Monitorointimenetelmät membraanin likaantumisen seurantaan suodatuksen aikana

Membraani on ohut kalvo, jossa on pieniä nanomittakaavan reikiä, jotka erottavat partikkelit ja liuenneet yhdisteet liuoksesta. Membraanisuodatuksen käyttö on lisääntynyt merkittävästi vedenpuhdistuksessa, johtuen lisääntyneestä puhtaan veden tarpeesta ja tiukentuneista ympäristövaatimuksista. Tässä työssä esitellään reaaliaikaisia mittausmenetelmiä membraanin likaantumisen seurantaan. Esiteltyjä menetelmiä ovat suora havainnointi pinnan läpi, lasertriangulometria, varjoanalyysi, taittokykymittaus, kuvakatkaisu-menetelmä, partikkelin nopeusmääritys, radioisotooppinen merkintä ja ydinmagneettinen resonanssispektrometria. Mittausmenetelmien avulla likakerroksen paksuutta ja sen leviämistä on mahdollista seurata reaaliaikaisesti. Mittausmenetelmien soveltuvuus olemassa oleviin prosesseihin on vielä epävarmaa. Suurin osa menetelmistä on rajoittunut tiettyyn membraanin materiaaliin, tietynlaiseen membraanisuodatusprosessin rakenteeseen tai tiettyihin olosuhteisiin. Vallitsevien prosessiolosuhteiden lisäksi mittausanturin tulisi kestää myös puhdistusolosuhteet. Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan löytää toimiva laitekokonaisuus tarvittavan tiedon tuottamiseen.

Luettelo 600: Akateemisia opinnäytetöitä

Kokoelma sisältää Turun akatemian, Keisarillisen Aleksanterin yliopiston ja Helsingin yliopiston sekä käsinkirjoitettuja että pieneltä osin painettuja akateemisia opinnäytteitä 1950-luvulta 195O-luvulle. Aineisto on tullut yliopiston kirjaston haltuun II maailmansodan aikana, kun se pelastettiin palavasta yliopiston päärakennuksesta. Välilehditetyt, painetut väitöskirjat 1700- ja 180O-luvuilta, sisältävät käsinkirjoitettuja kommentteja. Pastoraali- ja synodaaliväitöskirjat ovat 1700-luvun lopusta ja 1800-luvun alusta sekä vuosilta 1930-1950. Käsinkirjoitetut pro gradu-työt (ns. pieni koe) ovat vuosilta 1908-1914. Aineisto on järjestetty aihepiirin, ajan ja tekijän mukaan aakkosjärjestykseen. Kokoelma sisältää monien myöhemmin merkittävienkin suomalaisten pro gradu-töitä, kuten Esther Hjelt-Cajanuksen, Eero Järnfeltin, Leevi Madetojan, Hella Murrikin (Hella Vuolijoki), Yrjö Karilaksen, Armas Maasalon, Lauri Pihkalan, Arvo Sotavallan ja T. J. Särkän työt ja esim. Martti Simojoen pastoraaliväitöskirjan.

Sopeutumattomien opetuksen tyttöjen sosiaaliset suhteet vertaisiinsa ja opettajiin alakoulussa.

