Sochinenīi͡a.

Mode of access: Internet.

Kratkīĭ ocherk grecheskikh drevnosteı̆ /

Includes index.

Ocherk istorii Polʹshi /

Translation of: Dzieje Polski w zarysie.

Eddy covariance and environmental data of boreal bogs plant species

In boreal bogs plant species are low in number, but they differ greatly in their growth forms and photosynthetic properties. We assessed how ecosystem carbon (C) sink dynamics were affected by seasonal variations in photosynthetic rate and leaf area of different species. Photosynthetic properties (light-response parameters), leaf area development and areal cover (abundance) of the species were used to quantify species-specific net and gross photosynthesis rates (PN and PG, respectively), which were summed to express ecosystem-level PN and PG. The ecosystem-level PG was compared with a gross primary production (GPP) estimate derived from eddy covariance measurements (EC). Species areal cover rather than differences in photosynthetic properties determined the species with the highest PG of both vascular plants and Sphagna. Species-specific contributions to the ecosystem PG varied over the growing season, which in turn determined the seasonal variation in ecosystem PG. The upscaled growing-season PG estimate, 230 g C/m**2, agreed well with the GPP estimated by the EC, 243 g C/m**2. Sphagna were superior to vascular plants in ecosystem-level PG throughout the growing season but had a lower PN. PN results indicated that areal cover of the species together with their differences in photosynthetic parameters shape the ecosystem-level C balance. Species with low areal cover but high photosynthetic efficiency appear to be potentially important for the ecosystem C sink. Results imply that functional diversity may increase the stability of C sink of boreal bogs.

Communities of implementation

The concept of communities of practice (CoPs) has rapidly gained ground in fields such as knowledge management and organisational learning since it was first identified by Lave and Wenger (1991) and Brown and Duguid (1991). In this article, we consider a related concept that we have entitled “communities of implementation.” Communities of implementation (CoIs) are similar to communities of practice in that they offer an opportunity for a collection of individuals to support each other and share knowledge in a dynamic environment and on a topic in which they share interest. In addition, and to differentiate them from CoPs, a community of implementation extends the responsibilities of a CoP by having as its focus the implementation of a programme of change. This may well extend to designing the change programme. Thus, whereas a main purpose of a CoP is to satisfy “a real need to know what each other knows” (Skyrme, 1999) in an informal way, we argue that a main purpose of a community of implementation is to “pool individual knowledge (including contacts and ways of getting things done) to stimulate collective enthusiasm in order to take more informed purposeful action for which the members are responsible.” Individual and collective responsibility and accountability for successfully implementing the actions/change programme is a key feature of a community of implementation. Without these pressures the members might lower the priority of implementation, allowing competing priorities to dominate their attention and resources. Without responsibility and accountability, the result is likely to be (at best) an organisation which has not begun a change programme, or (at worst) an organisation which is stuck halfway through another failing initiative. To achieve these additional objectives beyond those of a CoP, the CoI needs to provide heightened support to its members. In fact often the members will collectively strategise the development and implementation of the change programme they are leading in the organisation. Other concepts similar to CoPs have appeared in the literature, for example “communities of knowing” (Boland & Tenkasi, 1995), but none have a specific focus on implementation. Perhaps the closest example of a CoI, as suggested by our definition, is reported by Karsten, Lyytinen, Hurskainen, and Koskelainen (2001) who describe a CoP in a paper machinery manufacturer which seems to have the necessary focus on implementation. The theoretical aspects of this article will explore the relationship between CoPs and CoIs, and the needs for different arrangements for a CoI. The practical aspect of this article will consist of a report on a case study of a CoI that was successful in its implementation of a programme of change that aimed to improve its organisation’s knowledge management activities. Over two years the CoI implemented a suite of complementary actions across the organisation. These actions transformed the organisation and moved it towards achieving its ‘core values’ and overall objectives. The article will explore: the activities that formed and gelled the community, the role of the community in the implementation of actions, and experiences from key members of this community on its success and potential improvements.

