Gaming well: Links between videogames and flourishing mental health

This paper is a review of the state of play of research linking videogaming and flourishing, and explores the role of videogames and technology to improve mental health and well-being. Its purpose is to develop understandings about the positive intersection of gaming and well-being, to document evidence regarding links between videogames and positive mental health, and to provide guidelines for use by other researchers as they design and use tools and games to improve mental health and well-being. Using Huppert's (Huppert and So, 2013) proposition that to flourish is more than the absence of mental disorder but rather a combination of feeling good and functioning effectively, resulting in high levels of mental well-being, and Seligman's (Seligman, 2011) PERMA theory of well-being, the paper identifies strengths in existing games that generate positive affect, positive functioning, and positive social functioning, contributing to, and supporting mental health and well-being.

Videogames: Dispelling myths and tabloid headlines that videogames are bad

Videogamers are often portrayed as adolescent overweight males eating fast food in their bedroom, and videogames often blamed in the media for violent crime, obesity, social isolation and depression. However videogaming is a mainstream activity. In Australia 65% of the population play videogames (Digital Australia 2014), and humanity as a species play about 3 billion hours of videogames a week. This paper dispels the myths and sensationalised negative tabloid headlines that videogames are bad by presenting the latest research showing that videogames can help fight depression, improve brain function and stimulate creativity; that gamers have higher levels of family closeness and better attachment to school; and that videogames help boys and young men to relax, cope and socialise. Children and adolescents deliberately choose to play videogames in the knowledge that they will feel better as a result, and videogame play allow players to express themselves in ways they may not feel comfortable doing in real life because of their appearance, gender, sexuality, and/or age. The potential benefits of videogames to the individual and to society are yet to be fully realised. However already videogames are helping many gamers to flourish in life.

The right fit: Christian Street House

Embracing the pleasures of constraint, this new house by James Russell Architect was designed to contextually inspired principles, creating a social and relaxed environment that suits the location’s subtropical way of life.

Tuuleen piirrän nimeni : Daniel Urwindin fragmentaarinen omaelämäkerta Bo Carpelanin romaanissa Alkutuuli

