Fertilização com dejetos suínos: influência nas características bromatológicas da Brachiaria decumbens e alterações no solo

O objetivo deste trabalho foi avaliar as características bromatológicas de uma pastagem de Brachiaria decumbens fertilizada com dejetos suínos, bem como avaliar as alterações que a utilização desse dejeto causa em alguns atributos químicos do solo. O delineamento foi em blocos casualizados, com seis tratamentos: T1: ausência de adubação mineral e orgânica (tratamento- -controle); T2 apenas com adubação mineral; T3, T4 e T5 com diferentes doses de dejetos líquidos de suínos (respectivamente ao equivalente a 60; 120 e 180 m3 por hectare), e T6 tratamento organomineral (120 m3por hectare) de dejetos líquidos de suínos, com adição de fertilizante mineral). Observou-se que houve incremento em produtividade de massa seca (MS). O uso de dejetos de suínos resultou em aumento significativo nos valores de proteína bruta das plantas de Brachiaria decumbens, não tendo a mesma eficiência para os valores de fibra em detergente neutro (FDN), fibra em detergente ácido (FDA) e lignina. A aplicação de dejetos suínos aumentou os teores de N, P, Ca e Mg nas plantas de Brachiaria decumbens. Não foram constatadas alterações quando comparados os valores de pH e matéria orgânica do solo. Os dejetos líquidos de suínos podem ser utilizados para fornecer macronutrientes para as forrageiras, desde que com aplicação controlada.

Die südsaamischen Verben werden geordnet

Kirjallisuusarvostelu

El simbolismo fónico de los verbos expresivos en la novela finlandesa Juoksuhaudantie y su traducción al español

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on suomen äänteellisesti motivoituneiden verbien kääntäminen espanjan kielelle. Tutkielmassa tarkastellaan Kari Hotakaisen (2006) Juoksuhaudantie-romaanissa esiintyviä deskriptiivisiä ja onomatopoeettisia verbejä sekä niiden käännösvastineita Ursula Ojasen ja Rafael García Anguitan (2007) espanjankielelle kääntämässä romaanissa Camino de trincheras. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko suomen ekspressiiviverbien äännesymboliikkaa mahdollista ilmaista espanjan kielellä, saavutetaanko käännöksessä semanttinen ekvivalenssi, millaisia tekniikoita kääntämisessä on sovellettu ja onnistutaanko käännöksessä säilyttämään ekspressiiviverbeille ominainen tyyli. Tutkimuksessa vertaillaan suomen ja espanjan äänteellisesti motivoitunutta sanastoa sekä tutkitaan espanjalle ominaisia tapoja ilmaista ekspressiivisyyttä. Käännösvastineiden analyysissa käytetään sanaluokkavaihdon metodia (Inose: 2009) sekä Snell-Hornbyn (1983) mallia ekspressiiviverbien merkityssisällön kääntämisestä. Aineiston verbit jaetaan semanttisiin luokkiin ja niiden käännösvastineita analysoidaan valittujen tekniikoiden avulla. Vain harvoissa tapauksissa käännöksistä äännesymboliikka on pystytty säilyttämään, mutta verbien merkityssisältö on onnistuttu kääntämään kohdekielelle. Käännöksissä verbiluokka säilyy, ja noin puoleen käännösvastineista on liitetty muiden sanaluokkien rakenteita. Suurin osa käännösvastineista on semanttisesti neutraaleja, onomatopoeettisia käännöksiä on vähän. Kohdetekstissä käytetyt fraseologiset yksiköt ja arvottavat jälkiliitteet antavat käännökselle ekspressiivisen sävyn. Suomessa ekspressiivistä tyyliä ilmaistaan äänteellisesti motivoituneilla sanoilla. Espanjassa ekspressiivisyys ei perustu niinkään äännesymboliikkaan vaan esimerkiksi fraseologisten rakenteiden ja arvottavien jälkiliitteiden käyttöön. Suomen ekspressiivisanojen kääntämisessä tulisi käyttää kohdekielelle ominaisia, tyyliltään samanakaltaisia vastineita.

