Isä pienen lapsen hoitajana : katsaus isyyteen ja perusasioita isän toimimisesta pienen lapsen hoitajana

Opinnäytetyöni kuuluu Helsingin ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston yhteiseen projektiin nimeltään 'Urbaani vanhemmuus', jonka tarkoituksena on tukea vauvaperheiden hyvinvointia loppuraskauden ja vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana. Oma työni kuvaa isyyden kehitystä ja muutosta sekä kuvaa isän toimimista pienen lapsen hoitajana sekä siinä huomioitavia seikkoja pääpiirteissään. Opinnäytetyöni on toiminnallinen opinnäytetyö, jossa tämän työn ohella toinen lopputuote on verkkosivut pienen lapsen vanhemmille, jossa oma osioni on kohdistettu isille. 1950-luvun jälkeen isyyden roolimalli ja isyys itsessään on elänyt varsin voimakasta muutoksen ja muutostarpeen aikaa. Vanhakantaisesta patriarkaalisesta isyydestä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa. Sen tilalle on nousemassa uusia isyyden roolimalleja tai pikemminkin miesnäkökulmia, kuten "uusi isyys", joka on noussut varsinaisesti esille Suomessa 1990-luvulla. Sen keskeisenä ajatuksena on isien samanarvoinen sitoutuminen lapsenhoitoon, kotitöihin ja parisuhteeseen kuin aikaisemmin on totuttu näkemään naisen/äidin rooliin kuuluvana. Myös naisten korkeampi kouluttautuminen ja aikaisempaa suurempi osuus työelämässä sekä kasvaneet vaatimukset perhe-elämän ja työnteon suhteen ovat olleet voimakkaasti vaikuttamassa tarpeeseen isien roolin uudelleenmäärittelemiseksi. Merkittävää osuutta myös nykyisessä sukupuoliroolien uudelleenjakautumisessa on näytellyt lisääntyvä individualismi. Se vaikuttaa toisaalta naisten/äitien kautta niin etteivät he halua enää "alistua kodinhengettäriksi" ja lapsen kasvattajiksi, vaan he haluavat toteuttaa enemmän itseään ja omia päämääriään sekä työelämässä että vapaa-ajallaan. Toisaalta isät voivat sen taustavaikuttamana pyrkiä entistä vahvemmin toimimaan omien altruitististen motiiviensa mukaan sekä pyrkiä "toteuttamaan itseään" joko perheen ulkopuolella tai omien tarkoitusperiensä mukaisesti perheessä vanhan patriarkaalisen roolimallin mukaisesti. Isyyttä ei nykyään nähdä samanlaisena ja automaattisena asiana kuin se on totuttu näkemään aikaisemmin. Avioerojen ja uusperheiden sekä yksinhuoltajuuden ja lasten sijoittamisen lisääntyvät määrät ovat muokanneet isyyttä ja antaneet sille uusia mahdollisuuksia biologisen, juridisen, sosiaalisen ja psykologisen isyyden muodoissa sekä niiden toteuttamisen/toteutumisen suhteen. Myös nykyaikaiset perhe- ja kumppanuusmuodot ovat nostaneet perinteisen käsitteen ydinperheen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä lapselle esille ja tarkasteltavaksi. Myös isä voi niin halutessaan oppia toimimaan hyvänä hoitajana lapselleen. Perushoidolliset asiat ovat hyvinkin yksinkertaisia koskien lapsen fyysistä hoitamista ja henkistä läsnäoloa. Myös vanhempien omaan jaksamiseen tulisi kiinnittää huomiota, jotta tilanne ei muodostuisi kohtuuttomaksi kenellekään..

