Development of Asphalt Dynamic Modulus Master Curve Using Falling Weight Deflectometer Measurements, TR-659

The asphalt concrete (AC) dynamic modulus (|E*|) is a key design parameter in mechanistic-based pavement design methodologies such as the American Association of State Highway and Transportation Officials (AASHTO) MEPDG/Pavement-ME Design. The objective of this feasibility study was to develop frameworks for predicting the AC |E*| master curve from falling weight deflectometer (FWD) deflection-time history data collected by the Iowa Department of Transportation (Iowa DOT). A neural networks (NN) methodology was developed based on a synthetically generated viscoelastic forward solutions database to predict AC relaxation modulus (E(t)) master curve coefficients from FWD deflection-time history data. According to the theory of viscoelasticity, if AC relaxation modulus, E(t), is known, |E*| can be calculated (and vice versa) through numerical inter-conversion procedures. Several case studies focusing on full-depth AC pavements were conducted to isolate potential backcalculation issues that are only related to the modulus master curve of the AC layer. For the proof-of-concept demonstration, a comprehensive full-depth AC analysis was carried out through 10,000 batch simulations using a viscoelastic forward analysis program. Anomalies were detected in the comprehensive raw synthetic database and were eliminated through imposition of certain constraints involving the sigmoid master curve coefficients. The surrogate forward modeling results showed that NNs are able to predict deflection-time histories from E(t) master curve coefficients and other layer properties very well. The NN inverse modeling results demonstrated the potential of NNs to backcalculate the E(t) master curve coefficients from single-drop FWD deflection-time history data, although the current prediction accuracies are not sufficient to recommend these models for practical implementation. Considering the complex nature of the problem investigated with many uncertainties involved, including the possible presence of dynamics during FWD testing (related to the presence and depth of stiff layer, inertial and wave propagation effects, etc.), the limitations of current FWD technology (integration errors, truncation issues, etc.), and the need for a rapid and simplified approach for routine implementation, future research recommendations have been provided making a strong case for an expanded research study.

Producció de biopolímers amb cultius bacterians mixtes. Comparació de tres reactors discontinus seqüencials (SBR) amb diferents condicions operacionals

La producció de biopolímers (polihidroxialcanoats (PHA) i substàncies polimèriques extracel·lulars (EPS)) a nivell industrial, resulta una nova àrea d’investigació que recull diverses disciplines, entre elles les Ciències Ambientals. Aquest projecte final de carrera amb el títol: “Producció de biopolímers amb cultius bacterians mixtes”, s’ha desenvolupat sota la supervisió de la directora de projecte Dra. María Eugenia Suárez Ojeda del Departament d’Enginyeria Química de la Universitat Autònoma de Barcelona (UAB) i s’ha dut a terme per l’estudiant Jordi Pérez i Forner de la Llicenciatura de Ciències Ambientals, Facultat de Ciències de la UAB, en el Departament d’Enginyeria Química de la mateixa universitat. L’objectiu d’aquest projecte ha estat produir biopolímers simultàniament amb l’eliminació de fòsfor i matèria orgànica en aigües residuals per obtenir un residu final amb un alt valor afegit. Aquests biopolímers reuneixen les característiques necessàries per a poder competir amb els plàstics convencionals i així, reduir l’elevat consum del petroli i la generació de residus no biodegradables. En aquest projecte s’ha dut a terme la posta en marxa d’un reactor discontinu seqüencial (SBR) per a l’acumulació de biopolímers amb cultius bacterians mixtes. Diferents investigadors han estudiat que aquests tipus de cultius bacterians arriben a nivells de fins el 53-97% [Pijuan et al., 2009] de contingut de biopolímers a la biomassa, sometent als microorganismes a diferents situacions d’estrés ja sigui per dèficit de nutrients o per variacions en les fases de feast-famine (festí-fam). Durant el projecte, s’ha realitzat el monitoratge del reactor alimentat amb una aigua sintètica, elaborada en el laboratori, amb les característiques d’un aigua residual provinent de la industria làctica. S’ha sotmès als microorganismes a diferents condicions operacionals, una d’elles amb limitació de fòsfor com a nutrient i una tercera condició amb una variació a les fases feast-famine. D’altra banda, com a segon objectiu, s’ha analitzat el contingut de biopolímers a la biomassa de dos SBRs més, del grup de recerca Bio-GLS del Departament d’Enginyeria Química de la UAB, alimentats amb diferents fonts de carboni, glicerol i àcids grassos de cadena llarga (AGCLL), per observar les influències que té el tipus de substrat en l’acumulació de biopolímers. Els resultats obtinguts en la primera part d’aquest projecte han estat similars als resultats d’altres investigadors [Pijuan et al., 2009; Guerrero et al., 2012]. S’ha determinat que sotmetre als microorganismes a situacions d’estrés té un efecte directe pel que fa a l’acumulació de biopolímers. També s’ha observat com al mateix temps que acumulaven aquests compostos, els microorganismes desenvolupaven la seva tasca de depurar l’aigua residual, obtenint al final del cicle una aigua amb un baix contingut en matèria orgànica i altres contaminants com amoni i fòsfor, en aquest cas. En la segona part del projecte, s’ha observat com el tipus de substrat té un efecte directe pel que fa a l’acumulació de biopolímers i també a l’activitat metabòlica dels microorganismes. Per tant, s’ha conclòs que la producció de biopolímers mitjançant la depuració d’aigües residuals es una via d’investigació molt prometedora pel que fa als resultats obtinguts. Alhora que es tracta un residu, s’obté una producte residual amb un alt valor afegit que pot ser utilitzat per la producció de bioplàstics 100% biodegradables.

