786 resultados para strateginen kulttuuri
Resumo:
Tässä katsauksessa on käsitelty aluetalouksia mahdollisimman monipuolisesti väestön, yritysten, tuotannon ja työllisten näkökulmista eri aluetasoilla. Sekä mennyttä kehitystä että ennusteita tulevasta on esitelty. Tärkeimpinä ennusteina on käytetty Tilastokeskuksen väestöennustetta tämän vuoden syyskuulta ja ETLA:n alue- ja toimialaennustetta tämän vuoden lokakuulta. Historiatilastot ovat pääasiassa Tilastokeskuksen StatFin-tilastokannasta ja TEM:n Toimiala Onlinesta. Käsittelytapana on ollut se, että ensin on esitelty maakuntien %-muutosennusteita ja sitten ELY-alueen seutukuntien ja kuntien toteutuneita %-muutoksia. Aikajänne on vaihdellut muutamasta vuodesta vuosikymmeniin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ELY-alueen molemmat maakunnat ovat selvinneet ja pärjäävät ennusteiden mukaan jatkossakin varsin hyvin muihin maakuntiin verrattuna. Seutukuntatasolla on kuitenkin havaittavissa polarisaatiota suurten työssäkäyntikeskusten hyväksi syrjäisten seutukuntien kustannuksella niin koko maassa kuin maakunnissakin. Tämä tendenssi tulee todennäköisesti vain voimistumaan kuluvalla vuosikymmenellä.
Resumo:
Vuonna 2003 julkaistun Järvilohistrategian toimenpiteiden avulla on pyritty parantamaan järvilohikannan tilaa. Tämä järvilohen hoito-ohjelma korvaa järvilohistrategian toimenpideosan ja päivittää keskeiset kannan hoitoon liittyvät taustatiedot. Järvilohi on määritelty vuoden 2010 Suomen uhanalaisten lajien punaisessa kirjassa äärimmäisen uhanalaiseksi yhdessä meritaimenen, meriharjuksen ja Saimaan nieriän kanssa. Pitkän aikavälin tavoitteena on järvilohen palautuminen vähitellen luontaisen elinkierron piiriin, vesiviljelyn sekä istutusten osuutta samalla pienentäen. Nykytilanteessa vesiviljelyn rooli on kuitenkin vielä hyvin tärkeä. Järvilohen perinnöllisestä monimuotoisuudesta on syytä olla huolissaan. Perinnöllinen monimuotoisuus on tutkimuksin osoitettu heikoksi ja tutkimushavainnot mm. viittaavat järvilohen poikasen heikkoon kilpailukykyyn tilanteessa, jossa samasta elinalueesta on kilpailemassa samanikäisiä järvitaimenen poikasia. Järvilohi-istutukset eivät vielä vastaa asetettua 100 000 vaelluspoikasen tavoitetta. Järvilohistrategian julkaisua edeltävänä kahdeksana vuonna istutettiin keskimäärin 87 200 vaelluspoikasta vuosittain Pielisjokeen, mutta strategian julkaisusta lähtien istukasmäärä on jäänyt keskimäärin 69 200 vaelluspoikaseen vuodessa. Istutusmäärän aleneminen johtuu pääasiassa viljelylaitosten huonoista poikasvuosista, jolloin poikasia oli käytettävissä tavallista vähemmän. Myöskään emokalamäärätavoite, 100 emokalaa vuosittain Pielisjoesta, ei ole toteutunut. Keskimääräinen emokalamäärä on kuitenkin noussut 36:sta 49:ään edellä mainittuina ajankohtina. Tilannetta yritetään jatkossa korjata myös rasvaeväleikkausmenetelmän avulla. Rasvaeväleikatut kalat on tarkoitettu kalastettaviksi, mutta rasvaevälliset kalat on vapautettava takaisin vesistöön. Tavoitteena on nostaa järvilohen alamitta 60 senttimetriin koko järvilohen elinalueella. Järvilohen suojelun kannalta tarpeellisia kalastusrajoituksia on asetettu vaihtelevasti eri puolilla järvilohen elinaluetta, mutta toimenpiteet eivät ole kattavia eivätkä riittäviä. Kalastusoloja edistetään lähivuosina erillisen ´Saimaan lohikalojen kestävän kalastuksen edistäminen´ -hankkeen (LIFE+/ Tiedotus ja Viestintä) Saimaan järvilohen hoito-ohjelma | 23 sekä SVK:n ja Etelä-Savon ELY-keskuksen kestävää kalastusta edistävien hankkeiden avulla. Lisäapua kalastuskuolevuuden alentamiseen on saatu norpparajoituksista. Kalastuksen