Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus¬suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Miten käsityön aineenopettajaksi opiskeleva opiskelija kokee monikulttuurisen opetuksen opetusharjoittelussa?

Tutkimuksessa tarkastellaan Turun Yliopiston Rauman yksikössä käsityön aineenopettajaksi opiskelevia opiskelijoita. Opiskelijat suorittivat syventävän harjoittelun Turun normaalikoulussa monikulttuurisessa opetusryhmässä teknisen työn tunneilla. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa käytettiin tutkimusmenetelmänä lomakehaastattelua ja puolistrukturoitua haastattelua. Kokemuksen tutkimiseen on käytetty fenomenologista näkökulmaa ja tulokset on analysoitu teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Tarkastelun keskiössä ovat viiden opetusharjoittelijan ennakkokäsitykset ja käytännön kokemukset opetusharjoittelusta monikulttuurisessa koulussa. Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijat lähtivät harjoittelemaan monikulttuuriseen kouluun avoimin mielin. Opiskelijat odottivat monikulttuuriselta harjoittelulta enemmän haasteita kuin aikaisemmilta harjoitteluiltaan. Opiskelijat eivät kohdanneet kielellisten vaikeuksien lisäksi harjoittelun aikana juurikaan muita monikulttuurisuudesta aiheutuvia vaikeuksia. Opiskelijat oppivat opetusharjoittelun aikana toimimaan paremmin monikulttuurisen ryhmän kanssa ja kokivat osaavansa jatkossa valmistella tuntinsa paremmin monikulttuurista luokkaa varten. Lisäksi opiskelijoiden mielestä opettajankoulutus valmistaa opiskelijoitaan erittäin niukasti monikulttuuriseen harjoitteluun ja opetustyöhön.

Puhenuotteja ja Suomi-emojeita. Miten Suomen brändin imagoa on rakennettu vuosina 2007 – 2016?

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, miten Suomen brändin imagoa on rakennettu suomalaisten ja ei-suomalaisten mielissä kymmenen vuoden aikana 2007 – 2016. Maabrändit ovat kansainvälisissä suhteissa arkipäivää. Ne ovat valtiollisia strategioita, joilla valtiot pyrkivät globalisaatiovoimien murroksissa varmistamaan olemassaolonsa vahvistamalla kansallistunnetta ja kiillottamalla kansainvälistä profiilia. Samalla valtiot voivat vaikuttaa tulevaisuuteensa luomalla itselleen menestymisen edellytyksiä. Maabrändillä on monia positiivisia vaikutuksia, mutta sen onnistuminen edellyttää ihmisten hyväksyntää. Maabrändiin liittyy kysymyksiä. Hallitus ’inspiroi’ kansalaisia omaksumaan brändin, jotta nämä brändilähettiläinä kyseenalaistamatta toistaisivat kohtaamilleen tahoille valmiista puhenuoteista hallituksen määrittelemää sanomaa. Tutkielman tavoitteena on 1) setviä brändäämisen sotkuista sanastoa ja 2) selvittää, miten valtiojohdossa on viime vuosikymmenenä rakennettu Suomen brändin imagoa. Teoreettisen viitekehyksen muodostaa kansainvälisten suhteiden konstruktivistinen teoria, jossa keskeisiä tutkimuskohteita ovat maabrändin kaltaiset sosiaaliset faktat. Aineistoa on yli 1000 sivua, johon sovellan metodina laadullista diskurssianalyysia. Johtopäätösten mukaan Suomen epäsuositun brändistrategian teemat hallitsevat kaikkea valtiollista viestintää. Brändin imagoa rakennetaan ensisijaisesti talous–pragmaattisilla diskursseilla, joiden keskiössä ovat globaalitalouden lait, kansainvälinen kilpailu ja kansallisten vahvuuksien kaupallistamismahdollisuudet. Suomen brändin pahin uhka ovat itse suomalaiset, joilla on huono itsetunto ja puuttuvat markkinointitaidot. Brändin moraalidiskurssin kohteena ovat maailman vähäosaisten sijaan tulevat sukupolvet.

