Paljon puhuttu AJAX

Web 2.0 viittaa toisen polven rikkaisiin verkkosovelluksiin, jotka lähestyvät käytettävyydeltään työpöydän ohjelmia. AJAX (Asyncrhonous JavaScript and XML) on ryhmä tekniikoita, joilla rakennetaan rikkaita verkkosovelluksia. AJAX on saanut valtavasti huomiota mullistavien ominaisuuksiensa ansiosta ja se on syrjäyttämässä tuttuja malleja verkkoympäristössä. Kaikki puhuvat AJAXista, mutta harva todella tietää mistä on kyse. Tämän opinnäytteen tavoitteena on selvittää mistä AJAXissa oikein on kyse, miten se on mullistanut verkkosovelluksia ja mihin suuntaan se on menossa tulevaisuudessa. Tutkimuksen kohteena olivat myös AJAXin kilpailijat, joita verrattiin tähän teoreettisella tasolla. Alan kirjallisuuteen nojautuvassa teknisessä selvityksessä esiteltiin AJAX-tekniikat ja niiden toimintatavat AJAX-sovelluksissa. Median esille tuomien AJAXin uraauurtavien hyvien ominaisuuksien lisäksi käytiin tutkimuksessa läpi kriittisesti myös sen heikkoja puolia. SWOT-analyysissä selvisi, että AJAXin vahvuuksia ovat nopeus ja asynkronisuus ja heikkouksista suurimpia olivat tietoturva-aukot ja navigointimallin muutoksen mukanaan tuomat ongelmat. Analyysin tuloksena AJAXin mahdollisuuksiksi nähtiin laajempi levinneisyys ja kehittyminen sekä näiden mukanaan tuomat hyödyt. Uhkina nähtiin kilpailijat ja AJAXin suosion lasku. Tuloksissa selvisi myös, että kilpailijat esiintyvät kuitenkin AJAXin kanssa yhteiskäytössä, minkä vuoksi niiden vertailu kilpailijoina on hankalaa. Kilpailu on tärkeää, sillä se lisää tekniikoiden kehittymistä ja standardien muodostumista ja johtaa entistä parempiin rikkaisiin verkkosovelluksiin. Heikkouksistaan huolimatta AJAX on käyttöominaisuuksiltaan varteenotettava malli ja säilyttää varmasti paikkansa muiden WWW-sovellustekniikoiden joukossa.

Musiikinteorian ja sellonsoiton integrointi : alkeisoppimateriaalit vertailussa

Olen opinnäytetyössäni kartoittanut sellonsoiton sekä teorian ja säveltapailun alkeisoppimateriaalien integroinnin mahdollisuuksia sekä selvittänyt, miten lapselle syntyy niiden avulla kokonaiskuva musiikista. Valitsin aineistoksi alan käytetyimpiä 1/3-tason alkeismateriaaleja asiantuntijahaastatteluja ja Suomen musiikkioppilaitosten liiton sellon 1-tasosuorituksen ohjelmistoluetteloa apunani käyttäen. Tutkin erityisesti oppimateriaalien pedagogista johdonmukaisuutta, jota tarkastelin seuraaviin asioihin keskittymällä: oppikirjojen käsitteet, asioiden etenemisjärjestys, tehtävien monipuolisuus ja oppikirjan läpsilähtöisyys. Tarkimmin käsittelen työssäni niitä oppimateriaaleja, jotka analyysini perusteella valikoituivat pedagogisesti johdonmukaisimmiksi. Johtopäätöksenä totean, ettei yksikään tarkastelemani oppikirja ilman oheismateriaalia ja opettajan apua tarjoa lapselle kokonaiskuvaa, jossa sellonsoiton ja teorian ja säveltapailun asiat integroituisivat toisiinsa. Teorian ja säveltapailun sekä sellonsoiton integroimiseksi alkeisopetuksessa ehdotan esimerkiksi teoriatunneilla opittujen asioiden etsimistä instrumenttiohjelmistosta, säestyksien sovittamista solfalauluihin ja instrumenttiohjelmiston käyttämistä teoriatunneilla. Alkeisopetuksessa oppilaat voisi jakaa ryhmiin instrumenteittain tai teoria-asioita voisi opettaa ryhmäsoittotunneilla. Aineiden integrointi vaatii musiikinteorian opettajien ja soiton opettajien aktiivisuutta ja yhteistyötä sekä uusia integrointiin tähtääviä oppimateriaaleja. Musiikinteorian- ja soitonopetuksen integrointi on ajankohtainen musiikkikoulutuksen haaste, joka kannattaisi ottaa vahvasti esille jo opettajakoulutuksessa.

