Tunneäly johtajan päätöksenteon työkalupakissa

Organisaatiot kohtaavat jatkuvasti kasvavia tehokkuusvaatimuksia, mutta monen nykypäivän organisaation voidaan sanoa kuluttaneen perinteiset tuotannon ja toiminnan tehostamisen keinot loppuun. Sosiaalinen pääoma on organisaatioiden viimeisiä käyttämättömiä voimavaroja tehokkuusvaatimuksiin pääsemiseksi. Tämän inhimillisen pääoman hyödyntämiseksi tarvitaan tunneälyä. Tunneälyn on osoitettu oleva merkitsevä tekijä onnistuneessa johtamisessa. Olennaisen osan johtajan työstä muodostaa päätöksenteko. Tunneälyn osuutta päätöksenteossa on kuitenkin tieteellisesti tutkittu hyvin vähän. Tämä tutkimus tarkastelee tunneälyä johtajan päätöksenteossa. Tutkimusongelmana on miten tunneäly on mukana johtajan päätöksenteossa? Ongelmaa lähestytään kahden alakysymyksen avulla, jotka ovat mitkä ovat tunneälyn keskeiset käsitemallit ja miten johtaja toimii päätöksentekotilanteessa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tapaus-tutkimuksena, jonka metodina on ollut teemahaastattelut. Tutkimuksen haastateltavat ovat teollisuuden ja logistiikan alan toimitus- ja yksikönjohtajia. Tutkimuksen aihetta lähestytään johtajien subjektiivisten näkökantojen kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten tunneäly on osana heidän päätöksentekoprosessiaan. Tunneälyllä tarkoitetaan yksilön kykyä tunnistaa ja tulkita omia ja muiden tunteita ja käyttää tätä tietoa hyväksi omassa ajattelussa ja toiminnassa, sekä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tutkimuksen mukaan johtajan päätöksenteko on kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja interaktiivista. Päätökset voidaan erotella helppoihin, nopeasti tehtäviin rutiininomaisiin ratkaisuihin ja monimutkaisiin, kompleksisempiin ongelmiin, jotka vaativat enemmän resursseja niiden ratkaisemiseen. Haastatteluiden mukaan tunteet ovat mukana päätöksenteossa, ja ne voivat joko helpottaa päätöksentekoa tai saavan päätöksentekijän analysoimaan vaihtoehtoja tarkemmin. Päätöksiä ei kuitenkaan yleensä tehdä pelkän tunteen perusteella. Haastatteluissa korostuivat intuition ja kokemuksen hyödyntäminen päätöksenteossa. Lisäksi esiin nousivat päätöksentekijän itsetuntemus eli realistinen kuva omista vahvoista ja heikoista alueistaan päätöksenteon suhteen, terve itseluottamus tehdä päätöksiä myös epävarmoissa tilanteissa, itsehillintä sekä itsekuri tehdä vaikeitakin päätöksiä. Päätöksentekijä tarvitsee myös sosiaalisia taitoja, joista esiin nousivat erityisesti tunneilmapiirien tunnustelu ja oman käytöksen säätely sekä empatia. Haastatteluissa korostui myös optimistinen näkökulma päätöksentekoon ja tärkeänä pidettiin muutosvalmiutta. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että tunneälyn avulla päätöksentekijät voisivat paremmin hyödyntää tunteitaan osana päätöksentekoa.

Yliopistojen henkilökunnan kotimaisten tieteellisten julkaisujen määrä ja saatavuus 2011-2012

Tausta-aineistoa ja laskelmia Jyrki Ilvan ja Johanna Liljan laatimaa selvitystä "Kotimaiset tieteelliset lehdet ja avoin julkaiseminen : selvitys mahdollisista rahoitusmalleista" varten.