sopeuttaminen, ottaen huomioon kalastuskulttuuri, jolle on tyypillistä monien eri lajien yhtäaikainen ja monimuotoinen kalastus sekä päätöksentekojärjestelmän monitasoisuus, on tehtävänä hyvin haasteellinen. Muutoshakemus Ala-Koitajoen virtaamaan lisäämisestä on edennyt myönteisesti yhdessä Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muutoshakemusten kanssa, mutta lopullisia ratkaisuja ei vielä ole saatu. Kaikki kolme hakemusasiaa ovat parhaillaan Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Ohjelma kattaa yhteensä 34 seitsemään osakokonaisuuteen jaettua toimenpidettä perusteluineen. Osa toimenpiteistä on jo osittain toteutettu, osa jäänyt toteutumatta ja osa on kokonaan uusia. Toimenpiteitä ei kalastuksen osalta pystytä kaikilta osin tässä ohjelmassa määrittelemään aivan tarkkaan, vaan ne on paikallisesti sovitettava, ottaen huomioon jo olemassa olevat rajoitukset, kalastusolosuhteet ym. asiaan vaikuttavat tekijät. Täydentävien sekä vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttöä tulee harkita mm. silloin, jos perustoimenpiteiden avulla ei pystytä saavuttamaan hoito-ohjelmalle asetettuja keskeisiä tavoitteita. Lieksanjoen – Pielisen alueella, ja mahdollisesti muilla erikseen päätettävillä alueilla, sovelletaan kaikkia tämän ohjelman toimenpiteitä siten, kuin siitä eri tahoilla erikseen neuvotellaan ja mahdollisesti tilanteen niin vaatiessa sovitaan.
Resumo:
Lapin nuorisopolitiikan kehittämisohjelman 2015 tavoitteena on: 1) parantaa Lapin nuorten hyvinvointia, tukea nuorten kasvua ja ehkäistä nuorten syrjäytymistä, 2) luoda kokonaisvaltainen näkemys nuorten monialaisten palvelujen järjestämisestä sekä 3) lisätä nuorten palveluja tuottavien monialaisten toimijoiden välistä yhteistyötä. Ohjelman lähtökohtana toimii nuorisolaki, joka koskee kaikkia alle 29-vuotiaita lapsia ja nuoria. Kehittämisohjelma sisältää valtakunnallisen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman 2012–2015 sekä nuorisotakuun alueellisia ja paikallisia tavoitteita. Kehittämisohjelma luo yhtenäisen kehikon nuorten hyvinvoinnin edistämiselle ja palveluiden kehittämiselle koko Lapin alueella. Se tarjoaa konkreettisen työvälineen kuntien nuorten ohjaus- ja palveluverkostoille sekä kaikille nuorten parissa toimiville ammattilaisille, alueviranomaisille ja päättäjille. Toimenpiteiden toteutuessa kehittämisohjelmasta hyötyvät Lapin nuoret, joiden hyvinvointi, elinolot ja palvelut paranevat. Kehittämisohjelma on laadittu maakunnallisena verkostoyhteistyönä, ja se pohjautuu lappilaisten toimijoiden tuottamaan kokemus ja asiantuntijatietoon. Valmisteluun on osallistunut laaja ja monialainen joukko nuorten parissa toimivia käytännön ammattilaisia, järjestö- ja hanketoimijoita, aluehallinnon edustajia, tutkijoita sekä nuoria eri puolilta Lappia. Lapin nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2015 sisältää kolme toimenpidekokonaisuutta: 1) yhteisöllisyys voimavarana, 2) sujuva koulutus- ja työllistymispolku sekä 3) itsenäinen arki. Toimenpidekokonaisuudet sisältävät yhteensä viisi tavoitelinjaa ja kaikkiaan 15 toimenpidettä. Toimenpidekokonaisuuksia toteutetaan alueellisena ja paikallisena monialaisena yhteistyönä huomioiden ohjelman läpäisevät arvot; yhteistyö, välittäminen ja luovuus. Toimenpiteiden toteutumisen visiona vuoteen 2015 on: Turvallisesti tulevaisuuteen tähtäävä nuori, jonka tukena on ennakoiva, nopeasti reagoiva ja yksilölliset tarpeet huomioon ottava laaja-alainen palvelujärjestelmä. Kehittämisohjelma on laadittu Lapin ELY-keskuksen toteuttamassa hankkeessa, joka on rahoitettu Euroopan sosiaalirahaston varoin.
