HIGH PRESSURE PHASE EQUILIBRIUM: PREDICTION OF ESSENTIAL OIL SOLUBILITY

This work describes a method to predict the solubility of essential oils in supercritical carbon dioxide. The method is based on the formulation proposed in 1979 by Asselineau, Bogdanic and Vidal. The Peng-Robinson and Soave-Redlich-Kwong cubic equations of state were used with the van der Waals mixing rules with two interaction parameters. Method validation was accomplished calculating orange essential oil solubility in pressurized carbon dioxide. The solubility of orange essential oil in carbon dioxide calculated at 308.15 K for pressures of 50 to 70 bar varied from 1.7± 0.1 to 3.6± 0.1 mg/g. For same the range of conditions, experimental solubility varied from 1.7± 0.1 to 3.6± 0.1 mg/g. Predicted values were not very sensitive to initial oil composition.

Study of the flash drying of the residue from soymilk processing - "okara"

The objective of this research project was to study the drying of soymilk residue in a pneumatic flash dryer, using response Surface Methodology (RSM), and to evaluate the quality of the dried residue. Soymilk residue, also known as okara, was provided by a Brazilian soymilk factory. RSM showed that for a 120 second drying cycle, the lower the residue moisture contents (y) obtained, the higher the recirculation rates (x1), regardless of the air drying temperature (x2), and it could be expressed by the equation y = 7.072 - 7.92x1, with R² = 92,92%. It is possible to obtain okara with 10% of moisture (dwb) under the condition x1=1.25, equivalent to RR = 61%, with air drying temperatures ranging from 252 °C to 308 °C. The dried okara obtained through Central Compound Rotational Design (CCRD) presented a centesimal composition similar to the okara dried in a tray dryer, known as the original okara. There were significant variations (p < 0.05) in the Emulsifying Capacity (EC), Emulsion Stability (ES) and Protein Solubility (PS) between the dehydrated residues obtained. It was concluded that the flash drying of okara is technically feasible and that the physicochemical composition of the residue was not altered; on the contrary, the process promoted a positive effect on the technological functional properties.

Climate change and global responsibility - the role of energy consumption, GDP and CO2 emissions

Climate change is one of the biggest challenges faced by this generation. Despite being the single most important environmental challenge facing the planet and despite over two decades of international climate negotiations, global greenhouse gas (GHG) emissions continue to rise. By the middle of this century, GHGs must be reduced by as much as 40-70% if dangerous climate change is to be avoided. In the Kyoto Protocol no quantitative emission limitation and reduction commitments were placed on the developing countries. For the planning of the future commitments period and possible participation of developing countries, information of the functioning of the energy systems, CO2 emissions development in different sectors, energy use and technological development in developing countries is essential. In addition to the per capita emissions, the efficiency of the energy system in relation to GHG emissions is crucial for the decision of future long-term burden sharing between countries. Country’s future development of CO2 emissions can be defined by the estimated CO2 intensity of the future and the estimated GDP growth. The changes in CO2 intensity depend on several factors, but generally developed countries’ intensity has been increasing in the industrialization phase and decreasing when their economy shifts more towards the system dominated by the service sector. The level of the CO2 intensity depends by a large extent on the production structure and the energy sources that are used. Currently one of the most urgent issues regarding global climate change is to decide the future of the Kyoto Protocol. Negotiations on this topic have already been initiated, with the aim of being finalised by the 2015. This thesis provides insights into the various approaches that can be used to characterise the concept of comparable efforts for developing countries in a future international climate agreement. The thesis examines the post-Kyoto burden sharing questions for developing countries using the contraction and convergence model, which is one approach that has been proposed to allocate commitments regarding future GHG emissions mitigation. This new approach is a practical tool for the evaluation of the Kyoto climate policy process and global climate change negotiations from the perspective of the developing countries.

