TGF-β3-induced Palatogenesis Requires Matrix Metalloproteinases

Cleft lip and palate syndromes are among the most common congenital malformations in humans. Mammalian palatogenesis is a complex process involving highly regulated interactions between epithelial and mesenchymal cells of the palate to permit correct positioning of the palatal shelves, the remodeling of the extracellular matrix (ECM), and subsequent fusion of the palatal shelves. Here we show that several matrix metalloproteinases (MMPs), including a cell membrane-associated MMP (MT1-MMP) and tissue inhibitor of metalloproteinase-2 (TIMP-2) were highly expressed by the medial edge epithelium (MEE). MMP-13 was expressed both in MEE and in adjacent mesenchyme, whereas gelatinase A (MMP-2) was expressed by mesenchymal cells neighboring the MEE. Transforming growth factor (TGF)-β3-deficient mice, which suffer from clefting of the secondary palate, showed complete absence of TIMP-2 in the midline and expressed significantly lower levels of MMP-13 and slightly reduced levels of MMP-2. In concordance with these findings, MMP-13 expression was strongly induced by TGF-β3 in palatal fibroblasts. Finally, palatal shelves from prefusion wild-type mouse embryos cultured in the presence of a synthetic inhibitor of MMPs or excess of TIMP-2 failed to fuse and MEE cells did not transdifferentiate, phenocopying the defect of the TGF-β3-deficient mice. Our observations indicate for the first time that the proteolytic degradation of the ECM by MMPs is a necessary step for palatal fusion.

Käyttöpääoman ennustaminen kysyntäennusteen avulla

Työn tavoite on selvittää erilaisia käyttöpääoman ennustusmalleja, jotka pohjautuvat kysyntäennusteeseen. Tavoitteena on esittää malleja niin pitkän kuin lyhyenkin aikavälin ennustamiseen. Pitkällä aikavälillä mallien on tarkoitus ennustaa yrityksissä sitoutuvan käyttöpääoman kokonaistarvetta, kun taas lyhyen aikavälin malleilla pureudutaan käyttöpääomaerien (lopputuotevarasto ja myyntisaamiset) ennustamiseen tuotekohtaisesti. Työssä pyritään myös vastaamaan, miksi käyttöpääomaa kannattaa ennustaa ja miten sen hallintaa voidaan tehostaa. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, mitä on elävöitetty laskuesimerkein. Laskuesimerkkien tarkoitus on antaa lukijalle kuva käyttöpääoman ennustamisen todellisista mahdollisuuksista, jotta työ ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi. Työssä esitetyt ennustusmallit on valittu matemaattisen yksinkertaisuutensa ehdolla, jotta niiden käyttäminen yritysmaailmassa olisi mahdollista. Käyttöpääomatarpeen ennustamisen suurimpana haasteena voidaan pitää kysyntäennusteen luotettavuutta. Vuositasolla käyttöpääomatarpeen keskimääräinen osuus suhteessa liikevaihtoon on helpohko ennustaa liiketoiminnan pysyessä melko vakiona. Tarve voi kuitenkin vaihdella hyvin paljon kysynnän vaihdellessa kuukausi-, viikko- ja päivätasolla. Jos kysyntäennustetta saadaan tarkennettua, lopputuotevaraston kokoa ja siihen sitoutuvaa käyttöpääomaa on mahdollista pienentää, koska varmuusvaraston määrittelyssä käytettävä hajonta pienenee. Myyntisaamisten osalta lähitulevaisuudessa sitoutuvaan käyttöpääomaan vaikuttaa eniten asiakaskohtainen maksukäyttäytyminen, koska myyntisaamisiin vaikuttava kysyntä on suurimmalta osaltaan jo toteutunut.

