The effect of treatment with calcitonin on vertebral fracture rate in osteoporosis.

The efficacy of treatments for osteoporosis does not become evident when evaluated by fracture incidence (FI). Vertebral FI decreased in all controlled studies on calcitonin, but not significantly. Small sample sizes and short periods of treatment may have masked a possible therapeutic benefit, but longer, controlled studies with sodium fluoride or etidronate in larger groups of patients also failed to show a decrease in FI. The present analysis of nine published, therapeutic studies which indicate the FI per year and the initial prevalence of vertebral fractures, examines the question of whether the initial prevalence of fractures has an effect on the subsequent incidence of new fractures and whether the therapeutic effects have to be evaluated as a function of the initial prevalence of fractures. Bearing in mind the differences in roentgenological evaluation and in the size and quality of the various studies, the analysis revealed (1) that in the control groups there was a higher FI in patients with more than three vertebral fractures at baseline (estimated odds ratio (OR) = 49, p = 0.011); (2) that a similar trend, although not statistically significant, was observed in treated patients; (3) that the groups of control patients treated for more than 1 year showed in general an increase in FI beyond the first year and that the reverse was true in treated patients. In conclusion, failure to allow for the initial prevalence of vertebral fractures at the individual level in therapeutic trials of calcitonin to treat osteoporosis and prevent new fractures might have contributed to the absence of a demonstrable benefit of the treatment in those studies.

Methamphetamine Inhibitor: Calcium Nitrate– What You Need to Know, 2006

Iowa agriculture depends on anhydrous ammonia as a low-cost form of nitrogen fertilizer on 61 percent of Iowa’s 12.4 million acres of corn. Now we find a threat to that source of nutrient—the theft of anhydrous ammonia for use in making a powerful, illegal narcotic called methamphetamine. Naturally, the fertilizer industry is outraged by the illegal and illicit use of our products. We want to play a role in preventing abuse in the future. By raising awareness, knowing how to respond and using the Meth Inhibitor, fertilizer dealers can assist law enforcement in combating this illicit use of a product important to Iowa farmers.

Metallogenic model of the Trepca Pb-Zn-Ag skarn deposit, Kosovo: Evidence from fluid inclusions, Rare Earth Elements, and stable isotope data

The Trepca Pb-Zn-Ag skarn deposit (29 Mt of ore at 3.45% Pb, 2.30% Zn, and 80 g/t Ag) is located in the Kopaonik block of the western Vardar zone, Kosovo. The mineralization, hosted by recrystallized limestone of Upper Triassic age, was structurally and lithologically controlled. Ore deposition is spatially and temporally related with the postcollisional magmatism of Oligocene age (23-26 Ma). The deposit was formed during two distinct mineralization stages: an early prograde closed-system and a later retrograde open-system stage. The prograde mineralization consisting mainly of pyroxenes (Hd(54-100)Jo(0-45)Di(0-45)) resulted from the interaction of magmatic fluids associated with Oligocene (23-26 Ma) postcollisional magmatism. Whereas there is no direct contact between magmatic rocks and the mineralization, the deposit is classified as a distal Pb-Zn-Ag skarn. Abundant pyroxene reflects low oxygen fugacity (<10(-31) bar) and anhydrous environment. Fluid inclusion data and mineral assemblage limit the prograde stage within a temperature range between 390 degrees and 475 degrees C. Formation pressure is estimated below 900 bars. Isotopic composition of aqueous fluid, inclusions hosted by hedenbergite (delta D = -108 to -130 parts per thousand; delta O-18 = 7.5-8.0 parts per thousand), Mn-enriched mineralogy and high REE content of the host carbonates at the contact with the skarn mineralization suggest that a magmatic fluid was modified during its infiltration through the country rocks. The retrograde mineral assemblage comprises ilvaite, magnetite, arsenopyrite, pyrrhotite, marcasite, pyrite, quartz, and various carbonates. Increases in oxygen and sulfur fugacities, as well as a hydrous character of mineralization, require an open-system model. The opening of the system is related to phreatomagmatic explosion and formation of the breccia. Arsenopyrite geothermometer limits the retrograde stage within the temperature range between 350 degrees and 380 degrees C and sulfur fugacity between 10(-8.8) and 10(-7.2) bars. The principal ore minerals, galena, sphalerite, pyrite, and minor chalcopyrite, were deposited from a moderately saline Ca-Na chloride fluid at around 350 degrees C. According to the isotopic composition of fluid inclusions hosted by sphalerite (delta D = -55 to -74 parts per thousand; delta O-18 = -9.6 to -13.6 parts per thousand), the fluid responsible for ore deposition was dominantly meteoric in origin. The delta S-31 values of the sulfides spanning between -5.5 and +10 parts per thousand point to a magmatic origin of sulfur. Ore deposition appears to have been largely contemporaneous with the retrograde stage of the skarn development. Postore stage accompanied the precipitation of significant amount of carbonates including the travertine deposits at the deposit surface. Mineralogical composition of travertine varies from calcite to siderite and all carbonates contain significant amounts of Mn. Decreased formation temperature and depletion in the REE content point to an influence of pH-neutralized cold ground water and dying magmatic system.

