Kohtupolitiikkaa ─ Feministisen bioetiikan ja queer-bioetiikan näkökulmia sijaissynnyttämiseen

Tutkielmassani analysoin sijaissynnyttämisen konstruointitapoja sekä valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunta ETENEn kannanottoa sijaissynnytyshoidoista Suomessa feministisen bioetiikan ja queer-bioetiikan teoriakonteksteissa. Kritisoin kannanottoa heteronormatiivisen reproduktiokontrollin institutionaalisena ilmentymänä. Puollan sijaissynnyttämisen konstruoimista työksi ja huoltajuuskysymysten ratkaisemista adoptiokäytänteillä. Tunnustan sijaissynnytystyön erityislaatuisuuden suhteessa kaupallisuuden ja intiimiyden rajanvetoihin, mutta tuo erityislaatuisuus ei nähdäkseni perustu normatiiviseen jakoon nk. altruistisen ja kaupallisen sijaissynnyttämisen välille. Sijaissynnyttämistä erityislaatuisen kaupallisen intimiteetin työnä pitää mielestäni säädellä sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja sijaissynnyttämistä tulee tarkastella sekä reproduktio-oikeuksien että reproduktio-oikeudenmukaisuuden näkökulmista.

Interleukin-15 as a potential regulator of the innate immune response

Interleukin-15 (IL-15) is a newly-discovered cytokine that is produced by activated monocytes early in the course of the innate immune response. IL-15 is able to bind to components of the interleukin-2 receptor (IL-2R) despite the fact that it has no sequence homology with IL-2. IL-15 stimulates human natural killer cell proliferation, cytotoxicity, and cytokine production and can substitute for IL-2 under most conditions. In vitro studies indicate that monocyte-derived IL-15 may be an important determinant of IFN-gamma production by NK cells. In addition, IL-15 is able to promote the survival of natural killer cells under serum-free conditions. The IL-15 receptor is a heterotrimeric complex which is composed of the IL-2Rß and g chains in combination with a unique alpha chain (IL-15a). The IL-15Ra chain has strong sequence homology to the IL-2Ra chain and confers high affinity binding to the IL-15R. In contrast to IL-2, transcript for IL-15 and IL-15a is expressed in a number of tissues and indicates that IL-15 may be an important ligand for cells that express components of the IL-2R

The role of IL-12 in experimental Trypanosoma cruzi infection

Host resistance to Trypanosoma cruzi infection is dependent on both natural and acquired immune responses. During the early acute phase of infection in mice, natural killer (NK) cell-derived IFN-g is involved in controlling intracellular parasite replication, mainly through the induction of nitric oxide biosynthesis by activated macrophages. We have shown that IL-12, a powerful inducer of IFN-g production by NK cells, is synthesized soon after trypomastigote-macrophage interaction. The role of IL-12 in the control of T. cruzi infection in vivo was determined by treating infected mice with anti-IL-12 monoclonal antibody (mAb) and analyzing both parasitemia and mortality during the acute phase of infection. The anti-IL-12 mAb-treated mice had higher levels of parasitemia and mortality compared to control mice. Also, treatment of infected mice with mAb specific for IFN-g or TNF-a inhibited the protective effect of exogenous IL-12. On the other hand, TGF-ß and IL-10 produced by infected macrophages inhibited the induction and effects of IL-12. Therefore, while IL-12, TNF-a and IFN-g correlate with resistance to T. cruzi infection, TGF-ß and IL-10 promote susceptibility. These results provide support for a role of innate immunity in the control of T. cruzi infection. In addition to its protective role, IL-12 may also be involved in the modulation of T. cruzi-induced myocarditis, since treatment of infected mice with IL-12 or anti-IL-12 mAb leads to an enhanced or decreased inflammatory infiltrate in the heart, respectively. Understanding the role of the cytokines produced during the acute phase of T. cruzi infection and their involvement in protection and pathogenesis would be essential to devise new vaccines or therapies.

