Interventions for improving employment outcomes for workers with HIV

Acknowledgements We would like to thank Cochrane Work Trials Search Co-ordinators Leena Isotalo and Kaisa Neuvonen for developing the search strategy and Managing Editor Jani Ruotsalainen and Co-ordinating Editor Jos Verbeek for editing the text and providing helpful comments. We would also like to thank Richard Othieno for his contributions to the protocol.

Cloning and characterization of a third human lysyl hydroxylase isoform

Lysyl hydroxylase (EC 1.14.11.4), a homodimer, catalyzes the formation of hydroxylysine in collagens. Recently, an isoenzyme termed lysyl hydroxylase 2 has been cloned from human sources [M. Valtavaara, H. Papponen, A.-M. Pirttilä, K. Hiltunen, H. Helander and R. Myllylä (1997) J. Biol. Chem. 272, 6831–6834]. We report here on the cloning of a third human lysyl hydroxylase isoenzyme, termed lysyl hydroxylase 3. The cDNA clones encode a 738 amino acid polypeptide, including a signal peptide of 24 residues. The overall amino acid sequence identity between the processed human lysyl hydroxylase 3 and 1 polypeptides is 59%, and that between the processed lysyl hydroxylase 3 and 2 polypeptides is 57%, whereas the identity to the processed Caenorhabditis elegans polypeptide is only 45%. All four recently identified critical residues at the catalytic site, two histidines, one aspartate, and one arginine, are conserved in all these polypeptides. The mRNA for lysyl hydroxylase 3 was found to be expressed in a variety of tissues, but distinct differences appear to exist in the expression patterns of the three isoenzyme mRNAs. Recombinant lysyl hydroxylase 3 expressed in insect cells by means of a baculovirus vector was found to be more soluble than lysyl hydroxylase 1 expressed in the same cell type. No differences in catalytic properties were found between the recombinant lysyl hydroxylase 3 and 1 isoenzymes. Deficiency in lysyl hydroxylase 1 activity is known to cause the type VI variant of the Ehlers–Danlos syndrome, and it is therefore possible that deficiency in lysyl hydroxylase 3 activity may lead to some other variant of this syndrome or to some other heritable connective tissue disorder.

Expression of membrane-associated carbonic anhydrase XIV on neurons and axons in mouse and human brain

Although long suspected from histochemical evidence for carbonic anhydrase (CA) activity on neurons and observations that CA inhibitors enhance the extracellular alkaline shifts associated with synaptic transmission, an extracellular CA in brain had not been identified. A candidate for this CA was suggested by the recent discovery of membrane CA (CA XIV) whose mRNA is expressed in mouse and human brain and in several other tissues. For immunolocalization of CA XIV in mouse and human brain, we developed two antibodies, one against a secretory form of enzymatically active recombinant mouse CA XIV, and one against a synthetic peptide corresponding to the 24 C-terminal amino acids in the human enzyme. Immunostaining for CA XIV was found on neuronal membranes and axons in both mouse and human brain. The highest expression was seen on large neuronal bodies and axons in the anterolateral part of pons and medulla oblongata. Other CA XIV-positive sites included the hippocampus, corpus callosum, cerebellar white matter and peduncles, pyramidal tract, and choroid plexus. Mouse brain also showed a positive reaction in the molecular layer of the cerebral cortex and granular cellular layer of the cerebellum. These observations make CA XIV a likely candidate for the extracellular CA postulated to have an important role in modulating excitatory synaptic transmission in brain.

