The goatfish Pseudupeneus maculatus and its follower fishes at an oceanic island in the tropical west Atlantic

The influence of a substratum-disturbing forager, the spotted goatfish Pseudupeneus maculatus on the assemblage of its escorting, opportunistic-feeding fishes was examined at Fernando de Noronha Archipelago (tropical west Atlantic). Followers attracted to spotted goatfish foraging singly differed from followers of spotted goatfish foraging in groups in several characteristics. The larger the nuclear fish group, the greater the species richness and number of individuals of followers. Moreover, groups of foraging spotted goatfish attracted herbivores, not recorded for spotted goatfish foraging singly. The size of follower individuals increased with the size and the number of foraging spotted goatfish. The zoobenthivorous habits of the spotted goatfish and its ability to disturb a variety of soft substrata render it an important nuclear fish for several follower species of the reef fish assemblage at Fernando de Noronha. (c) 2006 the Authors Journal compilation (c) 2006 the Fisheries Society of the British Isles.

The moving gardens: Reef fishes grazing, cleaning, and following green turtles in SW Atlantic

Reef fishes may associate with marine turtles and graze on their shells, or clean their head, neck and flippers. on a reef flat at Fernando de Noronha Archipelago, SW Atlantic, we recorded green turtles (Chelonia mydas) grazed, cleaned and followed by reef fishes. The green turtle seeks specific sites on the reef and pose there for the grazers and/or cleaners. Fishes recorded associated to green turtles included omnivorous and herbivorous reef species such as the dam-selfish Abudefduf saxatilis and the surgeonfishes Acanthurus chirurgus and A. coeruleus. The turtle is followed by the wrasse Thalassoma noronhanum only while engaged in foraging bouts on benthic algae. Following behaviour is a previously unrecorded feeding association between turtles and fishes.

The cetacean offal connection: Feces and vomits of spinner dolphins as a food source for reef fishes

At Fernando de Noronha Archipelago, southwest Atlantic, reef fishes associated with spinner dolphins (Stenella longirostris) were recorded when the cetaceans congregated in a shallow inlet. In the reef waters the dolphins engaged in several behaviors such as resting, aerial displays and other social interactions, as well as eliminative behaviors such as defecating and vomiting. Twelve fish species in seven families were recorded feeding on dolphin offal. The black durgon (Melichthys niger) was the most ubiquitous waste-eater, and its group size was positively and significantly correlated with dolphin group size. The durgons recognized the postures a dolphin adopts prior to defecating or vomiting, and began to converge to an individual shortly before it actually voided. Offal was quickly fed upon, and the fishes concentrated in the area occupied by the dolphins until the latter left the shallows. Since all the recorded offal-feeding species feed on plankton or drifting algae, feeding on cetacean droppings may be regarded as a switch from foraging on drifting organisms to foraging on drifting offal, a predictable food source in the inlet. Further instances of this cetacean-fish association are predicted to occur at sites where these mammals congregate over reefs with clear water and plankton-eating fishes.

A simple protocol for a low invasive DNA accessing in Stenella longirostris (Cetacea: Delphinidae)

The most significant studies about the spinner dolphin (Stenella longirostris) in the Southwestern Atlantic Ocean were conducted in Fernando de Noronha Archipelago, off Northeastern Brazil. The continuity of these studies depends upon the development of non-invasive methods. In this work, we present results from the skin swabbing sampling procedure for this species. We tested the performance of this method for nuclear and mitochondrial DNA analysis, unknown for this population. A total of skin 161 samples were collected during two expeditions. After the contacts the most of the dolphins remained close to the boat. Microsatellites markers and cytochrome b region primers were evaluated and the respective fragments were successfully amplified. Thus, skin swabbing may be considered an efficient strategy to obtain tissue samples for spinner dolphin genetic analysis in Fernando de Noronha Archipelago.

Defensive strategies of neonate nurse sharks, Ginglymostoma cirratum, in an oceanic archipelago of the Western Central Atlantic

Two defensive tactics of neonates of nurse sharks, Ginglymostoma cirratum, are reported based on underwater observations. Described as "hiding behaviour" and "substrate resemblance", the defensive strategies were categorized according to the predominant habitat in which the individuals were found and to the behaviour displayed by the sharks in the presence of the observer. In structurally more complex habitats with a wide availability of shelters, the preferential behaviour displayed by neonates is to hide inside holes or crevices. When in open areas deprived of refuges, neonates tend to resemble arborescent coverings as seaweed banks or colonies of octocorals, which allows the use of more exposed habitats without increasing the susceptibility of capture by predators. Both aspects are relevant for a better understanding of the behaviour of neonates of G. cirratum and have important implications for identifying important habitat in nursery areas, and also for the management of this vulnerable species off South America.

