Öljysuojarahaston tutkimus- ja kunnostustoiminta

Suomessa on maaperän tilan tietojärjestelmässä vuoden 2013 tietojen mukaan 23 850 kohdetta, joiden maaperä on mahdollisesti pilaantunut, pilaantunut tai puhdas ja kunnostettu. Polttonesteiden jakelu on aiheuttanut kolmanneksen kohteiden pilaantumisista. Näistä kohteista isännättömiä arvioidaan olevan 1 100. Isännättömällä kohteella tarkoitetaan pilaantunutta kohdetta, jossa pilaajaa tai muuta puhdistusvastuullista ei tiedetä tai tavoiteta, on kohtuutonta vaatia vastuullista puhdistamaan aluetta, vastuullinen on maksukyvytön tai häntä ei ole muusta syystä mahdollista saattaa vastuuseen. Öljyllä pilaantuneiden isännättömien kohteiden tutkimista ja kunnostusta varten on perustettu Soili-ohjelma, Esko-projektit ja Jaska-hanke. Öljysuojarahasto on ollut rahoittamassa näitä projekteja. Projektien osapuolina ovat ympäristöministeriö, Suomen kuntaliitto, Öljyalan keskusliitto ja öljy-yhtiöt. Soili-ohjelma perustettiin vuonna 1996. Soili-ohjelmaan pystyi hakeutumaan vuoteen 2005 asti, mutta tutkimuksia ja kunnostuksia ohjelman puitteissa jatketaan vuoteen 2015 asti. Soili-ohjelman rinnalle tulivat vuonna 2010 Esko-projektit, jotka ovat yksittäisiä toimeksiantoja sen aikaiselle toteutusorganisaatiolle. Esko-projektit ovat öljyhiilivedyillä pilaantuneita maa-alueita tai pohjavesialueita. Jaska-hanke perustettiin jatkamaan Soili-ohjelman viitoittamalla pohjalla vuonna 2012. Tämä diplomityö tarkastelee ja analysoi öljysuojarahaston tutkimus- ja kunnostustoimintaa sekä esittää sille jatkoa varten kehitysehdotuksia. Tässä keskitytään käsittelemään Soili-ohjelmaa, Esko-projekteja ja Jaska-hanketta. Työssä koottiin projekteissa mukana olleiden näkemyksiä ja kokemuksia kysely- ja haastattelututkimuksella. Lisäksi työssä tehtiin tapaustutkimus, jossa tutkittiin henkilökohtaisen tapaamisen vaikutusta kiinteistönomistajan aktivoimiseen. Työn tarkoitus oli selvittää projekteissa käytössä olevat hyvät toimintatavat sekä antaa eväitä heikompien kohtien korjaamiseksi. Tätä kautta saatiin selvitettyä ne toimintatavat, jotka soveltuvat parhaiten Jaska-hankkeeseen. Työssä havaittiin projektien vahvuudeksi keskitetty ja osaava projektiorganisaatio, joka tekee projekteista kustannustehokkaita, kattavia, systemaattisia ja hyvin koordinoituja. Projekteilla on saatu tutkittua ja kunnostettua paljon kohteita, mikä ei olisi ollut muutoin mahdollista. Suurimmiksi kehityskohteiksi todettiin tiedottaminen sekä kiinteistönomistajien aktivoiminen. Jaska-hankkeessa on tehty jo muutoksia parempaan suuntaan, kuten kiinteistönomistajien aktivointi henkilökohtaisella yhteydenotolla hankeorganisaation toimesta ja kiinteistönomistajan sitouttaminen ÖSR:n ehtoihin vasta, kun kunnostusvaiheeseen ollaan ryhtymässä. Kehitystä tulisi kuitenkin jatkaa tekemällä uusi ja kattava viestintäsuunnitelma, jonka päätavoitteena olisi saada osapuolet tietoiseksi hankkeesta.

Kouluttajan asiantuntijuus : fenomenografinen tutkimus huoltolinjan kadettien käsityksistä