Resumo:
Julkaisu on syntynyt Pohjois-Savon elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksessa suoritetun korkeakouluharjoittelun tuloksena. Alueellista maahanmuuttopolitiikkaa toteutetaan Itä-Suomessa kolmen maakunnan yhteistyönä. Selvitystyön tarkoituksena on ollut koota tuorein saatavilla oleva, koko Itä-Suomen alueen maahanmuuttajaväestöä koskeva tieto tiiviissä muodossa yhteen paikkaan. Selvityksessä Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maahanmuuttajaväestön tilannetta on taustoitettu lyhyellä Itä-Suomen väestönkehitystä kuvaavalla osiolla. Ulkomaalaisväestöä on tarkasteltu kuvaamalla sen määrää maakunnittain ja seutukunnittain. Myös humanitaarisin syin alueelle tulleiden määrää on kartoitettu. Lisäksi julkaisussa on eritelty Itä-Suomen ulkomaalaisväestöä kansalaisuuden, kielen ja sukupuolen mukaan. Ulkomaalaisväestön työllisyyttä on avattu tarkastelemalla työttömyysastetta maakunnittain ja seutukunnittain. Lisäksi selvityksessä on tarkasteltu työvoiman ulkopuolella olevan ulkomaalaisväestön määrää sekä ulkomaalaisten työnhakijoiden taustaa. Ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita on analysoitu keräämällä tietoa heidän määristään alueen yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ammatillisen toisen asteen oppilaitoksista. Opiskelun kansainvälistymisen tulevaisuutta ja maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia on lisäksi kartoitettu haastattelemalla oppilaitosten edustajia. Tässä julkaisussa maahanmuuttajalla tarkoitetaan ketä tahansa ulkomaalaistaustaista henkilöä. Ulkomaalaisuus voi määrittyä henkilön kansalaisuuden, kielen tai syntymävaltion mukaan.
Resumo:
Julkaisu sisältää yleisten kirjastojen kuntakohtaisia tilastoja vuodelta 2010. Tietoja on verrattu edelliseen vuoteen ja vuosien 2006 -2010 aikajaksolla sekä maakunnittain ja valtakunnalliseen keskiarvoon. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hoitaa laajennetulla toimialueella Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kirjastotoimen valtion aluehallintoa. Julkaisussa on myös katsaus Pohjois-Savon ELY –keskuksen toimenpiteistä alueella ja kirjastotoimen peruspalveluarvioinnista. Toimintaa kuvaavat tilastot ovat Itä-Suomen kolmesta maakunnasta: Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo. Vuonna 2010 alueella oli 54 kuntaa, joissa oli 100 kirjastoa ja 26 kirjastoautoa. Kirjastojen määrä väheni viidellä lähikirjastolla ja yhdellä laitoskirjastolla. Kirjastoautojen määrä säilyi ennallaan ja pysäkkien määrä väheni jokin verran. Kirjastojen aukiolotunnit lisääntyivät hiukan, samoin henkilötyövuodet. Kirjastojen lainaus ja kävijämäärät ovat olleet viime vuosina pienessä laskussa. Verkkokäyntejä tehtiin 5,2 miljoonaa kappaletta. Kirjastojen toimintakulut lisääntyivät noin neljä prosenttia, mutta uuden aineiston hankintakulut vähenivät yhden prosentin verran. Itä-Suomen kirjastoissa käydään edelleen runsaasti ja lainataan ahkerammin kuin maassa keskimäärin
Resumo:
