Formale Aspekte dreier finnischsprachiger Untertitelungsversionen des Films Das Leben der Anderen und bei den Untertitelungen angewandte Übersetzungsstrategien

Työssä tutkitaan yhtäältä saksankielisen elokuvan Muiden elämä ( Das Leben der Anderen ) kolmen suomenkielisen tekstitysversion tekstityksen muotoseikkoja, kuten välimerkkien käyttöä, repliikki- ja rivijakoa, ja toisaalta tekstityksen sisältöseikkoja, joita tarkastellaan tekstityksessä käytettävien käännösstrategioiden avulla. Tutkielmassa tarkastellaan, ovatko tekstityksissä käytetyt muotoseikat konventioiden mukaisia ja minkälaisia käännösstrategioita tekstityksissä on käytetty sekä johtaako tietyn käännösstrategian käyttö merkityksen muutoksiin ja kaventumisiin tekstityksessä. Tutkielman aineistona on elokuva Muiden elämä ja sen kolme suomenkielistä tekstitystä: elokuvateattereissa esitetty versio, DVD-tekstitys ja televisiossa esitetty versio. Hypoteesina oli, että kaikkien versioiden muotoseikat ovat konventioiden mukaisia ja että versioilla on eroavuuksia ruututekstien määrässä ja repliikkijaossa. Lisäksi oletettiin, että tietyn käännösstrategian käytön ja merkityksen muutoksien välillä on yhteys, niin että merkityksen muutoksia esiintyy eniten silloin, kun kaikkea sanottua ei voida kääntää. Tutkielman teoriataustassa esitellään aluksi lyhyesti av-kääntämisen muita lajeja, kuten ns. dubbausta eli jälkiäänitystä, selostusta ja voice-overia, jonka jälkeen syvennytään tekstityksen teoriaan, tekstityksen muotoseikkoihin ja konventioihin sekä tekstityksen käännösstrategioihin. Tekstityksen sisältöseikkojen analyysin viitekehyksenä ovat Henrik Gottliebin (1994, 1997) kymmenen käännösstrategiaa: lisäys (engl. expansion), para-fraasi (paraphrase), suora käännös (transfer), imitaatio (imitation), transkriptio (transcription), siirtäminen (dislocation), tiivistäminen (condensation), lyhentäminen (decimation), poisjättäminen (deletion) ja resignaatio (resignation). Tutkielmassa analysoitiin kaikkien tekstitysversioiden muotoseikat. Tekstityksen sisältöseikkojen tutkimuksessa jokainen dialogin lause tai sivulause analysoitiin omana verbaalisena segmenttinään. Yhteensä analysoitiin 1311 verbaalista segmenttiä ja tutkittiin, mitä käännösstrategiaa missäkin tekstitysversiossa oli missäkin osakäännöksessä käytetty, sekä tarkasteltiin, muuttuuko repliikissä merkitys alkutekstiin verrattuna. Strategiat kuvataan ja niiden käyttöä valaistaan esimerkkien avulla. Tulokset ovat hypoteesia tukevia: Tutkielmassa havaittiin, että kaikkien tekstitysversioiden muotoseikat ovat suurimmalta osin konventioiden mukaisia. Eroja oli havaittavissa tavuviivan, pilkun ja kursiivin käytössä. Versiot eroavat myös ruututekstien määrässä: elokuvaversiossa on eniten ruututekstejä (1091), vaikka siinä on vähiten sanoja (3968); DVD-tekstityksessä on 876 ruututekstiä ja 4278 sanaa ja TV-tekstityksessä on 983 ruututekstiä ja 5293 sanaa. Eroavaisuudet selittyvät sillä, että elokuvatekstityksen ruututekstit ovat lyhyempiä ja nopeammin ilmestyviä kuin DVD- tai TV-tekstitysten. Tutkittu DVD-tekstitys on elokuvatekstityksen muokkaus, mistä johtuu sen vähäinen sana- ja ruututekstimäärä. Tutkielmassa havaittiin myös, että kaikissa versioissa yleisimmin käytetty käännösstrategia oli suora käännös, mutta TV-tekstityksessä sitä oli käytetty yli 50 %:ssa kaikista osakäännöksistä ja DVD- ja elokuvaversiossa yli 35 %:ssa, eli TV-tekstityksessä sitä oli käytetty huomattavasti enemmän kuin muissa versioissa. Lyhentämistä ja poisjättämistä oli DVD- ja elokuvatekstityksessä käytetty enemmän kuin TV-tekstityksessä. Nämäkin erot selit-tynevät elokuvatekstityksen pienemmällä tilalla ja tämän tekstityksen muokkaamisesta DVD-tekstitykseksi. Merkityksen muutoksia ja kaventumisia esiintyi eniten strategioiden poisjättäminen ja lyhentäminen yhteydessä, muiden strategioiden yhteydessä merkityksen muutoksia ja kaventumisia esiintyi vain marginaalisesti. Tulokset tukevat hypoteesia siitä, että merkitys muuttuu ja kaventuu eniten silloin, kun kaikkea sanottua ei voida kääntää.