Inter and intra-guild interactions in egg parasitoid species of the soybean stink bug complex

The objective of this research was to evaluate the parasitism behavior of Telenomus podisi Ashmead, Trissolcus basalis (Wollaston) e Trissolcus urichi Crawford (Hymenoptera: Scelionidae) on eggs of Nezara viridula L., Euschistus heros F., Piezodorus guildinii Westwood and Acrosternum aseadum Rolston (Heteroptera: Pentatomidae), in no choice and multiple choice experiments. For all parasitoid species, the results demonstrated the existence of a main host species that maximizes the reproductive success. The competitive interactions among the parasitoid species were investigated in experiments of sequential and simultaneous release of different combinations of parasitoid pairs on the hosts N. viridula, E. heros and A. aseadum. Exploitative competition was observed for egg batches at the genus level (Telenomus vs. Trissolcus) and interference competition at the species level (T. basalis vs. T. urichi). Trissolcus urichi was the most aggressive species, interfering with the parasitism of T. basalis. Generally, T. basalis showed an opportunistic behavior trying to parasitise eggs after T. urichi had abandoned the egg batch. The selection of parasitoid species for use in augmentative biological control programs should take into account the diversity of pentatomids present in soybean in addition to the interactions among the different species of parasitoids.

Different likelihood ratio approaches to evaluate the strength of evidence of MDMA tablet comparisons

Two likelihood ratio (LR) approaches are presented to evaluate the strength of evidence of MDMA tablet comparisons. The first one is based on a more 'traditional' comparison of MDMA tablets by using distance measures (e.g., Pearson correlation distance or a Euclidean distance). In this approach, LRs are calculated using the distribution of distances between tablets of the same-batch and that of different-batches. The second approach is based on methods used in some other fields of forensic comparison. Here LRs are calculated based on the distribution of values of MDMA tablet characteristics within a specific batch and from all batches. The data used in this paper must be seen as examples to illustrate both methods. In future research the methods can be applied to other and more complex data. In this paper, the methods and their results are discussed, considering their performance in evidence evaluation and several practical aspects. With respect to evidence in favor of the correct hypothesis, the second method proved to be better than the first one. It is shown that the LRs in same-batch comparisons are generally higher compared to the first method and the LRs in different-batch comparisons are generally lower. On the other hand, for operational purposes (where quick information is needed), the first method may be preferred, because it is less time consuming. With this method a model has to be estimated only once in a while, which means that only a few measurements have to be done, while with the second method more measurements are needed because each time a new model has to be estimated.

