987 resultados para Aranzadi Izcue, Estanislao, 1841-1918 Correspondencia
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
Vol. 9 had title : Lucii Ferraris Promptae bibliothecae supplememtum continens recentiora acta S. Sedis et recentiores resolutiones ac decreta ss. romanarum congrationum edidit Ianarius Bucceroni.
Resumo:
5 cartas (mecanografiadas) ; 267x190mm. Ubicación: Caja 1 - Carpeta 39
Resumo:
8 cartas (manuscritas) y 1 carta (manuscrita y mecanografiada) ; entre 160x180mm y 320x200mm. Ubicación: Caja 1 - Carpeta 40
Resumo:
6 cartas y 4 tarjetas (manuscritas) ; entre 225x165mm y 140x90mm. Ubicación: Caja 1 - Carpeta 40
Resumo:
6 cartas y 3 tarjetas (mecanografiadas y manuscritas) ; entre 225x165mm y 140x90mm. Ubicación: Caja 1 - Carpeta 40
Resumo:
En el título aparece 'Manuel Polo y Peurolón (1846-1918) : un polifacético catedrático de instituto'. Resumen basado en el de la publicación
Resumo:
Forms an index to the Colección de publicaciones históricas de la Biblioteca del Congreso argentino.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
v. 2 and 3 published in: Madrid : [Biblioteca del Congreso Aregentina], 1918.
Resumo:
Mode of access: Internet.
Resumo:
In this article, Brian Hudson relates how he came to write the paper published in the journal Antipode, for which he gained recognition as a radical geographer in the late 1970's. It is a tale of a journey in which the loves of his life, geography, history, travel and his wife of over 40 years, came together through living in a number of different places: the United Kingdom, Ghana, Hong Kong, and Jamaica. After leaving UWI, Brian and his family settled in Brisbane, Australia where he taught at Queensland University of Technology until his retirement.
Resumo:
Suomen sisällissodassa keväällä vuonna 1918 syntyi useita vankileirejä, jotka oli tarkoitettu valkoisten vangitsemia punaisia varten. Yksi vankileireistä sijaitsi Oulun Raatinsaaressa. Tässä tutkimuksessa olen tarkastellut Oulun vankileirin vankeja, vartijoita ja leirin oloja sekä valtiorikosoikeuden toimintaa ja leirin kuolleisuutta. Oulun vankileiri toimi Valloitettujen alueiden turvaamisosastoon kuuluneen sotavankilaitoksen alaisuudessa. Vankileiri oli tarkoitettu lähinnä Oulun ja Lapin läänin punavankeja varten. Myös asevelvollisuuskutsuntoja vältelleitä ja asevelvollisuudesta kieltäytyneitä oli vangittujen joukossa. Vankien määrä oli suurimmillaan hieman yli 800. Vangit kuuluivat pääsääntöisesti työväenluokkaan. Vangittuina oli myös naisia, joista suurin osa oli pidätetty venäläisten kasarmeilta. Venäläisiä sotilaita, joita oli noin 1000, pidettiin vangittuina omilla kasarmeillaan, ennen kuin heidät kotiutettiin toukokuun lopussa. Vartijoina toimivat aluksi Oulun ja lähikuntien suojeluskuntajoukot ja toukokuun lopusta lähtien asevelvollisuusjoukot. Erityisesti asevelvollisjoukkoja pidettiin vartiointitehtävään sopimattomina. Sotilaat suhtautuivat tehtäviinsä välinpitämättömästi ja vankeihin myötämielisesti. Heistä suurin osa oli kotoisin samoilta paikkakunnilta, mistä punavangitkin ja he kuuluivat suurimmalta osaltaan myös työväenluokkaan. Asevelvollisjoukot olivat myös ylityöllistettyjä ja sotilaskuri oli olematonta, joten ei ollut ihme, että heinäkuun alussa useat asevelvollissotilaat karkasivat riveistä. Vangit asuivat leirillä ahtaasti ja saivat vain niukasti ruokaa. Leirillä vankeja hoitivat lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa. Sairaanhoito oli hankalaa, koska sairastuneita ja heikkoja vankeja oli paljon. Vankien hengellisestä huollosta oli vastuussa kasvatusosasto, jonka johdossa oli pappi apunaan kaksi kasvatusapulaista. Kesäkuun aikana Oulussa toimintansa aloitti kaksi valtiorikosoikeuden osastoa, jotka langettivat tuomioita samanlaisen linjan mukaisesti kuin muuallakin maassa. Punaisena lankana näyttää olleen työväenliikkeen poliittinen nujertaminen. Kuolleisuuden suhteelliseen alhaisuuteen oli osasyynä se, että vartijat eivät olleet kiinnostuneita tehtäviään kohtaan. He eivät estäneet yhteydenpitoa vankien ja heidän omaistensa välillä. Vartijat eivät myöskään syyllistyneet vankileiriterroriin, vaan suhtautuivat vankeja kohtaan pääsääntöisesti maltillisesti. Vangeilla oli mahdollisuuksia ulkopuoliseen ruoansaantiin omaisten kautta ja työskennellessään leirin ulkopuolella eri työtehtävissä. Vankeja käytettiinkin vankileirin ulkopuolisiin työtehtäviin paljon. Koska työnantajat oli velvoitettu kustantamaan työssäkäyvien vankien ruoan, he saivat lisäravintoa ohi vankileiriorganisaation. Siten vangit olivat tarpeeksi vastustuskykyisiä tarttuvia tauteja kohtaan. Oulun vankileirissä kuolleisuus jäikin suhteellisen alhaiseksi hieman alle kuuteen prosenttiin. Avainsanat: Suomi 1918 . vankileirit . sisällissota - sotavangit
Resumo:
Reproduction of a painting of a meeting of the Joint Distribution Committee (representing the American Jewish Relief Committee, the Central Rellief Committee and the People's Relief Committee) and the Executive Committee of the American Jewish Relief Committee, with chairman Felix Warburg, secretary Albert Lucas, stenographer Mrs. F. Friedman, executive director Boris Bogen, comptroller Harriet Lowenstein, associate treasurer Paul Baerwald and treasurer Arthur Lehman; Office of Mr. Felix M. Warburg, 52 William Street, New York