Pojat epäilevät isiään

Kirjallisuusarvostelu

Siveellinen ryhti ja etelämaalainen veri

Kirjallisuusarvostelu

Erilaisuuden määrittely ja sietokyky uuden ajan alun Suomessa

Kirjallisuusarvostelu

Kiinnostavasti radiosta ennen kuin siitä tuli leivänpaahdin

Kirjallisuusarvostelu

Iso kirja aseena

Kirjallisuusarvostelu

Kommunikaatio ja Internet : media murroksessa - merkityksiä ja arviointeja

Kommunikaatio on kaikista asioista ihmeellisin, kirjoitti amerikkalainen filosofi John Dewey vuonna 1925. Sen jälkeen tapahtunut kommunikaatioteknologian kiihtyvä kehitys on ehkä vielä ihmeellisempää. Tarkastelun kohteena on kommunikaatioteknologian kehitys ja sen aikaansaama median murros. Tämän kehityksen tärkein ilmentymä on Internet, joka kuvastaa ehkä parhaiten informaatioyhteiskunnan olemusta. Tutkielmassa käydään läpi Internetin asemaa julkisena keskusteluareenana, sen tekijänoikeuskysymyksiä ja Internetin merkitystä massamedialle sekä sosiaalista mediaa kommunikaatioteorioiden näkökulmasta. Ensimmäisenä tutkimusongelmana on arvioida näitä piirteitä hollantilaisen mediatutkijan Denis McQuailin jaottelemien media-yhteiskuntateorioiden kautta. Tutkimuksen toisena ongelmana ja empiirisenä osuutena on WikiLeaks-vuotosivuston julkisuuskuva, jota tarkastellaan printtimedian asennoitumisen kautta. Ensimmäisen tutkimusongelman ratkaisumenetelmänä on kattava teoreettisen kirjallisuuden käsittely, jossa käydään läpi merkittävimmät kommunikaatiotutkimukseen liittyvät historialliset teoriat ja niiden paradigmat sekä arvioidaan Internetin eri ilmiöitä näiden teorioiden ja uusimpien tieteellisten artikkelien pohjalta. Toisen tutkimusongelman ratkaisumenetelmänä on yksinkertainen semioottinen analyysi, jossa aineistona on 54 eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen sanomalehti- ja aikakausjulkaisun pääkirjoitusta ja kolumnia. Tutkielman teoreettisessa osuudessa tullaan johtopäätökseen, jonka mukaan vanhat media-yhteiskuntateoriat selittävät edelleen melko hyvin Internetin aikaansaamaa muutosta sekä henkilökohtaisessa viestinnässä että massakommunikaatiossa. Esimerkiksi sosiaalisen median suhteen sosiaalisen konstruktionismin symbolinen interaktionismi -paradigma tuntuu selitysvoimaiselta. Empiirisessä osuudessa tutkielman lähtökohta-oletuksena on, että vasemmistolaisten ja vasemmistoliberaalien julkaisujen suhtautuminen vuotosivustoon on positiivisempi kuin liberaalikonservatiivisten ja arvokonservatiivisten julkaisujen. Aineiston analyysi osoittaa lähtökohtaoletuksen enimmäkseen paikkansapitäväksi.

