Vesirakentamisen ja säännöstelyn sekä niihin liittyvien kompensaatiotoimenpiteiden vaikutukset Kalajoen kala-, nahkiais- ja rapukantoihin : Yhteenveto vuosien 1978-2010 velvoitetarkkailujen tuloksista

Kalajoen pääuomassa on tehty suuria vesistöjärjestelyjä 1900-luvun alusta aina 2000-luvulle asti. Jokiuomaa ja sen virtaamia on muutettu mm. tulvasuojelun, voimatalouden ja uiton edistämiseksi. Merkittävimmät vesistöjärjestelyt ovat olleet Kalajoen säännöttäminen vuosina 1903–1910, Niemelänkylän pengerrys vuosina 1955–1960, Kalajoen vesistötaloussuunnitelma 1960–1970-luvulla, Kalajoen keskiosan järjestely vuosina 1967–1988, Alavieskan tulvasuojelu vuosina 1990–1992 ja Juurikosken kunnostus vuosina 2004–2005. 1970-luvunlopulta lähtien vesistöjärjestelyiden lupamääräyksiin alettiin sisällyttää velvoitteita tarkkailla hankkeiden vaikutuksia veden laatuun, kalastoon ja kalastukseen. Lisäksi aiheutetun haitan kompensoimiseksi alettiin määrätä toimenpiteitä, kuten kalaistutuksia ja kunnostustoimenpiteitä. Lupamääräykset ovat sisältäneet myös velvoitteita tarkkailla kompensaatiotoimenpiteiden tuloksellisuutta. Kalajoella valtio on ollut selvästi merkittävin toimija vesistöjärjestelyissä ja on ollut luvanhaltijana pääosassa hankkeista. Lisäksi valtio on kaikkien Kalajoen vesistön säännöstelyjen luvanhaltija. Näin ollen valtio on vastannut myös hankkeisiin liittyvistä velvoitetarkkailuista ja kompensaatiotoimenpiteistä. Merkittävimmät kompensaatiotoimenpiteet ovat olleet 4,7 miljoonan yksikesäisen vaellussiian istuttaminen vuosina 1981–2010, Kalajoen kunnostaminen mm. ravun ja nahkiaisen lisääntymisedellytysten parantamiseksi vuosina 1999–2004 ja 30 000 sukukypsän ravun istuttaminen vuosina 2003–2006. Tässä raportissa on tehty yhteenveto Kalajoen tarkkailututkimuksista vuosilta 1978–2010. Niiden perusteella on arvioitu, kuinka vesistörakentamishankkeet ja säännöstely sekä niihin liittyvät kompensaatiotoimenpiteet ovat vaikuttaneet rapu-, nahkiais- ja kalakantoihin sekä Kalajokeen niiden elinympäristönä. Lisäksi käytettävissä olevan aineiston puitteissa on arvioitu muiden tekijöiden vaikutusta rapu-, nahkiais- ja kalakantoihin.

Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot: Luvia ja Eurajoki

Luvian ja Eurajoen kuntien alueella toteutettiin maa- ja metsätalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma 2009–2010. Hankkeessa etsittiin maatalousympäristöstä ja osin metsäalueilta erityisesti ei-tuotannollisella investointituella toteutettavaksi soveltuvia kosteikkoja ja ympäristötuen erityistuella hoidettavaksi soveltuvia luonnon monimuotoisuuskohteita. Samalla tarkasteltiin suojavyöhykkeiden tarvetta kaltevilla ja tulvahaitoista kärsivillä pelloilla. Alueelta löydettiin runsaasti luonnon monimuotoisuuskohteita sekä useita kosteikkokohteita, mutta maaston tasaisuus ja uomien reunoille ulottuva viljely rajoittaa monien kosteikkojen rakentamismahdollisuuksia. Useat kohteet ovat mukana erityisesti maisema- tai luonnon monimuotoisuussyistä, joten niiden toteuttaminen olisi ympäristön kannalta kuitenkin suotuisaa. Hankkeessa kartoitettiin erikseen myös metsäluonnon monimuotoisuuskohteita, joita maanomistaja voi halutessaan hoitaa tai suojella valtakunnallisen METSO-ohjelman keinoilla. Alueelta löytyi noin 40 selvää METSO-kohdetta.

Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot : Rauma

Rauman alueella toteutettiin maa- ja metsätalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma vuonna 2010. Hankkeessa etsittiin maatalouden ympäristötuen erityistuella hoidettavaksi soveltuvia luonnon monimuotoisuuskohteita ja ei-tuotannollisella investointituella perustettavaksi sopivia kosteikkoja. Lisäksi tarkasteltiin suojavyöhykkeiden tarvetta erityisesti tulvahaitoista kärsivillä ja kaltevilla pelloilla. Alueelta löytyi runsaasti luonnon monimuotoisuuskohteita, joiden hoidolla seudun luontoarvot kohenisivat. Kosteikkoja alueelta löytyi aika vähän ja useimpiin niihin eivät maataloustuet sovellu. Kuitenkin kosteikkojen ja lisäksi myös tarpeellisten suojavyöhykkeiden toteuttaminen todennäköisesti parantaisivat jonkin verran Rauman alueen vesistöjen tilaa. Lisäksi hankkeessa kartoitettiin metsäluonnon monimuotoisuuskohteita, joita metsänomistaja voi halutessaan hoitaa ja suojella valtakunnallisen METSO-ohjelman keinoin. Sekä metsä- että maatalouskohteiden mukanaolo suunnitelmassa ei velvoita maanomistajia mihinkään, mutta tuo toivottavasti tarpeellista taustatukea ja tietoa, jos alueita suunnitellaan hoidettavan.

Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Lappi

Entisen Lapin kunnan alueella toteutettiin maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma kesällä 2009. Hankkeessa etsittiin erityisesti ei-tuotannollisella investointituella toteutettavaksi soveltuvia kosteikkoja ja ympäristötuen erityistuella hoidettavaksi soveltuvia luonnon monimuotoisuuskohteita. Lisäksi tarkasteltiin suojavyöhykkeiden tarvetta kaltevilla ja tulvahaitoista kärsivillä pelloilla. Alueelta löytyi useita näihin tukimuotoihin soveltuvia kohteita, joiden myötä seudun luonnon monimuotoisuutta kuin vesiensuojelunkin tilaa voidaan merkittävästi kohentaa. Samanaikaisesti alueella käynnistettiin metsäluonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelu, jossa testataan maatalouden yleissuunnittelumenetelmää metsäkohteiden kartoituksessa. Tarkoituksena on löytää ns. METSO-kohteita eli monimuotoisuuden kannalta merkittäviä metsäluontokohteita, joiden turvaamiseen on olemassa maanomistajalle eri vaihtoehtoja. Lapin alueelta löytyi muutamia kohteita, mutta hankeen jatkuessa niitä hyvin todennäköisesti löytyy lisää.

Biopankit - välttämättömiä sairauksien synnyn selvittämiseksi ja täsmälääkkeiden kehittämiseksi

Translationaalinen lääketutkimus ja -kehitys.

Vallankumouksen filosofiaa

Kirjallisuusarvostelu

Suomenlahdelta Laatokalle - ja takaisin

Kirjallisuusarvostelu

Lapin presidentti ja poliittinen kameleontti

Kirjallisuusarvostelu

Paikkatiedon opetus ja koulumaailman käytännön tarpeet

Teema: Opetuksen maantiede - Nuorten maantiede.

Voimankäyttö rajavartiolaitoksessa : voimankäyttökouluttajien käsityksiä voimakeinojen käytöstä ja voimankäyttökoulutuksesta rajavartiolaitoksessa

