El paper de Lluís Solé Sabarís en la "Geografia de Catalunya" (1958-1974)

Parlar de Lluís Solé Sabarís com a geògraf és una tasca que ultrapassa de molt les meves possibilitats, ja que no es tracta simplement d'escorcollar els aspectes mes geografics d'un geòleg. Ans al contrari, sense voler prejutjar la seva tasca immensa en el camp de la Geologia, cal dir tot seguit que Solé Sabarís és ell mateix un geògraf. Efectivament, des de les seves classes de Geografia a 1'Institut-escola «Giner de los Ríos» de la Generalitat a les seves activitats mes recents com a president de la Societat Catalana de Geografia, passant pel seu mestratge a tants de geografs al Consejo Superior de Investigaciones Científicas de Barcelona o als cursets de Pirineus, o per bona part de les seves obres i escrits, arreu hi podem trobar l'alenar de tot un geògraf de l'escola francesa. L'anàlisi de tota aquesta tasca ultrapassa de molt les meves possibilitats. Moltes coses són encara massa recents, i de testimonis més qualificats n'hi ha també molts d'altres.

Responses to a crisis: FASA-Renault in Spain during the 1970s

[cat] Aquest treball analitza la trajectòria de l’empresa FASA-Renault durant la dècada dels setanta del segle XX. Aquest període compren els primers anys de la crisis experimentada per l’economia i la industria espanyola entre 1974 y 1985. A nivell extern, l’economia espanyola es va veure afectada per dos xocs en el preu del petroli. A nivell intern, la industria de l’automòbil es va veure afectat per un decret governamental: es tractava de l’anomenat decret “Ford”, aprovat l’any 1972, el qual facilitava l’establiment de Ford a Espanya. Aquest decret va tenir greus conseqüències per a SEAT, el principal productor espanyol. Entre 1972 y 1980 la producció de SEAT es va reduir en una tercera part i la seva situació financera va esdevenir insostenible. Per contra, en aquest període FASA-Renault va esdevenir el principal productor ubicat a Espanya (la seva producció es va multiplicar per 3,5 durant els anys setanta) i en líder de ventes en el mercat espanyol (la seva penetració es va incrementar del 23 al 36%). El principal objectiu del treball es analitzar els factor que expliquen l’èxit de FASARenault durant els anys setanta.

Responses to a crisis: FASA-Renault in Spain during the 1970s

[cat] Aquest treball analitza la trajectòria de l’empresa FASA-Renault durant la dècada dels setanta del segle XX. Aquest període compren els primers anys de la crisis experimentada per l’economia i la industria espanyola entre 1974 y 1985. A nivell extern, l’economia espanyola es va veure afectada per dos xocs en el preu del petroli. A nivell intern, la industria de l’automòbil es va veure afectat per un decret governamental: es tractava de l’anomenat decret “Ford”, aprovat l’any 1972, el qual facilitava l’establiment de Ford a Espanya. Aquest decret va tenir greus conseqüències per a SEAT, el principal productor espanyol. Entre 1972 y 1980 la producció de SEAT es va reduir en una tercera part i la seva situació financera va esdevenir insostenible. Per contra, en aquest període FASA-Renault va esdevenir el principal productor ubicat a Espanya (la seva producció es va multiplicar per 3,5 durant els anys setanta) i en líder de ventes en el mercat espanyol (la seva penetració es va incrementar del 23 al 36%). El principal objectiu del treball es analitzar els factor que expliquen l’èxit de FASARenault durant els anys setanta.

Santiago Llensa i de Gelcen (1911-1974)

Santiago Llensa nasqué a Hostalric (la Selva) el dia 9 de novembre de 1911. Era fili d'una familia arrelada a la comarca. Per part de la seva mare tenia però parents i interessos a Prada (el Confient), cosa que contribuí a fer que sempre mantingués uns certs lligams amb la cultura francesa.

