Protein Kinase C and Anaplastic Lymphoma Kinase Targeted Compounds

The protein kinases (PKs) belong to the largest single family of enzymes, phosphotransferases, which catalyze the phosphorylation of other enzymes and proteins and function primarily in signal transduction. Consequently, PKs regulate cell mechanisms such as growth, differentiation, and proliferation. Dysfunction of these cellular mechanisms may lead to cancer, a major predicament in health care. Even though there is a range of clinically available cancer-fighting drugs, increasing number of cancer cases and setbacks such as drug resistance, constantly keep cancer research active. At the commencement of this study an isophthalic acid derivative had been suggested to bind to the regulatory domain of protein kinase C (PKC). In order to investigate the biological effects and structure-activity relationships (SARs) of this new chemical entity, a library of compounds was synthesized. The best compounds induced apoptosis in human leukemia HL-60 cells and were not cytotoxic in Swiss 3T3 fibroblasts. In addition, the best apoptosis inducers were neither cytotoxic nor mutagenic. Furthermore, results from binding affinity assays of PKC isoforms revealed the pharmacophores of these isophthalic acid derivatives. The best inhibition constants of the tested compounds were measured to 210 nM for PKCα and to 530 nM for PKCδ. Among natural compounds targeting the regulatory domain of PKC, the target of bistramide A has been a matter of debate. It was initially found to activate PKCδ; however, actin was recently reported as the main target. In order to clarify and to further study the biological effects of bistramide A, the total syntheses of the natural compound and two isomers were performed. Biological assays of the compounds revealed accumulation of 4n polyploid cells as the primary mode of action and the compounds showed similar overall antiproliferative activities. However, each compound showed a distinct distribution of antimitotic effect presumably via actin binding, proapoptotic effect presumably via PKCδ, and pro-differentiation effect as evidenced by CD11b expression. Furthermore, it was shown that the antimitotic and proapoptotic effects of bistramide A were not secondary effects of actin binding but independent effects. The third aim in this study was to synthesize a library of a new class of urea-based type II inhibitors targeted at the kinase domain of anaplastic lymphoma kinase (ALK). The best compounds in this library showed IC50 values as low as 390 nM for ALK while the initial low cellular activities were successfully increased even by more than 70 times for NPM-ALK- positive BaF3 cells. More importantly, selective antiproliferative activity on ALK-positive cell lines was achieved; while the best compound affected the BaF3 and SU-DHL-1 cells with IC50 values of 0.5 and 0.8 μM, respectively, they were less toxic to the NPM-ALK-negative human leukemic cells U937 (IC50 = 3.2 μM) and BaF3 parental cells (IC50 = 5.4 μM). Furthermore, SAR studies of the synthesized compounds revealed functional groups and positions of the scaffold, which enhanced the enzymatic and cellular activities.

Säilörehun sulavuuden sekä väkirehu- ja valkuaistäydennyksen vaikutukset maidontuotannossa

