Evolution of sleep and sleep EEG after hemispheric stroke

The evolution of subjective sleep and sleep electroencephalogram (EEG) after hemispheric stroke have been rarely studied and the relationship of sleep variables to stroke outcome is essentially unknown. We studied 27 patients with first hemispheric ischaemic stroke and no sleep apnoea in the acute (1-8 days), subacute (9-35 days), and chronic phase (5-24 months) after stroke. Clinical assessment included estimated sleep time per 24 h (EST) and Epworth sleepiness score (ESS) before stroke, as well as EST, ESS and clinical outcome after stroke. Sleep EEG data from stroke patients were compared with data from 11 hospitalized controls and published norms. Changes in EST (>2 h, 38% of patients) and ESS (>3 points, 26%) were frequent but correlated poorly with sleep EEG changes. In the chronic phase no significant differences in sleep EEG between controls and patients were found. High sleep efficiency and low wakefulness after sleep onset in the acute phase were associated with a good long-term outcome. These two sleep EEG variables improved significantly from the acute to the subacute and chronic phase. In conclusion, hemispheric strokes can cause insomnia, hypersomnia or changes in sleep needs but only rarely persisting sleep EEG abnormalities. High sleep EEG continuity in the acute phase of stroke heralds a good clinical outcome.

Visual and spectral analysis of sleep EEG in acute hemispheric stroke

BACKGROUND: Reports on the effects of focal hemispheric damage on sleep EEG are rare and contradictory. PATIENTS AND METHODS: Twenty patients (mean age +/- SD 53 +/- 14 years) with a first acute hemispheric stroke and no sleep apnea were studied. Stroke severity [National Institute of Health Stroke Scale (NIHSS)], volume (diffusion-weighted brain MRI), and short-term outcome (Rankin score) were assessed. Within the first 8 days after stroke onset, 1-3 sleep EEG recordings per patient were performed. Sleep scoring and spectral analysis were based on the central derivation of the healthy hemisphere. Data were compared with those of 10 age-matched and gender-matched hospitalized controls with no brain damage and no sleep apnea. RESULTS: Stroke patients had higher amounts of wakefulness after sleep onset (112 +/- 53 min vs. 60 +/- 38 min, p < 0.05) and a lower sleep efficiency (76 +/- 10% vs. 86 +/- 8%, p < 0.05) than controls. Time spent in slow-wave sleep (SWS) and rapid eye movement (REM) sleep and total sleep time were lower in stroke patients, but differences were not significant. A positive correlation was found between the amount of SWS and stroke volume (r = 0.79). The slow-wave activity (SWA) ratio NREM sleep/wakefulness was lower in patients than in controls (p < 0.05), and correlated with NIHSS (r = -0.47). CONCLUSION: Acute hemispheric stroke is accompanied by alterations of sleep EEG over the healthy hemisphere that correlate with stroke volume and outcome. The increased SWA during wakefulness and SWS over the healthy hemisphere contralaterally to large strokes may reflect neuronal hypometabolism induced transhemispherically (diaschisis).

Changes in blood flow velocity in the middle and anterior cerebral arteries evoked by walking

PURPOSE: Transcranial Doppler sonography (TCD) is an established method for assessing changes in blood flow velocity (BFV) coupled to brain activity. Our objective was to investigate whether walking induces measurable changes in BFV in healthy subjects. METHODS: Changes in BFV in both middle cerebral arteries (MCAs) of 40 healthy adult subjects during walking on a treadmill were measured using bilateral TCD. In 8 of the 40 subjects, 1 anterior cerebral artery (ACA) was monitored simultaneously with the contralateral MCA. The percentage increase in BFV (BFVI%) compared with the baseline velocity (V(0)), the percentage decrease in BFV (BFVD%) compared with the V(0), and the normalized ACA-MCA ratio were analyzed. RESULTS: The overall mean (+/- standard deviation [SD]) V(0) was 59.9 +/- 11.6 cm/second in the left MCA and 60.1 +/- 12.9 cm/second in the right MCA. Women had higher V(0) values than men had. Walking evoked an initial mean overall BFVI% in both left (8.4 +/- 5.1%) and right MCAs (9.1 +/- 5.1%), followed by a decrease to below baseline values in 38 of 40 subjects. A statistically significant increase of the normalized ACA-MCA ratio was measured, indicating that changes in BFV in the ACA territory were coupled to brain activation during walking. CONCLUSIONS: The use of functional TCD showed different changes in BFV in the ACAs and MCAs during walking. This method may be an interesting tool for monitoring progress in patients with motor deficits of the legs, such as paresis.

