Multidimensional Deprivation in Contemporary Switzerland Across Social Groups and Time

We have investigated the phenomenon of deprivation in contemporary Switzerland through the adoption of a multidimensional, dynamic approach. By applying Self Organizing Maps (SOM) to a set of 33 non-monetary indicators from the 2009 wave of the Swiss Household Panel (SHP), we identified 13 prototypical forms (or clusters) of well-being, financial vulnerability, psycho-physiological fragility and deprivation within a topological dimensional space. Then new data from the previous waves (2003 to 2008) were classified by the SOM model, making it possible to estimate the weight of the different clusters in time and reconstruct the dynamics of stability and mobility of individuals within the map. Looking at the transition probabilities between year t and year t+1, we observed that the paths of mobility which catalyze the largest number of observations are those connecting clusters that are adjacent on the topological space.

Long noncoding RNAs in cardiac development and ageing.

A large part of the mammalian genome is transcribed into noncoding RNAs. Long noncoding RNAs (lncRNAs) have emerged as critical epigenetic regulators of gene expression. Distinct molecular mechanisms allow lncRNAs either to activate or to repress gene expression, thereby participating in the regulation of cellular and tissue function. LncRNAs, therefore, have important roles in healthy and diseased hearts, and might be targets for therapeutic intervention. In this Review, we summarize the current knowledge of the roles of lncRNAs in cardiac development and ageing. After describing the definition and classification of lncRNAs, we present an overview of the mechanisms by which lncRNAs regulate gene expression. We discuss the multiple roles of lncRNAs in the heart, and focus on the regulation of embryonic stem cell differentiation, cardiac cell fate and development, and cardiac ageing. We emphasize the importance of chromatin remodelling in this regulation. Finally, we discuss the therapeutic and biomarker potential of lncRNAs.

Competitive policy and pricing in business-to-business relationships within the EC market.

Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella hinnoittelun ja hinnanalennusten merkitystä toimittaja-asiakassuhteissa yritysmarkkinoilla, sekä sitä kuinka kilpailuoikeus säätelee hinnoittelua. Tutkielman ensisijaisena tavoitteena oli selvittää kuinka alennuspolitiikka tulisi laatia jotta se olisi EY:n kilpailuoikeuden mukaan sallittu. Aluksi hinnoittelupolitiikkaan ja strategiaan vaikuttavia seikkoja tarkasteltiin teoreettisesti ja tämän pohjalta laadittua viitekehystä sovellettiin empiiristä tutkimusta suoritettaessa. Empiirinen tutkimus oli normatiivinen case-tutkimus, jossa tarkasteltiin kahdessa toimittaja-asiakassuhteessa noudatettuja hinnoittelu- ja alennuskäytäntöjä. Aineisto kerättiin haastattelemalla toimittajan myyntihenkilöitä, ja lisänä käytettiin yrityksen sisäistä materiaalia. Analyysin tulokset osoittivat nykyisissä käytännöissä joitakin kilpailuoikeudellisia ristiriitaisuuksia, ja näihin annettiin parannusehdotuksia.

The vertical dimension of social relations and accurate interpersonal perception: A meta-analysis (Publishd online: 24 Oct. 2014)

There is little consensus regarding how verticality (social power, dominance, and status) is related to accurate interpersonal perception. The relation could be either positive or negative, and there could be many causal processes at play. The present article discusses the theoretical possibilities and presents a meta-analysis of this question. In studies using a standard test of interpersonal accuracy, higher socioeconomic status (SES) predicted higher accuracy defined as accurate inference about the meanings of cues; also, higher experimentally manipulated vertical position predicted higher accuracy defined as accurate recall of others' words. In addition, although personality dominance did not predict accurate inference overall, the type of personality dominance did, such that empathic/responsible dominance had a positive relation and egoistic/aggressive dominance had a negative relation to accuracy. In studies involving live interaction, higher experimentally manipulated vertical position produced lower accuracy defined as accurate inference about cues; however, methodological problems place this result in doubt.

Forensic aspects of the weathering and ageing of spray paints

This paper presents a preliminary study on the degradation of spray paint samples, illustrated by Optical, FTIR and Raman measurements. As opposed to automotive paints which are specifically designed for improved outdoor exposure and protected using hindered amine light absorbers (HALS) and ultra-violet absorbers (UVA), the spray paints on their side are much simpler in composition and very likely to suffer more from joint effects of solar radiation, temperature and humidity. Six different spray paint were exposed to outdoor UV-radiation for a total period of three months and both FTIR and Raman measurements were taken systematically during this time. These results were later compared to an artificial degradation using a climate chamber. For infrared spectroscopy, degradation curves were plotted using the photo-oxidation index (POI), and could be successfully approximated with a logarithmic fitting (R2 > 0.8). The degradation can appear after the first few days of exposure and be important until 2 months, where it stabilizes and follow a more linear trend afterwards. One advantage is that the degradation products appeared almost exclusively at the far end (∼3000 cm−1) of mid-infrared spectra, and that the fingerprint region of the spectra remained stable over the studied period of time. Raman results suggest that the pigments on the other side, are much more stable and have not shown any sign of degradation over the time of this study. Considering the forensic implications of this environmental degradation, care should be taken when comparing samples if weathering is an option (e.g. an exposed graffiti compared to the paint from a fresh spray paint can). Degradation issues should be kept in mind as they may induce significant differences between paint samples of common origin.