Informaatiosodankäynnin tuomat haasteet Ilmavoimien pääjärjestelmiin

Informaatiosodankäynti on sodankäynnin osa-alue, jonka tutkimus- ja kehittämistyö alkoi laajamittaisesti 1990-luvun Yhdysvalloista. Suomen kaltaisissa voimakkaasti kehittyvissä tietoyhteiskunnissa informaatiosodankäynti luo erilaisia haasteita, joihin vastaaminen on välttämätöntä tehokkaan puolustuksen takaamiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan informaatiosodankäynnin tuomia haasteita Ilmavoimien pääjärjestelmiin, joita ovat johtamis- ja taistelujärjestelmä, tukeutumisjärjestelmä ja valvontajärjestelmä. Tutkielman pääkysymys on: Mitä haasteita informaatiosodankäynti aiheuttaa Ilmavoimien pääjärjestelmien toiminnalle? Tutkielman alakysymyksiä ovat: – mitä on informaatiosodankäynti ja mitkä ovat sen lajit? – miten informaatiosodankäynti vaikuttaa Ilmavoimien johtamisjärjestelmän näkökulmasta tarkasteltuna? – mitä on informaatiosodankäynti tarkasteltuna Ilmavoimien muiden pääjärjestelmien näkökulmasta? Tutkielma jakautuu kahteen tärkeimpään osaan. Ensimmäisessä käsitellään informaatiosodankäyntiä ja ilmavoimien pääjärjestelmiä käsitteellisellä tasolla sekä kerrotaan informaatiosodankäynnin tutkimuksesta ja historiasta. Toisessa osassa informaatiosodankäynti sidotaan Ilmavoimien toimintaan. Siinä tarkastellaan haasteita, joita informaatiosodankäynti luo Ilmavoimien järjestelmille. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja lähestymistapana aiheeseen käytetään aineistopohjaista teoriaa. Tutkielmassa käytetään myös aineistoanalyysin ja teemoittelun keinoja. Tärkein käytettävä lähdeteos on Martin C. Libickin vuoden 1995 kirjoittama kirja ”What Is Information Warfare?”, jonka avulla tutkimuskohdetta määritellään. Lisäksi tutkimuksen aineistoon kuuluvat aiheesta kirjoitettu muu kirjallisuus, lehtiartikkelit, tutkimustyöt ja internetlähteet. Tutkielman mukaan informaatiosodankäynti luo Ilmavoimien pääjärjestelmille lukuisia haasteita, jotka liittyvät muun muassa informaatioteknologian kehitykseen, nykyisen sodankäynnin epäsymmetrisyyteen ja kustannustehokkuuteen. Haasteiden tiedostaminen on tärkeää toimivan puolustusjärjestelmän takaamiseksi.

Candace Bushnellin Trading Up Edith Whartonin romaanin The Custom of the Country uudelleenkirjoituksena

Candace Bushnellin (1958–) vuonna 2003 julkaistu romaani Trading Up kuvaa nuoren naispäähenkilön määrätietoista pyrkimystä rikkauteen, maineeseen ja New Yorkin suihkuseurapiireihin. Se on uudelleenkirjoitus Edith Whartonin romaanista The Custom of the Country (1913). Wharton (1862–1937) käsitteli tuotannossaan New Yorkin vanhaa yläluokkaa ja kuvasi usein liikettä yhteiskuntaluokassa ylös tai alas. 1990-luvulta alkaen Bushnell on käsitellyt teoksissaan samankaltaisia aiheita, joskin oman aikansa kontekstissa. Hän on itse todennut Whartonin teosten olevan merkittäviä esikuvia omalle tuotannolleen. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Bushnellin romaania Trading Up Whartonin The Custom of the Country -teoksen uudelleenkirjoituksena. Analysoimalla teoksia rinnakkain selvitän, millaisia keinoja Bushnell käyttää uudelleenkirjoituksessaan ja mikä merkitys Whartonin romaanin uudelleenkirjoituksella on. Tutkimusnäkökulmani on feministinen, ja keskityn valtasuhteisiin liittyviin kysymyksiin. Tarkastelen etenkin yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä valtasuhteita ja sitä, miten valtasuhteet Bushnellin uudelleenkirjoituksessa eroavat Whartonin romaanissa esiintyvistä. Tarkastelen tutkimiani romaaneja myös genren näkökulmasta, Trading Up -romaania osana chick lit -genreä ja The Custom of the Country -teosta taparomaanina. Chick lit on 1990- luvulla syntynyt viihteellinen naisten kirjallisuuden genre, joka kuvaa nuoria naisia ja käsittelee esimerkiksi ihmissuhteita ja perheeseen, työelämään tai ulkonäköön liittyviä kysymyksiä. Kulutuskulttuuri ja uusliberalistinen yksilöllisyys kuuluvat chick lit -genreen. Se on kytketty myös postfeminismiin: chick litissä feminismistä joko vaietaan, tai se esitetään pikemminkin yksittäisten naisten elämäntapavalintoina kuin poliittisena liikkeenä. Bushnellin lisäksi myös muut chick lit -kirjailijat ovat teoksissaan viitanneet taparomaaneihin. Tutkielmassani totean Bushnellin uudelleenkirjoittavan The Custom of the Country -romaania paikoitellen hyvin suoraan. Vaikka teosten ajallisen etäisyyden ja yhteiskunnallisten muutosten takia esimerkiksi yhteiskuntaluokkaan liittyvissä valtasuhteissa on tapahtunut muutoksia, esitetään monet asiat muuttumattomina. Etenkin sukupuolen kuvaus ja sukupuoltenväliset valtasuhteet näyttäytyvät samankaltaisina kummassakin teoksessa. Postfeminismissä ja uusliberalismissa yksilön mahdollisuutta tehdä valintoja korostetaan. Bushnellin romaanin naishenkilöhahmoilla pitäisi olla enemmän valinnan mahdollisuuksia kuin Whartonin sankarittarilla, mutta näiden tekemät ratkaisut ovat lopulta hyvin samankaltaisia. Vaikka Trading Up toistaa Whartonin teoksen tarinaa melko tarkasti, ei siitä välity Whartonin romaanissa merkittävää yhteiskuntakriittisyyttä.

