Submission to the 2012 Review of the Retirement Villages Act 1999 (Qld)

The submission addresses matters relevant to Issues for Comment numbered 1, 3, 5, 22 and 32 of the Issues Paper released by the Transport, Housing and local Government Committee of the Queensland Parliament. It concludes by making five recommendations for consideration by the Committee.

An Analysis of Cancer Patients' Survival and Influent Factors from 1993 to 1999 in Linqu County, Shandong Province [山东省临朐县1993~1999年恶性肿瘤患者的生存率及其影响因素分析]

To understand the survival status of cancer patients and influencing factors, an analysis was undertaken using data of 6450 cancer patients living in Linqu County, Shandong, diagnosed between 1993 and 1999. Survival rates were calculated using life table method with SAS 9.0 software. Overall 1-5 year survival rates for all patients were 53.16%, 28.65%, 21.57%, 18.36% and 17.87%, respectively. Cancers with a 5-year survival rate over 25% included ovarium, breast, uterus, stomach and colorectal cancers. Cancers with a 5-year survival lower than 10% were cancers on liver, cervical, lung and bones.Survival rates differed significantly across gender, age of onset, economic status, year of diagnosis and evidence of diagnosis. Patients' economic status, age of diagnosis and year of diagnosis seem to have strong effects on survival. [目的] 了解临朐县恶性肿瘤患者生存现状,探讨影响生存率的因素. [方法] 对临朐县1993～1999年发病的6450例肿瘤患者的生存资料进行分析,利用SAS9.0软件寿命表法计算生存率. [结果] 临朐县1993～1999年的恶性肿瘤患者1～5年生存率分别为53.16%、28.65%、21.57%、18.36%和17.87%,5年生存率超过25%的恶性肿瘤有卵巢癌、乳腺癌、宫体癌、胃癌、结直肠癌,5年生存率低于10%的有肝癌、宫颈癌、肺癌、骨恶性肿瘤.不同性别、发病年龄、经济状况、诊断时间和诊断依据的恶性肿瘤生存率有显著性差异. [结论] 患者经济条件、诊断年龄和诊断时间影响恶性肿瘤生存率.

Practice and Procedure - Uniform Civil Procedure Rules 1999 r 212(2) - whether draft expert reports must be disclosed

In Mitchell Contractors Pty Ltd v Townsville-Thuringowa Water Supply Joint Board [2004] QSC 329, Douglas J considered the issue of broad significance for litigation practitioners of whether draft expert reports fall within the description in r212(2) of the Uniform Civil Procedure Rules 1999 (Qld) of documents "consisting of a statement or report of an expert" and are therefore not privileged from disclosure.

The transformation of bureaucracy? Structural change in the Commonwealth public service 1983-93

Commentators have predicted bureaucratic organisations would undergo substantial change as a result of social and economic pressures. We ask whether reforms to the Australian public service over the 1983–93 period exemplify this process. We use the methods of organisational analysis to characterise the direction of change, basing our assessment on the standard structural variables of complexity, formalisation and centralisation, together with a cultural variable. We find evidence that, overall, departments of state in the APS were becoming less bureaucratic in their structure, culture and internal function in the 1983–93 period. However, the effect was not uniform across departments, or unambiguous — formalisation, for example, increased in some respects and decreased in others. Centralisation increased overall, despite devolution of some decision-making.

Informing methods for preparing public health overviews of reviews: a comparison of public health overviews with Cochrane Overviews published between 1999 and 2014

Background: Overviews of systematic reviews (SRs) are useful for public health policy; however there is an absence of Cochrane Overviews covering public health (PH) topics. Objectives: We sought to analyze the methodological approaches used in existing Cochrane Overviews and Protocols for overviews (primarily clinical in nature), and compare these to the methods and approaches used in PH overviews (non-Cochrane). The intent was to identify issues that would be relevant for undertaking Cochrane overviews. Methods: We conducted a descriptive analysis of overviews published between 1999 and 2014. We searched the Cochrane Database of Systematic Reviews for Cochrane Protocols for overviews and Cochrane Overviews, and the HealthEvidence.org for PH overviews. The primary characteristics of the overviews and elements of the methodology were extracted and compared. Results: A total of 61 overviews of SRs were included in our analysis; specifically, this included 21 Cochrane Protocols for overviews, 15 Cochrane Overviews, and 27 non-Cochrane PH overviews. Amongst the overviews, the most significant differences are that PH overviews (non-Cochrane) tend to: include earlier and more reviews, greater number of participants, allow lower levels of evidence, use assessment tools other than AMSTAR (A Measurement Tool to Assess Systematic Reviews, i.e. a tool for assessing quality of SRs), not assess quality of evidence in reviews, search more databases overall, specify search limits including English-only reviews, and not consider recent primary studies for inclusion. Some of these differences clearly related to quality, however many relate to the nuances of PH interventions. Conclusions: The methodology in Cochrane overviews and PH overviews varies widely. Future PH overviews may benefit from the Cochrane methodology but the Cochrane approach requires modification to accommodate PH research methodology. Additionally, the use of databases that pre-screen and quality assess relevant PH systematic reviews may help expedite the search process.

