479 resultados para Kärki, Toivo: Vanhan myllyn taru
Resumo:
Tobacco use has been identified as a major risk factor for oral disorders such as cancer and periodontal disease. Tobacco use cessation (TUC) is associated with the potential for reversal of precancer, enhanced outcomes following periodontal treatment, and better periodontal status compared to patients who continue to smoke. Consequently, helping tobacco users to quit has become a part of both the responsibility of oral health professionals and the general practice of dentistry. TUC should consist of behavioural support, and if accompanied by pharmacotherapy, is more likely to be successful. It is widely accepted that appropriate compensation of TUC counselling would give oral health professionals greater incentives to provide these measures. Therefore, TUC-related compensation should be made accessible to all dental professionals and be in appropriate relation to other therapeutic interventions. International and national associations for oral health professionals are urged to act as advocates to promote population, community and individual initiatives in support of tobacco use prevention and cessation (TUPAC) counselling, including integration in undergraduate and graduate dental curricula. In order to facilitate the adoption of TUPAC strategies by oral health professionals, we propose a level of care model which includes 1) basic care: brief interventions for all patients in the dental practice to identify tobacco users, assess readiness to quit, and request permission to re-address at a subsequent visit, 2) intermediate care: interventions consisting of (brief) motivational interviewing sessions to build on readiness to quit, enlist resources to support change, and to include cessation medications, and 3) advanced care: intensive interventions to develop a detailed quit plan including the use of suitable pharmacotherapy. To ensure that the delivery of effective TUC becomes part of standard care, continuing education courses and updates should be implemented and offered to all oral health professionals on a regular basis.
Resumo:
Impact response surfaces (IRSs) depict the response of an impact variable to changes in two explanatory variables as a plotted surface. Here, IRSs of spring and winter wheat yields were constructed from a 25-member ensemble of process-based crop simulation models. Twenty-one models were calibrated by different groups using a common set of calibration data, with calibrations applied independently to the same models in three cases. The sensitivity of modelled yield to changes in temperature and precipitation was tested by systematically modifying values of 1981-2010 baseline weather data to span the range of 19 changes projected for the late 21st century at three locations in Europe.
Resumo:
To date, crop models have been little used for characterising the types of cultivars suited to a changed climate, though simulations of altered management (e.g. sowing) are often reported. However, in neither case are model uncertainties evaluated at the same time.
Resumo:
Data of diverse crop rotations from five locations across Europe were distributed to modelers to investigate the capability of models to handle complex crop rotations and management interactions.
Resumo:
This study explored the utility of the impact response surface (IRS) approach for investigating model ensemble crop yield responses under a large range of changes in climate. IRSs of spring and winter wheat Triticum aestivum yields were constructed from a 26-member ensemble of process-based crop simulation models for sites in Finland, Germany and Spain across a latitudinal transect. The sensitivity of modelled yield to systematic increments of changes in temperature (-2 to +9°C) and precipitation (-50 to +50%) was tested by modifying values of baseline (1981 to 2010) daily weather, with CO2 concentration fixed at 360 ppm. The IRS approach offers an effective method of portraying model behaviour under changing climate as well as advantages for analysing, comparing and presenting results from multi-model ensemble simulations. Though individual model behaviour occasionally departed markedly from the average, ensemble median responses across sites and crop varieties indicated that yields decline with higher temperatures and decreased precipitation and increase with higher precipitation. Across the uncertainty ranges defined for the IRSs, yields were more sensitive to temperature than precipitation changes at the Finnish site while sensitivities were mixed at the German and Spanish sites. Precipitation effects diminished under higher temperature changes. While the bivariate and multi-model characteristics of the analysis impose some limits to interpretation, the IRS approach nonetheless provides additional insights into sensitivities to inter-model and inter-annual variability. Taken together, these sensitivities may help to pinpoint processes such as heat stress, vernalisation or drought effects requiring refinement in future model development.