Yhteiskunnallisten muutoksien seurauksena käsityksemme asiantuntijuudesta ovat murroksessa. Myös puolustusvoimat valtiollisena organisaationa on suuren kulttuurinmuutosprosessin keskellä. Organisaatiokulttuurit ovat siirtymässä kohti asiantuntijakulttuuria-oppivaa organisaatiota. Asiantuntijuutta on tutkittu paljon, mutta koulutuskulttuurin muutosprosessi antaa perusteen tutkia sitä edelleen. Lisäksi aikaisemmat tutkimukset ovat pääosin kohdistuneet pääosin jo virassa olevaan kantahenkilökuntaan. Tässä tutkimuksessa asiantuntijuutta lähestytään kadettien käsityksillään sille antamien merkitysten kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää kadettien käsityksiä perusyksikössä toimivan sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta. Asiantuntijuutta lähestyttiin muodostetun teoreettisen viitekehyksen avulla, jossa asiantuntijaksi kehittyminen pelkistetään tapahtuvan ammatillisen taitotiedon, persoonallisten ominaisuuksien ja toimintaympäristön vuorovaikutuksessa. Työn tutkimuskysymykseksi muodostui: “Minkälaisia käsityksiä kadeteilla on kouluttajan asiantuntijuudesta ja sen kehittymisestä sekä toimintaympäristön vaikutuksesta siihen?” Asiantuntijuus, sen kehittäminen edellytyksineen ja toimintaympäristön merkitys muodostivat tutkittavat pääteemat, mutta niiden sisälle mahtui pienempiä alateemoja. Tutkimuksen tekemisen taustalla vaikutti konstruktivistinen paradigma eli tutkimuskohdetta lähestyttiin tulkinnallisesti praktisen tiedonintressin ohjaamana. Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografian. Tutkimuksen kohdejoukoksi valittiin tutkijan oman aselajin mukaisesti 90. kadettikurssin huoltolinja kokonaisuudessaan. Tutkimushenkilöitä oli 17 ja heiltä kerättiin empiiristä aineistoa avoimella tekstikyselylomakkeella sekä sen perusteella tarkennetulla teemahaastattelulla. Tutkimustulokset esitettiin jäsennettyinä ja ryhmitettyinä fenomenografisiin merkityskategorioihin, jotka edustivat kadettien käsityksiä sotilaskouluttajan asiantuntijuudesta, sen kehittämisestä, noviisikouluttajien toiminnasta, kouluttajan persoonallisten ominaisuuksien merkityksestä sekä toimintaympäristön merkityksestä. Johtopäätöksien perusteella voidaan todeta, että kadetit ymmärsivät asiantuntijuuden pääosin tiedollisena hallintana ja sotilaskouluttajan asiantuntijuudessa korostui oman aselajinsa mukaisen tiedon hallinnan lisäksi sen välittäminen eteenpäin koulutettaville eli opetusmenetelmällinen osaaminen. Myös jatkuva itsensä kehittäminen ja halu siihen nähtiin tärkeinä. Persoonallisten ominaisuuksien yhteydessä käsitykset jakautuivat selvästi kahtia: toisten mielestä kaikista saattoi tulla asiantuntijoita kun toiset taas olivat vahvasti sitä mieltä, että kaikista ei voi tulla asiantuntijoita koska joiltakin ihmisiltä puuttuvat asiantuntijalta edellytettäviä persoonallisia ominaisuuksia ja valmiuksia. Erityisesti psyykkiset ja sosiaaliset tekijät saivat runsaasti mainintoja. Myös kouluttajan kasvatuksellinen rooli sai yllättävän paljon mainintoja. Kadettien näkemyksen mukaan oppiminen on elinikäistä, mutta suurin osa kehittymisestä tapahtuu ensimmäisten työvuosien aikana, milloin korostuu hyvä työhön perehdytys ja perusyksiköiden kehittäminen oppivien organisaatioiden suuntaan. Yhteenvetona voidaan todeta kadettien käsitysten asiantuntijuudesta olevan varsin moderneja ja sotilaskouluttajat ymmärrettiin oman alansa asiantuntijoina, ei rutiinisuorittajina.

Luottamuksen lähteet. Vertaileva tutkimus yleistynyttä luottamusta synnyttävistä mekanismeista