Changing citizen confidence: Orientations towards political and social institutions in Australia, 1983-2010 [Review]

Since the early 1980s, when confidence in institutions was first measured in an Australian academic social survey, Australia - And the world - has faced many political, social and economic changes. From corporate scandals and company collapses, to unprecedented terrorist attacks, to major ongoing international conflicts, to changes in government and all manner of political machinations, to the global financial crisis and its aftermath. One consequence of such developments has been that many major political, social and economic institutions have come under intense pressure. Using survey research data, this paper investigates how public confidence in various Australian institutions and organisations has changed over time. The results are variable and in some instances surprising. Confidence in some institutions has remained high, and in some low, over an extended period of time. In other cases, confidence has varied quite markedly at different time points. As well as looking at trends in the level of public confidence in institutions, the paper examines different dimensions of confidence together with underpinning socio-political factors. It also discusses theoretical and practical implications of the data.

Submission on the Hawke Interim Review of the Environment Protection and Biodiversity Conservation Act 1999 (Cth)

There are currently no regulatory mechanisms, laws or policies that specifically provide rights to Indigenous peoples over their Indigenous knowledge and intellectual property. We strongly recommend that the commonwealth take the lead to ensure that national sui generis laws are developed (perhaps to operate initially in areas of Cth jurisdiction, such as IPAs and national parks). The development of such laws should be in tandem with practical guidelines to assist their implementation. A comprehensive, nationally consistent scheme for access to genetic resources, which offers meaningful protection of traditional knowledge and substantive benefit-sharing with Indigenous communities, has to be developed. There are already a range of reports/resources that urge these same reforms and that we direct the Enquiry to again; these include the Voumard Report (2000) – especially Fourmile’s Appendix 10 – “Indigenous Interests”, and Terri Jankes “Our Culture, Our Future (1998).

The mycotoxins 4-deoxynivalenol, zearalenone and aflatoxin in weather-damaged wheat harvested 1983-1985 in south-east Queensland

A survey for various mycotoxins was carried out on samples of all wheat delivered to nine storage and marketing depots in south-eastern Queensland, selected as most likely to receive mycotoxin-contaminated grain. All wheat was surveyed during 1983, when the degree of weather damage was high. Samples of the poorest grade of wheat from these depots were also surveyed in 1984 and 1985. The surveys included all regions where head scab of wheat caused by Fusariurn graminearurn Schwabe Group 2 had been reported to occur at significant levels. 4-Deoxynivalenol was detected in nearly all pooled samples representing bulk wheat at concentrations ranging from traces of <0.01 up to 1.7 mg kg-1. The highest concentration of zearlenone detected in a pooled wheat sample was 0.04 mg kg-1. In a few samples representing individual wheat deliveries and with up to 2.8% by weight of pink grains, 4-deoxynivalenol concentrations ranged up to 11.7 mg kg-' and zearalenone up to 0.43 mg kg-l. Aflatoxins B,, B2, G1 and G2 were detected in only one pooled sample of wheat, at a total aflatoxin concentration of 0.003 mg kg-'. Ochratoxin A, sterigmatocystin and T-2 toxin were not detected. Higher concentrations of mycotoxins were found in the poorer grades of wheat.

