Osakeyhtiön hallituksen jäsenen vastuu oikeustapausten valossa

Tutkielman kohteena on osakeyhtiön hallituksen jäsenen vastuu osakeyhtiön yhtiöoikeudellisena toimielimenä ja vastuun toteutuminen käytännössä korkeimman oikeuden ratkaisujen valossa. Tutkielman tarkoituksena on hallituksen koostumuksen, tehtävien ja toiminnan kautta selvittää, miten hallituksen eri jäsenten vastuu muodostuu. Tutkielmassa pyritään selventämään osakeyhtiön hallituksen toiminnan keskeisiä vastuualueita tutkielman aineiston perusteella. Tutkielman metodina on oikeustapausten analyysi ja sitä kautta lain oikean tulkinnan hakeminen. Tässä suhteessa tutkielma on oikeusdogmaattinen tulkintatutkimus. Tutkielma osoitti, että osakeyhtiön hallituksen jäsenyyteen liittyy paitsi vastuu tehtävien hoitamisesta, myös huomattava vahingonkorvausvastuu . Vastuu voi käytännössä kohdistua paitsi yhtiöön myös osakkeenomistajaan ja erityisesti yhtiön velkojaan. Tutkielma osoitti myös, että osakeyhtiön hallituksen jäseneksi aikovan on oltava selvillä tehtävään liittyvästä oikeudellisesta vastuusta. Tehtävää ei pidä ottaa vastaan, ellei omaa tehtävän huolellisen hoitamisen vaatimaa riittävää asiantuntemusta ja ammattitaitoa.

Testi volgari della seconda metà del sec. XIV attorno ai Visconti

Oggetto della tesi è la poesia volgare prodotta nell'orbita della corte viscontea nel corso del Trecento e del primo Quattrocento. La presente ricerca si propone di illustrare il contesto culturale lombardo e correggere alcuni giudizi di colore avanzati dagli studi positivistici di fine Ottocento e inizio Novecento, attraverso un'indagine rigorosa sui testi scritti attorno ai Visconti, dei quali si propone un'edizione filologicamente sorvegliata, accompagnata da uno studio sulla tradizione manoscritta, da cappelli introduttivi, apparati critici e note di commento. Una prima sezione ospita il corpus di rime dell'aretino Braccio Bracci: tre canzoni {Silenzio posto aveva al dire in rima-, O aspettato dalla giusta verga e lo scambio epistolare fittizio Soldan di Bambilonia et ceterà-Illustri e serenissimo, alto e vero) e quindici sonetti (O tesorier, che 7 bel tesor d'Omero-, Antonio mio, tua fama era inmortale; Deh, non guastare il popol cristiano; O santo Pietro, per Dio, non restare; El tempio tuo, che tu edificasti-, Veggio l'antica, dritta e ferma Scala-, Messer Luigi, vostra nobil fama-, Volse Traian, quando la vedovella-, Firenze, or ti rallegra, or ti conforta-, O infamato da ' lucenti raggi-, Sette sorelle sono a mme venute-, Sempre son stato con gran signoria; Se Ile cose terrene al possesore; Sia con voi pace, signor' fiorentini). La seconda sezione accoglie dodici sonetti attribuiti al fiorentino Marchionne di Matteo Arrighi {Deh, quant 'egli è in villa un bello stare; Omé, e ' mi par che Ila mia rota torca; Acciò che veggi chiaro il mio sonetto; Tu non potrai più bere alle stagioni; O Iscatizza di vii condizione; Se mille volte il dì tu m'uccidessi; Io n'ò 'n dispetto il Sole e Ila Luna; Tanto mi piace l'angelico sono; Lasso, tapino a mme, quando riguardo; Era venuta nella mente mia; Io ti ricordo, caro amico fino; Solo soletto ma non di pensieri). Nella terza sezione si propongono due canzoni viscontee del magister Giovanni da Modena, La mia gravosa e disformata vita e Ne l'ora che la caligin nocturna . La quarta e ultima sezione è dedicata ad alcune poesie anonime viscontee: sei sonetti (Egli è gran tempo, dolce Signor mio; Quela dolce saeta che nel core; Stan le cita lombarde co le chiave; Cesere in arme fu feroce e franco; l'pensava stancar la destra mano; Poniam silenzio a tutti i gran Signori), due ballate (Chi troppo al fuoco si lassa apressare e Io udii già cantare), due Lamenti di Bernabò Visconti in ottava rima (Novo lamento con doglioxo pianto e l'prego Idio eh 'è Signore e Padre, quest'ultimo pronunciato da un tal Matteo da Milano) e una canzone in morte del duca Gian Galeazzo {Fortuna c 'ogni ben mundan remuti).

