998 resultados para G2
Resumo:
Kehittämiskeskustelu on esimiehen ja alaisen välinen etukäteen sovittu keskusteluja palautteenantotilaisuus. Keskustelussa käydään läpi edellisen kauden toiminta ja saavutetut tulokset, sovitaan seuraavan kauden tulostavoitteista sekä käsitellään alaisen kehittämistarpeet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten kehittämiskeskustelu soveltuu kouluttajana kehittymiseen perusyksikössä. Tutkimuksen pääongelma muodostui tutkimuskysymyksen muotoon, miten kehittämiskeskustelu soveltuu kouluttajan ammattitaidon kehittämiseen? Tämä tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytettiin tutkimusmenetelmänä fenomenografiaa. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluilla, jotka suoritettiin Kaartin Jääkärirykmentin kuudessa eri perusyksikössä toimiville kouluttajille. Kehittämiskeskustelun ilmapiiri ja itse tilaisuus koettiin avoimeksi, rehelliseksi ja eteenpäin työntäväksi, mutta sen rakennetta ja suoritusarviointia arvosteltiin negatiivisesti. Kouluttajat kokivat muun muassa, ettei kehittämiskeskusteluissa ja suoritusarvioinneissa kyetä vaikuttamaan heidän sotilaspedagogisten taitojen kehittämiseen, vaan niissä keskitytään usein muihin asiakokonaisuuksiin. Tutkimustulokset osoittivat myös, että kehittämiskeskustelu soveltuu paremmin nuorten kuin vanhempien kouluttajien ammattitaidon kehittämiseen.
Resumo:
Johtamisen opetuksessa yleensä käytetty menetelmä on pohjautunut dia- tai vielä perinteisempään kalvoesitykseen. Opetuksen elävöittämisessä sekä viretason ja motivaation ylläpitämisessä opetuksen aikana ei ole tapahtunut juurikaan kehitystä. Opiskelijoiden keskittyminen valuu hukkaan, kun kaikki tarmo pitää laittaa siihen, että pysyy hereillä opetuksen aikana. Elokuvien käyttö opetuksen apuna on hiljalleen vallannut jalansijaa itselleen. Kuitenkin niiden käyttö on edelleen hyvin rajallista, vaikka ne ovat äärimmäisen tehokas ja helppo keino sekä elävöittää että piristää opetusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on, selvittää yhden potentiaalisen vaihtoehdon, Saving Private Ryan – Pelastakaa sotamies Ryan, käytettävyyttä johtamisen opetuksen työkaluna ja apuvälineenä. Toisena tavoitteena tutkimukselle voidaan pitää ajatusta, että tämä tutkimus innostaisi aktiiviseen elokuvien tarkasteluun, varsinkin johtamisen opetuksen näkökulmasta sekä elokuvien käytäntöön soveltamiseen. Tutkimuksessa lähestyttiin edellä mainitun elokuvan kahta johtajaa, kapteeni Milleriä ja kersantti Horvathia. Tutkimuksen pääkysymykset oli suhteutettu heidän johtamiskäyttäytymisessä mahdollisesti esiintyvään syväjohtamiseen, syväjohtamisen malliin ja johtajalle luontaisiin ominaisuuksiin. Pääkysymysten tueksi tutkimukselle asetettiin myös alakysymyksiä, joiden avulla oli tarkoituksena selventää edellä mainittujen henkilöiden johtamisprosessin hallintaa, sotilaskuria ja alaisista huolenpitoa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin perusanalyysimenetelmää, jota voidaan käyttää kaikissa laadullisissa tutkimuksissa. Kyseessä on sisällönanalyysi, tarkemmin sanottuna teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen teoriaosan avulla rakennetut strukturoidut analyysirungot ohjasivat henkilöiden johtamiskäyttäytymisen analysointia. Tuloksien perusteella voidaan vilpittömästi todeta, että tulevaisuudessa elokuvien käyttö opetuksen apuna tulee näyttelemään suurta osaa. Elokuvat tuovat opetukseen tarvittavaa piristystä ja mahdollistavat esimerkiksi aktiivimonisteiden tehokkaan käytön.