Interleukin-12 and protective immunity to schistosomes

The attenuated vaccine against Schistosoma mansoni induces Th1-mediated protective immunity and we have sought to identify a role for IL-12 in this model. Elevated levels of IL-12 (p40 mRNA) were detected in the lymph nodes (LN) and the lungs of vaccinated mice, whilst treatment of vaccinated mice with anti-IL-12 antibodies decreased the ratio of IFNg:IL-4 secreted by in vitro-cultured LN cells. However, there was only marginal abrogation of the level of resistance in these mice. Soluble antigens from the lung-stage of the parasite (SLAP) appeared to be efficient stimulators of IFNg and IL-12 secretion. These antigens when used to immunise mice in conjunction with IL-12 as an adjuvant, elicited a polarised Th1 response with abundant IFNg secretion but no IL-4. This immunisation regime also induced significant protection against reinfection, whereas inoculation of mice with SLAP alone did not. The induction of a dominant Th1 response using SLAP + IL-12 probably operates via IFNg production by natural killer (NK) cells stimulated by IL-12, since in vivo ablation of NK cells using anti-NK1.1 antibody reduced CD4+-dependent IFNg production from cultured LN cells by over 97%. Nevertheless, in mice with a genetic disruption of the IFNg receptor, administration of SLAP + IL-12 induced levels of IFNg equal to those in wild-type mice, thus showing that in this model IL-12 can directly prime T cells independent of IFNg. Clearly, IL-12 has a critical role in protective immunity to schistosomes and it may aid the development of an effective vaccine against this disease

Gene Regulation in The Human Immune System. Gene Expression Signatures of Th2 Cell Differentiation, Type 1 Diabetes, and Intrauterine Immune Adaptation

The human immune system is constantly interacting with the surrounding stimuli and microorganisms. However, when directed against self or harmless antigens, these vital defense mechanisms can cause great damage. In addition, the understanding the underlying mechanism of several human diseases caused by aberrant immune cell functions, for instance type 1 diabetes and allergies, remains far from being complete. In this Ph.D. study these questions were addressed using genome-wide transcriptomic analyses. Asthma and allergies are characterized by a hyperactive response of the T helper 2 (Th2) immune cells. In this study, the target genes of the STAT6 transcription factor in naïve human T cells were identified with RNAi for the first time. STAT6 was shown to act as a central activator of the genes expression upon IL-4 signaling, with both direct and indirect effects on Th2 cell transcriptome. The core transcription factor network induced by IL-4 was identified from a kinetic analysis of the transcriptome. Type 1 diabetes is an autoimmune disease influenced by both the genetic susceptibility of an individual and the disease-triggering environmental factors. To improve understanding of the autoimmune processes driving pathogenesis in the prediabetic phase in humans, a unique series of prospective whole-blood RNA samples collected from HLA-susceptible children in the Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) study was studied. Changes in different timewindows of the pathogenesis process were identified, and especially the type 1 interferon response was activated early and throughout the preclinical T1D. The hygiene hypothesis states that allergic diseases, and lately also autoimmune diseases, could be prevented by infections and other microbial contacts acquired in early childhood, or even prenatally. To study the effects of the standard of hygiene on the development of neonatal immune system, cord blood samples from children born in Finland (high standard of living), Estonia (rapid economic growth) and Russian Karelia (low standard of living) were compared. Children born in Russian Karelia deviated from Finnish and Estonian children in many aspects of the neonatal immune system, which was developmentally more mature in Karelia, resembling that of older infants. The results of this thesis offer significant new information on the regulatory networks associated with immune-mediated diseases in human. The results will facilitate understanding and further research on the role of the identified target genes and mechanisms driving the allergic inflammation and type 1 diabetes, hopefully leading to a new era of drug development.

The role of natural killer cells in the early period of infection in murine cutaneous leishmaniasis

In order to study the role of natural killer (NK) cells during the early period of Leishmania infection, BALB/c mice were selectively and permanently depleted of NK cells by injection with 90Sr and subsequently infected with Leishmania (Leishmania) amazonensis (HSJD-1 strain). 90Sr is known to selectively deplete NK cells, leaving an intact T- and B-cell compartment and preserving the ability to produce both interferon alpha and IL-2. This method of depletion has advantages when compared with depletion using anti-NK cell monoclonal antibodies because the effect is permanent and neither activates complement nor provokes massive cell death. In the present study, after one month of treatment with 90Sr, the depletion of NK cells was shown by a more than ten-fold reduction in the cytotoxic activity of these cells: 2 x 106 spleen cells from NK-depleted animals were required to reach the same specific lysis of target cells effected by 0.15 x 106 spleen cells from normal control animals. The histopathology of the skin lesion at 7 days after Leishmania infection showed more parasites in the NK cell-depleted group. This observation further strengthens a direct role of NK cells during the early period of Leishmania infection.