Tutkimuksen aiheena on yleistynyt luottamus. Väitöskirjassa tutkitaan mistä tuntemattomien kansalaisten toisiinsa kohdistama luottamus kumpuaa ja haetaan vastauksia tähän kysymykseen sekä maakohtaisen että vertailevan tutkimuksen avulla. Tutkimus koostuu yhteenvedon lisäksi viidestä tutkimusartikkelista, joissa luottamuksen syntyä tarkastellaan sekä yksilöiden mikrotason vuorovaikutuksen että maiden välisten eroavaisuuksien näkökulmasta. Yleistyneen luottamuksen synnystä on esitetty useita eri teorioita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan näistä kahta keskeisintä. Osa tutkijoista korostaa kansalaisyhteiskunnan ja ruohonjuuritason verkostojen roolia yleistyneen luottamuksen synnyn taustalla. Tämän hypoteesin mukaan kansalaiset, jotka viettävät aikaansa yhdistyksissä tai muissa sosiaalisissa verkostoissa, oppivat muita helpommin luottamaan paitsi täysin tuntemattomiin ihmisiin myös yhteiskunnallisiin instituutioihin (kansalaisyhteiskuntakeskeinen hypoteesi). Toiset taas painottavat yhteiskunnan julkisten instituutioiden merkitystä. Tämä hypoteesi korostaa instituutioiden reiluutta ja oikeudenmukaisuutta (instituutiokeskeinen hypoteesi). Ihmiset pystyvät luottamaan toisiinsa ja ratkaisemaan kollektiivisia ongelmiaan yhdessä silloin kun esimerkiksi poliittiset ja lainsäädännölliset instituutiot pystyvät luomaan tähän tarvittavan toimintaympäristön. Aineistoina käytetään kansallisia (Hyvinvointi- ja palvelut) sekä kansainvälisiä vertailevia kyselytutkimuksia (European Social Survey ja ISSP). Yksilö- ja makrotason analyyseja yhdistämällä selvitetään yleistynyttä luottamusta selittäviä tekijöitä sekä mekanismeja joiden kautta yleistynyt luottamus muodostuu. Väitöskirjan tulokset tukevat suurimmaksi osaksi instituutiokeskeiseen suuntaukseen sisältyviä hypoteeseja yleistyneen luottamuksen kasautumisesta. Kuitenkin myös esimerkiksi yhdistystoiminnalla havaittiin olevan joitakin yhdistysjäsenien ulkopuolelle ulottuvia myönteisiä vaikutuksia kansalaisten luottamukseen, mikä taas tukee kansalaisyhteiskuntakeskeistä hypoteesia. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että kaiken kaikkiaan luottamus näyttäisi kukoistavan maissa, joissa kansalaiset kokevat julkiset instituutiot oikeudenmukaisina sekä reiluina, kansalaisyhteiskunnan roolin luottamuksen synnyttämisessä ollessa tälle alisteinen. Syyksi tähän on oletettu, että näissä maissa (erityisesti pohjoismaiset hyvinvointivaltiot) harjoitettu universaali hyvinvointipolitiikka ja palvelut ovat keskeisiä korkeaa yleistynyttä luottamusta selittäviä tekijöitä. Toisaalta maavertailuissa tätä yhteyttä on selitetty myös sillä, että näissä yhteiskunnassa ei ole paikannettavissa selkeää kulttuurisesti erottuvaa alaluokkaa. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat enemmän universaalin hyvinvointivaltion oikeudenmukaisuuteen liittyviä ominaisuuksia alaluokkaistumishypoteesin sijaan. Toisaalta mikrotasolla tarkasteltuna yleistyneen luottamuksen ja hyvinvointipalvelujen välinen yhteys liittyy enemmän palveluiden riittävyyteen kuin niiden universaalisuuden asteeseen. Niin ikään maavertailuissa esimerkiksi verotuksen oikeudenmukaisena kokeminen näyttäisi olevan palvelujen saatavuutta tai niihin liittyviä oikeudenmukaisuuden kokemuksia tärkeämpi seikka yleistyneen luottamuksen kannalta.

ISA-standardit pienyritysten tilintarkastamisessa : Empiirinen tutkimus ISA-standardien soveltamisen vaikutuksesta pienyrityksen tilintarkastamiseen

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kansainvälisten tilintarkastusstandardien (ISA-standardit) soveltamiseen liittyviä tekijöitä pienyritysten tilintarkastuksissa. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten tilintarkastuksen sääntelyn kiristyminen ja ISA-standardien soveltaminen ovat vaikuttaneet pienyrityksen tilintarkastuksen suorittamiseen ja pienyritystarkastajien toimintatapoihin. Tämän lisäk-si tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten tilintarkastajat huomioivat ISA-standardit pienyrityksen tilintarkastuksissa. Tutkimus on ajankohtainen, koska ISA-standardien soveltamisesta etenkin pienyritysten tilintarkasta-miseen on keskusteltu paljon viime vuosina tilintarkastusalan ammattilehtikirjoittelussa ja keskuste-luiden perusteella asia on jokseenkin epäselvässä tilassa. Ajankohtaisuutta lisää myös se, että EU on parhaillaan tekemässä lopullista päätöstään ISA-standardien hyväksymisestä laintasoiseksi sääntelyksi Euroopan Unionissa. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimus koostui teoreettisesta ja empiirisestä osuudesta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla neljää auktorisoitua tilintarkas-tajaa. Haastattelumenetelmäksi valittiin teemahaastattelut. Haastatteluaineistoa käsiteltiin laadullisin menetelmin. Tutkimustulosten perusteella ISA-standardit ovat jo nyt keskeinen osa tilintarkastusmenettelyä myös pienyritysten tilintarkastuksissa. Kiristynyt sääntely ja laadunvalvonnan tehostuminen ovat tutkimus-tulosten perusteella johtaneet laadukkaampaan tilintarkastusmenettelyyn pienyrityksissä. Konkreetti-simmin ISA-standardien soveltaminen pienyritysten tilintarkastuksissa näkyy dokumentointityön li-sääntymisenä. Tutkimustulosten mukaan dokumentoimisesta on tullut yhä hallitsevampi elementti pienyritysten tilintarkastusprosessissa. Tutkimustulosten perusteella ISA-standardien soveltaminen on myös lisännyt pienyritystarkastajien tehokkuutta tilintarkastuksen suorittamisessa. Toisaalta tämä tut-kimus toi esiin myös sen, että täysin ongelmatonta ISA-standardien soveltaminen ei ole pienyritysten tilintarkastamisessa. Monet ISA-standardien soveltamiseen liittyvistä haasteista vaativat ratkaisuja, mikäli pienyritysten tilintarkastaminen halutaan tulevaisuudessakin suorittaa ISA-standardeja noudat-taen. Tämä edellyttää tiiviimpää vuoropuhelua standardien laatijoiden ja soveltajien välillä.