Tytöksi ja pojaksi kasvaminen : toiminnallinen rata viidesluokkalaisille

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli toteuttaa toiminnallinen rata tytöksi ja pojaksi kasvamisesta helsinkiläisen ala-asteen viidesluokkalaisille. Radan tarkoituksena oli tutustuttaa nuoret lähestyvään tai jo alkaneeseen murrosikään ja sen tuomiin muutoksiin. Murrosikää pohdittiin fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja seksuaalisesta näkökulmasta. Tarkoituksenamme oli tuottaa uudenlainen oppikokonaisuus, jota terveydenhoitajan tai opettajan olisi mahdollista hyödyntää millä tahansa viidennellä luokalla. Koko opinnäytetyömme tavoitteena oli viedä eteenpäin Stakesin kouluterveyskyselyn tuloksia koulutasolla. Toteuttamamme toiminnallinen rata pidettiin yhteistyökoulun liikuntasalissa keväällä 2006. Rata sisälsi kuusi rastia, joissa oppilaat saivat tietoa, tuottivat sitä itse ja tekivät tehtäviä. Rastit koostuivat postereista, teksti- ja tehtävämonisteista, kirjoista, lehdistä ja internet-sivustosta. Kaikesta tekemästään oppilaat saivat kerätä muovitaskuun materiaalipaketin hyödynnettäväksi kotona tai yhdessä kavereiden kanssa. Tytöt ja pojat olivat radalla eriaikaan omina ryhminään. Lisäksi heidät oli jaettu pienryhmiin. Kokonaisuudessaan toteutuksemme kesti noin kaksi tuntia. Toteutuksen sisältöä ja suunnittelua varten hyödynsimme alan kirjallisuutta ja tutkimustietoa, sekä käytännön tietoa yhteistyöluokastamme. Nuorten aktiivisen osallistumisen, heidän tuottamien vastausten ja saamamme palautteen perusteella rata ja sen sisältö murrosiän kehityksestä oli sopiva, hyödyllinen ja toteuttamiskelpoinen. Toteutuksemme toi esille kehittämishaasteita entistä viimeistellymmän radan pitämiseksi. Työstämme materiaalia eteenpäin toisena opinnäytetyönämme.