Monitoring cerebral oxygenation during balloon occlusion with multichannel NIRS

We report on oxygenation changes noninvasively recorded by multichannel continuous-wave near infrared spectroscopy (CW-NIRS) during endovascular neuroradiologic interventions requiring temporary balloon occlusion of arteries supplying the cerebral circulation. Digital subtraction angiography (DSA) provides reference data on the site, timing, and effectiveness of the flow stagnation as well as on the amount and direction of collateral circulation. This setting allows us to relate CW-NIRS findings to brain specific perfusion changes. We focused our analysis on the transition from normal perfusion to vessel occlusion, i.e., before hypoxia becomes clinically apparent. The localization of the maximal response correlated either with the core (occlusion of the middle cerebral artery) or with the watershed areas (occlusion of the internal carotid artery) of the respective vascular territories. In one patient with clinically and angiographically confirmed insufficient collateral flow during carotid artery occlusion, the total hemoglobin concentration became significantly asymmetric, with decreased values in the ipsilateral watershed area and contralaterally increased values. Multichannel CW-NIRS monitoring might serve as an objective and early predictive marker of critical perfusion changes during interventions-to prevent hypoxic damage of the brain. It also might provide valuable human reference data on oxygenation changes as they typically occur during acute stroke.

Insular and caudate lesions release abnormal yawning in stroke patients.

Abnormal yawning is an underappreciated phenomenon in patients with ischemic stroke. We aimed at identifying frequently affected core regions in the supratentorial brain of stroke patients with abnormal yawning and contributing to the anatomical network concept of yawning control. Ten patients with acute anterior circulation stroke and ≥3 yawns/15 min without obvious cause were analyzed. The NIH stroke scale (NIHSS), Glasgow Coma Scale (GCS), symptom onset, period with abnormal yawning, blood oxygen saturation, glucose, body temperature, blood pressure, heart rate, and modified Rankin scale (mRS) were assessed for all patients. MRI lesion maps were segmented on diffusion-weighted images, spatially normalized, and the extent of overlap between the different stroke patterns was determined. Correlations between the period with abnormal yawning and the apparent diffusion coefficient (ADC) in the overlapping regions, total stroke volume, NIHSS and mRS were performed. Periods in which patients presented with episodes of abnormal yawning lasted on average for 58 h. Average GCS, NIHSS, and mRS scores were 12.6, 11.6, and 3.5, respectively. Clinical parameters were within normal limits. Ischemic brain lesions overlapped in nine out of ten patients: in seven patients in the insula and in seven in the caudate nucleus. The decrease of the ADC within the lesions correlated with the period with abnormal yawing (r = -0.76, Bonferroni-corrected p = 0.02). The stroke lesion intensity of the common overlapping regions in the insula and the caudate nucleus correlates with the period with abnormal yawning. The insula might be the long sought-after brain region for serotonin-mediated yawning.

Virtual car accidents of epilepsy patients, interictal epileptic activity, and medication.

OBJECTIVE To investigate effects of interictal epileptic activity (IEA) and antiepileptic drugs (AEDs) on reactivity and aspects of the fitness to drive for epilepsy patients. METHODS Forty-six adult patients with demonstration of focal or generalized bursts of IEA in electroencephalography (EEG) readings within 1 year prior to inclusion irrespective of medication performed a car driving computer test or a single light flash test (39 patients performed both). Reaction times (RTs), virtual crashes, or lapses (RT ≥ 1 s in the car or flash test) were measured in an IEA burst-triggered fashion during IEA and compared with RT-measurements during unremarkable EEG findings in the same session. RESULTS IEA prolonged RTs both in the flash and car test (p < 0.001) in individual patients up to 200 ms. Generalized IEA with spike/waves (s/w) had the largest effect on RT prolongation (p < 0.001, both tests), whereas mean RT during normal EEG, age, gender, and number of AEDs had no effect. The car test was better than the flash test in detecting RT prolongations (p = 0.030). IEA increased crashes/lapses >26% in sessions with generalized IEA with s/w. The frequency of IEA-associated RT >1 s exceeded predictions (p < 0.001) based on simple RT shift, suggesting functional impairment beyond progressive RT prolongation by IEA. The number of AEDs correlated with prolonged RTs during normal EEG (p < 0.021) but not with IEA-associated RT prolongation or crashes/lapses. SIGNIFICANCE IEA prolonged RTs to varying extents, dependent on IEA type. IEA-associated RTs >1 s were more frequent than predicted, suggesting beginning cerebral decompensation of visual stimulus processing. AEDs somewhat reduced psychomotor speed, but it was mainly the IEA that contributed to an excess of virtual accidents.