A method for assessing ecological values to reconcile multiple land use needs

We present a new method for ecologically sustainable land use planning within multiple land use schemes. Our aims were (1) to develop a method that can be used to locate important areas based on their ecological values; (2) to evaluate the quality, quantity, availability, and usability of existing ecological data sets; and (3) to demonstrate the use of the method in Eastern Finland, where there are requirements for the simultaneous development of nature conservation, tourism, and recreation. We compiled all available ecological data sets from the study area, complemented the missing data using habitat suitability modeling, calculated the total ecological score (TES) for each 1 ha grid cell in the study area, and finally, demonstrated the use of TES in assessing the success of nature conservation in covering ecologically valuable areas and locating ecologically sustainable areas for tourism and recreational infrastructure. The method operated quite well at the level required for regional and local scale planning. The quality, quantity, availability, and usability of existing data sets were generally high, and they could be further complemented by modeling. There are still constraints that limit the use of the method in practical land use planning. However, as increasing data become available and open access, and modeling tools improve, the usability and applicability of the method will increase.

Applying a synthetic approach to the resilience of Finnish reindeer herding as a changing livelihood

Reindeer herding is an emblematic livelihood for Northern Finland, culturally important for local people and valuable in tourism marketing. We examine the livelihood resilience of Finnish reindeer herding by narrowing the focus of general resilience on social-ecological systems (SESs) to a specific livelihood while also acknowledging wider contexts in which reindeer herding is embedded. The questions for specified resilience can be combined with the applied DPSIR approach (Drivers; Pressures: resilience to what; State: resilience of what; Impacts: resilience for whom; Responses: resilience by whom and how). This paper is based on a synthesis of the authors’ extensive anthropological fieldwork on reindeer herding and other land uses in Northern Finland. Our objective is to synthesize various opportunities and challenges that underpin the resilience of reindeer herding as a viable livelihood. The DPSIR approach, applied here as a three step procedure, helps focus the analysis on different components of SES and their dynamic interactions. First, various land use-related DPSIR factors and their relations (synergies and trade-offs) to reindeer herding are mapped. Second, detailed DPSIR factors underpinning the resilience of reindeer herding are identified. Third, examples of interrelations between DPSIR factors are explored, revealing the key dynamics between Pressures, State, Impacts, and Responses related to the livelihood resilience of reindeer herding. In the Discussion section, we recommend that future applications of the DPSIR approach in examining livelihood resilience should (1) address cumulative pressures, (2) consider the state dimension as more tuned toward the social side of SES, (3) assess both the negative and positive impacts of environmental change on the examined livelihood by a combination of science led top-down and participatory bottom-up approaches, and (4) examine and propose governance solutions as well as local adaptations by reindeer herders as equally relevant responses to enhance livelihood resilience.

Designing gainsharing model variations with logistics service company

This thesis studies, in collaboration with a Finnish logistics service company, gainsharing and the development of a gainsharing models in a logistics outsourcing context. The purpose of the study is to create various gainsharing model variations for the use of a service provider and its customers in order to develop and enhance the customer’s processes and operations, create savings and improve the collaboration between the companies. The study concentrates on offering gainsharing model alternatives for companies operating in internal logistics outsourcing context. Additionally, the prerequisites for the gainsharing arrangement are introduced. In the beginning of the study an extensive literature review is conducted. There are three main themes explored which are the collaboration in an outsourcing context, key account management and gainsharing philosophy. The customer expectations and experiences are gathered by interviewing case company’s employees and its key customers. In order to design the gainsharing model prototypes, customers and other experts’ knowledge and experiences are utilized. The result of this thesis is five gainsharing model variations that are based on the empirical and theoretical data. In addition, the instructions related to each created model are given to the case company, but are not available in this paper

