Tragicall Historie and Phantasticall Trifles: On Evaluation of the Book in Sixteenth-Century Translators’ Paratexts

Tässä tutkielmassa tarkastelen kirjoihin ja kirjallisuuteen kohdistuvaa arvottavaa kieltä 1500-luvun Britanniassa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia positiivisia ja negatiivisia evaluaatioita esiintyy kääntäjien parateksteissä ja mitä nämä ilmaukset kertovat kirjan arvostuksesta aikalaisyhteiskunnassa. Genetten mukaan paratekstien tarkoitus on paitsi antaa lukijalle informaatiota tekstistä, myös ohjata teoksen luentaa ja vaikuttaa tekstin tarjoaman tulkinnan vastaanottoon. Tutkielman materiaalina käytettyjä kuuttatoista paratekstiä, tarkemmin sanottuna prologia tai dedikaatiota, on lähestytty lähiluennan kautta. Luennassa keskityttiin ilmauksiin, joilla tuodaan esiin kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyviä asenteita ja arvotuksia. Näin kerätyt evaluoivat ilmaukset analysoin Martinin ja Whiten kehittämän, systeemis-funktionaalisen kieliopin tutkimusperinteestä syntyneen Appraisal Framework-mallin avulla. Tämän teoreettisen viitekehyksen etuna on leksikaalinen lähestymistapa, joka verrattuna muihin arvottavaa kieltä pääasiallisesti kieliopillisista näkökulmista kartoittaviin teorioihin kattaa suuremaan esiintymäkentän. Analyysin alussa materiaalin evaluaatiota käsittelevät ilmaukset jaetaan kahteen ryhmään: kirjaa arvottavat sekä kirjan tekijöitä ja taustahahmoja, tavallisesti kirjailijaa ja kääntäjää, arvottavat ilmaukset. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta että kirjaa ja kirjailijaa arvottavista ilmauksista tyypillisimpiä ovat paratekstin genrevaatimusten sanelemat positiivisen evaluaation ilmaukset. Kirjaa evaluoidaan muun muassa tyylin, sisällön ja tekstin vaikutusten osalta. Käännöstä ja kääntäjää evaluoivien ilmausten havaittiin muodostavan oman ryhmänsä, jossa tyypillisin evaluoiva ilmaus on eksplisiittisen kielteinen, mutta jossa myös esiintyy positiivisia ilmauksia. Käännökseen ja kääntäjään kohdistuvaa positiivista evaluaatiota esiintyy implisiittisessä, ideationaaliseen viestiin nojaavassa diskurssissa. Lukijalle tarjotaan kahta eri evaluatiivista viestiä. Tästä johtuen tutkielmassa katsotaan, että kirjaan kohdistuva evaluaatio on olevan pääasiallisesti epäluotettavaa, ja että hedelmällisimmät tulokset tutkiessa aikalaiskäsityksiä kirjallisuudesta on löydettävissä implisiittisistä- sekä kiertoilmauksista.

"Näin lauloi emoni ennen" - lauloinko minä samoin, vai lauloinko ollenkaan? : äitien lauluperinteen jatkuminen nykysukupolvissa

Teema: Rytmimaisteri-koulutuksen seminaari.

Ajatuksia herättäviä näkökulmia perheyhteisöön

Kirjallisuusarvostelu

Keskeneräinen Marx

Kirjallisuusarvostelu

Tilintarkastajan asenne: vaikuttavat tekijät ja vaikutus työskentelyssä

Tilinpäätösskandaalit 2000-luvun alussa ovat korostaneet sisäisen valvonnan merkitystä yrityksen väärinkäytösten tunnistamisessa ja muuttaneet lainsäädäntöä sisäisen valvonnan osalta. Suomessa sisäinen valvonta nostettiin tilintarkastuskertomukseen tilintarkastuslain muuttuessa vuonna 2007. Asenteet vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen. Ihminen pyrkii kognitiiviseen tasapainoon, jossa ihmisen uskomukset, tunteet ja käyttäytyminen ovat johdonmukaisia, eivät ristiriidassa keskenään. Asenteet on sosiaalipsykologian termi ja tarkoituksena on antaa tutkielmaan myös psykologinen näkökulma tutkittaessa tilintarkastajan asennetta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selittää tilintarkastajan asenteeseen vaikuttavia tekijöitä ja asenteen vaikutusta tilintarkastajan työhön sisäisen valvonnan viitekehyksessä. Tarkemmin analysoidaan tilintarkastajan arviointia ja sisäisen valvonnan tarkastusta. Tilintarkastajan asennetta ja sen vaikutusta tilintarkastajan työhön tutkitaan tilintarkastajan näkökulmasta. Myös tilintarkastajan asenteen muutosta sisäistä valvontaa kohtaan tilintarkastuslain uudistuessa sekä yleisellä tasolla tullaan tutkimaan. Asenteen muutosta analysoidaan kognitiivisen dissonanssin teorian pohjalta. Tutkimus on tieteenfilosofiselta lähestymistavaltaan subjektivistinen, kuuluu tulkitsevaan koulukuntaan ja on luonteeltaan toiminta-analyyttinen. Tyypillinen empirian keruumuoto on tällöin case- eli tapaustutkimus. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla teemahaastattelurungon avulla kolmea tilintarkastajaa ja yhtä tilintarkastuksen asiantuntijaa Satakunnan alueelta. Tutkimustulosten perusteella tärkeimmäksi tilintarkastajan asenteeseen vaikuttavaksi tekijäksi voidaan katsoa lainsäädäntö. Tilintarkastajan arviointiin vaikuttavat samat tekijät kuin asenteeseenkin. Tilintarkastuslain muutos ei ole aiheuttanut muutosta tilintarkastajien asenteessa. Myöskään asenteen vaikutusta sisäisen valvonnan tarkastuksessa ei voida poistaa, vaikka tilintarkastajat oman asenteensa vaikutuksen pyrkivätkin minimoimaan.

