ESPAÇO URBANO E VIOLÊNCIA NA NARRATIVA BRASILEIRA CONTEMPORÂNEA

The purpose of this article and visualize that the space represented in contemporary Brazilian literature is predominantly urban. Thus, this study examines some of the relationships between space and violence in contemporary Brazilian narrative by the fact that our literature has followed a migration process, assuming, therefore, a predominantly urban area. Thus, through a mould several of narrative and analysis emanating, we find that the contemporary Brazilian literature demonstrate a growing city, indicating that the relationship between urban experience and literature, in modernity, become more radical and forceful .

Contemporary children's literature and film : engaging with theory

Bringing together the voices of leading and emerging scholars, this book provides critical approaches for reading children's literature and film. It argues for the significance of theory for reading texts written and produced for young people and integrates a wide range of critical perspectives, including schema theory, theories of space and place, cultural globalization, feminism, ecocriticism, adaptation theory, postcolonialism, and posthumanism.

Irregular readers : Arthur Conan Doyle’s “six dirty scoundrels”, boyhood and literacy in contemporary Sherlockian children’s literature

Young adult (YA) literature is a socialising genre that encourages young readers to take up particular ways of relating to historical or cultural materials. The first decade of the twenty-first century witnessed a boom in Sherlockian YA fiction using the Conan Doyle canon as a context and vocabulary for stories focused on the Baker Street Irregulars as figures of identification. This paper reads YA fiction’s deployment of Conan Doyle’s fictional universe as a strategy for negotiating anxieties of adolescent masculinity, particularly in relation to literacy and social agency.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

National Identity and National Unity in Contemporary East Timorese Literature

Beginning with a panoramic analysis of the role played by East Timorese poets in the struggle for liberation from Portuguese and Indonesian colonial rule, this article examines the extent to which an East Timorese national identity and unity repeatedly featured in the poetry of the 1970s and 80s are represented in contemporary Timorese literary production. By reading the work of the novelist Luís Cardoso, and the poets Abé Barreto and Celso Oliveira, the article also assesses whether the independent nation envisioned earlier by those such as Borja da Costa, Fernando Sylvan and Xanana Gusmão, has been realised. In doing so, critical attention is brought to bear on the intimate relationship between the specific material and political circumstances of East Timor and the literature produced in colonial and postcolonial moments in the nation’s history.

Orientalism and Imperialism in French West Africa. Considerations on travel literature, colonial tourism, and the desert as a “commodity” in Mauritania

In this article we intend to make a summary overview of the influence that literary production, originated under colonial mapping missions or later in travel writing, had in the construction and establishment of a discourse to advertise and promote tourism in Mauritania. To this end we will draw on travel narratives that are illustrative of different periods and that correspond in some way to discourses of otherness. In this specific case, such discourses relate to the “Moors” of the West African coast and were produced in various historical contexts. We will also consider the discourse present in the tourism promotion materials of the colonial period and we will demonstrate to what extent it can be engaged in a dialogue with 19th and 20th centuries’ Western colonial literature.

Building Beyond Limits : Fantastic Collisions Between Bodies and Machines in French and English Fin-de-Siècle Literature

«Construire hors limite: collisions fantastiques entre corps et machines dans la littérature fin-de-siècle française et anglaise» explore un ensemble de textes qui ont surgi à la fin du dix-neuvième siècle en réponse et en réaction à la fulgurante évolution de l’environnement scientifique et technologique, et qui considèrent la relation entre l’homme et la machine en fantasmant sur la zone grise où ils s’intersectent. Les principaux textes étudiés comprennent L’Ève future de Villiers de l’Isle-Adam, Le Surmâle d’Alfred Jarry, Trilby de George Du Maurier, Le Château des Carpathes de Jules Verne, ainsi qu’une sélection de contes dont nous pouvons qualifier de «contes à appareils», notamment «La Machine à parler» de Marcel Schwob. Utilisant la théorie des systèmes comme base méthodologique, cette dissertation cherche à réinterpréter les textes de la fin du dix-neuvième siècle qui naviguent les limites de l’humain et du mécanique et les surfaces sensibles où ils se touchent et interagissent en les réinscrivant dans un projet plus vaste de construction d’identité qui défie le temps chronologique et les échelles mathématiques. Le lien entre la théorie des systèmes et l’architecture – comme méthode d’organisation d’espace blanc en espace habitable – est exploré dans le but de comprendre la manière dont nous façonnons et interprétons le néant à l’origine de l’identité individuelle, et par association collective, en pratiquant littéralement la schématisation et la construction du corps. Des auteurs tels Villiers et Jarry imaginent la construction du corps comme une entreprise scientifique nécessairement fondée et réalisée avec les matériaux et les technologies disponibles, pour ensuite démanteler cette proposition en condamnant le corps technologique à la destruction. La construction d’une identité amplifiée par la technologie prend donc des proportions prométhéennes perpétuellement redessinées dans des actes cycliques de rasage (destruction) et d’érection (édification), et reflétées dans l’écriture palimpsestique du texte. L’intégrité du corps organique étant mis en question, le noyau même de ce que signifie l’être (dans son sens de verbe infinitif) humain pourrait bien s’avérer, si l’on considère la correspondance entre perte de voix et état pathologique dans les textes de Du Maurier, Verne et Schwob, être une structure des plus précaires, distinctement hors sens (unsound).