Multivitamins/multiminerals in Switzerland: not as good as it seems.

BACKGROUND: Multivitamin/multimineral (MVM) supplements are commonly consumed by the general population, but little is known regarding their composition and compliance with local regulations. We assessed the composition and compliance with regulations [no indication in the label of vitamin/minerals amounting <15% of the acceptable daily intake (ADI)] of MVM available in Switzerland. METHODS: The composition of vitamin/minerals supplements was obtained from the Swiss drug compendium, the Internet, pharmacies, parapharmacies and supermarkets. MVM was defined as the presence of at least 5 vitamins and/or minerals. RESULTS: Of the 254 vitamin/mineral supplements collected, 95 (37%) were considered as MVM. The most frequent vitamins were B₆ (73.7%), C (71.6%), B₂ (69.5%) and B₁ (67.4%); the least frequent were K (17.9%), biotin (51.6%), pantothene (55.8%) and E (56.8%). Approximately half of MVMs provided >150% of the ADI for vitamins. The most frequent minerals were zinc (66.3%), calcium (55.8%), magnesium (54.7%) and copper (48.4%), and the least frequent were fluoride (3.2%), phosphorous (17.9%), chrome (22.1%) and iodine (25%). More than two thirds of MVMs provided between 50 and 150% of the ADI for minerals, and few MVMs provided >150% of the ADI. While few MVMs provided <15% of the ADI for vitamins, a considerable fraction did so for minerals (32.7% for magnesium, 26.1% for copper and 22.6% for calcium). CONCLUSION: There is a great variability regarding the composition of MVMs available in Switzerland. Several MVM do not comply with Swiss regulations, which calls for monitoring and corrective measures.

Procedure to characterize microroughness of optical thin films: application to ion-beam-sputtered vacuum-ultraviolet coatings

A method for characterizing the microroughness of samples in optical coating technology is developed. Measurements over different spatial-frequency ranges are composed into a single power spectral density (PSD) covering a large bandwidth. This is followed by the extraction of characteristic parameters through fitting of the PSD to a suitable combination of theoretical models. The method allows us to combine microroughness measurements performed with different techniques, and the fitting procedure can be adapted to any behavior of a combined PSD. The method has been applied to a set of ion-beam-sputtered fluoride vacuum-UV coatings with increasing number of alternative low- and high-index layers. Conclusions about roughness development and microstructural growth are drawn.

Geochemical exploration in the Montseny Mountains (NE Spain)

A five year program of systematic multi-element geochemical exploration of the Catalonian Coastal Ranges has been initiated by the Geological Survey of Autonomic Government of Catalonia (Generalitat de Catalunya) and the Department of Geological and Geophysical Exploration (University of Barcelona). This paper reports the first stage results of this regional survey, covering an area of 530 km2 in the Montseny Mountains, NE of Barcelona (Spain). Stream sediments for metals and stream waters for fluoride were chosen because of the regional characteristics. Four target areas for future tactic survey were recognized after the prospect. The most important is a 40 km* zone in the Canoves-Vilamajor area, with high base metal values accompanied by Cd, Ni, Co, As and Sb anomalies. Keywords: Catalanides. Geochemical exploration. Stream sediments. Base metal anomalies. Principal Component Analysis.