Luokkamuotoista erityisopetusta järjestetään oppilaille, joilla on sosio-emotionaalisia vaikeuksia ja, joiden opetusta ei pystytä yleisopetuksen opetusryhmässä järjestämään. Oppilailla, joilla on sosio-emotionaalisia vaikeuksia, haasteita aiheuttavat niin sosiaaliset kuin emotionaaliset vaikeudet. Näiden ilmenemismuotoja voivat olla mm. haasteet sosiaalisissa suhteissa vertaisten tai koulun aikuisten, opettajien, kanssa, vaikeudet luoda ja ylläpitää ystävyyssuhteita tai yleensä mielekkäitä vuorovaikutussuhteita vertaisiin, itsehillinnän ja impulsiivisuuden haasteet sekä sosiaalisten tilanteiden tulkinnat. Tyttöjen kulttuuri eroaa poikien kulttuurista ja heille asetetaan erilaisia sosiaalisia odotuksia ja tavoitteita kuin pojille. Kilttien ja hiljaisten tyttöjen rooli istuu vahvasti nyky-yhteiskunnassakin. Tytöt edustavat sopeutumattomien opetuksessa selkeää vähemmistöä. Vuonna 2011 Tilastokeskuksen tilaston mukaan tyttöjä oli peruskoulun vuosiluokkien 1-9 luokkamuotoisessa erityisopetuksessa tunne-elämän häiriön tai sosiaalisen sopeutumattomuuden vuoksi vain 6,5 % (Tilastokeskus, tilastoja). Tässä tutkimuksessa on puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin haluttu selvittää sopeutumattomien opetuksen tyttöjen käsityksiä ja kokemuksia sosiaalisista suhteistaan vertaisiin ja opettajiin koulussa. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on analysoitu teemojen mukaan. Tutkimuksessa on käytetty harkinnanvaraista tutkimusjoukon valintaa ja se on toteutettu eräässä Varsinais-Suomen keskisuuren kaupungin keskitetyn palvelun koulussa (ent. erityiskoulu) sopeutumattomille oppilaille. Tutkimukseen osallistuneet ovat 11-12-vuotiaita ja saaneet itse päättää osallistumisestaan, vaikka huoltajien lupa tutkimuksen tekoon on myös erikseen pyydetty. Tutkija on tyttötutkimuksellaan antaa äänen tytöille itselleen ja heidän käsityksilleen sosiaalisista suhteistaan koulussa. Tutkimustulokset osoittavat tyttöjen onnistuneen solmimaan niin kaveruus- kuin ystävyyssuhteitakin koulussa. Luodut ystävyyssuhteet ovat pääasiallisesti tyttöjen välisiä eivätkä ne ole ristiriidattomia, vaikka ovatkin haastateltujen mukaan pitkäikäisiä. Tyttöjen suhteet myös opettajiin ovat pääasiassa positiivisia. Turvallinen ja empaattinen aikuinen mahdollistaa sen, että tytöt tulevat kuulluiksi, mutta myös sen, että he voivat keskittyä opiskeluunsa koulupäivien aikana.

Omaisten kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja jaksamisesta, kun perheenjäsen saa aikuisena traumaattisen aivovamman

Tutkimuksella selvitettiin omaisten kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja jaksamista silloin, kun aikuinen perheenjäsen saa traumaattisen aivovamman. Tutkimuskysymysten avulla kartoitettiin omaisten kokemuksia siitä, miten perheenjäsenen vammautuminen vaikuttaa heidän elämäänsä, millaista sosiaalista tukea he saivat ja millaista olisivat vielä tarvinneet muuttuneeseen elämäntilanteeseensa sekä mikä oli saadun tuen merkitys. Tämän lisäksi kartoitettiin näiden omaisten sosiaaliseen tukeen liittyviä toivomuksia ja heiltä kysyttiin myös elämänohjeita samaan tilanteeseen joutuville omaisille. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimusta varten haastateltiin kaiken kaikkiaan yksitoista omaista, joiden perheenjäsen oli saanut aikuisena traumaattisen aivovamman. Tutkimuksessa käytetään käsitteitä perheenjäsen, omainen tai läheinen viittaamaan vammautuneen omaan aikuiseen perheen jäseneen tai lähisukulaiseen, joka voi siis olla aviopuoliso, avopuoliso, sisarus, hänen oma aikuinen lapsensa, toinen vanhemmista tai isovanhemmista. Sosiaalisen tuen muodot jaettiin henkiseen, tiedolliseen ja käytännön tukeen. Perheenjäsenen saadessa aikuisena traumaattisen aivovamman muuttuu samalla myös hänen omaistensa elämä varsin pysyvästi ja kokonaisvaltaisesti. Myös he käyvät tällöin läpi oman henkilökohtaisen kriisin tilanteensa tasapainottamiseksi. Perheenjäsenen vammautumisella on omat vaikutuksensa omaisten terveyteen, perheen rooleihin ja arjentoimintoihin, ystävyyssuhteisiin sekä ympäristönsuhtautumiseen. Sosiaalisen tuen muodoista tarvitsivat omaiset erityisesti henkistä ja tiedollista tukea. Henkistä tukea saatiin parhaiten läheisiltä, vertaisilta sekä vaihtelevasti sairaaloiden henkilökunnalta. Omaisten hyvä huomiointi kuntoutuksessa koettiin myös merkittävänä sosiaalisena tukena. Näiden lisäksi omaiset kokivat tarpeellisena työyhteisöltä saadun tuen ja yllätyksellinen tuki muistettiin vielä vuosienkin jälkeen. Tiedollista tukea saatiin parhaiten kuntoutuspuolen henkilökunnalta sekä Aivovammaliitolta. Käytännön tuen tarve oli heillä varsin vähäistä ja se kohdentui lähinnä sosiaalipuolelta tarvittavaan apuun. Sosiaalista tukea kaivattiin lisää erityisesti sosiaalipuolelta ja sen saaminen koettiin varsin haasteelliseksi. Kaiken kaikkiaan saatu sosiaalinen tuki auttoi heitä vähitellen ymmärtämään aivovammaisuutta ja siihen liittyviä asioita sekä jaksamaan vaikeassa elämäntilanteessa.