Contrast matching and discrimation in human vision

The aim of this work was to investigate human contrast perception at various contrast levels ranging from detection threshold to suprathreshold levels by using psychophysical techniques. The work consists of two major parts. The first part deals with contrast matching, and the second part deals with contrast discrimination. Contrast matching technique was used to determine when the perceived contrasts of different stimuli were equal. The effects of spatial frequency, stimulus area, image complexity and chromatic contrast on contrast detection thresholds and matches were studied. These factors influenced detection thresholds and perceived contrast at low contrast levels. However, at suprathreshold contrast levels perceived contrast became directly proportional to the physical contrast of the stimulus and almost independent of factors affecting detection thresholds. Contrast discrimination was studied by measuring contrast increment thresholds which indicate the smallest detectable contrast difference. The effects of stimulus area, external spatial image noise and retinal illuminance were studied. The above factors affected contrast detection thresholds and increment thresholds measured at low contrast levels. At high contrast levels, contrast increment thresholds became very similar so that the effect of these factors decreased. Human contrast perception was modelled by regarding the visual system as a simple image processing system. A visual signal is first low-pass filtered by the ocular optics. This is followed by spatial high-pass filtering by the neural visual pathways, and addition of internal neural noise. Detection is mediated by a local matched filter which is a weighted replica of the stimulus whose sampling efficiency decreases with increasing stimulus area and complexity. According to the model, the signals to be compared in a contrast matching task are first transferred through the early image processing stages mentioned above. Then they are filtered by a restoring transfer function which compensates for the low-level filtering and limited spatial integration at high contrast levels. Perceived contrasts of the stimuli are equal when the restored responses to the stimuli are equal. According to the model, the signals to be discriminated in a contrast discrimination task first go through the early image processing stages, after which signal dependent noise is added to the matched filter responses. The decision made by the human brain is based on the comparison between the responses of the matched filters to the stimuli, and the accuracy of the decision is limited by pre- and post-filter noises. The model for human contrast perception could accurately describe the results of contrast matching and discrimination in various conditions.

Genetic analysis of dyslexia candidate genes in the European cross-linguistic NeuroDys cohort

Dyslexia is one of the most common childhood disorders with a prevalence of around 5-10% in school-age children. Although an important genetic component is known to have a role in the aetiology of dyslexia, we are far from understanding the molecular mechanisms leading to the disorder. Several candidate genes have been implicated in dyslexia, including DYX1C1, DCDC2, KIAA0319, and the MRPL19/C2ORF3 locus, each with reports of both positive and no replications. We generated a European cross-linguistic sample of school-age children-the NeuroDys cohort-that includes more than 900 individuals with dyslexia, sampled with homogenous inclusion criteria across eight European countries, and a comparable number of controls. Here, we describe association analysis of the dyslexia candidate genes/locus in the NeuroDys cohort. We performed both case-control and quantitative association analyses of single markers and haplotypes previously reported to be dyslexia-associated. Although we observed association signals in samples from single countries, we did not find any marker or haplotype that was significantly associated with either case-control status or quantitative measurements of word-reading or spelling in the meta-analysis of all eight countries combined. Like in other neurocognitive disorders, our findings underline the need for larger sample sizes to validate possibly weak genetic effects. © 2014 Macmillan Publishers Limited All rights reserved.

Subliminal influence on generosity

We experimentally subliminally prime subjects prior to charity donation decisions by showing words that have connotations of pro-social values for a very brief time (17ms). Our main fnding is that, compared to a baseline condition, the pro-social prime increases donations by approximately 10-17 percent among subjects with strong pro-social preferences (universalism values). We find a similar effect when interacting the prime with the Big 5 personality characteristic of agreeableness. We furthermore introduce a novel method for testing for priming, "subliminity". This method reveals that some subjects are capable of recognizing prime words, and the overall results are weaker when we control for this capacity.

Vastuullinen ja innovatiivinen hankintatoimi kilpailukyvyn lähteenä - Kyselytutkimus

Tämä raportti on yhteenveto VINKKI - Vastuullinen ja innovatiivinen hankintatoimi kilpailukyvyn lähteenä –tutkimusprojektissa toteutetun kyselyn tuloksista. Kysely toteutettiin keväällä ja kesällä 2015. Kyselytutkimus on osa laajaa tutkimuskokonaisuutta. VINKKI-projekti on Lappeenrannan teknillisen yliopiston tutkimus, jota rahoittavat TEKES ja projektissa mukana olevat organisaatiot. Projektin tarkoituksena on selvittää, kuinka toimittajamarkkinoita voidaan kehittää strategisen ja innovatiivisen hankintojen johtamisen kautta siirryttäessä kohti vastuullisempia toimintamalleja. Kyselytutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena oli saada läpileikkaus vastuullisen hankintatoimen tilasta sekä sen riskeistä ja toimintamallista suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä.