Julkaisu sisältää yleisten kirjastojen kuntakohtaisia tilastoja vuodelta 2009. Toimintaa kuvaavia tilastoja on esitetty myös maakunnittain, läänialuejaolla ja koko Suomen lukuina sekä verrattu tilannetta aikaisempiin vuosiin. Tilastoaineisto on vuodelta 2009, joka oli viimeinen Itä-Suomen lääninhallituksen toimintavuosi ja siksi tässä julkaisussa käytetään läänialuejaolla olevaa tarkastelua. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus perustettiin 1.1.2010 ja siellä hoidetaan laajennetulla toimialueella Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kirjastotoimen valtion aluehallinto. Vuonna 2009 Itä-Suomen läänissä oli 54 kuntaa, joissa oli 106 kirjastoa ja 26 kirjastoautoa. Kirjastojen hallinnollisia muutoksia tai uusia seutukirjastojen perustamisia ei tapahtunut, mutta kolme kuntaa liittyi toiseen kuntaa ja kuntien määrä väheni kolmella. Itä-Suomen läänissä oli vuonna 2009 hallinnollisesti yhteisiä kirjastolaitoksia viisi kappaletta ja Mikkelin seudulla kuntien kahdenkeskisiä sopimuksia viidellä kunnalla, kaikkiin näihin kuului yhteensä 19 kunnankirjastoa. Kirjastojen lainaus ja kävijämäärät ovat olleet viime vuosina pienessä laskussa, mutta verkkokäyntien määrä on lisääntynyt paljon. Aukiolotuntien määrä ja kirjastoautopysäkkien määrä vähenivät. Kirjaston palkkaaman henkilöstön määrä väheni, samoin henkilöstömenot vähenivät. Tällä on ollut suora vaikutus kirjastojen aukiolotuntien vähenemiseen ja fyysisten käyntien vähenemiseen. Aineiston hankintamäärät kappaleina ja rahamääränä lisääntyivät. Vuosien 2008 ja 2009 välillä yleisten kirjastojen toimintaa kuvaavissa luvuissa ei tapahtunut suuria muutoksia lääni- ja maakuntatasolla. Kuntien väliset erot olivat kuitenkin melko suuret.
Resumo:
Ohjaava koulutus on osa valmentavaa työvoimakoulutusta. Ohjaava koulutus sisältää erilaisia koulutuksia, sitä on käytetty yleisnimenä koulutuksille, joiden tavoitteena on työelämään ja jatkokoulutukseen ohjaaminen. Tämänmuotoista työvoimakoulutusta on Suomessa järjestetty 1970-luvulta alkaen. Ohjaavaan koulutukseen on 2000-luvulla osallistunut vuosittain 12 000 – 22 000 opiskelijaa. Koulutuksen volyymillä ja siihen käytetyillä resursseilla mitaten on kyse merkittävästä koulutusmuodosta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa työvoimakoulutus on ollut aika ajoin kritiikin kohteena.Ohjaavan koulutuksen hyödyllisyys on ollut kiistanalainen ylipäänsä sen merkityksestä työllistymisen edistäjänä. 1990-luvulta alkaen työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuutta on seurattu varsin kattavasti, ja näissä tarkasteluissa ohjaavan koulutuksen tulokset ovat olleet työllistymisellä mitattuna varsin vaatimattomia tai suorastaan heikkoja. Tosin tehdyissä vaikuttavuustutkimuksissa ei yleensä ole eroteltu ohjaavaa koulutusta kaikesta valmentavasta koulutuksesta, jotka kattavat lisäksi maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukset sekä työnhakijoiden tietotekniikkakoulutukset ja kielikoulutukset. Ohjaavaa koulutusta on tarpeen tutkia laajemmin ura- ja elämänsuunnittelun välineenä. Samalla voidaan paikantaa ohjaava koulutus osana tarjolla olevia ohjauksellisia työvoimapalveluita. Saadun tiedon pohjalle on helpompi suunnitella myös koulutuksen vaikuttavuuden parantamiseen tähtäävät kehittämistoimet.
