Smoking during pregnancy and fetal brain development

Background: Although the knowledge of adverse effects of smoking during pregnancy has increased in recent years, more research is needed to gain a better understanding of the effects of smoking during pregnancy. Smoking exposure is the most common preventable factor that causes adverse pregnancy outcomes. Aims and Methods: First, data on smoking habits during pregnancy from the Nordic Medical Birth Registers was used to study the national differences in trends of smoking during pregnancy. Second, the effects of prenatal smoking exposure on fetal brain development, assessed by brain MRI at term age, were studied by using data from the multidisciplinary PIPARI Study consisting of a 6-year cohort of VLBW/VLGA infants (n = 232, of which 18.1% were exposed to prenatal smoking) born in Turku University Hospital, Finland. Third, the effects of prenatal smoking exposure on psychiatric morbidity and use of psychotropic medication were studied in a cohort of children born from 1987–1989 in Finland (n = 175,869, of which 15.3% were exposed). The data used were obtained from population-based longitudinal registers from the National Institute of Health and Welfare, the Statistics Finland, and the Finnish Social Insurance Institution. Results: Smoking rates during pregnancy differed considerably between the countries. Smoking rates were highest among teenagers and women with lower socioeconomic positions. The smoking prevalence was found to be increasing among teenagers in both Finland and Norway. Prenatal smoking exposure was associated with smaller frontal lobe and cerebellar volumes in preterm infants. A clear association was found between prenatal smoking exposure and psychiatric morbidity treated with specialized hospital care and the use of various psychotropic medications. Conclusions: Prenatal smoking exposure had adverse effects on fetal brain development. These effects might explain part of the association found between smoking exposure and psychiatric problems in later life. Our study suggests that prenatal smoking exposure is linked with both mild and severe psychiatric problems. This study emphasizes the importance of efforts to reduce smoking during pregnancy.

Ohjelmistotuotannon menetelmien käyttö sulautetuissa järjestelmissä

Sulautettujen järjestelmien tekemisessä käytettävät metodit ovat moninaiset. Tämä johtuu siitä, että sulautettuja järjestelmiä on tuhansia erilaisia, sekä laitteiston ja ohjelmiston rakentamisen eroavaisuuksista. Sovellukset vaihtelevat kännyköistä aina avaruusluotaimiin. Näihin projekteihin on sovellettu metodeita joita ei ole alun perin suunniteltu laitteiston ja ohjelmiston yhteissuunnitteluun ja toteuttamiseen. Ohjelmistotuotannon menetelmistä oikean valinta nimenomaan tietylle sulautetulle järjestelmälle on haasteellista. Viimeisimpinä ovat tulleet erilaiset ketterät menetelmät ja niitäkin on olemassa useita erilaisia. Ketteriä ja perinteisempiä ohjelmistotuotannon menetelmiä esitellään tässä kandidaatin työssä. Tässä työssä on tarkoituksena selvittää mitkä olisivat parhaiten soveltuvia sulautetun järjestelmän projektille.

Learning Grasp Affordances from Vision

Monimutkaisissa ja muuttuvissa ympäristöissä työskentelevät robotit tarvitsevat kykyä manipuloida ja tarttua esineisiin. Tämä työ tutkii robottitarttumisen ja robottitartuntapis-teiden koneoppimisen aiempaa tutkimusta ja nykytilaa. Nykyaikaiset menetelmät käydään läpi, ja Le:n koneoppimiseen pohjautuva luokitin toteutetaan, koska se tarjoaa parhaan onnistumisprosentin tutkituista menetelmistä ja on muokattavissa sopivaksi käytettävissä olevalle robotille. Toteutettu menetelmä käyttää intensititeettikuvaan ja syvyyskuvaan po-hjautuvia ominaisuuksi luokitellakseen potentiaaliset tartuntapisteet. Tämän toteutuksen tulokset esitellään.