Potential Human Exposure to Australian Bat Lyssavirus, Queensland, 1996-1999

Two human deaths caused by Australian bat lyssavirus (ABL) infection have been reported since 1996. Information was obtained from 205 persons (mostly adults from south Brisbane and the South Coast of Queensland), who reported potential ABL exposure to the Brisbane Southside Public Health Unit from November 1,1996, to January 31, 1999. Volunteer animal handlers accounted for 39% of potential exposures, their family members for 12%, professional animal handlers for 14%, community members who intentionally handled bats for 31%, and community members with contacts initiated by bats for 4%. The prevalence of Lyssavirus detected by fluorescent antibody test in 366 sick, injured, or orphaned bats from the area was 6%. Sequelae of exposure, including the requirement for expensive postexposure prophylaxis, may be reduced by educating bat handlers and the public of the risks involved in handling Australian bats.

Helsingin galleriakenttä, kentän muutokset ja positiot vuosina 1983-2009

Tutkielman aiheena on Helsingin taidegalleriat ja niiden muodostama galleriakenttä. Tutkielmassa tarkastellaan galleriakenttää, galleriakentän ja galleriatoiminnan muutoksia sekä gallerioiden asemia ja asemien muutoksia kentän sisällä vuosina 1983–2009. Tutkielman tavoitteena on toimia Helsingin galleriakentän ja sen lähihistorian perustutkimuksena ja galleriakentän sisäisten asemien rakentumisen analyysina. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Millaisia muutoksia Helsingin taidegalleriakentässä, sen toimijajoukossa ja gallerioiden toiminnassa on tapahtunut 1980-luvun alkupuolelta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun tultaessa? Mitkä ja millaiset galleriat ovat tutkittavan ajanjakson eri vaiheissa muodostaneet keskeisten gallerioiden joukon, mihin tämä asema on perustunut ja miten galleriakentän sisäiset asemat ovat muuttuneet? Galleriakenttää analysoidaan ja tarkastellaan yhdistäen taidehistoriallisen perustutkimuksen menetelmiä taiteensosiologiseen analyysiin. Tutkielman teoreettinen näkökulma perustuu sosiologi Pierre Bourdieun kenttää koskevaan teoriaan. Teorian rooli on toimia työkaluna tutkittavan kentän ja sen toimijoiden asemien havainnoinnissa ja analyysissa. Tutkielman empiirinen aineisto muodostuu tutkielman tekijän laatimien 28 galleristin ja muun galleriakentän toimijan haastattelujen muodostamasta haastatteluaineistosta. Haastatellut edustavat 22 galleriaa. Niiden muodostama joukko koostuu yksityisistä gallerioista, taiteilijaliittojen gallerioista ja vaihtoehtoisiksi tai taiteilijavetoisiksi määriteltävissä olevista tutkitulla ajanjaksolla eri tavoin keskeisinä pidetyistä gallerioista. Haastattelujen ohella tärkeänä aineistona toimii tutkittavan ajanjakson lehtikirjoittelu. Sen osalta lähteenä on käytetty Helsingin galleriakenttää ja gallerioita koskevaa lehtikirjoittelua, joka on tallennettu Kuvataiteen keskusarkiston leikearkistoon. Lisäksi lähteinä ovat Taide-lehden vuosikerrat tutkittavalta ajalta. Galleriakentän lähihistorian tarkastelun pohjaksi tutkielmassa analysoidaan gallerioiden roolia kuvataiteen kentän portinvartijoina, galleriakentän toimijoiden näkemyksiä keskeisen gallerian aseman rakentumisesta ja gallerioita koskevia luokituksia ja ryhmityksiä. Tutkielman ytimen muodostaa luku, jossa käydään kronologisesti läpi galleriakentän muutoksia ja keskeisiä toimijoita tutkielmassa tarkastellulla ajanjaksolla. Lopuksi syvennetään kentän kronologisen kuvauksen pohjalta galleriakentän muutosten analyysia Bourdieun teorian ja käsitteiden avulla. Tutkielman yhtenä tuloksena on tutkittavan kentän ajanjakson hahmottuminen seuraaviksi jaksoiksi: vuodet 1983–1990, vuodet 1990–1997, vuodet 1997–2002 ja vuodesta 2002 alkanut kentän nykytilanteeseen sidostuva jakso. Jaksot hahmottuvat tarkastellun kentän, galleriatoiminnan ja kentällä kulloinkin keskeisten toimijoiden joukon muutosten pohjalta. Jaksojen liitoskohdat ovat muutosten tihentymiä kentän keskeisten toimijoiden joukossa. Jaksot liittyvät osittain myös yleisen taloustilanteen muutoksiin siltä osin kuin ne ovat vaikuttaneet galleriatoimintaan ja siihen, millainen galleriatoiminta ja mitkä toimijat kulloinkin ovat nousseet keskeisiksi. Tutkielman ydinluvussa tarkasteltava ja analysoitava kentän muutosten ja gallerioiden asemien kronologinen kuvaus muodostaa kokonaisuudessaan tutkielman tärkeimmät perustutkimukselliset tulokset. Tulosten loppupäätelminä tutkielmassa päädytään seuraavaan analyysiin. Galleriakentän muutokset sidostuvat kuvataiteen muutoksiin ja talouden nousu- ja laskukausiin, ne eivät kuitenkaan ole tämänkaltaisista ulkoisista tekijöistä johdettavissa. Gallerioiden asemien rakentuminen ja muutokset ovat kytköksissä kentän sisäisiin muutoksiin siten, että kentän toimijajoukon muutokset joko sidostuvat toisiinsa tai asettuvat samanaikaisiksi. Kentän asemien tila vaikuttaa siihen, millaisen aseman uusi galleria pyrkii ottamaan sekä millaisen aseman se saa kentällä ja mediassa. Kenttä näyttäytyy tilana, jossa toisen toimijan poistuminen kentältä luo aukkoja ja tilauksia toisten toimijoiden synnylle. Kentän asemien rakentuminen ja muutokset syntyvät toisaalta gallerioiden toiminnan ja niiden esittämän taiteen ja taiteilijoiden perusteella sekä toisaalta myös suhteessa gallerioiden jaotteluihin ja luokitteluihin. Kentän rakenteen muodostuessa kentän voimasuhteiden tilan kautta muodostuvat keskeisiksi koettujen gallerioiden joukon muutokset erityisen oleellisiksi sille, miten asemat kentällä ovat kulloinkin rakentuneet