Social Cognition and Behavior in Relationship Context

Social information processing (SIP; Crick & Dodge, 1994) and social-cognitive learning theories have been often used to understand children’s problem behaviors, such as aggression. According to these theories, children’s thinking guides their subsequent behaviors. Although most of us agree that social behavior and underlying thought processes are context-dependent, personality and social development researchers have usually engaged in searching for stable patterns of dispositions and behaviors, ignoring (or treating as error) the variance across different situations and relationship types. This, however, can result in erroneous conclusions and question the interpretation of previous findings. Four studies were conducted to explore the influence of relationship context on children’s social-cognitive evaluations and behavior. Samples were fourth to sixth graders from Estonia and Finland. Social cognitions were assessed by presenting children with hypothetical vignettes where the previously identified relationship partner’s behavior had a negative consequence for the child (Studies I, II, and IV), followed by questions measuring different social-cognitive processes (e.g., hostile attributions, behavioral strategies, outcome expectations and self-efficacy beliefs for aggression). In addition, in Studies II and IV, children provided information about their behavior within a specific relationship context. In Study III, an affective priming paradigm was employed where participants were presented with a short display of photographs of children’s liked and disliked classmates, and unknown peers. The results of this thesis suggest that children’s thinking and behavior are largely influenced by the affective valence of the relationship. Moreover, cognitions guide behavior within the relationship. The current findings offer a fruitful avenue for studying the heterogeneity of peer interactions.

Social huddling and physiological thermoregulation are related to melanism in the nocturnal barn owl.

Endothermic animals vary in their physiological ability to maintain a constant body temperature. Since melanin-based coloration is related to thermoregulation and energy homeostasis, we predict that dark and pale melanic individuals adopt different behaviours to regulate their body temperature. Young animals are particularly sensitive to a decrease in ambient temperature because their physiological system is not yet mature and growth may be traded-off against thermoregulation. To reduce energy loss, offspring huddle during periods of cold weather. We investigated in nestling barn owls (Tyto alba) whether body temperature, oxygen consumption and huddling were associated with melanin-based coloration. Isolated owlets displaying more black feather spots had a lower body temperature and consumed more oxygen than those with fewer black spots. This suggests that highly melanic individuals display a different thermoregulation strategy. This interpretation is also supported by the finding that, at relatively low ambient temperature, owlets displaying more black spots huddled more rapidly and more often than those displaying fewer spots. Assuming that spot number is associated with the ability to thermoregulate not only in Swiss barn owls but also in other Tytonidae, our results could explain geographic variation in the degree of melanism. Indeed, in the northern hemisphere, barn owls and allies are less spotted polewards than close to the equator, and in the northern American continent, barn owls are also less spotted in colder regions. If melanic spots themselves helped thermoregulation, we would have expected the opposite results. We therefore suggest that some melanogenic genes pleiotropically regulate thermoregulatory processes.

Learning 2.0 : concepts and experiences with social networks and software

Peer-reviewed

The long run development of Chile and the Natural Resources curse. Linkages, policy and growth, 1850-1950

This chapter analyses the effects of Natural Resources on the Chilean economy in the long run -1850-1950-. Specifically, the authors focus their attention on the mining cycles -nitrates and copper- and their impact on the mining activity. We also compare it with the evolution of the industry and whole economy, and how this has affected the economic growth of the country. In that sense, the industrial performance in Chile at the end of the 19th century until the Great Depression is still under debate. The optimistic view of Kirsch -1977- forehead the pessimistic view of Lagos -1966- and Palma -1979-. The new data and its analyses shows a neutral effect of the Natural Resources in the industrial development.

Fiscal policy and interest rates: the role of financial and economic integration

It is commonly believed that a fiscal expansion raises interest rates. However, these crowding out effects of deficits have been found to be small or non-existent. One explanation is that financial integration offsets interest rate differentials on globalised bond markets. This paper measures the degree of integration of government bond markets, using spatial modelling techniques to take this spillover on financial markets into account. Our main finding is that the crowding out effect on domestic interest rates is significant, but is reduced by spillover across borders. This spillover is important in major crises or in periods of coordinated policy actions. This result is generally robust to various measures of cross-country linkages. We find spillover to be much stronger among EU countries.