Pinta-annokset 5-10-vuotiaiden lasten thorax-tutkimuksissa

Opinnäytetyömme aiheena oli mitata pinta-annoksia 5-10-vuotiaiden lasten thorax-tutkimuksissa Lasten ja nuorten sairaalassa. Käytimme säteilyaltistuksen määrittämisessä annossuureina pinta-annosta (ESD) sekä annoksen ja pinta-alan tuloa (DAP). Säteilyannosten säännöllistä seurantaa ja vertailua vertailutasoihin edellytetään Euroopan Unionin 97/43/Euratom-direktiivissä. Vertailimme kahdesta eri tutkimushuoneesta saatuja säteilyannoksia keskenään sekä Säteilyturvakeskuksen lasten tutkimusten vertailutasoihin. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen. Keräsimme aineiston kahdesta eri kuvaushuoneesta lomakkeille, jotka saimme Lasten ja nuorten sairaalasta. Otoskoko oli kokonaisuudessaan 36 potilasta. Lasten saamat pinta-annokset (ESD) määritettiin laskennallisesti Säteilyturvakeskuksen ohjeistuksien mukaan kummankin röntgenlaitteen omalla säteilyntuotolla, takaisinsirontakertoimella sekä lomakkeisiin kerätyillä tutkimuskohtaisilla tiedoilla. Tulokset jaettiin ilman hilaa ja hilan kanssa saatuihin annoksiin, koska hilan käyttö muuttaa potilaan saamaa pinta-annosta niin, ettei ole mielekästä esittää tuloksia yhtenä ryhmänä. Annoksen ja pinta-alan tulojen (DAP) määrittämisessä käytettiin DAP-mittareita. Lasten keuhkokuvausten vertailutasot on annettu vertailutasokäyrinä potilaan paksuuden funktiona. Esitämme vertailutasokäyrät ja saamamme pinta-annokset sekä annoksen ja pinta-alan tulot kuvina. Kaikki saadut pinta-annokset jäävät alle vertailutason molemmissa tutkimushuoneissa kummassakin projektiossa. T-testin perusteella huoneen 1 ilman hilaa saadut pinta-annokset ovat molemmissa projektioissa tilastollisesti merkitsevästi pienempiä kuin huoneen 2 ilman hilaa saadut pinta-annokset viiden prosentin riskitasolla. Annoksen ja pinta-alan tulojen tulokset olivat huoneessa 1 hyvin alhaisia, selkeästi vertailutason alapuolella ja huoneessa 2 hyvin hajanaisia, pääasiassa hieman vertailutason yläpuolella. Mittaustuloksista voi todeta, että hilan käyttö nostaa potilaan saamaa säteilyannosta huomattavasti. Kuvauskäytännöt ilman hilaa tehdyissä tutkimuksissa täyttävät Säteilyturvakeskuksen asettamat vaatimukset. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotamme thorax-tutkimusten annosmittauksia seuraavassa ikäryhmässä, missä syvennyttäisiin vertailemaan ja pohtimaan kahden eri röntgenlaitteiston teknisten ominaisuuksien vaikutuksia annosmittausten tuloksiin.

Ei ne suuret tulot, vaan... : riippumattoman musiikintekijän tulomuodot digitalisoituvassa maailmassa

Opinnäytetyö selvittää musiikkiteollisuuden ansaintalogiikkaa ja riippumattoman musiikintekijän tulomuotoja, sekä teknologisen kehityksen ja Internetin aiheuttaman rakennemuutoksen vaikutusta niihin. Alan nykyisenä ongelmana nähdään musiikintekijälle päätyvän rahan pieni osuus teollisuudessa liikkuvasta tulovirrasta. Työn tavoitteena on löytää kustannustehokkaita väyliä musiikin saattamiseen kuulijoille, pohtien samalla erilaisten promootiokanavien vaikutusarvoa. Lopullisena tarkoituksena on löytää tapa elättää itseään musiikin tekemisellä. Lähdeaineistona on käytetty alan kirjallisuutta, tilastoja, Internet-artikkeleita, sekä kirjoittajan omaa kokemusta alalta. Työ osoittaa, kuinka hankalaa musiikin tekemisellä tienaaminen on Suomessa. Kustannusten pitäminen mahdollisimman alhaisina ja asioiden tekeminen omatoimisesti mahdollisimman pitkälle ovat perusedellytys voitolliselle liiketoiminnalle. Digitaaliteknologia yhdessä Internetin kanssa tarjoaa mahdollisuuden tähän. Musiikintekijän merkittävimmiksi tulomuodoiksi osoittautuvat esiintymis- ja tekijänoikeuskorvaukset. Äänitteillä ansaitseminen on todennäköisintä pienlevy-yhtiöiden kanssa toimiessa, isojen levy-yhtiöiden raskas kulurakenne takaa sen että itse musiikintekijälle tuloutuu vain murto-osa tuotoista. Äänitteiden digijakelu ei vielä tarjoa varteenotettavaa tulonlähdettä musiikintekijälle, mutta sen merkitys kasvaa lähitulevaisuudessa, samoin kuin erilaisista edelleenlisensioinneista ja oheistuotteista kertyvät tulot.

