Tunneäly johtajan päätöksenteon työkalupakissa

Organisaatiot kohtaavat jatkuvasti kasvavia tehokkuusvaatimuksia, mutta monen nykypäivän organisaation voidaan sanoa kuluttaneen perinteiset tuotannon ja toiminnan tehostamisen keinot loppuun. Sosiaalinen pääoma on organisaatioiden viimeisiä käyttämättömiä voimavaroja tehokkuusvaatimuksiin pääsemiseksi. Tämän inhimillisen pääoman hyödyntämiseksi tarvitaan tunneälyä. Tunneälyn on osoitettu oleva merkitsevä tekijä onnistuneessa johtamisessa. Olennaisen osan johtajan työstä muodostaa päätöksenteko. Tunneälyn osuutta päätöksenteossa on kuitenkin tieteellisesti tutkittu hyvin vähän. Tämä tutkimus tarkastelee tunneälyä johtajan päätöksenteossa. Tutkimusongelmana on miten tunneäly on mukana johtajan päätöksenteossa? Ongelmaa lähestytään kahden alakysymyksen avulla, jotka ovat mitkä ovat tunneälyn keskeiset käsitemallit ja miten johtaja toimii päätöksentekotilanteessa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tapaus-tutkimuksena, jonka metodina on ollut teemahaastattelut. Tutkimuksen haastateltavat ovat teollisuuden ja logistiikan alan toimitus- ja yksikönjohtajia. Tutkimuksen aihetta lähestytään johtajien subjektiivisten näkökantojen kautta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten tunneäly on osana heidän päätöksentekoprosessiaan. Tunneälyllä tarkoitetaan yksilön kykyä tunnistaa ja tulkita omia ja muiden tunteita ja käyttää tätä tietoa hyväksi omassa ajattelussa ja toiminnassa, sekä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tutkimuksen mukaan johtajan päätöksenteko on kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja interaktiivista. Päätökset voidaan erotella helppoihin, nopeasti tehtäviin rutiininomaisiin ratkaisuihin ja monimutkaisiin, kompleksisempiin ongelmiin, jotka vaativat enemmän resursseja niiden ratkaisemiseen. Haastatteluiden mukaan tunteet ovat mukana päätöksenteossa, ja ne voivat joko helpottaa päätöksentekoa tai saavan päätöksentekijän analysoimaan vaihtoehtoja tarkemmin. Päätöksiä ei kuitenkaan yleensä tehdä pelkän tunteen perusteella. Haastatteluissa korostuivat intuition ja kokemuksen hyödyntäminen päätöksenteossa. Lisäksi esiin nousivat päätöksentekijän itsetuntemus eli realistinen kuva omista vahvoista ja heikoista alueistaan päätöksenteon suhteen, terve itseluottamus tehdä päätöksiä myös epävarmoissa tilanteissa, itsehillintä sekä itsekuri tehdä vaikeitakin päätöksiä. Päätöksentekijä tarvitsee myös sosiaalisia taitoja, joista esiin nousivat erityisesti tunneilmapiirien tunnustelu ja oman käytöksen säätely sekä empatia. Haastatteluissa korostui myös optimistinen näkökulma päätöksentekoon ja tärkeänä pidettiin muutosvalmiutta. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siltä, että tunneälyn avulla päätöksentekijät voisivat paremmin hyödyntää tunteitaan osana päätöksentekoa.

