Hyväntekeväisyyteen lahjoittavien käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat tekijät. Tapaus: Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry

Hyväntekeväisyysorganisaatiot tarvitsevat toimintansa rahoittamiseen lahjoittajia. Yksityishenkilöiden lahjoittamiskäyttäytymisen ymmärtäminen ja tunteminen on tärkeää, ja auttaa hyväntekeväisyysorganisaatioita markkinointitoimenpiteiden ja varainhankinnan suunnittelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hyväntekeväisyyteen lahjoittavien lahjoittamiskäyttäytymistä sekä arvojen ja sosio-demografisten ominaisuuksien vaikutusta siihen. Tarkempi tutkimuskysymys on: miten lahjoittajan arvot ja sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuskysymys sisältää kolme osa-ongelmaa: 1) Miten lahjoittamiskäyttäytymistä voidaan kuvata? 2) Miten lahjoittajan arvot vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? 3) Miten lahjoittajan sosio-demografiset ominaisuudet vaikuttavat lahjoittamiskäyttäytymiseen? Tutkimuksen tapausorganisaationa on Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ry. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Sargeantin lahjoittajien käyttäytymisen mallista (1999) ja Schwartzin arvoteoriasta (1992) sekä aiemmasta tutkimuksesta lahjoittamiskäyttäytymisestä, arvoista ja sosio-demografisista ominaisuuksista. Teoriaosan lopuksi esitellään tutkimusmalli. Tutkimuksessa selitettävänä tekijänä on lahjoittamiskäyttäytyminen, joka määriteltiin neljän dimension mukaan: lahjoituskohde, lahjoitettu määrä, lahjoittamistiheys ja lahjoittamistapa. Selittävinä tekijöinä tarkastellaan Schwartzin arvoteorian mukaisia 56 yksittäistä arvoa, jotka tiivistyvät tässä tutkimuksessa yhdeksäksi arvoulottuvuudeksi: Itseohjautuvuus, virikkeisyys, mielihyvä, suoriutuminen, valta, turvallisuus, yhdenmukaisuus/perinteet, hyväntahtoisuus ja universalismi. Lisäksi selittävinä tekijöinä tarkastellaan sosio-demografisista ominaisuuksista sukupuolta, ikää, tuloja ja koulutusta. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu kvantitatiiviseen tutkimukseen. Aineisto kerättiin sähköisenä kyselytutkimuksena, joka oli esillä Kansanlähetyksen verkkosivuilla: suuressamukana.fi ja sekl.fi. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, käyttäen muun muassa ristiintaulukointia, khiin neliö –testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Tulosten mukaan lahjoittajan arvomaailmalla oli vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen. Lahjoittajien tärkeimpinä pitämät arvoulottuvuudet olivat hyväntahtoisuus, turvallisuus, universalismi ja yhdenmukaisuus/perinteet. Vähiten tärkeänä pidettiin valtaa ja mielihyvää. Eri kohteisiin lahjoittavien, eri määrän lahjoittavien ja eri tiheydellä lahjoittavien kesken oli eroja kahden tai kolmen arvoulottuvuuden suhteen. Sosio-demografisista tekijöistä sukupuolella ja koulutuksella ei ollut vaikutusta lahjoittamiskäyttäytymiseen, mutta iällä ja tuloilla oli

Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeele jääminen. Tarkastelussa sosioekonomiset erot.

Viimeaikaisissa työurien pidentämiskeskusteluissa keskeisessä osassa on ollut työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistäminen. Heikentynyt työkyky johtaa pahimmillaan työmarkkinoilta ennenaikaiseen poistumiseen, aiheuttaa yhteiskunnalle vuosittain miljardien eurojen kulut ja heikentää yksilön hyvinvointia. Tutkimalla työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä edeltäviä vaiheita voidaan tunnistaa työkyvyn heikentymistä ennakoivia tekijöitä, ja ehkäistä työkyvyttömyyttä entistä varhaisemmassa vaiheessa. Tutkielmassa tarkastellaan miten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee sairauspäivärahahistorian kasautuessa. Lisäksi työssä tarkastellaan sosioekonomisia eroja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä sairauspäivärahahistorian mukaan. Kolmanneksi työssä tarkastellaan, miten sosioekonomiset erot vaihtelevat, kun ennustetaan toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle ja kuntoutustuelle jäämistä. Aineisto on prospektiivinen seitsemän vuoden monirekisteriseuranta-aineisto, jossa samoja henkilöitä seurataan vuodesta 2005 vuoteen 2011. Otos käsittää 30 prosenttia 12-67-vuotiaista suomalaisista. Tutkimukseen valittiin 251 813 henkilöä, joista 16 370 (~6,5 prosenttia) jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tutkimusotokseen otettiin mukaan vain 37-, 47- ja 57-vuotiaat ja kaikki analyysit tehtiin erikseen eri ikäisille. Lisäksi analyyseissa on vakioitu sukupuoli, siviilisääty, asuinseutu ja työttömyyshistoria. Tutkimusmenetelmänä on käytetty ei-jatkuvaa tapaushistoria-analyysia ja logistista regressioanalyysia. Tulosten mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee sairauspäivärahahistorian, iän ja sosieokonomisen aseman mukaan. Kasautuva sairauspäivärahahistoria ei ennusta lineaarisesti työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä, vaan todennäköisyys vaihteli sairauspäivärahapäivien kasautuessa. Ikäryhmittäiset erot olivat selkeät molemmissa työkyvyttömyyseläkkeen lajeissa. Sosioekonomiset erot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä vaihtelevat sairauspäivärahahistorian mukaan eri tavalla eläkkeen lajista riippuen. Ylipäänsä sosioekonomiset erot olivat kuitenkin paikoin pieniä ja paikoin ristiriitaisia aikaisempiin tutkimustuloksiin nähden. Erityisesti ylemmillä toimihenkilöillä näyttäisi olevan suuri todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen pitkittyneellä sairauspäivärahahistorialla.