The EU-ADR Web Platform: delivering advanced pharmacovigilance tools

PURPOSE: Pharmacovigilance methods have advanced greatly during the last decades, making post-market drug assessment an essential drug evaluation component. These methods mainly rely on the use of spontaneous reporting systems and health information databases to collect expertise from huge amounts of real-world reports. The EU-ADR Web Platform was built to further facilitate accessing, monitoring and exploring these data, enabling an in-depth analysis of adverse drug reactions risks.METHODS: The EU-ADR Web Platform exploits the wealth of data collected within a large-scale European initiative, the EU-ADR project. Millions of electronic health records, provided by national health agencies, are mined for specific drug events, which are correlated with literature, protein and pathway data, resulting in a rich drug-event dataset. Next, advanced distributed computing methods are tailored to coordinate the execution of data-mining and statistical analysis tasks. This permits obtaining a ranked drug-event list, removing spurious entries and highlighting relationships with high risk potential.RESULTS: The EU-ADR Web Platform is an open workspace for the integrated analysis of pharmacovigilance datasets. Using this software, researchers can access a variety of tools provided by distinct partners in a single centralized environment. Besides performing standalone drug-event assessments, they can also control the pipeline for an improved batch analysis of custom datasets. Drug-event pairs can be substantiated and statistically analysed within the platform's innovative working environment.CONCLUSIONS: A pioneering workspace that helps in explaining the biological path of adverse drug reactions was developed within the EU-ADR project consortium. This tool, targeted at the pharmacovigilance community, is available online at https://bioinformatics.ua.pt/euadr/. Copyright © 2012 John Wiley & Sons, Ltd.

A new green fluorescent protein-based bacterial biosensor for analysing phenanthrene fluxes.

The polycyclic aromatic hydrocarbon (PAH)-degrading strain Burkholderia sp. RP007 served as host strain for the design of a bacterial biosensor for the detection of phenanthrene. RP007 was transformed with a reporter plasmid containing a transcriptional fusion between the phnS putative promoter/operator region and the gene encoding the enhanced green fluorescent protein (GFP). The resulting bacterial biosensor--Burkholderia sp. strain RP037--produced significant amounts of GFP after batch incubation in the presence of phenanthrene crystals. Co-incubation with acetate did not disturb the phenanthrene-specific response but resulted in a homogenously responding population of cells. Active metabolism was required for induction with phenanthrene. The magnitude of GFP induction was influenced by physical parameters affecting the phenanthrene flux to the cells, such as the contact surface area between solid phenanthrene and the aqueous phase, addition of surfactant, and slow phenanthrene release from Model Polymer Release System beads or from a water-immiscible oil. These results strongly suggest that the bacterial biosensor can sense different phenanthrene fluxes while maintaining phenanthrene metabolism, thus acting as a genuine sensor for phenanthrene bioavailability. A relationship between GFP production and phenanthrene mass transfer is proposed.

Genome-wide analysis of Sphingomonas wittichii RW1 behaviour during inoculation and growth in contaminated sand.