Die mündliche Sprachkompetenz finnischer Deutschlernender aus Sicht der grammatikalischen Korrektheit : Eine Fehleranalyse im Rahmen des HY-TALK-Projekts

Tutkielman päätavoitteena on analysoida suomalaisten, saksaa opiskelevien lukiolaisten suullisen testin suorituksia kielen oikeellisuuden näkökulmasta virheanalyysin avulla. Aineistona on osa Helsingin yliopiston HY-TALK-hankkeen saksan kielen tutkimusaineistosta: videoinnit suullisen kielitaidon testeistä sekä asiantuntijaraadin arvioinnit suorituksista. Koska aineisto on suullinen, tutkielmassa tarkastellaan aluksi suullisen kielen piirteitä. Virheanalyysin pohjana ovat muun muassa Corderin, Nickelin, Kleppinin ja Jamesin esittämät teoriat. Tutkielmassa analysoidaan kolmentoista, selkeästi joko A1.3- tai A2.2-taitotasolle arvioidun opiskelijan suoritukset. Virheanalyysin tavoitteena on saada selville kielioppivirheiden määrät, kullekin taitotasolle tyypilliset kielioppivirheet sekä selvittää tasojen välisiä eroja. Virheanalyysissä ei huomioida leksikaalisia eikä ääntämisvirheitä, vaan keskitytään morfologisiin ja syntaktisiin virheisiin. Virheet jaotellaan eri virheluokkiin (nominaalilausekkeiden deklinaatio, pronomini, taipumattomat sanaluokat, kysymyssanat, kieltoilmaukset, verbit ja lauserakenne) ja ne tilastoidaan taulukoihin. Lisäksi pohditaan virheiden syitä sekä virheiden vaikutusta kielen ymmärrettävyyteen. Jälkimmäistä selvitetään saksaa äidinkielenään puhuvan, kolmihenkisen raadin avulla. Raadin sekä numeeriset että verbaaliset arvioinnit ovat myös osa tutkielman aineistoa. Toinen tutkielman päätavoite on opetussuunnitelman taitotasoasteikon validointi. Tarkoituksena on selvittää oikeellisuuden taitotasokuvausten toimivuutta arvioinnissa A1.3- ja A2.2-tasojen osalta. Tätä tavoitetta varten selvitetään myös kielitaidon arvioinnin taustalla olevia teorioita. HY-TALK-asiantuntijaraadin arviointeja verrataan virheanalyysin tuloksiin korrelaatiokertoimen ja regressiosuoran avulla. Virheanalyysin perusteella voidaan todeta, että molemmilla tasoilla olevat opiskelijat tekevät eniten virheitä nominaalilausekkeiden deklinaatiossa (A2.2-tasolla 60,0 prosenttia kaikista virheistä ja A1.3-tasolla 42,2 prosenttia). A1.3-tasolle arvioidut opiskelijat tekevät paljon virheitä myös verbeissä ja lauserakenteissa, kun taas A2.2-tason opiskelijat hallitsevat nämä rakenteet paremmin. A1.3-tasolle arvioidut opiskelijat tekevät enemmän virheitä (22,10 virhettä sataa sanaa kohden) kuin A2.2-tasolle arvioidut (9,80 virhettä sataa sanaa kohden). Virheiden syitä ovat muun muassa testitilanne, puhekumppanin vaikutus ja interferenssi. Kielen ymmärrettävyyteen vaikuttavat saksalaisen raadin mukaan kielioppivirheiden lisäksi muun muassa puheen sujuvuus ja leksikaaliset ongelmat. Vakavimpina virheinä pidetään virheitä lauserakenteessa, sillä ne haittaavat usein ymmärrettävyyttä. Deklinaatiovirheitä puolestaan ei yleensä pidetä vakavina virheinä. Taitotasokuvaukset toimivat A1.3- ja A2.2-tasojen osalta hyvin, sillä virheanalyysin virhemäärät ja HY-TALK-raadin arvioinnit korreloivat keskenään, kun otetaan huomioon molemmat tasot A1.3 ja A2.2. Kielioppivirheiden määrä siis vaikuttaa kielen oikeellisuuden arviointiin. Taitotasokuvauksia olisi kuitenkin joiltain osin syytä tarkentaa ja yhtenäistää esimerkiksi konkreettisten esimerkkien avulla (esim. mikä on peruskielioppivirhe?) ja kuvaamalla myös kielen ymmärrettävyyttä joka tasolla.

