New particle formation at the coastal Antarctic site Neumayer in 2012 and 2014

We measured condensation particle (CP) concentrations and particle size distributions at the coastal Antarctic station Neumayer (70°39'S, 8°15'W) during two summer campaigns (from 20 January to 26 March 2012 and 1 February to 30 April 2014) and during polar night between 12 August and 27 September 2014 in the particle diameter (Dp) range from 2.94 nm to 60.4 nm (2012) and from 6.26 nm to 212.9 nm (2014). During both summer campaigns we identified all in all 44 new particle formation (NPF) events. From 10 NPF events, particle growth rates could be determined to be around 0.90±0.46 nm/h (mean ± std; range: 0.4 nm/h to 1.9 nm/h). With the exception of one case, particle growth was generally restricted to the nucleation mode (Dp < 25 nm) and the duration of NPF events was typically around 6.0±1.5 h (mean ± std; range: 4 h to 9 h). Thus in the main, particles did not grow up to sizes required for acting as cloud condensation nuclei. NPF during summer usually occurred in the afternoon in coherence with local photochemistry. During winter, two NPF events could be detected, though showing no ascertainable particle growth. A simple estimation indicated that apart from sulfuric acid, the derived growth rates required other low volatile precursor vapours.

Type 2 diabetes: Evidence for linkage on chromosome 20 in 716 Finnish affected sib pairs

We are conducting a genome scan at an average resolution of 10 centimorgans (cM) for type 2 diabetes susceptibility genes in 716 affected sib pairs from 477 Finnish families. To date, our best evidence for linkage is on chromosome 20 with potentially separable peaks located on both the long and short arms. The unweighted multipoint maximum logarithm of odds score (MLS) was 3.08 on 20p (location, x̂ = 19.5 cM) under an additive model, whereas the weighted MLS was 2.06 on 20q (x̂ = 57 cM, recurrence risk, λ̂s = 1.25, P = 0.009). Weighted logarithm of odds scores of 2.00 (x̂ = 69.5 cM, P = 0.010) and 1.92 (x̂ = 18.5 cM, P = 0.013) were also observed. Ordered subset analyses based on sibships with extreme mean values of diabetes-related quantitative traits yielded sets of families who contributed disproportionately to the peaks. Two-hour glucose levels in offspring of diabetic individuals gave a MLS of 2.12 (P = 0.0018) at 9.5 cM. Evidence from this and other studies suggests at least two diabetes-susceptibility genes on chromosome 20. We have also screened the gene for maturity-onset diabetes of the young 1, hepatic nuclear factor 4-a (HNF-4α) in 64 affected sibships with evidence for high chromosomal sharing at its location on chromosome 20q. We found no evidence that sequence changes in this gene accounted for the linkage results we observed.

Coinciding early activation of the human primary visual cortex and anteromedial cuneus

Proper understanding of processes underlying visual perception requires information on the activation order of distinct brain areas. We measured dynamics of cortical signals with magnetoencephalography while human subjects viewed stimuli at four visual quadrants. The signals were analyzed with minimum current estimates at the individual and group level. Activation emerged 55–70 ms after stimulus onset both in the primary posterior visual areas and in the anteromedial part of the cuneus. Other cortical areas were active after this initial dual activation. Comparison of data between species suggests that the anteromedial cuneus either comprises a homologue of the monkey area V6 or is an area unique to humans. Our results show that visual stimuli activate two cortical areas right from the beginning of the cortical response. The anteromedial cuneus has the temporal position needed to interact with the primary visual cortex V1 and thereby to modify information transferred via V1 to extrastriate cortices.

HDL-C and HDL-C/ApoA-I predict long-term progression of glycemia in established type 2 diabetes

OBJECTIVE: Low HDL cholesterol (HDL-C) and small HDL particle size may directly promote hyperglycemia. We evaluated associations of HDL-C, apolipoprotein A-I (apoA-I), and HDL-C/apoA-I with insulin secretion, insulin resistance, HbA1c, and long-term glycemic deterioration, reflected by initiation of pharmacologic glucose control.