Kuudes- ja yhdeksäsluokkalaiset sanomalehtitekstin ymmärtäjinä

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisten luetun ymmärtämisen taitoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaiset lukemisen ymmärtämisen taidot oppilailla on alakoulun ja yläkoulun lopussa. Luetun ymmärtämisen testin avulla pyrittiin selvittämään, kehittyykö luetun ymmärtämisen taito yläkoulun aikana ja onko taidossa eroja sukupuolten välillä. Tutkielman teoriaosassa käsitellään lukutaitoa ja sen merkitystä yleisellä tasolla sekä kerrotaan luetun ymmärtämisen taitojen testaamisesta. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista lähestymistapaa ja tutkimustyyppinä oli survey-tutkimus. Otosjoukko rajattiin käyttämällä harkinnanvaraista otantaa. Tutkimuksen kohteena oli 109 oppilasta neljästä eri länsisuomalaisesta koulusta. Heistä 64 oli kuudesluokkalaisia ja 45 oli yhdeksäsluokkalaisia. Poikia testiin osallistuneista oppilaista oli 57 ja tyttöjä oli 52. Oppilaat lukivat sanomalehtiartikkelin ja vastasivat kymmeneen artikkelin sisältöä koskevaan kysymykseen sekä selittivät kymmenen artikkelissa alleviivatun sanan merkityksen. Tähän tutkimukseen osallistuneilla oppilailla oli keskimäärin hyvä lukutaito. Alakoululaiset olivat kuitenkin heikompia lukijoita kuin yläkoululaiset. Verrattaessa tyttöjen ja poikien lukutaidon tasoa tytöillä oli korkeampi taso. Huomion arvoista tuloksissa oli että välttävän lukutaidon tasolle testissä yltäneet oppilaat olivat kaikki poikia ja erinomaisen lukutaidon tason saavuttaneista oppilaista prosentuaalinen enemmistö oli poikia. Tulos näyttää, että tyttöjen taitotaso on huomattavasti tasaisempi ja poikien taidot edustavat asteikon ääripäitä. Positiivista on, että poikien luetun ymmärtämisen taso oli parempi yläkoulussa kuin alakoulussa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että lukutaidon taso kehittyy yhä yläkoulun aikana. Tätä kehityssuuntaa pitäisi tukea kaikella mahdollisella tavalla. Poikia tulisi rohkaista jo pienestä pitäen lukuharrastuksen pariin, jotta asenne lukemista kohtaan säilyisi positiivisena myös alakoulun jälkeen.

Aloittelevan käsityön opettajan haasteet ja ilot

Tässä tutkimuksessa selvitetään aloittelevien käsityön opettajien kokemia haasteita sekä iloja ja kuvataan heidän ammatillista kehittymistä sekä identiteetin rakentumista. Tutkimukseen osallistuvia aloittelevia käsityön opettajia on kolme, jotka ovat kaikki kokeneet uran aloituksen eri tavoilla. Kaikki tutkimukseen osallistuvat opettajat ovat valmistuneet Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksiköstä käsityön opettajaksi. Tutkimuksessa käytetään kerronnallisen tutkimuksen keinoja ja tutkimusaineistona käytetään kerronnallisena haastatteluna kerättyjä litteroituja haastatteluja. Tutkimusaineistoa analysoidaan narratiivien analyysin keinoin eli teemoittelemalla aineistoa sekä narratiivisen analyysin keinoin eli tuottamalla aineiston pohjalta uusi tarina. Tutkimuksen tuloksia verrataan tutkimuksiin muiden opettajien haasteista, iloista, ammatillisesta kehittymisestä ja identiteetin rakentumisesta. Tutkimuksesta selviää, että käsityön opettajien haasteet ja ilot ovat pääosin yhteneväisiä muidenkin opettajien kanssa, mutta myös aiemmista tutkimuksista poikkeavia haasteita ja iloja käsityön opettajilla löytyy. Käsityön opettajien ammatillinen kehittyminen ja identiteetin rakentuminen näyttäytyy tutkimuksessa hyvin yksilöllisenä ja toisistaan eroavana prosessina, mutta niistä on kuitenkin löydettävissä yhteneväisyyksiä toisiinsa sekä aiemmissa tutkimuksissa esitettyihin opettajien ammatillisen kehittymisen ja identiteetin rakentumisen malleihin.

