Intercultural bridges in teenagers' theatrical events : performing self and constructing cultural identity through a creative drama process

The overriding aim of this drama educational case study is to deepen the understanding of meaning making in a creative intercultural youth theatre process and to examine it in the context of the 10th European Children's TheatreEncounter. The research task is to give a theoretical description of some key features of a creative drama process as the basis for theory about meaning makingin physical theatre. The first task is to illuminate the culture-historical connections of the multilayered practice of the EDERED-association. The second taskis to analyse and interpret theatrical meaning making. The ethnographical research site is regarded as a theatrical event. The analysis of the theatrical eventis divided into four segments: cultural contexts, contextual theatricality, theatrical playing and playing culture. These segments are connected with four research questions: What are the cultural contexts of a creative drama process? How can the organisation of the Encounter, genres, aesthetic codes and perception ofcodes be seen to influence the lived experiences of the participants? What are some of the key phases and characteristics in a creative practice? What kind of cultural learning can be interpreted from the performance texts? The interpretative question concerns identity and community (re)construction. How are the categories, `community´ and `child´ constructed in the Encounter culture? In this drama educational case study the research material (transcribed interviews, coded questionnaire answers, participant drawings, videotaped process text and performance texts) are examined in a multi-method analysis in the meta-theoretical framework of Dewey's naturalistic pragmatism. A three-dimensional research interest through a combination of lived experiences, social contexts and cultural-aesthetical practices compared with drama-educational practices required the methodological project of cultural studies. Furthermore, the critical interpretation of cultural texts is divided into three levels of analyses which are called description, structural analysis and theoretical interpretation. Dialogic validity (truthfulness, self-reflexivity and polyvocality) is combined with contextual validity (sensitivity to social context and awareness of historicity) and with deconstructive validity (awareness of the social discourses). My research suggests that itis possible, by means of physical theatre, to construct symbolic worlds where questions about intercultural identity and multilingual community are examined and where provisional answers are constructed in social interaction.

Beyond the obvious : three acts in educational drama

Researching research is not a common theme in educational drama. Nor is the educational drama process from a participant perspective a typical focus of research, at least not if the participants are disabled. Yet this is the theme of this thesis, a drama in three acts. The aim of this thesis is to describe, analyse, and discuss both the ways in which research within educational drama can be carried out and represented, and the experiences of the participants of the educational drama process. The theoretical framework that steers the research process is built up of two pairs of frames, each of them, like Russian nesting dolls, containing further frames. The first frame, relating to the outcomes of conducting research in educational drama, comprises philosophical, representational, and personal theories. As the second question asks what educational drama is, the subject related frame is built up of pedagogical, drama educational, and aesthetic theories. The study in its entirety follows the structure of the researcher’s hermeneutical learning process and takes the form of a journey starting from what is familiar, stretching towards what is new and different, and finally returning back to the beginning with a new view on what was there at the start. The thesis consists of two separate but related studies. The first, a familiar study conducted earlier, Alpha in Act I, was carried out among upper secondary school pupils. In the second, the new and therefore unfamiliar study, Omega in Act III, the participants are adult individuals who are physically and communicatively disabled. In between these two Acts an element of “Verfremdung” where the Alpha study is systematically scrutinized as the purpose is to teach and to manage the reader to think. Meta-discussions on the philosophical issues of the study are conducted throughout the text, parallel to the empirical parts. The outcomes of the first research question show that philosophical, methodical, and representational consistency is crucial for research. While this may sound like stating the obvious, this has nevertheless not always been considered fact, especially not within qualitative research. The outcomes further stress that representational issues are also to be recognized when presenting non-rational aspects of educational drama. By wording the world, through the use of visualising language, the surplus of meanings of educational drama can be, as they are within this study, made visible, sensible, and almost tangible, not only cognitively understandable. The outcomes of the second question point to the different foci of the studies, with Alpha focusing on the rationally retold experiences and Omega focusing on nonrational experiences. The outcomes expose educational drama as a learning process comprising doing, reflecting, and being. The doing aspect communicates the concrete efforts in creating a piece of theatre, while the being aspect relates experiences of being as situated, embodied and sensuous, reciprocal, empowering, aesthetic and artistic, and existential. Reflection is the twine that runs throughout the process and connects both doing and being. In summary, the outcomes could be formulated as “learning from learning how to make theatre”.