Resumo:
Viime vuosien informaatioteknologian kehitys on avannut uusia mahdollisuuksia koulutusjärjestelmille. AVOT- kehittämisohjelma (avoin oppimis- ja työskentely- ympäristö) käynnistettiin puolustusvoimien komentajan käskystä vuonna 2000. Ohjelman yhtenä tarkoituksena on tehostaa puolustusvoimien henkilöstön, reserviläisten ja varusmiesten koulutusta mahdollistamalla tietotekniikkaa hyväksi käyttävä verkkotuettu monimuoto-opetus. AVOT-hankkeen tuloksena on syntynyt puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen verkko-opetusympäristö, koulutusportaali. Ilmavoimien teknillisellä koululla on tarve tuoda koulutusportaaliin lentoteknillistä opetusmateriaalia, joka on tietoturvatasoltaan luokiteltu viranomaiskäyttöön. Pyrin kirjallisuustutkimuksen ja haastattelun perusteella kartoittamaan tietoturvariskit, jotka syntyvät käyttäjien asenteista, osaamisesta ja välineistä. Tutkimuksessa ilmeni: Ennen kuin koulutusportaalissa voidaan käsitellä turvaluokiteltua materiaalia, käyttäjien tiedot, taidot, asenne ja työkalut on koulutuksella ja ohjeistuksella saatettava yhdenmukaisiksi.
Resumo:
Tutkimuksessa tarkasteltiin puolustusvoimien ryhmissä esiintyviä ryhmäprosesseja ja –ilmiöitä sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Sosiaalipsykologinen tarkastelunäkökulma valittiin, koska nykyinen virallinen johtajuusoppi, ns. syväjohtaminen ei psykologialähtöisyydestään johtuen kiinnitä ryhmiin ja ryhmien toimintaan juurikaan huomiota. Tarkastelu kytkettiin kiinteästi Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen Laitoksen tekemään oppiainemääritelmään. Sosiaalipsykologista kenttää tarkasteltiin teoreettisesti Helkaman, Myllyniemen ja Liebkindin jaottelujen pohjalta. Tarkastelua ei tehty sotilassosiologian näkökulmasta, koska haluttiin avata ryhmien toiminnan taustalla vaikuttavia yleisiä tieteellisiä näkemyksiä. Kyseisessä jaottelussa tarkasteltiin ns. yleisiä sosiaalisuuden selitysmalleja, eräänlaisina teorioina, kuten; sosiaalista vaihtoa, sosiaalista vertailua, sosiaalista identiteettiä ja sosiaalista konstruktionismia sekä ryhmäsosialisaatioteoriaa. Tarkasteluun kytkettiin myös Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskuksella (PvKK) jo aiemmin toteutettuja asiaa koskevia tutkimuksia. Keskeisimpinä johtopäätöksinä oli, että ei ole olemassa yhtä teoriaa tai mallia, joka yksistään selittäisi ryhmätoiminnassa vaikuttavia prosesseja ja ilmiötä. Tutkimus myös osoitti, että ryhmä voidaan määritellä useilla eri tavoilla. Tutkimuksessa havaittiin, että ryhmätoiminnassa vaikuttaa useat, usein samanaikaiset prosessit, jotka synnyttävät ryhmäilmiöitä. Näitä havaintoja tehtiin myös PvKK:n varusmies- ja reserviläisryhmiin kohdistetuista tutkimuksista. Näistä tutkimuksista oli havaittavissa, että virallista johtajaa ei välttämättä mielletä ryhmän jäseneksi joka oli havaittavissa tehdyissä sosiometrisissä mittauksissa. Lopuksi haluan todeta, että sosiaalipsykologinen näkökulma johtajuuden tarkasteluun vaikuttaa niin antoisalta, että puolustusvoimien olisi syytä huomioida se laajemminkin tulevia tutkimushankkeita suunniteltaessa. Sosiaalipsykologinen tietous ja osaaminen mahdollistavat johtajakoulutuksen monipuolistamisen ja tehostamisen, johon puolustusvoimilla on erinomaiset rakenteelliset puitteet. Ryhmän ohjauksellisesta näkökulmasta katsottuna, sotilasryhmä rooleineen tarjoaa mahdollisuuden muun muassa sosiodraamallisten menetelmien käyttöön. Sosiaalipsykologiaan pohjautuvien koulutusmenetelmien avulla sotilasryhmistä saada entistä tehokkaampia, aloitekykyisempiä ja itsenäiseen toimintaan pystyviä ryhmiä.
