940 resultados para Read, George--1733-1798


Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

BACKGROUND: The central function of dendritic cells (DC) in inducing and preventing immune responses makes them ideal therapeutic targets for the induction of immunologic tolerance. In a rat in vivo model, we showed that dexamethasone-treated DC (Dex-DC) induced indirect pathway-mediated regulation and that CD4+CD25+ T cells were involved in the observed effects. The aim of the present study was to investigate the mechanisms underlying the acquired immunoregulatory properties of Dex-DC in the rat and human experimental systems. METHODS: After treatment with dexamethasone (Dex), the immunogenicity of Dex-DC was analyzed in T-cell proliferation and two-step hyporesponsiveness induction assays. After carboxyfluorescein diacetate succinimidyl ester labeling, CD4+CD25+ regulatory T-cell expansion was analyzed by flow cytometry, and cytokine secretion was measured by ELISA. RESULTS: In this study, we demonstrate in vitro that rat Dex-DC induced selective expansion of CD4+CD25+ regulatory T cells, which were responsible for alloantigen-specific hyporesponsiveness. The induction of regulatory T-cell division by rat Dex-DC was due to secretion of interleukin (IL)-2 by DC. Similarly, in human studies, monocyte-derived Dex-DC were also poorly immunogenic, were able to induce T-cell anergy in vitro, and expand a population of T cells with regulatory functions. This was accompanied by a change in the cytokine profile in DC and T cells in favor of IL-10. CONCLUSION: These data suggest that Dex-DC induced tolerance by different mechanisms in the two systems studied. Both rat and human Dex-DC were able to induce and expand regulatory T cells, which occurred in an IL-2 dependent manner in the rat system.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Référence bibliographique : Rol, 57654

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The word gas was coined by the "chemical philosopher" Joan Baptista Van Helmont (1579 -- 1644) to name a very broad concept in his chemico-medical system. Eventually, some physicians who followed Helmontian ideas adopted the concept. The present paper aims to analyze the reception of the original idea of gas by an English Helmontian physician, George Thomson (1619 -- 1677). Thomson wrote that the "material cause" of the plague was a gas, and compared it to the "Gas of sulphur". He also related the human archeus to a gas, and explained some observations in the laboratory in terms of production of gases. We observe, however, that Thomson was not as interested as Van Helmont in discussing details about the structure of the matter. Thus, gas did not have the same relevance in Thomson's work as it had in Van Helmont's.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Tutkielmani aiheena on dystooppisen kirjallisuuden tunnetuin teos, George Orwellin Nineteen Eighty-Four (1949), ja erityisesti sen tarkoitusperien vastaavuus nykymaailman kanssa. Avoimen poliittisen kirjailijan tavoite läpi uran oli mobilisoida kansalaisia haastamaan heitä hallitsevia voimia. Viimeisessä ja uransa huipentumaksi jääneessä romaanissaan Orwell maalaa lohduttoman ääriesimerkin lähitulevaisuuteen sijoitetusta totalitaristisesta maailmasta, jossa ihmisyydellä ei ole enää sijaa. Teoksesta on muodostunut käytetyin esimerkki puhuttaessa negatiivisista tulevaisuudenvisioista. Työni jakautuu kahteen päälukuun, joista ensimmäisessä tutkin romaanin käsitystä siitä, kuinka kieltä manipuloimalla (Newspeak) voidaan vaikuttaa myös ajatteluun (Doublethink), todellisuuden kokemiseen ja historian muistamiseen, sekä romaanista nykykieleen jääneitä sanoja ja termejä. Toisessa pääluvussa pohdin kirjailijan varsinaista kritiikin kohdetta totalitarismia, kuinka se on romaaniin rakennettu, millaista sen valta on, ja millaiset ihmiset siihen suostuvat. Lopuksi tarkastelen, kuinka romaani aikanaan otettiin vastaan ja miten sitä yhä (hyväksi)käytetään. Pääpainotus tutkielmassani on pääteemojen kytkeminen niiden konkreettisiin ja mentaalisiin vaikutuksiin reaalimaailmassa. Orwell oli huolissaan erityisesti poliittisen kielen turmelevasta vaikutuksesta, joten pohdin, mitä ovat nykyajan uuskieli ja kaksoisajattelu sekä millaisia seurauksia kielen manipuloinnilla on. Usein utopioita ja dystopioita arvostetaan virheellisesti niiden toteutuneiden yksityiskohtien kautta, ja siksi yritän selvittää, miltä osin ja millaisena dystopia ylipäänsä voi mielekkäästi toteutua. Missä suhteessa Orwell oli ”oikeassa” tai ”väärässä” laajassa, ei-triviaalissa mielessä? Mitä hänen teoksensa tarjoaa 2000-luvun lukijalle? Perusteesini on, että tavallisen varoitukseksi tai profetiaksi tulkitsemisen sijaan romaani on satiiri, jollaisena kirjailija itsekin sitä piti. Samalla todistan, että läpitunkeva valvontayhteiskunta, joka on samalla romaanin tunnetuin puoli ja jota termi orwellian nykyään kuvaa, on itse asiassa vain illuusio. Uutta näkökulmaa romaanin tulkintaperinteeseen tuon näyttämällä, kuinka ääripessimistisenä pidettyyn tekstiin on huolellisesti piilotettu toiveikkuutta, jolla kirjailija on halunnut herätellä kansalaisia, jotka ovat piittaamattomia tai tietämättömiä heidän elämäänsä kontrolloivista voimista. Yritän tutkielmassani osoittaa, kuinka vaikea on kuvitella sellaista yhteiskuntaa, jossa Nineteen Eighty-Four ei olisi jollain tavalla ajankohtainen.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Digitoitu 29. 5. 2008.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Kirjallisuusarvostelu