Kriisiviestintä Kaakkois-Suomen rajavartiostossa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka kenttäjohtaja toteuttaa kriisiviestintää Kaakkois- Suomen rajavartiostossa ja mitkä ovat toiminnan mahdolliset kehittämistarpeet. Tutkielmassa tarkastellaan rajanylityspaikkojen turvallisuusuhkien kriisiviestintää Kaakkois-Suomen rajavartiostossa. Tutkimus selvittää, miten tieto välittyy rajanylityspaikalla tapahtuvasta kriisitilanteesta kansalaisille. Tutkielma oli otteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimusaineisto koostui suomalaisesta viestintäkirjallisuudesta, asiakirjoista, lehtiartikkeleista ja teetetystä kyselystä. Kirjallisuuden ja asiakirjojen pohjalta pyrittiin löytämään kriisiviestinnän toimintamalli, jota verrattiin kyselyn vastauksia analysoimalla muodostettuun kriisiviestinnän toteutukseen Kaakkois-Suomen rajavartiostossa. Kysely lähetettiin seitsemälle Kaakkois-Suomen rajavartiolaitoksen johtohenkilölle, joista neljä keskeisintä henkilöä vastasivat kyselyyn. Aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että kriisitilanteessa kenttäjohtaja viestii oman organisaation sisällä sekä pitää yleisjohtajan tietoisena tilanteesta ja omista toimenpiteistä. Todennäköisimmät tilanteet rajanylityspaikoilla, joissa kriisiviestintää tarvitaan, ovat suuremmat onnettomuudet ja ase- tai pommiuhkatilanne. Tieto kriisitilanteesta tulee kenttäjohtajalle rajanylityspaikan partion toimesta. Kenttäjohtaja välittää tarvittavat tiedot tilanteesta yleisjohtajalle, jonka kautta tieto välittyy rajavartioston apulaiskomentajalle ja sidosryhmille. Apulaiskomentaja vastaa tiedottamisesta organisaation ulkopuolelle. Käytettävät viestintäkanavat ovat hätä- ja viranomaistiedotteet, muut median kautta välitettävät tiedotteet, Rajavartiolaitoksen esikunnan kautta valtionhallintoon välitettävät tiedotteet sekä raja.fi, rajaliikenne. fi ja sosiaalisen median internet-sivustoilla julkaistavat tiedotteet. Kenttäjohtajan kriisiviestinnän toteuttaminen on hyvällä pohjalla Kaakkois-Suomen rajavartiolaitoksessa. Tämä johtuu kenttäjohtajan sisäisen viestinnän ammattitaidosta, joka on kehittynyt päivittäistä kenttätoimintaa johtamalla. Jotta kenttäjohtajan kriisiviestintää voitaisiin kehittää, tulisi Kaakkois-Suomen rajavartiostossa järjestää kenttätoiminnan johtamisen harjoituksia, joissa kuvattaisiin laajempaa kriisitilannetta. Jokaisessa vartioston yksikössä tulisi olla saatavilla selkeä ja yksityiskohtainen kriisiviestintäohje, johon voi tarvittaessa tukeutua tapahtumapaikalla.