Venäläiset tutkahakeutuvat ilmataisteluohjukset SU-27 -hävittäjän käytössä

Tutkielman tarkoitus on kartoittaa venäläisten tutkahakuisten ilmataisteluohjusten käytön mahdollisuuksia nykypäivänä tarkastelemalla itse tutkahakuisia ohjuksia sekä SU-27 torjuntahävittäjää niiden käyttäjänä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös venäläisten kylmän sodan aikana luotua monen ohjuksen yhteislaukaisun ideologiaa ja sen käyttömahdollisuuksia nykyään. Tutkielman pääkysymys on, ”Mikä on venäläisten mahdollisuus käyttää tutkahakeutuvia BVR-ilmataisteluohjuksia SU-27 torjuntahävittäjällä?”. Pääkysymykseen haetaan vastaus selvittämällä tutkan toimintaa ja ohjusten hakeutumismenetelmiä sekä tarkastelemalla venäläisten ilmataisteluohjusten ja SU-27:n suorituskykyä aerodynaamisten ja sensoriteknisten tekijöiden osalta. Tutkielma toteutetaan kvalitatiivisena sisällönanalyysinä. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi sopii tutkielmaan, koska tutkielman keskeisimmät aineistot ovat kirjat, artikkelit tutkittavista aiheista ja internetjulkaisut. Näin tutkielmassa voidaan edetä induktiivisesti yksittäisistä havainnoista suurempaan kokonaisuuteen ja teorioihin. Tutkielmassa tämä toteutuu tekemällä havaintoja yksittäisen aerodynaamisen tekijän vaikutuksesta ohjuksen laukaisulle. Sisällönanalyysi toteutuu koko tutkielman ajan aineistonkeruusta alkaen, koska tarkasteltavat arkaluontoiset sotilasaiheet vaativat huomattavaa lähdekritiikkiä. Venäläisten käyttämät ilmataisteluohjukset ovat nopeita ja ne voivat toimia kaikilla hävittäjien käyttämillä korkeusalueilla sekä pitkillä etäisyyksillä. Ohjusten toimintaa rajoittaa lavetin suorituskyky ja pääkäytössä olevien R-27R-ohjuksien puoliaktiivinen hakeutuminen. Suuritehoinen SU-27 tarjoaa aerodynaamisesti hyvän lavetin suurella nopeudella ja korkeusalueella. Hävittäjän polttoaineen ja asekuorman kantokyky on suuri, joten se kykenee toimimaan tehtävässä pitkään. SU-27:n ohjusten käytön mahdollisuutta rajoittaa eniten sen mekaanisesti ohjautuva vanhahkon teknologian tutka, vaikka se onkin päivitetty ja mahdollistaa vaikuttamisen moneen kohteeseen. Kylmän sodan aikainen ohjuskäytön ideologia todetaan toimivaksi myös nykypäivänä edellä mainittujen rajoitusten vuoksi. Venäläiset ilmataisteluohjukset ja SU-27 ovat erittäin suorituskykyisiä aerodynaamisesti. Ohjusten ja lavetin suuret nopeus- ja korkeusalueet mahdollistavat taistelun voittamisen kaukaa. Ohjusten käyttöä rajoittavat eniten sensoritekniset tekijät, suurimpana tekijänä SU-27:n tutka ja ohjusten hakeutumisgeometria. Kylmän sodan aikaista ohjuskäytön ideologiaa tukee ohjusten ja lavetin rajoitusten lisäksi venäläisten tapa kehittää ilmataisteluohjuksille eri menetelmillä toimivia hakupäitä.