Tilakohtaiset tekijät voivat vaikuttaa niin, että säilörehu korjataan nykyisiä korjuuaikasuosituksia myöhemmin. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia, paljonko väkirehua tarvitaan kompensoimaan säilörehun erittäin heikkoa sulavuutta. Lisäksi selvitettiin voiko säilörehun huonoa sulavuutta kompensoida väkirehun raakavalkuaispitoisuutta lisäämällä, eli onko väkirehun valkuaispitoisuudella ja säilörehun D-arvolla (sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa) yhdysvaikutusta. Yhtenä näkökulmana oli myös pohtia säilörehun sadonmuodostusta. Kokeessa oli 36 lehmää ja 6 ensikkoa. Väkirehuna oli teollista täysrehua 9 kg ja 12 kg päivässä. Väkirehujen raakavalkuaispitoisuudet olivat 142 (RV14), 183 (RV18) ja 210 (RV21) g/kg ka. Säilörehuina olivat ensimmäisen sadon nurmisäilörehut, joiden D-arvot olivat 692 (D69) ja 654 (D65) g/kg ka. D-arvo heikkeni korjuuaikojen välillä nyt tehdyssä kokeessa 2,6 g/kg ka päivässä. Säilörehun kuiva-ainesato ei juuri lisääntynyt korjuuaikaa myöhästytettäessä. Säilörehun D-arvon pienentyessä 10 g/kg ka säilörehun syönti väheni 0,42 kg ka. Väkirehun määrän lisääminen vähensi säilörehun syöntiä säilörehun sulavuudesta riippumatta 0,49 kg/kg väkirehun kuiva-ainetta. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääntyminen lisäsi säilörehun syöntiä 0,12 kg ka per10 g/kg ka väkirehun raakavalkuaispitoisuudessa. Energiakorjattu maitotuotos (ekm) pieneni 0,59 kg säilörehun D-arvon pienentyessä 10 g/kg ka. Säilörehun sulavuuden heikentyessä maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet eivät muuttuneet, mutta valkuais-, rasva- ja laktoosituotokset pienenivät. Energiakorjattu maitotuotos lisääntyi 0,76 kg per lisätty väkirehun kuiva-ainekilo. D65-säilörehun huonompi sulavuus D69-säilörehuun verrattuna kompensoitiin lisäämällä 3,7 kg ka väkirehua. D-arvo ei vaikuttanut väkirehun maitotuotosvasteeseen. Väkirehun valkuaispitoisuuden lisääntyessä 10 g/kg ka ekm-tuotos lisääntyi 0,26 kg, mutta säilörehun sulavuus ei vaikuttanut vasteeseen. Typen hyväksikäyttö parani väkirehun valkuaispitoisuutta ja väkirehun määrää vähennettäessä ja säilörehun sulavuuden heikentyessä. Muuntokelpoisen energian hyväksikäyttö sitä vastoin tehostui, kun väkirehun määrä väheni ja säilörehun sulavuus heikkeni. Tutkimuksen mukaan väkirehun määrän lisääminen kompensoi D-arvon pienenemistä, kun säilörehun sulavuus pieneni D69:sta D65:een karjan ekm:n vuosituotoksen ollessa noin 9000 kg. Säilörehun D-arvon pienenemistä ei tässä tapauksessa voitu korvata väkirehun valkuaispitoisuutta lisäämällä. Tämän kokeen erittäin myöhään korjatun ensimmäisen niiton sulavuus jäi huomattavan korkeaksi verrattuna nurmen kasvua ennustavaan malliin eikä sato kehittynyt lineaarisesti.

In vitro expression of belladonna mottle virus genome

In vitro translation of belladonna mottle virus BDMV(I) genomic RNA in a rabbit reticulocyte lysate system produced proteins of Mr 210,000, 150,000 and 78,000 which form the non-structural proteins. The coat protein, on the other hand, was expressed from a subgenomic RNA which was found to be encapsidated in the empty capsids forming the top component viral particles. The implications of subgenomic RNA encapsidation in viral replication and assembly are discussed.

Eri maitohappobakteerien ja niiden annostustason vaikutus säilörehun käymislaatuun ja aerobiseen stabiilisuuteen

