance (poor in 10%-80% of the items) and learning (delayed in 0%-100% of the items). In the DCD group, delays in learning of ADL were a predictor for poor performance of ADL, and poor performance of ADL was a predictor for less frequent participation in ADL compared with the control group. Limitations A limited number of children with DCD were addressed in this study. Conclusions This study highlights the impact of DCD on children’s daily lives and the need for tailored intervention.

Development and psychometric properties of the DCDDaily: a new test for clinical assessment of capacity in activities of daily living in children with developmental coordination disorder

Objective To develop the DCDDaily, an instrument for objective and standardized clinical assessment of capacity in activities of daily living (ADL) in children with developmental coordination disorder (DCD), and to investigate its usability, reliability, and validity. Subjects Five to eight-year-old children with and without DCD. Main measures The DCDDaily was developed based on thorough review of the literature and extensive expert involvement. To investigate the usability (assessment time and feasibility), reliability (internal consistency and repeatability), and validity (concurrent and discriminant validity) of the DCDDaily, children were assessed with the DCDDaily and the Movement Assessment Battery for Children-2 Test, and their parents filled in the Movement Assessment Battery for Children-2 Checklist and Developmental Coordination Disorder Questionnaire. Results 459 children were assessed (DCD group, n = 55; normative reference group, n = 404). Assessment was possible within 30 minutes and in any clinical setting. For internal consistency, Cronbach’s α = 0.83. Intraclass correlation = 0.87 for test–retest reliability and 0.89 for inter-rater reliability. Concurrent correlations with Movement Assessment Battery for Children-2 Test and questionnaires were ρ = −0.494, 0.239, and −0.284, p < 0.001. Discriminant validity measures showed significantly worse performance in the DCD group than in the control group (mean (SD) score 33 (5.6) versus 26 (4.3), p < 0.001). The area under curve characteristic = 0.872, sensitivity and specificity were 80%. Conclusions The DCDDaily is a valid and reliable instrument for clinical assessment of capacity in ADL, that is feasible for use in clinical practice.

Time to rest : Signals in shoot apex developmental transitions underlying dormancy

Vuodenajat rytmittävät monivuotisten kasvien elämää pohjoisella pallonpuoliskolla, jolla varmin merkki lähestyvästä talvikaudesta on asteittain lyhenevä päivänpituus. Kun päivänpituus on lyhentynyt tiettyyn raja-arvoon saakka, kasvu hiipuu ja kasvin kehityksessä tapahtuu suuria muutoksia. Väitöskirjatyössäni tutkittiin mekanismeja, jotka liittyvät pituuskasvun päättymiseen, silmujen lepotilan kehittymiseen ja kärkisilmun muodostumiseen hybridihaavan ja koivuntaimilla lyhyen päivänpituuden seurauksena kasvihuoneolosuhteissa. Vain lepotilaiset silmut selviytyvät luonnossa ankaran talvikauden yli, joten etenkin lepotilan kehittymisen tutkiminen on keskeistä pyrittäessä selvittämään monivuotisille kasveille tyypillisen kasvutavan mekanismeja. Jo pitkään on tiedetty, että täysikasvuiset lehdet vastaanottavat tiedon päivänpituudesta ja lähettävät signaaleja varren johtojänteissä ylöspäin kohti kasvin kärkiosaa. Sen sijaan varren kärjen ja kärkikasvupisteen roolia lepotilan kehittymisessä on selvitetty vain vähän. Kuitenkin juuri kärkikasvupisteen selviytyminen vuodesta toiseen on tärkeää, koska sen jakautumiskykyiset solukot tuottavat kasvin maanpäälliset osat. Tässä työssä tehdyissä varttamiskokeissa osoitettiin, että varren kärki ei ainoastaan vastaanota signaaleja lehdistä ja ajoita toimintaansa niiden mukaan, vaan myös kärjellä itsellään on aktiivinen rooli lepotilan kehittymisessä. Erityisesti kiinnitettiin huomiota kärkikasvupisteen eri alueiden, ns. apikaalimeristeemin ja rib-meristeemin erilaisiin tehtäviin ja pääteltiin, että molemmat vaikuttavat lepotilan kehittymiseen. Kokeissa käytettiin normaalien hybridihaapojen lisäksi siirtogeenisiä hybridihaapoja, jotka eivät lopeta kasvuaan lyhyt päivä –olosuhteissa. Siirtogeeniset hybridihaavat ilmensivät voimakkaasti fytokromi A -nimistä valon vastaanottajamolekyyliä rib-meristeemin alueella, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa poikkeavaan pituuskasvukäyttäytymiseen. Myös useiden lepotilan kehittymiseen liittyvien geenien ilmenemisessä havaittiin poikkeavuuksia verrattuna ei-siirtogeenisiin kontrolleihin, joiden silmuissa kehittyi lepotila lyhyt päivä –altistuksen seurauksena. Väitöskirjatyössäni havaittiin, että myös kaasumainen kasvihormoni etyleeni toimii viestinvälittäjänä silmujen lepotilan kehittymisessä ja vaikuttaa etenkin lepotilan oikeaan ajoittumiseen. Etyleenillä huomattiin olevan määräävä rooli päätesilmun muodostumisessa: siirtogeeniset koivut, jotka eivät aisti etyleeniä, eivät muodostaneet päätesilmua. Silti siirtogeeniset koivut vaipuivat lepotilaan, joskin myöhemmin kuin ei-siirtogeeniset kontrollit. Tämän perusteella todettiin, että lepotilan ja päätesilmun kehittyminen ovat erillisiä kehitystapahtumia, vaikka ne saattavatkin ajoittua osaksi päällekkäin.