Arviointimenetelmät osana organisaation rekrytointiprosessia

Organisaatioiden rekrytointiprosessien tärkeys on kasvamassa asiantuntijatehtävien ja kansainvälistymisen myötä. Tämä asettaa haasteita rekrytoinnille. Yksi keino rekrytoin-tiprosessin kehittämiselle on henkilöarvioinnin monipuolistaminen ja tehtäväkohtaisten vaatimusten huomioiminen prosessissa. Tässä tutkimuksessa henkilöarviointiprosessin kehittäminen tarkoittaa erilaisten arviointimenetelmien lisäämistä perinteisen haastatte-lun yhteyteen. Tutkielman ensimmäisessä viitekehyksessä perehdytään rekrytointiprosessiin ja sen vaiheisiin. Toisena viitekehyksenä ovat henkilöarvioinnit ja menetelmät, joita rekry-tointiprosessin eri vaiheissa hyödynnetään. Tutkielmassa pyritään selvittämään onnistu-neen henkilöarvioinnin perusteita rekrytointiprosessissa. Päätutkimusongelma on: Miten henkilöarviointien hyödyntäminen vaikuttaa organisaation rekrytointiprosessiin? Tutki-muksen empiirisen aineiston muodostavat teemahaastattelut. Haastatellut toimivat orga-nisaatioissa tai konsulttiyrityksissä henkilöstöalan tehtävissä. He ovat vastanneet rekry-tointiprosesseista ja suorittaneet hakijoille henkilöarviointeja. Haastatteluaineisto analy-soitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä, jossa aiempi teoreettinen esiym-märrys ohjaa aineiston jäsentelyä ja analysointia. Tutkimusaineiston perusteella voidaan nähdä, että yksittäisten menetelmien sijaan henkilöarvioinneista pitäisi pyrkiä löytämään heterogeeninen kokonaisuus erilaisia me-netelmiä. Kaikki menetelmät eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin, joten menetelmät validi-oidaan prosessikohtaisesti. Testausmenetelmien hyödyt tulevat esille, kun henkilö-arviointiprosessissa pyritään kriteerien perusteella korostamaan tiettyjä, haluttuja omi-naisuuksia kyseiseen tehtävään. Haastatteluotteiden perusteella ei kuitenkaan voida yk-sittäistä menetelmää nostaa muiden ylitse. Tärkeässä asemassa testausmenetelmien hyödyntämisessä on niiden luotettavuuden varmistaminen. Meta-analyysit ovat tehok-kaita apuvälineitä luotettavuuden varmistamiseen. Myös testauksien suorittavilla kon-sulteilla on oma vastuunsa arviointien onnistumisesta. Uusien menetelmien syntyminen ja hyödyntäminen on pitkälle konsulttien varassa, jolloin heidän koulutuksen taso on tärkeää arviointimenetelmien kehittymisen kannalta.

A Steel Company Entering the Market Area of St. Petersburg

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää tarkoituksenmukaisin etabloitumismenetelmä teräsyhtiön kansainvälistymisessä Pietarin markkinoille. Vaikka kansainvälistymistä onkin tutkittu paljon, kyseisen kontekstin erityispiirteisiin on aiemmissa tutkimuksissa kiinnitetty vain vähän huomiota. Kansainvälistymisteorioista työhön valittiin John Dunningin eklektinen paradigma sekä Uppsala-malli. Etabloitumismenetelmän valintaa puolestaan tarkastellaan eri vaihtoehtojen kautta, jotka kattavat viennin, suorat ulkomaan investoinnit, sopimusjärjestelyt sekä yhteisyrityksen. Valintaa selitetään taustalla vaikuttavien tekijöiden sekä kansainvälistymisprosessin kautta. Kohteena olevan markkina-alueen potentiaalin, ongelmien sekä yrityksen kilpailuetujen arvioinnin jälkeen ehdotetaan optimaalista ratkaisua. Omat haasteensa operaatiomuodon valintaan luovat potentiaalinen mutta haastava kohdemarkkina-alue sekä yrityksen sisäiset tekijät. Kontekstiin parhaiten sopivaksi etabloitumismenetelmäksi esitetään aloittamista välittömällä viennillä asiakkaiden etsimiseksi ja suhteiden luomiseksi. Kun asiakkuuksia alueella on riittävästi, myyntikonttorin perustaminen Pietarin lähelle nähdään tarkoituksenmukaisena paikallisen läsnäolon lisäämiseksi. Empiirinen data kattaa kahdeksan asiantuntijahaastattelua, jotka yhdessä muun lähdeaineiston kanssa rakentavat perustan empiirisille tuloksille. Tutkimuksen tulokset tarjoavat yritykselle perustellun ratkaisuehdotuksen siitä, kuinka Pietarin markkinoille tulisi etabloitua.