”SISÄLTÖ EDELLÄ" : Pienyritysten brändin rakentaminen sosiaalisessa mediassa

Tutkielmassa tarkastellaan pienyritysten brändin rakentamista sosiaalisessa mediassa. Pienyritykset ovat kansantaloudellisesti merkittäviä niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Yrittäjyyteen yhdistetään usein innovatiivisuus ja luovuus, jotka näkyvät myös pienyritysten joustavissa toimintamalleissa. Brändin merkitys on pienyrityksille tärkeä mahdollistaen yrityksen erottuvuuden ja parantaen kilpailukykyä. Sosiaalinen media taas tarjoaa mielekkään alustan brändin rakentamiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu pk-yritysten brändin rakentamista käsittelevästä tutkimuksesta, koska pienyrityksistä ei ole erillistä teoriaa. So-siaalisen median tarkastelut rajataan kohdennetusti brändejä käsittelevän tutkimukseen. Tutkimuskysymyk-seksi muodostui, miten pienyritys hyödyntää sosiaalista mediaa brändin rakentamisessa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen monitapaustutkimus, koska ilmiö on vähän tutkittu. Tutkimus-näytteeseen valittiin pienyrityksiä, joilla on vahva brändi ja jotka hyödyntävät laajasti sosiaalista mediaa. Li-säksi näytettä tarkennettiin valitsemalla yrityksiä, jotka suuntaavat tarjoomansa tiedostavalle nykykuluttajalle. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joiden runko muodostettiin viitekehyksestä. Tutkielman tuloksista il-menee, että sosiaalista mediaa hyödynnetään brändin rakentamisessa monin eri tavoin ja se on mahdollista integroida tiiviiksi osaksi brändistrategiaa. Pienyritysten brändin rakentamisessa korostuvat kumppanuuksien ja sidosryhmien merkitys, sekä vahva brändi ja sitä kautta saavutettu brändisuuntautuneisuus. Resurssien merkitys on pienyrityksille suuri, muttei pelkästään negatiivisessa mielessä, sillä pienuus mahdollistaa nope-an reagoimisen uusiin trendeihin ja markkinoiden muutoksiin. Sosiaalisen median osalta korostuu sisällön merkitys ja sitä kautta saavutettava vuorovaikutteisuus. Kehityskohteita ilmenee monikanavaisuuden ja yh-teisöllisyyden hyödyntämisessä. Tutkielma tuo uutta tietoa pienyritysten brändin rakentamisesta ja sosiaalisen median käytöstä brändin ra-kentamisen välineenä. Pienyritysten brändisuuntautuneisuuden tarkastelussa havaittiin eroja aiempaan teo-riaan. Lisäksi ilmeni mahdollisuus tarkastella sosiaalisen median suuntautuneisuutta, mikä käsittää sosiaali-sen median integroituneisuuden liiketoimintaan. Sosiaalisessa mediassa jaetun sisällön ja ansaitun median merkitykset korostuivat. Esitellyt teemat liitetään viestinnän ja markkinoinnin paradigman muutokseen, joka on mahdollistanut myös pienyritysten brändin rakentamisen monipuolistumisen.

Tyrnävän liikennesuunnitelma

Työn tavoitteena on ollut määritellä Tyrnävän kunnan liikenneverkon lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämistavoitteet ja -toimenpiteet. Suunnittelualue on käsittänyt osa-yleiskaavojen rajaaman alueen. Keskeisinä suunnittelukohteina ovat olleet Tyrnävän kirkonkylän ja Murron asemakaava-alueet. Tarkastelussa on otettu huomioon myös suunnitteilla oleva maankäytön laajeneminen ja uusien alueiden rakentuminen. Suunnittelualueen tieverkon rungon muodostavat maantiet; Seututie 827 (Vanhatie - Muhostie) kulkee Tyrnävän kirkonkylän läpi ja yhdistää valtatiet 4 ja 22 toisiinsa. Yhdystie 8240 (Tupostie - Kirkkotie) välittää liikennettä Oulun suuntaan. Tiet risteävät kirkonkylän pääliittymässä, Kirkkoristeyksessä. Suurin liikennemäärä (KVL2012) oli kirkonkylässä Vanhatiellä 4 200 ajon/vrk. Tupostien liikennemäärä oli vuonna 2012 suurimmillaan 2 600 ajon/vrk ja Muhostien 1900 ajon/vrk. Vuosina 2008 - 2012 suunnittelualueella maantie-, katu- ja yksityistieverkolla tapahtui 57 liikenneonnettomuutta, joista kahdessatoista tapahtui henkilövahinkoja. Yhtään kuolemaan johtanutta onnettomuutta ei tapahtunut. Suunnittelualueen tieverkolla ei ole merkittäviä onnettomuuskasaumakohtia. Kirkonkylässä on kevyen liikenteen yhteyspuutteita ydinkeskustan ja asuntoalueiden välillä. Merkittävimmäksi liikenteelliseksi ongelmaksi koetaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden huono liikenneturvallisuus. Kevyen liikenteen järjestelyt Kirkkoristeyksessä ja myös muulla keskustaa halkovilla maanteillä koetaan turvattomiksi. Keskustan kaduista erityisesti Ketolantie koetaan turvattomaksi. Maantieverkon osalta kuntalaiset kokevat erityiseksi ongelmaksi Tupostien liikenneturvallisuuden. Autoliikenteen verkon lähiajan parantamistoimenpiteenä suunnitelmassa on tarkasteltu Eskolanpellon liikenneyhteyksien parantamista Oulun suuntaan. Eskolanpellon uuden katuyhteyden ohella tärkeimmät suunnittelua ja parantamista vaativia kohteita kirkonkylässä ovat Kirkkoristeys ja Ketolantie. Ketolantiellä tulee parantaa jalankulun ja pyöräilyn olosuhteita. Pitkällä aikavälillä kirkonkylän katuverkkoa voidaan kehittää ja Kirkkoristeyksen kuormitusta vähentää rakentamalla uusia kehämäisiä katuyhteyksiä taajaman pohjoispuolelle. Suunnittelun yhteydessä on tehty kevyen liikenteen verkon luokittelu. Väylät on luokiteltu pääreitteihin, aluereitteihin ja lähireitteihin. Asemakaava-alueilla on esitetty sisäisen kevyen liikenteen verkon täydentämistä. Maanteiden varsilla olevia nykyisiä väyliä on esitetty jatkettavaksi. Asemakaava-alueiden ulkopuolella kevyen liikenteen väyliä on esitetty rakennettavaksi Ängeslevällä ja Markkuulla. Linja-autoliikenteen osalta suunnitelmassa on esitetty Oulun seudun joukkoliikenteen palvelutaso- ja linjastosuunnitelmassa määritellyt linja-autoliikenteen palvelutasotavoitteet ja palvelutasoalueet Oulun seudulla. Kirkonkylän pysäkkijärjestelyjä on esitetty parannettavaksi.