The Regulation of Foreign Banks in Switzerland (1956-1972)

The Swiss financial centre witnessed an important shift during the 1960s: the number of foreign banks and their importance in relation to the domestic banking sector significantly increased. Faced with this rapid development, Swiss bank representatives and political and monetary authorities reacted strongly. This paper investigates the evolution of the regulatory response by Swiss banking policy actors to the proliferation of foreign financial in- stitutions. In 1969, those reactions led to the adoption of a discriminatory regime, setting higher entry barriers for foreign banks than for domestic institutions. After examining possible reasons for the attractiveness of Switzerland to foreign banks, this paper will analyse the concerns and fears of the domestic banking sector and its regulators. In this regard, it appears that issues such as mere competition, preservation of the international reputation of the Swiss banks and anti-inflationary monetary policy were central to the chosen regulatory regime. Moreover, this paper shows that foreign banks were used as scapegoats in the evolution of the Swiss system of banking supervision. They were more tightly regulated, yet the general framework remained very lax.

Tan cerca, tan lejos: Aldo Rossi y el Grupo 2C. Arquitectura, ideología y disidencias en la Barcelona de los 70 = So close, so far : Aldo Rossi and the 2C Group. Architecture, ideology and dissents in the Barcelona of the 70s

The Catalan reception of the 1966 manifestos by Robert Venturi and Aldo Rossi marks the scenario of a breakup: while North America debates about the architectural shape as a linguistic structure, Italy dips its roots in the Modern Movement tradition as an origin for a new temporal and ideological architectural dimension. The first contacts between Rossi and Spain verify this search and allow the Italian to construct common itineraries with some architects from Barcelona. From these exchanges the 2C group will be born, taking part on typical vanguardist mechanisms: they will publish the magazine, 2C. The construction of the city (1972-1985), they will attend the XV Triennale di Milano in 1973 with the Torres Clavé Plan (1971) and the Aldo Rossi + 21 Spanish architects exhibition (1975) while he will organize the three issues of the Seminarios Internacionales de Arquitectura Contemporánea (S.I.AC.) which took place in Santiago, Sevilla and Barcelona between 1976 and 1980. In front of the unfolding of the firsts, the American contacts of Federico Correa, Oriol Bohigas, Lluís Domènech and the PER studio or the teaching work of Rafael Moneo from Barcelona since 1971, allow to draw replica itineraries with the foundation of the magazine Arquitecturas Bis (1974-1985), the organization of the meetings between international publications such as Lotus and Oppositions in Cadaqués (1975) and New York (1977), while stablishing exchanges with members of the Five Architects. Replicas that in 1976 conduct the initial ideological affirmations between Rossi and the 2C group towards irreconcilable distancing. Verifying the itinerary of the journey that the Italian leads from the Italian resistance towards the American backing down is part of the aim of this article

Demokraatit tienhaarassa 1972

Kirjallisuusarvostelu

Blues, Espagnola ja/och Rumba philharmonica : (1972)

Soitinnus: sellot (16).

"Nakertajia" vastaan : nuoret upseerit maanpuolustushengen puolustajina

Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata ja tulkita poliittisen ilmapiirin vaikutusta kansalaisten maanpuolustushenkeen 1970 – luvulla. Tälle ajalle tyypillinen vasemmistolainen ja pasifistinen ajattelu näkyivät muun muassa sotilaspassien julkisina polttamisina ja kutsuntatilaisuuksien häiritsemisinä. Koulujärjestelmän organisaatiouudistus nähtiin mahdollisuutena viedä tätä vasemmistolaista aatetta eteenpäin. Kadettikunta oli ajan hermolla. Toiminnan terävöittämiseksi Kadettikunnan hallitus päätti perustaa vuonna 1970 ”maanpuolustusaatteellisen jaoston”. Jaoston tehtävänä oli suunnitella tehokas piiriorganisaatio ja toimintamuotoja välittömiä vastatoimia varten. Haminan kadettipiiri oli jäsentiedotteessaan määritellyt ”Nakertajiksi” henkilön, järjestön tai muun vaikuttajan, joka tietoisesti toimii maanpuolustuksen vastaisesti. Tiedote joutui ”vääriin” käsiin ja sosialidemokraattisen puolueen kansanedustaja Seppo Tikka teki vuonna 1974 asian johdosta eduskuntakysymyksen. Kysymys sai laajaa julkisuutta tiedotusvälineissä ja näin sana ”Nakertaja” tuli suomalaisille tunnetuksi. Tutkimusmenetelmänä on kirjallinen tutkimus, jota tuetaan haastatteluilla. Vuonna 1970 Kadettikunta perusti maanpuolustusaatteellisen jaoston. Seuraavana vuonna maanpuolustusaatteellinen työ laajeni jo valtakunnalliseksi ja vuonna 1972 toiminta oli jo ”jalkautunut” laajemmalla rintamalla kadettipiireihin. Jo muutamien vuosien kuluttua opettajia ja koululaisia osallistui Kadettikunnan järjestämiin tilaisuuksiin vuosittain jopa 20.000–60.000. Aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että Kadettikunnan oikeaaikainen, nopea, määrätietoinen ja suunnitelmallinen toiminta maanpuolustushengen puolustajana oli merkittävä tekijä niin puolustusvoimien kuin koko yhteiskunnan näkökulmasta katsoen.