"Eiköhän me hyvät pärjätä" : Stadiassa kulttuurituottajaopinnot vuosina 2001 ja 2002 aloittaneiden työhistoria, tuottajauran ensimmäiset vuodet ja näkemyksiä alansa tulevaisuudesta

Tutkin opinnäytetyössäni Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian viestinnän koulutusohjelmassa kulttuurituotannon suuntautumisvaihtoehdossa vuosina 2001 ja 2002 opintonsa aloittaneiden työhistoriaa, niin kutsuttua tuottajauraa. Selvitän minkälaisista työ- ja koulutustaustoista on lähdetty opiskelemaan kulttuurituottajaksi. Minkälaisia ja miten paljon töitä on tehty opintojen aikana sekä minkälaisissa tehtävissä tutkitut ovat nykyään. Kysyin kohderyhmältäni myös kulttuurituotannon alan tulevaisuuden näkymistä sekä alan yrittäjyydestä nyt ja tulevaisuudessa. Tutkin myös alaa kokonaan vaihtaneiden toimintaa. Haen työlläni vastauksia myös Stadian kulttuurituottajaopiskelijoiden usein normiajan ylittäviin opintoaikoihin sekä valmistuneiden alhaiseen työttömyystasoon. Kerron työssäni ensin tutkimukseni taustatekijöistä, eli kulttuurituottajien koulutuksesta, sekä aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista. Selitän myös, mitä on kulttuurituottajan työ, mitä ovat kulttuurituotantoalan työt ja millainen on kulttuurialan sekä kulttuurituottajien työllisyystilanne. Kerron myös, miten tutkimukseni on tehty sekä arvioin tutkimukseni onnistumista. Tutkimukseni tulokset käyn läpi kysymysosioittain ja lopuksi vertailen tuloksiani toiseen samantyyliseen tutkimukseen sekä pohdin tekemäni vertailun tuloksia. Työni lähtökohtana on tekemäni kysely Stadiassa kulttuurituottajaopinnot vuosina 2001 ja 2002 aloittaneille vuosikursseille. Analysoin saamani vastaukset ja vertailin niitä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa tehtyyn samantyyliseen tutkimukseen. Tulosten vertailu toi esiin suuria ja perustavanlaatuisia eroavaisuuksia, lähtien perusasennoitumisesta alaan sekä alalla työskentelyyn, ja päätyen toisistaan hyvin kaukana oleviin näkemyksiin tulevaisuudesta. Pohdin näiden voimakkaasti toisistaan eriävien tulosten syitä ja asetan ne koko alan kontekstiin.

Kaaoksen ja järjestyksen jännitteessä : luonto-ohjelman The Nature of Rebirth hermeneuttinen sisällönluominen

Opinnäytetyöni on monimuototyö, jonka teososa on luonto-ohjelma/dokumenttielokuva The Nature of Rebirth, jonka toteutin yhteistyössä neljän muun opiskelijan kanssa. Toimin toisena käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana. Luonto-ohjelman keskeisenä ideana on kertoa luonnosta tavalla, joka korostaa ihmisen ja luonnon suhdetta, vuorovaikutusta sekä yhteenkietoutuneisuutta. Luonto-ohjelman aiheena on Euroopan vanhin metsä Bialowieza Puolassa. Kirjallisessa osiossa tarkastelen ja reflektoin luonto-ohjelman hermeneuttista sisällönluomista moniosaajan (käsikirjoittaja-ohjaaja-tuottajan) näkökulmasta. Hermeneuttisen sisällönluomisen käsite kuvastaa sitä prosessia, jonka kautta mielestäni lopullinen luonto-ohjelma luotiin. Se on työskentelytapa, joka perustuu kaaoksen ja järjestyksen väliseen jännitteeseen ja vuorovaikutukseen. Jännitteen ja vuorovaikutuksen kautta intuitiivisesta ideasta luodaan vaihe vaiheelta lopullista sisältöä. Hermeneuttinen sisällönluominen sopi tuotantoomme, jossa haasteena oli hakea muotoa ja tapaa kertoa Euroopan vanhimmasta metsästä ihmisten kautta. Hermeneuttinen sisällönluominen soveltuu sellaisille tuotannoille, joissa tekijällä on samanaikaisesti limittäin erilaisia pidemmän aikavälin tuotantoja. Rajaan tarkasteluni niihin tuotannon vaiheisiin, joissa hermeneuttinen sisällönluomisen prosessi oli suuressa roolissa joko omassa mielessäni tai työryhmän välisissä dialogeissa ja yhteistyössä. Nämä olivat ikään kuin solmukohtia, jotka piti ratkaista, jotta sisällönluominen olisi voinut taas jatkua. Luonto-ohjelman The Nature of Rebirth tuotannossa solmukohdat painottuivat erityisesti ennakkotuotantovaiheessa käsikirjoituksen luomiseen ja jälkituotantovaiheessa leikkausvaiheeseen. Solmukohtien lisäksi käsittelen luonto-ohjelmamme sisältöä laajemmassa yhteiskunnallisessa ja ohjelmavirran kontekstissa. Lähdekirjallisuutena olen käyttänyt sekä luonto-ohjelmiin että dokumenttielokuviin liittyviä teoksia ja artikkeleita. Lisäksi olen soveltanut monitieteisesti muiden tieteenalojen teorioita ja tutkimuksia, esimerkiksi hermeneuttisen sisällönluomisen viitekehyksessä. Osa tiedoista perustuu luentoihin Stadiassa tai keskusteluihin alan asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi kirjallisessa osuudessa tuon esiin omia huomioitani sekä luonto-ohjelman tekijänä että luonto-ohjelmien katsojana.

