[Kirja-arvostelu]

Kirjallisuusarvostelu

Kirjallisuushistorian varjoista valoon

Kirjallisuusarvostelu

Moraalipsykologia ja sananlaskupuhe

Esitelmä Suomen Kansantietouden Tutkijain Seuran VII Kevätkoulussa 15.-16.5. 2014 Helsingissä.

Evakkomatka lasten ja muistitietotutkijan silmin

Kirjallisuusarvostelu

Ennakkoratkaisumenettely ylikansallisena tuomioistuinvalvontana

Euroopan Unionin tuomioistuimella (EUT) on ollut keskeinen rooli Euroopan unionin (EU) kehityksessä kautta historian ja EUT onkin ennakkoratkaisukäytännöllään luonut useita keskeisiä EU-oikeuden periaatteita. Ennakkoratkaisumenettely on muutoinkin merkittävä EUT:n vallan käytön väline, jopa suhteessa EU:n jäsenvaltioiden kansallisiin instansseihin arvioidessaan kansallisten tuomioistuinten sille ennakkoratkaisukysymyksissään esiin tuomia EU-oikeuden tulkintaan liittyviä epäselvyyksiä. EUT:lla ei kuitenkaan EU:n perustamissopimusten artiklojen perusteella lähtökohtaisesti ole oikeutta vaikuttaa suoraan kansallisten säädösten pätevyyteen vastaavasti kuin sillä on oikeus vaikuttaa EU:n omien instanssien antamien säädöksien ja päätöksien pätevyyteen. Ennakkoratkaisumenettely on kuitenkin EU-oikeuden kehityksen myötä syventänyt asemaansa, eikä enää ole aivan yksinkertaista sanoa etteikö EUT myös ottaisi kantaa kansallisiin säädöksiin. Tästä nouseekin esiin kysymys siitä, voidaanko ennakkoratkaisumenettelyä pitää EUT:n suorittamana ylikansallisena tuomioistuinvalvontana suhteessa jäsenvaltioihin ja mitä seuraamuksia tällaisella EUT:n roolilla mahdollisesti voisi olla. Tutkielmassa tutkitaan tätä ennakkoratkaisumenettelyn potentiaalista roolia ylikansallisena tuomioistuinvalvontana ja sen ilmenemistä EUT:n omasta ratkaisukäytännöstä. Keskeiseltä luonteeltaan tutkielma on teoreettinen ja tutkimusmetodina hyödynnetään oikeusdogmaattista metodia. Lähdemateriaalin osalta tutkielmassa nojaudutaan alaa tutkineiden tutkijoiden laatimiin artikkeleihin ja oikeudelliseen kirjallisuuteen sekä EUT:n antamiin ennakkoratkaisuihin. Kyseisten materiaalien pohjalta tehdyn analyysin perusteella voidaan päästä siihen johtopäätökseen, että ennakkoratkaisumenettely on EUT:n harjoittamaa ylikansallista tuomioistuinvalvontaa suhteessa kansallisiin toimijoihin. EUT ottaa ennakkoratkaisuillaan säännöllisesti kantaa kansallisten lakien sovellettavuuteen EU-oikeuden valossa, jolloin EUT myös harjoittaa tuomioistuinvalvontaa. Ennakkoratkaisumenettely ei kuitenkaan ole tuomioistuinvalvontaa täydellisimmillään, vaan sitä rajoittavat ja vähentävät monet eri tekijät, muun muassa kansallisten toimijoiden tietyn asteinen suvereniteetti, joten menettelyllä on vielä tilaa kasvaa.

Taistelijan käsite sodan oikeussäännöissä

Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva laillisen taistelijan määritelmästä sodan oikeussäännöissä. Tutkimusongelman pääkysymys on: Miten taistelija määritellään sodan oikeussäännöissä? Tutkimuksen lähestymistapana on kansainvälisoikeudellinen eurooppalainen lähestymistapa, jota kutsutaan myös eurooppalaiseksi oikeuspositivistiseksi lähestymistavaksi. Tutkimusmenetelmänä on aineistotutkimus, jota on täydennetty asiantuntijahaastatteluilla. Sodan oikeussäännöt ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa ja ovat tästä syystä kieliasultaan, rakenteeltaan ja sisällöltään erilaisia. Tästä syystä oikeudellisia tapauksia tutkittaessa niitä on tarkasteltava ja otettava huomioon useita rinnakkain. Sodan eri oikeussäännöt täydentävät toisiaan ja tuovat tarkasteltaviin asioihin, kuten esimerkiksi kysymykseen taistelijan laillisuudesta, erilaisia huomioon otettavia seikkoja. Sodan oikeussääntöjen mukaan taistelijan ja siviilin määritelmä on selkeä. On olemassa vain taistelijoita ja siviilejä. Mitään kolmatta ryhmää näiden välillä ei ole. Laillisen taistelijan määritelmän täyttymiseen tarvittavat kriteerit on kirjattu sodan oikeussääntöihin. Vaikka taistelukentän toimija täyttäisikin ulkoisesti taistelijan vaatimukset, ei hän jonkun muun määri-telmän puuttuessa saa taistelijan asemaa. Tällaisen henkilön ottaessa osaa taistelutoimintaan, menettää hän rikollisen toiminnan myötä siviilihenkilölle kuuluvan suojellun henkilön erityisaseman.