A 2.8 Ma sedimentological, geochemical and palynological record of sediment core ICDP5011-1 in Lake Elgygytgyn, NE Russia

The reliability of Arctic climate predictions is currently hampered by insufficient knowledge of natural climate variability in the past. A sediment core from Lake El'gygytgyn (NE Russia) provides a continuous high-resolution record from the Arctic spaning the past 2.8 Ma. The core reveals numerous "super interglacials" during the Quaternary, with maximum summer temperatures and annual precipitation during marine benthic isotope stages (MIS) 11c and 31 ~4-5 °C and ~300 mm higher than those of MIS 1 and 5e. Climate simulations show these extreme warm conditions are difficult to explain with greenhouse gas and astronomical forcing alone, implying the importance of amplifying feedbacks and far field influences. The timing of Arctic warming relative to West Antarctic Ice Sheet retreats implies strong interhemispheric climate connectivity.

A 3.6 Ma sedimentological, geochemical and palynological record of sediment core ICDP5011-1 in Lake Elgygytgyn, NE Russia

Understanding the evolution of Arctic polar climate from the protracted warmth of the middle Pliocene into the earliest glacial cycles in the Northern Hemisphere has been hindered by the lack of continuous, highly resolved Arctic time series. Evidence from Lake El'gygytgyn, NE Arctic Russia, shows that 3.6-3.4 million years ago, summer temperatures were ~8°C warmer than today when pCO2 was ~400 ppm. Multiproxy evidence suggests extreme warmth and polar amplification during the middle Pliocene, sudden stepped cooling events during the Pliocene-Pleistocene transition, and warmer than present Arctic summers until ~2.2 Ma, after the onset of Northern Hemispheric glaciation. Our data are consistent with sea-level records and other proxies indicating that Arctic cooling was insufficient to support large-scale ice sheets until the early Pleistocene.

Antropología de la Conservación en España. Balance y perspectivas

En este artículo presentamos un balance de la Antropología de la Conservación en el Estado español. Durante las últimas décadas, la protección de los espacios naturales ha aumentado de una manera exponencial en todo el mundo. A la vez que se extendía esta patrimonialización de la naturaleza, los trabajos etnográficos sobre las áreas protegidas han ido ganando terreno dentro de la disciplina y, en particular, en el campo de la Antropología Ambiental. La mencionada bibliografía ha puesto de relieve los múltiples aspectos derivados de las nuevas políticas territoriales de regulación, apropiación y mercantilización de la ‘naturaleza’. En este trabajo realizamos una revisión exhaustiva de la producción generada a raíz de este interés por las áreas protegidas en nuestro país subrayando sus principales aportaciones, características y debilidades. De este modo pretendemos reflexionar acerca de su continuidad, con el fin de evitar la mera reiteración y favorecer el avance en sus resultados.

Vain lakiko lasta suojelee?