Saaristolaisen kokemus omasta kulttuuristaan. Eläminen merestä ja meren kanssa

Tutkimuksessa on hahmoteltu saaristolaisen ihmisen omaa kokemusta kulttuurinsa ja yhteisönsä olennaisista piirteistä. Aineistona on kaksi Kustavin kylissä Turunmaan suomenkielisessä saaristossa koottua haastatteluaineistoa, joista toinen on 1990-luvun alussa tutkijan itsensä keräämä, toinen 1950 - 60-luvuilla kerätty. Haastateltavien elämä on sijoittunut saaristolaiskulttuurin muutosvaiheeseen omavaraisuudesta keskusorienteisuuteen ja tarkastelu keskittyy aikaan 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta toisen maailmansodan jälkeiseen ajanjaksoon. Tarkastelun painopisteenä on vanha yhteisö elämänpiireineen ja 1960-luvulla alkanut markkinatalouden ja suuryhteiskunnan suoran vaikutuksen tehostumisen leimaama muutos on ollut peilauspintana olennaisten piirteiden löytämisessä. Näkökulmana on ollut yksilön kokemus ja erityisinä mielenkiinnon kohteina hänen suhteensa luonnonympäristöön ja hänen mentaalinen orientaationsa, hänen kokemusmaailmansa suuntautuneisuus sekä kylän yhteisyyden sisältö. Saaristolaisten itse olennaisiksi kokemat oman kulttuurinsa piirteet nousivat haastatteluaineistosta pohtimalla haastateltavien voimakkaasti painottaman nuottakalastuksen sisältämiä merkityksiä sekä erittelemällä haastatteluaineiston kokonaisuudessa erityisen painoarvon saaneita asioita. Tukena tiettyjen asioiden nostamisessa on ollut tutkijan oma kuuluminen paikallisyhteisöön, osallistuminen saaristolaisyhteisön elämään ja elinkeinoihin sekä keskustelu yhteisön jäsenten kanssa eri asioiden merkityksistä. Meri hallitsee saaristolaisen elämää sekä fyysisesti että henkisesti. Merellä kulkeminen ja merellisten elinkeinojen harjoittaminen korostaa yksilökohtaista vaihtelevien tilanteiden ja tapahtumaketjujen hallinnan tärkeyttä, osaamista ja selviytymistä, joista ominaisuuksista tulee osa saaristolaista mentaliteettia. Meri myös rajaa eristyneisyyden, jossa on tultava omavaraisesti toimeen turvautuen omiin ja kylän muiden ihmisten taitoihin. Yhdessä tekeminen ja oleminen on päällimmäisenä haastateltavien mielessä kun he kuvaavat aikaisempaa kylän ilmapiiriä ja sitä suurinta menetystä, mikä oman elämän aikana tapahtuneessa elämäntavan muutoksessa on ollut. Yhdessä eläminen ja tekeminen on myös taito. Se liittyy saaristolaiskylässä omavaraisuuteen ja selviämiseen merellisen luonnonympäristön keskellä, mitkä seikat aiheuttavat keskinäisen riippuvuuden. Vastavuoroisuus ja keskinäinen riippuvuus ja siitä juontuva solidaarisuus ja auttaminen ovat identiteettiä luovia tekijöitä. Hyvän ihmisen määrittelyn yhteydessä haastateltavat toivat esille arvostavansa toisten huomioimista, suvaitsevaisuutta ja kaikkien kanssa toimeen tulemista, mitkä kaikki ovat rehellisyyden ohella yhteisön kiinteyteen liittyviä arvoja. Toisten huomioiminen omana itsenään on keskeinen mentaliteetin piirre myös siten, että oman lähiympäristön ihmiset hyväksytään sellaisinaan, vaikka ei kaikesta oltaisikaan samaa mieltä tai joku havaitaan vajavaiseksi. Heidät hyväksytään osaksi omaa yhteisöä, jonka kanssa ollaan vuorovaikutuksessa