Helicobacter pylori in Vammala, Finland: seroepidemiological studies and a population-based ‘screen-and-treat’ programme

Helicobacter pylorin (helikobakteeri) tartunta saadaan yleensä lapsena ja tauti jää tavallisesti pysyväksi ilman täsmähoitoa. Onnistunut hoito parantaa pysyvästi helikobakteerista aiheutuvan mahan haavataudin ja näyttää ehkäisevän mahalaukun pahanlaatuisten muutosten kehittymistä. Aloitimme Vammalassa terveyskeskuksessa toteutetun kansainvälisesti ainutlaatuisen väestöpohjaisen helikobakteeritulehduksen seulonta- ja hoito-ohjelman pilottitutkimuksella 1994. 1996 kaikki 15-40-vuotiaat ja 1997-2000 15- ja 45-vuotiaat vammalalaiset kutsuttiin verinäyteseulontaan. Yhteensä 4626 henkilöä (75% kutsutuista) osallistui seulontaan. Vasta-ainepositiivisille tarjottiin helikobakteeritulehduksen lopettava lääkekuuri. Toiminnan seurauksena helikobakteeritulehduksen esiintyvyyden laskettiin vähentyneen 12%:sta 4%:iin 15-40-vuotiaiden ikäryhmässä. Tutkimme myös helikobakteerivasta-ainepositiivisten ja -negatiivisten eroja sekä helikobakteeritulehduksen riskitekijöitä kyselytutkimuksella. Lapsuudenkodin asumisahtauden, äidin matalan koulutusasteen, tupakoinnin, alkoholinkäytön, huonojen asunto-olojen ja ylävatsavaivoista johtuvien sairauslomien todettiin liittyvän helikobakteeritulehdukseen monimuuttuja-analyysissa. Tutkimme seulontaohjelmassa käyttämiemme IgG- ja IgA-luokan helikobakteeri-vasta-ainetestien luotettavuutta eri ikäryhmissä ottaen huomioon atrofisen gastriitin esiintyvyyden. 561 kliinisin perustein gastroskopoidun potilaan aineistossa IgG-testi osoittautui erittäin herkäksi kaikissa ikäryhmissä (99%). Tarkkuus oli myös vanhemmissa ikäryhmissä hyvä (97-93%), kun atrofista gastriittia sairastavat suljettiin pois. IgA- ja CagA-helikobakteerivasta-aineiden on todettu liittyvän lisääntyneeseen mahahaava- ja mahasyöpäriskiin. Analysoimme 560 henkilön pariseeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein, ja totesimme, että IgA-vasta-aineiden esiintyvyyden lisääntyyminen iän myötä johtuu paitsi syntymäajankohdasta ja uusista infektioista myös IgA-vasta-ainetasojen kohoamisesta helikobakteeritulehduksen aikana. Selvitimme myös CagA-vasta-ainetasojen muuttumista analysoimalla seeruminäytteet, jotka oli otettu kahden vuosikymmenen välein. Totesimme, että samanaikaisesti kun helikobakteerin esiintyvyys väestössä on alentunut, erityisesti CagA-positiiviset infektiot ovat vähentyneet. Tutkimuksemme osoittaa, että Suomessa terveyskeskuksen yhteydessä voidaan toteuttaa näin laajamittainen seulonta- ja hoito-ohjelma, johon suomalaiset osallistuvat aktiivisesti. Nähtäväksi jää, kuinka paljon ohjelma kykeni vähentämään helikobakteeritulehdukseen liittyviä myöhäisseuraamuksia.

Tombstone of Marianne Benjamin nee Sussmann; Strangriede Cemetery (R 83.9); Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstones of Joseph Benjamin and Marianne Benjamin nee Sussmann; Strangriede Cemetery (R 83.8 and R 83.9); Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Estimating winter crop area across seasons and regions using time-sequential MODIS imagery.