Sadun ymmärtämisen taitojen tukeminen, Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamalli

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää missä määrin varhaiskasvattajien saturyhmien ohjaamistyyli muuttuu lukuvuoden kestäneen satuprojektin aikana. Ohjaamistyylillä tarkoitettiin, lisääntyykö keskusteleva lukemistyyli ja ryhmän lasten osallistuminen sekä muuttuuko sadun ymmärtämisen tukeminen syksystä 2014 kevääseen 2015. Lisäksi analysoitiin monimetodisesti yhden varhaiskasvattajan ohjaamistyylin kehittymistä lukuvuoden aikana. Tutkimusaineisto perustuu yhden kaupungin päiväkoteihin, joissa syksyllä 2014 aloitettiin Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamallin kokeilu viisivuotiaiden lasten pienryhmissä. Tutkimusaineiston muodosti kolme kertaa lukuvuoden aikana toteutetut saturyhmien videoinnit sekä kolme kertaa lukuvuoden aikana kerätyt varhaiskasvattajien satukyselyt. Saturyhmien videot analysoitiin yksityiskohtaisen arviointiluokittelun avulla, mikä johdettiin CLASS-menetelmän (Classroom Assesment Scoring System; Pianta, La Paro & Hamre [2008]) pohjalta sopimaan satuhetkien arviointiin. Videoiden analysoinnissa käytettiin lisäksi rinnakkaisarviointia, jossa tutkija ja satuprojektin johtaja analysoivat videot tahoillaan toisistaan riippumatta. Satukyselyistä valittiin tähän tutkimukseen yhden varhaiskasvattajan vastaukset, joista tarkasteltiin hänen kokemuksiaan saturyhmän ohjaamisesta. Tulokset osoittivat, että sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Tutkimuksen yhtenä päätuloksena voidaan pitää sitä, että keskusteleva sadun lukeminen lisääntyi satuprojektin aikana. Saturyhmien lasten osallistuminen lisääntyi syyskuusta 2014 joulukuuhun 2014 ja pysyi keskimäärin samalla tasolla keväällä 2015. Tapauskyselyyn valitun varhaiskasvattajan sadun ymmärtämisen tukeminen lisääntyi lukuvuoden aikana. Saturyhmän lasten osallistuminen muuttui keskimääräisestä korkeaksi lukuvuoden aikana. Jokaisella kyselykerralla varhaiskasvattaja koki onnistuneensa jonkin verran (=3) tukemaan lasten sadun ymmärtämistä, asteikolla 1–5. Varhaiskasvattajan mukaan keskustelu ohjaamissaan satuhetkissä oli yleisempää keväällä 2015 kuin syksyllä 2014. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet lasten sadun ymmärtämisen tukemisen merkityksen tulevan luetun ymmärtämisen kannalta. Emotionaalinen ja kognitiivinen tuki satuhetkissä voidaan nähdä ideaalitilanteena sadun ymmärtämisen näkökulmasta. Kasvattajan on tärkeää keskustella lapsen kanssa satuun liittyvistä vaikeista asioista ja ohjata lasta löytämään sadun tarjoamat kasvatukselliset näkökulmat, eli sadun tärkeimmät asiat. Lisäksi tärkeää on, että opettaja huomaa lapsen tarpeet ja tulkinnat satuhetkissä ja näin lapsi voi aktiivisesti osallistua yhteiseen toimintaan.