Tiivistelmä TURUN YLIOPISTO Oikeustieteellinen tiedekunta Perhe-oikeus VALJAKKA EEVA: Vain lakiko lasta suojelee? Väitöskirja, 219 s. Kesäkuu 2016 Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen lastensuojelulainsäädännön pitkän ai- kavälin kehitystä 1800-luvun lopulta 2010-luvulle. Tavoitteena on selvittää, mil- lä tavoin lasten suojelun tarvetta on lastensuojelulakeja säädettäessä määritelty ja millaisin keinoin julkinen valta on suojellut lapsia. Tutkimuksessa luodaan myös yleisemmin kuvaa siitä, millaista keskustelua lastensuojelun yhteiskunnallisesta tehtävästä, yksityisen ja julkisen hyvinvointivastuun jakautumisesta sekä julkisen vallan perheen yksityisyyteen puuttuvien toimien tarpeellisuudesta ja oikeutukses- ta on eri aikoina käyty. Tutkimuksessa lastensuojelun käsitettä käytetään sekä laa- jemmassa (Child Welfare) että suppeammassa (Child Protection) merkityksessä. Tutkimus on lapsi- ja oikeuspoliittinen puheenvuoro, jossa lastensuojelun institutionaalisia kehityskulkuja tarkastellaan yhteiskunnassa sosioekonomisesti heikoimmassa asemassa olevan lapsiväestön ja lastensuojelun asiakkaiksi valikoi- tuvien lasten näkökulmasta. Tutkimusote on ongelmalähtöinen ja yhteyshakuinen siten, että tutkimuskysymyksiä tarkastellaan monitieteisesti hallinto- ja sosiaalioi- keudellisessa viitekehyksessä. Tutkimus osoittaa, että tarkasteltaessa lastensuojelua käsitteen suppeam- massa merkityksessä lastensuojeluinstituution rakenteet kuten lasten suojelutar- peen määrittely, suojelun keinot ja lastensuojelulain julkilausutut tavoitteet ovat pysyneet lähes samankaltaisina aina ensimmäisen lastensuojelulain (1936) säätä- misestä lukien. Tarkasteltaessa lastensuojelua käsitteen laajemmassa merkityksessä voidaan lastensuojelussa nähdä tapahtuneen muutoksia. Vähitellen hyvinvointivaltion laajentuessa lastensuojelua koskeva ymmärrys muuttui yhä moniulotteisemmak- si. Lastensuojelu merkitsi 1960-luvulle tultaessa laajaa lapsiväestön hyvinvointia turvaavaa yhteiskuntapoliittista ohjelmaa. Myös sosiaalipolitiikan suunnanmuutos 1990-luvulla ja sen myötä julkisen vallan vastuun kaventaminen merkitsivät muu- tosta lastensuojelussa. Monille yhteiskunnan eri osa-aluille ulottuvien perheiden ja lasten hyvinvointia tavoittelevien politiikkaohjelmien ja niiden toteuttamispyrki- mysten sijaan lastensuojelu kaventui niin käsitteenä kuin käytännön toimintanakin tarkoittamaan lähes yksinomaan sosiaalihuollon erityispalvelua eli lapsi- ja perhe- kohtaista lastensuojelua. Asiasanat: Lastensuojelu, lastensuojelulainsäädäntö, historiallinen kehitys, oikeu- dellinen sääntely, hyvinvointivaltio.

MUDIK! Ekspatriaattien käsityksiä kansallisuudestaan Balille muuton jälkeen.

Tutkimuksen tarkoituksena on käsitellä ekspatriaatin käsitystä omasta kansallisuudestaan muuton jälkeen toiseen maahan. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota kansallisuuteen, etniseen identiteettiin ja Balin saareen indonesiassa. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on kertoa millaisena ekspatriaatit kokevat identiteettinsä ja kansallisuutensa muutettuaan Balin saarelle vuoden asumisen jälkeen. Työ pyrkii vastaamaan myös kysymykseen siitä, millaisena ekspatriaatti kokee identiteettinsä ja millaisia asioita hän arvostaa eri maista. Tutkimusaineistona työssä toimii kysely ja kyselyn kautta laadittu vastausaineisto. Kysely toteutettiin 19 ekspatriaatille, jotka olivat asuneet Balin saarella yli vuoden ajan. Työn tutkimustulosten mukaan elämä Balin saarella ei ole yksiselitteistä ja siihen kuuluu monta ulottuvuutta. Indonesian sekä Balin oma kulttuuri on myös vahva ja sitä säätelee useat yhteydet kielten ja paikkojen välillä. Ekspatriaattien mukaan kieli on ehdottoman tärkeä edellytys elämiselle saarella. Tutkimus osoittaa erityisesti, että ekspatriaatin kielen osaaminen ja kulttuurin merkitys on edellytys integraatioprosessissa uuteen maahan. Jos ekspatriaatti ei integroidu uuteen maahan, eihän myöskään kykene kokemaan yhteenkuuluvuutta mikä on edellytys jäämiselle. Toiseksi työssä tulee ilmi, että balilaisuus on jotain erityistä joka kuuluu vain balilaiselle, josta ekspatriaatti jää ulkopuolelle. Siihen voi vain kasvaa mutta siihen ei voi tulla ulkopuolisena osaksi. Kolmanneksi tutkimuksesta selvisi, että vaikka ekspatraatit eivät kokeneet voivansa olla balilaisia, suurin osa vastaajista silti koki kuuluvansa silti Balille ja vastaajat olivat kuitenkin tyytyväisiä päätöksestään muuttaa saarelle eivätkä kaivanneet lähtömaastaan mitään ja muuttoa Balille pidetiiin elämän parhaana päätöksenä.