The wheat grain industry is Australia's second largest agricultural export commodity. There is an increasing demand for accurate, objective and near real-time crop production information by industry. The advent of the Moderate Resolution Imaging Spectroradiometer (MODIS) satellite platform has augmented the capability of satellite-based applications to capture reflectance over large areas at acceptable pixel scale, cost and accuracy. The use of multi-temporal MODIS-enhanced vegetation index (EVI) imagery to determine crop area was investigated in this article. Here the rigour of the harmonic analysis of time-series (HANTS) and early-season metric approaches was assessed when extrapolating over the entire Queensland (QLD) cropping region for the 2005 and 2006 seasons. Early-season crop area estimates, at least 4 months before harvest, produced high accuracy at pixel and regional scales with percent errors of -8.6% and -26% for the 2005 and 2006 seasons, respectively. In discriminating among crops at pixel and regional scale, the HANTS approach showed high accuracy. The errors for specific area estimates for wheat, barley and chickpea were 9.9%, -5.2% and 10.9% (for 2005) and -2.8%, -78% and 64% (for 2006), respectively. Area estimates of total winter crop, wheat, barley and chickpea resulted in coefficient of determination (R(2)) values of 0.92, 0.89, 0.82 and 0.52, when contrasted against the actual shire-scale data. A significantly high coefficient of determination (0.87) was achieved for total winter crop area estimates in August across all shires for the 2006 season. Furthermore, the HANTS approach showed high accuracy in discriminating cropping area from non-cropping area and highlighted the need for accurate and up-to-date land use maps. The extrapolability of these approaches to determine total and specific winter crop area estimates, well before flowering, showed good utility across larger areas and seasons. Hence, it is envisaged that this technology might be transferable to different regions across Australia.

Consistently replicating locus linked to migraine on 10q22-q23

Here, we present the results of two genome-wide scans in two diverse populations in which a consistent use of recently introduced migraine-phenotyping methods detects and replicates a locus on 10q22-q23, with an additional independent replication. No genetic variants have been convincingly established in migraine, and although several loci have been reported, none of them has been consistently replicated. We employed the three known migraine-phenotyping methods (clinical end diagnosis, latent-class analysis, and trait-component analysis) with robust multiple testing correction in a large sample set of 1675 individuals from 210 migraine families from Finland and Australia. Genome-wide multipoint linkage analysis that used the Kong and Cox exponential model in Finns detected a locus on 10q22-q23 with highly significant evidence of linkage (LOD 7.68 at 103 cM in female-specific analysis). The Australian sample showed a LOD score of 3.50 at the same locus (100 cM), as did the independent Finnish replication study (LOD score 2.41, at 102 cM). In addition, four previously reported loci on 8q21, 14q21, 18q12, and Xp21 were also replicated. A shared-segment analysis of 10q22-q23 linked Finnish families identified a 1.6-9.5 cM segment, centered on 101 cM, which shows in-family homology in 95% of affected Finns. This region was further studied with 1323 SNPs. Although no significant association was observed, four regions warranting follow-up studies were identified. These results support the use of symptomology-based phenotyping in migraine and suggest that the 10q22-q23 locus probably contains one or more migraine susceptibility variants.

Landscape-scale soil erosion modelling and ecological restoration for a mountainous watershed in Sichuan, China