The efficacy of inoculation of single pure bacterial cultures into complex microbiomes, for example, in order to achieve increased pollutant degradation rates in contaminated material (that is, bioaugmentation), has been frustrated by insufficient knowledge on the behaviour of the inoculated bacteria under the specific abiotic and biotic boundary conditions. Here we present a comprehensive analysis of genome-wide gene expression of the bacterium Sphingomonas wittichii RW1 in contaminated non-sterile sand, compared with regular suspended batch growth in liquid culture. RW1 is a well-known bacterium capable of mineralizing dibenzodioxins and dibenzofurans. We tested the reactions of the cells both during the immediate transition phase from liquid culture to sand with or without dibenzofuran, as well as during growth and stationary phase in sand. Cells during transition show stationary phase characteristics, evidence for stress and for nutrient scavenging, and adjust their primary metabolism if they were not precultured on the same contaminant as found in the soil. Cells growing and surviving in sand degrade dibenzofuran but display a very different transcriptome signature as in liquid or in liquid culture exposed to chemicals inducing drought stress, and we obtain evidence for numerous 'soil-specific' expressed genes. Studies focusing on inoculation efficacy should test behaviour under conditions as closely as possible mimicking the intended microbiome conditions.

Imazaquin sorption in surface and subsurface soil samples

The objective of this work was to study the sorption and desorption of imazaquin, in surface and subsurface soil samples from Brazil. Sorption and desorption steps were carried out using batch equilibration and high performance liquid chromatography analytical routines. The value of Kf,ads was positively correlated with clay content, and negatively correlated with pH of supernatant. Samples from Typic Haplustox, clayey soil profile having high clay content, provided higher Kf,ads values, and negative correlation with organic carbon, silt content, cation exchange capacity and pH.

An Investigation of the Chemical Method of Determining the Cement Content of Hardened Concrete, MLR-71-01 and R-248, 1971

The Iowa State Highway Commission Laboratory is called upon to determine the cement content of hardened concrete when field problems relating to batch weights are encountered. The standard test for determining the cement content is ASTM C-85. An investigation of this method by the New Jersey State Highway Department involving duplicate samples and four cooperating laboratories produced very erratic results, however, the results obtained by this method have not been directly compared to known cement contents of concrete made with various cements and various aggregates used in Iowa.

Zinc adsorption in highly weathered soils

The objective of this work was to assess the effects of pH and ionic strength upon zinc adsorption, in three highly weathered variable charge soils. Adsorption isotherms were elaborated from batch adsorption experiments, with increasing Zn concentrations (0-80 mg L-1), and adsorption envelopes were constructed through soil samples reactions with 0.01, 0.1 and 1 mol L-1 Ca(NO3)2 solutions containing 5 mg L-1 of Zn, with an increasing pH value from 3 to 8. Driving force of reaction was quantified by Gibbs free energy and separation factor. Isotherms were C-, H- and L-type and experimental results were fitted to nonlinear Langmuir model. Maximum adsorption ranged from 59-810 mg kg-1, and Zn affinity was greater in subsoil (0.13-0.81 L kg-1) than in the topsoil samples (0.01-0.34 L kg-1). Zinc adsorption was favorable and spontaneous, and showed sharply increase (20-90%) in the 4-6 pH range. No effect of ionic strength was observed at pH values below 5, because specific adsorption mechanisms predominated in the 3-5 pH range. Above pH 5, and in subsoil samples, Zn was adsorbed by electrostatic mechanisms, since ionic strength effect was observed. Despite depth and ionic strength effects, Zn adsorption depends mainly on the pH.

Maintenance requirement and deposition efficiency of lysine in pigs

The objective of this work was to determine the maintenance requirement and the deposition efficiency of lysine in growing pigs. It was used the incomplete changeover experimental design, with replicates over time. Twelve castrated pigs with average body weight (BW) of 52±2 kg were kept in metabolism crates with a controlled temperature of 22ºC. The diets were formulated to supply 30, 50, 60, and 70% of the expected requirements of standardized lysine, and provided at 2.6 times the energy requirements for maintenance. The trial lasted 24 days and was divided into two periods of 12 days: seven days for animal adaptation to the diet and five days for sample collection. The increasing content of lysine in the diet did not affect dry matter intake of the pigs. The amount of nitrogen excreted was 47% of the nitrogen intake, of which 35% was excreted through feces and 65% through urine. The estimated endogenous losses of lysine were 36.4 mg kg-1 BW0.75. The maintenance requirement of lysine for pigs weighing around 50 kg is 40.4 mg kg-1 BW0.75, and the deposition efficiency of lysine is 90%.