Päivystyshoitotyön osaaminen valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden arvioimana

Potilaan hoitamisessa korostuvat mm. triagen tekeminen, potilaan voinnin seuranta ja hoitoa koskevien päätösten tekeminen nopeasti potilaan voinnin mukaan sekä potilaan jatkohoidon turvaaminen. Tämä kaksivaiheinen koulutustutkimus kohdistui päivystyshoitotyön osaamiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin päivystyshoitotyön osaaminen ja toisessa vaiheessa arvioitiin valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista ja osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Osaamisen arvioinnin suorittivat opiskelijat itse ja vertailuperustana opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamiselle käytettiin ammatissa toimivien sairaanhoitajien päivystyshoitotyön osaamista. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioinnin perusteella määrittää päivystyshoitotyön osaamisen nykytaso ja tehdä tarvittavat ehdotukset päivystyshoitotyön osaamisen kehittämiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (2006–2012) tiedonkeruumenetelminä oli kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arviointi hyödyntäen delphi-menetelmää. Kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostettiin päivystyshoitotyön osaamista kuvaavat pääkategoriat, yläkategoriat ja alakategoriat.Alakategoriat (n=61) annettiin asiantuntijoille (sairaanhoitajat, opettajat, ylihoitajat) arvioitavaksi.Kaksivaiheisen asiantuntija-arvioinnin perusteella muodostui 92 päivystyshoitotyön osaamista kuvaavaa alakategoriaa. Tutkimuksen toisessa vaiheessa (2007–2012) valmistuvien suomalaisten sairaanhoitaja-opiskelijoiden (N=382, n=208, vastausprosentti 55 %) päivystyshoitotyön osaamista arvioitiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä mittarilla (Päivystyshoitotyön osaaminen -mittari). Mittari perustui tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa muodostettuun määrittelyyn päivystyshoitotyön osaamisesta. Osaamista mitattiin VAS-janalla (asteikko 0–100) arvon 100 ollessa optimaalinen taso, johon pyrittiin. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tavoiteltavaksi osaamisen tasoksi asetettiin 80 olettaen opiskelijoiden osaamisen vielä kehittyvän työkokemuksen myötä. Ammatissa toimivien sairaanhoitajien (N=586, n=280, vastausprosentti 48 %) itsearvioitua osaamista käytettiin vertailuperustana opiskelijoiden osaamiselle. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioitu päivystyshoitotyön osaaminen oli alle tavoiteltavan osaamisen tason. Opiskelijoilla oli mielestään eniten eettistä osaamista sekä vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista ja vähiten päätöksenteko-osaamista ja kliinistä osaamista. Myös ammatissa toimivilla sairaanhoitajilla oli mielestään eniten vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista. Vähiten heillä oli ohjausosaamista ja päätöksenteko-osaamista. Sairaanhoitajilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän päivystyshoitotyön osaamista kuin opiskelijoilla. Opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista selitti eniten aikaisempi terveysalan tutkinto. Päivystyshoitotyön osaamisen kehittämisehdotukset kohdistuvat ammatillisen peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen opetuksen sisältöihin ja määrään, opetus- ja opiskelumenetelmiin, osaamisen arviointiin sekä urasuunnitteluun. Jatkotutkimusehdotukset kohdistuvat päivystyshoitotyön osaamisen määrittelyn ja osaamista arvioivan mittarin edelleen kehittämiseen, erilaisten arviointimenetelmien kehittämiseen sekä osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden edelleen tutkimiseen.