LAPSEN TOIVOTTAVAN KÄYTTÄYTYMISEN EDISTÄMINEN PÄIVÄKOTI- JA ESIOPETUSRYHMÄSSÄ: Lastentarhanopettajien kokemuksia lasten käyttäytymisestä ja käyttäytymisen ohjaamisesta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla, millaista toivottavaa ja ei-toivottua käyttäytymistä lastentarhanopettajat ovat havainneet päiväkoti- ja esiopetusryhmien ruokailu-, leikki- ja ohjatuissa tilanteissa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla, miten lastentarhanopettajat näissä tilanteissa pyrkivät edistämään lapsen toivottavaa käyttäytymistä. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää toimivia menetelmiä käytännön työhön, tukea lastentarhanopettajien oman toiminnan reflektointia ja kasvatustietoisuutta sekä ylläpitää kasvattajatiimeissä pedagogista keskustelua. Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän lastentarhanopettajaa erään eteläpohjalaisen kaupungin kahdesta eri päiväkodista. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua. Haastattelua ohjasi teemarunko, ja haastattelut nauhoitettiin. Puhemuotoinen nauhoitettu aineisto litteroitiin peruslitteroinnin periaatteita noudattaen. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemoittelua, ja sisällönanalyysi oli muodoltaan teoriasidonnaista eli teoriaohjaavaa. Haastatteluun osallistuneiden lastentarhanopettajien havaintojen mukaan ruokailu-, leikki- ja ohjatuissa tilanteissa esiintyy monenlaisia toivottavan ja ei-toivotun käyttäytymisen muotoja. Lastentarhanopettajat tukevat toivottavaa ja ennaltaehkäisevät ei-toivottua käyttäytymistä erilaisilla lapsen käyttäytymiseen, varhaiskasvatusympäristön fyysisiin, sosiaalisiin ja psyykkisiin tekijöihin sekä itseensä kohdistuvilla menetelmillä. Ei-toivottua käyttäytymistä lastentarhanopettajat ohjaavat toivottavaan suuntaan erilaisilla lapsen käyttäytymiseen kohdistuvilla pehmeillä, sovitteluun perustuvilla sekä kovilla ja ankarilla menetelmillä tai itseensä kohdistuvilla menetelmillä. Tämän tutkimuksen myötä varhaiskasvatusta toteuttavia kasvatus- ja opetusalan ammattilaisia kannustetaan pohtimaan kriittisesti, millaista käyttäytymistä he lapselta eri tilanteissa odottavat ja miksi. Lisäksi esimerkiksi PBS- ja ProKoulu-toimintamallien sekä tämän tutkimuksen tulosten pohjalta voitaisiin ryhtyä kehittämään suomalaiseen varhaiskasvatukseen soveltuvaa lapsen toivottavaa käyttäytymistä tukevaa toimintamallia. Yhteisen toimintamallin myötä varhaiskasvattajien ei jatkossa tarvitsisi ohjata lapsen käyttäytymistä kovilla ja ankarilla menetelmillä, sillä toimintamallissa keskityttäisiin toivottavan käyttäytymisen tukemiseen ja ei-toivotun käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn tutkimusnäyttöön perustuvilla menetelmillä.

”Vu-huu, vu-huu Pikkuveli! Nyt surffataan täällä ylhäällä!” Lastenkirjallisuuden käsittely haastattelun ja sadutuksen menetelmillä osallisuuden näkökulmasta

Tässä tutkimuksessa selvitettiin minkälaista tietoa haastattelu ja sadutus antavat lasten kokemuksesta lastenkirjallisuudesta ja miten nämä tiedonhankintatavat näyttäytyvät suhteessa lapsen osallisuuteen. Kielellisten taitojen perusteella tutkimuskohteeksi valittiin esikouluikäiset lapset. Tutkimuksen otos oli yhden kokopäiväryhmän esikoululaiset, joista neljä viidestä halusi olla mukana tutkimuksessa. Lapsille luettiin pienryhmässä kirja Pikkuveli ja Katto-Kassinen. Tämän jälkeen heidät haastateltiin ja sadutettiin. Aineisto järjestettiin sisällönanalysointimenetelmin. Haastattelu toi näkyväksi lapsen muistia ja ymmärrystä kirjan henkilöistä ja tapahtumista. Sadutuksessa näkyi enemmänkin lapsen intuitio kirjasta ja sen päähenkilön hahmosta. Sadutuksen kautta lapset ilmaisivat positiivisia mielikuviaan kirjasta, kun taas haastattelu toi esiin laajemman skaalan kirjan sisäisistä skeemoista. Sadutus menetelmänä on osallistavampi kuin haastattelu, mutta molemmissa menetelmissä osallisuuden aste riippuu lapsen tietoisuudesta taustalla vaikuttavasta ajatusmaailmasta. Miksi tätä tehdään ja kuka on päättänyt minun osallistumisestani toimintaan? Tutkimusta tehdessä selkeni myös, että molemmat tavat voivat olla monella eri osallisuuden tasolla, riippuen juuri vastauksista aiempiin kysymyksiin. Myös lapsen ollessa tilanteessa toimijana, voi osallisuuden taso muuttua riippuen lapsen tai tilanteen kehittymisestä.