”SISÄLTÖ EDELLÄ" : Pienyritysten brändin rakentaminen sosiaalisessa mediassa

Tutkielmassa tarkastellaan pienyritysten brändin rakentamista sosiaalisessa mediassa. Pienyritykset ovat kansantaloudellisesti merkittäviä niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Yrittäjyyteen yhdistetään usein innovatiivisuus ja luovuus, jotka näkyvät myös pienyritysten joustavissa toimintamalleissa. Brändin merkitys on pienyrityksille tärkeä mahdollistaen yrityksen erottuvuuden ja parantaen kilpailukykyä. Sosiaalinen media taas tarjoaa mielekkään alustan brändin rakentamiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu pk-yritysten brändin rakentamista käsittelevästä tutkimuksesta, koska pienyrityksistä ei ole erillistä teoriaa. So-siaalisen median tarkastelut rajataan kohdennetusti brändejä käsittelevän tutkimukseen. Tutkimuskysymyk-seksi muodostui, miten pienyritys hyödyntää sosiaalista mediaa brändin rakentamisessa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen monitapaustutkimus, koska ilmiö on vähän tutkittu. Tutkimus-näytteeseen valittiin pienyrityksiä, joilla on vahva brändi ja jotka hyödyntävät laajasti sosiaalista mediaa. Li-säksi näytettä tarkennettiin valitsemalla yrityksiä, jotka suuntaavat tarjoomansa tiedostavalle nykykuluttajalle. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joiden runko muodostettiin viitekehyksestä. Tutkielman tuloksista il-menee, että sosiaalista mediaa hyödynnetään brändin rakentamisessa monin eri tavoin ja se on mahdollista integroida tiiviiksi osaksi brändistrategiaa. Pienyritysten brändin rakentamisessa korostuvat kumppanuuksien ja sidosryhmien merkitys, sekä vahva brändi ja sitä kautta saavutettu brändisuuntautuneisuus. Resurssien merkitys on pienyrityksille suuri, muttei pelkästään negatiivisessa mielessä, sillä pienuus mahdollistaa nope-an reagoimisen uusiin trendeihin ja markkinoiden muutoksiin. Sosiaalisen median osalta korostuu sisällön merkitys ja sitä kautta saavutettava vuorovaikutteisuus. Kehityskohteita ilmenee monikanavaisuuden ja yh-teisöllisyyden hyödyntämisessä. Tutkielma tuo uutta tietoa pienyritysten brändin rakentamisesta ja sosiaalisen median käytöstä brändin ra-kentamisen välineenä. Pienyritysten brändisuuntautuneisuuden tarkastelussa havaittiin eroja aiempaan teo-riaan. Lisäksi ilmeni mahdollisuus tarkastella sosiaalisen median suuntautuneisuutta, mikä käsittää sosiaali-sen median integroituneisuuden liiketoimintaan. Sosiaalisessa mediassa jaetun sisällön ja ansaitun median merkitykset korostuivat. Esitellyt teemat liitetään viestinnän ja markkinoinnin paradigman muutokseen, joka on mahdollistanut myös pienyritysten brändin rakentamisen monipuolistumisen.

Työhyvinvointi resurssina : aineeton pääoma ja sen ilmeneminen finanssialan organisaatiossa

