Yhdysvaltojen maavoimien kehittäminen 2015 - 2030

Yhdysvaltojen asevoimat julkaisi vuonna 2012 uuden strategisen ohjauksen asiakirjan. Asiakirjan keskeisenä sisältönä on Yhdysvaltojen säilyttäminen maailman johtavana suurvaltana. Asiakirja vahvistaa Yhdysvaltojen painopisteen siirron Tyynen valtameren alueelle. Painopisteen siirron myötä Yhdysvalloissa kirjoitettiin uusi doktriini. AirSea Battle -doktriinissa kuvataan sitä miten Yhdysvallat vastaa Kiinan nousevaan taloudelliseen ja sotilaalliseen suorituskykyyn. Painopisteen siirron sekä uusimman doktriinin myötä Yhdysvaltojen maavoimien rooli vähenee ilmavoimien ja merivoimien roolin kasvaessa. Samaan aikaan vähentyvät taloudelliset resurssit kohdennetaan uudelleen ja maavoimat menettää osan resursseistaan. Maavoimat siirtyvät tukevaan asemaan asevoimien kokonaisuudessa. Yhdysvaltojen maavoimat oli toisen maailmansodan jälkeen luotu kohtaamaan Neuvostoliiton ja Varsovan liiton määrällisesti ylivoimaiset asevoimat. Ensimmäinen Irakin sota oli osoitus maavoimien merkittävästä kyvystä taistella perinteistä asevoimaa vastaan. Toisaalta jo ensimmäinen Irakin sota antoi viitteitä maavoimien kehittämistarpeista. Huomattiin, etteivät organisaatiot vastanneet käyttötarkoitusta. Organisaatiot muutettiin modulaarisiksi ja joukkovalikoimaan lisättiin Stryker-kalustolla toimiva prikaatin taisteluryhmä. Maavoimat aloitti 2000-luvun alussa kunniahimoisen kehittämisohjelman Future Combat System, joka sisälsi maavoimille kokonaan uuden kaluston. Ohjelma kuitenkin lakkautettiin osittain kustannussyistä. Osiltaan ohjelma jäi kuitenkin voimaan selkeästi typistettynä. Painopisteen siirto kuitenkin vähentää maavoimien resursseja siten, että teknologiaa tullaan hankkimaan aikaisempaa vähemmän seuraavien 15 vuoden aikana. Maavoimien pääkalustona tulee jatkossakin olemaan nykyisin käytössä oleva kalusto modernisoituna. Yhdysvaltojen maavoimien keskeisimpänä kehittämiskohteena on ajatusmaailmallinen muutos asevoimien keskiöstä osittain tukevaan rooliin. Maavoimien perimmäiset tehtävät tulevat kuitenkin säilymään ennallaan ja niitä tullaan kehittämään toimimaan paremmin yhteisoperaatiokehyksessä. Maavoimien sisällä aselajien ja toimialojen yhteistoimintaa parannetaan kehittämällä joukkojen combined arms -suorituskykyä. Joukkojen määrän supistuessa tilannekuvan ja tilanneymmärryksen merkitys korostuu. Määrällisesti pienempien joukkojen on kyettävä entistä hajautetummasta ryhmityksestä keskitettyyn vaikutukseen. Tulevaisuudessa maavoimat ei halua sitoutua pitkiin Afganistanin tai toisen Irakin sodan kaltaisiin operaatioihin, vaan pyrkivät nopeaan ratkaisuun mahdollisimman pienellä logistisen tuen tarpeella. Tutkimus on hyödynnettävissä tutustuttaessa Yhdysvaltojen strategiseen ohjaukseen, doktriineihin, Yhdysvaltojen asevoimiin ja niiden tulevaisuuteen sekä painopisteisesti Yhdysvaltojen maavoimien nykytilaan sekä kehittämiseen tulevaisuudessa.