Caveolin-1 down-regulates inducible nitric oxide synthase via the proteasome pathway in human colon carcinoma cells.

To investigate whether caveolin-1 (cav-1) may modulate inducible nitric oxide synthase (iNOS) function in intact cells, the human intestinal carcinoma cell lines HT29 and DLD1 that have low endogenous cav-1 levels were transfected with cav-1 cDNA. In nontransfected cells, iNOS mRNA and protein levels were increased by the addition of a mix of cytokines. Ectopic expression of cav-1 in both cell lines correlated with significantly decreased iNOS activity and protein levels. This effect was linked to a posttranscriptional mechanism involving enhanced iNOS protein degradation by the proteasome pathway, because (i) induction of iNOS mRNA by cytokines was not affected and (ii) iNOS protein levels increased in the presence of the proteasome inhibitors N-acetyl-Leu-Leu-Norleucinal and lactacystin. In addition, a small amount of iNOS was found to cofractionate with cav-1 in Triton X-100-insoluble membrane fractions where also iNOS degradation was apparent. As has been described for endothelial and neuronal NOS isoenzymes, direct binding between cav-1 and human iNOS was detected in vitro. Taken together, these results suggest that cav-1 promotes iNOS presence in detergent-insoluble membrane fractions and degradation there via the proteasome pathway.

Caveolin-1-mediated post-transcriptional regulation of inducible nitric oxide synthase in human colon carcinoma cells.

Reactive oxygen species are now widely recognized as important players contributing both to cell homeostasis and the development of disease. In this respect nitric oxide (NO) is no exception. The discussion here will center on regulation of the inducible form of nitric oxide synthase (iNOS) for two reasons. First, only iNOS produces micromolar NO concentrations, amounts that are high by comparison with the picomolar to nanomolar concentrations resulting from Ca2(+)-controlled NO production by endothelial eNOS or neuronal nNOS. Second, iNOS is not constitutively expressed in cells and regulation of this isoenzyme, in contrast to endothelial eNOS or neuronal nNOS, is widely considered to occur at the transcriptional level only. In particular, we were interested in the possibility that caveolin-1, a protein that functions as a tumor suppressor in colon carcinoma cells (Bender et al., 2002; this issue), might regulate iNOS activity. Our results provide evidence for the existence of a post-transcriptional mechanism controlling iNOS protein levels that involves caveolin-1-dependent sequestration of iNOS within a detergent-insoluble compartment. Interestingly, despite the high degree of conservation of the caveolin-1 scaffolding domain binding motif within all NOS enzymes, the interaction detected between caveolin-1 and iNOS in vitro is crucially dependent on presence of a caveolin-1 sequence element immediately adjacent to the scaffolding domain. A model is presented summarizing the salient aspects of these results. These observations are important in the context of tumor biology, since down-regulation of caveolin-1 is predicted to promote uncontrolled iNOS activity, genotoxic damage and thereby facilitate tumor development in humans.

Lorsque les électrosensibles racontent : des douleurs chroniques aux pratiques d'auto-éviction