Resumo:
Tutkielmassa tarkastellaan sotatekniikan pedagogiikkaa ilmavoimien johtamisjärjestelmälinjalla. Tutkielman mukaan sotatekniikan pedagogiikassa haasteena on opettaa erilaisia tekniikan osa-alueita poikkitieteellisesti siten, että myös sotataidon, sotilasjohtamisen ja sotilaspedagogiikan keskinäiset vaikutukset huomioon otetuiksi. Toiminnan pyrkimyksenä tulee olla sotataidon kehittäminen. Työn tarkoituksena on tarjota yksi didaktiikkaa tukeva näkökulma sotatekniikan opetuksen suunnitteluun. Tutkielman lähtökohtana on konstruktivistinen oppimiskäsitys, jossa opiskelija ottaa itse vastuuta omasta oppimisprosessistaan ja hyödyntää aiempaa tietopääomaansa mahdollisimman paljon. Tällöin korostuvat opiskelijan kyky reflektoida omaa oppimistaan sekä ohjaajan valmiudet ohjata sotatekniikan oppimisprosessia. Tutkielma tarkastelee teoreettisen kirjallisuustutkimuksen, pedagogisen asiantuntijuuden ja aiemman tutkimuksen kyselytuloksia analysoimalla opetuksen nykytilaa ja suuntaviivoja ilmavoimissa. Kirjallisuustutkimuksen avulla esitetään teoriaperusteita nykyaikaiselle käsitykselle tekniikan pedagogiikasta. Tutkielmassa tarkastellaan ilmavoimien upseerikoulutuksen johtamisjärjestelmälinjan sotateknistä toimintaympäristöä, arvioidaan opiskelijoiden valmiuksia sekä hahmotetaan hyväksi havaittuja käytänteitä dokumentoiden niitä kirjalliseen muotoon. Tutkielma tarjoaa yhden näkökulman opetustyön ja kouluttamisen suunnitteluun teoreettisen opinpöydän ja pedagogisen suunnittelumallin kautta. Teoreettista opinpöydän mallia on evaluoitu alustavasti verkkoympäristössä tutkielman yhteydessä, jonka alustavia arvioita ja jatkokehitysajatuksia tutkielma tuo esille.
Resumo:
Pro gradussa tutkittiin kranaatinheitintelakuorma-autolla varustetun yksikön suorituskyvyn arviointia ja mittaamista. Alatutkimuskysymykset liittyivät suorituskyvyn eri osatekijöiden löytämiseen sekä muutaman nykyisen mittaamis- ja arviointimenetelmien vertailuun. Eri menetelmistä etsittiin myös mahdollisia vääristymiä. Päätutkimuskysymys muodostui nykyisen suorituskyvyn mittaamis- ja arviointimenetelmän kehittämiseen. Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä dokumenttianalyysia että AHP-menetelmää. Dokumenttianalyysi soveltui hyvin teoreettiseen tutkimukseen ja AHP-menetelmä suorituskyvyn eri osatekijöiden välisten painoarvojen määrittämiseen. Tutkimuksen aikana havaittiin nykyisessä mittaamis- ja arviointimenetelmässä muutamia kehittämiskohteita, joihin saatiin ratkaisu tutkimustuloksissa. Tärkein tutkimustulos oli suorituskyvyn eri osatekijöiden välisten painokertoimien uudelleen määrittäminen. Pro gradun tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä yksikön suorituskyvyn mittaamisessa ja arvioimisessa. Lisäksi tutkimuksen lopussa todettiin tarve jatkotutkimukselle, liittyen suorituskykyvaatimuksiin.