Miten välituntiliikunnasta coolimpaa? Yläkouluikäisten syitä välituntiliikkumiseen ja -liikkumattomuuteen

Suomalaisista lapsista ja nuorista vain pieni vähemmistö liikkuu tällä hetkellä fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisesti. Välituntiliikunnalla olisi tutkimustulosten mukaan mahdollista edistää fyysistä kokonaisaktiivisuutta, ja samalla parantaa oppilaiden vireystilaa sekä luokkahuonekäyttäytymistä. Tällä hetkellä kuitenkin ainoastaan 15 prosenttia yläkoululaisista liikkuu edes kevyesti välitunneilla. Sipilän hallitusohjelman tavoitteena on, että jokaisen koulupäivän aikana oppilaille kertyisi tunti liikunta. Tavoitteen saavuttamiseksi on olennaista, että myös välitunnit olisivat fyysisesti aktiivisempia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaiset asiat edistävät ja haittaavat yläkouluikäisten liikkumista välitunneilla. Lisäksi selvitettiin, millaisia ehdotuksia oppilaat itse esittävät välituntiliikunnan lisäämiseksi. Tutkimusjoukko (N = 353) koostui kahden eri yläkoulun oppilaiden vastauksista. Vastauksia analysoitiin sekä laadullisilla että määrällisillä menetelmillä. Tuloksia vertailtiin välituntiaktiivisuuden, koulun, sukupuolen ja vapaa-ajan liikuntaharrastuksen mukaan. Tutkimustulosten mukaan vahvimmin välituntiliikuntaa edistivät omat liikuntataidot ja -harrastus. Tärkeäksi välituntiliikunnan kannalta koettiin myös sosiaalinen tuki, hyvä sää ja erityisesti hauskanpito. Vahvimmin liikunta haittasi huono sää, habitus, hikoilu ja ulkonäköpaineet. Oppilaat toivoivat välituntiaktiivisuuden lisäämiseksi kouluihin enemmän liikuntavälineitä ja laajempaa välituntialuetta. Kouluihin toivottiin myös myönteisempää välituntiliikuntakulttuuria, jossa liikkumista välitunneilla ei pidettäisi outona tai nolona. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan esittää mahdollisen välituntiliikunnan olevan tällä hetkellä varsin lajipainoitteista. Liikuntaan osallistutaan vain, jos omaa hyvät liikuntataidot ja liikunnallisen varustuksen. Välituntilaktiivisuuden lisäämiseksi voisi olla perusteltua jättää lajit kokonaan pois välitunneilta, jotta useampi oppilas rohkenisi lähteä mukaan välituntiliikuntaan. Tällöin liikkuminen ei olisi välttämättä myöskään niin totista, vaan oppilaiden toivomat hauskanpito ja kavereiden kanssa tekeminen olisivat olennaisinta.

Miten yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat kielestä? Kielitietoisuuden rakentuminen kirjoittamalla.