erilaisuudesta ja erimielisyyksistä huolimatta. Saaristolaisen taidot yhdistyvät lähiympäristöön paneutumiseen. Ne johtavat tietynlaiseen elämän kokonaisuuden hallintaan ja hahmottamiseen. Taitojen suuri merkitys ilmenee siinä, että ihmisen arvostus yhteisössä on määräytynyt myös sen mukaan, millainen tekijä hän on, kuinka kätevä käsistään. Omavaraisuuden taito ja arvostus on kylän selviytymistä merellisessä luonnonympäristössä kylän sisäisen työnjaon turvin, varsin riippumattomana ulkomaailmasta. Se on myös yhteisyyden voimaa. Saaristolaisen omavaraisuus ja henkinen itseriittoisuus merkitsee, että omasta ympäristöstä otetaan tarvittava ja selvitään sillä mitä on. Kokemisen kannalta katsoen yksilöllisyyden ja yhteisyyden, yksilöllisen vapauden ja keskinäisen riippuvuuden yhdistyminen saaristolaiskylässä on kulttuurin ydinaluetta. Kylän ilmapiirissä ristiriitaiset tekijät vetävät eri suuntiin: toisaalta yhteisyys ja yhdenvertaisuus, jota yhteistyö tukee – toisaalta varallisuuserot ja muunlainen eriarvoisuus, kateus ja katkeruus. Erilaisten lahjojen anto ja toisten hienoviritteinen huomioiminen on ollut tärkeä osa keskinäisiä suhteita. Ne korostavat kyläläisten yhdessä elämistä ja yhteenkuuluvuutta huolimatta eroista ja erimielisyyksistä. Yksilö on voinut myös olla varma, ettei häntä hädän hetkellä jätetä yksin, vaan autetaan naapurien voimin. Tällä tietoisuudella on erittäin tärkeä merkitys ihmisten keskinäisissä suhteissa, koska se koskettaa olemassaolon perusteita. Yksilöt ovat myös tämän asian suhteen samassa asemassa varallisuudesta riippumatta. Salakuljetus samoin kuin talonpoikaispurjehdus oli toisaalta saaristolaisyhteisön voiman uhoa keskusvaltaa vastaan, eikä sitä pidetty tuomittavana. Suuryhteiskunnan taholta määritelty rikollinen toiminta ei saaristolaisyhteisön mielestä sitä ollut, mutta siihen liittyvät lieveilmiöt tuomittiin, jos ne asettuivat yhteisön moraalia vastaan. Tonttikaupan vaikutus saaristolaiskylään on ollut toisenlainen kuin viinan salakuljetuksen, vaikka ne molemmat ovat olleet keskusorienteista toimintaa. Tonttikaupan vaikutukset tunkeutuivat rajummin kylän sisäiseen systeemiin sitä hajottaen. Talot saivat helppoa rahaa, mutta kylän köyhemmän väen elinkeinot vaikeutuivat. Kesämökkikauppa kasvatti yhteisön sisäisiä ristiriitoja. Maanomistuksesta tuli suurin asukkaita ja heidän selviytymistään valikoiva tekijä saaristossa viime vuosisadalla. Keskuksen otteen kiristyminen tuntui vähitellen myös henkisessä ilmapiirissä. Kyläihmisen hienovaraisesti toisia huomioonottava mentaliteetti on vastakkainen keskuksen taloudellisesti ja henkisesti tukemalle haastavalle kilpailu-asenteelle. Monet haastateltavat toivat esiin näkemyksen, joka on vastakkainen sen modernin teesin kanssa, että entisaikojen yhteisöihmistä olisi vaivannut jonkinlainen yksilöllisyyden puute. Sukupolvien kesken on eroa. Vanhan, viime vuosisadan vaihteessa syntyneen sukupolven ihmiset koettiin erilaisina, jopa yksilöllisempinä ja henkisesti rikkaampina. Väitöskirja on ensimmäinen Turunmaan suomenkielisestä saaristosta tehty sosiaaliantropologian alaan kuuluva väitöskirja.