Tutkimuksen tausta, aihe ja ongelma Työhyvinvoinnista on tähän mennessä tehty paljon akateemista tutkimustyötä. Aiheeseen liittyvien tutkimusten valossa on havaittu, että hyvinvoivat ja motivoituneet ihmiset jaksavat työssään paremmin. Olemassa olevasta tiedosta huolimatta työhyvinvointiin panostetaan monessa yrityksessä yhä puutteellisesti jos lainkaan. Syitä tähän voi olla monia. Työhyvinvointi saatetaan nähdä epävarmana investointina siltä osin, että investoinnin tuotto on perinteiseen aineelliseen pääomaan verrattuna haastavammin mitattavissa. Myös aineettoman pääoman johtaminen ja kehittäminen poikkeavat aineelliseen pääomaan rinnastettuna. Voi olla, ettei aineettoman pääoman hyötyjä osata vielä hyödyntää tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tämän pro gradu tutkimuksen tarkoitus on selvittää työhyvinvoinnin ominaisuuksia yrityksen resurssina. Tutkimus pyrkii selventämään minkälaista kilpailuetua työhyvinvointi luo yritykselle ja mitä kautta nämä hyödyt ilmenevät. Menetelmät ja tulokset Tutkimuksen teoreettinen viitekehys käsittelee työhyvinvointia resurssipohjaisen teorian mukaisesti, aineettomana menestystekijänä ja aineetonta pääomaa tukevana resurssina. Teoreettisen viitekehyksen ohella työssä on syvennytty empiirisen puolistrukturoidun haastattelututkimuksen kautta selvittämään minkälaista työhyvinvointia tukevaa aineetonta pääomaa finanssialan kohdeyrityksessä ilmenee. Tämän lisäksi työssä tutkitaan haastattelumenetelmää käyttäen minkälaisia työhyvinvoinnin kannalta kehitettäviä asioita kohdeyrityksestä käy ilmi. Johtopäätökset Johtopäätöksenä työhyvinvointi voi olla yritykselle resurssi siten, että sen kehittäminen ja siihen investoimisen nähdään tukevan yrityksen aineetonta pääomaa ja tuottavan kilpailuedullista lisäarvoa. Työhyvinvointiin vaikuttavia osa-alueita ovat ihminen itse, esimies, organisaatio, ryhmähenki ja työ. Kohdeorganisaatiosta löydettiin työhyvinvointia tukevaa aineetonta pääomaa inhimillisen-, rakenteellisen- ja suhdepääoman muodossa. Rakenteellinen pääoma nousi näistä osa-alueista vahvimmin esille. Työhyvinvoinnin kannalta kehitettäviä osa-alueita havaittiin jokaisessa työhyvinvointiin vaikuttavassa osa-alueessa, ryhmähengen ollessa poikkeuksellisen hyvä.

Yrittäjyyskasvatus Oulun seudun ammattiopistossa

Tämä tutkimus käsittelee yrittäjyyskasvatusta Oulun seudun ammattiopistossa. Tutki-muksen tavoitteena on selvittää koetaanko ulkoisen yrittäjyyden opettaminen tärkeäksi ja onko sen integroiminen ammattiaineisiin onnistunut. Tutkimuksessa selvitetään myös opiskelijoiden halukkuutta toimia yrittäjänä tulevaisuudessa työmarkkinoilla sekä miten OSAOn strategiaan kirjatut yrittäjyyden tavoitteet ovat toteutuneet. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kahdesta keskeisestä käsitteestä: Yrittäjyyskasvatus ja ulkoinen yrittäjyys. Tutkimuksen kohdeorganisaationa oli Oulun seudun ammattiopisto ja tarkemmin 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijat ja opetushenkilöstö. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-ohjelmistolla. Otokseen kuului noin 4000 opiskelijaa ja 577 opettajaa. Tutkimus edustaa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimukseen vastasi 568 opiskelijaa ja 239 opettajaa. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta määriä voidaan pitää riittävinä. Suurin osa kysymyksistä oli väittämiä, joiden vastausvaihtoehtona käytettiin Likertin viisiportaista asteikkoa. Tutkimuksen eri osiot käsittelivät ulkoisen yrittäjyyden tärkeyttä ammatillisella toisella asteella, yrittäjyyden integroimisen onnistumista ammattiaineisiin, OSAOn ilmapiiriä yrittäjyydestä sekä opiskelijoiden halua työskennellä tulevaisuudessa yrittäjänä. Saatujen vastauksien perusteella ulkoisen yrittäjyyden opettaminen koetaan tärkeäksi ammatillisella toisella asteella. Yrittäjyyden integroimista ammatillisiin aineisiin ei voida pitää täysin onnistuneena ja tähän nousi syyksi tavoitteiden uupuminen tutkinnon perusteissa. OSAOn ilmapiiri koettiin ulkoista yrittäjyyttä tukevaksi. Opiskelijat suhtautuivat myönteisesti siihen, että he voisivat tulevaisuudessa työskennellä yrittäjänä.