Tutkielma käsittelee Bo Carpelanin romaania Alkutuuli (Urwind 1993) päähenkilö Daniel Urwindin fragmentaarisesti kerrottuna elämäntarinana. Kyse on kahdella aikatasolla etenevästä fiktiivisestä omaelämäkerrasta, joka perustuu viikottaisiin päiväkirjamerkintöihin. Daniel hahmottaa identiteettiään tilaan kytkeytyneiden muistojen sekä oman nimensä avulla leikaten samalla kerronnan jatkuvuuden. Tutkimusongelmana on hahmottaa Danielin kerronnan tavat, kirjoittamisen syyt sekä prosessiin lopputulos. Menneisyyteen kohdistuvan minä-kerronnan analyysi perustuu Dorrit Cohnin Transparent minds -teoksen käsitteistöön. Alkutuulessa esiintyy muistikerronnan ja muistimonologin epäsäännöllistä vuorottelua. Niiden osana on edesmenneiden läheisten upotettuja monologeja, joiden takaa kuultaa Danielin ääni: monologit ovat Danielin kuvittelemia tai referoimia puheita ja ajatuksia, joiden esittäjä on hänen yksinäisen keskustelunsa toinen osapuoli. Omaelämäkertaa käsittelevinä teoreettisina lähteinä ovat ensisijaisesti Päivi Kososen artikkelit sekä hänen tutkimuksensa Elämät sanoissa. Tutkielman tulkinnan kannalta keskeisessä asemassa ovat Bo Carpelanin essee- ja kaunokirjallinen tuotanto. Kirjoittamisen lähtökohtana on päähenkilön identiteettiä horjuttava elämänvaihe. Vaimo Marian lähdettyä vuodeksi Amerikkaan Daniel pyrkii löytämään oman kielensä ja luomaan muistojensa avulla eheämmän kuvan itsestään. Prosessiin kytkeytyy keskeisesti tila - Danielin kulkiessa talossaan, joka on hänen lapsuudenkotinsa, aistitodellisuus toimii mieleenpalauttajana: äänet ja tuoksut johdattavat hänet elämään menneisyyden muistoja uudelleen nykyhetkessä. Samalla talo ja huoneet personifioituvat ja minuus alkaa rakentua tilan kaltaiseksi. Uusien ovien ja huoneiden löytyminen symboloi Danielin muistojen selkeytymistä ja itseymmärryksen syvenemistä. Kirjoittamisen voi tulkita olevan psykoanalyyttinen prosessi, jossa omaelämäkerran minä keskustelee menneisyyden minänsä kanssa. Puhuja odottaa vastausta toiselta, vaikka vastaus löytyy paradoksaalisesti itsestä. Omaelämäkerran moniäänisyyttä korostavat edesmenneiden läheisten läsnäolo, Danielin eri ikävaiheiden identiteetit ja kaksoisolentojen hahmoissa esiintyvät minuudet. Kirjoittamisen avulla Daniel pyrkii pääsemään etäämmälle itsestään ja saavuttamaan minättömyyden tilan, jota käsitellään John Keatsilta peräisin olevan käsitteen "negatiivinen kyky" avulla. Alkutuuli on taiteilijaromaani, jossa taiteilijuutta edustavat siivet ja lentäminen kytkeytyvät mielikuvitukseen ja uusiutumiseen. Danielin tie taiteilijuutta edeltävään minättömyyteen on kuitenkin vaikea ja monet merkit viittaavat diletantin kohtaloon. Unenomaisen logiikan omaavan, fragmentaarisen kerronnan takaa on hahmotettavissa myös lainalaisuuksia. Muiden henkilöiden lyhyet elämäkerrat ovat heidän haavansa paljastavia episodeja, jotka muuttuvat osaksi Danielin elämäntarinaa. Danielin kirjallinen omakuva on montaasi, jossa eri tasossa olevat elementit, nykyhetki ja menneisyys, mielikuvitus, unet ja upotetut monologit rinnastuvat samaan tasoon. Daniel peilaa elettyä ja koettua koomisen peilirakenteen avulla, jossa hänen elämäänsä osallisena olleet menneisyyden henkilöt kulkevat narrikulkueen mukana. Toive eheästä minäkuvasta osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi merkityssulkeuman todenvastaisuuden vuoksi. Urwind-nimen pohdinnasta liikkeelle lähtenyt omaelämäkerta päättyy syklistä liikettä mukaillen tilanteeseen, jossa päähenkilö hyväksyy elämän käsittämättömyyden ja luottaa omassa nimessään piilevään voimaan, tuuleen, viitaten samalla myös romaanin nimeen. Avainsanat: Bo Carpelan - muistot - tila - fragmentaarisuus - fiktiivinen omaelämäkerta

Postcard distributed by M. Molling & Co., Hannover, to commemorate the 100th anniversary of Friedrich Schiller's death.

Addressed to Therese Gottschalk nee Molling, postmarked 25 April 1905 and mailed from Hannover to Hildesheim, most likely while Therese was visiting her Meyerhof grandparents

Postcard distributed by M. Molling & Co. to commemorate the 100th anniversary of Friedrich Schiller's death; Hannover, Germany. Advertisements

Addressed to Therese Gottschalk nee Molling, postmarked 25 April 1905 and mailed from Hannover to Hildesheim, most likely while Therese was visiting her Meyerhof grandparents

Tombstone of Meta Levy nee Daniel; Strangriede Cemetery; Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Tombstone of Meta Levy nee Daniel; Strangriede Cemetery; Hannover Cemeteries Tombs

Digital Image

Friedrich Bergammer (Fritz Glueckselig) standing in the doorway of the gallery store M. Glueckselig & Son; 108 East 57th Street, New York Portraits Men

Digital Image

Portrait of Friedrich Bergammer (Fritz Glueckselig) Portraits Men

Digital Image

Friedrich Unger; Zurich.

Digital Image

Portrait of the Vienna physician Dr. Friedrich Foerster Portraits Men

Photograph found in book donated to LBI library by Alex Natan (AR 11349)