Kinetics of selective oxidation of lactose to lactobionic acid over Pd-active carbon catalyst

Laktoosi eli maitosokeri on tärkein ainesosa useimpien nisäkkäiden tuottamassa maidossa. Sitä erotetaan herasta, juustosta ja maidosta. Laktoosia käytetään elintarvike- ja lääketeollisuuden raaka-aineena monissaeri tuotteissa. Lääketeollisuudessa laktoosia käytetään esimerkiksi tablettien täyteaineena. Hapettamalla laktoosia voidaan valmistaa laktobionihappoa, 2-keto-laktobionihappoa ja laktuloosia. Laktobionihappoa käytetään biohajoavien pintojen ja kosmetiikkatuotteiden valmistuksessa, sekä sisäelinten säilöntäliuoksissa, joissa laktobionihappo estää happiradikaalien aiheuttamien kudosvaurioiden syntymistä. Tässä työssä laktoosia hapetettiin laktobionihapoksi sekoittimella varustetussa laboratoriomittakaavaisessa panosreaktorissa käyttäenkatalyyttinä palladiumia aktiivihiilellä. Muutamissa kokeissa katalyytin promoottorina käytettiin vismuttia, joka hidastaa katalyytin deaktivoitumista. Työn tarkoituksena oli saada lisää tietoa laktoosin hapettamisen kinetiikasta. Laktoosin hapettumisessa laktobionihapoksi havaittiin selektiivisyyteen vaikuttavan muunmuassa reaktiolämpötila, paine, pH ja käytetyn katalyytin määrä. Katalyyttiä kierrättämällä eri kokeiden välillä saatiin paremmat konversiot, selektiivisyydet ja saannot. Parhaat koetulokset saatiin hapetettaessa synteettisellä ilmalla 60 oC lämpötilassa ja 1 bar paineessa. Tehdyissä kokeissa pH:n säätö tehtiin manuaalisesti, joten pH ei pysynyt koko ajan haluttuna. Laktoosin konversio oli parhaimmillaan 95 %. Laktobionihapon suhteellinen selektiivisyys oli 100% ja suhteellinen saanto 100 %. Kinetiikan matemaattinen mallinnus tehtiin Modest-ohjelmalla käyttäen kokeista saatuja mittaustuloksia.Ohjelman avulla estimoitiin parametreja ja saatiin matemaattinen malli reaktorille. Tässä työssä tehtiin kineettinen mallinnus myös ravistelureaktorissa tehdyille laktoosin hapetuskokeille, missä pH pysyi koko ajan haluttuna 'in-situ' titrauksen avulla. Työn yhteydessä selvitettiin myös mahdollisuutta käyttää monoliittikatalyyttejä laktoosin hapetusreaktiossa.

Tarkkuusannostelulaitteen kehittäminen

Prosessiteollisuuden aloilla, kuten lasin raaka-ainelaitoksissa ja laasti- ja tasoitetehtaissa, prosessin onnistumisen kannalta jauhemaisten raaka-aineiden tarkka annostelu on avainasemassa. Diplomityön tarkoituksena oli kehittää olemassa olevan idean pohjalta uusi materiaalin annostelulaite jauhemaisille ja fluidisoituville aineille. Tavoitteena oli suunnitella annostelulaite toimivalle prototyyppiasteelle ja saamaan siitä informaatiota materiaalilaboratoriossa tehtävien annostuskokeiden avulla. Työssä tarkasteltiin aluksi yleisesti jauhemaisen aineen ominaisuuksia ja ongelmia, tyypillisiä annostelulaitteita ja annostustarkkuuteen ja punnitustarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Varsinainen laitekehitys eteni tyypillisen tuotekehitystyön mukaisesti. Annostuslaite kattaa laaj an dynaamisen toiminta-alueen eli massavirran säätömandollisuus on samalla toimilaitteella aikaisempia annostelulaitteita laajempi. Laite soveltuu erittäin tarkkaan annostukseen hyvin lyhyellä annostusajalla. Hyvät ja luotettavat annostusjärjestelmät myötävaikuttavat merkittävästi koko tehdaskaupan saamiseen, koska asiakas säästää työvoimakustannuksissa ja laatukustannuksissa. Kehittämällä jauhemaisten aineiden annostusta saadaan tekninen etumatka kilpailijoihin nähden.