PERFORMANCE ANALYSIS OF A TACTICAL ASSET ALLOCATION – Evidence from the Black–Litterman model based fixed income portfolio

Over time the demand for quantitative portfolio management has increased among financial institutions but there is still a lack of practical tools. In 2008 EDHEC Risk and Asset Management Research Centre conducted a survey of European investment practices. It revealed that the majority of asset or fund management companies, pension funds and institutional investors do not use more sophisticated models to compensate the flaws of the Markowitz mean-variance portfolio optimization. Furthermore, tactical asset allocation managers employ a variety of methods to estimate return and risk of assets, but also need sophisticated portfolio management models to outperform their benchmarks. Recent development in portfolio management suggests that new innovations are slowly gaining ground, but still need to be studied carefully. This thesis tries to provide a practical tactical asset allocation (TAA) application to the Black–Litterman (B–L) approach and unbiased evaluation of B–L models’ qualities. Mean-variance framework, issues related to asset allocation decisions and return forecasting are examined carefully to uncover issues effecting active portfolio management. European fixed income data is employed in an empirical study that tries to reveal whether a B–L model based TAA portfolio is able outperform its strategic benchmark. The tactical asset allocation utilizes Vector Autoregressive (VAR) model to create return forecasts from lagged values of asset classes as well as economic variables. Sample data (31.12.1999–31.12.2012) is divided into two. In-sample data is used for calibrating a strategic portfolio and the out-of-sample period is for testing the tactical portfolio against the strategic benchmark. Results show that B–L model based tactical asset allocation outperforms the benchmark portfolio in terms of risk-adjusted return and mean excess return. The VAR-model is able to pick up the change in investor sentiment and the B–L model adjusts portfolio weights in a controlled manner. TAA portfolio shows promise especially in moderately shifting allocation to more risky assets while market is turning bullish, but without overweighting investments with high beta. Based on findings in thesis, Black–Litterman model offers a good platform for active asset managers to quantify their views on investments and implement their strategies. B–L model shows potential and offers interesting research avenues. However, success of tactical asset allocation is still highly dependent on the quality of input estimates.

Yrityksen listautuminen Suomessa: Tutkimus suomalaisten yritysten listautumishalukkuudesta

Listautuminen on yksi kiistellyimpiä osa-alueita yritysrahoituksessa. Se on yksi tärkeimmistä päätöksistä, minkä yritys kohtaa elinkaarensa vaiheissa. Sen toteuttaminen on monimutkainen prosessi, mikä pitää sisällään useita eri vaiheita ja näiden vaiheiden aikana yrityksen tulisi pitää kokonaisuus hallinnassa ja huolehtia samalla ydinliiketoiminnastaan. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää suomalaisten yritysten viiden viimevuoden listautumishalukkuutta ja tarkastella onko vallitseva laskusuhdanne vaikuttanut listautuneiden yritysten määrään jollain tietyllä toimialalla tai yrityksen koolla mitattuna. Taustalla tukitaan myös muitakin pohjoismaita joiden osalta tutkimus keskittyy vain yritysten absoluuttisten määrien muutoksien tarkasteluun, laajemman vertailukohteen saavuttamiseksi. Tutkimuksessa data-aineistona on hyödynnetty NASDAQ OMX:n teettämää tutkimusta tiettyjen pohjoismaiden listatuista yrityksistä vuodelta 2006, aina nykyhetkeen asti. Aineistosta on kerätty tarpeellinen data tutkimusta varten ja muokattu lukijaystävällisempään muotoon.