Immunological effects of donor lymphocyte infusion in patients with chronic myelogenous leukemia relapsing after bone marrow transplantation

Allogeneic bone marrow transplantation (alloBMT) is the only curative therapy for chronic myelogenous leukemia (CML). This success is explained by the delivery of high doses of antineoplastic agents followed by the rescue of marrow function and the induction of graft-versus-leukemia reaction mediated by allogeneic lymphocytes against host tumor cells. This reaction can also be induced by donor lymphocyte infusion (DLI) producing remission in most patients with CML who relapse after alloBMT. The immunological mechanisms involved in DLI therapy are poorly understood. We studied five CML patients in the chronic phase, who received DLI after relapsing from an HLA-identical BMT. Using flow cytometry we evaluated cellular activation and apoptosis, NK cytotoxicity, lymphocytes producing cytokines (IL-2, IL-4 and IFN-gamma), and unstimulated (in vivo) lymphocyte proliferation. In three CML patients who achieved hematological and/or cytogenetic remission after DLI we observed an increase of the percent of activation markers on T and NK cells (CD3/DR, CD3/CD25 and CD56/DR), of lymphocytes producing IL-2 and IFN-gamma, of NK activity, and of in vivo lymphocyte proliferation. These changes were not observed consistently in two of the five patients who did not achieve complete remission with DLI. The percent of apoptotic markers (Fas, FasL and Bcl-2) on lymphocytes and CD34-positive cells did not change after DLI throughout the different study periods. Taken together, these preliminary results suggest that the therapeutic effect of DLI in the chronic phase of CML is mediated by classic cytotoxic and proliferative events involving T and NK cells but not by the Fas pathway of apoptosis.

Kandin selviytymisopas klinikkaan

Syventävän työmme koostuu kahdesta erillisestä osasta: kirjallisuus-katsauksesta ”Approksimaalikontaktin korjaus yhdistelmämuovipaikkaushoidossa” sekä tästä oppaasta. Opas on laadittu kolmannen vuoden hammaslääketieteen kandidaatin näkökulmasta vastaavassa vaiheessa olevalle opiskelijalle, joka siirtyy prekliinisistä opinnoista kliiniseen opiskeluvaiheeseen. Ohjekirjassa käydään läpi olennaisimmat asiat, jotka kandidaatti klinikkasalissa kohtaa ensimmäisen vuoden aikana. Ohjekirjan tarkoitus on olla helposti katsottavissa oleva pdf-dokumentti, josta kandidaatti voi tarkistaa ja varmentaa potilastyöskentelyyn liittyviä käytännön asioita. Ideana on helpottaa pääasiassa kandidaatin siirtymävaihetta, mutta vähentää myös henkilökunnan työtä ja selkeyttää toimintatapoja opetushammashoitolassa. Ohjekirja on tarkoitus julkaista Moodle2-oppimisalustalla: https://moodle2.utu.fi/my/ ja sen sisältö tarkistetuttava vuosittain/tarpeen mukaan eri oppiaineiden vastuuopettajilla. Ensimmäisen klinikkavuoden syksyllä kandidaatti tekee suun ja hampaiston tutkimuksia, omahoidon opastusta, tupakkavalistusta, anti-infektiivistä hoitoa, pinnoituksia ja paikkauksia. Näiden lisäksi kandidaatti voi päästä seuraamaan ja avustamaan kirurgisissa toimenpiteissä. Keväällä jaetaan ensimmäiset juurihoito- ja proteettiset potilaat. Ohjekirjaan on pyritty laatimaan kirjalliset ohjeet em. toimenpiteiden suorittamiseen sekä koottu tietoa klinikkasalista ja työskentelytavoista, käytetyistä tietokoneohjelmista, röntgenkuvauksesta, farmakologiasta, riskipotilaista sekä ensiavusta. Ohjekirjassa on ohjeet myös pistotapaturman varalta sekä aineiden käyttöohjeita ja hyödyllisiä linkkejä. Pääsääntöisesti ohjekirjan jokaisen kappaleen on tarkastanut ensin yliopiston vastuuopettaja ja tämän jälkeen klinikan ko. erikoisalan vastuuopettaja. Hyvää suunterveyden hoitoa voi toteuttaa monin eri tavoin, mutta ohjekirja antaa ainakin yhden hyvän toimintatavan. Jokaisen potilaan kohdalla hoito on kuitenkin pohdittava luonnollisesti aina tilannekohtaisesti ja potilaan toiveet otettava huomioon. Ohjekirja on laadittu opiskelijan näkökulmasta ja sisältää edellä mainittujen lisäksi nk. ”hiljaista tietoa”, joka ei ole saatavilla muualta. Hammaslääketieteen kolmas opiskeluvuosi on henkisesti monelle raskas, kun opittuja tietoja pitää alkaa soveltaa käytännön potilastyössä ja rinnalla suorittaa uusia kursseja. Alussa kaikki on uutta ja opettajan apua tarvitsee eniten kun epävarmuus omasta osaamisesta nousee helposti pintaan ja opiskelija kaipaa vahvistusta omiin muistikuviin. Ohjekirjan on tarkoitus olla tukena potilastyössä ja sen suunnittelussa ja vähentää näin kandidaatin stressiä. Toivomme ohjekirjastamme olevan hyötyä myös uusille kliinisille opettajille heidän perehtyessään talon käytänteisiin.