Economy of the island of eco-tourism: the role of shark-diving and shark harvesting

Beyond its importance in maintaining ecosystems, sharks provide services that play important socioeconomic roles. The rise in their exploitation as a tourism resource in recent years has highlighted economic potential of non-destructive uses of sharks and the extent of economic losses associated to declines in their population. In this work, we present estimates for use value of sharks in Fernando de Noronha Island - the only ecotouristic site offering shark diving experience in the Atlantic coast of South America. Through the Travel Cost Method we estimate the total touristic use value aggregated to Noronha Island by the travel cost was up to USD 312 million annually, of which USD 91.1 million are transferred to the local economy. Interviewing people from five different economic sectors, we show shark-diving contribute with USD 2.5 million per year to Noronha’s economy, representing 19% of the island’s GDP. Shark-diving provides USD 128.5 thousand of income to employed islanders, USD 72.6 thousand to government in taxes and USD 5.3 thousand to fishers due to the increase in fish consumption demanded by shark divers. We discover, though, that fishers who actually are still involved in shark fishing earn more by catching sharks than selling other fish for consumption by shark divers. We conclude, however, that the non-consumptive use of sharks is most likely to benefit large number of people by generating and money flow if compared to the shark fishing, providing economic arguments to promote the conservation of these species.

Unidade de estilo em Fernando Pessoa?: análise de três poemas de produção heteronímia