RESEARCH DESIGN AND METHODS: The 5-year Fenofibrate Intervention and Event Lowering in Diabetes (FIELD) study followed 9,795 type 2 diabetic subjects. We calculated baseline associations of fasting HDL-C, apoA-I, and HDL-C/apoA-I with HbA1c and, in those not taking exogenous insulin (n = 8,271), with estimated β-cell function (homeostasis model assessment of β-cell function [HOMA-B]) and insulin resistance (HOMA-IR). Among the 2,608 subjects prescribed lifestyle only, Cox proportional hazards analysis evaluated associations of HDL-C, apoA-I, and HDL-C/apoA-I with subsequent initiation of oral hypoglycemic agents (OHAs) or insulin.

RESULTS: Adjusted for age and sex, baseline HDL-C, apoA-I, and HDL-C/apoA-I were inversely associated with HOMA-IR (r = -0.233, -0.134, and -0.230; all P < 0.001; n = 8,271) but not related to HbA1c (all P > 0.05; n = 9,795). ApoA-I was also inversely associated with HOMA-B (r = -0.063; P = 0.002; n = 8,271) adjusted for age, sex, and HOMA-IR. Prospectively, lower baseline HDL-C and HDL-C/apoA-I levels predicted greater uptake (per 1-SD lower: hazard ratio [HR] 1.13 [CI 1.07-1.19], P < 0.001; and HR 1.16 [CI 1.10-1.23], P < 0.001, respectively) and earlier uptake (median 12.9 and 24.0 months, respectively, for quartile 1 vs. quartile 4; both P < 0.01) of OHAs and insulin, with no difference in HbA1c thresholds for initiation (P = 0.87 and P = 0.81). Controlling for HOMA-IR and triglycerides lessened both associations, but HDL-C/apoA-I remained significant.

CONCLUSIONS: HDL-C, apoA-I, and HDL-C/apoA-I were associated with concurrent insulin resistance but not HbA1c. However, lower HDL-C and HDL-C/apoA-I predicted greater and earlier need for pharmacologic glucose control.

Poliittisen vallan jakautuminen Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksessa

Kuntaliitos tuo kuntien toimintaan ja niiden asukkaiden elämään monenlaisia muutoksia. Yksi vähäisimmistä ei ole liitoksen vaikutus edustuksellisen demokratian toteutumiseen: kunnan luottamustehtävät vähenevät, kilpailu niistä kiristyy ja valta jakautuu uudella tavalla. Tässä tutkielmassa asiaa on lähestytty vallan maantieteellisen jakautumisen ja kunnan eri osien alueellisen edustavuuden näkökulmasta. Vallan ja edustuksen mittareina toimivat kunnalliset luottamuspaikat valtuustossa, hallituksessa ja muissa kunnan toimielimissä. Lisäksi on selvitetty poliittisten päättäjien näkemyksiä kuntaliitoksen jälkeisestä vallankäytöstä ja liitoksen hyödyistä ja haitoista. Kyseessä on tapaustutkimus vuoden 2009 alussa toteutuneesta Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksesta. Aineistona ovat vuosien 2004, 2008 ja 2012 kunnallisvaalien tulokset, kuntahallinnon pöytäkirjat sekä tutkimuskuntien 19 pitkäaikaisen luottamushenkilön haastattelut. Tilasto- ja asiakirja-aineiston analysoinnissa on käytetty tilastollisia perusmenetelmiä, luokittelua ja taulukointia. Haastatteluaineisto on kerätty puhelimitse strukturoituna lomakehaastatteluna ja sitä on analysoitu kuvailun, luokittelun ja dikotomisen ristiintaulukoinnin avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen rakennuspuina toimivat yhtäältä kunnat, kuntarakenne ja kuntaliitostutkimus, toisaalta valta ja edustuksellisen demokratian instituutiot ja kolmantena poliittinen maantiede ja vaalimaantiede. Tutkimuksen lähtökohtana toimii kuntaliitoskuntien kunnallisvaaleja koskeva aiempi valtakunnallinen tutkimus, jonka mukaan kuntaliitosten reuna-alueet ovat usein vaaleissa saaneet kokoaan suuremman edustuksen uuden kunnan valtuustoon. Alueellinen edunvalvonta kunnallisvaaleissa tiivistyy ehdokasasetteluun, äänten keskittämiseen ja alueperustaiseen äänestämiseen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Kurikan ja Jurvan kuntaliitoksen jälkeen kunnan poliittinen valta ei ole jakautunut tasapuolisesti, vaan jurvalaiset ovat olleet luottamuselimissä yliedustettuina. Keskeiset syyt yliedustukseen löytyvät ehdokasasettelusta ja äänten onnistuneesta keskittämisestä. Haastattelujen tulokset osoittavat selkeitä eroja kurikkalaisten ja jurvalaisten päättäjien käsityksissä koskien vallan jakautumista, käyttöä ja kuntaliitoksen alueellisia vaikutuksia.