Increased expression of p38 mitogen- activated protein kinase is related to the acute renal lesions induced by gentamicin

Mitogen-activated protein kinases (MAPK) may be involved in the pathogenesis of acute renal failure. This study investigated the expression of p-p38 MAPK and nuclear factor kappa B (NF-kappaB) in the renal cortex of rats treated with gentamicin. Twenty rats were injected with gentamicin, 40 mg/kg, im, twice a day for 9 days, 20 with gentamicin + pyrrolidine dithiocarbamate (PDTC, an NF-kappaB inhibitor), 14 with 0.15 M NaCl, im, twice a day for 9 days, and 14 with 0.15 M NaCl , im, twice a day for 9 days and PDTC, 50 mg kg-1 day-1, ip, twice a day for 15 days. The animals were killed 5 and 30 days after the last of the injections and the kidneys were removed for histological, immunohistochemical and Western blot analysis and for nitrate determination. The results of the immunohistochemical study were evaluated by counting the p-p38 MAPK-positive cells per area of renal cortex measuring 0.05 mm². Creatinine was measured by the Jaffé method in blood samples collected 5 and 30 days after the end of the treatments. Gentamicin-treated rats presented a transitory increase in plasma creatinine levels. In addition, animals killed 5 days after the end of gentamicin treatment presented acute tubular necrosis and increased nitrate levels in the renal cortex. Increased expression of p-p38 MAPK and NF-kappaB was also observed in the kidneys from these animals. The animals killed 30 days after gentamicin treatment showed residual areas of interstitial fibrosis in the renal cortex, although the expression of p-p38 MAPK in their kidneys did not differ from control. Treatment with PDTC reduced the functional and structural changes induced by gentamicin as well as the expression of p-p38 MAPK and NF-kappaB. The increased expression of p-p38 MAPK and NF-kappaB observed in these rats suggests that these signaling molecules may be involved in the pathogenesis of tubulointerstitial nephritis induced by gentamicin.

Involvement of midbrain tectum neurokinin-mediated mechanisms in fear and anxiety