Suojan parantaminen tilapäisvälineillä : viimeisimpien sotien kokemuksia

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella erilaisia tilapäismateriaaleja suojan parantamiseksi taistelukentällä. Aihe on valikoitunut tutkijan omasta mielenkiinnosta, sekä ajankohtaisuudesta muun muassa Ukrainan sekä Syyrian kriisien takia. Tutkimuksessa on käytetty päämenetelmänä kirjallisuustutkimusta, jolla on eri lähteistä hankittu tietoa ampumatarvikkeista sekä suojamateriaalien ominaisuuksista. Tätä on tuettu kuva-analyysillä, jolla on hankittu kuvia eri konflikteissa käytetyistä tilapäissuojista sekä panssareista, ja niiden avulla arvioitu näiden toimivuutta. Tuloksiksi saatiin, että maailmalla on käytetty paljon erilaisia toimivia tilapäisratkaisuja suojan ja panssaroinnin suhteen. Ainoana kysymyksenä on käytännöllisyys esimerkiksi ajoneuvojen tilapäispanssaroinnin ja lisääntyvän polttoaineen kulutuksen suhteen, mutta siihen ei sen tarkemmin oteta kantaa tässä tutkimuksessa.

Järeän kranaatinheittimistön kehitys Neuvostoliitossa

Järeät kranaatinheittimet (kaliiperiltaan yli 120 millimetriä) otettiin käyttöön Neuvostoliitossa toisen maailmansodan loppupuolella. Niillä korvattiin osittain raskasta tykistöä, ja kranaatinheittimien tehokkuuden vuoksi kehitystyötä jatkettiin toisen maailman sodan jälkeen kylmän sodan aikana. Tutkimuksessa pyritään selvittämään järeiden kranaatinheittimien kehityskaarta toisesta maailmansodasta Neuvostoliiton kaatumiseen saakka. Alatutkimuskysymykset tutkimuksessa ovat seuraavat: Mitä kokemuksia järeän kranaatinheittimistön käytöstä saatiin toisessa maailmansodassa? Mitä kehitystä tapahtui järeän kranaatinheittimistön kalustossa toisen maailmansodan jälkeen? Mitä kehitystä tapahtui järeän kranaatinheittimistön ampumatarvikkeissa toisen maailmansodan jälkeen? Mitä kehitystä tapahtui järeän kranaatinheittimistön organisaatiosijoituksissa toisen maailmansodan jälkeen? Mitkä olivat järeän kranaatinheittimistön kehityksen syyt? Järeät 160, 240 ja 420 millimetrin kranaatinheittimet kehitettiin Neuvostoliitossa, ja kahta pienempää mallia käytettiin divisioonatasolla tulitukiaseina. Järein kranaatinheitin ei läpäissyt kokeilukäyttöä massiivisuutensa vuoksi. Järeät kranaatinheittimet soveltuivat tavanomaisten ampumatarvikkeiden lisäksi erikoisampumatarvikkeiden ampumiseen, sisältäen kemiallisten ja biologisten taisteluaineiden levittämiseen tarkoitetut sekä ydinlataukselliset ammukset. 240 ja 420 millimetrin kranaatinheittimet kehitettiin edelleen kulkemaan miehistönkuljetuspanssarivaunun lavetille asennettuina, jolloin kranaatinheittimien liikkuvuus kasvoi entisestään.

Suomalaisten teknologia-alan pörssiyhtiöiden suoriutuminen finanssikriisin aikana

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan vuonna 2008 kärjistyneen finanssikriisin aiheuttamien suhdannevaihteluiden vaikutusta Nasdaq OMX Helsinkiin listattujen teknologia-alan yritysten suorituskykyyn. Tutkielman päätavoitteena on selvittää millaisiin listautuneisiin teknologia-alan yrityksiin finanssikriisi vaikutti eniten. Analyysi toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin hyödyntämällä klusterianalyysiä sekä Kruskal-Wallis -testiä.

