Activation of polyamine catabolism in transgenic rats induces acute pancreatitis

Polyamines are required for optimal growth and function of cells. Regulation of their cellular homeostasis is therefore tightly controlled. The key regulatory enzyme for polyamine catabolism is the spermidine/spermine N1-acetyltransferase (SSAT). Depletion of cellular polyamines has been associated with inhibition of growth and programmed cell death. To investigate the physiological function SSAT, we generated a transgenic rat line overexpressing the SSAT gene under the control of the inducible mouse metallothionein I promoter. Administration of zinc resulted in a marked induction of pancreatic SSAT, overaccumulation of putrescine, and appearance of N1-acetylspermidine with extensive depletion of spermidine and spermine in transgenic animals. The activation of pancreatic polyamine catabolism resulted in acute pancreatitis. In nontransgenic animals, an equal dose of zinc did not affect pancreatic polyamine pools, nor did it induce pancreatitis. Acetylated polyamines, products of the SSAT-catalyzed reaction, are metabolized further by the polyamine oxidase (PAO) generating hydrogen peroxide, which might cause or contribute to the pancreatic inflammatory process. Administration of specific PAO inhibitor, MDL72527 [N1,N2-bis(2,3-butadienyl)-1,4-butanediamine], however, did not affect the histological score of the pancreatitis. Induction of SSAT by the polyamine analogue N1,N11-diethylnorspermine reduced pancreatic polyamines levels only moderately and without signs of organ inflammation. In contrast, the combination of N1,N11-diethylnorspermine with MDL72527 dramatically activated SSAT, causing profound depletion of pancreatic polyamines and acute pancreatitis. These results demonstrate that acute induction of SSAT leads to pancreatic inflammation, suggesting that sufficient pools of higher polyamine levels are essential to maintain pancreatic integrity. This inflammatory process is independent of the production of hydrogen peroxide by PAO.

The European Registered Toxicologist (ERT) : Current status and prospects for advancement

Acknowledgements We would like to thank the participants of the five workshops in which the issues presented in this paper were discussed and the revised guidelines prepared, as well as the EUROTOX Executive Committee and the societies of toxicology of Sweden, the Netherlands, Switzerland, Austria and France for their support which allowed the workshops to take place.

Computing the Oja Median in R : The Package OjaNP

Acknowledgements The work of Klaus Nordhausen was supported by the Academy of Finland (grant 268703). Oleksii Pokotylo is supported by the Cologne Graduate School of Management, Economics and Social Sciences. The work of Daniel Vogel was supported by the DFG collaborate research grant SFB 823

Towards reliable data - counting the Finnish Open Access publications

Presentation at the CRIS2016 conference in St Andrews, June 10, 2016

Permanent Public Access for Citizens - Finnish Government Publications on a Repository Platform

Poster presented at Open Repositories 2016 in Dublin, Ireland, June 14, 2016

The European Registered Toxicologist (ERT): Current status and prospects for advancement

Following its inception in 1994, the certification of European Registered Toxicologists (ERT) by EUROTOX has been recognized as ensuring professional competence as well as scientific integrity and credibility. Criteria and procedures for registration are contained in the ERT "Guidelines for Registration 2012". The register of ERT currently has over 1900 members. In order to continue the harmonisation of requirements and processes between national registering bodies as a prerequisite for official recognition of the ERT title as a standard, and to take account of recent developments in toxicology, an update of the ERT Guidelines has been prepared in a series of workshops by the EUROTOX subcommittees for education and registration, in consultation with representatives of national toxicology societies and registers. The update includes details of topics and learning outcomes for theoretical training, and how these can be assessed. The importance of continuing professional development as the cornerstone of re-registration is emphasised. To help with the process of harmonisation, it is necessary to collate and share best practices of registration conditions and procedures across Europe. Importantly, this information can also be used to audit compliance with the EUROTOX standards. As recognition of professionals in toxicology, including specialist qualifications, is becoming more important than ever, we believe that this can best be achieved based on the steps for harmonisation outlined here together with the proposed new Guidelines.

Rintamasotilaiden lasten isäkokemukset. Sodan jälkeen syntyneiden porilaismiesten kertomuksia isistään.