Control de Commelina erecta L. con herbicidas postemergentes con el objetivo de su uso en cultivos de soja transgénica

O presente trabalho teve como objetivo avaliar a eficácia dos herbicidas aplicados em pósemergência em plantas de soja, para o controle de Commelina erecta L. O experimento foi conduzido sob condições de casa-de-vegetação. A aplicação foi realizada quando as plantas encontravam-se no estádio de seis folhas. Foram feitas 6 repetições com os seguintes tratamentos, com as doses em i.a./ha: 1) glyphosate (1494 g), 2) tifensulfuron methyl (6 g), 3) chlorimuron ethyl (10 g), 4) benazolin (300 g), 5) flumiclorac pentil (30 g), 6) bentazon (480 g), 7) lactofen (156 g), 8) fomesafen ( 200 g), 9) oxifluorfen (480 g), 10) imazethapyr (80 g), 11) fluoroglicofen (48 g) e testemunha sem aplicação. Foram feitas avaliações visuais e medições da altura das plantas aos 7 e aos 14 dias e, avaliação de matéria seca aos 28 dias após da aplicação. Os dados avaliados foram analisados através do ANOVA. Todos os tratamentos diferiram significativamente em relação à testemunha, ao nível de 5% de probabilidade (Teste LSD). Os herbicidas glyphosate (100% de mortalidade) e imazethapyr (67% de mortalidade de plantas) diferiram com os demais tratamentos. Chlorimuron ethyl, bentazon e lactofen também mostraram ser eficientes causando reduções maiores de 80% do peso de massa seca das plantas daninhas. Benazolin e flumiclorac pentil foram os de menor eficácia até quando causaram reduções de 50 e 60% de matéria seca da planta daninha.

El Marco Común Europeo de Referencia: su utilidad en la planificación y evaluación de un test de comprensión de lectura de ELE

Eurooppalainen viitekehys ja sen hyödyllisyys espanjan luetun ymmärtämisen testin suunnittelussa ja arvioinnissa Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia Eurooppalaista viitekehystä espanjan luetun ymmärtämisen testin suunnittelun ja arvioinnin pohjana. Työn teoriaosa koostuu kahdesta pääaiheesta: Eurooppalaisesta viitekehyksestä ja vieraalla kielellä lukemisesta. Viitekehys on 2000-luvun alussa julkaistu Euroopan neuvoston projekti, jonka tarkoituksena on näyttää suunta modernille kielten opetukselle Euroopassa. Teoksen ehkä kuuluisin osa ovat kielitaitoa mittaavat taitotasot, perinteisen asteikon mukaisesti A1 – C2. Muun muassa juuri taitotasojen avulla eurooppalaista kielten opiskelua ja opetusta on voitu yhtenäistää – esimerkiksi eri maiden oppilaitosten tutkintoja, kielikursseja ja kielitestejä pystytään nykyään vertailemaan helposti. Vieraalla kielellä lukeminen on ollut erittäin suosittu tutkimuksen kohde jo pitkään. Tässä tutkielmassa esitellään muutamia vieraan kielen lukemisen teorioita (kuten skeemateoria), malleja (kuten Rumelhartin malli) ja strategioita (Mendoza Fillolan strategiat). Lisäksi käsitellään vieraalla kielellä lukemisen ongelmia ja sitä, miten vieraalla kielellä lukemista voidaan opettaa. Empiirisessä osassa kuvaillaan tutkimusta, johon osallistui 35 tutkimushenkilöä jotka jaettiin kolmeen vertailuryhmään. Keskeisessä osassa empiiristä osiota on, testitulosten lisäksi, kuvaus Eurooppalaisen viitekehyksen toimivuudesta espanjan luetun ymmärtämisen testin suunnittelussa ja arvioinnissa. Testin tuloksista päätellen ryhmistä selvästi parhaiten suoriutui ryhmä A, joka koostui kielikeskuksen opiskelijoista. Huomattiin myös, että B- ja C-ryhmien sisäisissä kokonaistuloksissa oli enemmän hajontaa kuin A:n tuloksissa. Tutkimuksesta saatujen kokemusten perusteella todettiin, että Eurooppalainen viitekehys sisältää melko hyödyllisiä yleisen tason ohjeita ja muita lähtökohtia tällaisen testin suunnittelua ja arviointia varten. Teosta tulisi kuitenkin kehittää – konkreettiset ja selkeät esimerkit ja ohjeet tekisivät siitä huomattavasti käyttökelpoisemman. Eurooppalainen viitekehys näkyy varmasti yhä enemmän tulevaisuuden kielten oppimisessa ja opetuksessa. Myös meillä Suomessa viitekehystä arvostetaan: lähivuosina muun muassa ylioppilaskokeiden arvosanat saavat rinnalleen viitekehyksessä määritellyt taitotasot.