Cost-effectiveness analysis in South Karelia Central Hospital

The target organization of this study, otherwise South-Karelia Social and Health Care District (Eksote) provides health, senior, family and social welfare services. South Karelia Central Hospital provides special health care and offers health services from all of the most important medical specialties. Eksote has in use 15D instrument to measure the health-related quality of life (HRQoL) of their patients before and after their interventions for observing the health effects of the medical care. Furthermore, 15D allows measuring the effectiveness and cost-effectiveness of health care when comparing these before and after results of the 15D measurements and adding the costs of the interventions into this research. The main purposes of this study were to analyze the effectiveness and cost-effectiveness of medical care in South Karelia Central Hospital by using the gathered 15D data to calculate effectiveness and cost-effectiveness ratios and to analyze the reliability and availability of the data. Study has been conducted using literature review and quantitative research methods. The results indicate that from the patients within the eight units selected to this study the 15D change information was available from the 52 %, the 15D change and the cost information from 38 % and the information of quality-adjusted life years (QALYs) produced and the cost information from 35 %. The effectiveness and cost-effectiveness of medical care were greatest at the units of Pain Outpatient Clinic and Rheumatic Diseases Outpatient Clinic. The most effective medical care is given in the unit where the average price of one produced QALY is the highest (Orthopedics). However, the calculated standard deviations pointed out that there are great variances in the effectiveness and cost-effectiveness within the units also.

ERP-järjestelmät pilvipalveluna

Työssä tutkitaan ERP-järjestelmää pilvipalveluna. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kirjallisuuskatsausta. Työn tavoitteena on antaa lukijalle kuva siitä, mitä käsitteellä ERP-pilvipalveluna tarkoitetaan, miten se eroaa perinteisestä ERP–järjestelmästä sekä analysoida hyötyjä ja haittoja molemmissa ratkaisuissa. ERP-pilvipalvelulla tarkoitetaan ostettua palvelua, jota hallinnoi ja ylläpitää ulkopuolinen yritys. Järjestelmän käytöstä maksetaan kiinteä kuukausittainen maksu ja käyttäjämääriin perustuva maksu. Yrityksen käyttäessä ERP-pilvipalvelua sen ei tarvitse investoida laitteisiin. ERP-pilvipalvelu voi olla toteutettuna yritykselle varatussa yksityisessä pilvessä tai julkisessa pilvessä. Pilvipalveluna toteutettu ERP tekee kustannusten arvioinnin helpommaksi lyhyellä aikavälillä sen maksurakenteen takia. Pieni alkuinvestointi kannustaa ERP-pilvipalvelun käyttöön varsinkin pienissä yrityksissä. Isot yritykset kuitenkin suosivat perinteisiä ERP–ratkaisuja niiden paremman muokattavuuden takia. Suurin osa ERP–järjestelmistä on perinteisiä ratkaisuja. Yritykset pitävät pilvipalveluna toteutetun ERP:n suurimpana haasteena tietoturvariskejä. ERP-pilvipalvelu tekee yrityksen enemmän riippuvaiseksi palveluntarjoajasta.

Kirjallisuusselvitys kierrätyskartonkilistan kuivatustekniikoista

Jatkuvasyöttöisen kartonkilistan kuivattamisen tekniset menetelmät

Mitä mä just luin? Epäonnistumisen etnografiaa eli tutkimus epäonnistumisen tavoista Feissarimokat –sivustolla

Tutkimuksen lähdeaineistona käyttämälleni Feissarimokat-sivustolle lähetetään hauskoja tai sosiaalisen median käyttösäännöistä jollakin tapaa poikkeavia kuvakaappauksia Facebook -profiileista. Olen tutkinut näitä julkaisuja ja niiden kommentteja etsien syitä mokien syntymiseen ja jakamiseen. Mokalla tarkoitetaan jollakin tapaa epäonnistunutta julkaisua, joka ei toimi julkaisijansa tarkoittamalla tavalla. Feissarimokat –sivuston materiaali sisältää internet-huumoria, kokemuskerrontaa, anekdootteja, kaskuja, vitsejä sekä kuvallista materiaalia, joka epäonnistumisen käsitteen kautta on koottu sivustolle. Mokia kommentoidaan ahkerasti ja näiden kommenttien avulla mokista voi saada lisätietoa, usein myös itse mokaajan kertomana. Käytän työssäni teoreettisena viitekehyksenä huumorintutkimusta ja analysoin aineistoa internet-etnografian keinoin. Havainnointi Feissarimokat-sivuston kommentteja seuraamalla mahdollistaa mokien syntymekanismien ja arvioinnin käytänteiden pohdinnan. Olen kiinnittänyt erityistä huomiota internet-tutkimuksen eettisiin kysymyksiin ja pyrkinyt selvittämään miten tutkimusetiikkaa voidaan soveltaa alun perin pienelle lukijakunnalle tarkoitettujen julkaisujen tullessa täysin julkisiksi. Mokaajien enemmistön havaitsin olevan nuoria tyttöjä ja heidän kohdallaan osassa mokia motiivina näytti kommenttien perusteella olevan huomiohakuisuus. Myös netiketin rikkominen johti usein mokan syntymiseen, näissä tapauksissa mokaajat olivat usein keskimääräistä iäkkäämpiä. Meemit olivat hyvin edustettuina Feissarimokat -sivustolla ja niiden tekijänoikeuksien syntymiseen liittyvä kommentointi oli sivuston kommenteissa myös esillä. Meemien käyttöön liittyy myös vahvasti internetin toimintatapojen tunteminen, ilman tietoa meemien käyttötavoista mokaaminen oli todennäköisempää. Tutkimus tuottaa uutta tietoa perinteen ja internetin suhteesta sekä tarjoaa uuden näkökulman sosiaalisen median tarkasteluun epäonnistumisen kautta. Aihe kaipaisi edelleen tarkentunutta jatkotutkimusta mm. meemien kehittymisen ja käytön osalta.

