Análisis descriptivo y comparativo del 16PF-5 en muestras americanas y españolas

En este trabajo se realiza un estudio descriptivo y comparativo entre las medias del 16PF-5 obtenidas en el estudio de normalización de Conn y Rieke (1994) [Conn, S.R. & Rieke, M.L. (1994). The 16PF Fifth Edition Technical Manual. Champaign, IL: Institute for Personality and Ability Testing, Inc.], el estudio de normalización española de Russell y Karol (1995) [Russell, M.T. and Karol, D.L. (1995). 16PF-5. Manual. Madrid: TEA Ediciones, S.A.], en base a los datos del equipo I+D de TEA Ediciones, y de 636 sujetos provenientes de una muestra de estudiantes universitarios, familiares y amigos con un rango de edad de 17 a 81 años. Se hipotetiza que si las muestras del estudio de normalización española provienen mayoritariamente de sujetos de selección de personal, las medias en los factores de primer orden relacionadas con Ansiedad serán más bajas, y las de Autocontrol y Extraversión más elevadas que las obtenidas en este estudio. Los resultados indican que estas predicciones se dan claramente en los hombres y en menor grado muestran la misma tendencia en las mujeres. Se discute sobre la necesidad de disponer de muestras de normalización para el 16PF-5 provenientes de sujetos anónimos y colaboradores, a fin de obtener baremos normalizados de referencia susceptibles de ser usados en los informes profesionales de los psicólogos.

Replicabilidad de los factores de segundo orden del 16PF-5 en muestras americanas y españolas

El objetivo de este estudio fue replicar las estructuras de 5 y 6 factores de segundo orden del 16PF-5. Para la estructura de 5 factores se toma como referencia teórica la estructura obtenida por Russell y Karol (1995), y para la estructura de 6 factores (incluyendo un factor adicional de Razonamiento) la obtenida en muestras americanas por Cattell y Cattell (1995). Se utilizan tres procedimientos para el estudio de la replicabilidad, a) análisis factorial exploratorio, b) análisis de la estructura ortogonal Procrustes, y c) análisis de los índices de congruencia entre las tres matrices factoriales. Las matrices factoriales obtenidas en el presente estudio son similares a las informadas en los estudios de referencia, aunque la solución Procrustes se revela ligeramente más parecida. Los índices de congruencia en ge- neral son aceptables por lo que se concluye que el 16PF-5 demuestra buena replicabilidad.

La historia medieval en las escuelas: ¿una visión deformada?

A menudo se acusa a los libros de texto escolares de transmitir una imagen falsa, peyorativa, de la Edad Media. Aunque semejantes reproches puedan parecer nuevos, las protestas contra la hostilidad a la Edad Media, que rechazan el tópico del oscurantismo medieval, han estado a la orden del día durante los dos últimos siglos. Sin embargo, es muy difícil encontrar en los modernos libros de historia nada que justifique la acusación de haber exagerado las tinieblas medievales. En general, los historiadores modernos, tanto liberales como socialistas, han mantenido una opinión favorable de las instituciones y la cultura medievales, llegando incluso a encomiar la obra de la Iglesia como resguardo de la civilización, pero sin ocultar sus aspectos irracionales y reaccionarios. Las acusaciones que Jacques Heers y Jeffrey Burton Russell dirigen contra una presunta falsificación de la historia medieval apuntan explícitamente contra la influencia del darwinismo y el anticlericalismo, lo cual nos pone sobre la pista de sus verdaderas motivaciones ideológicas.

Patterns of practice of regional nodal irradiation in breast cancer: results of the European Organization for Research and Treatment of Cancer (EORTC) NOdal Radiotherapy (NORA) survey.