Kyrönjoen vesistötyöt : Koskien pohjaeläimistön velvoitetarkkailu vuonna 2014

Kyrönjoen yläosan tulvasuojeluhankkeen eri osille on useita lupapäätöksiä, joissa luvanhaltijana on valtio. Lupapäätöksissä on velvoite tarkkailla Kyrönjokeen johdettavien kuivatusvesien määrää ja laatua sekä rakentamisen ja pengerryspumppaamojen käytön vaikutusta Kyrönjoen tilaan. Lisäksi on tarkkailtava mm. vaikutuksia Kyrönjoen ja sen alapuolisen merialueen kala-, rapu- ja nahkiaiskantoihin ja kalastukseen sekä kalannousuun Malkakoskessa. Osana vuonna 2011 laadittua tarkkailusuunnitelmaa ovat pohjaeläinselvitykset, jotka kuuluvat harvemmin kuin vuosittain tehtäviin tarkkailuihin. Tämä on raportti vuoden 2014 pohjaeläintarkkailusta. Kyrönjoen koskien pohjaeläimistön yksilömäärä oli kaikilla näytepaikoilla suurempi vuonna 2014 kuin edellisenä näytteenottovuonna. Yksilömäärän kasvu oli huomattavin Malkakosken tekokoskella, jonka pohjaeläimistön monimuotoisuus oli kuitenkin alhaisempi kuin muilla havaintopaikoilla Harjankoskessa ja Kolkinkoskessa. Eläinyhteisöjen monimuotoisuus oli suurin ylimmällä Harjankoskella. Poh-jaeläinyhteisö oli nyt Kolkinkoskessa merkittävästi monipuolisempi kuin muutamina aiempina tutkimusvuosina. Kolkinkosken pohja-eläinyhteisö reagoi voimakkaasti Kyrönjoen alajuoksulla esiintyviin episodiluonteisiin veden happamuusjaksoihin, ja eläinyhteisöissä havaitaan selkeä yksipuolistuminen erittäin happamien jaksojen jälkeen, ja vastaavasti palautuminen vähemmän happamien jaksojen jälkeen kuten syksyllä 2014. Koskien pohjaeläimistöön kohdistuu samanaikaisesti useita eri stressitekijöitä, joista osa on luonnollisia, kun taas osaan on ihmistoi-minta vaikuttanut vaihtelevissa määrin. Ylin näytekoski, Harjankoski, sijaitsee happamien sulfaattimaiden yläpuolella, minkä johdosta veden laatu on parempi kuin Kyrönjoen alemmilla osilla. Koski sijaitsee myös tulvasuojeluun liittyvien vesistötöiden vaikutusalueen ulkopuolella. Näistä syistä pohjaeläimistön ekologinen tila on ollut hyvä ja hyvin samanlainen tarkastelujaksolla 2005‒2014. Keinotekoisen Malkakosken yksilö- ja taksonimäärät ovat olleet vähitellen kasvussa, mutta samalla on ollut viitteitä lisääntyneestä or-gaanisesta kuormituksesta. Malkakoskessa on luonnonkoskiin verrattuna vähemmän pohjaeläimille olennaista, luontaista vesisammal-kasvustoa. Vesisammalta oli kuitenkin vuonna 2014 selvästi enemmän kuin aiempina näytteenottovuosina.

Perhe ja kustantamo

Kirjallisuusarvostelu

Elämää reunalla : maaseutukunnissa työskentelevät maisterit

Kuntarakenneuudistus ja sosiaali- ja terveyspalvelujen muutosprosessi: Kunnallistieteellisen aikakauskirjan teemanumero.

Light intensity preference of juvenile pikeperch Sander lucioperca (L.)

Light intensity preference of the pikeperch was tested in 1-m(2) tanks divided into four lateral compartments with a hole in the middle to allow the fish to move between compartments. Two experiments were carried out with both 0+ and 1+ pikeperch: one testing intensities from 25 to 300 lx and the other from 1 to 50 lx. Light preference was observed individually for 5 days at 8, 11, 14 and 17 h. on the first and fifth day, the preference was tested without differences in light intensity (control). In both experiments, both age groups showed preference for the lowest available light intensity. Preference for low light intensity in pikeperch may be related to innate activity and feeding behaviour and to avoidance of harmful effects of light. It is suggested that under aquaculture operations, pikeperch should be reared under very dim conditions.

Longer wavelengths of light improve the growth, intake and feed efficiency of individually reared juvenile pikeperch Sander lucioperca (L.)

We tested the effects of monochromatic light on the specific growth rate (SGR), feed intake and feed efficiency (FE) of juvenile pikeperch, Sander lucioperca (L.). Pikeperch were reared individually for 42 days in aquaria covered with blue, green, yellow or red gelatin filters or white paper (control; n=5). Linear regression analysis indicated a significant positive effect of longer wavelengths of light on the condition factor (CF), FE and SGR. The final weight, SGR and CF were significantly higher in fish reared under red than under white light, and FE was better under green, yellow and red light than under white light (Dunnett's post hoc test, P < 0.05) while blue was comparable to white light in terms of the measured parameters. After the growth trial, the spectral sensitivity of photoreceptor cells in the retina was tested using microspectrophotometry, which revealed the presence of rods with lambda(max) at ca. 530 nm and two cone classes, absorbing maximally at ca. 535 and 603 nm, all containing a porphyropsin-based pigment. These results suggest that the presence of mid and long wavelength-sensitive cones enhances visual sensitivity under mid-wavelength and long-wavelength environments, and thus supports the finding that longer wavelengths of incoming light can improve FE and SGR of the cultivated pikeperch.