Jaetun johtajuuden ja työhyvinvoinnin välinen yhteys: tutkimus media-alan henkilöstön kokemuksista.

Työhyvinvointi työpaikoilla on Työterveyslaitoksen vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan heikentynyt ja tästä kertyvät kustannukset yhteiskunnalle ovat 24 miljardin euron vuodessa. Yritykset ovat pyrkineet vastaamaan tähän haasteeseen muun muassa jaetun johtajuuden keinoin ja panostamalla työntekijöiden työhyvinvointiin. Koska tästä työhyvinvoinnin laskusta koituvat kustannukset heikentävät yritysten kannattavuutta, on tätä asiaa syytä tutkia tarkemmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää jaetun johtajuuden ja työhyvinvoinnin välistä yhteyttä pelialan ja TV-tuotantoyrityksissä. Lisäksi pyritään löytämään uusia työhyvinvointia ja jaettua johtajuutta linkittäviä tekijöitä. Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena haastattelemalla pelialalla ja TV-tuotantoyrityksissä työskenteleviä ihmisiä, heidän kokemuksiaan työhyvinvoinnista ja jaetusta johtajuudesta. Aiemmista työhyvinvoinnin tutkimuksista nostettiin esille neljä tutkijaa, joiden johtopäätökset olivat ydinviestiltään hyvin yhteneväisiä. Jaetun johtajuuden merkitys aiemman tutkimuksen valossa tiivistyi yksilön huomioonottamiseen ja hänen vahvuuksiensa hyödyntämiseen. Verrattaessa työhyvinvoinnin ja jaetun johtajuuden tutkimusten tuloksia, havaittiin niillä olevan useita yhteisiä tekijöitä. Haastatteluaineistoa lähestyttiin analyysissä induktiivisesti grounded teorian pohjalta koodaamalla ja luokittelemalla haastatteluaineistoa yläkategorioiksi, tiettyä asiakokonaisuutta koskeviksi kuvauksiksi. Näiden yläkategorioiden välisistä sidoksista muodostetusta käsitekartasta etsittiin selittäviä sidoksia jaetun johtajuuden ja työhyvinvoinnin välisille yhteyksille. Merkittävimpinä yläkategorioina käsitekartasta olivat liiketoiminta, motivaatio ja ihmissuhteet. Näissä kiteytyvät jaetun johtajuuden ja työhyvinvoinnin välisen yhteyden ydinsanoma; menestyvä liiketoiminta tarvitsee motivoituneen henkilöstön, jonka ihmissuhteet ovat hyvässä kunnossa. Uutena tekijänä tutkimuksessa löydettiin organisaation sisäisen ja ulkoisen vapauden positiivinen vaikutus jaetulle johtajuudelle ja työhyvinvoinnille. Johtopäätöksenä tutkimuksesta saatiin johtamisen ja työhyvinvoinnin positiivinen sykli, jossa sosiaalisessa prosessissa yrityksen työntekijöiden luomat arvot ohjaavat niitä tavoitteita, joihin yritys pyrkii. Tämä motivoi työntekijöitä toteuttamaan näitä tavoitteita sekä kehittämään itseään ja ihmissuhteitaan. Työntekijöiden osallistuminen sosiaaliseen prosessiin sitoutuneisuutta heitä yrityksen liiketoimintaprosessiin. Liiketoimintaprosessista saatava palaute muokkaa edelleen yrityksen arvoja ja näin sykli käynnistyy uudelleen. Vapaus oli haastatelluissa yrityksissä tyypillinen uusi välittävä tekijä jaetun johtajuuden ja työhyvinvoinnin välillä.