BACKGROUND: Predicting outcome of breast cancer (BC) patients based on sentinel lymph node (SLN) status without axillary lymph node dissection (ALND) is an area of uncertainty. It influences the decision-making for regional nodal irradiation (RNI). The aim of the NORA (NOdal RAdiotherapy) survey was to examine the patterns of RNI. METHODS: A web-questionnaire, including several clinical scenarios, was distributed to 88 EORTC-affiliated centers. Responses were received between July 2013 and January 2014. RESULTS: A total of 84 responses were analyzed. While three-dimensional (3D) radiotherapy (RT) planning is carried out in 81 (96%) centers, nodal areas are delineated in only 51 (61%) centers. Only 14 (17%) centers routinely link internal mammary chain (IMC) and supraclavicular node (SCN) RT indications. In patients undergoing total mastectomy (TM) with ALND, SCN-RT is recommend by 5 (6%), 53 (63%) and 51 (61%) centers for patients with pN0(i+), pN(mi) and pN1, respectively. Extra-capsular extension (ECE) is the main factor influencing decision-making RNI after breast conserving surgery (BCS) and TM. After primary systemic therapy (PST), 49 (58%) centers take into account nodal fibrotic changes in ypN0 patients for RNI indications. In ypN0 patients with inner/central tumors, 23 (27%) centers indicate SCN-RT and IMC-RT. In ypN1 patients, SCN-RT is delivered by less than half of the centers in patients with ypN(i+) and ypN(mi). Twenty-one (25%) of the centers recommend ALN-RT in patients with ypN(mi) or 1-2N+ after ALND. Seventy-five (90%) centers state that age is not considered a limiting factor for RNI. CONCLUSION: The NORA survey is unique in evaluating the impact of SLNB/ALND status on adjuvant RNI decision-making and volumes after BCS/TM with or without PST. ALN-RT is often indicated in pN1 patients, particularly in the case of ECE. Besides the ongoing NSABP-B51/RTOG and ALLIANCE trials, NORA could help to design future specific RNI trials in the SLNB era without ALND in patients receiving or not PST.

La ciutat de les dames i Terra d’elles: dues utopies feministes en català

Elizabeth Russell sosté que les utopies escrites per dones són més transgressores «perquè desconstrueixen el concepte de perfecció» (2007: 21). En aquesta línia de crítica social i necessitat de reformes, quant al gènere femení, neixen, amb cinc segles de diferència, les dues obres estudiades aquí, Le livre de la cité des dames (1405), de Christine de Pisan, i Herland (1915), de Charlotte Perkins Gilman. Amb notables excepcions com La mística de la feminitat (1965), de Betty Friedan, i El segon sexe (1968), de Simone de Beauvoir, a casa nostra els discursos androcèntrics es ben cuidaren de negar l’entrada d’aires subversius que, per raons òbvies, poguessin esverar aquell àngel de la llar amansit i silenciat, per dir-ho a la manera woolfiana. Charlotte Perkins Gilman arribà per primera vegada a Catalunya i a la península ibèrica el 1982 amb la traducció al català de Montserrat Abelló per a l’editorial La Sal d’El paper de paret groc. En els mateixos anys vuitanta i per a la mateixa editorial Helena Valentí traduí al castellà El país de ellas (1987), obra que el 2002 traslladà al català Jordi Vidal Tubau en una edició a cura d’Eulàlia Lledó que porta per títol Terra d’elles. Poc després, el 1990, La ciutat de les dames, de Christine de Pisan, es pogué llegir en llengua catalana amb una edició i traducció de Mercè Otero per a la col·lecció «Espai de Dones» d’Edicions de l’Eixample. Aquest article presenta la recepció a Catalunya de dos clàssics del gènere de les utopies feministes, La ciutat de les dames (1990), de Christine de Pisan, i Terra d’elles (2002), de Charlotte Perkins Gilman, amb notes sobre la seva difusió al castellà i al gallec.

Further molecular profiling of tumors harboring therapeutic targets within non-small cell lung cancer

Background: Treatment of NSCLC has been revolutionized in recent years with the introduction of several targeted therapies for selected genetically altered subtypes of NSCLC. A better understanding of molecular characteristics of NSCLC, which features common drug targets, may identify new therapeutic options. Methods: Over 6,700 non-small cell lung cancer cases referred to Caris Life Sciences between 2009 and 2014. Diagnoses and history were collected from referring physicians. Specific testing was performed per physician request and included a combination of sequencing (Sanger, NGS or pyrosequencing), protein expression (IHC), gene amplification/rearrangement (CISH or FISH), and/or RNA fragment analysis. Results: Tumors profiles from patients with hormone receptor positive disease (HER2, ER, PR, or AR positive by IHC) (n=629), HER2 mutations (n=8) ALK rearrangements (n=55), ROS1 rearrangement (n=17), cMET amplification or mutation (n=126), and cKIT mutation (n=11) were included in this analysis and compared to the whole cohort. Tumors with ALK rearrangement overexpressed AR in 18% of cases, and 7% presented with concomitant KRAS mutation. Lower rates of PTEN loss, as assessed by IHC, were observed in ALK positive (20%), ROS1 positive (9%) and cKIT mutated tumors (25%) compared to the overall NSCLC population (58%). cMET was overexpressed in 66% of ROS1 translocated and 57% of HER2 mutated tumors. cKIT mutations were found co-existing with APC (20%) and EGFR (20%) mutations. Pathway analysis revealed that hormone receptor positive disease carried more mutations in the ERK pathway (32%) compared to 9% in the mTOR pathway. 25% of patients with HER2 mutations harbored a co-existing mutation in the mTOR pathway. Conclusions: Pathway profiling reveals that NSCLC tumors present more often than reported with several concomitant alterations affecting the ERK or AKT pathway. Additionally, they are also characterized by the expression of potential biological modifiers of the cell cycle like hormonal receptors, representing a rationale for dual inhibition strategies in selected patients. Further refining of the understanding of NSCLC biomarker profile will optimize research for new treatment strategies.