Sotilaslentäjän fyysinen suorituskyky sekä työperäiset tuki- ja liikuntaelinoireet

Kirjallisuudesta välittyy useitten vuosikymmenten ajalta tietämys sotilaslentämisen fyysisestä kuormittavuudesta. G-voimista aiheutuva kuormittuminen näyttää johtavan joko akuutisti tai pitkäaikaisesti lentäjän tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä alentaviin ongelmiin. Erityisesti on selvitetty niskan alueen työperäisten ongelmien syntyä, jolloin on havaittu lentotoiminnan fyysisen kuormittavuuden johtavan ennenaikaiseen rakenteelliseen rappeumaan, haittaa aiheuttavan oireen lisäksi. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan ammatista johtuvista eli työperäisistä oireista kärsii vähintään 2/3 kaikista sotilaslentäjistä. Tietyin edellytyksin lentäjien kaularangan alueen rappeuma on Suomessa hyväksytty ammattitaudiksi vuodesta 1995 alkaen. On arveltu, että hyvästä fyysisestä suorituskyvystä olisi apua tuki- ja liikuntaelin (TULE)-oireilun ennaltaehkäisemisessä ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Tutkimusnäyttö tästä on lentäjien osalta ollut toistaiseksi erittäin niukkaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten sotilaslentäjien työperäisen TULE-oireilun esiintyvyyttä, oireista koetun haitan tasoa, lentäjien fyysisen kunnon tasoja virkauran aikana ja näitten kaikkien välisiä yhteyksiä sekä työperäisen TULE-oireen merkitystä sotilaan toimintakykyyn. Tutkimus jakautui kahteen osaan. Poikkileikkauksena lentotoimintaperäisiä TULE-oireita kartoitettiin kyselytutkimuksella, johon vastasi vuositarkastuksen yhteydessä 267 lentäjää vuosina 2004-2005. Joukosta poimittiin ne 195 lentäjää, jotka olivat suorittaneet yleissotilaalliset kuntotestit puolen vuoden sisällä kyselyyn vastaamisesta, ja mitatut testitulokset yhdistettiin kyselytutkimusaineistoon. Tässä aineistossa toteutettiin fyysisesti erilailla kuormittuvien lentäjäryhmien välisiä vertailuja fyysisen kunnon, TULE-esiintyvyyden ja koetun haitan suhteen. Poikkileikkausosassa tutkittiin myös lentäjien virkauran aikaisia tasoeroja yleissotilaallisissa kuntotesteissä (n=195) verrattuna muihin suomalaisiin sotilaisiin. Lisäksi (N=289) selvitettiin ilmailulääketieteellisen tarkastuksen yhteydessä mitattuja, ns. ammatillisia fyysisiä erityisominaisuuksia eri ikäluokissa. Pitkittäisosassa seurattiin 67:n Hawk-suihkuharjoituskoneella aloittaneen Ilmavoimien sotilaslentäjien lentouran aikaista lentotoimintaperäisten TULE-oireitten esiintyvyyttä vuosien 1996 ja 2008 välillä. Lisäksi tutkittiin lentäjien kontakteja työterveyshuoltoon, oireen aiheuttamaa lentokelvottomuusaikaa, työn kuormituksen kumulatiivista kertymää lentotuntien lisääntyessä ja TULE-oireiden esiintyvyyden kannalta kriittisiä ajankohtia lentouran aikana. Tulokset osoittivat, että kaikki seurannassa olleet suomalaiset sotilaslentäjät kokivat jonkinasteisen lentotoimintaperäisen TULE-oireen uransa aikana. Niskan ammattitautiluokituksen tasoisen ongelman esiintyvyys oli 