Determination of meropenem in plasma and filtrate-dialysate from patients under continuous veno-venous haemodiafiltration by SPE-LC.

Meropenem, a carbapenem antibiotic displaying a broad spectrum of antibacterial activity, is administered in Medical Intensive Care Unit to critically ill patients undergoing continuous veno-venous haemodiafiltration (CVVHDF). However, there are limited data available to substantial rational dosing decisions in this condition. In an attempt to refine our knowledge and propose a rationally designed dosage regimen, we have developed a HPLC method to determine meropenem after solid-phase extraction (SPE) of plasma and dialysate fluids obtained from patients under CVVHDF. The assay comprises the simultaneous measurement of meropenem's open-ring metabolite UK-1a, whose fate has never been studied in CVVHDF patients. The clean-up procedure involved a SPE on C18 cartridge. Matrix components were eliminated with phosphate buffer pH 7.4 followed by 15:85 MeOH-phosphate buffer pH 7.4. Meropenem and UK-1a were subsequently desorbed with MeOH. The eluates were evaporated under nitrogen at room temperature (RT) and reconstituted in phosphate buffer pH 7.4. Separation was performed at RT on a Nucleosil 100-5 microm C18 AB cartridge column (125 x 4 mm I.D.) equipped with a guard column (8 x 4 mm I.D.) with UV-DAD detection set at 208 nm. The mobile phase was 1 ml min(-1), using a step-wise gradient elution program: %MeOH/0.005 M tetrabutylammonium chloride pH 7.4; 10/90-50/50 in 27 min. Over the range of 5-100 microg ml(-1), the regression coefficient of the calibration curves (plasma and dialysate) were >0.998. The absolute extraction recoveries of meropenem and UK-1a in plasma and filtrate-dialysate were stable and ranged from 88-93 to 72-77% for meropenem, and from 95-104 to 75-82% for UK-1a. In plasma and filtrate-dialysate, respectively, the mean intra-assay precision was 4.1 and 2.6% for meropenem and 4.2 and 3.7% for UK-1a. The inter-assay variability was 2.8 and 3.6% for meropenem and 2.3 and 2.8% for UK-1a. The accuracy was satisfactory for both meropenem and UK-1a with deviation never exceeding 9.0% of the nominal concentrations. The stability of meropenem, studied in biological samples left at RT and at +4 degrees C, was satisfactory with < 5% degradation after 1.5 h in blood but reached 22% in filtrate-dialysate samples stored at RT for 8 h, precluding accurate measurements of meropenem excreted unchanged in the filtrate-dialysate left at RT during the CVVHDF procedure. The method reported here enables accurate measurements of meropenem in critically ill patients under CVVHDF, making dosage individualisation possible in such patients. The levels of the metabolite UK-1a encountered in this population of patients were higher than those observed in healthy volunteers but was similar to those observed in patients with renal impairment under hemodialysis.

Lipase Improvement: Goals and strategies

Lipases have received great attention as industrial biocatalysts in areas like oils and fats processing, detergents, baking, cheese making, surface cleaning, or fine chemistry . They can catalyse reactions of insoluble substrates at the lipid-water interface, preserving their catalytic activity in organic solvents. This makes of lipases powerful tools for catalysing not only hydrolysis, but also various reverse reactions such as esterification, transesterification, aminolysis, or thiotransesterifications in anhydrous organic solvents. Moreover, lipases catalyse reactions with high specificity, regio and enantioselectivity, becoming the most used enzymes in synthetic organic chemistry. Therefore, they display important advantages over classical catalysts, as they can catalyse reactions with reduced side products, lowered waste treatment costs, and under mild temperature and pressure conditions. Accordingly, the use of lipases holds a great promise for green and economical process chemistry.