Résumé : Cet article propose une analyse du vécu de personnes électrosensibles et de la façon dont ils ont répondu aux douleurs chroniques. L'approche proposée vise à relater les stratégies de réponse à ces formes de morbidité en valorisant les récits des protagonistes ; plus particulièrement, l'accent est mis sur les dimensions cognitives, sensorielles, émotionnelles, relationnelles et existentielles engendrées par une symptomatologie qui ne correspond à aucune explication scientifique causale. Leurs récits mettent ainsi en perspective des trajectoires de vie avec les conditions sociales, médicales et somatiques dans lesquelles est menée leur quête de santé. Mettre l'accent sur les expériences quotidiennes qui fondent la représentation que les électrosensibles ont de leurs troubles permet de comprendre les raisons et les modalités des formes d'auto-éviction qu'ils pratiquent. La réalisation des modalités de l'auto-éviction sont alors interprétées comme l'aboutissement d'une trajectoire de vie, produit de choix intuitifs - et non stratégiques - basés sur des sensibilités singulières. Il en résulte un regard anthropologique invitant à interpréter l'expérience des douleurs chroniques au prisme des rapports sensibles que les individus entretiennent avec leur corps, les autres et l'environnement. Abstract: This paper analyses the lived experience of electrosensitive people and the way they reply to chronic pain. The approach aims to relate the way they reply to this kind of morbidity by highlighting their narratives; especially by emphasising the cognitive, the sensorial, the emotional, the relational and the existential dimensions produced by a symptomatology that is not scientifically explained. Their narratives put into perspective their life trajectories with the social, medical and somatic conditions that lead their health quest. Focusing on the ordinary, that shapes the representations the electrosensitive people have of their troubles, would allow us to understand the reasons and modalities of auto-eviction practices. Auto-eviction achievement is interpreted as a life trajectory fulfilment produced by intuitive choices - nonstrategic - based on singular sensitivities. As a result, it invites an anthropological interpretation of chronic pain experiences built on the sensitive relationships that individuals have with their body, the others and the environment.

Colonografia por tomografia computadorizada na visão do médico encaminhador: qual o seu valor segundo a visão de especialistas?

Objetivo: Mapear a visão dos cirurgiões sobre o papel da colonografia por tomografia computadorizada (CTC). Materiais e Métodos: Envio de questionário eletrônico aos membros do Colégio Brasileiro de Cirurgiões. O questionário constou de 16 questões de múltipla escolha que abordaram dados demográficos e conhecimentos gerais sobre a CTC. Resultados: Foram obtidas 144 respostas; 90,3% dos especialistas eram homens, 60% com menos de 30 anos de formado, 77,1% eram gastrocirurgiões, 22,9% eram cirurgiões gerais, 53,5% encontravam-se na vida acadêmica e 59,7% exerciam sua atividade profissional em cidades com mais de 500.000 habitantes. Em relação ao conhecimento da CTC, 84,7% conheciam o método, 70,8% sabiam como é realizado, 56,9% relataram conhecer o preparo intestinal utilizado, 31,3% utilizavam o método e 53,5% conheciam algum serviço de CTC na cidade em que atuam. Cerca de metade dos profissionais não conhecia a precisa indicação do método. Profissionais que atuam em cidades com mais de 500.000 habitantes conhecem e utilizam mais o método (p < 0,005). Houve uma tendência de os profissionais com carreira acadêmica utilizarem mais o método. Conclusão: A CTC, embora ainda pouco utilizada em nosso meio, é bastante conhecida, principalmente em grandes centros urbanos e no ambiente acadêmico.

A atual situação da braquiterapia de alta taxa de dose em colo do útero realizada no Brasil

Objetivo: Avaliar a situação atual da braquiterapia de alta taxa dose (BATD) realizada no Brasil para neoplasias do colo uterino, no que diz respeito aos aparelhos, métodos de planejamento, prescrições, fracionamentos e avaliações de dose nos órgãos de risco. Materiais e Métodos: Foi elaborado um questionário contendo questões de múltipla escolha, o qual, entre os meses de março de 2012 e maio de 2013, foi enviado a 89 instituições hospitalares de todo o Brasil que possuem equipamento de BATD. Resultados: Sessenta e um serviços responderam o questionário. Todas as regiões do País experimentaram aumento acentuado no número de serviços que oferecem BATD entre os anos de 2001 e 2013. Quanto aos planejamentos, apesar de 91% dos centros afirmarem que possuem softwares capazes de suportar planejamento tridimensional, o aparelho de raios X convencional foi apontado por 92% dos entrevistados como ferramenta de aquisição de imagens na rotina. Aproximadamente 35% dos entrevistados afirmaram que as sessões de braquiterapia são realizadas após a teleterapia. O esquema de quatro inserções de 7 Gy foi apontado como o mais praticado. Conclusão: Neste estudo percebeu-se que há dificuldade dos profissionais ao acesso às ferramentas de aquisição de imagens adjuvantes aos planejamentos tridimensionais, como tomografia computadorizada e ressonância magnética.