Elämänlaadun kokeminen ja alkoholinkäyttö varhais- ja keskivanhuudessa

Tämän tutkielman aiheena oli ikääntyneiden alkoholinkäyttö ja sen yhteys koettuun elämänlaatuun. Tutkimuksen aineistona oli kaksi Ikihyvä Päijät-Häme –hankkeen terveyskyselyaineistoa vuosilta 2002 ja 2008. Tutkimukseen osallistui 2814 päijäthämäläistä henkilöä vuonna 2002 ja 2064 henkilöä vuonna 2008. Vastaajat olivat syntyneet vuosien 1926 ja 1950 välillä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon ikääntyneet käyttävät alkoholia, millaisia eroja sukupuolten ja ikäryhmien välillä on sekä miten alkoholinkäyttötottumukset muuttuvat iän karttuessa. Tämän lisäksi tutkielman tarkoituksena oli tarkastella ikääntyneiden elämänlaadun kokemista elämän eri osa-alueilla sekä alkoholinkäytön yhteyttä siihen. Tutkielmassa käytettiin pääsääntöisesti kvantitatiivisia menetelmiä. Määrällistä kyselyaineistoa analysoitiin ristiintaulukoinnin, khin neliö –testin, keskiarvotestien, pääkomponenttianalyysin sekä logistisen regressioanalyysin keinoin. Lisäksi kyselyllä kerättyjä avoimia vastauksia analysoitiin teemoittelemalla. Ensimmäisenä seurantavuonna joka viides vastaaja oli täysin raitis ja noin 8 prosenttia kuului suurkuluttajiin. Alkoholinkäyttö oli runsaampaa miehillä kuin naisilla, samaten nuoremmat vertailuryhmät joivat enemmän kuin vanhemmat. Tulokset olivat samankaltaiset myös vuonna 2008. Täysin raittiiden osuus lisääntyi hieman seurannan aikana mutta runsaimmin kuluttavien osuus säilyi samana. Suuri osa ikääntyvistä nautti ainakin silloin tällöin enemmän alkoholia kuin riskirajojen perusteella olisi suositeltavaa. Tärkeimpiä asioita ikääntyneiden elämänlaadun kannalta olivat hyvä terveys ja toimintakyky sekä hyvät läheiset ihmissuhteet. Myös hyvä asuinympäristö, mielekäs vapaa-aika sekä turvattu toimeentulo olivat tärkeitä. Runsas alkoholinkäyttö oli yhteydessä heikompaan koettuun elämänlaatuun sekä ihmissuhteissa, terveydentilassa, asumisessa että varallisuudessa. Sen sijaan muilla kuin alkoholin suurkuluttajilla vastaavia eroja ei havaittu. Silloin tällöin esiintyvä alkoholinkäyttö oli yhteydessä myönteisesti koettuun vapaa-aikaan. Ikääntyneiden kanssa työskentelevien tulisi osata tunnistaa ja ottaa puheeksi liiallinen alkoholinkäyttö. Oikea-aikainen palveluiden tarjoaminen ehkäisisi ongelmien kasautumista ja iäkkään henkilön syrjäytymistä. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan koulutusta työntekijöille sekä moniammatillista yhteistyötä.

Ensihoitopalvelun kysynnän ja kapasiteetin hallinta ennakoitavissa palvelutarpeen muutoksissa

Ensihoidossa kysynnän ja kapasiteetin hallinta on toiminnan kriittinen tekijä. Potilaiden hoidontarve asettaa ensihoitopalvelulle varsin tiukat ajalliset ja laadulliset suorituskykyvaatimukset, joista poikkeaminen vaikuttaa suoraan hoidon tuloksiin. Tässä työssä tarkasteltiin ensihoitopalvelun kysynnän ja kapasiteetin hallintaa ennakoitavissa palvelutarpeen muutoksissa. Työn tavoitteena oli kehittää kohdeorganisaation ensihoitopalveluun toimintamalli, jonka avulla se voi nykyistä paremmin tunnistaa normaalista poikkeavat palvelutarpeen muutokset, arvioida niiden vaikutukset ja tarpeet sekä suunnitella ja toteuttaa toiminnan turvallisesti ja tehokkaasti. Työ tehtiin laadullisena toimintatutkimuksena. Empirian osalta työssä perehdyttiin ensihoidon palvelutuotannon vaatimuksiin sekä kohdeorganisaation toimintaan, tarpeisiin ja menetelmiin. Teoriassa tukeuduttiin pääasiassa palvelun kysynnän ja kapasiteetin hallinnan teoriaan. Toimintamallin kehittämisessä hyödynnettiin kohdeorganisaation kokemusta ja asiantuntemusta ratkaisumallien arvioinnissa. Työn tuloksena määriteltiin toimintamalli, jonka avulla kohdeorganisaatio voi systemaattisesti tunnistaa ja analysoida normaalivaihtelusta poikkeavia palvelutarpeen muutoksia, määritellä kysynnän ja kapasiteetin, suunnitella ja toteuttaa toiminnan sekä arvioida ja kehittää menettelyä systemaattisesti.

Poliittisen vallan jakautuminen Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksessa

Kuntaliitos tuo kuntien toimintaan ja niiden asukkaiden elämään monenlaisia muutoksia. Yksi vähäisimmistä ei ole liitoksen vaikutus edustuksellisen demokratian toteutumiseen: kunnan luottamustehtävät vähenevät, kilpailu niistä kiristyy ja valta jakautuu uudella tavalla. Tässä tutkielmassa asiaa on lähestytty vallan maantieteellisen jakautumisen ja kunnan eri osien alueellisen edustavuuden näkökulmasta. Vallan ja edustuksen mittareina toimivat kunnalliset luottamuspaikat valtuustossa, hallituksessa ja muissa kunnan toimielimissä. Lisäksi on selvitetty poliittisten päättäjien näkemyksiä kuntaliitoksen jälkeisestä vallankäytöstä ja liitoksen hyödyistä ja haitoista. Kyseessä on tapaustutkimus vuoden 2009 alussa toteutuneesta Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksesta. Aineistona ovat vuosien 2004, 2008 ja 2012 kunnallisvaalien tulokset, kuntahallinnon pöytäkirjat sekä tutkimuskuntien 19 pitkäaikaisen luottamushenkilön haastattelut. Tilasto- ja asiakirja-aineiston analysoinnissa on käytetty tilastollisia perusmenetelmiä, luokittelua ja taulukointia. Haastatteluaineisto on kerätty puhelimitse strukturoituna lomakehaastatteluna ja sitä on analysoitu kuvailun, luokittelun ja dikotomisen ristiintaulukoinnin avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen rakennuspuina toimivat yhtäältä kunnat, kuntarakenne ja kuntaliitostutkimus, toisaalta valta ja edustuksellisen demokratian instituutiot ja kolmantena poliittinen maantiede ja vaalimaantiede. Tutkimuksen lähtökohtana toimii kuntaliitoskuntien kunnallisvaaleja koskeva aiempi valtakunnallinen tutkimus, jonka mukaan kuntaliitosten reuna-alueet ovat usein vaaleissa saaneet kokoaan suuremman edustuksen uuden kunnan valtuustoon. Alueellinen edunvalvonta kunnallisvaaleissa tiivistyy ehdokasasetteluun, äänten keskittämiseen ja alueperustaiseen äänestämiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksen jälkeen kunnan poliittinen valta ei ole jakautunut tasapuolisesti, vaan jurvalaiset ovat olleet luottamuselimissä yliedustettuina. Keskeiset syyt yliedustukseen löytyvät ehdokasasettelusta ja äänten onnistuneesta keskittämisestä. Haastattelujen tulokset osoittavat selkeitä eroja kurikkalaisten ja jurvalaisten päättäjien käsityksissä koskien vallan jakautumista, käyttöä ja kuntaliitoksen alueellisia vaikutuksia.

Vahinkovakuutusyhtiön tilinpäätös ja liikekulujen kohdistaminen LähiTapiola-ryhmän alueyhtiöissä

Tutkielmassa esitellään vahinkovakuutusyhtiön toiminnan ja tilinpäätöksen pääperiaatteet sekä tuloksen muodostuminen. Työssä perehdytään tarkemmin liikekuluihin - mistä liikekulut aiheutuvat ja miten ne ovat yhteydessä tulokseen ja tunnuslukuihin. Esitellyn teoreettisen viitekehyksen perusteella tutkielmassa rakennetaan suomalaisen vahinkovakuutusyhtiöryhmän alueyhtiöille yhtenäinen käytäntö välittömien ja välillisten liikekulujen toimintokohtaista jakamista varten. Tutkielma sisältää sekä teoreettista että empiiristä tutkimusta. Tutkimus aloitetaan paneutumalla käsiteanalyyttisesti vahinkovakuutusyhtiön toimintaan yleisesti ja tilinpäätöksen sisältöön. Tämän jälkeen perehdytään vahinkovakuutusyhtiön liikekuluihin osana tilinpäätöstä ja tulosta empiirisen tutkimuksen keinoin. Esimerkkivahinkovakuutusyhtiön liikekulujen toimintokohtaiselle jakamiselle saatiin luotua käyttökelpoinen malli, jota voidaan hyödyntää ryhmän alueyhtiöissä ja näin saada alueyhtiöille keskenään vertailukelpoiset luvut. Työn tuottama informaatio osoittautui myös tarpeelliseksi johdon päätöksenteon tueksi. Työn avulla saatiin tuotua paremmin esille vakuutusyhtiön eri toiminnoista aiheutuvat liikekulut sekä liikekulujen yhteys tuloksen ja tunnuslukujen muodostumisessa.