Lidandet som kamp och drama

Denna studie syftar till att via utformandet av en teoretisk modell nå ökad förståelse för hur människan erfar lidandet. Studien, som har en hermeneutisk ansats, fokuserar lidandet som drama och kamp, vilka beskrivs som lidandets form och substans. Data insamlades genom samtal med informanter från två kontext. Den ena informantgruppen som utgjordes av nio personer med drogrelaterade problem valdes med utgångspunkt i ett antagande om att missbruket härrör från ett livslidande. De övriga informanterna (nio stycken) söktes inom ett till det yttre kontrasterande kontext, de hjärtopererade patienternas. De texter dessa samtal genererade tolkades sedan med utgångspunkt i en hermeneutisk ansats, som hämtat metodologisk inspiration av Ricoeur och Helenius. Tolkningen ägde rum i flera steg och det meningsbärande söktes genom naiv tolkning, analys av textens struktur samt genom ett sökande efter alternativa tolkningar. Tolkningsprocessen resulterade en uppsättning teser vilka relaterades till undersökningens teoretiska perspektiv samt till en begreppsanalys av ’kamp’. Den teoretiska modellen tar fasta på lidandets kamp som en kamp mellan värdighet och skam, lust och olust. Denna kamp kan gestaltas i lidandets drama där människan på olika sätt söker lindring i lidandet. Detta kan ske genom att man försöker besegra lidandet, avtäcka det eller försonas med det. Ytterligare ett sätt att söka lindring är att ge upp lidandets kamp och resignera. I den teoretiska modellen gestaltas även hur människan kan förhålla sig till kampen på olika sätt beroende på vilket perspektiv hon har inför framtiden. Då människan uppfattar att framtiden präglas av ett hot om avskurenhet och död förhåller hon sig till livet på ett sådant sätt att lidandet dominerar. Om uppfattningen om framtiden präglas av liv och gemenskap kan hon förhålla sig till kampen som hälsa. När lidandet blir outhärdligt förlorar människan sin förankring i tiden. I och med att människan isoleras i nuet kan lidandet bemästras och begränsas till en konkret situation. För att en rörelse i hälsoprocesserna skall äga rum måste människan emellertid relatera till tiden. Relationen till en annan människa och skapandet av en lidandeberättelse innebär en möjlighet till förankring i tiden och därmed också till helande.

Drama

Kantaesitys.

Integration or a Greek tragedy?: How crisis spillovers affect Central and Eastern European States

Tutkielma siitä, miten Euroopan entisten sosialistivaltioiden markkinoiden integroituminen on edistynyt Kreikan ja EMU-alueen kanssa euron käyttöönoton ajalta. Tutkimus vertaa maiden markkinoiden reaktioita Kreikasta ja EMU-alueelta kantautuviin sokkeihin ennen ja jälkeen vuonna 2007 alkanutta kriisiä.

The Forms and Functions of Multilingual Practices in Early Modern School Drama from the King‟s School, Canterbury

Käsittelen tutkimuksessani monikielisyyden ilmenemistä Canterburyn katedraalikoulun oppilaiden 1600-luvun loppupuoliskolla esittämissä näytelmissä, jotka löytyvät käsikirjoituksesta Lit.Ms.E41 (Canterburyn katedraalin arkisto). Tämä käsikirjoitus sisältää puheita ja näytelmiä, joiden kielinä ovat englanti, latina ja vähemmissä määrin myös kreikka. Useissa näytelmissä esiintyy koodinvaihtoa näiden kielten välillä, ja tutkielmassani selvitän, millaisia syntaktisia ilmenemismuotoja ja pragmaattisia merkityksiä koodinvaihdolla on. Teoreettinen viitekehykseni on yhdistelmä filologista ja lingvististä lähestymistapaa. Olen sisällyttänyt tutkielmaani aiemman koodinvaihdon tutkimuksen lisäksi Brownin ja Levinsonin kohteliaisuusteorian, jonka avulla erityisesti puhujien välisiin sosiaalisiin suhteisiin liittyviä koodinvaihdon funktioita voidaan luokitella. Koska historiallinen koodinvaihto on tutkimusaiheena vielä melko tuore, käsittelen perusteellisesti erilaisia metodologisia ratkaisuja. Valitsemani metodi yhdistää perinteisen filologisen lähiluvun pragmaattiseen analyysiin, jonka kautta työssäni vaikuttavat muun muassa rationaalisuuden ja empatian käsitteet. Analyysini perusteella kävi ilmi, että erityisen yleinen koodinvaihdon funktio on mahdollistaa intertekstuaalisuus, jolla edelleen voidaan ilmaista esimerkiksi solidaarisuutta eli sosiaalista läheisyyttä tai loukata puhuteltavaa. Solidaarisuus oli myös ilman intertekstuaalisuutta yleinen koodinvaihdon funktio. Näiden lisäksi koodinvaihdon funktioita olivat muun muassa kasvoja uhkaavat teot, eufemismit, stilistiset efektit sekä diskurssin avustaminen. Syntaktisten ilmenemismuotojen osalta keskeisin havainto oli, että koodinvaihdon ja lainaamisen erottaminen ei ole tarpeellista tai edes kannattavaa kaikissa tilanteissa. Lisäksi voitiin todeta, että valittu metodi soveltui hyvin aineiston analysoimiseen, ja sitä tulisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan laajempaan materiaaliin sekä muiden pragmaattisten ilmiöiden tutkimiseen.