Sharpening the edge of market driven intangibles and innovations

A review of the extant literature concludes that market-driven intangibles and innovations are increasingly considered to be the most critical firm-specific resources, but also finds a lack of elaboration of which types of these resources are most important. In this paper, we incorporate these observations into a conceptual model and link it to highly developed institutional settings for the model evaluation. From the point of view of firm revenue management, we can anticipate that performance advantages created through deployment of intellectual and relational capital in marketing and innovation are more likely to be superior. In essence, they constitute the integration of organisational intangibles both in cognitive and behavioural level to create an idiosyncratic combination for each firm. Our research findings show feasible paths for sharpening the edge of market-driven intangibles and innovations. We discuss the key results for research and practice.

Institutional shifts in inter-municipal service delivery:an analysis of developments in eight Western European countries

Comparative research on inter-municipal cooperation in eight European countries shows that there is a great variety of institutional arrangements for cooperation across the different countries. Also, these arrangements tend to change over time in terms of the scope of cooperation among partners, their composition and the degree of organizational integration. This article describes and analyzes the variety of and shifts in institutional arrangements for a specific class of inter-municipal cooperation arrangements: those that are set up to provide for the joint delivery of public services. It is argued that specific arrangements are typically the outcomes of interaction between national institutional contexts,?environmental factors and local preferences.

Adaptación del sector turístico al cambio climático en España. La importancia de las acciones a escala local y en empresas turísticas

El 5º Informe del IPCC (Panel Intergubernamental de Cambio Climático, 2014) señala que el turismo será una de las actividades económicas que mayores efectos negativos experimentará en las próximas décadas debido al calentamiento térmico del planeta. En España, el turismo es una fuente principal de ingresos y de creación de puestos de trabajo en su economía. De ahí que sea necesaria la puesta en marcha de medidas de adaptación a la nueva realidad climática que, en nuestro país, va a suponer cambios en el confort climático de los destinos e incremento de extremos atmosféricos. Frente a los planes de adaptación al cambio climático en la actividad turística, elaborados por los gobiernos estatal y regional, que apenas se han desarrollado en España, la escala local muestra interesantes ejemplos de acciones de adaptación al cambio climático, desarrolladas tanto por los municipios (energía, transporte, vivienda, planificación urbanística) como por la propia empresa turística (hoteles, campings, apartamentos). Medidas de ahorro de agua y luz, fomento del transporte público y de las energías limpias, creación de zonas verdes urbanas y adaptación a los extremos atmosféricos destacan como acciones de mitigación del cambio climático en los destinos turísticos principales de nuestro país.

Vesien tila hyväksi yhdessä : Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2012