Ammattisotilaiden sotilaskurinpitomenettely ja virkamiesoikeudelliset sanktiot kaksoisrangaistuksen näkökulmasta

Tämän tutkimusmenetelmältään oikeusdogmaattisen tutkielman tarkoituksena on vastata kysymykseen ulottuuko ne bis in idem - kielto, eli kielto rangaista kahdesti samasta asiasta sotilaskurinpitomenettelyn seurauksena määrättyihin kurinpitorangaistuksiin ja ammattisotilaan virkamiesoikeudellisiin sanktioihin virkarikosten, virkamieslain seuraamusten ja määräaikaisen erottamisen osalta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sotilaskurinpitomenettelyssä ja sotilasoikeudenkäyntiasiana tuomittavia sotilasrikoksia (RL 45) ja rikosoikeudellisen virkavastuun perusteella tuomittavia virkarikoksia (RL 40) koskettaa ne bis in idem - kielto, vaikka tekoon voi syyllistyä sotilasrikosten osalta vain sotilaat ja virkarikosten osalta kaikki virkamiehet. Virkamieslain seuraamusten ja määräaikaisen erottamisen osalta tilanne on epäselvä, vaikkakin Korkein hallinto-oikeus on aiemmin päättänyt, että virkamiesoikeudelliset sanktiot, mukaan lukien määräaikainen erottaminen, eivät kuulu Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalaan. Epäselvyyden aiheuttavat 1) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen muuttunut käytäntö koskien asian samuutta. 2) Virkamieslain muutos hallintolainkäyttölain suuntaan (virkamieslautakunnan lakkauttaminen) ja tätä lakimuutosta koskevat hallituksen esityksen perustelut. 3) Korkeimman oikeuden muuttunut ratkaisukäytäntö koskien asian samanaikaista vireilläoloa. 4) Korkeimman oikeuden tuomio, missä ammattisotilas jätettiin palvelusrikokseen (RL 45:1) tuomitsematta kohtuullistamisperusteilla (RL 6:7.1) saatuaan ensin virkamieslain 24 § varoituksen. Korkeimman oikeuden kanta virkamieslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen suhteesta saadaan pian, sillä asia on korkeimman oikeuden käsittelyssä. Määräaikaisen erottamisen osalta ratkaisu saatanee samassa yhteydessä kun korkein oikeus ratkaisee virkamieslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen suhteen. Mikäli näin ei käy, kannattaa ratkaisu tarvittaessa hakea aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta saakka. Tällöin riitauttaa kannattaa tapaus, missä määräaikaisen erottamisen perusteena on tosiasiallisesti ollut rikoslakirikoksen johdosta saatu tuomio.

Työsopimuksen laiton purkaminen ja sen seuraamukset

Tutkielman aiheena ovat työsopimuksen laiton purkaminen ja sen seuraamukset. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisten edellytysten vallitessa osapuolella on oikeus päättää työsuhde välittömin oikeusvaikutuksin. Toisena tutkimuskysymyksenä on selvittää laittomaksi todetun työsuhteen purkamisen seuraamuksia, keskittyen erityisesti työsopimuslain mukaisen asteikkokorvauksen määrään. Työsuhteen purkamista koskeva säännös on kirjoitettu joustavin normein, jotka antavat runsaasti sijaa tulkinnalle. Laittomasta työsuhteen päättämisestä tuomittava asteikkokorvaus sekä syrjivällä perusteella päätetyn työsuhteen johdosta tuomittava hyvitys, ovat kokonaiskorvauksia, jotka antavat huomattavasti tilaa harkinnalle korvauksen tuomitsemisessa. Näiden seikkojen johdosta oikeuskäytäntö on keskeisessä asemassa arvioitaessa työsuhteen päättämisperusteiden oikeellisuutta sekä korvausten määrää. Tutkielman on tehty oikeustieteen maisterin opinnäytetyöksi. Tutkimus metodi on lainopillinen. Keskeisenä lähdeteoksena on käytetty Koskisen, Niemisen sekä Valkosen kirjaa Työsuhteen päättäminen. Tutkimuksessa on muiden oikeuslähteiden ohella hyödynnetty erityisesti työsuhteen päättämismenettelyä koskevaa oikeuskäytäntöä. Tutkimustuloksena havaittiin työsuhteen purkamisen oikeutuksen olevan yleensä kytköksissä siihen, onko osapuolten luottamus menetetty niin suurelta osalta, ettei loukatun osapuolen voida edellyttää jatkavan työsuhdetta edes irtisanomisajan pituista jaksoa. Tuomittavien korvausten osalta voidaan todeta kokonaiskorvauksen olevan yleisesti tuomioissa varsin vähäsanaisesti perusteltu. Tämän johdosta on vaikea määrittää, miten korvauksen suuruus tarkemmin rakentuu. Tämän osalta voidaan todeta olevan tarvetta lisätutkimukselle.