Pragmatic competence of Finnish learners of English: Meaning in interaction in secondary and upper secondary schools

Tutkin pro gradu -tutkielmassani englannin kielen oppijoiden pragmaattista kompetenssia. Tarkoitukseni oli selvittää, miten suomalaiset yläkoululaiset ja lukiolaiset osaavat käyttää englannin kieltä erilaisissa kommunikaatiotilanteissa. Tutkielmani voidaan sijoittaa välikielen pragmatiikan tutkimukseen. Halusin selvittää, millä tasolla suomalaisten oppijoiden pragmaattinen kompetenssi on ja kehittyykö se yläkoulun ja lukion välillä. Lisäksi tutkin, vaikuttavatko oppimisympäristö ja oppimismahdollisuudet oppijoiden kykyyn käyttää englannin kieltä. Toisin sanoen vertasin englantipainotteisilla luokilla olevia oppilaita formaalin opetuksen oppijoihin sekä tutkin, vaikuttavatko englanninkieliset vapaa-ajan aktiviteetit ja oppijoiden mahdolliset oleskelut englanninkielisissä maissa heidän pragmaattiseen kompetenssiinsa. Tutkimukseni kohderyhmä koostui yläkoulun kahdeksasluokkalaisista ja lukion toisen vuosikurssin opiskelijoista. Testasin neljä eri ryhmää, joissa oli sekä formaalissa opetuksessa olevia oppijoita (yksi ryhmä kahdeksasluokkalaisia ja yksi ryhmä toisen vuosikurssin opiskelijoita) että kielipainotteisten luokkien oppijoita (yksi ryhmä kahdeksasluokkalaisia ja yksi ryhmä toisen vuosikurssin opiskelijoita). Arvioin kohderyhmäni pragmaattista kompetenssia monivalintatestillä, jossa testattiin oppijoiden kykyä käyttää ja ymmärtää implikaatioita, tilannekohtaisia rutiineja sekä puheakteja. Taustakysymysten avulla selvitin, kuinka usein oppijat käyttivät englantia vapaa-aikanaan ja olivatko he vierailleet englanninkielisissä maissa. Tutkimustulokseni osoittavat, että suomalaisten yläkoululaisten ja lukiolaisten pragmaattinen kompetenssi oli korkea. Pragmaattinen kompetenssi kehittyi kahdeksasluokkalaisten ja lukion toisen vuosikurssin välillä. Kehitys oli suurempaa formaalissa opetuksessa kuin kielipainotteisilla luokilla. Englantipainotteisilla luokilla olevat oppilaat suoriutuivat testistä paremmin kuin formaalin opetuksen oppilaat. Tosin erot olivat tilastollisesti merkitseviä vain yläkoulussa. Tutkimuksessani siis päättelin, että vieraskielinen opetus vaikutti enemmän nuorempiin oppijoihin. Eri oppimismahdollisuudet osoittautuivat haastaviksi analysoida. Tulokset osoittivat, että vain englanninkielisessä maassa oleskelulla oli vaikutusta oppijoiden pragmaattiseen kompetenssiin. Kysyttäessä vapaa-ajan aktiviteettien merkitystä oppijat kuitenkin kertoivat, että ne auttoivat heitä testiin vastaamisessa enemmän kuin englanninopetuksessa käydyt asiat. Kouluissa tulisikin jatkossa painottaa yhä enemmän vuorovaikutteista kieltenopetusta.

Let them write english

This article discusses the current requirement for scientific research to be published in the English language and the problems arising from this requirement not only for authors whose first language is not English but also for society and for the world's scientific community. The assistance which is and should be available to authors is considered as well as a future looking towards multilingual publication.