Varoitus vai irtisanominen – virkasuhteen päättymisen rajamailla valtion virkamieslain mukaan

Tämän OTM-tutkielman tarkoituksena on selvittää, missä kulkee valtion virkamieslain (750/1994) 24 §:n mukaisen kirjallisen varoituksen ja 25 §:n mukaisen irtisanomisen raja. Tutkielmassa pyritään siis toisin sanoen selvittämään, millaiseen ja kuinka vakavaan virkavelvollisuuksien rikkomistilanteeseen valtioon virkasuhteessa oleva virkamies voi syyllistyä, että hänelle katsotaan oikeasuhtaiseksi seuraamukseksi varoitus, ja yhtäältä myös se, mikä katsotaan niin vakavaksi virkavelvollisuuksien rikkomiseksi, että oikeasuhtaiseksi seuraamukseksi katsotaan virkasuhteen päättäminen eli virkamiehen irtisanominen. Tutkimuksen kohteena ovat valtioon julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa eli virkasuhteessa olevat virkamiehet. Tutkimuskysymystä on pyritty selvittämään lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden lisäksi ennen kaikkea virkamieslautakunnan sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätösten perusteella. Tutkielma on oikeusdogmaattinen niiltä osin, kun asiassa perehdytään varoitus- ja irtisanomisperusteiden lainsäädännöllisiin lähtökohtiin sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin. Toiselta metodiltaan tutkielma on oikeuspraktinen eli oikeuskäytäntöä valottava. Tutkielmassa tarkasteltavat virkavelvollisuuksien rikkomistapaukset on jaoteltu neljään eri kategoriaan niiden tyypin mukaan. Nämä kategoriat ovat rikostuomiot, työaikasäännösten noudattamatta jättämiset, käyttäytymisvelvoitteen rikkomiset sekä virkatehtävien laiminlyönnit. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että virkamiehet – ammattiryhmiin katsomatta - rikkovat virkavelvollisuuksiaan. Työnantajaviranomaisella on kuitenkin käytössään riittävä ja laajaa seuraamusvalikoima puuttua näihin virkavelvollisuuksien vastaisiin tilanteisiin. Työnantajaviranomaisten tulee noudattaa tarkoin menettelysääntöjä, sillä niiden laiminlyönnit johtavat poikkeuksetta viranomaisten tekemien päätösten kumoamiseen.