Resumo:
Tehokasta asevaikutusta pitkille kantamille haettaessa yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi nousee raskas raketinheittimistö. Sen kuorma-ammusvalikoimassa on myös monipuolisia tytärkranaatteja, jotka soveltuvat niin henkilöstöä, panssaroituja ajoneuvoja kuin linnoitteitakin vastaan. Raskaalla raketinheittimistöllä olisi myös mahdollista korvata tulevaisuudessa jalkaväkimiinojen käyttöä. Tutkimuksessa esitellään käytössä olevien yleisimpien raskaiden raketinheittimien ampumatarvikkeita sekä niiden käyttöä ja tulen tehoa. Tutkimusongelma on asetettu seuraavaksi: Mikä on raskaan raketinheittimistön tulen teho tutkimuksen maalimalleja vastaan? Tutkimuksessa pohditaan myös tulen tehon parantamista ja siihen vaikuttamista erilaisin ratkaisuin. Tutkimuksen aineistona on käytetty julkisia kirjallisuus- sekä internetlähteitä. Tutkimuksessa on käytetty tutkimusmenetelminä ovat kirjallisuustutkimus sekä Monte Carlo -simulaatio. Simulaatio toteutetaan tietokoneen taulukkolaskentasovelluksessa. Saatuja tuloksia tullaan myös vertailemaan aikaisempien tutkimusten laskentatuloksiin. Tutkimuksen pohjalta on nähtävissä, että raskas raketinheittimistö on erittäin tehokas asejärjestelmä. Näin on ainakin tutkimukseen asetettuja maalimalleja vastaan. Tutkimuksessa olleilla raketinheittimillä ja niiden kuorma-ammuksilla on maalit lamautettavissa osin yhden heittimen puolisarjalla eli kuudella raketilla. Tulen tehon kasvattamiseksi tutkimuksessa on pohdittu niin teknisiä, ampumateknisiä kuin tulenjohto- ja maalinosoituksellisia asioita. Itsessään tehokas ampumatarvike ei riitä, jos sitä ei saada toimitettua riittävän lähelle maalia. Kehitystyön kohteita raskaalle raketinheittimistölle ovat aktiotykistöä suurempi hajonta, tytärkranaattien toimintavarmuus sekä asevaikutuksen tehokkuus amputarvikkeiden älykkyyttä ja ohjautuvuutta lisäämällä. Simuloinnin osalta tutkimuksessa esitellään yksinkertainen, itsetehty taulukkolaskentasimulaatio. Sen epätarkkuuksia sekä puutteita on tutkija pyrkinyt huomioimaan laskennassa ja tuloksia analysoidessa. Kaikenkaikkiaan voidaan todeta näinkin vaivattoman simulaation antavan oikean suuntaisia tuloksia.