Päihdeperhe lastensuojelussa : kokemuksia Kalliolan setlementin lastensuojeluyksiköissä

Opinnäytetyömme liittyy Kalliolan setlementin Perhe elämään -projektiin, jonka tarkoituksena on kehittää uusia yhteistyöverkostoja ja tukimuotoja, joilla pystytään entistä paremmin huomioimaan päihdeperheen ja sen jokaisen perheenjäsenen avun ja tuen tarpeita. Työmme on taustatutkimus projektille. Työn tavoitteena on selvittää Kalliolan setlementin lastensuojelun työntekijöiden näkemyksiä päihdeperheiden lapsista, perhetyön hyödyistä päihdeperheille sekä koulutuksen ja tuen tarpeesta päihdeperheilmiötä kohtaan. Opinnäytetyössä käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto hankittiin alkukesän 2006 aikana haastattelemalla neljää Kalliolan setlementin lastensuojeluyksikön työryhmää. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin ryhmäkeskusteluja, jotka etenivät valittujen teemojen mukaisesti. Lisäksi ryhmäläisten toimintaa ja aktiivisuutta havainnoitiin keskustelun aikana. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksesta saadut tulokset osoittavat, että Kalliolan vastaanotto- ja nuorisokodeissa ei pystytä tekemään perhetyötä riittävästi. Työntekijöiden koulutus päihde- ja perhetyöstä on vähäistä. Koulutuksenpuutetta suurempi ongelma kuitenkin tutkimuksen mukaan on resurssien vähäisyys. Perhe elämään -projektin mahdollistamaa tukea perhetyön tekemiseen haastateltavat pitävät erittäin tervetulleena lisänä. Haastateltavien mielestä päihdeperhetausta näkyy nuorissa selkeimmin vastuun kantamisena perheestä sekä lojaalisuutena vanhempia kohtaan. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että perhetyöstä on hyötyä sekä perheelle että sen jäsenille. Perhetyön tekemiseen sekä yhteistyöhön lastensuojelun ja päihdetyön välillä pitääkin pystyä lisäämään voimavaroja entistä enemmän. Resursseja lisäämällä saadaan sekä päihdeperhettä että yhteiskuntaa hyödyttäviä tuloksia. Tutkimalla aihetta lisää voidaan saada selville keinoja hyödylliseen työskentelyyn aiheeseen liittyen. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe on esimerkiksi päihdehuollon työntekijöiden näkemykset päihdeperheistä, perhetyöstä ja yhteistyöstä lastensuojeluun. Kiinnostavaa on myös tietää miten Perhe elämään -projekti pystyy vastaamaan haastattelemiemme työryhmien odotuksiin.

Palveluiden laatu kuvantamisyksikössä

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää asiakkaiden mielipide palveluiden laadusta kuvantamisyksikössä, johon kuuluu yksi erikoissairaanhoidon ja kolme perusterveydenhuollon toimipistettä. Tutkimus on osa laajempaa Työn organisointi ja työnjako terveydenhuollon erityisaloilla -hanketta, joka toteutetaan yhteistyössä työelämän ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kanssa. Aineisto on kerätty ennen kuvantamisyksikössä tapahtunutta organisaatiomuutosta. Mukana on myös vertailu henkilöstön näkemyksiin. Tutkimus suoritettiin kyselylomaketutkimuksena ja aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti. Lomake pohjautui Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa kehitettyyn Ihmisläheinen hoito -mittariin. Mittaria muokattiin kuvantamisosastoille sopivaksi. Palveluiden laatua mitattiin 55 väittämällä. Lisäksi lomakkeessa oli taustatietokysymyksiä. Kyselylomakkeita jaettiin yli 500 kappaletta ja niitä palautettiin 453 kappaletta, joista 416 oli riittävästi täytetty. Ihmisläheisen hoidon katsottiin toteutuvan, jos vähintään 90 % vastaajista oli tyytyväisiä palveluihin. Henkilöstökysely suoritettiin Internetin avulla ja siihen vastasi 74 työntekijästä 40. Kaiken kaikkiaan asiakkaat olivat tyytyväisiä kuvantamisyksiköiden palveluihin, perusterveydenhuollon asiakkaat olivat hieman erikoissairaanhoidon asiakkaita tyytyväisempiä. Henkilöstön arvio palveluiden laadusta oli asiakkaita kriittisempi. Mittarin palveluiden laatuun liittyviä väittämiä tarkastellaan työssä sekä yksittäisinä kysymyksinä että kuuteen eri osa-alueeseen jaettuna. Yksittäisistä asioista parhaiksi arvioitiin henkilöstön käytös ja ammattitaito, yksityisyyden säilyminen tutkimuksen aikana sekä tutkimuksen ja hoidon perustuminen tarpeisiin. Vähiten tyytyväisiä oltiin mahdollisuuteen osallistua tutkimuksen ja hoidon suunnitteluun, tiedonsaantiin ja ahdistuksen lievittämiseen. Osa-alueista parhaat arvosanat saivat "Yhteisyyssuhteet, yksityisyys ja arvostus" sekä "Tunne-elämän huomioonottaminen", huonoimmat "Fyysistä terveyttä ylläpitävä ja edistävä hoito" sekä "Saavutettavuus". Ihmisläheinen hoito toteutui kolmella osa-alueella. Työn tuloksia voi käyttää pohjana vertailtaessa tilanteeseen organisaatiomuutoksen jälkeen. Jatkotutkimuksena voisi selvittää, kuinka asiakkaat voisivat saada enemmän päätäntävaltaa ja vaikutusmahdollisuuksia terveydenhuollossa. Avainsanat asiakastyytyväisyys, palveluiden laatu, kuvantamisyksikkö