Yritysvastuun johtaminen pk-yrityksen näkökulmasta

Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa yritysvastuusta saatavilla olevasta tutkimustiedon, työkalujen ja johtamismenetelmien joukosta ne näkökulmat, jotka selkeimmin palvelevat pk-yrityksen käytännön liiketoimintaa. Tutkimus koostuu kirjallisuustutkimuksena tehdystä teoriarungosta ja kolmeen case-tutkimukseen pohjautuvasta soveltavasta osasta. Tutkimuksen tuloksena on todettu, että yritysvastuu ei jäsenny tällä hetkellä kovin hyvin pk-yrityksen näkökulmasta. Yritysvastuuta ei nähdä pk-yrityksissä useinkaan mahdollisuutena, vaan rasitteena, ylimääräisenä vaatimuksena. Vastuullisuuden periaate nähdään hyvänä, mutta termien raskaus ja ajattelutavan muodollisuus koetaan vaikeiksi. Johtamisen työkalut ovat byrokraattisia, mikä haittaa suunnitelmallisuutta. Tehokas sidosryhmäanalyysin hyödyntäminen osana järjestelmällistä yritysvastuun johtamista voi kuitenkin tuoda myös pk-yritykselle strategista etua. Yhteisen arvon luominen on mahdollista, jolloin yrityksen etu ja yhteiskunnan etu yhdistyvät tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.

Koivistonkyläntie, Äänekoski : Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma

Koiviston museotie, Koivistonkyläntie 16757 sijaitsee Keski-Suomessa Äänekosken Koiviston kylässä. Museotien pituus on 2,9 kilometriä ja tieosoite on 16757 1/0 – 1/2900. Tie liittyy itä- ja länsipäässä maantiehen 69, joka johtaa Äänekosken Hirvaskankaalta Suonenjoen Levään. Valtatieltä 4 Hirvaskankaan liittymästä on noin 2 kilometriä museotien länsipäähän. Hirvaskankaalta on rakennettu museotien länsipäähän kevyenliikenteen väylä, joka on avattu syksyllä 2012. Museotien itäisen liittymän tuntumassa, museotien varressa, sijaitsee kylän opastusalue. Koivistonkylän paikallistie on liitetty Liikenneviraston (silloin Tielaitoksen) museokohdekokoelmaan vuonna 1998. Kohteen historiatiedot ovat olleet poikkeuksellisen kevyet. Hoito- ja ylläpitosuunnitelman historiaselvittelyssä voitiin todeta, että Koiviston kylä ja paikallistie ovat Keski-Suomen vanhimman tien, Vanhan Laukaantien, osia. Tie liittyy Keski-Suomen asutushistoriaan 1500-luvulla. Koiviston alueella on sekä kivi- että rautakautisia jäänteitä, joten paikka on ollut asuttu jo huomattavasti aikaisemmin. Koiviston kylä on ollut Keski-Suomen keskuspaikka jo 1600-luvulla, mutta sen kukoistuskausi oli 1700- ja 1800-luvun taite. Kun Ruotsin sodat Venäjää vastaan menestyivät huonosti, valtion itäraja siirtyi länteen ja vanhat Savon ja Karjalan kauppatiet katkesivat. Tämä vaati kulkuyhteyksien parantamista itä-länsi- suuntaan Pohjanlahden satamakaupunkeihin. Valtakunnan uudistuksina perustettiin Vaasaan hovioikeus ja Vaasan lääni sekä Kuopion kaupunki. Kuopiosta rakennettiin Koivistonkylän kautta Vaasaan tie, joka valmistui ratsupolkuna vuonna 1787. Uuden postitien ja Vanhan Laukaantien risteyksessä Koivistonkylästä kehittyi keskuspaikka. Siellä oli postikonttori, lääkäri, apteekki, kruununmakasiini, kruununvouti ja henkikirjoittaja. Koivisto menetti asemansa Jyväskylälle, kun sille myönnettiin kaupunkioikeudet vuonna 1837. Liikenneviraston museokohdekokoelmassa Koivistonkylän museotie liittyy ajanjaksoon: ”1600–1700-lukujen maantieverkon rakentuminen”, missä rakentamisen pontimena olivat sisämaan kauppayhteydet satamiin, sotilaskuljetukset, hallinto ja erityisesti postin kulku. Ajanjaksolle tyypillistä oli Savon ja Karjalan maaliikenneyhteyksien rakentaminen Pohjanlahdelle. Koivistonkylään liittyy sotahistoriallinen tapahtuma Suomen sodan 1808–1809 ajalta, jolloin kylässä olleen kruununmakasiinin ja sen viljavarojen omistuksesta käytiin kahakka. Koivistonkylä teineen ei kuuluu museoviraston rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY). Koivistonkylä on luokiteltu Keski-Suomen maakuntakaavassa maakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on keskeistä ympäristön ilmeelle. Koivistonkylässä toimii kyläyhdistys, joka yhdessä kylän urheilu- ja metsästysseuran kanssa omistavat aktiivisessa käytössä olevan Seuratalon. Kylässä toimii myös koulu. Koivistonkyläntien kunto on museaalisessa näkökulmassa hyvä. Tien linjaus ja tasausviiva ovat säilyneet pääpiirtein oletettavasti vuoden 1787 tien kaltaisina. Tietä on levitetty ensin 1800-luvulla ja sittemmin autoliikenteen tarpeisiin, mutta alkuperäisen kaltainen vaikutelma on jäljellä. Tien ympäristö on pääosin hyvin hoidettua. Uutta rakennusrantaa on yritetty sopeuttaa vanhaan kylämaisemaan. Museokohteena Koivistonkyläntie on helposti saavutettava, ympäristöltään siisti ja maisemallisesti mielenkiintoinen. Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Koiviston museotie todisteena 1600–1700-luvun kustavilaisen kauden talonpoikaisesta tierakennuksesta. Tieverkko on itsessään muinaismuistolain suojaama muinaisjäännös. Tien säilyneisyys museointihetken (1998) asussa edellyttää hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon tien liittyminen ympäristöönsä, perinteikkääseen, jatkuvasti toimivaan ja uudistuvaan kyläyhteisöön sekä suojellaan tienvarren muinaismuistot, muistomerkit ja muinaismuistoihin rinnastettavat kilometripylväät. Toimenpiteillä pyritään korostamaan tien ja sen ympäristön tulkittavuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä tien ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajien näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä pitkän aikavälin tavoitteena kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja tien mahdolliselle korjaukselle.