Cigarette smoking and high-risk HPV DNA as predisposing factors for high-grade cervical intraepithelial neoplasia (CIN) in young Brazilian women

Background. This cross-sectional study was designed to evaluate the role of cigarette smoking and high-risk HPV types as risk factors of CIN 2 and 3 in young, sexually active Brazilian women. Materials and method. A series of 100 consecutive women with abnormal Pap smears were recruited, subjected to colposcopy, punch biopsy, and questionnaire for their social, sexual and reproductive factors. Of these, 77 women between 20 and 35 years of age (median 26.5 years) with biopsy-confirmed CIN 1 or CIN 2 and 3, were enrolled in this study. Representative samples from the exocervix and endocervix were obtained for HPV testing with the Hybrid Capture HPV-DNA assay, including the probes for the oncogenic HPV types (16, 18, 31, 33, 35, 45, 51, 52 and 56). Results. The overall rate of CIN 2 and 3 was 23/77 (29.8%). The women with CIN 1, 2 and 3 did not differ from each other with regard to their age, race, schooling, marital status, life-time number of sexual partners, age at first intercourse, use of oral contraceptives, or parity. However, current cigarette smoking was strongly associated with CIN 2 and 3 (p < 0,001), and among smokers, the risk of high-grade CIN increased in parallel with the time of exposure (years of smoking) p = 0.07), HPV-DNA of the oncogenic types was detected in 43 (56%) women, the risk of being HPV DNA-positive was significantly higher in CIN 2 and 3 as compared with CIN 1 (p = 0.037). Importantly, the prevalence of high-risk HPV types was significantly higher in cigarette smokers than in non-smokers (p = 0.046). Conclusions. The results indicate that the severity of CIN lesions was clearly related to two fundamental risk factors: 1) high-risk HPV types, and 2) current cigarette smoking. These two risk factors were closely interrelated in that the high-risk HPV types were significantly more frequent in current smokers than in non-smokers, suggesting the possibility of a synergistic action between these two risk factors in cervical carcinogenesis.

Mikroskopische Untersuchung der ferroelektrischen Elektronenemission von der freien Oberfläche von Triglyzinsulfat

In dieser Arbeit wurden erstmalig orts- und energieaufgelöste Untersuchungen der ferroelektrischen Elektronenemission (FEE) durchgeführt. Als Modellsystem diente Triglyzinsulfat (TGS). Als spektromikroskopische Methode kam die Emissions-Elektronenmikroskopie zum Einsatz. Typische Schaltfelder betrugen 2 kV/mm, angelegt wurde eine sinusoïdale Wechselspannung mit 300 Hz. Die Temperatur, bei der die FEE verschwindet (32°C), liegt unterhalb der Curie-Temperatur des TGS (TC=49°C). Dieser Unterschied kann auf den Einfluss des Extraktionsfeldes des Emissions-Elektronenmikroskops (1 kV/mm) zurückgeführt werden. Oberhalb der Curie-Temperatur konnte keine Emission beobachtet werden. Die Elektroden vor und nach der Messung waren identisch, d.h. nicht zerstört, wie man es erwarten würde, wenn ein Oberflächenplasma gezündet wurde. Bei ca. 150 V/mm beginnt die Intensität der beobachteten Emission Schwankungen aufzuweisen. Dies könnte die Ursache in dem Einsatz von ersten Zündungen eines Mikroplasmas mit destruktiver Wirkung haben. Die ortsintegrierte Energieverteilung weist bei Spannungsamplituden bis 300 V zwei Maxima auf. Dies deutet auf zwei Emissionsmechanismen hin, einen sekundären (ca. 10 eV) und einen primären (ca. 13 bis 45 eV) Effekt. Die Hochenergie-Abschneidekanten korrelieren im Bereich bis 200 V bis auf wenige eV mit der angelegten Spannungsamplitude. Die Messung der ortsaufgelösten Energieverteilung zeigt, dass die primäre Emission aus den Bereichen ohne Elektrode stammt. Sie wird der FEE zugeschrieben. Diese Elektronen können– auf Grund der lokalen Felder – auf die Elektroden beschleunigt werden und hier sekundäre Prozesse auslösen (niederenergetischer Bereich des Spektrums). Dies wird durch die lokalen Spektren dieser Bereiche bestätigt.