Maavoimien yhtymän suunnittelu- ja päätöksentekoprosessin johtaminen

Puolustusvoimissa tapahtuva operaatioiden suunnittelu on viimeisen kymmenen vuoden aikana kokenut suuren muutoksen Suomessa käyttöön otetun länsimaisittain yhteensopivan suunnitteluprosessin (FINGOP) myötä. Maavoimat on laatinut siitä yhtymätasolle soveltamisohjeeksi Maavoimien yhtymän suunnittelun ja päätöksenteon perusteet (MAAVYHTSUPE) -ohjeen. Uusi suunnitteluprosessi tuntuu hitaalta ja kankealta vanhaan verrattuna ja se tuottaa vaikeasti omaksuttavissa olevia monisivuisia suunnitelmia. Muutosten tekeminen tilanteen tai ympäristön muuttumisen vuoksi voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta. Onko syynä uuden suunnitteluprosessin heikkous vai voisiko osasyynä olla puutteellinen suunnitteluprosessin johtaminen? Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suunnitteluprosessin johtamista. Tutkimuksen pääongelma oli selvittää, mitä suunnitteluprosessin johtaminen on jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Tutkimus käsittelee maavoimien yhtymän normaaliolojen ennakoivaa suunnittelua. Tutkimuksen teoria luotiin selvittämällä suunnitteluprosessista ja sen johtamisesta annettu ohjeistus, sekä tarkastelemalla organisaatioiden toimintaa jatkuvan muutoksen keskellä. Jatkuva muutos on korostunut nykyisin ja se vaikuttaa johtamiseen sekä ulkoisesti toimintaympäristön muuttumisen kautta, että sisäisesti omien toimintatapojen ja työskentelytapojen muuttumisen kautta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, joka toteutettiin pääasiassa etnografisella tutkimusotteella. Etnografisen tutkimuksen tarkoituksena on havainnoida tutkimuskohdetta toiminnan keskellä. Tutkimus perustuu siis tutkijan omiin havaintoihin yleisesikuntaupseerikurssin aikana pidetyistä operaatiotaidon ja taktiikan harjoituksista sekä niissä toteutetuista suunnittelutilaisuuksista. Henkilökohtaisen havainnoinnin lisäksi tutkimuksessa on huomioitu muiden osallistujien käsitykset toiminnasta ja siihen johtavista syistä. Havainnointia on täydennetty muiden kurssilaisten haastatteluilla. Tutkimuksen perusteella suunnitteluprosessista annettu ohjeistus on kattavaa ja ajantasaista, mutta siinä olevat epäjohdonmukaisuudet voivat vaikeuttaa yhteisen ymmärryksen muodostumista. Esikuntapalvelusta annettu ohjeistus sen sijaan on vanhentunutta ja sen vakiintumaton tilanne johtaa siihen, että yhteistä pohjaa ei ole suunnittelun johtamiseksi. Tällöin jokainensuunnitteluprosessin johtaja muokkaa työskentelytavat itselleen soveltuvimmiksi, joka voi aiheuttaa epävarmuutta suunnitteluun osallistuvissa henkilössä. Normaaliolojen ennakoivan suunnittelun aikana otetaan tutkimuksen mukaan huonosti huomioon jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö. Laadittavat tuotteet laaditaan yleensä juuri tiettyyn oletettuun tilanteeseen, eikä niiden päivittäminen myöhemmin ole helppoa. Sen sijaan henkilöstö pystyy hyvin sopeutumaan sisäisiin muutoksiin, kuten työskentelytapojen muutoksiin ja aikavaatimusten muuttumiseen. Suunnitteluprosessin johtamisen kannalta tärkeimpiä havaintoja ovat riittävä ennakointi sekä yhteisen ymmärryksen muodostaminen.