Sichuanissa Tiibetin ylängön metsäkato on pysähtynyt mutta eroosio-ongelmat jatkuvat Viikin tropiikki-instituutin tutkija Ping ZHOU kartoitti trooppisen metsänhoidon alaan kuuluvassa väitöskirjatyössään maaperän eroosioalttiutta ja sen riippuvuutta metsäkasvillisuudesta Jangtsen tärkeää sivuhaaraa Min-jokea ympäröivällä n. 7400 neliökilometrin suuruisella valuma-alueella Sichuanin Aba-piirikunnassa. Aineistonaan hän käytti muun muassa satelliittikartoitustietoja ja mittaustuloksia yli 600 maastokoealalta. Tutkimuksen nimi suomeksi on "Maaperän eroosion mallinnus ja vuoristoisen valuma-alueen ekologinen ennallistaminen Sichuanissa Kiinassa". Aikaisempien tutkimusten perusteella oli tiedossa että metsien häviäminen tällä alueella pysähtyi jo 1980-luvun alussa. Sen jälkeen on metsien pinta-ala hitaasti kasvanut etupäässä sen vuoksi, että teollinen puunhakkuu luonnonmetsissä kiellettiin kokonaan v. 1998 ja 25 astetta jyrkemmillä rinteillä myös maatalouden harjoittaminen on saatu lopetetuksi viljelijöille tarjottujen taloudellisten houkuttimien avulla. Täten myös pelto- ja laidunmaata on voitu ennallistaa metsäksi. Ping Zhou pystyi jakamaan 5700 metrin korkeuteen saakka kohoavan vuoristoalueen eroosioalttiudeltaan erilaisiin vyöhykkeisiin rinteen kaltevuuden, sademäärän, kasvipeitteen ja maalajin perusteella. Noin 15 prosentilla tutkitun valuma-alueen pinta-alasta, lähinnä Min-joen pääuomaa ympäröivillä jyrkillä rinteillä, eroosioriski oli suuri tai erittäin suuri. Eri tyyppisellä kasvillisuudella oli hyvin erilainen vaikutus eroosioalttiuteen, ja myös alueen sijainti vuoriston eri korkeuksilla vaikutti eroosioon. Säästyneet lähes luonnontilaiset havumetsät, joita on etupäässä vuoriston ylimmissä osissa 2600-4000 metrin korkeudella, edistävät tehokkaasti metsän luontaista uudistumista ja levittäytymistä vaurioituneille alueille. Säilyneiden metsien puulajikoostumus antoi tutkimuksessa mahdollisuuden ennustaa metsien tulevaa kehitystä koko tutkitulla valuma-alueella sen eri korkeusvyöhykkeissä ja eri maaperätyypeillä. Ennallistamisen kannalta ongelmallisimpia olivat alueet joilta metsäpeite oli lähinnä puiden teollisen hakkuun vuoksi kokonaan hävinnyt ja joilla maaperä yleisesti oli eroosion pahoin kuluttama. Näillä alueilla ei ole tehty juuri mitään uudistamis- tai ennallistamistoimenpiteitä. Niillä metsien ennallistaminen vaatii myös puiden tai pensaiden istuttamista. Tähän sopivia ovat erityisesti ilmakehän typpeä sitovat lajit, joista alueella kasvaa luontaisena mm. sama tyrnilaji joka esiintyy myös Suomessa. Työssä tutkittiin yli kahdeksankymmenen paikallisen luontaisen puulajin (joista peräti noin kolmannes on havupuulajeja) ekologisia ominaisuuksia ja soveltuvuutta metsien ennallistamiseen. Avainasemassa työn onnistumisen kannalta ovat nyt paikalliset asukkaat, joiden maankäytön muutokset ovat jo selvästi edistänet luonnonmetsän ennalleen palautumista. Suomen Akatemia rahoitti vuosina 2004-2006 VITRI:n tutkimushanketta, josta Ping Zhou'n väitöskirjatyö muodosti keskeisen osan. Kenttätyö Sichuanissa avasi mahdollisuuden hedelmälliseen monitieteiseen yhteistyöhön ja tutkijavaihtoon Kiinan tiedeakatemian alaisen Chengdun biologiainstituutin (CIB) kanssa; tämä tieteellinen kanssakäyminen jatkuu edelleen.

Characterization of north-eastern Australian environments using APSIM for increasing rainfed maize production

Recurring water stresses are a major risk factor for rainfed maize cropping across the highly diverse agro-ecological environments of Queensland (Qld) and northern New South Wales (NNSW). Enhanced understanding of such agro-ecological diversity is necessary to more consistently sample target production environments for testing and targeting release of improved germplasm, and to improve the efficiency of the maize pre-breeding and breeding programs of Qld and New South Wales. Here, we used the Agricultural Production Systems Simulator (APSIM) – a well validated maize crop model to characterize the key distinctive water stress patterns and risk to production across the main maize growing regions of Qld and NNSW located between 15.8° and 31.5°S, and 144.5° and 151.8°E. APSIM was configured to simulate daily water supply demand ratios (SDRs) around anthesis as an indicator of the degree of water stress, and the final grain yield. Simulations were performed using daily climatic records during the period between 1890 and 2010 for 32 sites-soils in the target production regions. The runs were made assuming adequate nitrogen supply for mid-season maize hybrid Pioneer 3153. Hierarchical complete linkage analyses of the simulated yield resulted in five major clusters showing distinct probability distribution of the expected yields and geographic patterns. The drought stress patterns and their frequencies using SDRs were quantified using multivariate statistical methods. The identified stress patterns included no stress, mid-season (flowering) stress, and three terminal stresses differing in terms of severity. The combined frequency of flowering and terminal stresses was highest (82.9%), mainly in sites-soils combinations in the west of Qld and NNSW. Yield variability across the different sites-soils was significantly related to the variability in frequencies of water stresses. Frequencies of water stresses within each yield cluster tended to be similar, but different across clusters. Sites-soils falling within each yield cluster therefore could be treated as distinct maize production environments for testing and targeting newly developed maize cultivars and hybrids for adaptation to water stress patterns most common to those environments.