Kuudesluokkalaisten kokemuksia arvioinnista ja arvosanoista

Arviointiin liittyvää kritiikkiä esitettäessä unohdetaan helposti joukko, johon arviointi kohdistuu. Lasten mielipiteiden huomioiminen kasvatustyössä on tärkeää mutta haasteellista. Arviointi on pohjimmiltaan ihmissuhdetoimintaa, jossa opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus on keskeinen tekijä. Oppilaan käsitys omasta osaamisestaan muodostuu monen tekijän vaikutuksesta. Opettajan tehtävänä on antaa oppilaalle ohjaavaa ja kannustavaa palautetta edistymisestä sekä realistista tietoa osaamisesta. Arviointityötä ohjaavat opetussuunnitelman ohella opettajan oma kasvatus- ja oppimiskäsitys, koulun arviointikulttuuri sekä yhteiskunnan normit ja odotukset. Arviointikulttuurin tutkiminen voi paljastaa nykyään toteutuvan arvioinnin vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Tutkimuksessa tarkastellaan oppilaiden kokemuksia arvioinnista. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita nykyisestä arviointikulttuurista verrattuna uuden Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) vaatimuksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan, pitävätkö oppilaat saamiaan arvosanoja osaamistaan vastaavina ja kokevatko oppilaat arviointiperusteiden olevan heille selvät. Lisäksi tutkitaan, miten oppilaat kokevat hyvien arvosanojen saamisen tärkeyden. Tutkimusjoukko koostuu seitsemän länsisuomalaisen peruskoulun kuudennen luokan oppilaista (N=202). Oppilaiden arviointiin liittyviä käsityksiä ja kokemuksia mitattiin tähän tutkimukseen kehitetyllä kyselylomakkeella. Tutkimuksen lähestymistapa on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Tutkimus on tyypiltään kuvaileva survey-tutkimus. Tulokset osoittavat, että lähes kaikki oppilaat ansaitsisivat mielestään ainakin jostain oppiaineesta eri arvosanan kuin sen, jonka he ovat saaneet todistukseen. Erityisesti äidinkielen kohdalla tyttöjen ja poikien välillä on merkitsevä ero, sillä selvästi tyttöjä suurempi osa pojista arvioi osaamisensa saamaansa arvosanaa paremmaksi. Lisäksi taito- ja taideaineiden kohdalla oppilaat olivat vielä useammin kuin lukuaineiden kohdalla sitä mieltä, että he ansaitsisivat vähintään yhdessä tutkitussa oppiaineessa saamaansa paremman arvosanan. Oppilaat uskoivat useimmiten tietävänsä arvosanaan vaikuttavat asiat. Hyvien arvosanojen saaminen on suurimmalle osalle oppilaista tärkeää tulevaisuuden takia. Oppilaiden vastausten perusteella nykyarvioinnissa on Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) arvioinnin vaatimuksiin nähden puutteita. Tulokset viittaavat siihen, että arviointiin ja arvosanoihin liittyvät erilaiset mielipiteet opettajien ja oppilaiden välillä ovat hyvin yleisiä. Vaikka oppilaiden näkemyksiä pyritään huomioimaan muun muassa itsearviointia käyttämällä, saatua tietoa ei välttämättä hyödynnetä oikealla tavalla. Peruskoulussa toteutettavaa oppilasarviointia tulee jatkuvasti kehittää muuttuvien vaatimusten mukana.

Sandbagging yrityskaupoissa – Ostajan tiedon vaikutus myyjän virhevastuuseen ja siitä sopiminen sandbagging -ehdoilla

Tutkielma käsittelee sandbaggingia yrityskaupoissa sopimusoikeudellisesta näkökulmasta. Sandbagging -termillä tarkoitetaan ostajan toimintaa silloin, kun ostaja esittää myyjää kohtaan myyjän vakuutuksen virheellisyyteen perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen, vaikka ostaja on tiennyt virheestä. Sandbagging -doktriini on lähtöisin anglo-amerikkalaisesta oikeusjärjestelmästä ja on yleistä erityisesti Yhdysvalloissa. Tutkielmassa selvitetään Suomen oikeusjärjestelmän näkökulmasta, miten ostajan tieto myyjän vakuutuksessa olevasta virheestä vaikuttaa myyjän virhevastuuseen, onko sandbagging Suomessa mahdollista, sekä voidaanko ostajan tiedon vaikutuksesta myyjän virhevastuuseen sopia erilaisilla sandbagging -ehdoilla. Metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkielmassa on perehdytty keskeisiin yrityskauppoja ja sopimusoikeutta säänteleviin lakeihin, oikeusperiaatteisiin, oikeuskäytäntöön ja aiempaan tutkimukseen. Oikeusdogmaattisen menetelmän tukena tutkielma sisältää myös oikeusvertailevan osion. Keskeisenä tutkimustuloksena on, että sandbaggingia koskeva oikeustila on Suomessa epäselvä. Sopimusvapauden periaatetta seuraten sandbagging on kuitenkin lähtökohtaisesti sallittua, jos siitä on yrityskauppasopimuksen osapuolten välillä erityisesti sovittu. Jos sopimuksessa ei ole erikseen sovittu sandbagging -oikeudesta, on asia harkittava tilannekohtaisesti sopimuksen sanamuotoa, sovellettavia lakeja ja oikeusperiaatteita tulkiten. Tällöin sandbaggingin sallittavuus riippuu pitkälti siitä, sovelletaanko tulkinnan kohteena olevaan sopimukseen kauppalakia.

