Multicenter, Prospective Clinical Evaluation of Respiratory Samples from Subjects at Risk for Pneumocystis jirovecii Infection by Use of a Commercial Real-Time PCR Assay.

Pneumocystis jirovecii pneumonia (PCP) is a common opportunistic infection. Microscopic diagnosis, including diagnosis using the Merifluor-Pneumocystis direct fluorescent antigen (MP-DFA) test, has limitations. Real-time PCR may assist in diagnosis, but no commercially validated real-time PCR assay has been available to date. MycAssay Pneumocystis is a commercial assay that targets the P. jirovecii mitochondrial large subunit (analytical detection limit, ≤3.5 copies/μl of sample). A multicenter trial recruited 110 subjects: 54 with transplants (40 with lung transplants), 32 with nonmalignant conditions, 13 with leukemia, and 11 with solid tumors; 9 were HIV positive. A total of 110 respiratory samples (92% of which were bronchoalveolar lavage [BAL] specimens) were analyzed by PCR. Performance was characterized relative to investigator-determined clinical diagnosis of PCP (including local diagnostic tests), and PCR results were compared with MP-DFA test results for 83 subjects. Thirteen of 14 subjects with PCP and 9/96 without PCP (including 5 undergoing BAL surveillance after lung transplantation) had positive PCR results; sensitivity, specificity, and positive and negative predictive values (PPV and NPV, respectively) were 93%, 91%, 59%, and 99%, respectively. Fourteen of 83 subjects for whom PCR and MP-DFA test results were available had PCP; PCR sensitivity, specificity, PPV, and NPV were 93%, 90%, 65%, and 98%, respectively, and MP-DFA test sensitivity, specificity, PPV, and NPV were 93%, 100%, 100%, and 98%. Of the 9 PCR-positive subjects without PCP, 1 later developed PCP. The PCR diagnostic assay compares well with clinical diagnosis using nonmolecular methods. Additional positive results compared with the MP-DFA test may reflect low-level infection or colonization.

Axima nordestina (Hymenoptera, Eurytomidae), a new stalk-eyed wasp from Brazilian savannah

A new stalk-eyed wasp Axima nordestina sp. n. is described from the Northeastern Brazilian savannah. Axima nordestina is the fourth species of stalk-eyed wasps (A. noyesi species group) and the second one known from Brazil. The head morphology of A. nordestina appears less derived than in the other known species. An updated key of the A. noyesi species group is provided.

Variation in performance across Swiss mammography screening programmes: the influence of reading strategy and experience.

[Abstract] Reading volume and mammography screening performance appear positively correlated. Performance was compared across organised Swiss screening programmes, which target relatively small populations. Except for accreditation of 2nd readers radiologists (restrictive vs non-restrictive strategy), Swiss programmes have similar screening regimen/procedures and duration, which maximises comparability. Variation in performance was explored in order to improve mammography practice and optimise screening performance. Indicators of quality and effectiveness were evaluated for about 200,000 screens performed over 4 screening rounds in the 3 longest-standing Swiss cantonal programmes (of Vaud, Geneva and Valais). Interval cancers were identified by linkage with cancer registries records. Most European standards of performance were met with a favourable cancer stage shift. Several performance indicators showed substantial variation across programmes. In subsequent rounds, compared with programmes (Vaud and Geneva) which accredited few 2nd readers to increase their individual reading volume, proportions of in situ lesions and of small cancers (? 1cm) were one third lower and halved, respectively, and the proportion of advanced lesions (stage II+) nearly 50% higher in the programme without a restrictive selection strategy. Discrepancy in second-year proportional incidence of interval cancers appears to be multicausal. Differences in performance could partly be explained by a selective strategy for 2nd readers and a prior experience in service screening, but not by the levels of opportunistic screening and programme attendance. This study provides clues for enhancing mammography screening performance in low-volume Swiss programmes.

Variability of a peripheral dose among various linac geometries for second cancer risk assessment.

Second cancer risk assessment for radiotherapy is controversial due to the large uncertainties of the dose-response relationship. This could be improved by a better assessment of the peripheral doses to healthy organs in future epidemiological studies. In this framework, we developed a simple Monte Carlo (MC) model of the Siemens Primus 6 MV linac for both open and wedged fields that we then validated with dose profiles measured in a water tank up to 30 cm from the central axis. The differences between the measured and calculated doses were comparable to other more complex MC models and never exceeded 50%. We then compared our simple MC model with the peripheral dose profiles of five different linacs with different collimation systems. We found that the peripheral dose between two linacs could differ up to a factor of 9 for small fields (5 × 5 cm(2)) and up to a factor of 10 for wedged fields. Considering that an uncertainty of 50% in dose estimation could be acceptable in the context of risk assessment, the MC model can be used as a generic model for large open fields (≥10 × 10 cm(2)) only. The uncertainties in peripheral doses should be considered in future epidemiological studies when designing the width of the dose bins to stratify the risk as a function of the dose.