Tässä tutkielmassa selvitän, mitä kielitietoisuus käytännössä tarkoittaa ja miten sitä voidaan rakentaa kielen avulla. Aineistonani käytän kahdessa varsinaissuomalaisessa koulussa teettämiäni kirjoitelmia sekä opetusryhmissä seuraamillani tunneilla kirjoitettuja kenttämuistiinpanoja. Analysoin kirjoitelmia sisällönanalyyttisesti sekä dialogisen ja poststrukturalistisen analyysin avulla. Lähtökohtana tutkimukselleni ovat uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, jotka otetaan käyttöön porrastetusti elokuusta 2016 lähtien. Uudessa opetus-suunnitelmassa huomioidaan erityisesti kielitietoisuus, eli kouluista pyritään tekemään kielitietoisia yhteisöjä, joissa kielistä puhutaan avoimesti ja kielten merkitys tunnustetaan aiempaa laajemmin. Tutkimukseni teoriataustana käytän Lev Vygotskin sosiokulttuurista näkemystä kielestä ja tietoisuudesta ja Mihail Bahtinin dialogista kielikäsitystä. Vygotskin ja Bahtinin mukaan merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ihmisen tietoisuus ei ole yksi ja pysyvä kokonaisuus, vaan se on moniääninen ja jatkuvasti muuttuva. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa sitä, että tietoisuus muodostuu erilaisten äänten välisestä dialogista. Yksilön tietoisuuteen vaikuttavat siis tilannekohtaisten muuttujien lisäksi kaikki aiemmat vuorovaikutustilanteet. Tutkimusaineistoani analysoimalla selvitin, että oppilaiden kielitietoisuus on hyvin moniääninen, sillä siihen vaikuttavat niin koulu, media, koti kuin kaveritkin. Oppilaiden tietoisuuksissa kuuluu monia autoritaarisia ääniä, jotka vaikuttavat oppilaiden käsityksiin ja asettavat oppilaiden kielenkäytölle erilaisia rajoituksia. Oppilaiden kielitietoisuus on myös hyvin monikielinen, sillä oppilaat kuulevat ja käyttävät päivittäin monia kieliä sekä kavereiden ja perheen kesken että medioiden parissa. Tietoisuus ympäristön moni-kielisyydestä näytti kirjoitelmien perusteella rakentuvan kirjoittamisen edetessä. Dialogista ja poststrukturalistista analyysia on aiemmin sovellettu lähinnä toisen kielen oppimisen konteksteissa ja kieli-identiteetin tutkimuksessa. Ne sopivat kuitenkin hyvin myös nuorten kielitietoisuuden tutkimiseen laajemmassa kielenkäytön kontekstissa, ja rinnakkain sovellettuna analyysimetodit tukivat hyvin toisiaan. Tutkimuksellani pyrin tarjoamaan konkreettisia välineitä kielitietoisuuden edistämiseksi kouluissa. Kirjoitelmien tehtävänannon tyyppinen kirjoitustehtävä auttoi hyvin oppilaita erittelemään kielellistä ympäristöään ja omia käsityksiään kielistä. Jatkossa voisi tutkia, miten uusi opetussuunnitelma on vaikuttanut koulujen ilmapiiriin ja ovatko myöhemmät ikäluokat taitavampia erittelemään kielenkäyttöään ja kieliä koskevia käsityksiään.

Nuclear modification factors of phi mesons in d plus Au, Cu plus Cu, and Au plus Au collisions at root s(NN)=200 GeV

The PHENIX experiment at the Relativistic Heavy Ion Collider has performed systematic measurements of phi meson production in the K(+)K(-) decay channel at midrapidity in p + p, d + Au, Cu + Cu, and Au + Au collisions at root s(NN) = 200 GeV. Results are presented on the phi invariant yield and the nuclear modification factor R(AA) for Au + Au and Cu + Cu, and R(dA) for d + Au collisions, studied as a function of transverse momentum (1 < p(T) < 7 GeV/c) and centrality. In central and midcentral Au + Au collisions, the R(AA) of phi exhibits a suppression relative to expectations from binary scaled p + p results. The amount of suppression is smaller than that of the pi(0) and the. in the intermediate p(T) range (2-5 GeV/c), whereas, at higher p(T), the phi, pi(0), and. show similar suppression. The baryon (proton and antiproton) excess observed in central Au + Au collisions at intermediate p(T) is not observed for the phi meson despite the similar masses of the proton and the phi. This suggests that the excess is linked to the number of valence quarks in the hadron rather than its mass. The difference gradually disappears with decreasing centrality, and, for peripheral collisions, the R(AA) values for both particle species are consistent with binary scaling. Cu + Cu collisions show the same yield and suppression as Au + Au collisions for the same number of N(part). The R(dA) of phi shows no evidence for cold nuclear effects within uncertainties.

Enhanced Production of Direct Photons in Au plus Au Collisions at root s(NN)=200 GeV and Implications for the Initial Temperature

The production of e(+)e(-) pairs for m(e+e-) < 0.3 GeV/c(2) and 1< p(T) < 5 GeV/c is measured in p + p and Au + Au collisions at root s(NN) = 200 GeV. An enhanced yield above hadronic sources is observed. Treating the excess as photon internal conversions, the invariant yield of direct photons is deduced. In central Au + Au collisions, the excess of the direct photon yield over p + p is exponential in transverse momentum, with an inverse slope T = 221 +/- 19(stat) +/- 19(syst) MeV. Hydrodynamical models with initial temperatures ranging from T(init) similar to 300-600 MeV at times of similar to 0.6-0.15 fm/c after the collision are in qualitative agreement with the data. Lattice QCD predicts a phase transition to quark gluon plasma at similar to 170 MeV.