Grounded theory -tutkimusmenetelmä ja sen käyttö akateemisissa julkaisuissa

Työn tavoitteena on selvittää mitä on grounded theory, miten se on sovellettavissa akateemisissa julkaisuissa ja miten eri julkaisujen grounded theory -tutkimukset eroavat toisistaan. Työ on toteutettu järjestelmällisesti analysoimalla neljän markkinointia käsittelevän lehden julkaisemat GT-tutkimukset vuosina 2000-2012. Tuloksina havaitaan lehdille tyypillisiä ominaispiirteitä. Tarkastelun kohteena ovat tutkimusotannat, tutkimusprosessit, tutkimusten aihealueet sekä tutkimuksissa esitetyt lopputulokset. Lisäksi työssä tarkastellaan havaittuja trendejä grounded theory tutkimuksissa sekä pohditaan tutkimusmenetelmän tulevaisuutta. Perinteinen GT-tutkimus on tietyissä akateemisissa lehdissä yhä yleisesti käytetty menetelmä, mutta sen soveltava käyttö, sekä monimenetelmäiset tutkimukset ovat selvässä kasvussa.

From War Pigs to Unsung Heroes: The Criticism and Justification of War in Metal Lyrics

Tässä tutkimuksessa käsitellään heavy metal -kappaleiden sanoitusten sisältöä. Tutkimusmateriaaliin on valittu yksi teema, sota, jonka avulla avataan sanoitusten sisältöä ja merkitystä. Metallimusiikki alakulttuurina on tyylillisesti ja temaattisesti spesifi, ja sillä on omat musiikilliset tavoitteensa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti sitä miten sotaa kritisoidaan tai perustellaan heavy rock -sanoituksissa. Tutkimusmateriaalini koostuu 29 englanninkielisen kappaleen sanoituksesta vuosilta 1970–2012. Edustettuina on useita ajanjaksoja sekä maita. Yhdistävänä tekijänä on englannin kielen lisäksi se, että kaikki sanoitukset käsittelevät modernia länsimaista sodankäyntiä. Tekstit valittiin sen perusteella, että niissä ilmeni positiivinen tai negatiivinen näkökulma sotaan. Tutkimus nojaa Theo van Leeuwenin legitimaatioteoriaan, joka puolestaan pohjautuu diskurssianalyysiin. Legitimaatioteoria käsittää neljä strategiaa, jotka voivat joko kritisoida tai perustella sosiaalisia käytänteitä. Ne ovat auktoriteetteihin vetoaminen, moraalinen arviointi, järkeistäminen ja mytopoeesi. Yksi tavoitteistani tutkimuksessani on selvittää legitimaatioteorian toimivuutta omassa materiaalissani. Käytän metodina lähilukua, joka mahdollistaa niiden sanojen ja ilmaisujen identifioimisen, jotka ovat näkökulmaltaan joko positiivisesti tai negatiivisesti sotaan suhtautuvia. Analyysini kannalta tärkeitä ovat sekä kieli- että kulttuurikonteksti, sillä ne määrittelevät sanojen merkityksen. Analyysin perusteella kävi ilmi, että esimerkit jakautuivat eri strategioiden välille hyvin epätasaisesti. Auktoriteetteihin vetoamisen strategiasta löytyi vain yksi esimerkki, kun taas moraalisen arvioinnin esimerkkejä oli neljätoista. Lisäksi kaikkia legitimaatioteorian alaryhmiä ei löytynyt materiaalista ollenkaan. Osalla alaryhmistä oli useita esiintymiä, mutta osalla vain yksi. Esimerkkien epätasaista jakautumista selittää mm. se, että tutkimuksen materiaalin kannalta kaikki alakategoriat eivät ole relevantteja. Jotta tutkimustuloksista saataisiin edustavampi, laajempi otanta olisi tarpeen. Legitimaatioteorian soveltuvuutta sanoituksien yhteydessä tulisi tutkia laajemmin.