Resumo:
Lysyl hydroxylase (EC 1.14.11.4), a homodimer, catalyzes the formation of hydroxylysine in collagens. Recently, an isoenzyme termed lysyl hydroxylase 2 has been cloned from human sources [M. Valtavaara, H. Papponen, A.-M. Pirttilä, K. Hiltunen, H. Helander and R. Myllylä (1997) J. Biol. Chem. 272, 6831–6834]. We report here on the cloning of a third human lysyl hydroxylase isoenzyme, termed lysyl hydroxylase 3. The cDNA clones encode a 738 amino acid polypeptide, including a signal peptide of 24 residues. The overall amino acid sequence identity between the processed human lysyl hydroxylase 3 and 1 polypeptides is 59%, and that between the processed lysyl hydroxylase 3 and 2 polypeptides is 57%, whereas the identity to the processed Caenorhabditis elegans polypeptide is only 45%. All four recently identified critical residues at the catalytic site, two histidines, one aspartate, and one arginine, are conserved in all these polypeptides. The mRNA for lysyl hydroxylase 3 was found to be expressed in a variety of tissues, but distinct differences appear to exist in the expression patterns of the three isoenzyme mRNAs. Recombinant lysyl hydroxylase 3 expressed in insect cells by means of a baculovirus vector was found to be more soluble than lysyl hydroxylase 1 expressed in the same cell type. No differences in catalytic properties were found between the recombinant lysyl hydroxylase 3 and 1 isoenzymes. Deficiency in lysyl hydroxylase 1 activity is known to cause the type VI variant of the Ehlers–Danlos syndrome, and it is therefore possible that deficiency in lysyl hydroxylase 3 activity may lead to some other variant of this syndrome or to some other heritable connective tissue disorder.
Resumo:
Dissertation--Helsingfors univ.
Resumo:
Tässä tutkielmassa käsittelen mediakasvatuksen kehitystä sen painopistealueiden sekä visuaalisen lukutaidon näkökulmasta. Käsittelen mediakasvatuksen vaiheita 1970-luvun joukkotiedotuskasvatuksesta kevääseen 2016 asti, jolloin uusi opetussuunnitelma on juuri ilmestynyt. Käsittelen joukkotiedotuskasvatuksen lisäksi pintapuolisesti myös ilmaisu- ja audiovisuaalisen kasvatuksen 1980-luvulta. Seuraavaksi käyn läpi vuoden 2003 ja 2016 opetussuunnitelmien äidinkielen ja kirjallisuuden oppiainetta koskevat osiot. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään Otavan oppikirjasarja Särmän vanhempaa ja uudempaa oppikirjan painosta vuosilta 2010 ja 2016. Käsittelen myös oppikirjasarjan tehtäväkirjoista mediaan liittyviä tehtäviä. Lopuksi käsittelen visuaalista lukutaitoa mediakasvatuksessa. Mediakasvatuksen sisällöt ovat muuttuneet 1970-luvun tavoitteiltaan ylimitoitetuista ja moralistista hyvin paljon vapaammiksi. Kuitenkin niin opetussuunnitelmissa kuin Särmän materiaaleissa korostuu analyyttisyyden lisäksi myös median ja journalismin etiikka ja moraali. Tehtäväkirjat sisältävät runsaasti sekä käytännönläheistä että pohtimaan kannustavaa materiaalia. Median painoarvo vuoden 2016 opetussuunnitelmassa on suurempi kuin aikaisemmassa. Vanhan opetussuunnitelman termi medialukutaito on vuoden 2016 opetussuunnitelmassa korvattu käsitteellä monilukutaito.
Resumo:
Insulin resistance (IR) and impaired insulin secretion contribute to type 2 diabetes and cardiovascular disease. Both are associated with changes in the circulating metabolome, but causal directions have been difficult to disentangle. We combined untargeted plasma metabolomics by liquid chromatography/mass spectrometry in three non-diabetic cohorts with Mendelian Randomization (MR) analysis to obtain new insights into early metabolic alterations in IR and impaired insulin secretion. In up to 910 elderly men we found associations of 52 metabolites with hyperinsulinemic-euglycemic clamp-measured IR and/or β-cell responsiveness (disposition index) during an oral glucose tolerance test. These implicated bile acid, glycerophospholipid and caffeine metabolism for IR and fatty acid biosynthesis for impaired insulin secretion. In MR analysis in two separate cohorts (n = 2,613) followed by replication in three independent studies profiled on different metabolomics platforms (n = 7,824 / 8,961 / 8,330), we discovered and replicated causal effects of IR on lower levels of palmitoleic acid and oleic acid. A trend for a causal effect of IR on higher levels of tyrosine reached significance only in meta-analysis. In one of the largest studies combining "gold standard" measures for insulin responsiveness with non-targeted metabolomics, we found distinct metabolic profiles related to IR or impaired insulin secretion. We speculate that the causal effects on monounsaturated fatty acid levels could explain parts of the raised cardiovascular disease risk in IR that is independent of diabetes development.