Resumo:
Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittymisen tutkimuksen tarve nousee Itämeren öljynkuljetusten lisääntymisestä. Siitä on kehittynyt uhka, joka edellyttää tehokasta torjuntavalmiutta ja -kykyä. Tutkimuksessa selvitetään, miten öljyntorjunnan suorituskyky Suomessa on kehittynyt, miten sen kehittämistä on johdettu ja, miten sitä tällä hetkellä johdetaan. Tutkimuksen aikajakso on vv. 1979 – 2007. Öljyntorjunnan suorituskyvyn ja sen kehittämisen osatekijät koostuvat joukosta, materiaalista ja käyttöperiaatteesta. Nämä osatekijät ja kehittymistä tukevat toiminnot on vielä asetettava laajempaan viitekehykseen. Siihen kuuluvat muun muassa öljykuljetusten ympäristövahingon uhka, toimintaympäristöön liittyvät torjuntatoimien virka-apuviranomaiset ja suunnittelutoimintaan liittyvä strateginen johtaminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden osatekijöiden välisiä suhteita muun muassa asiajohtamisen (management) näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä. Operaatiotaidon-, torjuntatekniikan- ja torjuntataktiikan kehittymistä analysoidaan käyttäen lähdemateriaalina tutkimusraportteja, muistioita ja tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia. Uhka-arvioiden muuttumista arvioidaan raportteja ja asiakirjoja analysoimalla. Johtamista selvitetään toimintasuunnitelmia analysoimalla. Aineistoa on hankittu myös käyttämällä menetelminä haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista syntyy tarkastelujakson historia. Merkittävimmät tulkinnat nimetään kehityksen askeliksi. Historia sijoitetaan aikajanalle, jota tarkastellaan tutkimusongelmien näkökulmasta. Siitä saatuja kehitysaskeleita ovat kansainvälisyys, toimintaa tukeva lainsäädäntö sekä organisaatioiden osaaminen ja yhteistyötaito. Öljyntorjuntajärjestelmän johtamisen prosessissa ovat osatekijöinä toimijoiden suorituskyky, varautuminen, konkretisoituneet uhkat, torjuntatilanteissa opitut asiat sekä uhka-arviot. Näistä muodostuu kokonaissuorituskyky. Tutkimuksessa käsitellään merellisten toimijoiden suorituskykyä eri osatekijöiden kautta. Tutkitaan, miten osatekijöiden muutokset ja kehittyminen ovat vaikuttaneet suorituskykyyn. Kehittyäkseen suorituskyky tarvitsee johtamista. Sillä voidaan vaikuttaa kehittämisen painopisteisiin ja suuntaan. Strateginen johtaminen kytkeytyy asiajohtamiseen, johon kuuluu myös tulosjohtaminen. Operaatiotaito, taktiikka ja torjuntatekniikka ovat osa suorituskykyä ja siis asiajohtamisen kenttää. Öljyntorjunta rajataan tutkimuksessa käsittämään alusöljyvahinkojen öljyntorjunnan. Koska SYKE vastaa öljyntorjunnan johtamisesta aavalla selällä, työ rajataan käsittämään aavalla selällä tapahtuvaa öljyntorjuntaa. Tutkimustuloksista yksi tärkeimmistä on, että torjunta-alusten määrä on pysynyt samana vuodesta 1994, vaikka öljynkuljetusten määrä on tarkastelujaksolla 1979 – 2007 moninkertaistunut. Torjuntavalmiuden painopistettä on siirretty Suomenlahdelle ja erityisesti itäiselle Suomenlahdelle, mutta tällä hetkellä siellä ei ole riittävää torjuntakykyä. Lainsäädännöllä ja kansainvälisten sopimusten suosituksia noudattamalla on kehitetty materiaaleja ja käyttöperiaatteita. Näin on vaikutettu suorituskykyyn Kansainvälinen toiminta on luonut edellytyksiä alusten tekniselle kehittämiselle ja henkilöstön kouluttamiselle laajentuneessa toimintaympäristössä. Öljyntorjunnan johtamista ja yleisjärjestelyjä koskevaa kirjallisuutta on vähän METOviranomaisten työkaluiksi.