MUUTOKSEN VAIKUTUKSET ORGANISAATIOON : Case: Tietojärjestelmämuutos palvelualan organisaatiossa

Organisaatioiden henkilöstöltä odotetaan kykyä sopeutua vaativiin muutoksiin, kuten tieto-järjestelmämuutoksiin. Uuden toiminnanohjausjärjestelmän implementointi organisaatiossa vaatii henkilöstöltä paljon, minkä vuoksi organisaation johdolta vaaditaan asianmukaisia menetelmiä sekä tietämystä muutoksen jalkauttamisesta henkilöstön pariin. Tutkielman ensimmäisessä viitekehyksessä perehdytään muutoksen johtamisen teori-aan käsitteiden avulla. Toisessa viitekehyksessä käydään läpi muutoksen kulku vaihemalli-en sekä case-tutkimuksen avulla. Tutkielmassa pyritään selvittämään muutoksen ja muu-toksen johtamisen eri menetelmien vaikutuksia tutkittavana olevan case-organisaation hen-kilöstöön. Päätutkimuskysymyksenä on: Miten tietojärjestelmämuutos vaikuttaa case-organisaation henkilöstöön? Tutkielman empiirinen aineisto muodostuu osallistuvista ha-vainnoinneista, teemahaastatteluista sekä keskusteluista. Aineisto on kerätty organisaatios-sa, jossa tutkija työskenteli. Työn toimenkuvaan kuului myös tämän tutkimuksen aineiston kerääminen. Haastatellut henkilöt työskentelivät organisaatiossa pääasiallisesti myynnissä tai sitä avustavissa tehtävissä. Empiirisen osion, rungon ja analysoinnin pohjaksi tutkija valitsi mielestään sopivimman tutkielmassa esitellyistä muutoksen malleista ja teorioista. Myös muut muutoksen teoriat ovat tärkeitä tutkimuksen empiirisen osion kannalta, sillä ne tukevat empiirisestä aineistosta tehtyjä päätelmiä. Kaikkia muutoksen teorioita ei tässä tut-kielmassa ole esitelty, vaan tutkija on valinnut omasta mielestään oleellisimmat ja tär-keimmät teoriat, jotka tukevat empiiristä tutkimusta. Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että muutosmalleista mikään yksittäinen ei sovellu sellaisenaan jokaiseen tietojärjestelmämuutokseen, vaan on tunnistettava oikea tietojärjes-telmämuutoksen tyyppi sekä sen vaatimat oikeat menetelmät tietojärjestelmämuutoksen onnistuneeseen läpiviemiseen. Kaikista muutosmalleista käy ilmi, että koko henkilöstön on osallistuttava tietojärjestelmämuutoksen kehittämiseen sekä ideoiden ja ongelmakohtien esille tuomiseen. Haastateltavien mukaan tietojärjestelmämuutos vaikutti henkilöstöön sitä negatiivisemmin, mitä vähemmän he pääsivät vaikuttamaan tietojärjestelmämuutoksen suuntaan. Haastateltavat kertoivat, että vastuu muutoksen toteuttamisesta olisi pitänyt jal-kauttaa alemmaksi case-organisaatiossa. Tämä olisi voitu mahdollistaa esimerkiksi valtais-tamalla alaisia päätöksentekoon sekä tasaamalla vastuuta.