Barentsin alueen strateginen merkitys geopolitiikan näkökulmasta

Barentsin alueella nähdään olevan kasvava strateginen merkitys Venäjälle, Norjalle, EU:lle ja Yhdysvalloille. Barentsinmerellä on tulevaisuuden kannalta tärkeitä energialähteitä sekä pohjoiseen on avautumassa uusi merireitti joka lyhentää matkaa Euroopasta Aasiaan huomattavasti. Geopolitiikalla on edelleen suuri merkitys käsiteltäessä Barentsin alueen kansainvälistä politiikkaa. Tämä tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Tutkimusongelma on: Mikä on Barentsin alueen strateginen merkitys siellä toimiville valtioille? Tutkimus vertailee eri valtioiden strategioita Barentsin alueella ja pyrkii tekemään johtopäätöksiä valtioiden välisen yhteistyön mahdollisuuksista geopolitiikan viitekehyksessä. Tavoitteena on luoda geopolitiikan käsitteiden avulla kokonaiskuva Barentsin alueen tilanteesta. Tutkimusmenetelmänä on asiakirja ja kirjallisuus tutkimus. Näkökulmana on geopolitiikka joka ymmärretään poliittisten, sotilaallisten ja taloudellisten intressien analysointina ja konstruointina maantieteellisessä tilassa. Geopolitiikka perustuu todellisiin maantieteellisiin realiteetteihin sekä yleisiin ja perinteisiin mielikuviin, jotka ilmenevät teksteissä ja retoriikassa. Lähteinä on käytetty geopolitiikkaa käsittelevää teoreettista kirjallisuutta sekä nykypäivän poliittisia kirjoittajia. Barentsin aluetta on tarkasteltu sen historiaa ja politiikkaa käsittelevien teosten ja artikkeleiden kautta. Tutkimuksen kannalta keskeisimpiä johtopäätöksiä ovat, että Barentsin alue on tällä hetkellä muutoksessa ja sen strateginen merkitys on kasvussa. Pohjoisten jääalueiden sulaminen avaa pääsyn Barentsin meren energialähteille ja avaa uuden meriväylän pohjoiseen. Nämä ovat globaalilla tasolla merkittäviä muutoksia ja voivat aiheuttaa kiistoja eri valtioiden välillä. Tällä hetkellä tilanne alueella on rauhallinen ja yhteistoiminta jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta jokainen tuntuu varautuvan siihen, että kaikki ei menekään niin hyvin. Norja ja Venäjä ovat Barentsin alueen keskeisimmät toimijat ja niille alueen strateginen merkitys on kaikkein suurin. Suomi ja Ruotsi pitävät pohjoisia alueitaan periferiana eikä niiden merkitystä pidetä korkeana. Euroopan unionilla on oma pohjoinen ulottuvuus aloitteensa mutta ainakaan vielä unioni ei ole ollut valmis panostamaan käytännön tasolla Barentsin alueeseen. Alueen strateginen merkitys on tiedostettu unionissa jollain tasolla mutta nähdään kaikesta huolimatta periferiana. Yhdysvallat on vasta heräämässä virallisen politiikan tasolla arktisten alueiden merkitykseen ja Barentsin alue edustaa vain pientä osaa Yhdysvalloille merkittävästä arktisesta alueesta. Yhdysvaltojen mielenkiinto on kohdistunut enemmänkin kiistaan Luoteisväylän hallinnasta Kanadan kanssa.

Uuden sukupolven taistelukoneiden suorituskyky ja kehitysnäkymät

Tutkielma käsittelee uuden sukupolven taistelukoneita, niiden suorituskykyä ja kehitysnäkymiä. Tutkimus kohdentuu uusimpien sukupolvien kiinteäsiipisiin ilma-aluksiin. Kiinteäsiipi-sellä ilma-aluksella tarkoitetaan monitoimihävittäjää, joka edustaa sotilasilmailun kehit-tyneintä teknologiaa. Kohdevaltioina tutkielmassa on Venäjä ja Yhdysvallat. Tämä tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkielmassa käytetään tiedonkeruumenetelmänä asiakirja- ja tekstianalyysia. Tutkimusongelmana ja tavoitteena on selvittää mitkä ovat uuden sukupolven taistelukoneiden kehityksen suuntaviivat. Tutkimusongelman tueksi on asetettu alakysymyksiä, joiden avulla pyritään helpottamaan varsinaisen tutkimusongelman selvittelyä ja käsittelyä. Alatutkimusongelmat: - Minkälainen on uuden sukupolven monitoimihävittäjä? - Mikä on kohdevaltioiden hävittäjäsuunnittelun tämän hetkinen tila? - Millä tavalla kohdevaltioiden konekalusto eroaa toisistaan? Tutkimusaineistona on käytetty mielipidekirjoituksia, asiantuntijalähteitä, eri toimijoiden sotilasaikakausijulkaisuja ja eri yhteisöjen internet-sivustoja. Tutkielmassa on määritetty kohdevaltioiden tulevaisuuden kehitystrendejä. Yhdysvaltain so-takoneistolla on käytössään ainoa uuden sukupolven monitoimihävittäjä F-22A Raptor. Lisäksi testi- ja koelentovaihetta läpikäyvä F-35 Lightning II saataneen operatiiviseen käyttöön vuonna 2012. Yhdysvallat onkin asettamassa tavoitteita seuraavan sukupolven ilma-alukselle, joka nykyisten suuntaviivojen mukaisesti on todennäköisesti miehittämätön. Yhdysvaltojen suunnatessa katsettaan jo seuraavan sukupolven ilma-alukseen kehittää Venä-jä omaa uuden sukupolven monitoimihävittäjää tavoitteena sen tuotannon aloittaminen aikaisintaan vuonna 2015. Venäjän sotilasilmailun uusimmat modernisoinnit toimivat testialustoina uuden sukupolven monitoimihävittäjälle. Lisäksi niillä on tarkoitus täyttää vanhan kalus-ton ja uuden sukupolven monitoimihävittäjän väliin jäävä aukko. Venäjän sotilasilmailuteollisuuden tulevaisuus riippuu suuresti uuden sukupolven monitoimihävittäjästä. Mikäli se operatiiviseen käyttöön tullessa pystyy täyttämään sille asetetut vaatimukset pystyy Venäjän so-tilasilmailu mahdollisesti siirtämään katsettaan kohti seuraavaa hävittäjäsukupolvea.