Tämän maisterin tutkielman tarkoituksena oli testata eri maitohappobakteerien ja niiden annostustason vaikutusta säilörehun käymislaatuun ja aerobiseen stabiilisuuteen. Biologisilla säilöntäaineilla eli ympeillä säilöttyjen rehujen laatua verrattiin kontrolleina toimiviin painorehuun ja muurahaishapolla tehtyyn rehuun. Koerehut tehtiin Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksella 7.6.2010. Timotei (Phleum pratense) - nurminata (Festuca pratensis) kasvusto korjattiin tähkimisen alkuvaiheessa D-arvon ollessa 711 g/kg ka. Nurmikasvuston kuiva-ainepitoisuus oli 170 g/kg heti niiton jälkeen määritettäessä ja neljän tunnin esikuivauksen jälkeen 208 g/kg. Rehuraaka-aine jaettiin kuuteen erään, joihin lisättiin säilöntäaine. Säilöntäainekäsittelyt olivat: 1) ei säilöntäainetta (painorehu), 2) muurahaishappo (100 %:na 4 l/t), 3) Lactobacillus plantarum ja Pediococcus acidilactici 1x10? pmy/g sekä pektinaasi-, ksylanaasi- ja sellulaasientsyymi, 4) L. plantarum 1x10? pmy/g, 5) L. plantarum 1x10? pmy/g ja 6) L. plantarum ja L. buchneri 2x10? pmy/g. Rehut säilöttiin laboratoriosiiloissa kolmena rinnakkaisena. Laboratoriosiilojen lisäksi rehua säilöttiin jokaisesta säilöntäainekäsittelystä kuuteen rinnakkaiseen minisiiloon säilönnän alkuajan fermentaation ja rehujen pH:n muutoksen seuraamiseksi. Minisiiloista seurattiin kaasuntuotantoa 21 päivän ajan. Raaka-aineen koostumus ja rehujen säilönnällinen laatu sekä aerobinen stabiilisuus määritettiin. Säilörehujen kuiva-ainepitoisuus oli suhteellisen pieni (n. 210 g/kg), jotta voitiin testata biologisten säilöntäaineiden tehoa märässä rehussa. Kosteassa rehussa biologisten säilöntäaineiden toiminnan onnistuminen on haastavaa. Koska raaka-aineen sokeripitoisuus oli kuitenkin erittäin suuri (196 g/kg ka), onnistui ymppirehujen säilöntä hyvin. Kaikkien koerehujen pH oli alle 4:n. Painorehu ei täyttänyt hyvän rehun kriteerejä ammoniumtypen osalta. Muurahaishapporehu oli laadultaan tyydyttävää etikkahapon pitoisuuden osalta. Rehussa tapahtui epätyypillistä etanolikäymistä hiivojen toimesta, jonka johdosta rehussa muodostui suuri määrä kaasua säilönnän aikana. Muurahaishapporehu ei kuitenkaan lämmennyt aerobisen stabiilisuuden mittauksen aikana, johtuen todennäköisesti suuresta etikkahapon määrästä ja toisaalta pienestä sokerin määrästä. Maitohappobakteerisäilöntäaineilla saatiin käymislaadultaan parempaa säilörehua verrattuna painorehuun, lukuun ottamatta maitohappobakteeri-entsyymirehua. Entsyymilisäyksestä ei todennäköisesti ollut hyötyä rehun säilöntälaadun kannalta. Raaka-aineen suuren sokeripitoisuuden johdosta säilörehussa oli koko säilönnän ajan tarpeeksi sokeria maitohappobakteerien käytettäväksi ja sokeri toimi siten substraattina haitallisille mikrobeille tuottaen suuren etikkahappopitoisuuden. Maitohappobakteeri-entsyymiseoksella tehty rehu oli etikkahappopitoisuuden perusteella heikkolaatuista. Lactobacillus plantarumin molemmilla annostustasoilla (1x10? ja 1x10? pmy/g rehua) saatiin laadultaan hyvää rehua. Suuri sokeripitoisuus molemmissa rehuissa johtui todennäköisesti raaka-aineen tavallista suuremmasta sokerin määrästä. Molempien rehujen maitohappo-etikkahappo-suhde oli melko korkea, viitaten homofermentatiiviseen maitohappokäymiseen. Lactobacillus buchneri –lisäyksellä rehu oli säilönnälliseltä laadultaan hyvää. Heterofermentatiivisen ympin lisäys nosti tyypillisesti rehun pH:ta sekä pienensi maitohappoetikkahappo-suhdelukua verrattuna homofermentatiiviseen ymppiin. L. buchneri –lisäys paransi hieman säilörehun aerobista stabiilisuutta verrattuna homofermentatiivisella maitohappobakteerilla säilöttyyn rehuun, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Dielectric relaxation in bismuth layer-structured BaBi4Ti4O15 ferroelectric ceramics

The dielectric properties of BaBi4Ti4O15 ceramics were investigated as a function of frequency (10(2)-10(6) Hz) at various temperatures (30 degrees C-470 degrees C), covering the phase transition temperature. Two different conduction mechanisms were obtained by fitting the complex impedance data to Cole-Cole equation. The grain and grain boundary resistivities were found to follow the Arrhenius law associated with activation energies: E-g similar to 1.12 eV below T-m and E-g similar to 0.70 eV above T-m for the grain conduction; and E-gb similar to 0.93 eV below T-m and E-gb similar to 0.71 eV above T-m for the grain boundary conduction. Relaxation times extracted using imaginary part of complex impedance Z `'(omega) and modulus M `'(omega) were also found to follow the Arrhenius law and showed an anomaly around the phase transition temperature. The frequency dependence of conductivity was interpreted in terms of the jump relaxation model and was fitted to the double power law. (C) 2010 Elsevier B. V. All rights reserved.