Tässä tutkielmassa tarkastelen millaisia ovat rintamasotilaiden lasten isäkokemukset ja miksi ne muodostuivat sellaisiksi kuin ne ovat? Tutkielman ensisijaisena lähteenä toimivat neljän porilaisen miehen haastattelut, jotka tehtiin maaliskuun 2011 ja huhtikuun 2012 välisenä aikana. Haastattelut olivat luonteeltaan pitkiä teemahaastatteluja, joihin haasteltavat osallistuivat yksin ja kukin yhden kerran. Ajallisesti haastatteluissa keskityttiin 50- ja 60-lukuun. Haasteltavaksi valikoitui alkujaan sattumalta vain miehiä, mutta ei yrityksistä huolimatta yhtään naista. Tämän johdosta rajaus tehtiin tietoisesti miehiin. Lisäksi haasteltavat oli tietoisesti valittu sodan jälkeen syntyneistä ikäluokista. Haastatteluaineisto purettiin osiksi Jyrki Pöysän määrittelemää lähilukumetodia käyttäen. Lähiluvun jälkeen aineistosta esiin nousseita kertomuksia tulkittiin Victor W. Turnerin määrittelemän erityisen kokemuksen sekä Kirsti Salmi-Niklanderin määrittelemän rajatun kokemuksen käsitteitä hyväksi käyttäen. Näiden käsitteiden kautta hain haastattelukertomuksille yhteisiä nimittäjiä, jotka voidaan tulkita yhteisiksi kokemuksiksi ja laajentaa näin koskemaan suurempia joukkoja. Tutkimusaineisto kontekstualisoitiin tarkastelemalla aluksi 50- ja 60-lukujen yhteiskunnallista, poliittista sekä sosiaalista ilmapiiriä, jonka jälkeen tutkielman fokus siirtyy varsinaisen haastatteluaineiston tarkastelemiseen. Tutkielmassa osoitan, että yhteisiä nimittäviä tekijöitä haasteltavien lapsuudessa olivat isien runsas alkoholinkäyttö, etäinen käyttäytyminen suhteessa lapsiin sekä sodasta vaikeneminen. Sodasta miehet puhuivat lähinnä humalassa, saunassa ja kavereilleen, mutta eivät juuri koskaan omalle perheelle. Osalla isistä täyttyivät kaikki yllä mainitut nimittäjät, mutta yksi heistä pysyi raittiina lähes koko elämänsä. Tutkielma myös osoittaa, että mitä kauemmas sodan ajasta tultiin, sitä vähäisemmäksi kävi isien etäinen käytös ja myös vaikenemisen kulttuuri alkoi ajan myötä rakoilla. Osalla isistä alkoholi näytteli suurta osaa elämän loppuun asti, mutta osa vähensi sen käyttöä ikäännyttyään. Tutkielmassa korostuvat haasteltavien kertomukset siitä, että isien käytös ei ollut heille traumaattista, vaan se nähtiin ajan tapojen sanelemana tai henkilökohtaisena käytöksenä. Haasteltavat eivät osanneet kertoa miten sota oli heidän isiinsä vaikuttanut, vaikka kuitenkin allekirjoittivat sodalla olleen vaikutuksia. Erityisesti haasteltavien mieleen oli jäänyt leppoisa ja mukava isän kanssa vietetty aika, joka Turneria mukaillen näyttäytyy erityisen kokemuksen hetkinä. Näiden hetkien rooli traumojen puuttumisen selittäjänä on erittäin tärkeä ja vaatii tulevaisuudessa lähempää tarkastelua.

Rintamasotilaiden lasten isäkokemukset. Sodan jälkeen syntyneiden porilaismiesten kertomuksia isistään

Tässä tutkielmassa tarkastelen millaisia ovat rintamasotilaiden lasten isäkokemukset ja miksi ne muodostuivat sellaisiksi kuin ne ovat? Tutkielman ensisijaisena lähteenä toimivat neljän porilaisen miehen haastattelut, jotka tehtiin maaliskuun 2011 jahuhtikuun 2012 välisenä aikana. Haastattelut olivat luonteeltaan pitkiä teemahaastatteluja, joihin haasteltavat osallistuivat yksin ja kukin yhden kerran. Ajallisesti haastatteluissa keskityttiin 50- ja 60-lukuun. Haasteltavaksi valikoitui alkujaan sattumalta vain miehiä, mutta ei yrityksistä huolimatta yhtään naista. Tämän johdosta rajaus tehtiin tietoisesti miehiin. Lisäksi haasteltavat oli tietoisesti valittu sodan jälkeen syntyneistä ikäluokista. Haastatteluaineisto purettiin osiksi Jyrki Pöysän määrittelemää lähilukumetodia käyttäen. Lähiluvun jälkeen aineistosta esiin nousseita kertomuksia tulkittiin Victor W. Turnerin määrittelemän erityisen kokemuksen sekä Kirsti Salmi-Niklanderin määrittelemän rajatun kokemuksen käsitteitä hyväksi käyttäen. Näiden käsitteiden kautta hain haastattelukertomuksille yhteisiä nimittäjiä, jotka voidaan tulkita yhteisiksi kokemuksiksi ja laajentaa näin koskemaan suurempia joukkoja. Tutkimusaineisto kontekstualisoitiin tarkastelemalla aluksi 50- ja 60-lukujen yhteiskunnallista, poliittista sekä sosiaalista ilmapiiriä, jonka jälkeen tutkielman fokus siirtyy varsinaisen haastatteluaineiston tarkastelemiseen. Tutkielmassa osoitan, että yhteisiä nimittäviä tekijöitä haasteltavien lapsuudessa olivat isien runsas alkoholinkäyttö, etäinen käyttäytyminen suhteessa lapsiin sekä sodasta vaikeneminen. Sodasta miehet puhuivat lähinnä humalassa, saunassa ja kavereilleen, mutta eivät juuri koskaan omalle perheelle. Osalla isistä täyttyivät kaikki yllä mainitut nimittäjät, mutta yksi heistä pysyi raittiina lähes koko elämänsä. Tutkielma myös osoittaa, että mitä kauemmas sodan ajasta tultiin, sitä vähäisemmäksi kävi isien etäinen käytös ja myös vaikenemisen kulttuuri alkoi ajan myötä rakoilla. Osalla isistä alkoholi näytteli suurta osaa elämän loppuun asti, mutta osa vähensi sen käyttöä ikäännyttyään. Tutkielmassa korostuvat haasteltavien kertomukset siitä, että isien käytös ei ollut heille traumaattista, vaan se nähtiin ajan tapojen sanelemana tai henkilökohtaisena käytöksenä. Haasteltavat eivät osanneet kertoa miten sota oli heidän isiinsä vaikuttanut, vaikka kuitenkin allekirjoittivat sodalla olleen vaikutuksia. Erityisesti haasteltavien mieleen oli jäänyt leppoisa ja mukava isän kanssa vietetty aika, joka Turneria mukaillen näyttäytyy erityisen kokemuksen hetkinä. Näiden hetkien rooli traumojen puuttumisen selittäjänä on erittäin tärkeä ja vaatii tulevaisuudessa lähempää tarkastelua.