”Lihas on laiska kaveri.” Tarkasteluja Fit-lehden kehollisuusparadigmasta

Tutkin, millaisia merkityksiä keholle annetaan Fit-lehdessä, joka on yksi Suomen näkyvimpiä naisille suunnattuja kuntoilulehtiä. Kysyn, millaiseksi naiskeho oletetaan, mihin se pystyy, mitä siltä odotetaan, kuinka sitä liikutetaan ja miksi sitä liikutetaan. Analysoin lehden vuosikertaa 2014 pohtien, millaiseksi voitaisiin kuvailla lehden välittämää kehollisuusparadigmaa eli käsitystä, jota pidetään tällä hetkellä totena ja oikeana kun puhe on naiskehoista fitness-trendin läpäisemän liikunnan kontekstissa. Paradigman käsitteellä tähdennän kehopuheeseen liittyvää tiedon rakentuneisuutta ja kytköstä valtasuhteisiin. Katson, että nykyinen liikuntakulttuuri hahmottaa kehollisuutta yksipuolisesti biologislääketieteellisen käsitteistön kautta. Miellän oman tutkimukseni fenomenologisesti värittyneeksi kriittiseksi luennaksi, joka pyrkii sulkeistamaan normalisoituneet käsitykset, jotta voisi syntyä entistä tiedostetumpaa keskustelua kehoista ja liikunnasta. Inspiroidun Martin Heideggerin sekä Luce Irigarayn kirjoituksista ja sovellan näitä teoretisointeja uusmateriaalisen feministisen ajattelun hengessä. Lähestyn Fit-lehden kehollisuusparadigmaa kahden näkökulman kautta: Fantasioidun kehollisuuden kautta katsottuna orientaatiossa näkyy rakkaus kehoa kohtaan. Negatiivinen kehollisuus puolestaan näyttää, kuinka suuntautumista liikkumiseen ohjaa usein inhoon, vihaan tai pelkoon kytkeytyvä huolehtiminen. Johtopäätökseni on, että vallitseva kehollisuusparadigma nojaa kartesiolaiseen dualismiin, teknisrationaaliseen eetokseen, rakkauden fantasian toisteisuuteen ja negatiivisen kehollisuuden ulossulkemiseen. Fit-lehden välittämän kehollisuusparadigman puitteissa liikkujan keskittyminen omaan kehoon lopulta etäännyttää häntä kehostaan. Tämän kodittomuuden tilalle tarjoan tulkintani kinesteettisestä kehollisuudesta vaihtoehtoisena näkökulmana liikkujan kehollisuuteen. Tähän mennessä tutkimus on soveltanut kinesteettisyyttä kapeasti vain tanssiin, mutta en näe mitään syytä, miksei kinesteettisen kehollisuuden lähtökohtia voitaisi siirtää myös osaksi käytännön fitness-liikuntaa. Tarvitsemme käytännön, joka tunnustaa kehon moninaisuuden ja sallii liikkujan kotiutua kehoonsa. Luonnostelen reittiä tähän käytäntöön moniaistisen eläytymisen, tunnustelevan kielen kehittelyn, negatiivisen kehollisuuden kokemisen ja ihmettelyssä viipymisen kautta.

Aktiivinen vai alistettu agentti: ammatinharjoittaja-asiatekstinkääntäjän toimijuus tuotantoverkostossa ja kahdenvälisessä asiakassuhteessa