Detailed measurement of the e(+)e(-) pair continuum in p plus p and Au plus Au collisions at root s(NN)=200 GeV and implications for direct photon production

PHENIX has measured the e(+)e(-) pair continuum in root s(NN) = 200 GeV Au+Au and p+p collisions over a wide range of mass and transverse momenta. The e(+)e(-) yield is compared to the expectations from hadronic sources, based on PHENIX measurements. In the intermediate-mass region, between the masses of the phi and the J/psi meson, the yield is consistent with expectations from correlated c (c) over bar production, although other mechanisms are not ruled out. In the low-mass region, below the phi, the p+p inclusive mass spectrum is well described by known contributions from light meson decays. In contrast, the Au+Au minimum bias inclusive mass spectrum in this region shows an enhancement by a factor of 4.7 +/- 0.4(stat) +/- 1.5(syst) +/- 0.9(model). At low mass (m(ee) < 0.3 GeV/c(2)) and high p(T) (1 < p(T) < 5 GeV/c) an enhanced e(+)e(-) pair yield is observed that is consistent with production of virtual direct photons. This excess is used to infer the yield of real direct photons. In central Au+Au collisions, the excess of the direct photon yield over the p+p is exponential in p(T), with inverse slope T = 221 +/- 19(stat) +/- 19(syst) MeV. Hydrodynamical models with initial temperatures ranging from T(init) similar or equal to 300-600 MeV at times of 0.6-0.15 fm/c after the collision are in qualitative agreement with the direct photon data in Au+Au. For low p(T) < 1 GeV/c the low-mass region shows a further significant enhancement that increases with centrality and has an inverse slope of T similar or equal to 100 MeV. Theoretical models underpredict the low-mass, low-p(T) enhancement.

High-p(T) pi(0) production with respect to the reaction plane in Au plus Au collisions at s(NN)=200 GeV

Measurements of the azimuthal anisotropy of high-p(T) neutral pion (pi(0)) production in Au+Au collisions at s(NN)=200 GeV by the PHENIX experiment are presented. The data included in this article were collected during the 2004 Relativistic Heavy Ion Collider running period and represent approximately an order of magnitude increase in the number of analyzed events relative to previously published results. Azimuthal angle distributions of pi(0) mesons detected in the PHENIX electromagnetic calorimeters are measured relative to the reaction plane determined event-by-event using the forward and backward beam-beam counters. Amplitudes of the second Fourier component (v(2)) of the angular distributions are presented as a function of pi(0) transverse momentum (p(T)) for different bins in collision centrality. Measured reaction plane dependent pi(0) yields are used to determine the azimuthal dependence of the pi(0) suppression as a function of p(T), R(AA)(Delta phi,p(T)). A jet-quenching motivated geometric analysis is presented that attempts to simultaneously describe the centrality dependence and reaction plane angle dependence of the pi(0) suppression in terms of the path lengths of hypothetical parent partons in the medium. This set of results allows for a detailed examination of the influence of geometry in the collision region and of the interplay between collective flow and jet-quenching effects along the azimuthal axis.

Charged Kaon Interferometric Probes of Space-Time Evolution in Au plus Au Collisions at s(NN)=200 GeV

Bose-Einstein correlations of charged kaons are used to probe Au+Au collisions at s(NN)=200 GeV and are compared to charged pion probes, which have a larger hadronic scattering cross section. Three-dimensional Gaussian source radii are extracted, along with a one-dimensional kaon emission source function. The centrality dependences of the three Gaussian radii are well described by a single linear function of N(part)(1/3) with a zero intercept. Imaging analysis shows a deviation from a Gaussian tail at r greater than or similar to 10 fm, although the bulk emission at lower radius is well described by a Gaussian. The presence of a non-Gaussian tail in the kaon source reaffirms that the particle emission region in a heavy-ion collision is extended, and that similar measurements with pions are not solely due to the decay of long-lived resonances.