Oestrogen-induced synthesis of thiamin-binding protein in immature chicks. Kinetics of induction, hormonal specificity and modulation

A specific radioimmunoassay procedure was developed to monitor the plasma concentrations of thiamin-binding protein, a minor yolk constituent of the chicken egg. By using this sensitive assay, the kinetics of oestrogen-induced elaboration of this specific protein in immature chicks was investigated. After a single injection of the steroid hormone, with an initial lag period of 4–5h the thiamin-binding protein rapidly accumulated in the plasma, attaining peak concentrations around 75h and declining thereafter. A 4-fold amplification of the response was noticed during the secondary stimulation, and this increased to 9-fold during the tertiary stimulation with the steroid hormone. The magnitude of the response was dependent on the hormone dose, and the initial latent period and the duration of the ascending phase of induction were unchanged for the hormonal doses tested during both the primary and secondary stimulations. The circulatory half-life of the protein was 6h as calculated from the measurement of the rate of disappearance of the exogenously administered 125I-labelled protein. Simultaneous administration of progesterone, dihydrotestosterone or corticosterone did not alter the pattern of induction. On the other hand, hyperthyroidism markedly decreased the oestrogenic response, whereas propylthiouracil-induced hypothyroidism had the opposite effect. The anti-oestrogen E- and Z-clomiphene citrates, administered 30min before oestrogen, effectively blocked the hormonal induction. a-Amanitin and cycloheximide administered along with or shortly after the sex steroid severely curtailed the protein elaboration. A comparison of the kinetics of induction of thiamin- and riboflavin-binding proteins by oestrogen revealed that, beneath an apparent similarity, a clear-cut difference exists between the two vitamin-binding proteins, particularly with regard to hormonal dose-dependent sensitivity of induction and the half-life in circulation. The steroid-mediated elaboration of the two yolk proteins thus appears to be not strictly co-ordinated, despite several common regulatory features underlying their induction.

Naudanlihan jalostusketjun hiilijalanjälki Suomessa

Kirjallisuustutkimuksen tavoitteena oli perehtyä kasvihuoneilmiön taustoihin ja kartoittaa aiempia tutkimuksia naudan- ja muiden lihatuotteiden kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi kirjallisuustutkimuksessa perehdyttiin aiemmissa tutkimuksissa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen laskemisessa sovellettuun elinkaarianalyysiin ISO 14040-standardin mukaisesti. Kokeellisen osion tavoitteena oli määrittää naudanlihan hiilijalanjälki Suomessa maatilan portilta kuluttajan ruokapöytään. Tavoitteena oli myös ymmärtää jalostusketjun päästöjen merkitys verrattuna koko naudanlihan tuotantoketjuun ja määrittää jalostusketjun vaiheiden merkitys ketjussa. Työn toiminnallisena yksikkönä toimi kilo naudanlihaa. Työ toteutettiin perehtymällä yksityiskohtaisesti yhteen naudanlihan jalostusketjuun Suomessa. Päästöt laskettiin todellisten yhteistyöyritykseltä saatujen prosessitietojen perusteella. Tiedot kerättiin tiedonkeruulomakkeella vierailemalla yhteistyöyrityksen kahdessa tuotantolaitoksessa ja täydentämällä tietoja haastatteluilla. Naudanlihan jalostusketjun päästöt olivat 1240 g CO2-ekv/lihakilo. Eniten päästöjä tuottivat jalostusvaihe (310 g CO2-ekv/lihakilo), teurastus (280 g CO2-ekv/lihakilo) ja lihatuotteiden kuljetus kuluttajalle (210 g CO2-ekv/lihakilo). Koko naudanlihan tuotantoketjusta jalostusketjun päästöt muodostivat alle 4 %, sillä syntymästä maatilan portille syntyviksi päästöiksi laskettiin kirjallisuuden perusteella yli 30 000 g CO2-ekv/lihakilo. Jatkossa naudanlihan hiilijalanjälkeä voitaisiin pääasiassa pienentää kehittämällä prosessia maatilan portille asti. Tämän työn tulokset olivat hyvin samansuuruiset verrattuna aiempaan tutkimukseen broilerin jalostusketjun päästöistä Suomessa (Katajajuuri ym. 2008). Tämä vastasi ennakko-odotuksia, sillä jalostusketjujen vaiheissa ei ollut merkittäviä eroja. Aiempia tutkimuksia naudanlihan jalostusketjun päästöistä ei ollut saatavilla.