Kasvatus maailmanrauhan välineenä : tapaustutkimus UNESCOn 1974 hyväksymästä suosituksesta

Kaisa Savolaisen väitöskirja Education as a means to world peace : the case of the 1974 UNESCO Recommendation (Jyväskylän yliopisto 2010).

Sampolan lehdistökuva. Porilaisen lähiön representaation rakentuminen Satakunnan Kansan kirjoittelussa 1972-2010

Tutkielmani tarkastelee sanomalehden tuottamaa paikan representaatiota, sen rakentumista ja muutosta tietyllä ajanjaksolla. Tutkimuskohteena toimii maakuntalehti Satakunnan Kansan aikavälillä 1972-2010 julkaisema porilaista lähiötä Sampolaa koskeva lehtikirjoittelu. Niin Sampola kuin muutkin 1960-ja 1970-luvulla rakennetut suomalaiset lähiöt ovat kärsineet lähes koko olemassaolonsa ajan huonosta maineesta. Viime aikoina sekä tieteelliset, että populaarit lähiökuvaukset ovat kuitenkin saaneet positiivisempaa sävyä. Kerran syntyneet mielikuvat istuvat kuitenkin tiukassa ja muuttuvat hitaasti. Tässä prosessissa mielikuvia tuottavana ja ylläpitävänä tahona merkittävä rooli on medialla. Tämän tutkielman tarkoituksena on osaltaan olla mukana lähiöiden tulevaisuutta edistävän positiivisemman lähiökuvan muodostamisessa luomalla kriittistä katsetta erästä lähiötä koskevaan lehtikirjoitteluun ja tuottamalla näin tietoa mielikuvien rakentumisesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millainen asuinpaikkana Sampola on Satakunnan Kansan kuvaamana? Minkälaisia paikkakuvauksia lehti on vuosien varrella asuinalueesta tuottanut? Minkälaisten aihealueiden yhteydessä Sampola on ollut lehdessä esillä? Miten Sampolan lehdistökuva rakentuu ja miten se on muuttunut? Entä miten Sampolaa koskeva kirjoittelu suhteutuu laajempaan lähiökirjoitteluun? Edellä esitettyihin kysymyksiin olen pyrkinyt vastaamaan tutkimusaineistoon kohdistetun sisällönanalyysin sekä diskurssianalyysin avulla, jolloin sisällönanalyysi on toiminut välineenä aineiston laajemmassa luokittelussa kronologisesti järjestyviin teemoihin, ja diskurssianalyysi aineiston syvällisemmässä analyysivaiheessa erilaisten merkityksiä muodostavien toimijoiden suhteiden ja retoriikan tunnistamisessa ja tarkastelussa teemojen sisällä. Analyysin tuloksena Sampolaa koskeva kirjoittelu jakaantuu ensinnäkin kahteen temaattisesti eri tavoin painottuvaan ajalliseen vaiheeseen, rakentuvaan Sampolaan ja kamppailevaan Sampolaan, joista ensimmäistä luonnehtii kuvaus Sampolasta rakentuvana kaupunginosana, modernina kaupungin symbolina sekä osana kasvavaa Porin kaupunkia. Kirjoittelun jälkimmäisen vaiheen sisällä taas Sampolasta konstruoituu rapistuvan rakennuskannan, työttömyyden ja köyhtyvän palvelutarjonnan kanssa kamppaileva asuinalue. Muuhun lähiökirjoitteluun suhteutettuna Sampolaa koskevalla kirjoittelulla on useita yhtymäkohtia, joissa toistuu aiemmassa lähiökuvan tutkimuksessa havaittu ongelmakeskeisyys.