Syvä ajatus : YleQ-radiokanavan ääni-imago Yleisradion brändin rakentajana

Tarkastelen opinnäytetyössäni Yleisradion brändin rakentamista YleQ-radiokanavalle tekemieni imagopuffien kautta. Brändin käsite ymmärretään monella eri tavalla. Opinnäytetyössäni olen kilpailevien määritelmien pohjalta rajannut brändin tarkoittamaan Yleisradion pyrkimystä vaikuttaa kuluttajien tunteisiin ja mielikuviin. Pyrin työssäni alan kirjallisuuden, YLEn itsensä laatimien brändi-, arvo- ja visiokirjelmien, julkisen mediakeskustelun sekä haastattelujen pohjalta hahmottelemaan hyvään brändiin vaikuttavat arvot ja tekijät. Tutkimuksessani tarkennan brändin tarkastelun YleQ-radiokanavaan ja arvioin, onnistuivatko tekemäni imagopuffit niille asetetuissa tavoitteissa. Tarkastelen Yleisradion brändityön komentotietä ja pohdin yksilön merkitystä yhtiön brändäyksen onnistumisessa. Pohdin myös brändityön suunnittelun merkitystä YleQ-kanavan lopettamispäätöksessä. YLEn itselleen laatimat arvot eivät tutkimukseni mukaan toteudu käytännössä ja siksi yhtiön brändi on haasteen edessä. Yhtiöllä olisi mielestäni kaksi tärkeää kehittämiskohtaa. Ensinnäkin yhtiön tulisi luottaa työntekijöihinsä ja ottaa rohkeasti vastaan heidän ajatuksiaan, jotta Yleisradion toiminnassa saataisiin esille kaikki mahdollinen luovuus ja intohimo. Yleisradion pitäisi myös rajata markkinointinsa viestit tarkemmin. Tämä parantaisi kuluttajan tiedonsaantia Yleisradion tarjoamista palveluista ja helpottaisi yhtiön yhtenäisen brändin rakentamista.

Organisational Values as "Attractors of Chaos": An Emerging Cultural Change to Manage Organisational Complexity

Business organisations are excellent representations of what in physics and mathematics are designated "chaotic" systems. Because a culture of innovation will be vital for organisational survival in the 21st century, the present paper proposes that viewing organisations in terms of "complexity theory" may assist leaders in fine-tuning managerial philosophies that provide orderly management emphasizing stability within a culture of organised chaos, for it is on the "boundary of chaos" that the greatest creativity occurs. It is argued that 21st century companies, as chaotic social systems, will no longer be effectively managed by rigid objectives (MBO) nor by instructions (MBI). Their capacity for self-organisation will be derived essentially from how their members accept a shared set of values or principles for action (MBV). Complexity theory deals with systems that show complex structures in time or space, often hiding simple deterministic rules. This theory holds that once these rules are found, it is possible to make effective predictions and even to control the apparent complexity. The state of chaos that self-organises, thanks to the appearance of the "strange attractor", is the ideal basis for creativity and innovation in the company. In this self-organised state of chaos, members are not confined to narrow roles, and gradually develop their capacity for differentiation and relationships, growing continuously toward their maximum potential contribution to the efficiency of the organisation. In this way, values act as organisers or "attractors" of disorder, which in the theory of chaos are equations represented by unusually regular geometric configurations that predict the long-term behaviour of complex systems. In business organisations (as in all kinds of social systems) the starting principles end up as the final principles in the long term. An attractor is a model representation of the behavioral results of a system. The attractor is not a force of attraction or a goal-oriented presence in the system; it simply depicts where the system is headed based on its rules of motion. Thus, in a culture that cultivates or shares values of autonomy, responsibility, independence, innovation, creativity, and proaction, the risk of short-term chaos is mitigated by an overall long-term sense of direction. A more suitable approach to manage the internal and external complexities that organisations are currently confronting is to alter their dominant culture under the principles of MBV.