Chemical potential of oxygen for iron-rutile-ilmenite and iron-ilmenite-ulvospinel equilibria

The chemical potential of oxygen corresponding to the iron-rutile-ilmenite (IRI) and iron-ilmenite-ulvospinel (IIU) equilibria has been measured employing solid-state galvanic cells,$$Pt, Fe + TiO_2 + FeTiO_3 //(Y_2 O_3 ) ZrO_2 //Fe + FeO, Pt$$ and $${\text{Pt, Fe + FeTiO}}_{\text{3}} {\text{ + Fe}}_{\text{2}} {\text{TiO}}_{\text{4}} {\text{//(Y}}_{\text{2}} {\text{0}}_{\text{3}} {\text{) ZrO}}_{\text{2}} {\text{//Fe + FeO, Pt}}$$ in the temperature range of 875 to 1275 K and 900 to 1373 K, respectively. The cells are written such that the right-hand electrodes are positive. The electromotive force (emf) of both the cells was found to be reversible and to vary linearly with temperature over the entire range of measurement. The chemical potential of oxygen for IRI equilibrium is represented by Δμo2(IRI) = -550,724 - 29.445T + 20.374T InT(±210) J mol−1 (875 <-T<- 1184 K) = -620,260 + 369.593T - 27.716T lnT(±210) J mol−1 (1184 <-T<- 1275 K) and that for IIU equilibrium by Δμo2(IIU) = -501,800 - 49.035T + 20.374T lnT(±210) J mol−1 (900 <-T<- 1184 K) = -571,336 + 350.003T− 27.716T lnT(=−210) J mol-1 (1184 <-T<- 1373 K) The standard Gibbs energy changes for IRI and IIU equilibria have been deduced from the measured oxygen potentials. Since ilmenite contains small amounts of Ti³+ ions, a correction for the activity of FeTiO3 has been incorporated by assuming ideal mixing on each cation sublattice in the FeTiO3-Ti2O3 system. Similarly, the ulvospinel contains some Fe³+ ions and a correction for the activity of Fe2TiO4 has been included by modeling the Fe2TiO4-Fe3O4 system. The third-law analysis of the results obtained for IRI equilibrium gives ΔH 298 0 = -575 (±1.0) kJ mol-1 and for IIU equilibrium yields ΔH 298 0 = -523.7 (±0.7) kJ mol−1}. The present results suggest that Fe2+ and Ti4+ cations mix almost ideally on the octahedral site of spinel lattice in Fe2TiO4, giving rise to a configurational contribution of 2R In 2 (11.5256 J mol-1 K-1) to the entropy of Fe2TiO4.

Proton NMR study of molecular dynamics in ammonium tribromo stannate (NH4SnBr3)

The proton second moment M2 and spin-lattice relaxation time T1 have been measured in ammonium tribromo stannate (NH4SnBr3) in the temperature range 77–300 K, to determine the ammonium dynamics. The continuous wave signal is strong and narrow at 77 and 300 K but has revealed an interesting intensity anomaly between 210 and 125 K. T1 shows a maximum (13 s) around 220 K. No minimum in the T1 vs 1000/T plot was observed down to 77 K. M2 and T1 results are interpreted in terms of NH+4 ion dynamics. The activation energy Ea for NH+4 ion reorientation is estimated to be 1.4 kcal mol−1.

Analogues of the Wiener-Tauberian and Schwartz theorems for radial functions on symmetric spaces

We prove a Wiener Tauberian theorem for the L-1 spherical functions on a semisimple Lie group of arbitrary real rank. We also establish a Schwartz-type theorem for complex groups. As a corollary we obtain a Wiener Tauberian type result for compactly supported distributions.

3-Dimensional laminar boundary-layer in a constant-pressure diverging

larity solution is obtained for laminar 3D constant pressure flow with lateral streamline divergence. The similarity solution is shown to reduce to a Blasius solution for 2D flow over a flat plate. Measurements of velocity profiles are made to compare the similarity solution and are found to be in excellent agreement with the prediction

1H NMR study of molecular dynamics and phase transition in (NH4)2ZnBr4

The proton second moment (M2) and spin-lattice relaxation time (T1) have been measured in (NH4)2ZnBr4 in the range 77-300 K. The room-temperature spectrum shows a structure which disappears around 243 K. The signal is strong and narrow even at 77 K. Proton T1 shows a maximum at 263 K, caused by spin rotation interaction and decreases with decreasing temperature till 235 K, where it shows a sudden increase. Below 235 K, again it decreases and shows a slope change around 216.5 K (reported Tc). From 216.5 K, T1 decreases continuously without exhibiting any minimum down to 77 K. The narrow line at 77 K, and absence of a T1 minimum down to 77 K indicate the possibility of quantum mechanical tunnelling in this system. Motional parameters such as activation energy and pre-exponential factor have been evaluated for the reorientational motion of the NH+4 ion.