Molecular profiling of non-small cell lung cancer by histologic subtype

Background: A substantial proportion of NSCLC has been shown to harbour specific molecular alterations affecting tumour proliferation and resulting in sensitivity to inhibition of the corresponding activated oncogenic pathway by targeted therapies. Comprehensive tumor profiling can diagnose such alterations and may identify new alterations opening additional treatment options for all distinct NSCLC subtypes. Methods: Over 6,700 non-small cell lung cancer cases referred to Caris Life Sciences between 2009 and 2014 were evaluated; clinical diagnoses and detailed tumor pathology were collected from referring physicians. Specific profiling was performed per physician request and included a combination of sequencing (Sanger, NGS or pyrosequencing), protein expression (IHC), gene amplification/rearrangement (CISH or FISH), and/or RNA fragment analysis within potential cancer-related genes and pathways. Results: Patients were grouped into cohorts according to histological subtype - adenocarcinoma (AD) (n=4,286), squamous cell carcinoma (SCC) (n=1,280), large cell carcinoma (LCC) (n=153) and bronchioalveolar carcinoma (BAC) (n=94). Protein overexpression of cMET (>2+ in >50% cells) was higher in AD (35.9%) compared to other subgroups (12-20%) while RRM1 and TOP2A levels were lower in AD. ALK or ROS1 were rearranged in 5.3% of patients with AD compared to 3.7% of patients with LCC and 1.2% of patients with SCC. EGFR mutations were found at low prevalence in both the LCC (0%) and SCC cohorts (2.8%) compared to 21% in AD. Similar lower rates of BRAF mutations were observed in the LCC and SCC cohorts compared to AD (0%, 1.1% and 5.1%). Pathway analysis showed activating mutations in the ERK pathway in 40% of patients with AD. Only 10-12% of patients with LCC or SCC had activating mutations in the ERK pathway. Conclusions: Despite the limitations of this retrospective series, we report comprehensive profiling of the largest cohort of NSCLC. Tumor profiling reveals that ADs may be more addicted to the ERK pathway than other histological subtypes. Drugs which target cMET may also have most utility in AD. Full analysis by histological subtype and additional correlative data on protein expression, gene copy number and mutations will be presented.

Suurten ajattelijoiden elämäkerrat ja elämänpolut. Bertrand Russellin, Ludwig Wittgensteinin ja Georg Henrik von Wrightin elämäkerrat bourdieulais-pragmatististen ja latourilaisten näkökulmien vertailussa

Perinteisesti elämäkertoja on kirjoitettu sankareista, suurmiehistä tai jollakin tapaa erityislaatuisina pidetyistä henkilöistä. Bertrand Russell, Ludwig Wittgenstein ja Georg Henrik von Wright täyttävät suuren ajattelijan kriteerit. Tämän tutkimuksen lähtökohta on, ettei suuren ajattelijan asemaa voi saavuttaa ilman yhteisön hyväksyvää arviota. Usein sankariaseman tai jopa neron maineen saavuttaneiden menestyksen taustalla on auttajia, kollegoita, oppi-isiä, sopiva työtilaisuus, joskus jopa maailmanpoliittinen tilanne. Keitä tai mitä ovat nämä muut, usein vähälle huomiolle jääneet, menestystekijät kolmen filosofin urapoluilla? Tässä tutkimuksessa menestyksen osatekijöitä etsitään filosofien elämä- ja omaelämäkerroista kahden työtä varten konstruoidun käsitteellisen lähestymistavan avulla. Niistä ensimmäinen nojaa pääosin ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun ajatuksiin habituksesta, kentästä ja kentällä tarvittavista pääomista yhdistettynä amerikkalaisen pragmatistifilosofin John Deweyn habit-käsitteeseen. Toinen lähestymistapa soveltaa ranskalaisen tieteensosiologin Bruno Latourin toimijaverkkoteoriaa. Paitsi metodologista hyötyä, lähestymistapojen vertailun tarkoitus on tuottaa apuvälineitä elämäkertojen analysoijille, lukijoille ja miksei myös niiden kirjoittajille.