Ikäjohtaminen ja alaistaidot – askel kohti parempaa työmotivaatiota: case: Rauman kaupungin vanhuspalvelut

Tämän päivän työelämä on hektistä ja muutoksia tapahtuu koko ajan. Työntekijöiltä vaaditaan yhä monipuolisempia kykyjä ja valmiuksia jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Pystyäkseen vastaamaan vaatimuksiin ja innostuakseen työstään työntekijä tarvitsee hyvän työmotivaation. Tämän tutkimuksen pääongelma on ”Mistä työntekijöiden työmotivaatio koostuu ja miten sitä voidaan edistää ikäjohtamisen ja alaistaitojen avulla case-organisaatiossa?” Ongelmaan pyritään löytämään vastaus selvittämällä mitä ikäjohtaminen on, miten se esiintyy kohdeorganisaatiossa ja miten alaistaitoja käyttämällä voidaan vaikuttaa esimies-alaissuhteeseen ja sen myötä ikäjohtamiseen. Lisäksi työssä esitetään tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijöiden päätökseen siirtyä eläkkeelle. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Porterin & Milesin työmotivaatioteoriaan pohjautuvaa teemahaastattelua. Teoria auttaa hahmottamaan työmotivaatioon liittyviä tekijöitä ja ymmärtämään niiden vaikutuksia kokonaisuuteen. Erillisenä aihealueena motivaatioteorian ulkopuolelta käsiteltiin haastateltavien eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä. Haastatteluja tehtiin kymmenen, viisi vanhainkodin ja viisi kotihoidon työntekijöille. Haastattelujen mukaan ikääntyneiden vanhuspalvelutyöntekijöiden työmotivaatio oli hyvällä tasolla. He olivat hyvin sitoutuneita työhönsä ja työ oli heille tärkeä elämänsisältö. Eniten työntekijöitä motivoi asiakkaat ja heiltä saatu palaute, työpaikan ilmapiiri sekä työn vaihtelevuus. Näistä asiakkaiden kanssa työskentely mainittiin tärkeimpänä tekijänä, jonka takia haastateltavat jaksoivat työtä tehdä. Parannettavaa löydettiin esimiehen ja alaisten välisestä vuorovaikutuksesta sekä tiedonkulusta. Organisaatiossa käytettiin joitakin ikäjohtamisen työkaluja, kuten ikäohjelmaa, mutta haastateltavien mielestä ikätietoisuutta voisi hyödyntää vielä paremmin esimerkiksi työntekijöiden kouluttamisessa. Alaistaitojen käyttö oli ikääntyneillä työntekijöillä monipuolista, mutta esimies-alaissuhteen kehittämiseen ja vuorovaikutukseen toivottiin kiinnitettävän enemmän huomiota. Työntekijät olivat kuitenkin kokonaisuudessaan tyytyväisiä tai hyvin tyytyväisiä työhönsä, vaikka toimintakyvyn säilyminen huolestutti lähes kaikkia työntekijöitä. Toimintakyky olikin tärkein eläkepäätökseen vaikuttava tekijä vapaa-ajan aktiviteettien lisäksi. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että on tärkeää pyrkiä tukemaan henkilöstön työmotivaatiota vahvistamalla siihen myönteisesti vaikuttavia tekijöitä ja vähentämällä kielteisesti vaikuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että työmotivaatioon positiivisesti vaikuttamalla voidaan mahdollistaa työntekijöiden tuloksellinen toiminta ja mielenkiinnon säilyminen työtä kohtaan. Näillä tekijöillä puolestaan näyttäisi olevan positiivinen vaikutus työntekijän päätökseen jatkaa työssään normaalia eläkeikää pidempään.