Tutkielman aiheena on ammatinharjoittaja-asiatekstinkääntäjän toimijuus kahdessa yhteistyömallissa: alihankkijana tuotantoverkostossa ja kahdenvälisessä asiakassuhteessa. Tarkoituksena on saada kuuluviin kääntäjien näkemyksiä ja kokemuksia ammatillisesta asemastaan toimijana sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Laadullisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluissa. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea ammatinharjoittajana toimivaa kääntäjää, jotka kääntävät asiatekstejä sekä alihankkijana käännöstoimistoille että suoraan asiakasyrityksille. Kääntäjän asemaa toimijana analysoitiin agenttiteorian avulla kuuden teeman kautta: 1) laatunäkemykset, 2) työolot, 3) ammattietiikka ja liiketoiminnan lainalaisuudet, 4) tiedonkulku, 5) luottamus ja asiantuntijuus sekä 6) vastuu, arvostus ja näkyvyys. Oletukseni perustuu Kristiina Abdallahin (2010) sekä hänen ja Kaisa Koskisen (2007) tutkimustuloksiin, joiden mukaan kääntäjän status ja mahdollisuudet tehdä työnsä hyvin ovat olennaisesti heikommat, jos hän toimii verkostoissa agentin positiossa kuin jos hän toimisi kahdenvälisessä asiakassuhteessa. Aineistoni tukee oletusta osittain. Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että kääntäjät kokevat toimijuutensa alisteiseksi, rajoittuneeksi ja liukuhihnamaiseksi mutta toisaalta suoraviivaiseksi toimiessaan alihankkijana tuotantoverkostossa, jossa käännöstoimisto on välittävä toimija. Haastatteluissa korostuu suorien asiakkaiden laaja kirjo, ja haastateltavat pitävät hyvän yhteistyön kulmakivinä asiakkaan kokemusta käännösten ostamisesta sekä kieli- ja viestintäalan ymmärrystä. Kääntäjät toivovat molemmissa toimintamalleissa tulevansa kuulluksi kielen asiantuntijoina ja peräänkuuluttivat avointa vuorovaikutusta. Haastattelujen mukaan kääntäjät kokevat työssään ristiriitaa ammattietiikan ja liiketoiminnallisen ajattelun välillä. Haastatteluissa ilmenee eriäviä näkemyksiä työstä maksettavan palkkion ja oman työpanoksen suhteesta. Luottamusta nakertavaksi tekijäksi mainitaan käännöstoimistojen yksipuolisiksi koetut sopimusvelvoitteet ja sanktiot. Vaikka kääntäjät eivät koe saavansa aina arvostusta osakseen, sisäinen tyytyväisyys on heille motivaation lähde molemmissa toimintamalleissa.

En tiennyt, että siihen voisi saada apua Koulukiusaamisesta selviytyminen kiusaamisen aikana ja myöhemmin elämässä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia selviytymiskeinoja kiusatut ovat käyttäneet kiusaamisen aikana ja miten he ovat selvinneet kiusaamiskokemuksistaan myöhemmin elämässään. Tarkoituksena oli selvittää mitkä selviytymiskeinot auttavat tehokkaimmin kiusaamisen lopettamiseen ja mitkä selviytymiskeinot saattavat olla haitallisia kiusatun tulevaisuutta ajatellen. Analysoidessani selviytymistä myöhemmin elämässä, tarkastelin erilaisia vaiheita, joita kiusattu käy läpi selviytymispolullaan. Tutkimukseni toteutin keräämällä tarinoita kiusaamista kokeneilta henkilöiltä jakamalla kirjoituspyyntöäni Facebookissa. Tarinan jakamisen aloitin ensin henkilökohtaiselta Facebook sivultani ja kiusaamisaiheisista Facebook ryhmistä. Tarinoiden kautta tahdoin lähestyä koulukiusaamista selviytymisen näkökulmasta. Kirjoituspyyntöni tavoitti 25 kiusattua. Osallistujat kirjoittivat vapaan kirjoitelman kiusatuksi joutumisesta, sen aiheuttamista vaikutuksista ja siitä selviytymisestä. Kirjoituspyynnön perustiedoilla haluttiin kartoittaa vastaajien ikä ja sukupuoli. Tutkimustulosten mukaan kiusattujen eniten käyttämiä selviytymiskeinoja olivat kiusaamisesta kertominen ja sosiaalisen verkostoon tukeutuminen. Sosiaalista tukea selviytymiskeinona käyttäneet eivät välttämättä ole kertoneet kiusaamisesta, vaan ystävät tai muut läheiset toimivat kiusatun tukena emotionaalisesti läsnäolollaan. Kertomista selviytymiskeinona käytti 16 vastaajaa (64%). Tämä selviytymiskeino ei kuitenkaan johtanut kiusaamisen loppumiseen kuin kahden vastaajan kohdalla. Opettajat kyllä puuttuivat pääsääntöisesti kiusaamiseen, mutta käytetyt menetelmät eivät saaneet kiusaamista loppumaan. Tutkimukseen osallistuneista avun kiusaamisen loppumiseen sai vain kuusi vastaajaa. Ilman apua jäi siis 19 vastaajaa. Tämän on 74 % kaikista tutkimukseen osallistuneista. Kiusatun mahdollisuudet saada apua kiusaamistilanteeseen näyttävät tämän tutkimuksen valossa todella heikoilta. Kiusaamisesta selviytymistä myöhemmin aikuisiällä tehokkaimmin edisti kiusaamiskokemuksien läpikäyminen. Anteeksianto näytti olevan yksi merkittävimmistä tekijöistä kiusatun selviytymispolulla. Anteeksiantamisella kiusattu vapautti itsensä kiusaamistilanteesta ja katkeruuden tunteista. Anteeksi antaminen näyttäytyi näissä tarinoissa keinona, jonka avulla lopullinen ylitsepääseminen kiusaamisesta oli mahdollista.