CARACTERÍSTICAS ESTRUCTURALES Y FISIOLÓGICAS DE Petunia axillaris RELACIONADAS CON SU BAJA SENSIBILIDAD A GLIFOSATO

RESUMENLa utilización repetida de glifosato como herbicida, entre otros aspectos, aumenta la frecuencia de individuos con baja sensibilidad al mismo. Entre los numerosos casos reportados de especies de malezas que han presentado algún inconveniente para su adecuado manejo se encuentra Petunia axillaris. En este trabajo se evalúa su sensibilidad y se estudian posibles mecanismos involucrados. Se analizó la retención, absorción y translocación con herbicida radiomarcado, así como también la modificación estructural producida por la aplicación del herbicida. Los análisis comprueban que Petunia axillaris es una especie tolerante a glifosato, no mostrando inhibición de la ruta metabólica del ácido shikímico. La menor sensibilidad al herbicida podría estar relacionada con una menor retención foliar de glifosato y un mayor tiempo de absorción; lo cual retarda el ingreso y movimiento del herbicida. Desde el punto de vista estructural se afecta el desarrollo del eje principal, mateniendo sin embargo una elevada producción de flores y semillas. Petunia axillaris muestra una combinación de características morfológicas-estructurales y fisiológicas que determinan su ventaja adaptativa para permanecer y aumentar su población en sistemas con uso intensivo de glifosato.

CORRELACIÓN ESPACIAL ENTRE MALAS HIERBAS EN UNA PRADERA Y SU RELACIÓN CON LA CONDUCTIVIDAD ELÉCTRICA APARENTE DEL SUELO (CE A )

RESUMEN El objetivo de este trabajo fue evaluar la ecología y la correlación lineal y espacial entre malas hierbas de una pradera y su relación con la conductividad eléctrica aparente del suelo (CEa, mS m-1). La toma de muestras se hizo los días: 23/06/2008 (CEa) y el 24/06/2008 (malas hierbas). Los datos fueron analizados por medio de estadística clásica y de herramientas de geoestadística. La mayoría de los datos presentaron distribución de frecuencia logarítmica, siendo necesaria la utilización del krigeado residual. Se encontraron bajos valores de correlación para las medidas de CEa con las mediciones de malas hierbas en el área de estudio, estando las mismas influidas por el relieve del área. Los mapas de variabilidad espacial mostraron que existía relación entre las malas hierbas y los valores de CEa (CEa-V y CEa-H), principalmente con relación al número de especies de malas hierbas, ya que hay un aumento del número de especies cuando se produce disminución de los valores de CEa. Los mapas de variabilidad espacial para las malas hierbas demuestran la dominancia de ciertas especies y el endemismo de otras.

Süd Preussen

Kartta kuuluu A. E. Nordenskiöldin kokoelmaan

Ost-Europa. N:o 5, Süd-West-Russland & die Türkei / von A. Petermann.

1:3700000.

Ost-Europa. N:o 6, Süd-Russland & Kaukasien / von A. Petermann.

1:3700000.

Ost-Europa. N:o 3, Süd-Schweden, die russischen Ostsee-Provinzen, Polen & West-Russland / von A. Petermann.

1:3700000.