Valikoivan metsästyksen vaikutus hirven ikärakenteeseen ja vasatuottoon Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten alueilla

Suomen hirvenmetsästykseen omaksuttiin 1970-luvun alussa valikoivan metsästyksen periaatteet, joiden tavoitteena oli maksimoida vasatuotto hirvikannan ikärakennetta muuttamalla. Metsästysstrategiassa tapahtui huomattava muutos, kun hirvisaaliin vasaosuutta lisättiin selvästi. Tämän seurauksena naarashirvien keski-ikä ja vasatuotto kohosivat. Vasojen suuri osuus saaliissa oli keskeinen tekijä hirvikannan rajuun kasvuun. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää saaliin vasaosuuden vaikutusta hirven ikärakenteeseen ja vasatuottoon Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten alueilla. Tutkimusalueet valittiin hyvin erilaisten hirvisaaliin vasaosuuksien perusteella, sillä Savonrannan vuosien 1994-2003 saaliin vasaosuuden keskiarvo oli 50,1 % ja Sodankylän 19,6 %. Tutkimuksen ennakko-olettamuksena oli, että erilaisten saaliin vasaosuuksien pitäisi vaikuttaa aikuistuvan ikäluokan suhteellisen osuuden kautta hirvipopulaation keski-ikään ja sitä kautta vasatuottoon. Ikärakenteen osalta tutkittiin naaraiden, valtasonnien eli 6,5-9,5-vuotiaiden uroshirvien ja vähintään 8-piikkisten urosten ikärakennetta. Tutkimus rakentui hirven iänmääritysaineiston ympärille, joka kerättiin Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten hirvenmetsästäjien avustuksella vuosina 2003 ja 2004. Iänmääritysaineistossa oli yhteensä 244 hirveä. Näistä oli naaraita 152 ja uroksia 92 kpl. Hirven ikärakennetietojen saamiseksi suoritti tutkimuksen tekijä iänmäärityksen hammasnäytteistä. Iänmääritys tehtiin hammassementtikerroksiin perustuvaa menetelmää käyttäen, jota varten sahattiin poikittaisia hammasleikkeitä hirven ensimmäisestä etuhampaasta (I1). Tutkimuksen aineistoon kuuluivat myös Savonrannan ja Sodankylän hirvihavaintokorttien perusteella saadut vasatuottotiedot vuosilta 1995- 2004 ja Riistawebin saalistiedot vuosilta 1994-2003. Tutkimuksen perusteella hirvisaaliin vasaosuus vaikuttaa Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten naaraiden ikärakenteeseen. Kaksivuotisesta aineistosta saatiin Savonrannan naaraiden keski-iäksi 6,40 vuotta. Sodankylän naaraiden keski-ikä oli 5,09 vuotta. Myös naaraiden ikäjakaumat olivat hyvin erilaiset. Hirvisaaliin vasaosuus ei sen sijaan vaikuta Savonrannan ja Sodankylän valtasonnien ja vähintään 8-piikkisten urosten ikärakenteeseen. Savonrannan valtasonnien keski-ikä oli 7,21 vuotta ja Sodankylän 7,07 vuotta. Savonrannan vähintään 8-piikkisten urosten keski-ikä oli 5,82 vuotta ja Sodankylän 5,91 vuotta. Tutkimuksella saatiin selville saaliin ikärakenne, elävän hirvikannan ikärakenteen tutkiminen vaatii laajempia tutkimuksia. Hirvisaaliin vasaosuus vaikuttaa Savonrannan ja Sodankylän riistanhoitoyhdistysten vasatuottoon. Naaraiden ikärakenteen erot näkyivät osaltaan hirvihavaintokorttien ja näytenaaraiden perusteella lasketuissa vasatuottotiedoissa. Saaliin vasaosuus vaikuttaa välillisesti hirven vasatuottoon, sillä se vaikuttaa ensin naaraiden ikärakenteeseen, joka vaikuttaa edelleen vasatuottoon.

Evaluation of visual stress symptoms in Age-matched Dyslexic, Meares–Irlen syndrome (MIS) and normal adults