Pedagogisen hyvinvoinnin merkitykset koulutuksen läpäisyssä. Nuorten kokemuksia matkastaan peruskoulusta Nuorten aikuisten osaamisohjelmaan

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli ymmärtää nuorten aikuisten omia kertomuksia peruskoulusuhteestaan ja yhteisvalinnanperusteista, peruskoulun jälkeisitä vuosista sekä koulutuksiin kiinnittymisistä. Tutkimus kohdistui kuuden nuorten kuvauksiin aikaisemmista opinnoistaan ja opintojen keskeytymiseen johtaneista syistä sekä keskeytymisen prosesseista. Työn keskiössä oli nuoren oma näkökulma aikaisemman koulutuspolun rakentumisesta ja pedagogisen hyvinvoinnin merkityksistä koulutuksen läpäisyssä. Tutkimuksen kohdejoukkona oli yhden aikuisopiston Nuorten aikuisten osaamisohjelman kohderyhmään kuuluvia opiskelijoita. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Aineisto teemoiteltiin ja analyysi tarkentui mahdollisiin pedagogisen hyvinvoinnin osatekijöitten näyttäytymiseen nuorten kerronnassa. Peruskoulusuhteissa keskeistä oli erilaiset oppimisen tai keskittymisen vaikeudet sekä kokemus heikosta tuen saannista oppimisen haasteisiin. Yhteishaun hakutoiveet eivät olleet kovin selkeitä ja nuoret kokivat olleensa hieman kypsymättömiä valintojensa tekoon. Toisen asteen keskeytymisiin johtaneet kuvaukset olivat hyvin moninaisia ja samankin nuoren kuvaukset kiinnittymättömyyden syistä vaihtelivat eri elämänkulun vaiheissa. NAO-opintoihin nuoret olivat kiinnittyneet paremmin ja olivat motivoituneita opintoihinsa. Tulosten perusteella voin todeta nuorten kaipaavan koulujen ja oppilaitosten toimijoilta aikaa ja huomiota sekä panostusta kurin ja järjestyksen ylläpitoon. Aikuisen oppijan haasteiksi tulkitsin heikon oppimisluottamuksen sekä aikaisemmat pettymykset kouluun instituutiona sekä siellä toimineisiin aikuisiin. Kouluissa ja oppilaitoksissa on selkeä tarve oppilaantuntemukselle, henkilökohtaiselle huomiolle ja ajalle kohdata oppija yksilönä, jolla on erilaiset taustat, kokemukset ja tarpeet. Osallisuuden ja toimijuuden vahvistuminen oli merkittävä aikuisen oppimisen haasteita vähentävä tekijä ja koulutuksen läpäisyä vahvistava tekijä. Keskeinen merkitys oli koetulla tunnetuella, jolla vahvistettiin osallisuuden ja toimijuuden kokemista. Tunnetuki rakentui huomioivasta kohtaamisesta, puheeksi ottamisesta ja rohkaisevasta ilmapiiristä. Tätä kautta aikuisen oppijan kouluttautumisusko ja oppimisluottamus merkittävästi vahvistui.

Alakoulun kolmannen luokan oppilaiden kokemuksia mobiilioppimisesta

Tablet-laitteet ovat nopeasti yleistyneet opetuskäytössä. Tämän laadullisen tapaustutkimuksen tarkoituksena on selvittää alakoulun kolmannen luokan oppilaiden kokemuksia tablet-laitteiden käytöstä haastattelun avulla. Haastattelun kohteena oli kaksi toisistaan tablet-laitteen käytön suhteen eroavaa luokkaa. Ensimmäisellä luokista tablet-laitteet olivat pääasiallinen opetuksen ja oppimisen väline ja toisella luokista tablet-laitteita käytettiin noin kerran kuukaudessa. Haastateltavat oppilaat valikoitiin esikyselyn perusteella. Haastattelujen pohjalta, molempien luokkien oppilaiden tablet-laitteiden koulukäyttö on pitkälti samankaltaista kuin perinteisempien oppimisvälineiden käyttö. Molemmilla luokilla oli oppilaita, jotka vastasivat suosivansa sähköisten oppimisympäristöjen sijaan perinteisempiä oppimisympäristöjä ja -välineitä. Tästä huolimatta tablet-laitteiden käyttö on oppilaiden mukaan pääasiassa innostavaa sekä toimintaa helpottavaa ja nopeuttavaa. Erityisesti matikkapelit erottuivat edukseen oppilaiden haastatteluvastauksissa. Myös aiemmissa tutkimuksissa matikkapelien hyödyt ovat korostuneet. Oppilaat vastasivat haastattelussa käyttävänsä mobiililaitteita koulun ulkopuolella pääasiassa viihdekäyttöön. Suurimmat erot tulivat esiin oppilaiden välisessä yksilöllisessä vapaa-ajan mobiililaitteiden käytössä. Toisaalta mobiililaitteiden parissa käytetty aika näyttää jakavan oppilaita enemmän ja vähemmän laitteita käyttäviin. Keskeisiä luokkien välisiä eroja olivat koetut ongelmatilanteet ja ongelmanratkaisutaidot. Mobiilioppimisen ratkaisutaidot olivat parempia paljon tablet-laitteita käyttävällä luokalla. Suurin osa oppilaiden kohtaamista ongelmista on heidän vaikutusmahdollisuutensa ulottumattomissa. Laitteet aiheuttivat myös häiriöitä vähän laitteita käyttävässä luokassa. Opettajan rooli mobiilioppimisessa ja sähköisten oppimisympäristöjen käytössä nousee monin tavoin keskeiseksi ongelmanratkaisusta ja ennakoinnista lähtien aina sisältöjen ja materiaalien suunnitteluun ja laitteen käytön opastukseen asti.