Photon-hadron jet correlations in p plus p and Au plus Au collisions at s(NN)=200 GeV

We report the observation at the Relativistic Heavy Ion Collider of suppression of back-to-back correlations in the direct photon+jet channel in Au+Au relative to p+p collisions. Two-particle correlations of direct photon triggers with associated hadrons are obtained by statistical subtraction of the decay photon-hadron (gamma-h) background. The initial momentum of the away-side parton is tightly constrained, because the parton-photon pair exactly balance in momentum at leading order in perturbative quantum chromodynamics, making such correlations a powerful probe of the in-medium parton energy loss. The away-side nuclear suppression factor, I(AA), in central Au+Au collisions, is 0.32 +/- 0.12(stat)+/- 0.09(syst) for hadrons of 3 < p(T)(h)< 5 in coincidence with photons of 5 < p(T)(gamma)< 15 GeV/c. The suppression is comparable to that observed for high-p(T) single hadrons and dihadrons. The direct photon associated yields in p+p collisions scale approximately with the momentum balance, z(T)equivalent to p(T)(h)/p(T)(gamma), as expected for a measurement of the away-side parton fragmentation function. We compare to Au+Au collisions for which the momentum balance dependence of the nuclear modification should be sensitive to the path-length dependence of parton energy loss.

Systematic studies of elliptic flow measurements in Au plus Au collisions at s(NN)=200 GeV

We present inclusive charged hadron elliptic flow (v(2)) measured over the pseudorapidity range vertical bar eta vertical bar < 0.35 in Au+Au collisions at s(NN)=200 GeV. Results for v(2) are presented over a broad range of transverse momentum (p(T)=0.2-8.0 GeV/c) and centrality (0-60%). To study nonflow effects that are correlations other than collective flow, as well as the fluctuations of v(2), we compare two different analysis methods: (1) the event-plane method from two independent subdetectors at forward (vertical bar eta vertical bar=3.1-3.9) and beam (vertical bar eta vertical bar>6.5) pseudorapidities and (2) the two-particle cumulant method extracted using correlations between particles detected at midrapidity. The two event-plane results are consistent within systematic uncertainties over the measured p(T) and in centrality 0-40%. There is at most a 20% difference in the v(2) between the two event-plane methods in peripheral (40-60%) collisions. The comparisons between the two-particle cumulant results and the standard event-plane measurements are discussed.

Suppression Pattern of Neutral Pions at High Transverse Momentum in Au plus Au Collisions at root S(NN)=200 GeV and Constraints on Medium Transport Coefficients

For Au + Au collisions at 200 GeV, we measure neutral pion production with good statistics for transverse momentum, p(T), up to 20 GeV/c. A fivefold suppression is found, which is essentially constant for 5 < p(T) < 20 GeV/c. Experimental uncertainties are small enough to constrain any model-dependent parametrization for the transport coefficient of the medium, e. g., <(q) over cap > in the parton quenching model. The spectral shape is similar for all collision classes, and the suppression does not saturate in Au + Au collisions.

Charged hadron multiplicity fluctuations in Au+Au and Cu+Cu collisions from root S(NN) = 22.5 to 200 GeV

A comprehensive survey of event-by-event fluctuations of charged hadron multiplicity in relativistic heavy ions is presented. The survey covers Au+Au collisions at s(NN)=62.4 and 200 GeV, and Cu+Cu collisions at s(NN)=22.5,62.4, and 200 GeV. Fluctuations are measured as a function of collision centrality, transverse momentum range, and charge sign. After correcting for nondynamical fluctuations due to fluctuations in the collision geometry within a centrality bin, the remaining dynamical fluctuations expressed as the variance normalized by the mean tend to decrease with increasing centrality. The dynamical fluctuations are consistent with or below the expectation from a superposition of participant nucleon-nucleon collisions based upon p+p data, indicating that this dataset does not exhibit evidence of critical behavior in terms of the compressibility of the system. A comparison of the data with a model where hadrons are independently emitted from a number of hadron clusters suggests that the mean number of hadrons per cluster is small in heavy ion collisions.

Particle-species dependent modification of jet-induced correlations in Au plus Au collisions at root s(NN)=200 GeV

Measurements in Au + Au collisions at root s(NN) = 200 GeV of jet correlations for a trigger hadron at intermediate transverse momentum (p(T,trig)) with associated mesons or baryons at lower p(T,assoc) indicate strong modification of the away-side jet. The ratio of jet-associated baryons to mesons increases with centrality and p(T,assoc). For the most central collisions, the ratio is similar to that for inclusive measurements. This trend is incompatible with in-vacuum fragmentation but could be due to jetlike contributions from correlated soft partons, which recombine upon hadronization.