Resumo:
From 4 to 7 April 2016, 24 researchers from 8 countries and from a variety of academic disciplines gathered in Snekkersten, Denmark, to reach evidence-based consensus about physical activity in children and youth, that is, individuals between 6 and 18 years. Physical activity is an overarching term that consists of many structured and unstructured forms within school and out-of-school-time contexts, including organised sport, physical education, outdoor recreation, motor skill development programmes, recess, and active transportation such as biking and walking. This consensus statement presents the accord on the effects of physical activity on children's and youth's fitness, health, cognitive functioning, engagement, motivation, psychological well-being and social inclusion, as well as presenting educational and physical activity implementation strategies. The consensus was obtained through an iterative process that began with presentation of the state-of-the art in each domain followed by plenary and group discussions. Ultimately, Consensus Conference participants reached agreement on the 21-item consensus statement.
Resumo:
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa sisältömarkkinoinnin mahdollisuuksia ja haasteita digitaalisessa markkinointiviestinnässä. Lisäksi tavoitteena on antaa yksiselitteinen määritelmä sisältömarkkinoinnille sekä selvittää, miten se eroaa muista markkinointiviestinnän keinoista. Sisältömarkkinointi on strateginen markkinointiviestinnän keino, johon kuuluu asiakkaan kannalta mielenkiintoisen ja hyödyllisen sisällön tuottaminen ja jakaminen. Sisältömarkkinointi tarjoaa keinon muodostaa brändimielikuvia luonnollisin keinoin ilman mainoksen leimaa, jota osa kuluttajista välttelee tietoisesti jopa mainosten esto-ohjelmien avulla. Perinteiset markkinointiviestinnän keinot pyrkivät usein lyhyen aikavälin myyntituloksiin, kun taas sisältömarkkinointi pyrkii maksimoimaan asiakkaan koko elinkaaren arvon. Onnistunut sisältömarkkinointi vaatii yrityksiltä kärsivällisyyttä sekä asiakkaiden kokonaisvaltaista tuntemista.
Resumo:
Karhian ja Kankaanpään kylien muodostama jakokunta on 1600-1800-luvuilla muodostanut talonpoikaisen Köyliön muun pitäjän kuuluessa Köyliön kartanoiden alaisuuteen. Tutkimus keskittyy tämän kyläalueen maisemahistoriaan tarkastellen omistussuhteita ja maanjakoa. Tarkastelut on tehty pääosin 1700-lukuisten karttojen ja isojaon toimitusasiakirjojen kautta. Muuna tutkimusmateriaalina on käytetty arkistolähteitä sekä 1800-luvun ja 1900-luvun alun karttamateriaalia. Osana tutkimusta olen asemoinut yli 100 kartanosaa koordinaatistoon. Kylien asutus oli vielä 1600-luvulla keskittynyt vanhoille kylätonteille. Tutkimuksessa on tarkasteltu talojen ja asutuksen siirtymistä pois kylätonteilta 1700- ja 1800-lukujen aikana. Karhian vanha kylätontti autioitui 1800-luvun loppuun mennessä. Kankaanpään vanhalla kylätontilla tilakeskusten määrä väheni yhdeksästä kolmeen vastaavana ajanjaksona. Kylätonttien autioitumiseen vaikutti isojaon lisäksi hetkelliset omistusten keskittymiset. Tutkimuksessa havaitsin talonpoikaisen Köyliön olleen 1600- ja 1700-luvuilla uhattuna säätyläisten omistusten lisääntyessä kylässä. Aiemmassa historiankirjoituksessa romantisoitu talonpoikainen Köyliö ei ollutkaan niin itsenäinen kuin oli annettu ymmärtää. Uutena faktana havaitsin suurimman osan kylien taloista kuuluneen 1651-1679 Loimaan vapaaherrankunnan läänitykseen, joka osaltaan on estänyt Köyliön kartanon perintörälssin laajemman leviämisen alueelle. Kankaanpäähän muodostettiin 1700-luvun vaihteessa ratsutila, joka oli osin säätyläisten omistama. Pääosa kylän muista