Legend of the Guardians: The Owls of Ga'Hoole

Synopsis and critique of the unofficial American/Australian co-production film of animation and fantasy genres.

Mary and Max

Synopsis and critique of Australian film in animation, comedy, and drama genres.

The Sapphires

Synopsis and critique of Indigenous musical comedy, The Saphhires, directed by Wayne Blair.

Bait

A synopsis and critique of the Australian/Singaporean film, Bait, directed by Kimble Rendall in the horror genre.

Razorback

Synopsis and critique of Australian Film, Razorback, directed by Russell Mulcahy in the horror genre.

Dark city

A synopsis and critique of an Australian/American film, Dark City, directed by Alex Proyas in the science fiction genre.

Daybreakers

It is 2019, ten years after a plague turns most humans into vampires. Human blood is in short supply. The shortage of causing panic in vampire population Charles Bromley, CEO of pharmaceutic company Bromley Marks - the largest supplier of human blood in the United States- is intent on developing a viable blood substitute. When a cure that can transform vampires back into human...

Reflections on damaged modernity: Lessons from the iconic architecture industry

For Adorno writing in 1953, Hollywood cinema was a medium of “regression” based on infantile wish fulfillment manufactured by the industrial repetition of the filmic image that he called a modern “hieroglyphics”—like the archaic language of pictures in Ancient Egypt, which guaranteed immortality after death in Egyptian burial rites. From that 1953 essay Prolog zum Fernsehen to Das Schema der Massenkultur in 1981, Adorno likened film frames to cultural ideograms: What he called the filmic “language of images” (Bildersprache) constituted a Hieroglyphenschrift that visualised forbidden sexual impulses and ideations of death and domination in the unconscious of the mass spectator. In his famous passage he writes, “As image, the image-writing (Bilderschrift) is a medium of regression, where the producer and consumer coincide; as writing, film resurrects the archaic images of modernity.” In other words, cinema takes the spectator on a journey into his unconscious in order to control him from within. It works, because the spectator begins to believe the film is speaking to him in his very own image-language (the unconscious), making him do and buy whatever capitalism demands. Modernity for Adorno is precisely the instrumentalisation of the collective unconscious through the mediatic images of the culture industry.

The Great Gatsby and Ned Kelly: Telling national iconic stories through a transnational lens

This chapter will examine how transnational film making allows national and iconic stories to shift outside their imposed national boundaries, freeing them from “nation building” constraints and predetermined ideological motivations. Each interpretation creates one more dimension to the story’s complexity and hybridity assuring its continuance and relevance into the future. Each new film version, and in the case of iconic stories, each new transnational film version, breathes new energy and life into the stories and also stops monolithic ownership of them. What is also of interest in this chapter is the judgement cast upon each of the retelling and adaptations of these iconic stories. Every adaptation is weighed up and judged against a mythic ideal, and as such, each always falls short of imagined expectations. But in a paradoxical fashion, it is this failure to capture that provides the impetus for the story’s future retellings.

Die Großstadt als Gegner? : Zur Wahrnehmung Berlins in Literatur, Film und Hörspiel der späten Weimarer Republik