4 % koko lentäjäpopulaatiosta ja 10 % suihkuharjoituskonevaiheen jo läpäisseistä, mutta vastaavanlaisia TULE-ongelmia, ilman riittävää näyttöä ammattitaudista, esiintyi lähes joka kolmannella sotilaslentäjällä. Alaselän osalta lentäjät oireilivat lähes samassa määrin, mutta näitä oireita ei toistaiseksi ole mahdollista määrittää ammattitaudiksi. Lentäjät kävivät varsin vähän valittamassa oireistaan työterveyshuoltoon, jossa käytäneen vasta silloin, kun oire jo selvästi heikentää työtehtävissä vaadittavaa toimintakykyä. Merkittävin lentotoimintaperäisten oireitten esiintymisen kasvu ajoittui 200 Hawk-lentotunnin kohdalle, jolloin koneella saavutetaan eräänlainen optimaalinen G-indeksi eli taktisen liikehtelyn G-tasoylitysten vaihtelu. Tämän jälkeen lentäjät ovat erityisen alttiina akuuteille lennonaikaisille TULE-ongelmille. Oireitten esiintyminen kasvoi eksponentiaalisesti noin 600 lentotuntiin asti. Monimuuttujamallien mukaan työperäisen TULE-oireen esiintyvyysriskiä vähensivät alaraajojen hyvä motoriikka, korkeat valintapisteet ja korkea kaulan fleksion voimataso maksimaalisessa isometrisessä testissä. Yleissotilaallisilla kuntotasoilla ei ollut yhteyttä oireiluun, mutta lihaskunnoltaan voimakkaimmat lentäjät kärsivät tilastollisesti merkittävästi vähemmän haittaa lentotoimintaperäisistä TULE-oireistaan. Yleissotilaallisissa kuntotesteissä lentäjät olivat parempia kuin muut suomalaiset sotilaat. Aktiivisimman lentouran aikana, 30-40-vuotiaina, lentäjien fyysinen suorituskyky oli normaaliväestöön nähden vain keskimääräinen ja urheilijoihin nähden keskimääräistä heikompi. Käytännössä lentäjät eivät kyenneet ylläpitämään valintavaiheen fyysistä suorituskykyään edes kadettivaiheen loppuun asti. Huomattavaa oli lisäksi, että aktiivisen lentouran päätyttyä fyysinen kunto näytti jossain määrin palautuvan kohti lähtötasoa lentäjien ikääntymisestä huolimatta. Lentäjien valintavaiheen aikana mitatun fyysisen suorituskyvyn tason säilyminen aktiivisen lentopalveluksen loppuun asti vaatisi lentäjien fyysisen toimintakyvyn ylläpidon ja kehittämisen tehostamista koulutuksen ja työuran eri vaihessa. Tähän tavoitteeseen nähden Ilmavoimien fyysisen kasvatuksen järjestelyt vaikuttivat alimitoitetuilta. Operatiivisesti huolestuttavaa oli Ilmavoimien ohjaajien fyysisen suorituskyvyn heikentyminen silloin, kun heidän taitojensa puolesta olisi pitänyt olla suorituskykyisimpiä taistelutehtäviinsä. Myös lentäjän terveyttä ja toimintakykyä pitäisi pystyä reaaliaikaisemmin seuraamaan koko lentouran aikana. Ilmavoimille suositellaan moniammatillista lähestymistä sotilaslentäjien toimintakyvyn ylläpitämiseen ja terveysriskien hallintaan yhdessä liikunnan, työterveyshuollon, lentoturvallisuusalan ja operatiivisen suunnittelun asiantuntijoitten kanssa. Lisäksi suositellaan avoimempaa ja eettisesti kestävämpää suhtautumista ammattiin liittyvien terveysongelmien kuvaamiseen sekä fyysisen kunnon kysymyksiin jo lentäjien rekrytointivaiheessa.