Tieteellisen ajattelun kehittyminen opettajankoulutuksen aikana. Episteemiset uskomukset sekä käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta

Yliopisto-opintojen tavoitteena on tieteellisen ajattelutavan oppiminen ja tieteellisen tiedon luonteen ymmärtäminen. Tässä tutkimuksessa tieteellistä ajattelua ja asiantuntijuuden kehittymistä tutkittiin tarkastelemalla luokanopettajaopiskelijoiden episteemisiä uskomuksia ja heidän käsityksiään tutkimuksesta ja teoriasta. Tavoitteena oli tutkia, millaisia episteemisiä uskomuksia sekä käsityksiä tutkimuksesta ja teoriasta luokanopettajaopiskelijoilla on ja miten opintoja aloittavien ja valmistumassa olevien opiskelijoiden käsitykset eroavat toisistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda katsaus siihen, miten episteemiset uskomukset ja käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta ovat yhteydessä toisiinsa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella Turun yliopiston ensimmäisen vuoden ja maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoilta. Tulosten mukaan eri opiskeluvaiheissa olevien opiskelijoiden välillä oli eroja sekä episeemisissä uskomuksissa että käsityksissä tutkimuksesta ja teoriasta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ilmeni maisterivaiheessa olevia opiskelijoita enemmän uskomuksia tiedon rakentumisesta faktoista ja siitä, että tieto on auktoriteettien hallussa. Heillä oli myös enemmän käsityksiä tutkimuksesta totuuden etsintänä ja käsityksiä teoriasta faktana tai ikuisena totuutena. Maisterivaiheessa olevilla opiskelijoilla puolestaan oli enemmän käsityksiä teoriasta mallina tai tutkimuksen avulla tuotettuna. Tutkimuksen mukaan episteemisillä uskomuksilla sekä käsityksillä tutkimuksesta ja teoriasta on yhteyksiä toisiinsa ja tulosten perusteella muodostettiin kolme tieteellistä ajattelua kuvaavaa mallia. Auktoriteettiuskoon perustuvassa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto perustuu faktoihin ja on auktoriteettien hallussa, olivat yhteydessä käsityksiin tutkimuksesta totuuden etsintänä ja virhekäsityksiin teoriasta. Pragmatistisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset synnynnäiseen kyvykkyyteen ja virhekäsitykset tutkimuksesta ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta käytännön selittäjänä. Staattisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto on varmaa ja käsitykset tutkimuksesta ongelmanratkaisuna ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta faktana tai ikuisena totuutena.

Tieteellisen ajattelun kehittyminen opettajankoulutuksen aikana: Episteemiset uskomukset sekä käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta

Yliopisto-opintojen tavoitteena on tieteellisen ajattelutavan oppiminen ja tieteellisen tiedon luonteen ymmärtäminen. Tässä tutkimuksessa tieteellistä ajattelua ja asiantuntijuuden kehittymistä tutkittiin tarkastelemalla luokanopettajaopiskelijoiden episteemisiä uskomuksia ja heidän käsityksiään tutkimuksesta ja teoriasta. Tavoitteena oli tutkia, millaisia episteemisiä uskomuksia sekä käsityksiä tutkimuksesta ja teoriasta luokanopettajaopiskelijoilla on ja miten opintoja aloittavien ja valmistumassa olevien opiskelijoiden käsitykset eroavat toisistaan. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda katsaus siihen, miten episteemiset uskomukset ja käsitykset tutkimuksesta ja teoriasta ovat yhteydessä toisiinsa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella Turun yliopiston ensimmäisen vuoden ja maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoilta. Tulosten mukaan eri opiskeluvaiheissa olevien opiskelijoiden välillä oli eroja sekä episeemisissä uskomuksissa että käsityksissä tutkimuksesta ja teoriasta. Ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ilmeni maisterivaiheessa olevia opiskelijoita enemmän uskomuksia tiedon rakentumisesta faktoista ja siitä, että tieto on auktoriteettien hallussa. Heillä oli myös enemmän käsityksiä tutkimuksesta totuuden etsintänä ja käsityksiä teoriasta faktana tai ikuisena totuutena. Maisterivaiheessa olevilla opiskelijoilla puolestaan oli enemmän käsityksiä teoriasta mallina tai tutkimuksen avulla tuotettuna. Tutkimuksen mukaan episteemisillä uskomuksilla sekä käsityksillä tutkimuksesta ja teoriasta on yhteyksiä toisiinsa ja tulosten perusteella muodostettiin kolme tieteellistä ajattelua kuvaavaa mallia. Auktoriteettiuskoon perustuvassa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto perustuu faktoihin ja on auktoriteettien hallussa, olivat yhteydessä käsityksiin tutkimuksesta totuuden etsintänä ja virhekäsityksiin teoriasta. Pragmatistisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset synnynnäiseen kyvykkyyteen ja virhekäsitykset tutkimuksesta ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta käytännön selittäjänä. Staattisessa tieteellisen ajattelun mallissa uskomukset siitä, että tieto on varmaa ja käsitykset tutkimuksesta ongelmanratkaisuna ovat yhteydessä käsityksiin teoriasta faktana tai ikuisena totuutena.

Konsultoivien erityislastentarhanopettajien kokemuksia kasvun ja oppimisen tukemisesta esiopetuksessa

Tämän tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen konsultoivien erityislastentarhanopettajien kokemuksia kasvun ja oppimisen tukemisesta ja tuen järjestämisestä esiopetuksessa kolmiportaisen tuen käyttöönoton jälkeen. Tarkoituksena oli myös selvittää kasvun ja oppimisen tukemisen yhdistymistä esiopetusryhmän lapsilähtöiseen toimintaan. Tutkimuksen tarkoitukseen liittyi pyrkimys saada tietoa, miten kolmiportaiselle tuelle asetetut tavoitteet kaikille yhteisen koulun kehittämisestä ja varhaisen tuen edistämisestä näkyvät esiopetuksen järjestämisessä ja toiminnassa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta varhaiskasvatuksen konsultoivaa erityislastentarhanopettajaa. Haastattelutyyppinä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin laadullisin menetelmin käyttäen teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Vuonna 2011 otettiin käyttöön oppimisen ja koulunkäynnin kolmiportainen tuki. Siinä korostuu pedagoginen asiantuntijuus lapsen kasvun ja oppimisen tuen määrittämisessä ja arvioinnissa. Kolmiportaisen tuen myötä on esiopetuksen alkaminen erityiskoulun esiopetuksessa valtakunnallisesti vähentynyt. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan esiopetuksen erityisopetus järjestettiin erityiskoulujen esiopetusryhmissä. Konsultoivien erityislastentarhanopettajien työn painopiste on muuttunut varhaisen tuen suuntaan. Tutkittavien kokemusten mukaan oppimisen vaikeudet on pyritty tunnistamaan varhain muun muassa konsultoivan erityislastentarhanopettajan ja lastentarhanopettajan välistä yhteistyötä tiivistämällä. Käytetyimmät opetusmuodot olivat pienryhmätyöskentely ja joustavat ryhmittelyt. Lasten yhteistä toimintaa pidettiin tärkeänä ja yksilöopetuksesta oli luovuttu lähes kokonaan. Esiopetusryhmän toiminnassa lapsilähtöisyys ja kaikkien lasten osallisuus tuli esiin lapsia kuuntelemalla ja heidän ideoihinsa tarttumalla toiminnan järjestämisessä. Tutkimuksen tuloksissa painottui lastentarhanopettajan pedagogisen vastuun selkiintyminen kolmiportaisen tuen käyttöön myötä.