Identification of promising antigenic components in latent fingermark residues

An analysis of latent fingermark residues by Sodium-Dodecyl-Sulfate PolyAcrylamide Gel Electrophoresis (SDS-PAGE) followed by silver staining allowed the detection of different proteins, from which two major bands, corresponding to proteins of 56 and 64 kDa molecular weight, could be identified. Two other bands, corresponding to proteins of 52 and 48 kDa were also visualizable along with some other weaker bands of lower molecular weights. In order to identify these proteins, three antibodies directed against human proteins were tested on western blots of fingermarks residues: anti-keratin 1 and 10 (K1/10), anti-cathepsin-D (Cat.D) and anti-dermcidin (Derm.). The corresponding antigens are known to be present in the stratum corneum of desquamating stratified epithelium (K1/10, Cat.D) and/or in eccrine sweat (Cat.D, Derm.). The two major bands were identified as consistent with keratin 1 and 10. The pro-form and the active form of the cathepsin-D have also been identified from two other bands. Dermcidin could not be detected in the western blot. In addition, these antibodies have been tested on latent fingermarks left on polyvinylidene fluoride (PVDF) membrane, as well as on whitened and non-whitened paper. The detection of fingermarks was successful with all three antibodies.

Epäpuhtaudet sinkin uutossa

Työssä tutkittiin metalli- ja anioniepäpuhtauksien myötäuuttautumista sinkin mukana di(2-etyyliheksyyli)fosforihappoalla (D2EHPA). Laboratoriokokeissa selvitettiin pH:n vaikutusta metalliepäpuhtauksien uuttautumiseen pH-alueella -O, l... 3 sekä pesujen vaikutusta sinkillä ladatun orgaanisen faasin metallipitoisuuksiin. Kokeita tehtiin sekä synteettisillä että autenttisilla prosessiliuoksilla. Anionikokeissa tutkittiin raudan ja sinkin vaikutusta kloridin ja fluoridin uuttautumiseen. Synteettisillä liuoksilla tehdyissä kokeissa tutkittiin kadmiumin, koboltin, nikkelin, kuparin sekä antimonin uuttautumista sinkkisulfaattiliuoksesta. Kokeissa havaittiin D2EHPA:n uuttavan sinkkiä selvästi em. metalleja paremmin. Sinkki uuttautui sulfaattiliuoksesta lähes täydellisesti tasapaino-pH:n ollessa yli 2,3. Sinkin jälkeen muista metalleista uuttautui eniten kadmium ja järjestyksessä sitten kupari, koboltti ja nikkeli. Epäpuhtausmetallien myötäuuttautumista lisääntyi uuton tasapaino-pH:n kasvaessa ja väheni sinkkilatauksen kasvaessa. Kahdella peräkkäisellä pesuaskeleella, joissa ensimmäinen pesuliuos sisälsi 5 g/L rikkihappoa ja toinen sekä 15 g/L rikkihappoa että 5 g/L sinkkiä saatiin kaikkien epäpuhtausmetallien pitoisuudet jäämään alle 3 mg/L. Antimonin uuttokokeissa huomattiin antimonin uuttautuvan täydellisesti D2EHPA:lla pH:sta riippumatta pH-alueella0...3. Prosessiliuoksilla tehdyissä kokeissa todettiin D2EHPA:n pystyvän tehokkaasti erottamaan sinkin magnesiumista ßzn,Mg ˜107 ja kadmiumista ßzn,cd ˜106. Havaittiin myös, että mitä suurempi sinkki- ja rautalataus orgaanisessa faasissa on sitä vähemmän magnesiumia ja kadmiumia uuttautuu. Ensimmäisessä pesussa saatiin sekä kadmiumin että magnesiumin pitoisuudet putoamaan keskimäärin 0,1 mg/L eli 30 alkuperäisestä pitoisuudesta. Toisella pesuaskeleella ei enää ollut vaikutusta kadmiumin ja magnesiumin pitoisuuksiin orgaanisessa faasissa. Kokeissa havaittiin myös, että D2EHPA:n latausasteen ylittäessä 0,7 alkaa sinkki-D2EHPA-kompleksit polymeroitua ja faasit eivät enää selkeytyneet helposti. Anionikokeissa huomattiin, ettei D2EHPA uuttanut kloridi tai fluoridi sinkin tai raudan mukana. D2EHPA:n havaittiin myös itsessään sisältävän hieman kloridia.