Ketterien menetelmien hyödyntäminen sulautettujen järjestelmien kehityksessä

Sulautettujen järjestelmien projekti voidaan toteuttaa monella tavalla. Projektiin liittyy aina ohjelmiston, sekä laitteiston kehittäminen. Ohjelmiston suunnittelulla on suuri painoarvo ja tämä näkyy erityisesti varsinkin kulutuselektroniikassa. Kannettavien laitteiden räjähdysmäisesti lisääntynyt myynti ja käyttö ovat tuoneet markkinoille lisää rahaa ja mielenkiintoa. Tästä johtuen markkinoille tulee joka vuosi entistä kehittyneempiä laitteita. Laitteiston kehittymisen sekä asiakkaiden vaatimusten lisääntyessä ohjelmistojen koko on kasvanut. Tämä on luonut tarpeen myös sulautettujen järjestelmien projekteille ottaa käyttöön jokin tietty metodi ohjelmistojen tuotannossa. Ongelmana on kuitenkin se, että sulautettujen järjestelmien projekteihin on sovellettu metodeita, joita ei ole alun perin suunniteltu laitteiston ja ohjelmiston yhteissuunnitteluun ja toteuttamiseen. Miten voidaan valita oikea metodi sulautettujen järjestelmien projektiin? Tässä työssä esitellään perinteisiä ohjelmistotuotannon metodeita, sekä keskitytään eri ketterien metodien tutkimiseen. Tämä työ selvittää mikä vaikuttaa metodin valintaan sulautetun järjestelmän projektille. Tässä tutkimuksessa päädytään siihen johtopäätökseen, että sulautetuin järjestelmän suunnittelussa ja toteutuksessa ketterien menetelmien käyttö parantaa projektin mahdollisuutta onnistua täyttämään asiakkaan vaatimukset. Ketterien menetelmien käyttö ei poista tarvetta kehittää menetelmää, joka lähtökohtaisesti ottaa huomioon laitteiston ja ohjelmiston yhteissuunnittelun.

Bordering with Culture(s): Europeanization and Cultural Agency at the External Border of the European Union.