Luokanopettajien palautteenanto ja sen merkitys alkuopetusryhmissä

Palaute on osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Opettaja voi omalla kiinnostuksellaan ja positiivisella palautteenannolla vaikuttaa merkittävästi pienten oppilaiden oppimisen mielekkyyteen ja motivaatioon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida luokanopettajien antamaa suullisen palautteen määrää ja laatua oppitunneilla. Lisäksi tutkittiin opettajien kokemuksia palautteenannon merkityksestä oppilaan koulutyöskentelyyn ja oppimiseen koulussa. Tämä tutkimus toteutettiin observoimalla kolmea alkuopetusryhmää ja haastattelemalla kyseisten ryhmien opettajia. Observoitavia tunteja oli yhteensä 12 ja ne koostuivat äidinkielen ja matematiikan oppitunneista. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että 65 % opettajan antamasta suullisesta palautteesta oppitunneilla oli yleistä, ei-kohdistettua palautetta. Palautteesta 20 % oli kehuvaa palautetta ja 15 % negatiivista prosessipalautetta. Negatiivista oppilaan kykyihin tai persoonallisuuteen kohdistuvaa palautetta ei esiintynyt yhtään oppituntien aikana. Opettajat kokivat palautteen olevan tärkeä osa oppilaan oppimisen ja motivaation tukemista. Haastatteluissa ilmeni, että palautetta annettiin oppilaalle yksilöllisesti, jotta sen vaikutukset oppimiselle ja oppilaalle itselleen olisivat mahdollisimman hyvät. Pohdinnassa tarkastellaan observoinnin ja haastattelun yhteyksiä. Tutkimus toi esiin uutta tietoa negatiivisen palautteen jakautumisesta kyky- ja prosessipalautteeseen, jota ei aiemmin luokkahuoneobservoinnissa ole vielä tarkemmin luokiteltu. Tutkimus on hyödynnettävissä valmistuneiden ja vielä opiskelevien opettajien keskuudessa. Tutkimus antaa lisää tietoa siitä, mitä hyvä palautteenanto opetuksessa tulisi olla. Tulosten avulla voidaan tukea oppilaiden hyvää oppimista ja koulutyöskentelyä, jossa palaute on keskiössä.

Luokanopettajien palautteenanto ja sen merkitys alkuopetusryhmissä

Palaute on osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Opettaja voi omalla kiinnostuksellaan ja positiivisella palautteenannolla vaikuttaa merkittävästi pienten oppilaiden oppimisen mielekkyyteen ja motivaatioon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida luokanopettajien antamaa suullisen palautteen määrää ja laatua oppitunneilla. Lisäksi tutkittiin opettajien kokemuksia palautteenannon merkityksestä oppilaan koulutyöskentelyyn ja oppimiseen koulussa. Tämä tutkimus toteutettiin observoimalla kolmea alkuopetusryhmää ja haastattelemalla kyseisten ryhmien opettajia. Observoitavia tunteja oli yhteensä 12 ja ne koostuivat äidinkielen ja matematiikan oppitunneista. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että 65 % opettajan antamasta suullisesta palautteesta oppitunneilla oli yleistä, ei-kohdistettua palautetta. Palautteesta 20 % oli kehuvaa palautetta ja 15 % negatiivista prosessipalautetta. Negatiivista oppilaan kykyihin tai persoonallisuuteen kohdistuvaa palautetta ei esiintynyt yhtään oppituntien aikana. Opettajat kokivat palautteen olevan tärkeä osa oppilaan oppimisen ja motivaation tukemista. Haastatteluissa ilmeni, että palautetta annettiin oppilaalle yksilöllisesti, jotta sen vaikutukset oppimiselle ja oppilaalle itselleen olisivat mahdollisimman hyvät. Pohdinnassa tarkastellaan observoinnin ja haastattelun yhteyksiä. Tutkimus toi esiin uutta tietoa negatiivisen palautteen jakautumisesta kyky- ja prosessipalautteeseen, jota ei aiemmin luokkahuoneobservoinnissa ole vielä tarkemmin luokiteltu. Tutkimus on hyödynnettävissä valmistuneiden ja vielä opiskelevien opettajien keskuudessa. Tutkimus antaa lisää tietoa siitä, mitä hyvä palautteenanto opetuksessa tulisi olla. Tulosten avulla voidaan tukea oppilaiden hyvää oppimista ja koulutyöskentelyä, jossa palaute on keskiössä.