Siistausmassan saostuksessa kiekkosuodattimella käytettävän suodatinväliaineen testaus ja kehittäminen

Työn aiheena on siistausmassan saostuksessa käytettävä kiekkosuodatinväliaine ja tarkoituksena selvittää lankamateriaalien ja pinnoitusaineiden vaikutusta väliaineen likaantumisherkkyyteen ja suodatusteknisiin ominaisuuksiin. Siistauslaitosten ongelmana on suodatinväliaineen likaantuminen massassa olevien tahmo- ja painoväripartikkelien johdosta. Tällä hetkellä siistauslaitosten kiekkosuodatinpussien valmistuksessa käytetään pääasiassa polypropeeni- ja polyvinylideenifluoridimonofilamenttilankoja, joiden lianhylkivyys on osoittautunut huonoksi. Uusiksi lankamateriaaleiksi tutkimuksiin valittiin Easy Kleen I, Easy Kleen II, Hyflon, Halar ja Polyesteri. Tulosten perusteella Easy Kleen I ja II monofilamenttilangoista kudotun suodatinkankaan lianhylkivyys on polypropeeni- ja polyvinylideenifluoridimonofilamenttilangoista kudottua kangasta parempi. Suodatusteknisissä ominaisuuksissa ei materiaalien välillä havaittu merkittävää eroa. Easy Kleen monofilamenttilangat näyttävät soveltuvan myös keittokutistumiltaan ja mekaanisilta ominaisuuksiltaan kiekkosuodatinpussien materiaaleiksi. Polypropeeni- ja polyesterimonofilamenettilangoista kudottujen suodatinkankaiden pinnoittamisessa käytettiin hydrofiilisiä ja hydrofobisia pinnoitusaineita. Tulosten perusteella on mahdollista parantaa suodatinkankaan lianhylkivyyttä pinnoittamalla. Pinnoitettu kangas on myös suodatusteknisiltä ominaisuuksiltaan toimiva. Ongelmaksi suodatinkankaiden pinnoittamisessa saattaa kuitenkin muodostua pinnoituslämpötila, jossa kangas kutistuu asennuskelvottomaksi.

Rinnakkaispolttolaitoksen ympäristöntarkkailusuunnitelma

Diplomityössä päivitetään voimalaitoksen ympäristöntarkkailusuunnitelma vastaamaan uudistuneen ympäristöluvan ja lainsäädännön edellytyksiä. Työssä tutkitaan leijupetikatti-loiden tulipesän lämpötiloja, savukaasun viipymäaikoja tulipesässä, leijukerroskattiloiden päästöjä, päästöjen jatkuvatoimista mittaamista sekä päästöjen seurantaa ja raportointia. Tulipesän lämpötiloja mitattiin kupla- ja kiertoleijukattiloilla. Tuloksien perusteella havait-tiin kiertoleijukattilan tulipesän alaosan lämpötilojen olevan lähes riippumaton pedin lämpötilasta ja höyrykuormasta. Tulipesän yläosassa lämpötilat nousevat höyrykuorman kasvaessa, mutta pedin lämpötilalla ei havaittu vaikutusta tulipesän yläosassakaan. Molemmilla kattiloilla havaittiin voimakas vaakatasoinen lämpötilaprofiili. Kuplaleijukattilalla sekä höyrykuorma että pedin lämpötila vaikuttivat tulipesän lämpötilaan. Savukaasun teoreettiset viipymäajat laskettiin kiertoleijukattilalle. Laskelmien ja mittauksien perusteella havaittiin kattilalla mahdollisuus saavuttaa savukaasun kahden sekunnin viipymäaika 850 ºC lämpötilassa. Kattilan käyttäytymisen aukottomaksi selvittämiseksi kaikilla polttoaineseoksilla ja höyrykuormilla tarvitaan lisää toimenpiteitä kattilalla ja lisää tulipesän lämpötilamittauksia. Leijukerroskattiloiden päästöjen syntymistä ja hallintaa tutkittiin teoreettisesti kirjallisuustutkimuksena. Tutkittuihin päästöihin kuuluivat typen oksidit, rikkidioksidi, hiukkaset, hiilimonoksidi, orgaaninen kokonaishiili, suolahappo, fluorivety, raskasmetallit sekä dioksiinit ja furaanit. Jatkuvatoimisten päästömittausmittauslaitteiden toimintaperiaatteita selvitettiin kirjalli-suustutkimuksena. Samoin selvitettiin jatkuvatoimisten päästömittauslaitteiden virhelähtei-tä. Päästömittauslaitteille laadittiin pitkän ja lyhyen ajan laadunvarmistussuunnitelma. Ha-vaittiin, että nykyiset jatkuvatoimiset päästömittauslaitteet eivät täytä kaikkia uusia laatu-kriteereitä. Päästöjen jatkuvatoimiseen seuraamiseen työssä suunniteltiin uusi valvomonäyttö. Uuden näytön avulla tehostetaan päästöjen valvontaa. Päästöjen raportointiin työssä suunniteltiin vuorokausiraportti. Raporttiin kerätään jatkuva-toimisten päästömittauslaitteiden puolen tunnin keskiarvot. Raportin tarkastaa, allekirjoittaa ja arkistoi vuorossa oleva operaattori.