Tuovilan museosilta, Mustasaari : Museosillan hoito- ja ylläpitosuunnitelma

Tuovilan museosilta (Toby stenbro), siltanumero V-845, sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa Mustasaaressa (Korsholm). Sillan tieosoite on 17639-001-00094, Toby-Helsingby-Pundars. Joen pohjoispuoleinen tie on numero 7161, Tuovilantie (Tobyvägen) ja eteläpuoleinen tie numero 17715 Karkkimalantie (Karkmovägen). Tuovilan silta on noin 15 kilometrin päässä Vaasan kaupungista hyvien liikenneyhteyksien päässä. Tuovilan silta on liitetty Liikenneviraston (silloin Tie- ja vesirakennuslaitos) museokohdekokoelmaan vuonna 1982, ensimmäisten kohteiden joukossa. Silta ylittää Laihianjoen (tunnetaan myös nimellä Tuovilanjoki tai Toby å). Silta muodostuu kahdesta holvisillasta ja niitä yhdistävästä penkereestä, jota tukevat kylmämuuraustekniikalla rakennetut kivimuurit. Siltasaarella on pysähdyspaikka parille autolle. Opastaulu on kohtuullisen siistissä kunnossa, mutta malliltaan vanhanaikainen. Kohteen historiatiedot ovat olleet poikkeuksellisen kevyet. Hoito- ja ylläpitosuunnitelman historiaselvittelyssä voitiin todeta, että Laihianjoki on ylitetty suunnilleen Tuovilan sillan kohdalta jo Jaakko Teitin tieluettelon (1556) Pohjanlahden rantatiellä. Sillan rakennusvaiheet ja nykyisen siltapaikan valinta ovat olleet monipolvinen tapahtumaketju. Tuovilan kivisilta korvasi aikaisemman puusillan. Tuovilan sillan rakentaminen vuonna 1781 liittyi toiseen kustavilaisen aikakauden suurhankkeeseen Pohjanmaalla. Suora Postitie Närpiöstä Tuovilaan oli Suomen suurimpia tiehankkeita aikoinaan ja uudisti sekä tienrakennusta että maanviljelyä. Myös Tuovilan sillan rakennustekniikka, kylmämuurina muurattu holvi, oli uutta Suomessa. Suunnilleen samanaikaisesti, muutamaa vuotta aikaisemmin, rakennettiin Espoonkartanon sillat. Liikenneviraston museokohdekokoelmassa Tuovilan museosilta liittyy ajanjaksoon: ”1600–1700-lukujen maantieverkon rakentuminen”, missä rakentamisen pontimena olivat sisämaan kauppayhteydet satamiin, sotilaskuljetukset, hallinto ja erityisesti postin kulku. Ajanjaksolle tyypillistä oli maaliikenneyhteyksien rakentaminen Savo-Karjalan ja Pohjanlahden välille, mutta edellä mainittu postitie oli aikansa tärkeimpiä liikenneolojen kehittämistoimia. Tuovilan siltaan liittyy sotahistoriallinen tapahtuma Suomen sodan 1808–1809 ajalta, jolloin molemmat osapuolet käyttivät Pohjanmaan teitä sekä sotatoimiin että ennen kaikkea huoltoon. Tuovilan silta kuuluu Museoviraston rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (RKY). Tuovilan sillan kunto on museaalisesta näkökulmasta hyvä, joskin sen ulkoasu on muuttunut selvästi turvallisuusjärjestelyjen takia aivan viime vuosina. Museokohteena Tuovilan silta on helposti saavutettava, mutta melko vaikeasti löydettävä. Sen ympäristö ei vastaa sillan historiallista arvoa. Hoito- ja ylläpitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää Tuovilan museosilta todisteena 1600–1700-luvun kustavilaisen kauden sillanrakennuksesta, jota tekivät kivirakentamisen ammattimiehet urakkatyönä. Sillan säilyttäminen museointihetken (1982) asussa edellyttää hienovaraisia toimenpiteitä, joissa erityisesti otetaan huomioon sillan liittyminen ympäristöönsä ja sillan arvon korostuminen. Toimenpiteillä pyritään korostamaan sillan ja sen ympäristön tulkittavuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä sillan ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi sekä tienpitäjän että maanomistajien näkökulmasta. Suunnitelma sisältää alueurakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä pitkän aikavälin tavoitteena kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja sillan mahdolliselle korjaukselle.