Rajallistamisen kulttuuri(t): Eurooppalaistuminen ja kulttuurinen toimijuus Euroopan unionin ulkorajalla Euroopan integraation ja Euroopan unionin laajentumisen myötä EU:n sisärajat ovat avautuneet kun taas sen ulkorajoilla lisääntyvää rajan ylitysten valvontaa on pyritty kompensoimaan yhteistyön merkitystä ja verkostoitumista painottamalla. Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään EU:n ulkorajan muutosten merkitystä paikalliselle hyvinvoinnille sekä laajemmin ylirajaisuuden merkitystä identiteettien rakentamiselle raja-alueilla. EU:n ulkorajalla Puolassa ja Suomessa toteutettavat rajat ylittävät, kulttuuriin ja kulttuuriperintöön liittyvät, projektit kertovat eurooppalaistumisesta ja sen vaikutuksista kulttuurisen horisontin muutokselle. Voidaan nähdä miten Eurooppa kulttuurisena konstruktiona tulee paikallisesti merkittäväksi tavoilla jotka kertovat myös paikallisten toimijoiden mahdollisuuksista osallistua EU-rajan muutoksia ja paikallisuutta määritteleviin prosesseihin. Tällöin erityisesti raja-alueiden materiaalisen perinnön, ja sen mahdollistamien rajaan liittyvien neuvottelujen, voidaan nähdä kertovat Eurooppalaistumisesta myös ns. alhaaltapäin muotoutuvana prosessina. Artikkeliväitöskirjan taustalla on Puolan ja Suomen toisen maailmansodan seurauksena luovuttamien raja-alueiden (Kresy ja Karjala) asema nykyisellä Euroopan unionin ulkorajalla. Tutkimusidea perustuu tutkijan omiin kokemuksiin projekteista Puolan ja Ukrainan raja-alueella vuonna 2003, ennen Puolan liittymistä EU:hun vuonna 2004. Tutkimusaineisto on peräisin vuosien 2005-2009 aikana tehdyistä ns. monipaikkaisista (multi-sited) kenttätöistä EU:n ulkorajalla, pääosin Puolassa ja Suomessa, joissa kohteena olivat kulttuuria ja kulttuuriperintöä hyödyntävät, pääosin EU-rahoitetut, rajat ylittävät projektit. Materiaalit koostuvat 34 projektitoimijan haastatteluista, projektien materiaaleista, kenttätöiden havainnoista, paikallisten sanomalehtien artikkeleista sekä eri tasoilla (EU, kansallinen, alueellinen) tuotetuista ohjelmadokumenteista. Huomio kiinnittyy projektitoimijoiden tapoihin tehdä rajanylityksiä, sekä heidän tapaansa kokea ja hyödyntää raja-alueiden kulttuuriperintöä sekä ymmärtää niiden nykyistä kulttuurista moninaisuutta. Tällöin havaitaan miten erilaiset eurooppalaiset ideat, representaatiot ja käytänteet tulevat osaksi erilaisia translokaaleja, rajat ylittäviä ja paikallis-eurooppalaisia, suhteita. Vertailun kohteeksi eivät tällöin asetu projektit, toimijat tai raja-alueet sinänsä, vaan näihin suhteisiin liittyvä kulttuurinen toimijuus. Keskeinen käsite tutkimuksessa on ’rajallistaminen’, eli sen havaitseminen, miten jokainen rajan ylitys tarkoittaa myös neuvottelua rajasta. Rajan ylitys voi siis tarkoittaa myös sen vahvistamista. Myös itse raja voi asettua toiminnan kohteeksi, jolloin nousee esiin se, miten rajat ylittäviä ”kulttuureja” käytetään ja mitkä ovat niiden rajaan liittyvät paikalliset merkitykset. Kysymys on siitä kuka, ja kenelle, rajan merkityksiä neuvottelee? Projektitoimijoiden voidaan nähdä neuvottelevan näitä erilaisia ”kulttuureja” jotka tuottavat rajaa neuvottelevia suhteita, kuten esimerkiksi yhteistyön verkostojen tapaa ohittaa rajan paikallinen merkitys. Tämä rajallistaminen voi kuitenkin tarkoittaa myös paikallisten kulttuuristen identifikaatioiden huomioimista. Tällöin kyse on myös sen luovuuden havaitsemisesta, jota yksilöillä on kun he neuvottelevat näitä erilaisia rajallistamisen kulttuureja. Erityisesti toisen maailmansodan seurauksena valtiorajoista tuli vahvasti kansallisia kulttuureja erottavia, mutta nyt kulttuurisista rajoista neuvotellaan ja rajojen yli tapahtuva vuorovaikutus, sekä paikallisen ja Eurooppalaisen tason väliset suhteet, ja niiden moniäänisyys, nousevat tutkimuksen keskiöön. Tutkimuksen yhteenvedon kannalta keskeinen on kysymys raja/alueen kestävyydestä. Tyypillisesti verkostoitumista painottavan rajat ylittävän yhteistyön suhde paikalliseen yhteisöön voi jäädä häilyväksi. Tavoite paikallisen kulttuuriperinnön suojeluun ei itsessään vielä kerro sen merkityksestä paikalliselle hyvinvoinnille. Arvioinnin kannalta on hyödyllistä nähdä miten myös materiaalisella perinnöllä on toimijuutta osana paikallisuutta muokkaavia suhteita. Paikallisten asukkaiden kokemus rajasta voi edelleen olla että se ei ole muuttunut Neuvostoliiton ajoista, toisaalta EU:nkin voidaan toivoa määrittelemään rajansa vielä tarkemmin, jotta sen kansallinen luonne muuttuisi. Tutkimus nostaa esiin miten eurooppalaiset yhteistyötä ja kulttuurista moninaisuutta korostavat ideat ja käytänteet vaikuttavat erityisesti puolalaisten toimijoiden mahdollisuuksiin määritellä EU-rajaan liittyviä prosesseja osana paikallisia kulttuuriperinnön määrittelyjä. Paikallisten rajaan liittyvien kulttuuristen identifikaatioiden liittäminen osaksi projekteja ei kuitenkaan ole helppoa. Toisaalta rajan merkitys on sisäistetty osana arkea, toisaalta taas rajaan liittyvät suuret kertomukset kansallisena ja EU-rajana voivat olla etäännyttäviä tekijöitä. EU-raja, projektit ja monikulttuurisen perinnön autenttisuus ovat kuitenkin raja-alueen toimijoille ja yhteisöille mahdollisuus osallistua rajallistamiseen. Toiminnan kestävyyden kannalta kyse on pitkälti siitä avaako rajallistaminen paikallisen perinnön merkityksiä osana paikallis-eurooppalaisia suhteita.