Kaunhiista kauhniiseen, satheesta satteeseen : Jälkitavuissa säilyneen h:n variaatiosta Pellossa vuoden 1995 aineiston valossa

Tutkielmassa tarkastellaan jälkitavuissa säilyneen, alun perin vokaalienvälisen h:n nykyedustusta Tornionlaakson Pellossa sosiolingvistisen teorian valossa. Keskeisenä tutkimusongelmana on variaation jasen muuttumisen suunnan selvittäminen, mitä tutkitaan sekä näennäis- että reaaliajallisen metodin turvin. Lisäksi pohditaan, millaiset kielensisäiset tekijät muutoksia ohjaavat. Reaaliaikaisen vertailun mahdollistavat Kirsi Kunnarin vuonna 1983 valmistuneen pro gradu -työn jälkitavujen h:ta koskevat tulokset Pellosta (informantit syntyneet vuosina 1898-1967). Pääpaino on kuitenkin näennäisajallisessa vertailussa; variaatiota tarkastellaan yksityiskohtaisesti erityisesti kielelliseltä kannalta, mikä on vaatinut perusteellista aineiston käsittelyä. Näennäisajallisessa tarkastelussa verrataankahden haastatellun ikäryhmän kieltä: nuorten (syntyneet vuosina 1986-1977) ja keski-ikäisten (syntyneet vuosina 1964-1945). Nuoria informantteja, joita on 14, on haastateltu pääosin pareittan. Vertailuryhmä, keski-ikäiset, koostuu heidän vanhem mistaan (7 informanttia). Nauhatunteja on yhteensä n. 13. Tulokset osoittavat, että toisin kuin muualla Peräpohjolassa, yleiskielen mukainen katovariantti (kou-luun) ei ole merkittävästi yleistynyt pellolaisten puhekielessä viimeisten neljän sukupolven aikana. Vokaalienvälisessä asemassa (koulu-h-un) h:ta ei nykypellolaisilla enää tapaa, ja ns. sisäheittoinenvariantti (koul-huun) on nuorten ryhmässä selvästi vähemmän suosiossa kuin keski-ikäisillä. Tornionjoki­laaksolainen, metateettinen h-variantti (kouh-luun) on yhä elinvoimainen: sen käyttö on nuorillakin lisääntynyt. Metateesi ei ole kuitenkaan kvantitatiivisesti juurikaan yleistynyt niissä fonotaktisissa ympäristöissä, joissa se aiheesta tehdyn väitöskirjan (1992) mukaan on ollut aiemmilla sukupolvilla harvinainen. Tätä saattaa osittain selittää tiettyjen puhekielisyyksien yleistyvä käyttö, mikä vaikuttaa eniten juuri näissä fonotaktisissa ympäristöissä siten, ettei metateesin toteutumiselle ole edellytyksiä. Pellon nykyisessä jälkitavujen h:n variaatiossa on osallisena vielä yksi variantti: assimiloitunut h (talhoon > talloon; toisheen > toisseen; kauphaan > kauppaan). Aiemmin tutkituilla sukupolvilla assimilaatiomuutos on ollut harvinainen, mutta nyt se on yleistynyt erityisesti nuorilla tytöillä. h:n assimilaatiossa syntyvät muodot lankeavat usein yhteen alueella jokseenkin fonemaattisena esiintyvän yleisgeminaation kanssa, osa muodoista muistuttaa erikoisgeminaatiota ja pieni osa yleiskielisiä muotoja. Tutkielmassa kyseenalaistetaan kielellisten seikkojen nojalla kyseisten muotojen tulkitseminen h:n assimilaatiosta johtuvaksi: assimiloituneiksi tulkituissa h-tapauksissa sekä konsonantin että sitä seuraavan vokaalin pituusdistribuutiot tukevat ajatusta, että ainakin yleisgeminaatiokonteksteissa assimilaatiomuodot ovat puhujan kannalta "mentaalista geminaatiota". Assimilaatiomuodot rinnastetaan tutkielmassa katomuotoihin sikäli, että niissäkin h on tasoittunut. Merkittävä ero on tavujen kvantiteettisuhteissa: assimilaatiomuodoissa ne säilyvät ennallaan (tal-hoon > tal-loon), katomuodoissa muuttuvat (ta-loon). h:n assimilaatiolla ja metateesilla epäillään aineistonperusteella olevan yhteisen tehtävän: sisäheittoisten talhoon, satheen -muotojen karttaminen tavujen kavantiteettisuhteita rikkomatta. Esitetyn hypoteesin mukaan syynä ovat suomen fonotaksille vieraat konsonantin + h:n yhtymät, jotka aikoinaan syntyivät murteeseen vokaalin heityttyä h:n edeltä.