Numbers and sets

In this paper I discuss the intuition behind Frege's and Russell's definitions of numbers as sets, as well as Benacerraf's criticism of it. I argue that Benacerraf's argument is not as strong as some philosophers tend to think. Moreover, I examine an alternative to the Fregean-Russellian definition of numbers proposed by Maddy, and point out some problems faced by it.

A tour through Sweden, Swedish-Lapland, Finland and Denmark. In a series of letters, illustrated with engravings : by Matthew Consett, esq.

P. 143-158 are misnumbered 142-157.

Kuolla sukupuolensa takia

Kirjallisuusarvostelu

Säädyn ja sukupuolen mukainen. Uuden ajan alun englantilainen aateliskasvatus ja naisena olemisen rajat

Tämän tutkielma tarkastelee uuden ajan alun käsityksiä naiseudesta ja sitä, miten ajan aateliskasvatus ja koulutus kuvastivat näitä käsityksiä. Miten määriteltiin koulutettu nainen? Miten suhtauduttiin niin sanottuihin oppineisiin naisiin? Ja ennen kaikkea, mitä nämä seikat kertovat naiseuden määrittämisestä uuden ajan alussa? Koulutus ymmärretään tässä tutkielmassa laajasti tarkoittaen sekä kirjallista sivistystä että niitä käytännön taitoja, joita naiset tarvitsivat toimiakseen yhteiskunnassa ja perheensä jäseninä. Tähän jälkimmäiseen viitataan tutkielmassa kasvatuksen-käsitteellä. Tutkimus rajoittuu maantieteellisesti Englantiin. Uuden ajan alulla käsitetään väljästi ajanjakso 1500-luvulta 1700-luvun loppuun. Tutkimuksen fokuksessa on neljä englantilaista aatelisnaista 1600- ja 1700-luvuilta. Nämä naiset ovat lady Anne Clifford (1590–1676), lady Rachel Russell (1636–1723), lady Sarah Lennox (1745–1826) ja lady Mary Wortley Montagu (1689–1762). Alkuperäisaineistona käytetään kolmelta viimeksi mainitulta julkaistua kirjeenvaihtokokoelmaa ja ensin mainitulta julkaistua päiväkirjaa. Tutkielma sijoittuu tieteellisessä kentässä sukupuolihistorian alaan. Sukupuolta tarkastellaan historiallisesti muuttuvana käsitteenä. Vaikka biologisilla seikoilla oli uuden ajan alussa merkittävä rooli sukupuolten välisten erojen määrittelyssä, sukupuoli ymmärretään tässä tutkielmassa ennen kaikkea sosiaaliseksi rakenteeksi. Sukupuoli on lisäksi performatiivinen. Sukupuolta uusinnetaan teoilla, sanoilla ja ulkoisella olemuksella. Vaikka sukupuolella oli suuri merkitys uuden ajan alun aateliskasvatuksessa, se ei yksinään määrittänyt naisten koulutuksen sisältöä. Myös säädyllä oli tässä tapauksessa suuri merkitys. Aatelisnainen edusti monessa suhteessa myös säätyään. Tämä tutkielma painottaa myös äitien suurta roolia lasten ja erityisesti tyttärien kasvatuksessa ja koulutuksessa. Sukupuoli asetti säädyn ohella ne reunaehdot, joiden sisällä yksilö saattoi toimia. Tutkielman esimerkkinaiset lisäksi itse määrittivät naisena olemisen rajoja muun muassa puuttumalla ja kommentoimalla aikalaistovereidensa käytöstä sekä arvioimalla omaansa.