Yhteisöllisyys kuntokeskuksessa

Markkinoinnissa ollaan siirtymässä yksilöihin kohdistuvasta markkinoinnista ja individualistisesta lähestymistavasta yhteisöihin kohdistuvaan markkinointiin. Asiakkaan ja brändin välisen suhteen lisäksi asiakkaiden välille muodostuu ryhmittymiä, koska ihmisillä on tarve kuulua johonkin. Tämän tutkimuksen aiheena on yhteisöllisyys kuntokeskuksessa ja tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää mistä yhteisöllisyys kuntokeskuksessa muodostuu. Yhteisöllisyydellä tarkoitetaan brändin ympärille muodostuvia sosiaalisia yhteyksiä. Tutkimuksen tarkoitusta lähestytään kolmen osaongelman avulla. Osaongelmien avulla selvitetään mitkä asiat ehkäisevät ja edistävät yhteisöllisyyttä, miten yhteisöllisyys ilmenee ja minkälaista yhteisöllisyyttä kuntokeskuksessa on sekä mikä merkitys yhteisöllisyydellä on kuluttajakokemuksessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksen empiirisen osuuden aineisto saatiin haastatteluiden avulla. Haastattelut koostuivat kahdeksasta asiakashaastattelusta ja kahdesta yrityksen edustajan haastattelusta. Yhteisöllisyys koostuu tulosten perusteella monista eri osatekijöistä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sosiaaliset suhteet tuovat asiakkaille lisäarvoa, mutta palvelu on heille ensisijainen. Yrityksen työntekijöillä on huomattava vaikutus yhteisöllisyyden muodostumisessa. Suvaitsevan, välittömän ja avoimen ilmapiirin ansiosta asiakkaiden on helppo lähestyä yhteisön muita jäseniä, mikä muodostaa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden muodostumiseen vaikuttaa tulosten perusteella se, että asiakkaita laitetaan harjoittelemaan yhdessä, jolloin he tutustuvat toisiinsa. Yhteisöllisyys näkyy muun muassa asiakkaiden halusta auttaa ja kannustaa muita. Yhteisöllisyys vaikuttaa positiivisesti kuluttajakokemukseen Tutkimuksen empiirisen osuuden avulla rakennettiin malli yhteisöllisyyden muodostumisesta. Yhteisöllisyys muodostuu yhteisön sosiaalisista suhteista ja vuorovaikutuksesta, yhteisöstä ja kuluttajakokemuksesta muodostuvan kokonaisuuden yhteisvaikutuksesta. Keskeinen kokonaisuuteen ja yhteisöllisyyden muodostumiseen vaikuttava tekijä on yhteisössä vallitseva ilmapiiri. Hyvä ilmapiiri lisää yhteisön jäsenten välistä vuorovaikutusta muodostaen samalla yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys muodostuu kun yhteisön jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa yhteisön toimintaan ja heitä arvostetaan yksilöinä. Yhteisöllisyys muodostuu niin ikään asiakaspysyvyyden ja rajoitetun yhteisön koon seurauksena. Kuluttajakokemus muodostaa osaltaan yhteisöllisyyttä, sillä positiivinen kokemus sitoo yhteisön jäsenen yhteisöön ja yhteisön muihin jäseniin. Tutkimus tarjoaa käytännöllistä tietoa sekä teoreettista kontribuutiota mallilla, joka tuo yhteen irrallisia käsitteitä yhteisöllisyyden muodostumisesta.