A Series of Cu-II-Azide Polymers of Cu-6 Building Units and the Role of Chelating Diamine in Controlling their Dimensionality: Synthesis, Structures, and Magnetic Behavior

Four new neutral copper-azido polymers Cu-6(N-3)(12)(aem)(2)](n)(1), Cu-6(N-3)(12)(dmeen)(2)(H2O)(2)](n) (2), Cu-6(N-3)(12)(N,N'-dmen)(2)](n) (3), and Cu-6(N-3)(12)(hmpz)(2)](n) (4) aem = 4-(2-aminoethyl)morpholine; dmeen = N,N-dimethyl-N'-ethylethylenediamine; N,N'-dmen = N,N'-dimethylethylenediamine and hmpz = homopiperazine] have been synthesized by using 0.33 mol equiv of the chelating diamine ligands with Cu(NO3)(2)center dot 3H(2)O/CuCl2 center dot 2H(2)O and an excess of NaN3. Single crystal X-ray structures show that the basic unit of these complexes, especially 1-3, contains very similar Cu-6(II) building blocks. But the overall structures of these complexes vary widely in dimensionality. While 1 is three-dimensional (3D) in nature, 2 and 3 have a two-dimensional (2D) arrangement (with different connectivity) and 4 has a one-dimensional (1D) structure. Cryomagnetic susceptibility measurements over a wide range of temperature exhibit dominant ferromagnetic behavior in all the four complexes. The experimental susceptibility data have been analyzed by some theoretical model equations.

Accelerating frequency-domain diffuse optical tomographic image reconstruction using graphics processing units

Diffuse optical tomographic image reconstruction uses advanced numerical models that are computationally costly to be implemented in the real time. The graphics processing units (GPUs) offer desktop massive parallelization that can accelerate these computations. An open-source GPU-accelerated linear algebra library package is used to compute the most intensive matrix-matrix calculations and matrix decompositions that are used in solving the system of linear equations. These open-source functions were integrated into the existing frequency-domain diffuse optical image reconstruction algorithms to evaluate the acceleration capability of the GPUs (NVIDIA Tesla C 1060) with increasing reconstruction problem sizes. These studies indicate that single precision computations are sufficient for diffuse optical tomographic image reconstruction. The acceleration per iteration can be up to 40, using GPUs compared to traditional CPUs in case of three-dimensional reconstruction, where the reconstruction problem is more underdetermined, making the GPUs more attractive in the clinical settings. The current limitation of these GPUs in the available onboard memory (4 GB) that restricts the reconstruction of a large set of optical parameters, more than 13, 377. (C) 2010 Society of Photo-Optical Instrumentation Engineers. DOI: 10.1117/1.3506216]

Immune responses to hemagglutinin-neuraminidase protein of peste des petits ruminants virus expressed in transgenic peanut plants in sheep

Peste des petits ruminants (PPR) is an acute, highly contagious disease of small ruminants caused by a morbillivirus, Peste des petits ruminants virus (PPRV). The disease is prevalent in equatorial Africa, the Middle East, and the Indian subcontinent. A live attenuated vaccine is in use in some of the countries and has been shown to provide protection for at least three years against PPR. However, the live attenuated vaccine is not robust in terms of thermotolerance. As a step towards development of a heat stable subunit vaccine, we have expressed a hemagglutinin-neuraminidase (HN) protein of PPRV in peanut plants (Arachis hypogea) in a biologically active form, possessing neuraminidase activity. Importantly. HN protein expressed in peanut plants retained its immunodominant epitopes in their natural conformation. The immunogenicity of the plant derived HN protein was analyzed in sheep upon oral immunization. Virus neutralizing antibody responses were elicited upon oral immunization of sheep in the absence of any mucosal adjuvant. In addition, anti-PPRV-HN specific cell-mediated immune responses were also detected in mucosally immunized sheep. (C) 2010 Elsevier B.V. All rights reserved.

Surfactant lipids containing aromatic units produce vesicular membranes with high thermal stability

Six new vesicle-forming, cationic surfactant lipids are synthesized. Four of them contain 'flat' aromatic units at different locations of hydrophobic segments. In order to estimate the influence of aromatic units in the lipid monomer two other surfactant lipids of related structure with n-butyloxy units in the places of aromatic groups were also prepared. Transmission electron microscopy confirmed the vesicular membrane formation from these newly synthesized lipids. DSC or temperature-dependent keto-enol tautomerism of benzoylacetanilide-doped vesicles reveal a remarkable increase in the thermal stability of the membranes formed from aromatic surfactant lipids in contradistinction to their counterparts that contain n-butyloxy units. The enhanced thermal stability originates presumably as a consequence of inter-monomer stacking.