Panhuilunsoiton peruskurssien 1-3 sekä I/D-tason kurssisuoritusvaatimukset sekä ohjelmistoluettelo

Koska panhuilu on vasta "aloitteleva" musiikkioppilaitossoitin, sille ei vielä ole valmiita tasokurssiohjelmistotaulukoita. Panhuilunsoiton opetuksen aloittamisen edellytyksenä on kurssivaatimusten ja ohjelmistoluetteloiden laatiminen myös perusasteelle ja musiikkiopistoasteelle (I/D). Työn tarkoituksena oli siis laatia panhuilulle peruskurssien 1-3 ja I-tason kurssivaatimukset ja tutkinto-ohjelmistoluettelot. Työ sisältää myös tasosuoritusten arviointiohjeet ja osion opettajalle, jossa esitellään tasosuoritukseen sopivia esimerkkisävellyksiä soitinkoulujen, etydivihkojen ja kokoelmavihkojen sisällöistä. Näin opettaja tai itsenäisesti opiskeleva harrastaja pystyy sijoittamaan muitakin teoksia eri suoritustasoille. Aineisto koostuu panhuilulle sävelletyn materiaalin lisäksi oboe-, poikkihuilu-, nokkahuilu-, ja viulukirjallisuudesta, joita olen kerännyt Sibelius-Akatemian, Helsingin Konservatorion sekä Helsingin kaupunginkirjastoista. Nimittäin varsinaisesti panhuilulle sävellettyjä kappaleita on erittäin vähän ja ne ovat vaihtelevan tasoisia. Tasosuoritusten arviointiohjeita käyttäen keräsin kirjastoista tai ostin sopivat nuottimateriaalit ja mapitin kaikki kokoelmavihkot, soitinkoulut ja säestykselliset sävellykset. Tämän jälkeen lajittelin materiaalit omiin kansioihinsa tasokurssien mukaan. Ohjelmistotaulukot ovat eriteltyinä kunkin tasokurssin mukaan. Ne sisältävät seuraavia osa-alueita: soitinkoulut, etydit, kokoelmat, säestykselliset sävellykset, sarjat, konsertot, sonaatit ja kamarimusiikki. Näiden lisäksi jokaiselle tasokurssille on mukana asteikkovaatimukset. Opinnäytetyö on samalla pieni ohjekirja panhuiluopettajalle tai itsenäisesti opiskelevalle oppilaalle: hän saa tietoa panhuilun hengitystekniikasta ja ansatsista verrattuna poikkihuiluun ja oboeen sekä siitä, mitä liikkeitä hänen tulisi varoa soittaessaan panhuilua. Tämän tyyppinen tieto on tärkeää, sillä panhuilu on hyvin fyysinen soitin ja jos sitä "väärinkäyttää", se saattaa aiheuttaa nuorelle oppilaalle pysyviä niskavammoja tms. Osaa aineistosta olen päässyt kokeilemaan eritasoisilla ja -ikäisillä oppilailla Raahessa kesällä 2006 pidetyllä panhuiluleirillä.

Uuden musiikin äärellä : kokemuksia nykymusiikin opiskelusta

Opinnäytteessäni tarkastelen uutta musiikkia osana muusikon koulutusta Stadiassa ja Hogeschool Gentissä Belgiassa. Uuden musiikin opiskelu on avartanut käsitystäni (klassisesta) musiikista ja omasta instrumentistani harpusta. Opintojen keskiössä on kuitenkin ollut klassisen musiikin vahvan perinteen jatkaminen. Pidetään täysin itsestään selvänä, että opiskelija tuntee vuosisatoja vanhan musiikin esityskäytännöt, mutta ei osaa tulkita oman aikansa teoksia. Haluan pohtia ja herättää keskustelua siitä, miksi oman aikamme musiikki on niin pieni osa muusikon koulutusta. Lähestyn aihetta muusikon näkökulmasta, omia opintojani kartoittamalla. Omat kokemukseni ovat työn keskeistä aineistoa. Kuvailen suorittamiani uuden musiikin teoriaopintoja, kokemuksiani improvisaatiosta ja Luciano Berion Sequenza II:n oppimisprosessia. Lisäksi peilaan omia kokemuksiani Tuomas Malin taiteellisen tohtoritutkinnon kirjalliseen työhön. Työni liitteenä on Berion Sequenza II:n taltiointi kahdesta konsertista, joissa esitin kappaleen. Työn valmistuminen on ollut minulle merkittävä prosessi, jossa olen saanut jäsentää opiskeluaikani minua puhutelleita asioita ja kartoittaa tämänhetkisiä tilannettani. Uskon, että moni musiikin opiskelija tunnistaa opinnäytetyössäni kuvailemiani kokemuksia. Toivon, että myös musiikkipedagogit ja koulutuksen suunnittelijat heräisivat työni luettuaan pohtimaan nykymusiikin asemaa osana musiikkikoulutusta.