Il problema della sincronizzazione nel doppiaggio: il caso della versione italiana del film l’Uomo Senza Passato

Il presente lavoro di ricerca si concentra sulla sincronizzazione nel doppiaggio e consiste nello scoprire se il tentativo di ottenere la sincronia labiale nel doppiaggio di un film avesse come risultato la perdita di qualche informazione essenziale nel contenuto semantico. Al punto di analisi si arriva tra una descrizione esaustiva del doppiaggio. È un percorso che parte dalla nascita del doppiaggio, attraverso lo sviluppo fino ad arrivare alla particolarizzazione del processo lavorativo. Come l’oggetto di ricerca si è scelto il film (DVD) di origine finlandese “Mies vailla menneisyyttä” di Aki Kaurismäki (2002) inclusa la versione doppiata in italiano (l’Uomo Senza Passato). Si è esaminato quali tecniche sono state usate nella traduzione dei dialoghi per il doppiaggio per raggiungere una sincronia adeguata e se il dialoghista ha preferito rispettare il contenuto semantico o la sincronia. I risultati mostrano che per ottenere una bella sincronia, non è necessario deviare dal contenuto semantico del testo originale. Utilizzando le tecniche adatte alla traduzione per il doppiaggio è possibile produrre un doppiaggio che rispetti sia lo stile e la storia del film sia la sincronia. Un effetto negativo sulla qualità del doppiaggio è stato dato dai punti (anche se erano pochi) con errori nella sincronia sillabica. Il mio suggerimento sarebbe di fare attenzione a questi punti in cui la lunghezza della battuta doppiata supera quella originale siccome causano gli errori più visibili nella sincronia.

How much are translation studies in debt to Soren Kierkegaard?

The significance of Jacques Derrida's philosophical contribution to translation studies is becoming more widely acknowledged, thanks to authors such as Lawrence Venuti, Kaisa Koskinen, Rosemary Arrojo, Lieven Tack and africa Vidal Claramonte. However, what remains unknown is the debt which Derrida owes to the thinking of SOren Kierkegaard. This article sets out this legacy for the purposes of presenting some basic principles of deconstruction and in order to further promote its dissemination in the area of translation studies. At the same time, this article aims to be both a tribute to the Danish philosopher and a recognition of his contribution to modern-day thinking. Ultimately, the objective of this piece of research is to demonstrate how the ramifications of Kierkegaard's ideas are still relevant and, to a certain extent, are present in the area of translation studies. Among other things, this article shows how notions which are so fundamental to Kierkegaardian thinking, such as subjectivity', decision', instant' or impossible' echo in several recent texts regarding translation studies.

Swedish-speaking Finns: a multi-method qualitative study of belonging and identification

The Swedish-speaking minority in Finland, often described as an ‘elite minority’, holds a special position in the country. With linguistic rights protected by the constitution of Finland, Swedish-speakers, as a minority of only 5.3%, are often described in public discourse and in academic and statistical studies as happier, healthier and more well off economically than the Finnish-speaking majority. As such, the minority is a unique example of language minorities in Europe. Knowledge derived from qualitatively grounded studies on the topic is however lacking, meaning that there is a gap in understanding of the nature and complexity of the minority. Drawing on ethnographic research conducted in four different locations in Finland over a period of 12 months, this thesis provides a theoretically grounded and empirically informed rich account of the identifications and sites of belonging of this diverse minority. The thesis makes a contribution to theoretical, methodological and empirical research on the Swedish-speaking minority, debates around identity and belonging, and ethnographic methodological approaches. Making use of novel methodology in studying Swedish-speaking Finns, this thesis moves beyond generalisations and simplifications on its nature and character. Drawing on rich ethnographic empirical material, the thesis interrogates various aspects of the lived experience of Swedish-speaking Finns by combining the concepts of belonging and identification. Some of the issues explored are the way in which belonging can be regionally specific, how Swedish-speakers create Swedish-spaces, how language use is situational and variable and acts as a marker of identity, and finally how identifications and sites of belonging among the minority are extremely varied and complex. The thesis concludes that there are various sites of belonging and identification available to Swedish-speakers, and these need to be studied and considered in order to gain an accurate picture of the lived experience of the minority. It also argues that while identifications are based on collective imagery, this imagery can vary among Swedish-speakers and identifications are multiple and situational. Finally, while language is a key commonality for the minority, the meanings attached to it are not only concerned with ‘Finland Swedishness’, but connected to various other factors, such as the context a person grew up in and the region one lives in. The complex issues affecting the lived experience of Swedish-speaking Finns cannot be understood without the contribution of findings from qualitative research. This thesis therefore points towards a new kind of understanding of Swedish-speaking Finns, moving away from stereotypes and simplifications, shifting our gaze towards a richer perception of the minority.