Polissema: Revista de Letras do ISCAP 2002/N.º 2 Linguagens

Fernando Pessoan ortonyymi ja heteronyymit modernistis-romanttisena myyttinä

Tutkimuksessani selvitän portugalilaisrunoilija Fernando Pessoan (1888-1935) heteronyymejä ja ortonyymiä modernistis-romanttisena myyttinä. Myytin piirteet paljastuivat Pessoan omia kirjoituksia ja runoja tutkimalla ja käyttämällä apuna Pessoa-tutkimusta. Tutkimusaineistonani ovat Pessoa-ortonyymin Mensagem-runoelma ja ”Autopsykografia”-runo, Álvaro de Campoksen vuonna 1917 Portugal Futurista –lehdessä julkaistu ”Ultimatum”-runomanifesti, Alberto Caeiron ”Guardador de Rebanhos”-runosikermä sekä Ricardo Reisin ”Oodit”-kokonaisuuteen kuuluvat runot: n:ro 59 ”Acima da verdade estão os deuses” (”Totuuden yläpuolella ovat jumalat”, 1914), n:ro 66 ”Olho os campos, Neera” (”Katson peltoja, Neera”, 1917), n:ro 181 ”Amo o que vejo” (”Rakastan sitä mitä näen”, 1934), n:ro 175 ”Estas só. Ninguem o sabe.” (”Olet yksin. Kukaan ei tiedä sitä”, 1933). Tutkimuksessani romanttisen runouden keskeisinä piirteinä pidetään uskoa taiteilijaneroon (geniukseen), mimeettiseen illuusioon (taide tavoittelee ulkoisen todellisuuden toisintamista mahdollisimman autenttisena) ja tekijän ja kokijan eli subjektin ja objektin erottamiseen toisistaan. Käsitänkin modernin runon tutkimuksessani hylänneen monia entisiä käsityksiä ja vastakkainasetteluja muun muassa tekijän ja ulkopuolisen maailman, mielen ja kielen välillä. Näitä moderneja ”rikkomuksia” identifioin ja määrittelen Pessoan heteronyymien runoudessa. Tutkimukseni apukäsitteitä ovat vilpittömyys ja autenttisuus, jotka kuvaavat runoilijan suhdetta itseensä ja muihin ja joita on pohtinut mm. Lionel Trilling teoksessaan Sincerity and authencity. Romanttisessa runoudessa suhde yhteisöön muodostui ensisijaisesti suhteessa omaan itseen, yhtenäiseen minuuteen nojaavan vilpittömyyden kautta, modernissa runoudessa hajanaisuutta ja yksilön suhdetta myös yhteisöön korostavan autenttisuuden avulla. Tutkimuksessani havaitsin, että Pessoa on jo tuotantonsa alusta lähtien kehittänyt tietoisesti modernistis-romanttista myyttiä – päätelmää tukivat niin Pessoan omat kirjoitukset kuin runoanalyysini. Pessoa ennusti ensimmäisen kerran romanttiseen nerotaiteilijaan vertautuvaa ”supra-Camõesia” ”A nova poesia Portuguesa Sociologicamente considerada” –esseessään vuonna 1912. Campoksen ”Ultimatum”-manifestissa puhuja uskoi muutaman useita kymmeniä persoonallisuuksia hallitsevan ”Synteesi-Ihmisen” tai ”supra-Camõesin” ilmestymiseen. ”Synteesi-Ihmisen” oli määrä palauttaa kukoistukseensa lamaantuneessa tilassa ollut Portugalin kirjallisuus uuteen kukoistukseensa. Eräänlaisen perustan koko myytille loi vuotta ennen Pessoan kuolemaa julkaistu Mensagem (suom. Viesti), jossa runoilija esittää saudosistisen ja sebastianistisen perustan. Teixeira de Pascoaesin kehittämä saudosismi näkyy Mensagemissa uskona Portugalin valtion perustajien ja laajentajien – löytöretkeilijöiden – edustamaan voittoisaan lusofoniseen mentaliteettiin, jonka Pessoa asettaa niin kansakunnan, runoilijan kuin ihmisen ihanteeksi. Toinen Mensagemissa esiintyvä myytin rakennusaine on sebastianismi eli usko kuningas Sebastianin (1554-1578) paluuseen. ”Synteesi-Ihminen”/”supra-Camões” oli reinkarnoitunut Sebastian, jonka piti palauttaa kansa ja kulttuuri kukoistukseensa lusofonisen valloittajamentaliteetin avulla. ”Autopsykografia”-runossaan Pessoa esittää puolestaan runoilijaa koskevan modernin poetiikan ongelmineen: esittävyyteen perustuva taide etäännyttää kokijan – taiteilijan – aina väistämättä ensimmäisestä, spontaanista ja luonnollisesta kokemuksesta ja tekee hänestä teeskentelijän ja simulakrumien (Baudrillard), toisen tason merkityksen tuottajan. ”Autopsykografian” moderni poetiikka koskee myös lukijaa, joka ei tavoita runoilijan välittämää merkitystä vaan kolmannen tason merkityksen. ”Autopsykografian” runous- ja ihmiskäsitys on moderni: runoilija on ammattimainen teeskentelijä, lähtökohtaisesti vilpillinen ja epäautenttinen. Pessoa ja Campos edustavat Pessoan objektiivisia heteronyymejä ja myytin modernia puolta. Pessoan subjektiiviset heteronyymit Reis ja Caeiro täydentävät objektiviisia, modernin ihmisen ahdistusta ja levottomuutta ilmaisseita Pessoaa ja Camposta ollen luonteeltaan romanttisia vilpittömyyden kannattajia. Caeiro arvosti näköaistia yli muiden aistien. Hänen tavoitteenaan oli katsoa aina kuin ensimmäistä kertaa, spontaanisti ja välittömästi kuin lapsi. Reis puolestaan korosti harmoniaa jumalten, ihmisten ja luonnon välillä ja uskoi kohtuullisiin aistinautintoihin. Molemmat muodostivat Pessoan myytin romanttisen puolen yhteisessä halussaan hylätä sosiaaliset roolit ja opetukset ja palata kohti yksilöllistä minää. Vilpittömyys ja autenttisuus ovat Caeiron ja Reisin ohjeita runoilijalle ja ihmiselle. Objektiiviset ja subjektiiviset heteronyymit yhdessä muodostavat modernistis-romanttisen myytin, joka kokonaisuudessaan on looginen: objektiiviset heteronyymit esittivät teeskentelyn, vilpillisyyden ja moderniuden ongelmat; subjektiiviset tarjosivat ratkaisua niihin, poisopettelua sosiaalisista rooleista ja rohkeutta mennä kohti omaa yksilöllistä minuutta.