Exploring the link between flexible working and organizational performance

The expansion of flexible work experienced since the 1980s in developed economies is consistent with a more generic trend towards organizational flexibility, which many authors see as essential in order to compete in the dynamic global environment (Volberda, 1998). From this point of view, the changing demands of the environment have forced organizations to seek the ability to adapt rapidly and effectively as a means to be successful or even to survive. In the quest for flexibility, every area of the organization has been scrutinized in order to render it as ¿agile¿ as possible. In the human resources arena, this analysis has led to the definition of diverse ¿flexible working practices¿ (FWP) that describe a wide range of employment practices, which differ from the traditional full-time job with a fixed salary and a permanent contract. These practices have been described using other terms, such as ¿alternative¿ (Polivka, 1996; Powell & Mainiero, 1999), ¿non-standard¿ (Kalleberg, 2000), or ¿atypical¿ (De Grip, Hoevenberg, &m Willems, 1997), which coincide in denoting their divergence from the most traditional forms of employment. This article will show that quite different practices have been embraced by the common term ¿flexible working practices.¿ Subsequently, the results of empirical research regarding the implications for organizational performance of a number of flexible practices will be commented on.

Cómo aplicar árboles de decisión en SPSS

Un árbol de decisión es una forma gráfica y analítica de representar todos los eventos (sucesos) que pueden surgir a partir de una decisión asumida en cierto momento. Nos ayudan a tomar la decisión más"acertada", desde un punto de vista probabilístico, ante un abanico de posibles decisiones. Estos árboles permiten examinar los resultados y determinar visualmente cómo fluye el modelo. Los resultados visuales ayudan a buscar subgrupos específicos y relaciones que tal vez no encontraríamos con estadísticos más tradicionales. Los árboles de decisión son una técnica estadística para la segmentación, la estratificación, la predicción, la reducción de datos y el filtrado de variables, la identificación de interacciones, la fusión de categorías y la discretización de variables continuas. La función árboles de decisión (Tree) en SPSS crea árboles de clasificación y de decisión para identificar grupos, descubrir las relaciones entre grupos y predecir eventos futuros. Existen diferentes tipos de árbol: CHAID, CHAID exhaustivo, CRT y QUEST, según el que mejor se ajuste a nuestros datos.

Tuulivoimakäytön simulointityökalun käyttöliittymän kehittäminen

Tämä diplomityö käsittelee tuulivoimakäytön simulointia. Tuuligeneraattoreiden yleisimpiä konsepteja tarkastellaan sekä konseptien markkinaosuudet esitetään. Työssä käsitellään tuulivoimakäytön simulointiohjelmistoja, ja esitellään Matlab/Simulink-ohjelmistolla kehitetyn simulointityökalun käyttöliittymä. Käyttöliittymää analysoidaan syvällisemmin kuvaamalla sen kehitykseen liittyneitä vaiheita ja toiminnallisuuden kannalta tehtyjä ratkaisuja. Kehitetystä simulointityökalusta esitetään käyttötapausanalyysi.

The role of aromaticity in determining the molecular structure and reactivity of (endohedral metallo)fullerenes

The encapsulation of metal clusters in endohedral metallofullerenes (EMFs) takes place in cages that in most cases are far from being the most stable isomer in the corresponding hollow fullerenes. There exist several possible explanations for the choice of the hosting cages in EMFs, although the final reasons are actually not totally well understood. Moreover, the reactivity and regioselectivity of (endohedral metallo)fullerenes have in the past decade been shown to be generally dependent on a number of factors, such as the size of the fullerene cage, the type of cluster that is being encapsulated, and the number of electrons that are transferred formally from the cluster to the fullerene cage. Different rationalizations of the observed trends had been proposed, based on bond lengths, pyramidalization angles, shape and energies of (un)occupied orbitals, deformation energies of the cages, or separation distances between the pentagon rings. Recently, in our group we proposed that the quest for the maximum aromaticity (maximum aromaticity criterion) determines the most suitable hosting carbon cage for a given metallic cluster (i.e. EMF stabilization), including those cases where the IPR rule is not fulfilled. Moreover, we suggested that local aromaticity plays a determining role in the reactivity of EMFs, which can be used as a criterion for understanding and predicting the regioselectivity of different reactions such as Diels-Alder cycloadditions or Bingel-Hirsch reactions. This review highlights different aspects of the aromaticity of fullerenes and EMFs, starting from how this can be measured and ending by how it can be used to rationalize and predict their molecular structure and reactivity