Fluoriditasetarkastelu ja päästöjen hallinta ferrokromi- ja terästeollisuudessa

Työn alkuosassa kartoitettiin AvestaPolarit –yhtiöiden Tornion tehtaiden keskeiset fluoridilähteet kuten fluspaatti, valukuonat, valupulverit ja fluorivetyhappo. Valupulverien ja kuonien haihtumis- ja liukoisuuskäyttäytymistä valaistiin kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten avulla. Tutkimustuloksia sovellettiin pääpiirteittäin Tornion tehtaiden tilanteeseen ottamalla huomioon tekijät, jotka saattoivat lieventää tai vahvistaa fluoridien vaikutusta ympäristöön. Yleisesti fluoridien ympäristö- ja terveysvaikutukset arvioitiin vähäisiksi. Työn kokeellisessa osassa määritettiin Tornion tehtaiden ferrokromitehtaan, terässulaton, kuumavalssaamon ja kylmävalssaamon fluoriditaseet. Jokaisen osastojen syötteiden fluoridipitoisuudet selvitettiin tuottajien ilmoittamien tuotekoostumuksien, spesifikaatioiden ja fluoridianalyysien perusteella. Fluoridien kokonaismäärät laskettiin jokaiselle syötteelle ja ne suhteutettiin kunkin osaston vuoden 2001 tuotantotasoon. Tasetarkastelussa suurimpina fluoridisyötteinä nousivat odotetusti esiin terässulaton käyttämä kuonanmuodostaja-aine fluspaatti (CaF2) ja kylmävalssaamon peittaushappo, 70 prosenttinen fluorivetyhappo (HF). Lisäksi muita merkittäviä syötteitä olivat kylmävalssaamon käyttämä kalkkipitoinen sekakuona ja ferrokromitehtaan sulatuskoksi. Tuotoksien eli päästöjen fluoridipitoisuudet saatiin selville päästömittauksin. Jätevesistä otettiin pääosin viikoittaisia kokoomanäytteitä, jotka analysoitiin tehtaan laboratoriossa. Kaasumaiset tuotokset oli määritetty kertamittauksien perusteella. Kiinteiden tuotoksien eli sakkojen ja kuonien fluoridimittaukset suoritettiin 3 sulatuksen kuonanäytteistä ja sakan vuosinäytteestä. Tuotoksista suurimmat ominaispäästökertoimet olivat juuri terässulaton AOD-konvertterin ja senkkauunin kuonilla ja kylmävalssaamon neutraloidulla regenerointisakalla ja neutralointisakoilla. Näistä ei aiheutunut varsinaista päästöä lähiympäristöön, koska sakat ja kuonat loppusijoitetaan tehtaan kaatopaikalle tai niitä käytetään liukenemattomassa muodossa. Tornion tehtaiden fluoridisyötteiden ja -tuotoksien mittausepätarkkuudet vaikuttivat fluoriditaseeseen. Ferrokromitehtaan fluoridisyötteet olivat kokonaismäärältään selvästi suurempia kuin tuotokset. Terässulaton fluoriditaseen tuotokset olivat suurempia kuin syötteet ja kylmävalssaamon syötteet sekä tuotokset olivat karkeasti arvioiden samaa suuruusluokkaa. Kuumavalssaamon fluoridisyötteet ja -tuotokset olivat mitättömiä. Fluoriditaseen epävarmuustekijöitä voidaan vähentää suorittamalla esimerkiksi useita fluoridimittauksia kaasumaisista päästöistä.