Vesien tila hyväksi yhdessä : Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2021

Tähän vesienhoitosuunnitelmaan vuosiksi 2016–2021 on koottu tiedot vesien tilasta sekä tarvittavista toimenpiteistä vesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Vesienhoitoalueen jokien yhteen lasketusta pituudesta noin 60 % on erinomaisessa tai hyvässä, 40 % tyydyttävässä tai välttävässä ja 1 % huonossa ekologisessa tilassa. Järvipinta-alasta noin 90 % on erinomaisessa tai hyvässä, 10 % tyydyttävässä tai välttävässä ja alle prosentti huonossa ekologisessa tilassa. Rannikkovesien pinta-alasta lähes kaksi kolmannesta on hyvässä ja loput tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Pintavesien ekologista tilaa heikentää hajakuormitus, joka on valtaosin peräisin maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta, mutta jossain määrin myös pistekuormituslähteistä. Muita paineita ovat hydrologiset ja morfologiset muutokset, happamoittavien aineiden sekä haitallisten ja vaarallisten aineiden kuormitus, vähemmässä määrin vedenotto sekä vieraslajit. Hyvässä kemiallisessa tilassa on yli puolet vesienhoitoalueen yhteenlasketusta jokipituudesta, kaksi kolmannesta järvipinta-alasta sekä kaikki rannikkovedet. Hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen esteenä on pääosin elohopea, joka on laajalti peräisin ilman kautta tulevasta laskeumasta. Kaikkien pohjavesimuodostumien määrällinen tila on hyvä ja yhden kemiallinen tila huono. Rehevyyteen liittyviä parantamistarpeita on koko vesienhoitoalueella painottuen kuitenkin sen eteläisiin ja läntisiin osiin. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettävillä toimenpiteillä vähennetään rehevöitymisen lisäksi vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden esiintymistä, happamuuskuormitusta sekä vesistöjen rakenteessa ja hydrologiassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia. Tarkemmat, vesistökohtaiset tiedot toimenpiteistä ja niiden kohdentumisesta löytyvät vesienhoitoalueen toimenpideohjelmasta. Esitettyjen toimenpiteiden kokonaiskustannukset ovat noin 185 miljoonaa euroa. Tästä 133 miljoonaa euroa on muun lainsäädännön perusteella toteutettavien ja 52 miljoonaa euroa vesienhoidon täydentävien toimenpiteiden osuus. Arviolta 27 järveä (48 km2), 38 jokea (873 km) ja kaksi rannikkovesimuodostumaa (2 km2) ei tule toimenpiteistä huolimatta saavuttamaan hyvää ekologista tilaa vielä vuonna 2021. Myös vesienhoitoalueen ainoan huonossa kemiallisessa tilassa olevan pohjavesialueen hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen tuolloin on epävarmaa. Vesien tila on kuitenkin laajalti kohentumassa vesienhoitotoimenpiteiden toteutuksen myötä.

Huomiottajäämishäiriö liuotushoidetuilla ja hoidon ulkopuolelle jääneillä oikeanpuoleisen aivoinfarktin sairastaneilla potilailla

Jani E. Kettusen väitöskirja Visual neglect and orienting bias in right hemisphere stroke patients with and without thrombolysis (Tampereeen yliopisto 2013).

Le Petit journal. Supplément du dimanche

1896/10/11 (Numéro 308).

Le Petit journal. Supplément du dimanche

1890/05/02 (Numéro 308).

L'Ecole des communes ou Bulletin des lois et ordonnances développées... à l'usage des maires

1870/10/31 (TSUPPLEMENT).

L'Ecole des communes ou Bulletin des lois et ordonnances développées... à l'usage des maires

1843 (T12).

L'Ecole des communes ou Bulletin des lois et ordonnances développées... à l'usage des maires

1845 (T14).

L'Ecole des communes ou Bulletin des lois et ordonnances développées... à l'usage des maires

1855 (A24).

L'Ecole des communes ou Bulletin des lois et ordonnances développées... à l'usage des maires

1893 (A62).

L'Ecole des communes ou Bulletin des lois et ordonnances développées... à l'usage des maires

1859 (A28).