A química orgânica na consolidação dos conceitos de átomo e molécula

The present work discusses the appearance of the concepts of valence and molecular structure, and describes the appropriation and evolution of the concept of molecule in the period following the publication of Avogadro's Hypothesis. The point of reference is the development of what became known as Organic Chemistry, which encompassed Pharmacy, Physiological Chemistry, Animal and Plant Chemistry, Chemistry of Dyestuffs, Agricultural Chemistry, and the fledgling Organic Synthesis industry in the early 19th century. The theories formulated in these areas and the quest for accurate atomic weights led to those concepts of valence and molecular structure and to a precise differentiation between atom and molecule.

Homogeneous Assays for Simplified Screening of HLA-conferred Genetic Disease Risk

The increasing incidence of type 1 diabetes has led researchers on a quest to find the reason behind this phenomenon. The rate of increase is too great to be caused simply by changes in the genetic component, and many environmental factors are under investigation for their possible contribution. These studies require, however, the participation of those individuals most likely to develop the disease, and the approach chosen by many is to screen vast populations to find persons with increased genetic risk factors. The participating individuals are then followed for signs of disease development, and their exposure to suspected environmental factors is studied. The main purpose of this study was to find a suitable tool for easy and inexpensive screening of certain genetic risk markers for type 1 diabetes. The method should be applicable to using whole blood dried on sample collection cards as sample material, since the shipping and storage of samples in this format is preferred. However, the screening of vast sample libraries of extracted genomic DNA should also be possible, if such a need should arise, for example, when studying the effect of newly discovered genetic risk markers. The method developed in this study is based on homogeneous assay chemistry and an asymmetrical polymerase chain reaction (PCR). The generated singlestranded PCR product is probed by lanthanide-labelled, LNA (locked nucleic acid)-spiked, short oligonucleotides with exact complementary sequences. In the case of a perfect match, the probe is hybridised to the product. However, if even a single nucleotide difference occurs, the probe is bound instead of the PCR product to a complementary quencher-oligonucleotide labelled with a dabcyl-moiety, causing the signal of the lanthanide label to be quenched. The method was applied to the screening of the well-known type 1 diabetes risk alleles of the HLA-DQB1 gene. The method was shown to be suitable as an initial screening step including thousands of samples in the scheme used in the TEDDY (The Environmental Determinants of Diabetes in the Young) study to identify those individuals at increased genetic risk. The method was further developed into dry-reagent form to allow an even simpler approach to screening. The reagents needed in the assay were in dry format in the reaction vessel, and performing the assay required only the addition of the sample and, if necessary, water to rehydrate the reagents. This allows the assay to be successfully executed even by a person with minimal laboratory experience.

Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti

DUNS SCOTUS, ESCOTISTAS E O DEBATE EM TORNO À EXTENSÃO PREDICATIVA IN QUID DA NOÇÃO DE ENTE NO SÉCULO XIV

O objetivo de meu texto consiste em reconstruir um aspecto da recepção da compreensão de Duns Scotus sobre a noção de ente em dois autores pertencentes à geração que imediatamente o sucedeu: no franciscano Guilherme de Alnwick e em seu confrade Francisco de Meyronnes. O problema que surge nessa primeira recepção de Scotus pode ser assim resumido: uma vez que tenhamos aceitado que a noção de ente é simultaneamente unívoca, primeira, a mais geral e a mais simples das noções, como podemos evitar a ameaça de se ter de conceder que a ciência de tal noção – que a metafísica, noutras palavras – não seja capaz de se distinguir claramente de uma investigação que não lida necessariamente com realidades extramentais? Ou, pondo a questão em outros termos: não nos vemos depois de Scotus condenados a ter de escolher entre uma noção de ente como uma noção real ou como uma noção perfeitamente geral? Veremos que, tratando da mesma questão, Alnwick e Meyronnes seguem diferentes caminhos, cada um deles com seus custos e méritos.