Lipase Improvement: Goals and strategies

Lipases have received great attention as industrial biocatalysts in areas like oils and fats processing, detergents, baking, cheese making, surface cleaning, or fine chemistry . They can catalyse reactions of insoluble substrates at the lipid-water interface, preserving their catalytic activity in organic solvents. This makes of lipases powerful tools for catalysing not only hydrolysis, but also various reverse reactions such as esterification, transesterification, aminolysis, or thiotransesterifications in anhydrous organic solvents. Moreover, lipases catalyse reactions with high specificity, regio and enantioselectivity, becoming the most used enzymes in synthetic organic chemistry. Therefore, they display important advantages over classical catalysts, as they can catalyse reactions with reduced side products, lowered waste treatment costs, and under mild temperature and pressure conditions. Accordingly, the use of lipases holds a great promise for green and economical process chemistry.

Eri kulttuuritaustaisen asiakkaan terveystottumukset suun hoidossa

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata tietoa suuhygienia-, fluorin käyttö- ja ravintotottumuksista sekä hammashoitopalveluiden käytöstä eri maissa. Tavoitteena oli syventää suuhygienistin tietoutta eri kulttuuritaustaisen asiakkaan suun terveyteen liittyvien tottumusten ja terveyskäyttäytymisen erityispiirteistä. Tämä opinnäytetyö on osa terveydenhuollon koulutushanketta Näyttöön perustuvan monikulttuurisen suun terveydenhoitotyön kehittäminen.Haimme tietoa pääasiassa Pubmed- ja Helka-tietokannoista seuraavilla asiasanoilla: suuhygienia, suunhoito ja maahanmuuttajat, ravitsemustottumukset, sokerin käyttö, ksylitoli, fluori, eroosio, hammashoitopalvelujen käyttö, hammashoitopelko ja tulkkipalvelut. Englanniksi hakusanat olivat oral hygiene, oral health, dental health habits, nutrition, dental erosion, xylitol ja fluoride sekä niiden eri muodot. Kirjallisuuskatsauksen perusteella suun terveyteen liittyviin suotuisiin tottumuksiin kuuluvat omaehtoinen suunhoito, suun terveyttä edistävä ravitsemus, ksylitolin ja fluorin käyttö, sekä säännölliset hammashoitokäynnit.Tutkimusten perusteella useissa Euroopan, Lähi-Idän, Aasian ja Afrikan maissa suun puhdistus ei ollut suun terveyden näkökulmasta riittävää. Monet tutkimukseen osallistuneet kokivat tarvitsevansa ohjausta suun itsehoidossa. Kehitysmaissa liikalihavuuden ihannointi, sokerin käyttö ja toisaalta aliravitsemus vaikuttivat suun terveyteen. Virvoitusjuomien runsas käyttö ilmeni eroosiona lähes kaikkialla maailmassa. Ksylitolin terveysvaikutuksia ei tunnettu riittävästi ja se saatettiin rinnastaa makeisiin. Karieksen sairastaminen oli maailmanlaajuisesti yleistä ja hammashoitoon hakeuduttiinkin lähinnä akuuteissa tapauksissa. Juomaveden fluoraus oli kehitysmaissa paras karieksen ehkäisykeino, sillä muut fluorituotteet olivat vaikeasti saatavissa.Opinnäytetyömme haastaa suun terveydenhuollon ammattilaisia kehittämään erilaisia kulttuurisensitiivisiä terveysneuvontakeinoja, jotta maahanmuuttajien suun hoitotottumukset saataisiin suunnattua suotuisammiksi. Esimerkiksi oikeanlaisten suunhoitovälineiden rinnalla islaminuskoisilla purutikku Miswakia voidaan käyttää hyvänä puhdistuksen motivointikeinona sen kulttuuriläheisyyden vuoksi.