Suomen Voimisteluliiton Puheenjohtaja 9/9 1960

Kirje

Suomen Voimisteluliiton Puheenjohtaja 9/6 1962

Kirje

Meliponini neotropicais: o gênero Partamona Schwarz, 1939 (Hymenoptera, Apidae, Apinae) - bionomia e biogeografia

This work, dedicated to the study of nesting habits of the species of the Neotropical genus Partamona Schwarz, is a sequence to the taxonomic revision recently published elsewhere. A total of 214 nests and nest aggregations of 18 species [Partamona epiphytophila Pedro & Camargo, 2003; P. testacea (Klug, 1807); P. mourei Camargo, 1980; P. vicina Camargo, 1980; P. auripennis Pedro & Camargo, 2003; P. combinata Pedro & Camargo, 2003; P. chapadicola Pedro & Camargo, 2003; P. nhambiquara Pedro & Camargo, 2003; P. ferreirai Pedro & Camargo, 2003; P. pearsoni (Schwarz, 1938); P. gregaria Pedro & Camargo, 2003; P. batesi Pedro & Camargo, 2003; P. ailyae Camargo, 1980; P. cupira (Smith, 1863); P. mulata Moure in Camargo, 1980; P. seridoensis Pedro & Camargo, 2003; P. criptica Pedro & Camargo, 2003; P. helleri (Friese, 1900)] were studied , including data about habitat, substrate, structural characteristics, construction materials and behavior. The descriptions of the nests are illustrated with 48 drawings. Partial data of the nests of P. bilineata (Say, 1837), P. xanthogastra Pedro & Camargo, 1997, P. orizabaensis (Strand, 1919), P. peckolti (Friese, 1901), P. aequatoriana Camargo, 1980, P. musarum (Cockerell, 1917) and P. rustica Pedro & Camargo, 2003 are also presented. Nests of P. grandipennis (Schwarz, 1951), P. yungarum Pedro & Camargo, 2003, P. subtilis Pedro & Camargo, 2003, P. vitae Pedro & Camargo, 2003, P. nigrior (Cockerell, 1925), P. sooretamae Pedro & Camargo, 2003 and P. littoralis Pedro & Camargo, 2003 are unknown. The species of Partamona build notable nest entrance structures, with special surfaces for incoming / exiting bees; some of them are extremely well-elaborated and ornamented, serving as flight orientation targets. All species endemic to western Ecuador to Mexico with known nesting habits (P. orizabaensis, P. peckolti, P. xanthogastra, P. bilineata, P. aequatoriana and P. musarum) build their nests in several substrates, non-associated with termitaria, such as cavities and crevices in walls, among roots of epiphytes and in bases of palm leaves, in abandoned bird nests, under bridges, and in other protected places, except P. peckolti that occasionally occupies termite nests. In South America, on the eastern side of the Andes, only P. epiphytophila and P. helleri nest among roots of epiphytes and other substrates, non-associated with termitaria. All other species studied (P. batesi, P. gregaria, P. pearsoni, P. ferreirai, P. chapadicola, P. nhambiquara, P. vicina, P. mourei, P. auripennis, P. combinata, P. cupira, P. mulata, P. ailyae, P. seridoensis, P. criptica and P. rustica) nest inside active termite nests, whether epigeous or arboreous. The only species that builds obligate subterranean nests, associated or not with termite or ant nests (Atta spp.) is P. testacea. Nests of Partamona have one vestibular chamber (autapomorphic for the genus) closely adjacent to the entrance, filled with a labyrinth of anastomosing pillars and connectives, made of earth and resins. One principal chamber exists for food and brood, but in some species one or more additional chambers are filled with food storage pots. In nests of P. vicina, there is one atrium or "false nest", between the vestibule and the brood chamber, which contains involucral sheaths, cells and empty pots. All structures of the nest are supported by permanent pillars made of earth and resins (another autapomorphy of the genus). The characters concerning nesting habits were coded and combined with morphological and biogeographic data, in order to hypothesize the evolutive scenario of the genus using cladistic methodology. The phylogenetic hypothesis presented is the following: (((((P. bilineata (P. grandipennis, P. xanthogastra)) (P. orizabaensis, P. peckolti)) (P. aequatoriana, P. musarum)) P. epiphytophila, P. yungarum, P. subtilis, P. vitae) (((((P. testacea (P. mourei, P. vicina)) (P. nigrior (P. auripennis, P. combinata))) (P. ferreirai (P. pearsoni (P. gregaria (P. batesi (P. chapadicola, P. nhambiquara)))))) ((((P. ailyae, P. sooretamae) P. cupira, P. mulata) P. seridoensis) P. criptica, P. rustica, P. littoralis)) P. helleri))). One area cladogram is presented. Dates of some vicariance / cladogenesis events are suggested. For bilineata / epiphytophila group, which inhabits the Southwestern Amazonia and the Chocó-Mexican biogeographical components, the origin of ancestral species is attributed to the Middle Miocene, when the transgressions of the Maracaibo and Paranense seas isolated the tropical northwestern South America from the eastern continental land mass. The next cladogenic event in the history of the bilineata / epiphytophila group is attributed to the Plio-Pleistocene, when the Ecuadorian Andes reached more than 3000 m, and the ancestral species was fragmented in two populations, one occupying the western Andes (ancestral species of the bilineata subgroup) and other the southwestern Amazon (ancestral species of the epiphytophila subgroup). Other aspects of the history of Partamona are also discussed.