Electrical stimulation of midbrain tectum structures, particularly the dorsal periaqueductal gray (dPAG) and inferior colliculus (IC), produces defensive responses, such as freezing and escape behavior. Freezing also ensues after termination of dPAG stimulation (post-stimulation freezing). These defensive reaction responses are critically mediated by γ-aminobutyric acid and 5-hydroxytryptamine mechanisms in the midbrain tectum. Neurokinins (NKs) also play a role in the mediation of dPAG stimulation-evoked fear, but how NK receptors are involved in the global processing and expression of fear at the level of the midbrain tectum is yet unclear. The present study investigated the role of NK-1 receptors in unconditioned defensive behavior induced by electrical stimulation of the dPAG and IC of male Wistar rats. Spantide (100 pmol/0.2 μL), a selective NK-1 antagonist, injected into these midbrain structures had anti-aversive effects on defensive responses and distress ultrasonic vocalizations induced by stimulation of the dPAG but not of the IC. Moreover, intra-dPAG injections of spantide did not influence post-stimulation freezing or alter exploratory behavior in rats subjected to the elevated plus maze. These results suggest that NK-1 receptors are mainly involved in the mediation of defensive behavior organized in the dPAG. Dorsal periaqueductal gray-evoked post-stimulation freezing was not affected by intra-dPAG injections of spantide, suggesting that NK-1-mediated mechanisms are only involved in the output mechanisms of defensive behavior and not involved in the processing of ascending aversive information from the dPAG.

Cytokine profile and lymphocyte subsets in type 2 diabetes

Type 2 diabetes mellitus (T2D) is a metabolic disease with inflammation as an important pathogenic background. However, the pattern of immune cell subsets and the cytokine profile associated with development of T2D are unclear. The objective of this study was to evaluate different components of the immune system in T2D patients' peripheral blood by quantifying the frequency of lymphocyte subsets and intracellular pro- and anti-inflammatory cytokine production by T cells. Clinical data and blood samples were collected from 22 men (51.6±6.3 years old) with T2D and 20 nonsmoking men (49.4±7.6 years old) who were matched for age and sex as control subjects. Glycated hemoglobin, high-sensitivity C-reactive protein concentrations, and the lipid profile were measured by a commercially available automated system. Frequencies of lymphocyte subsets in peripheral blood and intracellular production of interleukin (IL)-4, IL-10, IL-17, tumor necrosis factor-α, and interferon-γ cytokines by CD3+ T cells were assessed by flow cytometry. No differences were observed in the frequency of CD19+ B cells, CD3+CD8+ and CD3+CD4+ T cells, CD16+56+ NK cells, and CD4+CD25+Foxp3+ T regulatory cells in patients with T2D compared with controls. The numbers of IL-10- and IL-17-producing CD3+ T cells were significantly higher in patients with T2D than in controls (P<0.05). The frequency of interferon-γ-producing CD3+ T cells was positively correlated with body mass index (r=0.59; P=0.01). In conclusion, this study shows increased numbers of circulating IL-10- and IL-17-producing CD3+ T cells in patients with T2D, suggesting that these cytokines are involved in the immune pathology of this disease.

Rajavartiolaitoksen ja Tullin välinen luottamus rajatarkastuksissa

Luottamuksella on keskeinen asema viranomaisten välisen yhteistyön onnistumisen näkö-kulmasta. Luottamus vähentää yhteistoiminnan kitkaa ja helpottaa yhteistyöosapuolten välistä kanssakäymistä tekemällä siitä mielekästä. Vuorovaikutus toimijoiden välillä liittyy kiinteästi luottamuksen syntymiseen yhteistoiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lukijalle viranomaisyhteistyön näkökulmasta rajatarkas-tusympäristössä esiintyvää luottamusta. Tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan Kaakkois-Suomen rajavartioston Imatran toimipistettä. Jokaisella työyhteisöllä on omanlainen työskentelykulttuuri, joka on muokkaantunut historian aikana. Työyksikköjen erilaisuudesta johtuen tutkielman tulokset kertovat vain yhden aseman kokemuksia luottamuksesta ja yhteistyöstä. Tutkimus on toteutettu osana sotatieteiden maisterikoulutusta vuosien 2013- 2015 aikana. Suurin osa työstä mukaan lukien haastattelut suoritin joulukuun 2014 - maaliskuun 2015 aikana. Tutkimuksen olen rajannut koskettamaan rajatarkastusympäristöä, jolloin poliisin rajaaminen ulos tarkastelusta on ollut perusteltua ja mielekästä. Poliisin kanssa yhteistyö rajatarkastusympäristössä on vähäistä verrattuna Tullin ja Rajavartiolaitoksen väliseen yhteistyön määrään. Tullin ja Rajavartiolaitoksen välinen yhteistyö on pääasiassa luontevaa ja hyvin toimivaa. Kahden virkakunnan välisellä yhteistyöllä on pitkä ja toimiva historia. Nyky-yhteiskunnan rajut muutokset ja niistä aiheutuvat säästöpaineet ovat omiaan luomaan kilpailuasetelmaa viranomaisten välille, joka puolestaan heikentää viranomaisten välistä luottamusta. Lisääntyneellä vuorovaikutuksen huomioinnilla saadaan aikaiseksi parempaa ja tehokkaampaa yhteistyötä. Luottamuksen mekanismit liittyvät kiinteästi yhteistyöhön ja sen onnistumiseen. Luottamus on eräänlainen yhteistyötä kannatteleva ja edistävä voima, jota ilman yhteistyö on miltei mahdotonta. Tutkimustulokset puoltavat käsitystä luottamuksen tärkeydestä viranomais-ten välisessä yhteistyössä. Teemahaastattelujen pohjalta tehty analyysi osoittaa yhtäläisyyk-siä aikaisempiin yhteistyöstä tehtyihin tutkimuksiin ja näin tukee omia havaintojani.