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten Berliinin suurkaupunki vaikutti Weimarin tasavallan loppuaikoina yksilöön. Tutkimusaineistona on Alfred Döblinin romaani Berlin Alexanderplatz sekä Walter Ruttmannin elokuva Berlin. Die Sinfonie der Großstadt ja kuunnelma Weekend. Teoreettisena taustana hyödynnetään kulttuuri- ja mediahistorian mentaliteetti- ja sosiaalihistoriaa. Aihetta käsitellään myös historiallis-temaattisesta lähtökohdasta, eli työssä tutkitaan todellisen Berliinin asemaa kyseisenä aikana, modernin metropolin olemusta, modernin ajan murrosvaihetta sekä uusasiallisen taidesuuntauksen vaikutusta teoksiin. Weimarin tasavallan aikana Saksassa elettiin murroksen keskellä. Toisaalta yhteiskunta oli poliittisesti pirstoutunut ja taloudellisesti epävakaa, mutta toisaalta kulttuurielämä oli lyhyen aikaa rikasta. Suurkaupungin asukkailla oli enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään omassa ympäristössään. Toisaalta ajan ristiriitaisuus kuitenkin vaikeutti yksilöllisen elämäntavan toteutumista; ihmiset odottivat murroskauden päättymiseltä materiaalista tyydytystä, jolloin henkiselle kehitykselle jäi vähän tilaa. Tärkein kysymyksenasettelu koskee suurkaupungin roolia oman aikansa tuotteena: missä määrin kaupunki oli ihmisen todellinen vastustaja ja missä määrin sen asema oli kuviteltua? Todellisen Berliinin suhdetta reflektoidaan fiktiiviseen suurkaupunkiympäristöön. Ensin tarkastellaan Berliiniä toimijana murroskaudella ja sitten käsitellään ajan ja tilan havainnointia. Koska teokset ovat fiktiivisiä, erityisen tarkastelun kohteena on todellisuuden, fiktion ja simulaation suhde. Tässä yhteydessä tarkastellaan myös kaupungin ja maaseudun välistä problematiikkaa. Kolmannessa osassa esille nousee yksilön ja massan välinen suhde, joka sekin vaikuttaa ihmisen ja suurkaupungin väliseen vastakkainasetteluun. Ilmensikö koneiden ja liikenteen dominoiva asema futuristista asetelmaa? Lisäksi käsitellään alamaailman ja kultaisen 20-luvun välistä kuilua. Kaikkia kolmea teosta yhdistää 24 tunnin aikakäsite; ajalla on selkeästi rajattu alku ja loppu, ja myös tilan käsite on tarkastelussa tärkeä. Kaikissa teoksissa on hyödynnetty montaasitekniikkaa. Kohtaukset vaihtuvat hyvinkin nopeasti, jolloin lukija, katsoja tai kuulija vieraantuu varsinaisesta kohteestaan. Montaasi vaikuttaa ratkaisevasti myös kaupungin ja yksilön suhteen kuvaukseen. Suurkaupungista muotoutuu lähes hirviömäinen, personifioitu subjekti, joka konemaisella olemuksellaan pyrkii nujertamaan pienen ihmisen. Döblinin romaanissa kertoja toimii ikään kuin yksilöä vastaan liittämällä kerronnan väliin uutisaiheita, säätiedotuksia ja kohtalokertomuksia. Elokuvassa ja kuunnelmassa teknologisen kehityksen ihannointi on noussut etualalle: ihmiset muistuttavat sekä yksilöinä että massana koneita, jotka liikkuvat hektisen mekaanisesti eteenpäin kuin liikennevälineet. He eivät kyseenalaista ympäristöään eivätkä koe olevansa oravanpyörässä. Romaanin päähenkilö on heijastanut omat pelkonsa konkreettisesti suurkaupungin infrastruktuuriin, kerrostaloihin, jotka tuntuvat kaatuvan hänen päälleen. Yksilöllinen kehitys on vaarassa pysähtyä, sillä koneistuminen tekee yksilöistä massaa. Elokuvassa ja kuunnelmassa kamppailu suurkaupunkiorganismin ja ihmisten välillä jatkuu, mutta romaanissa kamppailu päättyy päähenkilön parantumiseen. Hänestä tulee mallikansalainen - vaiennettu ja kuuliainen. Kaikkien kolmen teoksen hahmoja kuvataan modernin ajan uhreina. Heiltä puuttuu mekanismi, jolla he voisivat käsitellä kokonaisuuksia. Modernin ajan hahmojen elämä on lopulta kuin tanssia tulivuoren päällä - epävarmaa ja riskialtista.

Depth profile composition studies of thin film CdS: Cu,S solar cells using XPS and AES

Surface composition and depth profile studies of hemiplated thin film CdS:CuzS solar cells have been carried out using x-ray photoelectron spectroscopy (XPS) and Auger electron spectroscopy (AES) techniques. These studies indicate that the junction is fairly diffused in the as-prepared cell. However, heat treatment of the cell at 210°C in air relatively sharpens the junction and improves the cell performance. Using the Cu(2p3p)/S(2p) ratio as well as the Cu(LVV)/(LMM) Auger intensity ratio, it can be inferred that the nominal valency of copper in the layers above the junction is Cut and it is essentially in the CUSS form. Copper signals are observed from layers deep down in the cell. These seem to appear mostly from the grain boundary region. From the observed concentration of Cd, Cu and S in these deeper layers and the Cu(LVV)/(LMM) ratio it appears that the signals from copper essentially originate partly from copper in CuS and partly from Cu2t trapped in the lattice. It is significant to note that the nominal valence state of copper changes rather abruptly from Cut to Cuz+ across the junction.

When film, fashion & interiors collide: Designing the After Darkly Graduate Fashion Show

In 2013 QUT Interior Design and Fashion Disciplines partnered to design the Catwalk for the QUT After Darkly Graduate Fashion Show. The ephemeral work (catwalk canopy and cinematic affects) was developed through collaboration between the authors based upon an undergraduate interior design unit ‘Filmic Interiors’ in which students were tasked with designing a fashion show. Filmic Interiors exploited the potential of film to influence, understand, and develop novel interior spaces through consideration of mise-en-scene, cinematic effects and atmospheric design strategies engaged by key film directors Jean Pierre Jeunet and Darren Aronofsky. The design outcome represents a hybridisation of student design proposals, contemplating both film and emerging collections from graduate fashion students. The work explored a number of iterations each testing material qualities and immaterial cinematic affects, as a means to develop new space. The process was led by experimentation undertaken by the designers through previous studio explorations surrounding the theme of ‘Strange Space’ and design practice ‘Making Strange’(Lindquist & Pytel, 2012). In doing so, the work paralleled the material formations of ‘obsessive collections’ and ‘making do’ evident in Jeunet’s scenography, rendering uncanny hybrid space (Ezra, 2008). Evocation of the immaterial found in much of director Aronofsky’s work, also became critical in the atmospheric experience intended for the show. This paper explores the process of collaboration and material experimentation in design, approached through a filmic lens. It provides insight into what happens when one enters into what can be termed an ‘ecology of production’, whereby the experimental making becomes the collaborative agent between designers, disciplines, and between stage and spectators. Finally it underlines the importance of ‘finding the work’ through material making and testing rather than through more controlled formalistic responses.