Opettajien tiimityöskentely kamarimusiikkiyhtyeen opetuksessa : Vantaan Peltolan koulun yhteismusisointiprojekti syksyllä 2005

Tutkin opinnäytetyössäni syksyllä 2005 järjestettyä Vantaan Peltolan koulun yhteismusisointiprojektia opettamisen näkökulmasta. Musiikkiluokkien oppilaista muodostettiin pieniä kamarimusiikkiryhmiä, joita jokaista ohjasi vähintään kaksi opettajaa, poikkeuksena puhaltajien ryhmä. Vastaavanlaista yhdessä opettamista on aiemmin kokeiltu opetusharjoitteluryhmässäni, ja Peltolan koulun projektin myötä kiinnostuin tutkimaan opettajien tiimityöskentelyä tarkemmin. Olen valinnut projektista kolme ryhmää, joiden toimintaa, tavoitteita ja toimintatavan vaikutusta musiikin oppimiseen olen tutkinut. Yritän työssäni selvittää, miten yhdessä opettaminen onnistui ja miten se vaikutti ryhmän oppimiseen. Tutkimusaineistona on videomateriaali, joka saatiin kuvaamalla kaikki opetuskerrat, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Oppilaille ja opettajille tehtiin projektin jälkeen kyselyt. Yhdessä opettaminen toteutui eri ryhmissä eri tavoin. Joissain ryhmissä opettajat ohjasivat tuntia vuorotellen, ja joissain ryhmissä opettajien keskinäinen työskentely oli nivoutunut tiiviimmin yhteen. Ratkaisevaa ryhmän työskentelyn kannalta oli kuitenkin se, minkälaista sekä opettajien keskinäinen ja koko ryhmän välinen yhteistyö ja vuorovaikutus oli. Työtä tehdessäni esille nousi muutamia kehitysehdotuksia. Videointia voitaisiin käyttää tiiviimmin opetuksen tukena siten, että kunkin ryhmän opettajat katsoisivat videon aina ennen seuraavaa opetuskertaa. Opettajat voisivat myös yhdessä ryhmänsä kanssa kehittää ja suunnitella opetustaan videolta tehtyjen havaintojen perusteella. Jotta oppilaat innostuisivat musisoimaan, opettajat voisivat itse olla osana yhtyettä ja soittaa mukana konsertissakin. Näin oppilaat väkisinkin tempautuisivat musisointiin vahvemmin mukaan ja saisivat siihen hyvän kosketuksen.

Polypes et cancers colo-rectaux par sous-localisation: données épidémiologiques genevoises et vaudoises [Colorectal polyps and cancers by sub-site: epidemiologic findings in Geneva and Vaud].

The present study is a comparative analysis of the adenomatous polyps and colorectal cancers, registered during a determined period within the population of the cantons of Geneva and Vaud. The analysis is particularly based on the polyp/cancer ratio by sub-site. Histological type as well as age and sex of the patient are taken into consideration.

Performances radiologiques du programme valaisan de dépistage du cancer du sein : évolution et déterminants, 2002-12

[Résumé (extrait)] Lancé en octobre 1999, le Programme valaisan de dépistage du cancer du sein a pour mission de promouvoir, d'organiser et de mener une action de dépistage auprès de la population féminine valaisanne âgée de 50 à 70 ans. Ce programme est régulièrement évalué, de manière indépendante, afin de s'assurer que sa qualité et son efficacité répondent à des normes internationalement admises tout en minimisant ses effets adverses. Ces évaluations ont mis en évidence un niveau de performances globalement satisfaisant et suggéré un potentiel d'amélioration, notamment de la qualité des lectures radiologiques. Dans un souci d'optimiser les performances, la direction du Programme a mené ces dernières années plusieurs actions auprès de ses radiologues et pris quelques mesures. Ce rapport thématique traite de l'évolution des performances du programme, principalement au cours de la dernière décennie (2002-11), c'est-à-dire après sa phase de démarrage (1999-2001). Les tendances des principaux indicateurs de performance et leurs associations avec les actions et mesures réalisées, qui ont été répertoriées et classées selon leur types et objectifs, sont analysées. Les facteurs les plus influents sur la qualité des lectures radiologiques sont quantifiés de manière à faciliter toute décision interventionnelle. Les cancers d'intervalle (1999-2010) du Programme sont étudiés afin d'en apprécier la fréquence, d'en établir le profil pronostique et de déterminer les caractéristiques clinicoépidémiologiques qui les distinguent des cancers dépistés dans le cadre du Programme.