Kosovo Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteissa

Kylmän sodan päättyminen muodosti uuden turvallisuusympäristön maailmaan ja mahdollisti uudenlaisen poliittisen kulttuurin muodostumisen Yhdysvaltojen ja Venäjän välille. Suurvalta-ajattelu ei kuitenkaan poistunut osapuolten välisistä suhteista. Osapuolet olivat mukana entisen Jugoslavian hajoamissotien taustalla ja Kosovon konfliktissa. Diskurssianalyysin ja tapaustutkimuksen avulla tutkimuksessa selvitetään Kosovon vaikutus Yhdysvaltojen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Tutkimus on laadullinen asiakirjatutkimus. Tutkimusongelma on: ”Miten Kosovon tilanne on vaikuttanut Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteisiin?” Tutkimusongelmaan vastataan myös selvittämällä, mikä merkitys Kosovolla on Yhdysvalloille ja Venäjälle ollut. Tutkimustyö on rajattu Kosovon konfliktin kärjistymisestä vuonna 1998 Kosovon itsenäisyysjulistusajankohdan jälkeiseen aikaan elokuuhun 2008. Tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimuksessa on käytetty runsaasti Yhdysvaltojen ja Venäjän valtiojohdon puheita, lausuntoja ja artikkeleita. Tutkimuksessa ilmenee, että Yhdysvallat ja Venäjä ovat edelleen keskeisiä toimijoita maailmanpolitiikassa, eivätkä ne voi välttyä keskinäiseltä vuorovaikutukselta. Yhdysvaltojen ja Venäjän välisissä suhteissa vaikutusvaltakysymyksillä on keskeinen merkitys. Osapuolten väliset suhteet ovat vaihdelleet koko tutkimuksen tarkastelujakson. Suhteiden huonontumiseen tai parantumiseen on aina liittynyt jonkin keskeinen tapahtuma maailmanpolitiikassa. Yhdysvalloille Kosovo merkitsi sen vaikutusvaltaa korostavan politiikan lisääntymistä ja sotilasoperaatioiden toteuttamismahdollisuutta Naton transformaation kautta. Venäjälle Kosovo merkitsi mahdollisuutta asettua vastustamaan Yhdysvaltojen hegemonista asemaa sekä mahdollisuutta toteuttaa omaa politiikkaa sen omilla lähialueilla.

Pankkien nykysääntelyn vaikutukset pk-yritysten rahoitukseen : empiirinen tutkimus konkurssiriskin ja vakuuden vaikutuksista luotonantopäätökseen