Maahanmuuttajat työntekijöinä Palmian catering-palveluissa

Opinnäytetyössä selvitettiin Palmian catering-palveluissa työskentelevien maahanmuuttajien taustoja ja heidän vaikutuksiaan työpaikkojensa toimintaan. Tavoitteena oli saada tietoa maahanmuuttajien koulutuksen kehittämiseksi. Saadun tiedon toivottiin auttavan niin Palmiaa kuin muitakin yrityksiä henkilöstövalinnoissaan. Kyselytutkimus osoitettiin Palmian catering-palveluiden esimiehille sähköpostitse. Maahanmuuttajien vaikutukset työpaikoilla perustuivat heidän näkemyksiinsä. Palmiaa kysyttiin yhteistyöhön, koska se toimi pääosin Helsingissä, missä asuu lähes puolet maamme maahanmuuttajista. Palmia oli myös riittävän suuri yritys tarpeellisen vastausmäärän saamiseksi. Vastausten analysoinnissa merkittävimmiksi tekijöiksi muodostuivat kielitaito ja koulutus, joiden osuutta peilattiin työsuhteen pituuteen, maahanmuuttajan motivaatioon, työpaikan ilmapiiriin ym. työhön vaikuttaviin tekijöihin. Maahanmuuttajien vaikutukset työpaikoilla olivat suurimmaksi osaksi myönteisiä ja he olivat pidettyjä työntekijöitä. Tutkimuksen maahanmuuttajista lähes 80 prosenttia työskenteli ruokapalvelutyöntekijöinä. Suurimpana yksittäisenä ongelmana tuli esille heikko suomen kielen osaaminen. Maahanmuuttajat, joilla oli huono kielitaito ja joilla ei ollut aikaisempaa alan koulutusta tai työkokemusta, työllistyivät kuitenkin parhaiten pysyviin työsuhteisiin. Koulutettujen ja kielitaitoisten maahanmuuttajien huomattiin vaikuttavan kaikkein myönteisimmin työpaikoilla. Tutkimus osoitti, että yritysten kannattaisi palkata kielitaitoisia ja koulutettuja maahanmuuttajia ennakkoluulottomasti, sillä heidän vaikutuksensa työpaikoilla olivat hyvin myönteisiä. Maahanmuuttajien kielitaidon kehittämiseen ja koulutukseen olisi panostettava uudella tavalla. Tutkimuksen mukaan ruokapalvelutyöntekijöiksi voidaan palkata heikosti suomea osaavia ihmisiä vailla aikaisempaa alan kokemusta. Heille olisi hyödyllistä opiskella kieltä rinnakkain työn kanssa, koska silloin heidän kommunikointi- ja yhteistyötaidot sekä edellytykset kouluttautua paranisivat. Olisi ilmeistä, että maahanmuuttajan usko parempaan huomiseen vaikuttaisi myönteisesti työpaikoilla. Kielenopiskelun ja työnteon yhdistäminen kannustavalla tavalla vaatisi uusia koulutuksellisia päätöksiä asian mahdollistamiseksi. Tehtävä voitaisiin antaa tutkimuksen valmistumisen kanssa samaan aikaan järjestäytyvän Suomen hallituksen uudelle opetusministerille työryhmineen.