tiloista oli tämän rusthollin augmentteina käytännössä läänitetty ratsutilallisille. Talonpoikainen omistus vahventui ja keskittyi 1800-luvulla. Köyliönjärven rantaeroosion vaikutuksia alueen maisemahistoriaan tarkastellessani havaitsin Karhian kylän keskiaikaisen kylätontin ja tunnistamieni vanhimpien peltojen osin sortuneen järveen jo 1600-luvulla. Samasta syystä ennen rantaviivaa kulkenut Huovintie/Pyhän Henrikin tie siirrettiin isojaon yhteydessä karkaisemaan vanhan kylävainion pitkät peltosarat. Rantaeroosio saattaa selittää myös tämän pitkään viljellyn alueen arkeologisten löytöjen vähäisyyden. Tutkimuksen tavoitteena on myös arvioida poikkitieteellisten tutkimusmenetelmien soveltuvuutta maiseman ja historian tutkimiseen. Tämä tutkimus on poikkitieteellinen analyysi maisema-alueesta, eräänlainen maisemahistoriallinen selvitys, jonka tavoitteena on kuitenkin olla perinteisiä selvityksiä syväluotaavampi. Opinnäytetyön tekijä on aiemmalta koulutukseltaan yhdyskuntatekniikan diplomi-insinööri, jonka tutkinnossa maisemantutkimus oli sivuaineena. FM-tutkinnon sivuaineena tekijällä on Visuaalinen kulttuuri Aalto yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta.
Resumo:
Maapallon pohjoinen arktinen alue on monien muutoksien äärellä. Ilmaston lämpenemisestä johtuvat muutokset alueen ympäristöön luovat myös kansainvälisoikeudellisia ja -poliittisia haasteita alueen valtioille. Jäämeren rantavaltiot ovat näiden haasteiden keskipisteessä. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee nimenomaan Kanadan arktisen alueen politiikkaa pääministeri Stephen Harperin aikakaudella 2006-2015. Tarkoituksena oli selvittää Kanadan arktisen politiikan lähtökohtia, painotuksia ja sitä, miksi Kanada käyttäytyy, miten se käyttäytyy arktisella alueellaan. Kanada on yksi vaikutusvaltaisimpia valtioita pohjoisella pallonpiirillä, jonka vuoksi sen politiikalla ja intresseillä alueen suhteen on suurta merkitystä. Tutkimusaineisto koostui pääministerin arktisesta alueesta pitämistä puheista vuosilta 2006-2015 eli koko pääministerikauden ajalta ja Kanadan hallinnon virallisista arktisista strategioista. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla pääministeri Harperin puheiden ja strategioiden diskurssikehyksiä. Diskurssikehys tarkoittaa tässä tutkimuksessa pohjimmiltaan vallankäyttöä, jolla voidaan määritellä, mihin diskurssi kytketään. Diskurssin kehystäminen luo potentiaalin tulevalle toiminnalle diskurssissa tapahtuneen asiakysymyksen määrittelyn ja kytkemisen avulla. Näin ollen diskurssikehyksiä tutkimalla pystyttiin tarkastelemaan Kanadan hallinnon poliittisia lähtökohtia ja painotuksia. Aineistosta havaittiin kuusi vuorovaikutteista diskurssikehystä. Lisäksi huomattiin selkeä ristiriita Harperin puheiden ja Kanadan virallisten arktisten asiakirjojen kehystämisen välillä. Harper painottaa puheissaan erityisesti suvereniteetin puolustusta, arktisen alueen kanadalaista läsnäoloa, arktisten luonnonvarojen hyödyntämistä taloudellisen kehityksen aikaansaamiseksi, arktisen alueen yleistä kehitystä ja Kanadan pohjoista identiteettiä. Sen sijaan Kanadan viralliset arktiset strategiat korostavat kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä ensisijaisesti. Tutkimuksen avulla selvisi, että Kanada pyrkii lisäämään läsnäoloa arktisella alueella ja painottaa kansallisen suvereniteetin varjelemista, pyrkii kehittämään alueen hallintoa ja infrastruktuuria sekä pyrkii mahdollistamaan talouskasvua arktiselle alueelle erityisesti alueen luonnonvaroja hyödyntämällä. Samalla erityisesti Harper pyrkii tietoisesti rakentamaan kanadalaista pohjoista identiteettiä arktisen alueen politiikan perustaksi.