En tiennyt, että siihen voisi saada apua Koulukiusaamisesta selviytyminen kiusaamisen aikana ja myöhemmin elämässä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia selviytymiskeinoja kiusatut ovat käyttäneet kiusaamisen aikana ja miten he ovat selvinneet kiusaamiskokemuksistaan myöhemmin elämässään. Tarkoituksena oli selvittää mitkä selviytymiskeinot auttavat tehokkaimmin kiusaamisen lopettamiseen ja mitkä selviytymiskeinot saattavat olla haitallisia kiusatun tulevaisuutta ajatellen. Analysoidessani selviytymistä myöhemmin elämässä, tarkastelin erilaisia vaiheita, joita kiusattu käy läpi selviytymispolullaan. Tutkimukseni toteutin keräämällä tarinoita kiusaamista kokeneilta henkilöiltä jakamalla kirjoituspyyntöäni Facebookissa. Tarinan jakamisen aloitin ensin henkilökohtaiselta Facebook sivultani ja kiusaamisaiheisista Facebook ryhmistä. Tarinoiden kautta tahdoin lähestyä koulukiusaamista selviytymisen näkökulmasta. Kirjoituspyyntöni tavoitti 25 kiusattua. Osallistujat kirjoittivat vapaan kirjoitelman kiusatuksi joutumisesta, sen aiheuttamista vaikutuksista ja siitä selviytymisestä. Kirjoituspyynnön perustiedoilla haluttiin kartoittaa vastaajien ikä ja sukupuoli. Tutkimustulosten mukaan kiusattujen eniten käyttämiä selviytymiskeinoja olivat kiusaamisesta kertominen ja sosiaalisen verkostoon tukeutuminen. Sosiaalista tukea selviytymiskeinona käyttäneet eivät välttämättä ole kertoneet kiusaamisesta, vaan ystävät tai muut läheiset toimivat kiusatun tukena emotionaalisesti läsnäolollaan. Kertomista selviytymiskeinona käytti 16 vastaajaa (64%). Tämä selviytymiskeino ei kuitenkaan johtanut kiusaamisen loppumiseen kuin kahden vastaajan kohdalla. Opettajat kyllä puuttuivat pääsääntöisesti kiusaamiseen, mutta käytetyt menetelmät eivät saaneet kiusaamista loppumaan. Tutkimukseen osallistuneista avun kiusaamisen loppumiseen sai vain kuusi vastaajaa. Ilman apua jäi siis 19 vastaajaa. Tämän on 74 % kaikista tutkimukseen osallistuneista. Kiusatun mahdollisuudet saada apua kiusaamistilanteeseen näyttävät tämän tutkimuksen valossa todella heikoilta. Kiusaamisesta selviytymistä myöhemmin aikuisiällä tehokkaimmin edisti kiusaamiskokemuksien läpikäyminen. Anteeksianto näytti olevan yksi merkittävimmistä tekijöistä kiusatun selviytymispolulla. Anteeksiantamisella kiusattu vapautti itsensä kiusaamistilanteesta ja katkeruuden tunteista. Anteeksi antaminen näyttäytyi näissä tarinoissa keinona, jonka avulla lopullinen ylitsepääseminen kiusaamisesta oli mahdollista.

”Mä en oo kässää”. Yleinen kouluviihtyvyys ja käsityöviihtyvyys peruskoulun neljännen, kuudennen ja kahdeksannen luokan oppilailla

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten neljännen, kuudennen ja kahdeksannen luokan oppilaat viihtyvät yleisesti koulussa, eri oppitunneilla ja erityisesti käsityön oppiaineessa. Tarkoituksena oli myös selvittää käsityön oppitunnilla viihtymisen yhteyttä yleiseen kouluviihtyvyyteen. Vertailimme eri luokka-asteen eroja sekä eroa tyttöjen ja poikien välillä. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhdestä satakuntalaisesta yhtenäiskoulusta syyslukukaudella 2015. Tutkimukseen osallistui 110 oppilasta, 53 poikaa ja 57 tyttöä. Tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin tilastollisia ja laadullisia menetelmiä. Tilastolliseen analyysiin käytettiin SPSS- ja Professional statistics -tilasto-ohjelmia. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin oppilaskyselyä, joka toteutettiin verkkoympäristössä tehtävällä Webropol-lomakkeella. Oppilaskysely toteutettiin oppilaiden koulupäivän aikana heidän käytössään olevilla tablettitietokoneilla. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan alakoululaiset viihtyivät koulussa paremmin kuin yläkoululaiset. Aiemmista tutkimuksista poiketen yläkoulun tytöt viihtyivät koulussa poikia huonommin. Alakoulussa erot tyttöjen ja poikien välillä olivat pienemmät. Tulosten mukaan tutkitut oppilaat viihtyivät valtakunnallisesti ja maakunnallisesti keskivertoa paremmin koulussa. Käsityön oppiaineessa viihtymisen kokeminen ei ollut tulosten mukaan suoraan yhteydessä oppilaiden kokemaan yleiseen kouluviihtyvyyteen. Huolimatta oppilaan yleisen kouluviihtyvyyden alhaisuudesta, saattoi käsityön oppiaineen tuoma mielekkyys olla korkea. Taito- ja taideaineissa koettu mielekkyys oli korkeampaa verrattuna reaaliaineisiin sekä käsityön oppiaineeseen. Oppilaiden erot kouluviihtyvyydessä selittyvät luokka-asteen muuttuessa korkeammaksi. Haasteena opettajille ja opetussuunnitelman laatijoille on kehittää opetusta siten, että oppilaiden kokema kouluviihtyvyys saataisiin pidettyä korkealla tasolla läpi koko peruskoulun. Kouluviihtyvyys on tärkeä tekijä oppilaiden kouluvalintojen, tulevan koulutuspolkujen ja ammattiuran kannalta.