Insectos y enemigos naturales asociados que colonizan troncos de pino en el municipio de San Fernando, Nueva Segovia, 2009

Con el objetivo de conocer los insectos que colonizan troncos cortados de pino y sus enemigos naturales asociados, se realizó el presente estudio en tres sitios: la Unión, Las Tapias y San José del municipio de San Fernando en Nueva Segovia durante el periodo comprendido entre Diciembre 06 a Mayo 07. Varios tipos de insectos descortezadores, barrenadores y descomponedores de la madera a ser: Ips sp, Xyleborus sp, Lochmaeocles sp y termites fueron encontrados. Comparativamente Ips sp fue mas abundante en el sitio Las Tapias con un total de 179 emergencias, que representó el 44,58 % de los Ips sp que emergieron de los tres sitios de estudio. Asociados a Ips sp tres tipos de enemigos naturales fueron encontrados: el depredador Medetera sp (Diptera: Dolich opodidae), el parasitoide Heterospilus sp (Hymenoptera: Braconidae) y un parasitoide de identificado (Hymenoptera: Eulophidae). En los tres sitios de estudio el depredador Medetera sp fue el más abundante con 170 individuos que representaron el 88,54 % del total de todos los parasitoides emergidos en los tres sitios. El periodo y patrón de emergencia de Ips sp y los tres enemigos naturales observados fue similar para los tres sitios de estudio. La referencia de los dos parasitoides observados constituye la primera referencia de estos insectos afectando insectos descortezadores en Nicaragua, así también lo constituye la primer referencia del cerambicido Lochmaeocles sp como colonizador de trozas de pino en nuestro país.

El escrito autobiográfico de Fernando Álvarez de Albornoz y la guerra civil castellana (1366- 1371)

Resumen: En la segunda mitad del siglo XIV, Fernando Álvarez de Albornoz escribió un texto autobiográfi co en latín en la hoja de guarda de un códice del Decreto de Graciano. Parte de este texto es un relato de la guerra civil castellana (1366-1371), probablemente basado en la información que le llegó a Italia a través de cartas enviadas a él o a alguno de sus familiares. Así, puede ser estudiado como fuente primaria o como escrito historiográfi co. En este estudio el texto es transcrito, traducido y analizado. A partir de este análisis, se proponen una datación del texto, modelos para sus estructuras temática y narrativa, y algunas hipótesis sobre su naturaleza e intencionalidad.

El impacto de la Primera Invasión Inglesa a la Ciudad de Buenos Aires en 1806, en la política del virrey José Fernando de Abascal y Sousa para el Virreinato del Perú

Resumen: José Fernando de Abascal y Sousa recibió la noticia de la invasión inglesa de 1806 a Buenos Aires, en el inicio de su administración como virrey del Virreinato del Perú. A partir de esta primera misiva enviada por el virrey Rafael de Sobre Monte, comenzó un intercambio epistolar entre las dos autoridades sobre dicho acontecimiento, a partir del cual se fueron perfi lando las preocupaciones, cuidados y políticas iniciales de defensa aplicadas por Abascal a su jurisdicción.

Evaluacion rapida del uso de trampas de feromonas para la captura de IPS calligraphus y sus enemigos naturales en San Fernando (Nueva Segovia)

El presente estudio fue realizado para evaluar la efectividad de una feromona sexual para monitorear las poblaciones de gorgojos descortezadores; particularmente del gorgojo descortezador secundario Ips calligraphus, la fluctuación poblacional de dicho gorgojo y la de dos depredadores de éstos, Tecnochila sp y Enuclerus sp. En el contexto del estudio un total de cinco trampas tipo “Lindaren non sticky trap” fueron ubicadas en 3 lugares forestales: Las Tapias, San José y La Unión, en el Municipio de San Fernando, Nueva Segovia; pero solamente dos trampas fueron directamente evaluadas bajo la responsabilidad de la autora del presente estudio. Una trampa fue cebada con feromona sexual de Ips calligraphus , y la otra no. El estudio fue realizado durante el período de Diciembre 2006 a Marzo 2007. En los tres sitios estudiados la feromona sexual fue altamente específica (P<0.001) para atraer Ips calligraphus, la fluctuación poblacional del insecto no difirió en los tres sitios estudiados, sin embargo el mayor número de Ips calligraphus fue capturado en las tapias. El objetivo de observar la fluctuación poblacional de depredadores Tecnochila sp. o Enoclerus sp. no fue llevado a cabo debido a que no cayó ninguno en las trampas de estudio.