Työntekijöiden ulospäin suuntautuvan sähköisen viestinnän tekninen valvonta – huomioon otettavat työntekijän ja työnantajan oikeudet ja velvollisuudet

Tutkielman aiheena on työntekijöiden sähköisen viestinnän tekninen valvonta. Tutkielma koostuu yleisestä osasta ja erityisestä osasta. Yleisessä osassa selvitän työntekijöiden ja työnantajan oikeuksia ja velvollisuuksia sähköisen viestinnän valvonnassa. Erityisessä osassa käsittelen ulospäin suuntautuvan sähköisen viestinnän rajoja ja mahdollisuuksia. Tutkimus on työ- ja informaatio-oikeudellinen. Tutkimus on tehty toimeksiantona yritykselle. Tutkimuksen tarkoituksena on yhtäältä selvittää ja pohtia työntekijöiden sähköisen viestinnän valvontaan liittyviä perusoikeusvaikutuksia sekä laajemminkin työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia. Toisaalta tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä on työntekijöiden sähköisen viestinnän valvontaan liittyvän lainsäädännön tila tällä hetkellä. Tutkimus on oikeusdogmaattinen ja sisältää käytännöllistä lainoppia tulkintasuositusten ja liiteohjeiden muodossa sekä myös de lege ferenda -suosituksia. Keskeisimpänä tutkimustuloksena on se, että sähköistä viestintää koskeva lainsäädäntö on edelleenkin viime vuosina toteutetuista lainsäädäntöuudistuksista huolimatta osin epäselvää ja vaikeasti ymmärrettävää. Lainsäädännössä on myös selkeitä virheellisiä viittauksia ja puutteita. Lainsäätäjän tulisikin kiinnittää näihin puutteisiin huomiota. Lainsäädännön epäselvyyden vuoksi maallikkotyönantajan tulisi kääntyä lainopillisen asiantuntijan puoleen suunnitellessaan ja ottaessaan käyttöön sähköiseen viestintään liittyviä valvontatoimenpiteitä välttyäkseen rikosoikeudellisilta seuraamuksilta. Vaikka Lex Nokian säätäminen aiheutti työntekijöissä vastustusta työnantajien suorittamaa valvontaa kohtaan, työnantajan oikeus valvoa työntekijöiden luottamuksellista viestintää on loppujen lopuksi erittäin rajallinen. Välitystietoja voidaan käsitellä vain laissa säädetyissä poikkeustapauksissa. Viestien sisältöä voidaan valvoa vain tietoturvaan liittyvissä laissa säädetyissä poikkeustapauksissa.

Kiinteistön ainesosan luovutus

Kiinteistön katsotaan yleisesti muodostuvan kokonaisuudesta, johon kuuluu maapohjan lisäksi kiinteistön ainesosat ja tarpeisto. Kiinteistön ainesosina pidetään sen alueella sijaitsevia ja käyttöä palvelevia rakennuksia, rakennelmia, koneita ja laitteita. Kiinteistönkaupassa luovutuksensaaja saa lähtökohtaisesti omistusoikeuden myös kiinteistön ainesosiin ja tarpeistoon. Kiinteistön omistajalla on kuitenkin myös oikeus luovuttaa sivulliselle kiinteistöön kuuluvia ainesosia, siten että hän pidättää omistusoikeuden kiinteistön muilta osin itsellään. Tutkielmassa tarkastellaan kiinteistöön kuuluvan ainesosan luovutusta sivulliselle. Luovutus on lähtökohtaisesti pätevä sopimusosapuolten välillä, mutta minkälaista suojaa luovutuksensaaja saannolleen saa muita tahoja kohtaan? Tarkoituksena onkin siten selvittää sivullisen asemaa suhteessa kiinteistönomistajan velkojiin ja kiinteistön myöhempiin luovutuksensaajiin nähden. Erityisen tarkastelun kohteena on kiinteistön ja ainesosan välisen ainesosasuhteen lakkauttaminen ainesosan luovutuksen yhteydessä. Tutkimusote on luonteeltaan oikeudogmaattinen. Aihepiiristä on olemassa hyvin vähän viimeaikaista oikeuskäytäntöä, mistä johtuen tutkimus pohjautuu voimakkaasti oikeuskirjallisuuteen. Tutkimuksen kannalta erittäin merkityksellisenä teoksena on mainittava Kartion ym. yleisteos Maakaari. Tämän lisäksi tutkimukseen on vaikuttanut suuresti myös Kaiston, Tammi-Salmisen, Teporan ja Tuomiston kirjoitukset aihepiiristä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ainesosan luovutuksensaajan asema on riippuvainen tapauskohtaisesti käytettävissä olevista keinoista. Ainesosan luovutuksensaajan suojan voidaan sanoa olevan hyvin vahva niissä tilanteissa, joissa ainesosan luovutuksensaaja on kirjannut oikeutensa maakaaressa mahdollistetulla tavalla. Niissä tapauksissa joissa kirjausta ei ole tehty saa luovutuksensaaja puolestaan hyvin rajallisesti suojaa suhteessa kiinteistön myöhempiin luovutuksensaajiin ja kiinteistönomistajan velkojiin nähden.