Experimental swainsonine poisoning in goats ingesting Ipomoea sericophylla and Ipomoea riedelii (Convolvulaceae)

Ipomoea sericophylla and Ipomoea riedelii cause a glycoprotein storage disease in goats. This paper reports the experimental poisoning in goats by dried I. sericophylla and I. riedelii containing 0.05% and 0.01% swainsonine, respectively. Three groups with four animals each were used. Group 1 received daily doses of 2g/kg body weight (bw) of dried I. sericophylla (150mg of swainsonine/kg). Goats from this group had clinical signs 36-38 days after the start of ingestion. Group 2 received dried I. riedelii daily doses of 2g/kg of I. riedelii (30mg of swainsonine/kg) for 70 days. No clinical signs were observed, therefore the swainsonine dose was increased to 60mg/kg for another 70 days. Goats from Group 2 had clinical signs 26-65 days after increase in swainsonine dose to 60mg/kg. Group 3 was used as control. In these experiments the minimum toxic dose was 60mg/kg which represents 0.0004% of the dry matter in goats ingesting 1.5% bw of the dry matter. For goats ingesting 2%-2.5% bw of dry matter this dose would be 0.00024%-0.0003% of the dry matter. After the end of the experiment two goats were euthanized and another six were observed for recovery of clinical signs. Four goats that continued to consume swainsonine containing plant for 39-89 days after the first clinical signs had non reversible signs, while two goats that ingested the plant for only 15 and 20 days after the first clinical signs recovered completely. These and previous results indicate that irreversible lesions due to neuronal loss occur in goats that continue to ingest the plants for about 30 days after the first clinical signs. Clinical signs and histological lesions were similar to those reported previously for goats poisoned by swainsonine containing plants. No significant alterations were found in packed cell volume, red and white blood cell counts, hemoglobin and mean corpuscular hemoglobin concentrations, mean corpuscular volume, and serum levels of glucose, total protein, and albumin, and the serum activities of gamma glutamyl transferase and aspartate aminotransferase. Swainsonine concentration of 0.05% in I. sericophylla and 0.01% in I. riedelii are different from samples of these plants used in previous experiments, which contained 0.14% and 0.5% swainsonine, respectively, demonstrating a wide variation in the toxicity of different samples.

Atherosclerosis and acute arterial thrombosis in rabbits: a model using balloon desendothelization without dietary intervention

Acute thrombosis can be induced in rabbits by a triggering protocol using Russell's viper venom and histamine given after 8 months of a 1% cholesterol diet and balloon desendothelization. In the present study, we tested the hypothesis that aortic desendothelization performed 4 months before the triggering protocol without a high cholesterol diet is a highly effective and less expensive way of producing arterial atherosclerosis and thrombosis. Nineteen male New Zealand white rabbits on a normal diet were studied. The control group (N = 9) received no intervention during the 4-month observation period, while the other group (N = 10) was submitted to aortic balloon desendothelization using a 4F Fogarty catheter. At the end of this period, all animals were killed 48 h after receiving the first dose of the triggering treatment. Eight of 10 rabbits (80%) in the balloon-trauma group presented platelet-rich arterial thrombosis while none of the animals in the control group had thrombus formation (P<0.01). Thus, this model, using balloon desendothelization without dietary manipulation, induces arterial atherosclerosis and thrombosis and may provide possibilities to test new therapeutic approaches

Hiukkasparvioptimointialgoritmeista

Tässä työssä tarkastellaan hiukkasparvioptimointialgoritmeja, jotka ovat suhteellisen uusi heurististen optimointialgoritmien perhe. Alkuperäisen version algoritmista esittelivät James Kennedy ja Russell Eberhart 90-luvun puolivälissä. Nämä algoritmit perustuvat useiden yksittäisten pistemäisten hiukkasten muodostaman parven sisäiseen kommunikaatioon eli ne ovat esimerkki parviälystä. Parven hiukkaset kommunikoivat toisilleen tiedon parhaasta löytämästään ratkaisusta ja tämän jälkeen liikkuvat uuteen sijaintiin tavalla, joka ottaa huomioon hiukkasen oman historian ja muiden hiukkasten antaman informaation. Eri algoritmin versiot painottavat ja käyttävät tätä informaatiota eri tavoin. Työssä esitellään algoritmien versioita ja niiden pseudokoodeja, tarkastellaan yksityiskohtien rakennetta ja niiden kehitystä sekä käydään läpi eräitä tärkeimpiä teoreettisiä tuloksia, jotka koskevat algoritmin konvergenssiä ja stabiliteettiä. Lisäksi esitellään joitakin esimerkkejä algoritmien sovellutuksista ja tehdään simulaatioita eri testifunktioista.