Resumo:
Antigone (Sofokleen mukaan) 3-osainen värirunoelma orkesterille op. 23 (1921–22) 4334/4431/12/2/cel/str. (0#/b) Sijainti Kansalliskirjastossa: COLL. 592.2 Teoksen sijainti muissa arkistoissa: Helsingin kaupunginarkisto, HKO käsikirjoituspartituurit. Käsikirjoitus, lyijykynä. FIMIC 286 Teostiedot: Osat: I Antigonen kuolinuhri veljelleen II Tyrannin tuomio III Antigonen kuolema KE 16. 11. 1922 Helsinki. HKO, joht. Toivo Haapanen. SSL:n viides vuosikonsertti. Kustanne: Fennica Gehrman, vuokramateriaali. Levytys: ”Väinö Raitio. Orchestral works”. Ondine ODE 790-2 (1992) (RSO, Jukka-Pekka Saraste) Kesto: 25’ Synopsis: Oidipuksen tytär Antigone uhmaa Theban tyrannihallitsijan Kreonin tahtoa suorittamalla uhrimenot kaksintaistelussa kuolleen veljensä puolesta. Tästä suuttuneena Kreon määrää Antigonen muurattavaksi elävältä ovettomaan ja ikkunattomaan kammioon, mutta katuu päätöstään heti kuultuaan tietäjän ennustavan hänelle teon johdosta synkkää kohtaloa. Antigone kuitenkin tekee itsemurhan ennen kuin Kreon ehtii häntä vapauttamaan, ja tietäjän ennustama murhenäytelmä toteutuu, sillä Antigonen kuolema aiheuttaa kaksi muutakin itsemurhaa. Sekä Kreonin oma poika, joka oli Antigonen kihlattu että Eurydike, Kreonin vaimo riistävät tapahtumien johdosta itseltään hengen. (Sofokles 1910.) Raition Antigone noudattaa osiensa otsikoiden puolesta Sofokleen murhenäytelmän päätapahtumia, mutta varsinaista tarkkaa ohjelmaa teoksen partituurissa ei ole nähtävissä. Näytelmän tapahtumat toimivat pikemminkin teoksen yleistunnelman lähteinä. Omakätinen puhtaaksikirjoitus. Orkesteripartituuri. Sivumäärä: 105 + 2 (kansi ja tausta) + 1 (tyhjä). Sivunumerot: [1.] 2.–19. [20.] 21.–51. [52.] 53.–105. [Ruskea muste, VR] Paperi: Ensimmäinen arkki tunnistamaton 28. Muut: FM 28. Käsikirjoitus: Ruskea muste, VR. Korjauksia tehty raaputtamalla. Lisäyksiä [violetti puukynä, VR]. Harjoitusnumerot: 1–9 [I osa] 10–21 [II osa] 22–42 [III osa] [violetti/sininen puukynä, ympyröity punaisella puukynällä, VR]. Osien kestot merkitty niiden loppuun [ruskea muste, VR]. Kansilehti: Antigone / (Sofokleen mukaan) / 3-osainen värirunoelma suurelle orkesterille. / Väinö Raitio /op. 23 [Ruskea muste, VR]. Kansilehden takana: Orchestra: / Fl. gr. 1.2., Fl. Picc. 1.2., Ob. 1.2., Corn. Inglese, Clar. 1.2., / Clarinetto basso, Fag. 1.2.3., Contrafagotto, Corni 1.2.3.4. in F / Trombe 1.2.3.4., Tromboni 1.2.3. Basso Tuba, / Celesta, Arpa 1.2. / Trianglo, Campanelli, Tamburo, Timpani, Piatti, Gr. Cassa, Tamtam, Campani E,c,d,e,f,g. / 16 Viol. 1., 14 Viol. 2., 12 Viole, / 10 Celli, 8 Contrabassi. [ruskea muste, VR]. S1: Antigone / Väinö Raitio / op. 23 / I. – Antigonen kuolinuhri veljelleen. / Lento espressivo. [ruskea muste, VR]. S20: II. – Tyrannin tuomio. / Andante moderato (1/4 = 60) [ruskea muste, VR]. S52: III. – Antigonen kuolema. / Adagio non troppo (1/8 = 66) S105: 1921-22. [ruskea muste, VR]. Viimeisellä sivulla A3. [lyijykynä, tk].