Organisaatioiden tilapreferenssit : strategialähtöisen preferenssityökalun kehittäminen

Organisaatioille tyypillinen jatkuva muutos on haaste työympäristölle ja informaatioteknologian ke-hitys onkin muokannut työn luonnetta sekä muuttanut käsityksiämme työympäristöstä. Jotta kiinteis-töalalla voidaan vastata näihin muutoksiin tehokkaasti, tulisi toimialalla olla riittävästi tietoa tilan-käyttäjistä sekä heidän tarpeistaan ja preferensseistään. Tämän tutkimuksen taustalla vaikuttavat tu-levaisuuden tarpeiden ja preferenssien kartoittamiseksi vaaditut menetelmät, joiden avulla voidaan mitata ja analysoida näitä muutoksia. Tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa työkalu, jonka avulla voidaan kartoittaa tilojen käyttäjäorganisaatioiden strategioiden kannalta merkittävimmät tilankäyt-töpreferenssit. Seuraavat tutkimuskysymykset avustavat tavoitteen saavuttamisessa. 1. Mitä strategi-siin valintoihin liittyviä seikkoja tulee huomioida preferenssityökalussa, jotta se kartoittaa riittävällä tasolla käyttäjäorganisaation strategiaa? 2. Mitä yksittäisiä organisaation tilankäyttöpreferenssejä preferenssityökalun tulee kartoittaa ja miten nämä tilankäyttöpreferenssit sijoittuvat organisaatioiden strategisiin näkökulmiin? Tutkielma laaditaan osana tilankäyttäjien preferenssit ja tarpeet muuttuvas-sa toimintaympäristössä -tutkimushanketta (2008–2011). Hanke on KTI Kiinteistötieto Oy:n, Aal-to‐yliopiston teknillisen korkeakoulun (TKK) Real Estate Research -tutkimusryhmän ja Built Envi-ronment Services -tutkimusryhmän yhteisprojekti. Tämän tutkimuksen tavoitteen ollessa organisaatioiden tilankäyttöpreferenssejä kartoittavan työkalun kehittäminen, valikoituu tutkimusmetodiksi konstruktiivinen tutkimusote, jonka avulla kyetään tuot-tamaan tieteellinen kontribuutio tekemällä soveltavasti suuntautunutta tutkimusta. Työkalun kehittä-misessä lähtökohtana toimivat organisaatioiden strategiat ja siksi strategiaan perehdytään teoreettisen kirjallisuuden avulla. Tilankäyttöpreferenssejä kartoittavan työkalun kehittämisen yhteydessä näkö-kulmaa avartaa myös empiirinen aineisto, jonka muodostaa keväällä 2009 osana tilankäyttäjien pre-ferenssit ja tarpeet muuttuvassa toimintaympäristössä -tutkimushanketta toteutettu kysely. Preferenssityökalun suunnittelun lähtökohtana on oletus, että organisaation strategiset tavoitteet voi-vat pohjautua joko kasvuun tai tuottavuuteen. Tämän pohjalta kyetään määrittämään, mitkä kuudesta Lindholmin (2006) mallin mukaisesta kiinteistöstrategian lisäarvokanavasta organisaation tulisi hyö-dyntää, jotta ne parhaiten tukisivat organisaation strategisia valintoja. Kyselyä hyödyntäen saadaan käsitys organisaatioiden tilakäyttöpreferensseistä ja nämä löydökset muodostavat työkalun preferens-sejä kartoittavan osuuden. Näistä lähtökohdista muodostuu organisaatioiden tilankäyttöpreferenssejä kartoittava työkalu, joka perustuu organisaatioiden strategisiin tavoitteisiin.

Pohjois-Karjalan maakunnan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2010