Pankkialan sääntely on viime vuosina lisääntynyt. Pankkisääntelyn keskeisimpänä ohjenuorana toimiva Basel-sääntelykehikko asettaa pankeille minipääomavaatimuksia, joiden tarkoituksena on säilyttää pankkitoiminta terveellä pohjalla ja parantaa pankkien tappionsietokykyä. Sääntelyn varjopuolena on kuitenkin pankkien vakavaraisuuden nostamisesta seuraava luotonleikkaus, joka vaikuttaisi kohdistuvan terävimmin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin – yrityksiin, jotka rahoittavat valtaosan toiminnastaan velkarahalla. Pelkkä yleinen luotonannon vähentäminen ei kuitenkaan suoraan selitä, miksi juuri pk-yritykset ovat leikkausten kohteena, sillä luotonannon vähentyessä lainattavan potin jakaminen pienempiin osiin – pienemmiksi luotoiksi – saa rahat riittämään useammalle, jolloin myös pankin luottosalkku on hajautetumpi. On siten oltava jokin muu syy, miksi lähtökohtaisesti pienempiä luottoja hakevat pk-yritykset eivät saa pankkilainaa. Tutkielmassa tarkastellaan pankkien nykysääntelyn vaikutusta pk-yritysten lainansaantiin. Basel-säännöstön asettamat minipääomavaatimukset vaikuttavat pankkien luotonmyöntöpäätöksiin luotolle laskettavan riskipainon kautta. Riskipainoon vaikuttaa kaksi ulkoista tekijää, vastapuolen konkurssin todennäköisyys (Probability of Default, PD) sekä luotolle myönnettävä vakuus. Tutkielmassa luodaan malli pk-yrityksen konkurssiriskin estimoimiseksi logistisella regressioanalyysillä. Malli luodaan, jotta tutkielmaan kerätyn aineiston yrityksien riskiprofiileja olisi mahdollista tarkastella. Aineistoon on kerätty Voitto + -tietokannasta 116 yrityksen tilinpäätökset sekä tunnusluvut, joiden pohjalta konkurssiriskiä tutkitaan, ja vakuudeksi riittävän omaisuuden määrää tarkastellaan. Riskipainon määräytymistä tarkastellaan kahdeksan aineistosta valitun esimerkkiyrityksen avulla ja koko aineiston pohjalta luodaan katsaus varsinaissuomalaisten pk-yritysten luotonsaantimahdollisuuksiin. Basel-säännöstö vaikuttaa kannustavan pankkeja turvattuun luotonantoon, jolloin lainan vakuuden merkitys korostuu. Tutkielmassa luodun konkurssiriskin estimointimallin perusteella aineiston yrityksille itse konkurssiriski ei näyttäisi olevan suuri ongelma lainaa haettaessa: noin 70 % yrityksistä oli selkeästi vielä luottokelpoisia. Sen sijaan krooninen vakuuden puute vaikuttaisi suurimmalta syyltä negatiiviseen luotonmyöntöpäätökseen. Aineiston yrityksistä vain yhdellä oli riittävästi vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta kattamaan esimerkkilaskelmissa käytetyn 100 000 €:n lainapääoman; valtaosalla yrityksistä vakuusmassaa oli taseessa alle 10 000 €. Koska Basel-sääntely asettaa korkeat riskipainot vakuudettomille luotoille, ja riskipaino kasvattaa suoraan pankissa pidettäviä pääomareservejä, pk-yritysten luototus aiheuttaa pankeille ylimääräisiä kustannuksia. Näin on löydetty osaltaan yksi selitys juuri pk-yrityksiin kohdistuviin luotonleikkauksiin.

Arvoympäristö ja arvokasvatus lentoreserviupseerikurssilla : laadullinen tutkimus lentoRUK:n arvoista ja arvokasvatuksen toteutusmahdollisuuksista

Tässä luonteeltaan kvalitatiivisessa tapaustutkimuksessa tutkitaan lentoreserviupseerikurssin oppilaiden, kouluttajien ja lennonopettajien välisiä mahdollisia arvoristiriitoja sekä - yhtäläisyyksiä, joiden lisäksi kartoitetaan arvokasvatuksen toteutusmahdollisuuksia lentoreserviupseerikurssin toimintaympäristössä. Tutkimuksen empiirisen osion perusteella pyritään selvittämään tutkimuskohteiden yksilöllisten arvokäsitysten suhdetta toisiinsa ja Ilmavoimien organisaation arvoihin. Empiirisen osuuden toisena tärkeänä tavoitteena on tarkastella arvokasvatuksen eri tekijöitä lentoreserviupseerikurssilla. Tutkimustyön aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen pääasiallisena teoriana on käytetty Schwartzin (1992) teoriaa arvojen universaalista rakenteesta ja sisällöstä. Schwartz on muodostanut tutkitun tiedon avulla arvoympyrän, joka sisältää 10 arvoluokkaa. Arvoympyrää on hyödynnetty tässä tutkimuksessa useaan otteeseen. Tutkimustyön arvokasvatuksen osuudessa lähdekirjallisuutta on tutkittu laajalti erityisesti organisaation arvojen ja arvokasvatuksen näkökulmista. LentoRUK:n eri henkilöstöryhmien arvoja sekä Ilmavoimien organisaation arvoja tarkasteltaessa kävi ilmi, että kurssin kokonaisarvoympäristö on melko yhtenäinen ja lähellä Ilmavoimien arvomaailmaa. Tarvetta nähtiin kuitenkin arvojen yhteiselle sopimiselle. Kurssin arvokasvatuksesta haastattelujen avulla saadut näkemykset poikkesivat eri haastatteluryhmien välillä enemmän. Tärkeimmäksi arvokasvatuksen metodiksi nousi jokaisen yhteisön jäsenen oma esimerkki. Kurssin arvokasvatuksen kehittämisehdotuksia ovat muun muassa koulutusorganisaation yhteisten tilaisuuksien järjestäminen sekä mahdollinen arvokasvatuksen huoneentaulu.