Rajavartiomies voi rajavartiolaitokselle säädettyjä virkatehtäviä suorittaessaan joutua tilanteeseen, jossa hän on oikeutettu ja usein myös velvoitettu käyttämään voimaa. Tällöin puhutaan voimankäytöstä, joka tässä tutkimuksessa nähdään yläkäsitteenä. Voimankäyttö voidaan arvioida juridisesti tuomioistuimessa voimakeinojen käytöksi (rajavartio- ja poliisilaki), hätävarjeluksi (rikoslaki) tai lain vastaiseksi teoksi. Rajavartiomiehille koulutetaan voimankäyttöä peruskoulutuksensa aikana ja myöhemmin vuosittaisena työyksiköissä toteutettavana työpaikkakoulutuksena. Työyksiköissä koulutuksen suunnittelevat ja toteuttavat voimankäyttökouluttajiksi koulutetut rajavartiomiehet. Nämä voimankäyttökouluttajat työskentelevät myös itse operatiivisessa kenttätoiminnassa. Tässä tutkimuksessa voimankäyttöä rajavartiolaitoksessa tarkastellaan näiden voimankäyttökouluttajien näkökulmasta. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ilmiöstä nimeltä voimankäyttö rajavartiolaitoksessa. Työn toinen tavoite oli saatuun uuteen tietoon perustuen, esittää konkreettisia ehdotuksia voimankäytön kehittämiseksi rajavartiolaitoksessa. Tutkimuksen päätavoitetta pyrin saavuttamaan kuvailemalla ensin voimankäyttöä ilmiönä oikeustieteellisestä ja ihmistieteellisistä näkökulmista. Tällä tavalla pyrin kuvailemaan ilmiötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Seuraavaksi hankin ilmiöstä empiiristä aineistoa verkkokyselyllä, joka suunnattiin yhteensä 62 voimankäyttökouluttajalle kolmeen rajavartiolaitoksen hallintoyksikköön, jotka olivat Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Pohjois- Karjalan rajavartiosto ja Suomenlahden merivartiosto. Ilmiöstä tuotettu uusi tieto on kouluttajien käsityksistä fenomenografisella menetelmällä analysoidut ylä- ja alakategoriat. Yläkategoriat kuvaavat johtamista, koulutusta, operatiivista kenttätoimintaa, sekä rajavartiomiehen tarvitsemia henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita voimankäytön rajavartiolaitoksessa olevan vähintään kohtuullisella tasolla, mutta kaikissa näissä yläkategorioissa on myös kipeästi kehitystä kaipaavia kohteita. Tutkimuksen kehittämistavoitetta pyrin saavuttamaan tulkitsemalla saamaani uutta tietoa hankkimani esiymmärrykseni perusteella, noudattaen Gadamerilaisen filosofisen hermeneutiikan periaatteita. Tällä tavoin muodostin 12 konkreettista kehitysehdotusta voimankäytön kehittämiseksi rajavartiolaitoksessa.

Viron johtavat sotilasorganisaatiot ja niitten toiminta kansallisjoukkojen perustamisessa vuosina 1917-1918

Vuonna 1917 keväällä Venäjän vallankumouksen tuloksena ruvettiin Venäjän armeijan joukkoyksiköissä ja esikunnissa perustamaan sotilasedustuksia. Samaan aikaan venäläiset tarjoisivat Tallinnassa paikallisille virolaisille sotilaille mahdollisuuden perustaa omia kansallisjoukkoja Keisari Pietari Suuren merilinnakkeen yhteydessä. Näiden tuloksena perustettiin Tallinnassa Viron Sotilaiden Byro, joka johti Viron kansallisjoukkojen perustamista. Vaikka paikalliset bolsevikit ja Venäjän keskusjohto vastustivat voimakkaasti Viron kansallisrykmenttien luomista Tallinnassa, kasvoi Viron 1. jalkaväkirykmentin perustamisen myötä Venäjän armeijassa voimakaan virolaisten sotilaiden organisoitunut kansallinen liike.. Armeijan yhteydessä perustettiin lähes sata Viron sotilaiden edustusta. Kesällä 1917 koko Venäjän kattavassa sotilaskonferenssissa valittiin yhtenäinen ja kaikkia sotilasedustuksia yhdistävä ja johtava sotilasedustus, Viron Sotilaiden Ylin Neuvosto. Valittuun sotilasedustuksen päämääränä oli perustaa uusia Viron kansallisjoukkoja Venäjän armeijan yhteydessä yhteistyössä Viron paikallisten poliitikoiden sekä muun siviiliyhteiskunnan avulla. Vaikka Viron sotilasedustukset olivat aktiivisia ja yrittivät painostaa Venäjän poliittista ja sotilaallista johtoa, Viron 1.jalkaväkidivisioonan perustamista ei onnistuttu aloittamaan ennen vuoden 1917 joulukuuta. Vasta sitten, kun Venäjän sotilaallinen tilanne kehittyi Pohjan rintamalla niin huonoksi, että se oli suoranainen uhka pääkaupungille Pietarille, Venäjän poliittinen ja sotilaallinen johto oli valmis myöntämään luvan Viron kansallisen armeijakunnan perustamiseen. Bolsevikkien vallankaappauksen jälkeen lokakuussa 1917 ruvettiin lakkauttamaan vanhaa tsaarinarmeijaa ja sen myötä Viron Ylin Neuvosto ei onnistunut perustamaan taistelukykyistä Viron jalkaväkidivisioonaa. Päämääräksi nousi Viron sotilaiden pelastaminen Venäjältä ja I MS rintamilta sekä oman kotipihan puolustaminen peräntyvien Venäjän sotilaiden ryöstöltä. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on selvittää, miten Viron sotilaiden johtavat sotilasorganisaatiot perustettiin ja mitä ne saivat aikaiseksi sekä ketä olivat ne henkilöt, jotka silloin työskentelivät niissä?