Synthesis and characterization of photo-crosslinkable main-chain liquid-crystalline polymers containing bis(benzylidene)cycloalkanone units

A series of new photo-crosslinkable main-chain liquid-crystalline polymers containing bis(benzylidene)cycloalkanone units have been studied. These units in the polymers function as mesogens as well as photoactive centres. Polyesters with three different bis(4-hydroxybenzylidene)cycloalkanones corresponding to three cycloalkanones, namely cyclopentanone, cyclohexanone and cycloheptanone, have been prepared. Three dicarboxylic acids with ether linkages, which were derived from oligoethylene oxides, namely triethylene glycol, tetraethylene glycol and pentaethylene glycol, have been used as spacers in these polymers. Polymerization was carried out by both solution and interfacial polycondensation; the latter method gave high-molecular-weight polymers. Structural characterizations were done by ultra-violet, infra-red and H-1 nuclear magnetic resonance spectroscopy. Liquid-crystalline properties were studied by differential scanning calorimetry and polarized-light optical microscopy. These polymers show a nematic mesophase. Liquid-crystalline transition temperatures were correlated with polymer structure. The decrease in transition temperature with increase in cycloalkanone ring size was explained in terms of the change in geometrical anisotropy of bis(benzylidene)cycloalkanone units. MNDO (modified neglect of differential overlap) calculations were performed on the model compounds, bis(4-acetyloxybenzylidene)cycloalkanone to elucidate the geometrical variation of the mesogenic units with cycloalkanone ring size. Studies of photolysis reveal the two kinds of photoreactions that proceed in these polymer systems, namely photoisomerization and photo-crosslinking. The former reaction disrupts the parallel stacking of the chromophores and is reflected as an increase in the ultra-violet spectral intensity. The favourability of these two reactions depends on the mobility of the polymer chains. When the photolysis was done below T-g, photo-crosslinking dominates over photoisomerization. Above T-g, photoisomerization is followed by photo-crosslinking. The photosensitivity of the polymers decreases with increase in size of the cycloalkanone ring.

Graphics Processing Units for the Real-time Linear Elastostatic Simulation of Liver

Biomedical engineering solutions like surgical simulators need High Performance Computing (HPC) to achieve real-time performance. Graphics Processing Units (GPUs) offer HPC capabilities at low cost and low power consumption. In this work, it is demonstrated that a liver which is discretized by about 2500 finite element nodes, can be graphically simulated in realtime, by making use of a GPU. Present work takes into consideration the time needed for the data transfer from CPU to GPU and back from GPU to CPU. Although behaviour of liver is very complicated, present computer simulation assumes linear elastostatics. One needs to use the commercial software ANSYS to obtain the global stiffness matrix of the liver. Results show that GPUs are useful for the real-time graphical simulation of liver, which in turn is needed in simulators that are used for training surgeons in laparoscopic surgery. Although the computer simulation should involve rendering also, neither rendering, nor the time needed for rendering and displaying the liver on a screen, is considered in the present work. The present work is just a demonstration of a concept; the concept is not really implemented and validated. Future work is to develop software which can accomplish real-time and very realistic graphical simulation of liver, with rendered image of liver on the screen changing in real-time according to the position of the surgical tool tip approximated as the mouse cursor in 3D.

Synthesis, crystal structure and magnetic properties of a polymeric copper(II) Schiff-base complex having binuclear units covalently linked by isonicotinate ligands

The polynuclear copper(II) complex [{Cu2L(O2CC5H4N)}. C2H5OH](x) (1), where H3L is a 1∶2 Schiff base derived from 1,3-diaminopropan-2-ol and salicylaldehyde, has been prepared and structurally characterized. The structure consists of a one-dimensional zigzag chain in which the binuclear [Cu2L](+) units are covalently linked by isonicotinate ligands to give a syndiotactic arrangement of the copper ions protruding outside the chain. In the basic unit, the copper(II) centres are bridged by an alkoxo and a carboxylato ligand, giving a Cu ... Cu distance of 3.492(3) Angstrom and a Cu-O-Cu angle of 130.9(2)degrees. While one copper centre has a square-planar geometry, the other copper is square-pyramidal with the pyridine nitrogen being the axial ligand. The visible electronic spectrum of 1 shows a broad d-d band at 615 nm. The complex shows a rhombic X-band EPR spectral pattern in the polycrystalline phase at 77 K. Magnetic susceptibility measurements in the temperature range 22 to 295 K demonstrate the antiferromagnetic behaviour of 1. A theoretical fit to the magnetic data is based on a model assuming 1 as an equimolar mixture of copper atoms belonging to an antiferromagnetically coupled one-dimensional Heisenberg chain with the other copper atoms outside the chain behaving like paramagnetic centres.