Workplace Social Capital and Employee Health

Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja työntekijöiden terveys Monien tutkimusten mukaan sosiaalinen pääoma vaikuttaa terveyteen. Vaikka työssä käyvä väestönosa on merkittävän osan valveillaoloajastaan työyhteisössä, siellä kertyvää sosiaalista pääomaa on toistaiseksi tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin työyhteisön sosiaalisen pääoman ja kuntatyöntekijöiden terveyden välistä yhteyttä pitkittäisasetelmassa hyödyntäen Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimuksen aineistoa vuosilta 2000–2005. Yhteensä 48592 kuntatyöntekijää vastasi kyselyyn vuosina 2000–02 (vastausprosentti 68 %). Heistä 35914 (77 %) osallistui myös seurantatutkimukseen vuosina 2004–05. Tutkimuksessa kehitettiin kyselyyn perustuva työyhteisön sosiaalisen pääoman mittausmenetelmä. Työntekijän omaan arvioon perustuvan sosiaalisen pääoman lisäksi mitattiin työyhteisön sosiaalista pääomaa käyttämällä samassa työyhteisössä työskentelevien muiden työntekijöiden keskimääräistä arviota sosiaalisesta pääomasta. Terveyttä mitattiin kysymyksellä koetusta terveydestä. Masennusta arvioitiin sekä kysymällä lääkärin toteamasta masennuksesta että masennuslääkeostoilla Kelan lääkerekistereistä. Analyyseihin otettiin mukaan vain ne kuntatyöntekijät, jotka olivat lähtötilanteissa terveitä eli kokivat terveytensä hyväksi tai heillä ei ollut aiempaa diagnosoitua tai lääkehoitoa vaatinutta masennusta. Tulosten analysointiin käytettiin monitasomallinnusta. Tulokset vakioitiin sosiodemografisten tekijöiden ja terveyskäyttäytymisen suhteen. Neljän vuoden seurannassa sekä jatkuvasti vähäinen että vähenevä yksilön sosiaalinen pääoma työssä lisäsi riskiä koetun terveyden heikkenemiseen niillä kuntatyöntekijöillä, jotka eivät vaihtaneet työpaikkaa seurannan aikana ja jotka seurannan alussa kokivat terveytensä hyväksi. Tulos ei selittynyt sosiodemografisilla tekijöillä tai terveyskäyttäytymisen eroilla. Tuloksen merkittävyyttä tuki havainto, että myös työtoverien arvioon perustuva sosiaalinen pääoma ennusti oman terveyden huononemista seuranta-aikana. Niillä työntekijöillä, jotka työskentelivät sellaisissa työyhteisöissä, joissa koko seurannan ajan oli vähiten sosiaalista pääomaa, oli lähes 1.3 -kertainen riski terveyden heikentymiseen. Vähäinen omaan arvioon perustuva sosiaalinen pääoma työssä ennusti myös masennuksen ilmaantuvuutta lähtötilanteessa ei-masentuneilla lähes neljän vuoden seurannassa. Matalaan sosiaaliseen pääomaan liittyi 20–50 % suurempi todennäköisyys sairastua masennukseen seurannan aikana niin itseraportoidun lääkärin totea-man masennuksen kuin masennuslääkeostojen perusteella. Tätä tulosta ei kuitenkaan pystytty toistamaan käyttämällä oman arvion sijasta työtoverien arviota työyhteisön sosiaalisesta pääomasta. Tutkimusta sosiaalisen pääoman vaikutusta masennuksen ilmaantumiseen jatkettiin selvittämällä miten sosiaalisen pääoman eri ulottuvuudet vaikuttivat masennuksen ilmaantumiseen. Tulosten mukaan sosiaalisen pääoman vertikaalinen komponentti (työntekijöiden ja esimiesten välinen luottamus, vastavuoroisuus ja jaetut arvot ja normit, jotka edesauttavat yhteistyötä) sekä horisontaalinen komponentti (työntekijöiden välisissä suhteissa yhteistyöstä, luottamuksesta ja vastavuoroisuudesta syntyvä sosiaalinen pääoma) vaikuttivat itsenäisesti masennusriskiin. Tutkimuksen perusteella korkea työyhteisön sosiaalinen pääoma saattaa vaikuttaa edullisesti työntekijöiden terveyteen. Jos näin on, olisi tärkeää edistää työyhteisöjen sosiaalista pääomaa ja kannustaa sellaiseen toimintaan, joka lisää suvaitsevaisuutta, luottamusta ja vastavuoroisuutta sekä työntekijöiden kesken että työntekijöiden ja esimiesten välillä.

Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti