Sipoon Savijärven kunnostussuunnitelma : Sipoon kuntakohtainen järvikunnostusohjelma

Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus jatkoi vuonna 2010 Uudenmaan ympäristökeskuksen vuonna 2006 aloittamaa järvien kuntakohtaista kunnostusohjelmaa. Sipoon kunta tuli mukaan ohjelmaan loppuvuonna 2010. Tällöin sovittiin, että Savijärvelle tehdään perustilan selvitys, laskennallinen kuormitusselvitys ja niihin pohjautuva kunnostussuunnitelma. Savijärvi sijaitsee Sipoossa lähellä Nikkilää. Se on matala ja hyvin rehevä järvi. Savijärvessä esiintyy säännöllisiä leväkukintoja ja sen kalasto on ruutanavaltainen. Savijärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, mikä tulee huomioida kunnostustoimia tehtäessä. Savijärven ulkoista kuormitusta pitäisi saada vähennettyä 80 – 100 kg eli 50 – 60 %, koska se ylittää sekä sallitun että kriittisen tason. Savijärvessä syntyy myös sisäistä kuormitusta. Toimenpiteitä tulisi suunnata kaikkien kuormituslähteiden vähentämiseen. Savijärvessä on esiintynyt usein lopputalvisin happikatoja. Happikadot ovat olleet suhteellisen laajalla alueella, minkä vuoksi Savijärvelle esitetään tehtäväksi tarkempi hapetussuunnitelma. Happipitoisuutta pitäisi seurata tiiviimmin ja sen seuraamista varten voidaan hankkia happimittari. Kalaston rakennetta on muutettava vähemmän särkikalavaltaiseen suuntaan. Savijärven nuottauksia suositellaan jatkettavan vuosittain. Happitilanteen parannuttua suositellaan tehtäväksi petokalaistutuksia. Lajeina voivat olla ahven ja hauki. Vesikasvillisuutta voidaan poistaa maltillisesti, jos se aiheuttaa haittaa virkistyskäytölle, mutta toimenpiteen vaikutuksia tulee seurata vuosittain. Linnusto on huomioitava toimenpiteen ajankohdassa. Veden laatua pitää seurata, jotta kunnostusten vaikutukset tai järven tilan muutokset huonompaan suuntaan nähdään ajoissa. Tällöin voidaan ohjata toimenpiteitä oikeaan suuntaan, jos veden laadussa näkyy muutoksia.

Interdependence of Emerging Eastern European stock markets

One of the main developments in the global economy during the past decades has been the growth of emerging economies. Projections for their long-term growth, changes in the investment climate, corporate transparency and demography point to an increasing role for these emerging economies in the global economy. Today, emerging economies are usually considered as financial markets offering opportunities for high returns, good risk diversification and improved return-to-risk ratios. However, researchers have noted that these advantages may be in decline because of the increasing market integration. Nevertheless, it is likely that certain financial markets and specific sectors will remain partially segmented and somewhat insulated from the global economy for the year to come. This doctoral dissertation investigates several stock markets in Emerging Eastern Europe (EEE), including the ones in Russia, Poland, Hungary, the Czech Republic, Bulgaria and Slovenia. The objective is to analyze the returns and financial risks in these emerging markets from international investor’s point of view. This study also examines the segmentation/integration of these financial markets and the possibilities to diversify and hedge financial risk. The dissertation is divided into two parts. The first includes a review of the theoretical background for the articles and a review of the literature on EEE stock markets. It includes an overview of the methodology and research design applied in the analysis and a summary of articles from the second part of this dissertation and their main findings. The second part consists of four research publications. This work contributes to studies on emerging stock markets in four ways. First, it adds to the body of research on the pricing of risk, providing new empirical evidence about partial stock market segmentation in EEE. The results suggest that the aggregate emerging market risk is a relevant driver for stock market returns and that this market risk can be used to price financial instruments and forecast their performance. Second, it contributes to the empirical research on the integration of stock markets, asset prices and exchange rates by identifying the relationships between these markets through volatility and asset pricing. The results show that certain sectors of stock markets in EEE are not as integrated as others. For example, the Polish consumer goods sector, the Hungarian telecommunications sector, and the Czech financial sector are somewhat isolated from their counterparts elsewhere in Europe. Nevertheless, an analysis of the impact of EU accession in 2004 on stock markets suggests that most of the EEE markets are becoming increasingly integrated with the global markets. Third, this thesis complements the scientific literature in the field of shock and volatility spillovers by examining the mechanism of spillover distribution among the EU and EEE countries. The results illustrate that spillovers in emerging markets are mostly from a foreign exchange to the stock markets. Moreover, the results show that the effects of external shocks on stock markets have increased after the enlargement of the EU in 2004. Finally, this study is unique because it analyzes the effects of foreign macroeconomic news on geographically closely related countries. The results suggest that the effects of macroeconomic announcements on volatility are significant and have effect that varies across markets and their sectors. Moreover, the results show that the foreign macroeconomic news releases, somewhat surprisingly, have a greater effect on the EEE markets than the local macroeconomic news. This dissertation has a number of implications for the industry and for practitioners. It analyses financial risk associated with investing in Emerging Eastern Europe. Investors may use this information to construct and optimize investment portfolios. Moreover, this dissertation provides insights for investors and portfolio managers considering asset allocation to protect value or obtain higher returns. The results have also implications for asset pricing and portfolio selection in light of macroeconomic news releases.

Nurmijärven linja-autoliikenteen järjestämismalli

Joukkoliikenteen järjestämistavat muuttuvat uudistuneen lainsäädännön vuoksi vuodesta 2014 alkaen. Ratkaisun uudesta järjestämistavasta tekee joukkoliikennelain mukainen toimivaltainen viranomainen, joka Nurmijärven linja-autoliikenteessä on Uudenmaan ELYkeskus. Tämän selvityksen tarkoituksena on valmistella Uudenmaan ELY-keskuksen ratkaisua linja-autoliikenteen järjestämistavasta Nurmijärven seudulla. Selvityksessä on kuvattu lainsäädännön muutokset sekä millaiset vaihtoehtoiset järjestämistavat ovat mahdollisia. Järjestämistapavaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet on kuvattu LVM:n Linja-autotyöryhmän työn pohjalta. Vaihtoehdoista on valittu Nurmijärven seudulle eri liikennealueille parhaiten soveltuvat mallit. Selvityksessä esitetään markkinaehtoista mallia pitkämatkaiseen Helsingistä Nurmijärven kautta pohjoiseen suuntautuvaan liikenteeseen. Nurmijärvi-Helsinki sekä Nurmijärven sisäinen liikenne esitetään kilpailutettavaksi alueellisina käyttöoikeussopimuksina. Rajamäki-Hyvinkää sekä Klaukkala-Kivistö liikenteeseen esitetään reittipohjaista käyttöoikeussopimusta sekä bruttomallia. Kustannusvaikutuksia on arvioitu alueellisen käyttöoikeussopimusliikenteen osalta. Arviossa on tuotu lähinnä esiin ne muutostekijät, jotka voivat aiheuttaa muutoksia kustannuksiin. Työn yhteydessä on valmisteltu alueellisen käyttöoikeussopimuksen tarjousasiakirjat, jotka ovat raportin liitteenä. Lisäksi on valmisteltu kunta/ELY -sopimus.

Porvoon linja-autoliikenteen järjestämismalli

Joukkoliikenteen järjestämistavat muuttuvat uudistuneen lainsäädännön vuoksi vuodesta 2014 alkaen. Ratkaisun uudesta järjestämistavasta tekee joukkoliikennelain mukainen toimivaltainen viranomainen, joka Porvoon linja-autoliikenteessä on Uudenmaan ELY-keskus. Tämän selvityksen tarkoituksena on valmistella Uudenmaan ELY-keskuksen ratkaisua linja-autoliikenteen järjestämistavasta Porvoon seudulla. Selvityksessä on kuvattu lainsäädännön muutokset sekä millaiset vaihtoehtoiset järjestämistavat ovat mahdollisia. Järjestämistapavaihtoehdot sekä niiden hyvät ja huonot puolet on kuvattu LVM:n Linja-autotyöryhmän työn pohjalta. Vaihtoehdoista on valittu Porvoon seudulle eri liikennealueille parhaiten soveltuvat mallit. Selvityksessä esitetään markkinaehtoista mallia pitkämatkaiseen Helsingistä Porvoon kautta Kaakkois-Suomeen suuntautuvaan sekä Helsingin ja Porvoon väliseen seutuliikenteeseen. Porvoon paikallisliikenne esitetään kilpailutettavaksi alueellisena käyttöoikeussopimuksena. Muu Porvoon sisäinen, lähinnä koululaisliikenne, esitetään järjestettäväksi reittipohjaisen käyttöoikeussopimuksen nojalla. Kustannusvaikutuksia on arvioitu paikallisliikenteen osalta. Arviossa on tuotu lähinnä esiin ne muutostekijät, jotka voivat aiheuttaa muutoksia kustannuksiin. Työn yhteydessä on valmisteltu alueellisen käyttöoikeussopimuksen tarjousasiakirjat, jotka ovat raportin liitteenä. Lisäksi on valmisteltu kunta/ELY -sopimus

Modell för hur busstrafiken ska ordnas i Borgå

Sätten att ordna kollektivtrafi ken ändras på grund av ny lagstiftning med början 2014. Beslutet om det nya arrangemanget ska fattas av en behörig myndighet enligt kollektivtrafi klagen. I Borgå busstrafi k är denna myndighet ELY-centralen i Nyland. Syftet med denna utredning är att bereda ELY-centralens beslut om hur busstrafi ken ska ordnas i Borgåregionen. I utredningen beskrivs förändringarna i lagstiftningen och vilka alternativa arrangemangen som är möjliga. Alternativen samt deras goda och dåliga sidor beskrivs utgående från arbetet i KM:s Bussarbetsgrupp. Av alternativen har de modeller som bäst passar de olika trafi kområdena i Borgåregionen valts ut. I utredningen presenteras en marknadsbestämd modell för den långväga trafi ken från Helsingfors mot sydöstra Finland via Borgå samt för regiontrafi ken mellan Helsingfors och Borgå. För Borgå lokaltrafi k föreslås ett regionalt koncessionsavtal som konkurrensutsätts. För den övriga interna trafi ken i Borgå, närmast skolskjutsarna, föreslås arrangemang på basis av ett ruttbaserat koncessionsavtal. Kostnadseffekterna har uppskattats för lokaltrafi ken. I uppskattningen har närmast de förändringsfaktorer beaktats som kan orsaka ändrade kostnader. I samband med arbetet utformades de anbudshandlingar för ett regionalt koncessionsavtal som är bifogade rapporten. Dessutom bereddes avtalet kommun/ELY.

MISTÄ ON OPO TEHTY? - Opinto-ohjaajan profession suuntausten murroksia Suomessa 1984-2011 Opo-lehden ilmentämänä

Pro graduni yhdistää kaksi ajankohtaista tutkimuskohdetta: ohjauspolitiikan sekä opinto-ohjaajan profession yhteiskunnallisen tematiikan. Ohjauspolitiikan ajankohtaisuus välittyy asiantuntijoiden pedagogisen järjestötoiminnan aihepiireistä; syrjäytymisestä nivelvaihetuen tarpeeseen. Opinto-ohjaajan profession yhteiskuntakeskustelu on puolestaan jatkunut aktiivisesti jo 1970-luvulta, jolloin syntyi opinto-ohjaajien oma ammattijärjestö. Tutkimukseni teoreettinen näkökulma on kasvatustieteellinen ja sosiologinen, historiallisesti painottunut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä opinto-ohjaajan professiosta ja tuottaa syvällisempää tietoa siitä, miten opinto-ohjaajien oma ammattijärjestö (Suomen opinto-ohjaajat ry) integraatiossa yhteiskunnan kanssa ilmentävät ohjausprofessiota. Tutkimuksen metodologisena lähtökohtana on laadullinen Opo-lehtiaineiston rajattu kokonaisotanta, jota käsitellään induktiivisella sisällönanalyysilla, joka soveltuu lehtiaineiston tekstianalyysiksi. Tässä tutkimuksessa induktiivinen sisällönanalyysi jäsentää Opo-lehden sisältöä, joka 110 Opo-lehden perusteella jäsentelee ohjauskokonaisuutta sosiaalisesti ymmärrettäväksi toiminnaksi. Sisällönanalyysin analyysivaiheessa aineistosta muokkaantui neljä opinto-ohjaajan aikakautta: Eettisen opinto-ohjaajan aikakausi (1984-1989), Arvostetun opinto-ohjaajan aikakausi (1990-1996), Kansainvälisen opinto-ohjaajan aikakausi (1997-2002) ja Yrittäjä opinto-ohjaajan aikakausi (2003-2011). Näitä opinto-ohjaajan aikakausia tulkitaan aineistolähtöisesti, jotta opinto-ohjaajan professio ei olisi ennalta määritelty teoreettiseen viitekehykseen. Puhdasta aineistolähtöisyyttä perustelee lisäksi opinto-ohjauksen yhteiskunnallinen riippuvuussuhde, jonka pohjalta aiempi ohjauskirjallisuus olisi epäsuorasti vaikuttanut analyysiprosessin sisäiseen validiteettiin. Tutkimustulokset todentavat, että yhteiskunnan muutokset vaikuttavat opinto-ohjaajan professioon. Opinto-ohjaajan aikakausien painopistetekijät ovat ohjausprofession sisällön ja yhteiskuntatekijöiden yhteissumma. Opo-lehtiaineisto paljastaa, että opinto-ohjaajan profession rakentaminen tapahtuu ohjaajan sisäisistä voimavaroista, mutta opinto-ohjauksen haasteet ilmentyvät ulkopuolisten vaikutteiden alaisina tekijöinä. Opinto-ohjaajan aikakaudet sisältävät neljä taustamuuttujaa, jotka rakentavat Opo-lehden kontekstissa ohjausprofession sisältöä; yhdistystoiminnan kehittyminen, opinto-ohjaajan persoona, aktiivinen yhteistyö ja riittävät ohjausresurssit.

Elämän ja kuoleman kuvat. Analyysi evankelis-luterilaisen uskonnon etiikan oppikirjojen abortin teeman kuvituksesta

Nykykulttuurille ominainen visuaalisuuden läpimurto heijastuu vahvasti kaikilla tavoilla meitä ympäröivään kulttuuriin. Tähän näkökulmaan liittyvä visuaalisen kulttuurin käsite voidaan liittää myös koulumaailmaan, sillä esimerkiksi oppikirjat ovat nykyään runsaasti kuvitettuja. Visuaalistuvan maailman myötä ihmisiltä edellytetään nykyään visuaalista lukutaitoa, jolla tässä tarkoitetaan visuaalisen kommunikaation edellyttämää kuva- ja medianlukutaitoa. Tämä tutkielma käsittelee yläkoulun ja lukion evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjojen kuvitusta etiikan kokonaisuuksien ja erityisesti abortin teeman osalta sekä niiden yhteyttä paitsi visuaalisen lukutaidon vaatimukseen myös aborttia koskevaan arvokeskusteluun. Tutkielmassa käyttämäni aineisto koostuu kolmen Suomen suurimman kustantajan etiikan kursseille suunnittelemista oppikirjoista. Oppikirjoja aineistooni kuuluu yhteensä kuusi, ja näistä kirjoista kolme on tarkoitettu lukion etiikan kurssin opetukseen ja kolme puolestaan yläkoulun yhdeksännen vuosiluokan etiikan opetukseen. Tarkastelen näiden oppikirjojen visuaalista materiaalia sisällönanalyysin menetelmän avulla. Näin pyrin selvittämään, minkälaisia säännönmukaisuuksia abortin teeman kuvitukseen liittyy aineistooni kuuluvissa oppikirjoissa ja millä tapaa pyhittämisen logiikka ilmenee oppikirjojen kuvituksen kautta. Tutkielmassani tarkastelen ensinnäkin sitä, miten abortin teema on kuvitettu aineistooni kuuluvissa oppikirjoissa ja minkälainen kuva abortista rakentuu näiden oppikirjojen kautta. Toiseksi tutkielmani tehtävä on selvittää, millaisia maailmankuvan ja identiteetin rakentumisen aineksia oppikirjojen kuvituksen kautta nuorille välittyy. Tutkielmassani keskityn myös kuvaamaan sitä, millainen arvomaailma oppikirjoista heijastuu ja millainen suhde oppikirjoissa vallitsee niissä esitettyjen verbaalisten ja visuaalisten materiaalien välillä käyttäen hyväksi pyhyyttä ja visuaalista kulttuuria koskevaa aikaisempaa tutkimusta.

Taksien kysyntä ja tarjonta Itä-Suomessa : Itä-Suomen henkilöliikennestrategian osaprojekti

Tämän työn tavoitteena oli selvittää ELY-keskuksen nykyisen taksikiintiön määrittämisprosessin toimivuutta ja prosessin kehittämismahdollisuuksia. Selvitys on yksi Itä-Suomen henkilöliikennestrategian neljästä osaprojektista. Nykyisen taksiliikennelain mukaisesti ELY-keskusten tulee vahvistaa alueellaan kuntakohtaiset taksilupien enimmäismäärät vuosittain. Työn tuloksena esitetään kehittämistoimenpiteenä muun muassa taksiliikennelain uudistamista niin, että se mahdollistaisi nykyistä harvemman kiintiön vahvistamisvälin, koska kiintiön muutokset ovat hyvin pieniä suhteessa työmäärään. Taksien kysynnän ja tarjonnan muutoksien ja toimialan kannattavuuden seuraamiseksi kerättävistä tunnusluvuista todettiin puuttuvan terveydenhuollon ja yleisemmin esteetöntä kalustoa vaativien kuljetusten kysynnän muutoksia kuvaava tunnusluku. Lisäksi nähtiin olevan tarvetta esteettömän taksikaluston kriteerien tarkistamiseen ja esteettömän kalustoon liittyvän terminologian selkiyttämiseen.

Asukkaan ergonomisen avustamisen kehittãminen hoitotyössã - monitasoinen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ergonomisen avustamisintervention vaikutusta hoitotyön fyysiseen kuormittavuuteen, hoitajien avustustaitoon ja liikuntaelinvaivoihin sekä kuvailla intervention aikaansaamia johtamis- ja työkäytäntömuutoksia. Vanhustenhuollon 12 osastoa osallistui kolmivuotiseen, monitasoiseen ja -menetelmäiseen kontrolloituun interventiotutkimukseen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat osastojen hoitajat (n=292), joista 147 kuului interventio- ja 145 verrokkiryhmään. Mittaukset tehtiin ennen, jälkeen ja vuoden kuluttua interventiosta. Tietoa kerättiin PHOQS-, MAPO ja Carethermometer-menetelmillä sekä kyselyjen, haastattelujen ja videointien avulla. Interventiossa organisaatioihin kehitettiin toimintamalli ergonomiseen avustamiseen, hankittiin ja otettiin käyttöön avustamista helpottavia apuvälineitä ja koulutettiin hoitajille avustustaitoja. Lisäksi kehitettiin uusi ja helppokäyttöinen arviointityökalu, Ergonomisten apuvälineiden tarkistuslista, apuvälineiden riittävyyden tarkasteluun. Ergonomisessa avustamisinterventiossa kuuden osaston johtamis- ja työkäytäntöjä muutettiin, toisten kuuden toimiessa verrokkiosastoina. Ergonomisen avustamisintervention myötä hoitajilla oli 72 % vähemmän niskavaivoja seurannassa kuin verrokkiryhmässä olevilla. Koulutuksen myötä hoitajien avustustaidot paranivat tyydyttävästä kohtalaiseksi. Avustustaidon kehittymisestä 18 % selittyi sillä, että hoitajat osallistuivat aktiivisesti koulutuksiin ja suhtautuivat myönteisesti uuden oppimiseen. Intervention myötä toimintaympäristön riskitekijät vähenivät kohtalaisesta mitättömään. Avustustehtävien aiheuttama kuormitus ei muuttunut, koska hankinnat eivät kohdistuneet ensisijaisiin apuvälineisiin tai niitä ei käytetty asukkaan toimintakykyluokituksen mukaisesti. Myönteisiä johtamis- ja työkäytäntömuutoksia tapahtui sekä henkilöstö- että prosessijohtamisessa, kun henkilöstön ergonomiatietämys ja keskinäinen yhteistyö lisääntyivät, vastuut määriteltiin sekä työturvallisuusprosessit selkiytettiin. Muutoksia edistivät esimiesten tuki, kannusteet, yhteisöllisyys, hoitajan kokema omakohtainen hyöty ja asukkaiden kuntoutuminen. Johtamis- ja työkäytäntömuutosten toteutumista häiritsivät henkilöiden vaihtuminen, johdon rooliepäselvyydet, ilmapiiriongelmat ja osastojen poikkeustilanteet. Toteutuneet johtamiskäytäntö-muutokset olivat pysyviä ja myönteinen kehitys laajeni organisaatiossa muihin osastoihin. Ergonominen avustamisinterventio parantaa laaja-alaisesti ja pysyvästi johtamiskäytäntöjä ja vähentää hoitajien fyysistä kuormittuneisuutta sekä liikuntaelinvaivoja. Jatkossa on tärkeää korostaa eri toimijoiden rooleja ja apuvälineiden, kuten nostimien, hankintaa. Vanhustenhuollon osastoilla tulee lisätä nostimien käyttöä toimintakyvyltään täysin avustettavien asukkaiden kohdalla.

Kolmikantapalaveri työhyvinvoinnin kehittämisen välineenä

Työkyky- ja työhyvinvointiasiat puhuttavat nykypäivän työelämässä. Työelämän muutokset pakottavat kääntämään katseet hyvinvoinnin ja työssä viihtymisen puoleen. Tavoitteena on pidentää ihmisten työuria, mutta työn mielekkyyden lisäämiseen ja työssä jaksamiseen tarvitaan uusia työvälineitä. Tutkimuksessa koetetaan löytää vastauksia siihen, onko kolmikantapalaverimenetelmä toimiva menetelmä työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitäjänä. Palaveria lähestytään kahdesta näkökulmasta: kolmikantapalaveriin toimivuus, hyödyllisyys ja luottamuksellisuus sekä kolmikantapalaverimenetelmän kehittäminen. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään yleisiä työhyvinvointiin ja työkykyyn liittyviä teemoja. Kyselytutkimus toteutettiin Tapiola-ryhmässä vuonna 2009 - 2012 kolmikantapalaveriin osallistuneille työntekijöille ja esimiehille. Kysely lähetettiin sähköisesti 75 työntekijälle ja 74 esimiehelle, joista 41 työntekijää ja 52 esimiestä osallistui kyselytutkimukseen. Tutkimuksessa käy ilmi kolmikantapalaverin toimivuus työhyvinvoinnin kehittämisen menetelmänä. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista työntekijöistä ja esimiehistä arvioi menetelmää toimivaksi ja hyödylliseksi. Kehittämiskohteita tutkimuksessa ilmenee kolmikantapalaverin ennakkovalmistautumisessa, seurannassa, työterveyshuollon roolissa sekä tarpeen ja tavoitteiden määrittelyssä.

Isänmaanrakkauden rajat. Asevelvollisuus ja aseistakieltäytyminen Sana ja Miekka sekä Rauhaa Kohti -lehdissä 1924–1931

Tutkielmassani käsittelen asevelvollisuutta ja aseistakieltäytymistä Suomessa 1920– 1930-luvulla. Vuoden 1922 asevelvollisuuslaki salli aseettoman palvelun armeijaa hyödyttävässä työssä uskonnollisen vakaumuksen perusteella, mutta kaikki armeijalaitoksen sisällä suoritettavasta palvelusta kieltäytyvät luokiteltiin poliittisesti epäluotettaviksi. Vuonna 1931 eduskunta sääti Suomen ensimmäisen siviilipalveluslain. Laki mahdollisti ”siveellisille” aseistakieltäytyjille asevelvollisuuden suorittamisen armeijalaitoksesta erotetussa työssä. Tutkimalla vuosina 1924–1929 ilmestyneen aatteellisen maanpuolustuslehden, Sanan ja Miekan, sekä Suomen Rauhanliiton Rauhaa Kohti -lehden vuosikertoja 1925–1931 tutkielmassani selvitän, millaisia isänmaataan rakastavan ja ”siveellisen” kansalaisuuden ihanteiden tarjoamia mahdollisuuksia kamppailussa aseistakieltäytymisoikeuden puolesta hyödynnettiin. Tarkastelen aseistakieltäytyjän määrittämistä poliittisesti epäluotettavaksi sodan sosiaali- ja kulttuurihistoriallisesta sekä nationalismin tutkimuksen näkökulmista. Lähtökohtana on sodan ja armeijan vaikutus laajemmin kulttuurisiin rakenteisiin, kuten isänmaanrakkauden, kansakunnan ja miehisyyden määrittelyihin, sekä sodan väkivallan uhrautumiseksi merkityksellistämisen keskeisyys nationalistisissa kansallisvaltioissa. Käsittelen kamppailua aseistakieltäytymisoikeudesta Axel Honnethin teoksessaan Struggle for Recognition. The Moral Grammar of Social Conflicts esittämän yhteiskunnallisen kamppailun teorian kautta. Lähestyn vaatimuksia aseistakieltäytymisoikeudesta kamppailuna tunnustamisesta. Sanassa ja Miekassa sodasta rakennettiin myyttinen kansakunnan syntymisen paikka. Jääkärit esitettiin isänmaanrakkauden ja ”siveellisen” kansalaisuuden esikuvina. Suhtautuminen sodan väkivaltaan kansakuntaa luovana uhrina muodosti osan sitä arvohorisonttia, johon samastuminen tulkittiin isänmaataan rakastavan kansalaisen määreeksi. Asevelvollisuusarmeija kuvattiin instituutiona, jossa väkivaltaa uhrautumiseksi merkityksellistävän arvohorisontin sisällä vallitsi moraalinen velvoite suhtautua eettisesti toisiin. Eettisiin tunnesuhteisiin liittyen armeija nähtiin moraalikasvatuksen ja yksilön persoonallisuuden kehittymisen paikkana. Tästä näkökulmasta sotaa ja väkivaltaa kritisoivat pasifistit ja aseistakieltäytyjät asettuivat kansakunnan ulkopuolelle ja määritettiin poliittisesti epäluotettaviksi. Rauhaa Kohti -lehdessä isänmaanrakkauteen yhdistettiin kristillinen lähimmäisenrakkaus, universaalit ihmisoikeudet ja tulkittiin nämä periaatteet kulttuurin kehittymisen taustalla. Lehdessä ei kielletty ristiriitaa aseistakieltäytymisen ja asevelvollisuuslainsäädännön välillä, mutta esitettiin tämä ristiriita luonteeltaan ”siveellisenä”. ”Siveellisyydellä” viitattiin ihmisoikeuksiin sekä snellmanilaiseen poliittiseen asenteeseen. Käsite mahdollisti valtion harjoittaman legitiimin väkivallan ja siihen liittyvien väkivallan myönteisten merkitysten kritisoinnin kyseenalaistamatta kuitenkaan valtion auktoriteettia.

Oppiminen, opetus ja opettajaksi kasvu ainedidaktisen tutkimuksen valossa. Turun ainedidaktisen symposiumin esityksiä 11.2.2011

Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos järjesti helmikuussa 2011 Turussa ainedidaktisen symposiumin, jonka teemaksi oli silloisen kulttuuripääkaupunkivuoden innoittamana valittu ”Koulu ja monet kulttuurit”. Ohjelma – niin yhteisluennot kuin oppiaineryhmien alustuksetkin – kuvastivat kulttuurin eri merkityksiä ja tasoja. Kulttuurihistorian professori Hannu Salmi luennoi kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteydestä ja erikoistutkija Niina Junttila tarkasteli kouluelämää yhteisöllisyyden näkökulmasta. Lisäksi elämyspedagogi Maria Huokkola esitteli ”Tuli on irti” -näyttelyä, joka sisältyi kulttuuripääkaupungin ohjelmatarjontaan. Symposiumin yhteydessä julkistettiin myös Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämä selvitys tietotekniikan käytöstä ja opettajankoulutuslaitosten tietoteknisen kehittämisen tarpeista. Iltapäiväohjelma sisälsi ainekohtaisia teemaryhmiä. Ainedidaktiikan symposiumeilla on jo noin neljännesvuosisadan ajan ollut suuri merkitys ainedidaktiikan tutkijoiden ja opettajien keskustelufoorumina. Symposiumjulkaisut ovat olleet tärkeä ainedidaktisen tutkimuksen kansallinen julkaisukanava. Myös vuoden 2011 symposiumin alustuksista suuri osa tarjottiin julkaistavaksi artikkeleina. Julkaistaviksi valitut artikkelit on valittu kahteen ryhmään. Vain osa artikkeleista on mahdollisuus julkaista painettuina, mutta symposiumin järjestäjät ja ainedidaktinen tutkimusseura haluavat levittää ainedidaktista tutkimustietoa, paitsi kirjana, myös tämän verkkojulkaisun avulla. Tämä verkkojulkaisu ”Oppiminen, opetus ja opettajaksi kasvu ainedidaktisen tutkimuksen valossa” sisältää osan artikkeleista, osa taas ilmestyy Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisusarjan numerossa 3, jonka otsikko on ”Koulu ja oppiaineiden monet kulttuurit”. Tämän verkkojulkaisun artikkelit ovat kevyesti vertaisarvioituja verrattuna ainedidaktisen seuran julkaisusarjassa painettuihin artikkeleihin, ja ne ovat osittain työpaperityyppisiä julkaisuja. Artikkelit asettuvat Opetusministeriön julkaisutyyppiluokituksessa kategoriaan B2. Nämäkin artikkelit ovat merkittävä lisä suomalaiseen ainedidaktiseen tutkimukseen. Ne valottavat kukin oman oppiaineensa didaktiikan näkökulmasta ajankohtaisia tutkimuskysymyksiä, käynnissä olevia tutkimusprojekteja ja myös kouluopetuksen ja opettajankoulutuksen kehittämisen haasteita. Osa artikkeleista esittelee uusia menetelmiä tai lähestymistapoja koskevia kokeiluja, osa taas tuo uudenlaisen näkökulman opettajankoulutuksen kehittämiseen ja muutospaineisiin.

Co-created Mobile Narratives

FM Marjo Mäenpään Turun yliopiston Humanistisen tiedekunnan Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen digitaalisen kulttuurin oppialalle valmistunut väitöskirja Co-created Mobile Narratives tarkastetaan Porin yliopistokeskuksessa 27. huhtikuuta 2013. Marjo Mäenpää tutkii, kuinka ihmiset tarinallistavat elämänsä, kuvittavat ja jakavat kokemuksiaan toisten ihmisten kanssa mobiilin median avulla. Elämänjulkaisemisesta on tullut ihmisten arkista toimintaa. Mäenpää lähestyy jaettuja kännykkävideotarinoita kolmesta eri näkökulmasta. Hän tutkii tarinoiden rakennetta, julkaisemista ja julkaisevia yhteisöjä narratologian, yhteisöjen toiminnan ja mediantutkimuksen valossa. Teoreetikot aina Aristoteleesta klassisen narratologian tutkijoihin ovat esittäneet erilaisia tarinallisuuden kaavoja ja rakenteita, joita on havaittavissa myös yhteisössä tuotetuista videotarinoista. Myöhemmän alan tutkimustradition, mm. kognitiivisen narratologian mukaan ihmiset hahmottavat tarinallisia kokonaisuuksia pienemmistäkin fragmenteista ja vihjeistä. Elämän tarinaa, käännekohtia ja elämyksiä kerrotaan usein – esimerkiksi Facebookissa – yksittäisillä, sattumanvaraisilla kuvilla. Yhteisöllinen tuotanto edellyttää luottamusta. Yhteisö jakaa tarinoita, jotka voivat olla hyvinkin fragmentaarisia, mutta saavat merkityksensä yhteisestä kokemusmaailmasta ja kulttuurista. Julkaiseminen on sattumanvaraista, luovaa toimintaa, jonka lopputulos voi olla ennalta arvaamaton. Kuitenkin julkaiseminen edellyttää jonkinlaista aktiivista toimijaa tai tuottajaa. Rakenteen julkaisemiselle voi antaa tuottaja, moderaattori tai hyvin rakennettu teknologinen julkaisualusta. Monitieteisen väitöstutkimuksen aineisto on peräisin Turun yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Aalto- yliopiston Porin yksiköiden yhteisestä Mobile Social Media -tutkimushankkeesta. Vuosina 2008-2010 hankkeessa suunniteltiin MoViE (Mobile Video Experience) -sovellusta, jonka avulla ihmiset voivat julkaista omia lyhyitä videoitaan ja jakaa niitä toisten käyttäjien kanssa. MoViE-sovelluksen avulla käyttäjät voivat editoida omia ja toisten kuvaamia videoita sekä julkaista kuvallisia tarinoita yhteisöllisistä kokemuksista. MoViE-sovellusta kokeiltiin mm. Pori Jazz -konserteissa. Samasta konsertista taltioitui kännykkävideoille useita näkökulmia, ja testikäyttäjäryhmä koosti useita erilaisia videotarinoita yhteisestä konserttikokemuksestaan. Marjo Mäenpää (1959) työskentelee opetus- ja kulttuuriministeriössä kulttuuriasiainneuvoksena. Hän on toiminut mm. kustantajana, multimedian dramaturgian opettajana Teatterikorkeakoulussa, digitaalisen mediatuotannon professorina Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulussa vuosina 2006-2012 sekä Taiteen edistämiskeskuksen väliaikaisena johtajana vuonna 2013.

Pyhiä ja arkisia esineitä

Kirjallisuusarvostelu