Betaiinin tuotannon sivujakeiden mikrosuodattaminen teräskeraamisella kalvolla

Betaiini on ammoniumyhdiste, jota käytetään esimerkiksi eläinten rehussa, kosmetiikassa ja lääkkeissä. Danisco Animal Nutrition Finnfeeds Finland Oy:n Naantalin tehdas on maailman johtava betaiinin tuottaja ja raaka-aineena tehtaalla käytetään melassierotuksesta saatavaa betaiinimelassia. Kiteisen betaiinin puhdistusprosessin yhteydessä syntyybetaiinipitoisia sivujakeita, jotka sisältävät huomattavan määrän betaiinia, minkä takia niiden jatkokäsittely on tärkeää. Betaiinin tuotannon sivujakeet ovat erittäin vaikeasti suodattuvia orgaanisia liuoksia, joiden koostumuksia ei täysin tunneta. Tämän työn tarkoituksena oli puhdistaa betaiinin tuotannon sivujakeita mikrosuodattamalla niitä teräskeraamisella kalvolla. Työn kokeellisessa osassa suoritettiin suodatusparametrien eli pH:n, lämpötilan, TMP:n ja betaiiniliuoksen kuiva-ainepitoisuuden optimointi sekä konsentrointikokeita. Mikrosuodatus suoritettiin Graver Technologiesin Scepter-putkimoduulilla, joka toimi ohivirtausperiaatteella ja jonka huokoskoko oli 0,1 ¿m. Scepter-moduuli koostui ruostumattomasta teräksestä sintratuista putkimoduuleista, joissa erottavana kerroksena toimi TiO2. Esikokeiden perusteella todettiin ettei pH:lla ollut suurta vaikutusta suodatukseen. Permeaattivuo kasvoi selvästi lämpötilan ja TMP:nkasvaessa. Vuo taas huononi ja permeaatin sameus lisääntyi selvästi 35 % korkeammissa kuiva-ainepitoisuuksissa. Konsentrointikokeet suoritettiin betaiiniliuoksen refraktrometrisessa kuiva-ainepitoisuudessa, BetRk, 35 %, 80 °C lämpötilassa ja betaiiniliuoksen omassa pH:ssa (pH 8-9,5). Esikokeiden tulosten perusteella konsentrointikokeet suoritettiin TMP:ssa 0,6; 0,8 ja 1,0 bar. Betaiinin tuotannonsivujakeiden konsentrointikokeissa saannoksi saatiin 95 %. Suodatustuloksista havaittiin, että betaiinin tuotannon sivujakeen erä vaikutti voimakkaasti suodatuksen toimivuuteen. Konsentrointikokeissa suodatukset suoritettiin sekäuusilla mikrosuodatusmoduuleilla että vanhalla moduulilla, joka oli jo kulunut.Kulumisen ei kuitenkaan havaittu huonontavan suodatustehokkuutta. Konsentrointikokeiden perusteella voidaan laitteiston pesuväliksi arvioida noin viikko ja pesu tulisi suorittaa sekä emäksisellä että happamalla pesuaineella.