Interbank Competition with Costly Screening

We analyse credit market equilibrium when banks screen loan applicants. When banks have a convex cost function of screening, a pure strategy equilibrium exists where banks optimally set interest rates at the same level as their competitors. This result complements Broecker s (1990) analysis, where he demonstrates that no pure strategy equilibrium exists when banks have zero screening costs. In our set up we show that interest rate on loans are largely independent of marginal costs, a feature consistent with the extant empirical evidence. In equilibrium, banks make positive profits in our model in spite of the threat of entry by inactive banks. Moreover, an increase in the number of active banks increases credit risk and so does not improve credit market effciency: this point has important regulatory implications. Finally, we extend our analysis to the case where banks have differing screening abilities.

Conservation of oceanic island floras: Present and future global challenges

Currentthreatstotheplanet’sbiodiversityareunprecedented,andtheyparticularlyimperilinsular floras.Inthisinvestigation,weusethethreatfactorsidentifiedbytheMillenniumEcosystem Assessmentasthemaindriversofbiodiversitylossonislandstodefineandrank13current,continuing threatstotheplantdiversityofninefocalarchipelagoswherevolcanicorigin(orintheSeychellesa prolongedisolationafteracontinentalorigin)hasproducedahighdegreeofendemicityandfragilityin the faceofhabitatalteration.Wealsoconductaglobalendangermentassessmentbasedonthe numbersofinsularendemicplantsintheendangered(EN)andcriticallyendangered(CR)IUCN categoriesfor53islandgroupswithanestimated9951endemicplantspecies,providinga representativesampleoftheworld’sinsularsystemsandtheirfloristicrichness.Ouranalysesindicate that isolationdoesnotsignificantlyinfluenceendangerment,butplantendemicsfromverysmall islandsaremoreoftencriticallyendangered.Weestimatethatbetween3500and6800oftheestimated 70,000 insularendemicplantspeciesworldwidemightbehighlythreatened(CR+EN)andbetweenca. 2000 and2800ofthemincriticaldangerofextinction(CR).Basedontheseanalyses,andona worldwideliteraturereviewofthebiologicalthreatfactorsconsidered,weidentifychallenging questionsforconservationresearch,asking(i)whatarethemosturgentprioritiesfortheconservation of insularspeciesandfloras,and(ii)withtheknowledgeandassetsavailable,howcanweimprovethe impactofconservationscienceandpracticeonthepreservationofislandbiodiversity?Ouranalysis indicatesthatthesynergisticactionofmanythreatfactorscaninducemajorecologicaldisturbances, leadingtomultipleextinctions.Wereviewweaknessesandstrengthsinconservationresearchand managementintheninefocalarchipelagos,andhighlighttheurgentneedforconservationscientiststo shareknowledgeandexpertise,identifyanddiscusscommonchallenges,andformulatemulti- disciplinaryconservationobjectivesforinsularplantendemicsworldwide.Toourknowledge,thisisthe mostup-to-dateandcomprehensivesurveyyettoreviewthethreatfactorstonativeplantsonoceanic islandsanddefinepriorityresearchquestions.

Regulating financial conglomerates

We investigate the optimal regulation of financial conglomerates which combinea bank and a non-bank financial institution. The conglomerate s risk-taking incentivesdepend upon the level of market discipline it faces, which in turn isdetermined by the conglomerate s liability strucure. We examine optimal capitalrequirements for standalone institutions, for integrated financial conglomerates,and for financial conglomerates that are structured as holding companies.For a given risk profile, integrated conglomerates have a lower probability offailure than either their standalone or decentralised equivalent. However, whenrisk profiles are endogenously selected conglomeration may extend the reachof the deposit insurance safety net and hence provide incentives for increasedrisk-taking. As a result, integrated conglomerates may optimally attract highercapital requirements. In contrast, decentralised conglomerates are able to holdassets in the socially most efficient place. Their optimal capital requirementsencourage this. Hence, the practice of regulatory arbitrage , or of transferingassets from one balance sheet to another, is welfare-increasing. We discuss thepolicy implications of our finding in the context not only of the present debateon the regulation of financial conglomerates but also in the light of existingUS bank holding company regulation.