Suomen kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö suomalaisessa lehdistössä vuonna 2013

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisessa lehdistössä käytävää keskustelua Suomen kan-sainvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä ja esitetään millaisia teemoja keskustelussa on ha-vaittavissa. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui Aamulehden, Helsingin Sanomien, Iltalehden, Ilta-Sanomien ja Turun Sanomien sotilasyhteistyötä käsittelevistä kirjoituksista. Tarkastelu ajanjakso oli vuosi 2013 ja tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkituista lehdistä Helsingin Sanomissa käytiin laajinta keskustelua aiheesta. Muiden tut-kittujen lehtien jutut perustuivat lähinnä uutistoimistojen ja muiden lehtien uutisten uu-tisointiin. Helsingin Sanomissa oli myös valtaosa aiheeseen liittyvistä pääkirjoituksista ja kolumneista. Keskustelussa nousi esiin kuusi pääteemaa: Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Suo-men puolustusratkaisu, Pohjoismainen puolustusyhteistyö, Ruotsi, Venäjä ja Nato. Esiinty-neitä pääteemoja verrattiin valtion virallisiin tavoitteisiin. Tutkimus osoitti, että lehdistö seurasi valtion virallisia linjauksia kohtuullisen tarkasti. Joissain teemoissa, kuten Pohjois-maisessa puolustusyhteistyössä oli kuitenkin havaittavissa joitain eriäväisyyksiä hallituksen linjausten ja lehdistön esittämien tendenssien välillä. Venäjän vaikutus keskusteluun oli merkittävä. Tästä esimerkkinä Venäjän harjoituslennot keväällä 2013 lähellä Ruotsin rajaa, mikä kiihdytti Ruotsin puolustuspoliittista keskustelua, heijastuen myös Suomeen. Tässäkin tapauksessa keskustelu kääntyi nopeasti Natoon ja sen kannatukseen Suomessa ja Ruotsissa. Huolimatta oletuksesta, että kansainvälistä sotilaallista yhteistyöstä koskeva keskustelu kiertää tietyn tyyppistä kehää, on sen seuraaminen perusteltua. Argumenttina tälle on, että jo yksittäiset teot keskeisiltä toimijoilta Itämeren alueella voivat siirtää keskustelun uudelle tasolle. Tämä oli nähtävissä myös tässä tutkimuksessa.

Arjen autonomiaa. Tutkimus potilaan itsemääräämisen mahdollisuuksista.

Tutkielma käsittelee potilaan itsemääräämisen mahdollisuuksia sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on autonomia, mikä on eritelty kolmeen osatekijään, jotka ovat kyky, valta ja tieto. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusmetodina on käytetty haastattelua. Haastateltavina on ollut kuusi sosiaali- ja terveysalan ammattilaista tai sellaisiksi opiskelevaa. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1) Miltä potilaan arki näyttäytyy haastateltavien näkökulmasta, 2) miten potilasta ympäröivä rakenne vaikuttaa itsemääräämisen mahdollisuuksiin ja 3) miten tieto, valta ja kyky vaikuttavat potilaan arjen itsemääräämisen mahdollisuuksiin? Ensimmäinen osio on kuvaileva. Katse kohdistuu tarkemmin potilaan arkeen, kuten ruokailuun, lääkitykseen, puhtauteen ja siisteyteen, virkistystoimintaan, hoito- ja palvelusuunnitelman sisältöön sekä haastavaan vuorovaikutukseen. Toisen osion lähtökohtana on haastattelujen perusteella luotu rakennemalli potilasta ympäröivästä kontekstista. Rakennemalli tuo selkeästi esiin, että itsemäärääminen ei ole pelkästään potilaasta lähtöisin oleva toiminto, vaan siihen vaikuttavat sekä auttajien toiminta että auttajia ja potilasta ympäröivä rakenne. Kolmannessa osiossa on yhdistetty autonomian osatekijät ja kuvailevan osion kriittiset pisteet. Analyysi tuo näkyviin vaihtoehtoisten toimintatapojen runsauden kun huomioidaan potilaan kyky, auttajien toiminta ja kontekstin asettamat rajat. Samalla tutkimus tuo näkyviin tilannekohtaisen itsemääräämisen olemattomuuden. Olemattomuuden, joka voi tilanteesta riippuen johtua potilaasta itsestään, auttajien toiminnasta tai ympäröivästä kontekstista. Tutkimus osoittaa, että potilaan oma kyky ja halu toimia yhdessä auttajien luomaan valinnanvapauden ja avunsaannin valtaan, vaikuttaa potilaan mahdollisuuteen toimia autonomisesti. Tutkimus tuo lisäksi esiin, että tekemällä organisaation toimintatavat näkyviksi on mahdollisuus luoda suotuisammat puitteet potilaan itsemääräämiselle. Autonomia, valta, toimintakyky, valinnanvapaus, potilaat, arki