Parhaat käyttökelpoiset tekniikat (BAT) perunankuorimoiden jätteiden käsittelyssä -käytäntöjä Euroopan maista

Yhä suurempi osa suurkeittiöistä ja ravintoloista käyttää ruuan valmistuksessa valmiiksi prosessoituja kasviksia, jotka hankitaan pääasiassa lähellä sijaitsevista tilakuorimoista. Kuorimoilla syntyy suuria määriä jätettä, enimmäkseen kuorijätteitä, multaa ja jätevettä. Tässä työssä tarkastellaan perunankuorimoiden kuorintamenetelmiä ja kuorintaprosessia, prosessissa syntyviä jätteitä ja niiden käsittelyä sekä ympäristöasioiden hallintamenetel-miä kuorimoilla Suomessa ja muissa EU-maissa. Työn tavoitteena oli selvittää, minkälainen on lainsäädäntö ja minkälaiset ovat kuorimotoimintaa koskevat lupakäytännöt Ruotsissa, Saksassa, Belgiassa ja Iso-Britanniassa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, onko näissä maissa määritelty, millainen on perunankuorimoille soveltuva paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) erityisesti jätteiden käsittelyssä. Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (96/61/EY) ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi edellyttää perunankuorimoilta toimintaansa ympäristöluvan. Laitosten koko, joilta ympäristölupa vaaditaan, vaihtelee suuresti eri maissa. Myös kuorimoiden jäteveden puhdistusvaatimukset vaihtelevat maittain. Belgi-assa ja Saksassa perunankuorimoilla syntyville jätevesille on asetettu päästöraja-arvot laissa. Kansallinen BAT-ohjeistus vihanneksia ja hedelmiä jatkojalostavalle teollisuudelleon tehty Belgiassa ja Iso-Britanniassa. Sen sijaan Saksassa ja Ruotsissa kansallista ohjeistusta ei ole tehty. Kansallisten BAT-ohjeistusten pohjalta Euroopan yhteisöjen komissio on julkaissut tammikuussa 2006 elintarviketeollisuudelle BAT-vertailuasiakirjan eli BREFin (BAT Referense Document), joissa kuvataan yleisellä tasolla BAT-tekniikoiksi sovitut tekniikat mm. perunan prosessoinnissa. Tässä työssä tuli ilmi, että kokoerot Suomen ja tässä työssä tarkasteltavien maiden kuo-rimoiden välillä ovat suuret. Voidaankin todeta, että tässä työssä tarkastelluissa BAT - ohjeistuksissa ja Euroopan komission BREF-dokumentissa esitetyt BAT-tekniikat etenkin jätevedenpuhdistuksessa eivät suoraan ole sovellettavissa Suomen olosuhteisiin kuorimoidemme pienestä koosta johtuen. Kiinteiden kuorintajätteiden käsittelyssä BAT-tekniikoiksi ulkomailla on määritelty lä-hinnä rehukäyttö, kompostointi ja peltoon levitys. Perunankuorimoiden jäteveden puhdistuksessa BAT-tekniikaksi Belgiassa on määritelty primääripuhdistus ja sekundääripuhdistus aerobisella menetelmällä. Iso-Britanniassapuolestaan BAT-tekniikkaa on primää-ripuhdistus, sekundääripuhdistus aerobisesti tai anaerobisesti ja tertiääripuhdistus, mikäli se on taloudellisesti mahdollista toteuttaa. Kuorijätteiden kompostointi on tällä hetkelläSuomessa melko harvinaista, sillä jätteiden suuri vesipitoisuus ja kylmä ilmastomme vaikeuttavat kompostointia. Kompostointimah-dollisuuksia ja kompostointiprosessin optimointia kuorintajätteille sopivaksi tulisikin tutkia tulevaisuudessa yhtenä jätteiden käsittelyvaihtoehtona. Kuorimoiden jätevesien puhdistuksessa tulevat Suomessa kysymykseen lähinnä yksinkertaiset kiinteistökohtaiset pienpuhdistamot, kuten panospuhdistamot. Pienpuhdistamolaitteistoihin liittyvää tutki-mus-ja kehitystyötä on viime vuosina tehty paljon ja sitä olisi tärkeää jatkaa edelleen, jotta löydettäisiin entistä kustannustehokkaampia ratkaisuja.