AIM To examine the prevalence of dyslexia and Meares–Irlen syndrome (MIS) among female students and determine their level of visual stress in comparison with normal subjects. METHODS A random sample of 450 female medical students of King Saud University Riyadh (age range, 18 - 30 years) responded to a wide range of questions designed to accomplish the aims of this study. The detailed questionnaire consisted of 54 questions with twelve questions enquiring on ocular history and demography of participants while 42 questions were on visual symptoms. Items were categorized into; critical and non-critical questions (CQ and NCQ) and were rated on four point Likert scale. Based on the responses obtained, the subjects were grouped into normal (control), dyslexic with or without MIS (Group 1) and subjects with MIS only (Group 2). Responses were analysed as averages and mean scores were calculated and compared between-groups using one way analysis of variance to evaluate total (TVSS = NCQ + CQ), critical and non-critical visual stress scores. The relationship between categorical variables such as age, handedness and condition were assessed with Chi- Square test. RESULTS The completion rate was 96.8% and majority of the respondents (92%) were normal readers, 2% dyslexic and 6% had MIS. They were age-matched. More than half of the participants had visited an eye care practitioner in the last 2yrs. About 13% were recommended eye exercises and one participant experienced pattern glare. Hand preference was not associated with any condition but Group 1 subjects (3/9, 33%) were significantly more likely to be diagnosed of lazy eye than Group 2 (2/27, 7%) and control (27/414, 5%) subjects. The mean ± SD of TVSS responses were 63 ± 14 but it was 44 ± 9 for CQ and 19 ± 5 for NCQ. Responses from all three variables were normally distributed but the CQ responses were on the average more positive (82%) in Group 2 and less positive (46%) in Group 1 than control. With NCQ, the responses were equally less positive in Group 1 and 2 than control. Group 2 subjects showed significantly higher TVSS (P = 0.002), NCQ (P = 0.006) and CQ (P = 0.008) visual stress scores than control but no difference between Group 1 and control subjects, was observed for all scores (P > 0.05, for all comparisons). CONCLUSION The prevalence of dyslexia and MIS among Saudi female students was 2 and 6%, respectively. Critical questions performed best for assessing visual stress symptoms in dyslexic and MIS subjects. Generally, students with MIS were more sensitive to visual stress than normal students but dyslexics were more likely to present with a lazy eye than MIS and normal readers.

Reactions of bicyclic organoboranes with silver nitrate

Bicyclic organoboranes (9-borabicyclo[3.3.1]nonane, 10-borabicyclo[4.3.1]decane and 11-borabicyclo[5.3.1] undecane) react with alkaline silver nitrate solution to give a mixture of monocyclic ketone and cis-monocyclic olefin.

Decision trees for detection of activity intensity in youth with cerebral palsy

PURPOSE To develop and test decision tree (DT) models to classify physical activity (PA) intensity from accelerometer output and Gross Motor Function Classification System (GMFCS) classification level in ambulatory youth with cerebral palsy (CP); and 2) compare the classification accuracy of the new DT models to that achieved by previously published cut-points for youth with CP. METHODS Youth with CP (GMFCS Levels I - III) (N=51) completed seven activity trials with increasing PA intensity while wearing a portable metabolic system and ActiGraph GT3X accelerometers. DT models were used to identify vertical axis (VA) and vector magnitude (VM) count thresholds corresponding to sedentary (SED) (<1.5 METs), light PA (LPA) (>/=1.5 and <3 METs) and moderate-to-vigorous PA (MVPA) (>/=3 METs). Models were trained and cross-validated using the 'rpart' and 'caret' packages within R. RESULTS For the VA (VA_DT) and VM decision trees (VM_DT), a single threshold differentiated LPA from SED, while the threshold for differentiating MVPA from LPA decreased as the level of impairment increased. The average cross-validation accuracy for the VC_DT was 81.1%, 76.7%, and 82.9% for GMFCS levels I, II, and III, respectively. The corresponding cross-validation accuracy for the VM_DT was 80.5%, 75.6%, and 84.2%, respectively. Within each GMFCS level, the decision tree models achieved better PA intensity recognition than previously published cut-points. The accuracy differential was greatest among GMFCS level III participants, in whom the previously published cut-points misclassified 40% of the MVPA activity trials. CONCLUSION GMFCS-specific cut-points provide more accurate assessments of MVPA levels in youth with CP across the full spectrum of ambulatory ability.

Comparison of treatment effect sizes associated with surrogate and final patient relevant outcomes in randomised controlled trials: meta-epidemiological study