Resumo:
Kilpailu osaavasta ja kyvykkäästä työvoimasta oli kiivasta läpi 90-luvun ja osaavien työntekijöiden tavoittelu jatkuu edelleen 2000-luvulla. Työelämä on samalla kokenut muutoksia ja yleisenä suuntauksena ovat määräaikaiset ja projektiluonteiset työt. Perinteiset pitkäaikaiset ja vakituiset työsuhteet ovat katoavaa vähemmistöä nykypäivän työelämässä. Nuoria ihmisiä, jotka tekevät suunnitelmia ja päätöksiä ammatinvalinnan suhteen tavoitellaan vaihtelevin menetelmin eri tiedotuskanavia pitkin. Rajavartiolaitos on yhtenä työnantajana mukana kiivaassa työvoiman hankintakilpailussa. Rajavartijoiden rekrytointia ei ole aikaisemmin tutkittu miltään osa-alueelta. Tutkimus on täten alustava tutkimus, joka antaa perustietoa aiheesta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nuorten rajavartijoiden mielipiteitä ja näkemyksiä rekrytointiprosessista, työnantajastaan ja heidän tulevasta työmotivaatiostaan. Lisäksi tutkimuksessa haettiin tietoa rajavartiolaitoksen tehokkaimmista keinoista tavoittaa kohderyhmä ja tutkittiin ulkoisten tekijöiden vaikutusta rajavartijaksi hakeutumisessa. Tutkimuksessa haettiin vastausta seuraaviin kysymyksiin: Mikä ulkoinen tekijä saa nuoren hakeutumaan rajavartijaksi? Mikä on rajavartiolaitoksen tehokkain keino tavoittaa nuoret työnhakijat? Ovatko nuoret rajavartijat tyytyväisiä rajavartiolaitokseen työnantajana? Ovatko nuoret rajavartijat motivoituneita tulevaan työtehtäväänsä? Rajavartijat ovat rajavartiolaitoksen suurin henkilöstöryhmä, joten aiheen tutkiminen on nähtävä tärkeäksi. Tutkimuksella pyrittiin löytämään jatkotutkimusaiheita, joiden avulla kyettäisiin jatkossa kehittämään rajavartiolaitoksen rekrytointia. Tutkimus on kvantitatiivinen survey-tutkimus, jossa empiirinen aineisto kerättiin kyselyn avulla. Tutkimuksen kohdejoukkona toimi rajavartijan peruskurssi 12. Tutkimus toi esille, että peruskurssilta valmistuvat rajavartijat ovat pääosin tyytyväisiä työnantajaansa ja motivoituneita tuleviin työtehtäviinsä. Lisäksi tutkimuksella saatiin tietoa rajavartiolaitoksen heikkouksista ja vahvuuksista rekrytoinnin eri osa-alueilta.
Resumo:
Objetivou-se com este estudo determinar os possíveis efeitos teratogênicos de Prosopis juliflora, verificar se existe perda da toxicidade entre vagens armazenadas e recém-coletadas e determinar se existe diferença de toxicidade entre as vagens coletadas em diferentes localidades. Trinta ratas prenhes da linhagem Wistar foram separadas, aleatoriamente, em cinco grupos: um controle (G1) e quatro experimentais (G2, G3, G4 e G5). Os animais dos grupos G2 e G3 foram alimentados com ração contendo 70% de vagens de P. juliflora recém-coletadas em dois municípios diferentes. Os grupos G4 e G5 foram alimentados com ração preparada com vagens das mesmas procedências, porém armazenadas por um período de 6 meses. O grupo controle recebeu ração sem vagens de P. juliflora. No grupo controle o número de malformações por ninhada (1,16 ± 0,98) foi significativamente menor do que os dos grupos experimentais (14,00 ± 2,96, 6,16 ± 2,22, 7,66 ± 2,94 e 4,66 ± 1,63 para os grupos G2, G3, G4 e G5, respectivamente) indicando que a planta é teratogênica. Não foram observadas diferenças significativas na frequência de malformações e no número de fetos nascidos entre os grupos que receberam vagens de diferentes localidades. No entanto, o número de malformações nos grupos que receberam as vagens recém-colhidas (65,80 ± 21,20 a, 67,59 ± 18,10 a), foi significativamente maior que o observado nas ratas que receberam as vagens após o armazenamento (35,74±10,10b, 21,85±5,13c) sugerindo que o efeito teratogênico da planta diminui durante o armazenamento. Conclui-se que as vagens de P. juliflora são teratogênicas para ratas Wistar e que a fetoxicidade das mesmas diminui com o armazenamento.