Lapsi, lapsuus ja perhe varhaiskasvatusasiakirjoissa 1967-1999

The aim of this study is to describe and interpret discourses in Finnish national early childhood education and care (ECEC) documents concerning the child, childhood and family, including preschool education of six-year-old children. The study begins with preparation phase of the Act on Children s Day Care (1967) and concludes with the definition of ECEC policy (1999). The research data consists of committee memoranda and national ECEC curriculum guidelines. The total number of documents studied was 20, comprising some 1700 pages. The research data was examined with qualitative text analysis and employed a discursive approach. A semiotic square (Greimas rectangle) served as a tool for clarifying the discourses and constructions reflected in the research data. The theoretical framework of the study consists of the theories of childhood and family studies. The main concepts from childhood studies used in this study were childhood as a cultural construct and child-centred pedagogy in ECEC. The theoretical approaches from family studies used were the formation of modern and late-modern parenthood and family, as well as the concept of familism. Two main discursive lines were constructed from the ECEC documents. The notion of universalistic childhood suggests that early education and care aim to create the same good childhood for all children, regardless of their family background or living area. The second discursive line followed in the documents is the familistic discourse. This discourse contains emphasis on the priority of parental care. The construct of the competent child was found in the research data as early as in the mid-1970s. On the other hand, the construct of the weak family is distinguishable throughout almost the entire research period. This raises the question of whether Finnish ECEC system has been developed for the competent and self-sufficient child of a weak family which needs constant support and guidance of welfare experts. According to the study, it appears that within the Finnish ECEC system the relatively heavy emphasis on social work rather than on early education has been legitimised by the construct of the weak family. This study also shows that a more thorough analysis should be given to what we mean when we say that the main task of ECEC system is to support families in the upbringing of their children. The study was completed during the period when historical decisions concerning the administration in Finland were in the making (i.e. the potential transfer of ECEC services from the Ministry of Social Affairs and Health to the Ministry of Education). Also, over the past decade, a major reformation of the Act on Children s Daycare has been on the agenda, but no concrete measures have been implemented. Based on the findings of this study, we can ask for what kind of child and family we are preparing the ECEc reforms of the new millennium. Key words: ECEC policy Finland, childhood, family, familism, discourse analysis, semiotic square