Resumo:
Lapin yleisissä kirjastoissa tilastoitiin asiakaskäyntejä lähes 1,9 miljoonaa vuonna 2009. Käyntejä kertyi 10,19 asukasta kohden, mikä on lähes neljä prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Verkkokäyntejä kirjastojen verkkopalveluihin tehtiin myös lähes 1,9 miljoonaa. Kirjastoista lainattiin aineistoja reilut 3,3 miljoonaa kappaletta, mikä tekee 18,19 asukasta kohden. Lainausmäärät laskivat noin neljä prosenttia edellisestä vuodesta. Kirjastoautoista lainattiin 15,5 prosenttia kaikista kirjastolainoista. Lapin yleisissä kirjastoissa tehtiin 175, 87 henkilötyövuotta, joista 78 prosenttia oli kirjastoammatillisia. Kirjaston palkkaama henkilöstö osallistui täydennyskoulutuksiin keskimäärin 4,4 kertaa vuodessa, mikä on vielä hieman vähemmän kuin vähimmäistavoitteena oleva kuusi täydennyskoulutuspäivää vuodessa. Lapin yleisten kirjastojen toimintamenot kasvoivat vain 0,1 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2009. Kirjastojen toimintamenot olivat 1 prosentti Lapin kuntien toimintamenoista. Kirjastojen toimintamenot asukasta kohden olivat 58,61 euroa vuonna 2009.
Resumo:
Luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa maaseutuympäristöjen vesistönsuojelua sekä auttaa arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä kohteita. Kemijokivarren kylät valikoituivat suunnittelualueeksi, koska kylissä on useita aktiivitiloja sekä halu hoitaa kaunista kulttuuri- ja kylämaisemaa. Kemijoki on myös kuuluisa tulvaniityistään. Lisäksi alueella on jo ennestään lukuisia maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia. Tässä suunnitelmassa kartoitetut kohteet vaihtelevat jokivarsien rehevistä tulvaniityistä vanhoihin hakamaihin ja metsälaitumiin. Vesistönsuojelun näkökulmasta pelloilta tapahtuvaa huuhtoumaa voidaan merkittävästi pienentää hoitamalla nykyiselläänkin varsin leveitä reunavyöhykkeitä sekä vanhoja säännöstelyn myötä vettyneitä tulvapeltoja ja -niittyjä, joiden kautta vedet valuvat Kemijokeen. Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävimmän kokonaisuuden muodostavat Kemijoen saarien tulvaniityt ja rantapeltojen reunavyöhykkeet. Kemijoen rehevät säännöstelyn myötä veden vaivaamiksi jääneet, tulvaniittyihin rajautuvat alueet sekä pienet sivujoet rehevine lahdelmineen ovat myös linnustollisesti merkittäviä kohteita. Lisäksi hoidetut tulvaniityt pidättävät osaltaan yläpuolisilta valuma-alueilta tulevaa ravinnekuormaa. Suunnitelmaan valittiin 69 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 260 ha. Pinta-alat vaihtelevat aarien ketolaikuista useiden hehtaarien tulvaniittyihin. Perinnebiotooppien yhteispinta-ala on noin 200 ha. Valtaosa perinnebiotoopeista sijoittuu saarien ja rantojen tulvavyöhykkeelle, missä kevättulvat ovat ylläpitäneet niittykasvillisuutta perinteisen maankäytön loppumisen jälkeenkin. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä kyläyhdistysten, maanviljelijöiden ja asukkaiden kanssa. Pensoittuneiden jokivarsien ja kylien viljelysmaisemien avaamiseksi tarvitaan nyt aktiivisia hoitotoimia. Kemijärvellä ja Pelkosenniemellä on erinomaisia maisemanhoitajia nauta-, hevos- ja lammastiloilla. Tässä yleissuunnitelmassa esitetyille kohteille voidaan hakea perinnebiotooppien hoitoon sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettuja maatalouden ympäristötuen erityistukimuotoja. Tulvaherkille tai kalteville vesistöön rajautuville peltoalueille voi hakea suojavyöhykkeiden perustamiseen ja hoitoon tarkoitettua erityistukea tai hoitaa jo olemassa olevia reunavyöhykkeitä.