Lasten immuniteetin toipuminen akuutin lymfoblastileukemian hoidon jälkeen

Akuutti lymfoblastileukemia (ALL) on lasten yleisin syöpätauti. Nykyisillä hoitomenetelmillä taudin paranemisennuste lähentelee jo 90 %:a. Tehokkailla hoidoilla on kuitenkin haittavaikutuksia. Yksi tärkeimmistä haittavaikutuksista on immuunipuolustusjärjestelmän heikentyminen. ALL-potilaalla immuniteetti on heikentynyt sekä hoitojen että myös itse taudin vuoksi. Immuniteetissa on todettu poikkeavuuksia vielä useita kuukausia hoitojen jälkeenkin. Nykyaikaisten hoitojen vaikutuksista on kuitenkin vielä rajallisesti tietoa, eikä toistaiseksi ole selvää, kuinka pitkään potilaiden infektioalttius ja puolustusjärjestelmän toiminnanvajaus hoitojen jälkeen säilyy. Tässä tutkimuksessa selvitettiin Turun ja Tampereen yliopistollisissa keskussairaaloissa hoidettujen ALL:aa sairastaneiden lasten immuniteetin toipumista solunsalpaajahoitojen jälkeen. Toipumista seurattiin yhteensä kahden vuoden ajan hoitojen päättymisestä mittaamalla laboratoriokokein eri puolustussolujen ja vasta-aineiden määriä, komplementtiaktiivisuuksia ja rokotevasteita. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 32 potilasta, jotka oli hoidettu joko NOPHO ALL-2000 -, tai NOPHO ALL-2008 -hoito-ohjelman mukaisesti. Potilaista 15 kuului vakioriskin ryhmään, 13 keskiriskin ryhmään ja 4 korkean riskin ryhmään. Vakaville bakteeri-infektioille altistavaa merkittävää neutropeniaa ei todettu yhdelläkään potilaalla hoitojen päättyessä tai sen jälkeen. T-, B- ja NK-solujen määrissä, immunoglobuliinitasoissa ja rokotevasteissa todettiin kuitenkin merkittäviä poikkeavuuksia hoitojen jälkeen. Eniten oli vähentynyt B-solujen määrä, kuten aiemmissakin tutkimuksissa on todettu. Pääosin immuuniteettia mittaavat parametrit saavuttivat terveiden verrokkien tason noin kuusi kuukautta hoitojen päättymisen jälkeen, mutta erityisesti auttaja-T-solujen ja IgM-luokan vasta-aineiden normaalistuminen kesti kauemmin. Myös rokotevasteet näyttävät merkittävästi heikentyvän hoitojen seurauksena, mutta seitsemän kuukauden kuluttua hoitojen jälkeen annetulle pneumokokkirokoteelle suojaava rokotevaste syntyi lähes kaikille rokotetuille. Korkean riskin ryhmän potilaiden osalta aineisto on liian pieni päätelmien tekoon, mutta vakio- ja keskiriskinryhmien osalta tutkimustulokset antavat viitteitä eristyskäytäntöjen ja rokotusaikataulujen suunnitteluun.