Ilmanlaatua on seurattu Pohjois-Karjalan alueen kunnissa 1980-luvulta lähtien käyttäen ilmentäjinä havupuita ja niiden rungoilla kasvavia jäkäliä. Vuonna 1998 seuranta toteutettiin ensimmäisen kerran koko maakunnan laajuisena. Vuonna 2010 ilmanlaatua arvioitiin männyn epifyyttijäkälien esiintymisen ja kunnon sekä sammalten ja neulasten alkuainepitoisuuksien perusteella koko Pohjois-Karjalan maakunnan alueella. Tutkimusalueen päästömäärät ovat laskeneet selvästi 1980- ja 1990-luvuilta 2000-luvulle tultaessa, mutta 2000-luvulla etenkin rikkidioksidien ja hiukkasten päästökehitys on ollut aaltomaista. Myös liikenteen rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöt ovat vähentyneet selvästi tarkasteluajanjaksolla. Ilmasta mitattujen epäpuhtauksien pitoisuudet ovat pääasiassa laskeneet 2000-luvulle tultaessa verrattuna 1980- ja 1990-lukuihin. Tutkimusalueen suurimmat päästölähteet sijaitsevat Joensuussa, Lieksassa ja Kiteellä. Ilman epäpuhtauksien vaikutukset ilmanlaatua kuvaaviin jäkälämuuttujiin olivat koko Pohjois-Karjalan maakunnan mittakaavassa lieviä ja erityisesti taustaalueilla vaikutukset olivat hyvin vähäisiä. Päästölähteiden ympäristössä vaikutukset olivat selvempiä, mutta laajuudeltaan melko pieniä. Terveintä sormipaisukarvetta tutkimusalueella kasvoi Kesälahdella, paikoin Kiteellä, Joensuun kaupungin alueella Tuupovaarassa ja Kiihtelysvaarassa, Ilomantsissa sekä Valtimon ja Nurmeksen pohjoisosissa. Vaurioituneinta sormipaisukarve oli Joensuun keskustaajamasta Hammaslahteen ulottuvalla vyöhykkeellä, Juuan kunnan keskiosassa ja Nurmeksen keskustaajamasta Valtimon kunnan eteläosaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Tutkimusalueen pohjoisosissa jäkälälajisto oli laajalti luonnontilaista ja etelä- ja keskiosassa lievästi köyhtynyttä. Monipuolisin ja luonnontilaisin jäkäläyhteisö tutkimusalueella oli Kesälahden, Kontiolahden ja Valtimon kuntien alueella ja köyhtynein puolestaan Joensuun, Kiteen ja Rääkkylän alueella. Korkeimmat sammalten alkuainepitoisuudet tutkimusalueella määritettiin päästölähteiden läheisyydestä. Tilastollisten analyysien perusteella tutkimusalueelta löydettiin merkittävimmät raskasmetallien ja muiden alkuaineiden päästölähteet, joita olivat lämpölaitokset sekä kaivokset ja kaivostuotteiden jatkojalostuslaitokset. Tulosten perusteella sammalten raskasmetallipitoisuudet Pohjois-Karjalassa edustavat suhteellisen puhtaan tausta-alueen pitoisuuksia. Kuusen harsuuntuminen oli Pohjois-Karjalassa tilastollisesti merkitsevästi vähäisempää kuin muualla maan eteläosissa. Männyn harsuuntuminen ei poikennut muun Etelä-Suomen arvoista. Erilaiset tuhot ja puiden ikä selittävät suuren osan havupuiden harsuuntumisen vaihtelusta. Neulasten rikkipitoisuuksissa ei ollut tapahtunut merkittävää muutosta tutkimusalueen merkittävimpien päästölähteiden läheisyydessä vuoden 1998 tutkimukseen verrattuna, kun otetaan huomioon neulashavaintoalojen toisistaan poikkeava sijoittelu eri tutkimusvuosina. Verrattuna vuonna 1998 toteutettuun tutkimukseen, sormipaisukarpeen vauriot olivat hieman kasvaneet, levä yleistynyt ja ilman epäpuhtauksille herkät lajit harvinaistuneet tutkimusalueella, mutta kokonaisuudessaan muutokset vuosien välillä olivat lieviä. Vaurioituneimman sormipaisukarpeen ja köyhtyneimmän lajiston vyöhykkeet sijoittuivat pääosin samoille alueille molempina tutkimusvuosina eli Joensuun-Hammaslahden väliselle alueelle, Uimaharjuun, Kiteelle ja Nurmeksen ja Lieksan keskusta-alueille, mutta vuonna 2010 köyhtyneimmän lajiston vyöhykkeet olivat hieman laajempia. Päästömäärien lievä kasvu 2000-luvun loppuvuosina on todennäköisesti vaikuttanut jäkäliin ja vaikutus näkyi vielä tässä tutkimuksessa, vaikka päästömäärät ovatkin 2000-luvulla olleet pienempiä kuin 1990-luvulla. Hajapäästöjä aiheuttavan toiminnan (esim. kaivostoiminta, turvetuotanto ja maatalous) lisääntyminen tutkimusalueella voi myös osittain selittää tutkimusvuosien välisiä lieviä muutoksia jäkälälajistossa ja jäkälien kunnossa tausta-alueilla.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma, Tornio

Luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on auttaa maaseudun ihmisiä edistämään vesiensuojelua sekä arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kauneuden kannalta merkittäviä piirteitä. Vuonna 2009 suunnittelun painopistealueena ovat tulvaniityt ja kosteikot, joiden avulla pyritään kiinnittämään erityistä huomiota vesiensuojelukysymyksiin. Tornio on Lounais-Lapissa sijaitseva, Tornionjoen alajuoksun luonnehtima kaupunki, jonka ympärillä levittäytyy laaja maaseutu. Yleissuunnittelualueeksi Tornio valittiin, koska sieltä löytyy Lapin mittakaavassa erityisen runsaasti maataloutta, vesitaloudeltaan varsin luonnontilainen Tornionjoki tulvaniittyineen sekä paikallista kiinnostusta maisemanhoitoa kohtaan. Jokivarsien tulvaniittyjen ja kosteikoiden hoito on lappilainen lähestymistapa kosteikkopainotteiseen LUMO-yleissuunnitteluun. Hoitotoimenpiteistä, kuten niitosta ja laidunnuksesta on vesiensuojelullista hyötyä, sillä kosteikot ja tulvaniityt keräävät vesistä kiintoainesta ja ravinteita. Oikeanlaisen hoidon avulla näiltä alueilta saadaan huomattavia määriä ravinteita pois vesistöjä rehevöittämästä. Jokivarsien tulvaniittyjen ja kosteikoiden hoidolla on suuri merkitys myös maatalousympäristöjen maisemalle ja luonnon monimuotoisuudelle. Laidunnus pitää jokirantojen kasvillisuuden matalana ja pensaikot kurissa. Monet ennen yleiset perinnebiotooppien lajit ovat harvinaistuneet luonnonniittyjen ja -laidunten umpeenkasvun ja rehevöitymisen myötä. Jokivarsien tulvaniittyjä hoitamalla voidaan näiden lajien tukalaa tilannetta helpottaa. Tulvaniittyjen yhteydessä olevien kosteikkojen hoidosta hyötyvät erityisesti vesilinnut ja kahlaajat. Raporttiin valittiin kaikkiaan 32 kohdetta, joista osa on hyvin laajoja ja sisältää useamman osa-alueen. Jotkin suunnitelmassa mainituista alueista ovat jo hoidon piirissä. Suurin osa kohteista on Tornion- ja Liakanjokien varsilla olevia tulvaniittyjä, mutta mukaan on valittu myös tulvaniittyjen läheisyydessä olevia, maisemallisesti arvokkaita peltoaloja sekä hakoja ja niittyjä ympäri Torniota. Linnustoarvojensa perusteella kohteeksi on valittu myös koko Raumonjärven peltoaukea, jonne on ehdotettu muutamia paikkoja joiden kelvollisuus keinotekoisten kosteikoiden perustamiseen voitaisiin selvittää. Tornion LUMO-yleissuunnitelma on tehty yhteistyössä paikallisten ihmisten kanssa. Yksittäiset viljelijät ja Arpelan, Vojakkalan, Raumon ja Karungin paikalliset yhdistykset ovat olleet mukana ehdottamassa sopivia alueita kartoituksia varten. Myös Tornion kaupungin edustajat ovat olleet hyvin aktiivisesti mukana yleissuunnitelman tekemisessä. Paikallisten ihmisten aktiivisuus on keskeistä myös hoitotoimenpiteiden toteutuksen kannalta. Tämän raportin tarkoitus on ohjata hoitotoimia, kuten raivausta, laidunnusta ja niittoa oikeille alueille. Ehdotetut hoitotoimenpiteet eivät ole sitovia. Niiden toteuttaminen on maanomistajien sekä paikallisten viljelijöiden ja yhdistysten aktiivisuuden varassa. Hoitotoimista aiheutuviin kustannuksiin on kuitenkin mahdollista saada rahoitusta esimerkiksi maatalouden ympäristötuen erityistuista.

Miehen edusmiehyys

12 x 19 cm

Effective Social Intranet. Case: Mobile Routing Business Unit, Tellabs

The purpose of this thesis is to examine what the normative, effective social Intranet solution is for Tellabs Mobile Routing business unit in terms of sharing knowledge more openly and effectively, fostering innovation, and improving team spirit and positive employee experience. Additionally, these aspects are researched from the intra- and inter-organizational points of view. The research is based on previous literature and empirical interviews. Based on these two items, an eight-fold recommendation proposal was created to change the current Intranet to become an effective social Intranet.