Luokanopettajien ammatin vaihtamiseen liittyviä tekijöitä Suomessa

Opettajat vaihtavat ammattia. Syitä ammatinvaihtoon on tutkittu eri maissa, mutta Suomessa vain vähän. Aikaisemmat kansainväliset tutkimukset ammatin vaihtamiseen liittyvistä tekijöistä osoittavat, että erityisesti johtamiseen ja hallintoon liittyvät tekijät vaikuttavat ammatinvaihtoon. Suomen koulujärjestelmä on kuitenkin muihin maihin verrattuna erilainen muun muassa hallinnon osalta. Siksi on tärkeää tutkia muissa tutkimuksissa osoitettujen tekijöiden roolia suomalaisella aineistolla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä luokanopettajan aikomukseen vaihtaa ammattia Suomessa. Lisäksi tutkitaan, miten luokanopettajaopiskelijoiden ja luokanopettajien näkemykset ammatin vaihtamiseen vaikuttavista tekijöistä eroavat toisistaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin neljän satakuntalaisen koulun luokanopettajilta ja Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön opiskelijoilta kyselylomakkeella. Aikaisempiin tutkimuksiin pohjautuva kyselylomake sisälsi 5 avointa vastausta ja 50 strukturoitua kysymystä. Opettajat vastasivat lisäksi 46 strukturoituun kysymykseen liittyen koulun tämänhetkiseen työviihtyvyyteen. Tutkimukseen osallistui 51 vastaajaa, joista 14 oli luokanopettajia ja 37 luokanopettajaopiskelijoita. Tutkimuksen mukaan joka neljäs opettaja on harkinnut ammatinvaihtoa silloin tällöin tai useammin. Tärkeimmät syyt ammatinvaihtoon ovat henkinen kuormittavuus ja palkkataso. Opettajien ammatinvaihto on suuri ongelma muissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa, ja sitä tulee ehkäistä myös Suomessa. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että opettajien henkistä kuormittavuutta pitäisi pienentää ja palkkatasoa parantaa suhteessa työn määrään. Opettajat ja opiskelijat näyttävät kaipaavan erityisesti työn kuormittavuuteen liittyviä ohjeita ja opintoja. Opiskelijoiden ja opettajien välillä oli myös eroja. Opettajat pitävät kiireettömyyttä, palkkaa ja työn sopivaa määrää tärkeämpänä kuin opiskelijat. Opiskelijat kokivat sen sijaan opettajia tärkeämmäksi oppilaiden osaamisen ja käyttäytymisen. Opettajat kokivat kiireen olevan myös todennäköisempi syy vaihtaa ammattia.

Evaluation of the GPS Accuracy of Tablets

Augmented Reality (AR) applications often require knowledge of the user’s position in some global coordinate system in order to draw the augmented content to its correct position on the screen. The most common method for coarse positioning is the Global Positioning System (GPS). One of the advantages of GPS is that GPS receivers can be found in almost every modern mobile device. This research was conducted in order to determine the accuracies of different GPS receivers. The tests included seven consumer-grade tablets, three external GPS modules and one professional-grade GPS receiver. All of the devices were tested with both static and mobile measurements. It was concluded that even the cheaper external GPS receivers were notably more accurate than the GPS receivers of the tested tablets. The absolute accuracy of the tablets is difficult to determine from the test results, since the results vary by a large margin between different measurements. The accuracy of the tested tablets in static measurements were between 0.30 meters and 13.75 meters.

Función endotelial y lipemia postprandial en adultos normolipídicos: Efecto del estado nutricional

El objetivo del presente estudio fue cuantificar la contribución del sobrepeso en la magnitud de la lipemia posprandial en sujetos normolipídicos. Se incluyeron 33 adultos normolipídicos en dos grupos (n=20, sobrepeso y (n=13 eutróficos, 66% hombres, edad media 31,2±7,6 años). Se midió la vasodilatación mediada por flujo (VMF), la velocidad de onda de pulso (VOP), el perfil lipídico, el cociente Log TG/c-HDL, la glucosa y presión arterial tras una ingesta estándar con alto contenido de grasa (79% Kcal/grasa). Se calculó, el Z-score de riesgo cardiovascular a partir de la suma de los residuos tipificados (Z) de las variables de riesgo cardiovascular. El estado de lipemia posprandial se midió en ayuno (0 min) y a los (60, 120, 180, y 240 min) posprandiales. El valor basal de la VMF y la VOP fue de 6,9±5,9% y 7.0±0.8 m/s, respectivamente. Se identificó que la lipemia posprandial reducía la WMF en 19,2% a los 60 min (5,9±1,5%) y a los 240 min (3,7±1,2%) (p<0,04), respectivamente. Este hallazgo se acompañó con un aumento en la VOP (p<0,05). Al dividir los sujetos en dos grupos según el IMC, los participantes en sobrepeso muestran cifras más elevadas en el Z-score de riesgo cardiovascular, la VOP, el Log TG/c-HDL y el Δ-VOP, (p<0,001). En conclusión los sujetos clasificados en sobrepeso muestran un perfil cardiometabolico asociado con un mayor riesgo cardiovascular.