Meliponini neotropicais: o gênero Partamona Schwarz, 1939 (Hymenoptera, Apidae)

Neotropical Meliponini: the genus Partamona Schwarz, 1939 (Hymenoptera, Apidae). The systematics and biogeography of Partamona Schwarz, a Neotropical genus of stingless bees (Meliponini, Apinae, Apidae), are revised. Seventeen new species are described: P. epiphytophila sp. nov., P. subtilis sp. nov., P. nhambiquara sp. nov., P. batesi sp. nov., P. yungarum sp. nov., P. vitae sp. nov., P. ferreirai sp. nov., P. gregaria sp. nov., P. auripennis sp. nov., P. nigrilabris sp. nov., P. combinata sp. nov., P. chapadicola sp. nov., P. seridoensis sp. nov., P. littoralis sp. nov., P. criptica sp. nov., P. rustica sp. nov. and P. sooretamae sp. nov. Partamona pseudomusarum Camargo, 1980, is considered as junior synonym of P. vicina Camargo, 1980. Types of P. grandipennis (Schwarz, 1951), P. xanthogastra Pedro & Camargo, 1996-1997, P. pearsoni (Schwarz, 1938), P. ailyae Camargo, 1980, P. pseudomusarum, P. vicina, P. mulata Moure in Camargo, 1980, P. aequatoriana Camargo, 1980, P. mourei Camargo, 1980, P. peckolti, (Friese, 1901), P. testacea (Klug, 1807), P. helleri (Friese, 1900) and P. musarum (Cockerell, 1917) were examined. Lectotypes of P. orizabaensis (Strand, 1919), and P. cupira (Smith, 1863) are designated. An identification key for the species and drawings of morphological characters are presented. A phylogenetic hypothesis, based mainly on morphological characters is proposed. Four groups are defined, considering the shape of mandible of workers and sternum VII of males: bilineata / epiphytophila group (western Amazon to México), including P. bilineata (Say), P. grandipennis, P. xanthogastra P. orizabaensis P. peckolti P. epiphytophila sp. nov., P. subtilis sp. nov., P. nhambiquara sp. nov., P. batesi sp. nov., P. yungarum sp. nov. and P. vitae sp. nov.; musarum group (Central Brazil, north of South America to Central America), including P. musarum, P. aequatoriana, P. vicina, P. mourei, P. pearsoni, P. ferreirai sp. nov., P. gregaria sp. nov. and P. testacea; nigrior group (Central Brazil to northeast of South America) including P. nigrior (Cockerell, 1925), P. auripennis sp. nov., P. nigrilabris sp. nov., P. combinata sp. nov., P. chapadicola sp. nov., P. seridoensis sp. nov. and P. littoralis sp. nov., and cupira group (southeastern and Central Brazil), including P. cupira, P. mulata, P. ailyae, P. sooretamae sp. nov., P. criptica sp. nov., P. rustica sp. nov. and P. helleri. Some geographic distribution patterns, congruent with that of other Meliponini bees, are commented.

Kansleri Veli Merikoski 8/5 1975

Kirje 8.5.1975

Kansanedustaja, kauppalanjohtaja 5/3 1958

Kirje 5.3.1958