Objective To quantify and compare the treatment effect and risk of bias of trials reporting biomarkers or intermediate outcomes (surrogate outcomes) versus trials using final patient relevant primary outcomes. Design Meta-epidemiological study. Data sources All randomised clinical trials published in 2005 and 2006 in six high impact medical journals: Annals of Internal Medicine, BMJ, Journal of the American Medical Association, Lancet, New England Journal of Medicine, and PLoS Medicine. Study selection Two independent reviewers selected trials. Data extraction Trial characteristics, risk of bias, and outcomes were recorded according to a predefined form. Two reviewers independently checked data extraction. The ratio of odds ratios was used to quantify the degree of difference in treatment effects between the trials using surrogate outcomes and those using patient relevant outcomes, also adjusted for trial characteristics. A ratio of odds ratios >1.0 implies that trials with surrogate outcomes report larger intervention effects than trials with patient relevant outcomes. Results 84 trials using surrogate outcomes and 101 using patient relevant outcomes were considered for analyses. Study characteristics of trials using surrogate outcomes and those using patient relevant outcomes were well balanced, except for median sample size (371 v 741) and single centre status (23% v 9%). Their risk of bias did not differ. Primary analysis showed trials reporting surrogate endpoints to have larger treatment effects (odds ratio 0.51, 95% confidence interval 0.42 to 0.60) than trials reporting patient relevant outcomes (0.76, 0.70 to 0.82), with an unadjusted ratio of odds ratios of 1.47 (1.07 to 2.01) and adjusted ratio of odds ratios of 1.46 (1.05 to 2.04). This result was consistent across sensitivity and secondary analyses. Conclusions Trials reporting surrogate primary outcomes are more likely to report larger treatment effects than trials reporting final patient relevant primary outcomes. This finding was not explained by differences in the risk of bias or characteristics of the two groups of trials.

Sitting-time and 9-year all-cause mortality in older women

Background Studies of mid-aged adults provide evidence of a relationship between sitting-time and all-cause mortality, but evidence in older adults is limited. The aim is to examine the relationship between total sitting-time and all-cause mortality in older women. Methods The prospective cohort design involved 6656 participants in the Australian Longitudinal Study on Women's Health who were followed for up to 9 years (2002, age 76–81, to 2011, age 85–90). Self-reported total sitting-time was linked to all-cause mortality data from the National Death Index from 2002 to 2011. Cox proportional hazard models were used to examine the relationship between sitting-time and all-cause mortality, with adjustment for potential sociodemographic, behavioural and health confounders. Results There were 2003 (30.1%) deaths during a median follow-up of 6 years. Compared with participants who sat <4 h/day, those who sat 8–11 h/day had a 1.45 times higher risk of death and those who sat ≥11 h/day had a 1.65 times higher risk of death. These risks remained after adding sociodemographic and behavioural covariates, but were attenuated after adjustment for health covariates. A significant interaction (p=0.02) was found between sitting-time and physical activity (PA), with increased mortality risk for prolonged sitting only among participants not meeting PA guidelines (HR for sitting ≥8 h/day: 1.31, 95% CI 1.07 to 1.61); HR for sitting ≥11 h/day: 1.47, CI 1.15 to 1.93). Conclusions Prolonged sitting-time was positively associated with all-cause mortality. Women who reported sitting for more than 8 h/day and did not meet PA guidelines had an increased risk of dying within the next 9 years.

Hermann Falck's Erdenweg und tragisches Ende 9. April 1943 1917-1943

Biography of Hermann Falck and story of his execution; contains copies of various letters.

Sleep and self-regulation from birth to 7 years: A retrospective study of children with and without ADHD at 8-9 years

Objective To examine mean level differences, and longitudinal and reciprocal relations among behavioral sleep problems, emotional dysregulation, and attentional regulation across early childhood for children with and without ADHD at 8-9 years. Method This study used data from Growing Up in Australia: The Longitudinal Study of Australian Children (LSAC) – Infant Cohort (n = 4109 analyzed). Children with and without ADHD were identified at age 8-9 years via parent-report of ADHD diagnosis and the 5-item Inattention-Hyperactivity subscale from the Strengths and Difficulties Questionnaire. Maternal report of child sleep problems and self-regulation was collected at 0-1, 2-3, 4-5 and 6-7 years of age. ANOVA was used to compare mean level differences in sleep problems, emotional and attentional regulation by ADHD group. Longitudinal structural equation modeling examined the relations among sleep and self-regulation across time in children with and without ADHD. Results Children with ADHD had persistently elevated levels of sleep problems (from infancy) and emotional and attentional dysregulation compared to controls (from 2-3 years of age). Sleep problems, emotional dysregulation, and attentional regulation were stable over time for both groups. Sleep problems were associated with greater emotional dysregulation two years later from 2-3 years of age for both groups, which in turn was associated with poorer attentional regulation. There was no direct relationship between sleep problems and later attentional regulation. Conclusion Sleep problems in children with and without ADHD are associated with emotional dysregulation, which in turn contributes to poorer attentional functioning. This study highlights the importance of assessing and managing sleep problems in young children.