Tähän vesienhoitosuunnitelmaan on koottu tiedot vesien tilasta sekä vesienhoitokaudella 2016–2021 tarvittavat toimenpiteet vesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi Tornionjoen vesienhoitoalueella. Suunnitelma kattaa Suomalais-ruotsalaisen vesienhoitoalueen Suomen puoleisen alueen. Toimenpiteillä vähennetään rehevöitymistä ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden esiintymistä sekä vesistöjen rakenteessa ja hydrologiassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia. Vesienoitoalueen vesien tilaan on vaikuttanut niin haja- ja pistekuormitus kuin maa- ja vesiympäristön fyysinen muokkaaminen. Vesistöjä muuttavat tekijät painottuvat vesienhoitoalueen eteläosaan. Eniten vesistöjen tilaa ovat muuttaneet uittoperkaukset sekä suo- ja metsäojitukset. Tengeliönjoen vesistössä vesistöjen säännöstely ja rakentaminen ovat muuttaneet vesien tilaa. Alueen ihmistoiminnasta sisävesiin tulevasta ravinnekuormituksesta huomattava osuus tulee hajakuormituksena maa- ja metsätaloudesta sekä hajaasutuksesta. Pistemäinen ravinnekuormitus on pääosin peräisin teollisuudesta ja yhdyskuntien jätevesistä. Teollisuuden ja taajamien jätevesien puhdistukseen on panostettu viime vuosikymmeninä voimakkaasti ja pistekuormitus ei ole nykyisellään erityisen suuri vesiensuojelullinen ongelma. Kaivosteollisuus vesienhoitoalueella on mahdollisesti kasvussa, mikä lisää vesistöjen pilaantumisriskiä etenkin metallien ja vesille haitallisten aineiden osalta. Osalla pohjavesialueista kuormittava toiminta, kuten pilaantuneet maa-alueet, maa-ainesten otto, asutus, teollinen toiminta, polttoaineiden ja kemikaalien varastointi, liikenne ja kuljetukset voivat aiheuttaa vaaraa pohjavesien hyvälle laadulle. Vesienhoitoalueen vesistöt purkautuvat Perämereen, joka on kuormitukselle herkkä murtovesialue. Valtaosa sen ravinne- ja kiintoainekuormituksesta tulee jokivesien mukana, joten kuormituksen vähentäminen valuma-alueilla parantaa myös rannikkovesien tilaa. Rannikkovesiin kohdistuu myös suoraa kuormitusta teollisuuslaitoksista ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoista. Rannikkovesien tilan parantaminen kytkeytyy merenhoidon suunnitteluun.

Vesien tila hyväksi yhdessä : Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2012

Vesienhoitosuunnitelma on yleistasoinen suunnitteluasiakirja, johon on koottu ajantasaisin tieto vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesistä, niiden tilasta ja tilan parantamistarpeista. Vesienhoitosuunnitelmasta löytyvät muun muassa vesien tilan arvioinnin tulokset sekä pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat. Sen keskeinen osa on yhteenveto vesien tilan parantamiseksi suunnitelluista hoitotoimenpiteistä ja arvio niiden vaikuttavuudesta vesienhoitokautta 2016–2021 varten. Yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelma on vesienhoitosuunnitelmaa käyttökelpoisempi asiakirja, mikäli tarvitsee tietoa toimenpiteistä. Toimenpideohjelman toteuttamisen vaikutuksista laadittu ympäristöselostus muodostaa vesienhoitosuunnitelman luvun 13. Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen vesistöistä osa sijaitsee Norjan alueella ja vesistöt muodostavat Suomalais-norjalaisen vesienhoitoalueen. Paatsjoen vesistö ulottuu myös Venäjän alueelle, mutta Venäjän puoleiset alueet eivät kuulu vesienhoitoalueeseen. Tämä vesienhoitosuunnitelma käsittelee kansainvälisen vesienhoitoalueen Suomen puoleista osaa pinta- ja pohjavesineen.

Vesien tila hyväksi yhdessä : Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2012

Vesienhoitosuunnitelma on yleistasoinen suunnitteluasiakirja, johon on koottu ajantasaisin tieto vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesistä, niiden tilasta ja tilan parantamistarpeista. Vesienhoitosuunnitelmasta löytyvät muun muassa vesien tilan arvioinnin tulokset sekä pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat. Sen keskeinen osa on yhteenveto vesien tilan parantamiseksi suunnitelluista hoitotoimenpiteistä ja arvio niiden vaikuttavuudesta vesienhoitokautta 2016–2021 varten. Yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelma on vesienhoitosuunnitelmaa käyttökelpoisempi asiakirja, mikäli tarvitsee tietoa toimenpiteistä. Toimenpideohjelman toteuttamisen vaikutuksista laadittu ympäristöselostus muodostaa vesienhoitosuunnitelman luvun 13. Kemijoen vesienhoitoalueeseen kuuluvat Simojoen, Kemijoen ja Kaakamojoen vesistöt sekä rannikkoalueen ns. välialueet, koko alueen rannikkovedet ja pohjavedet.

Opettajan ja koulunkäynninohjaajan välinen yhteistyö ja vuorovaikutus― ”Jokaista arvostetaan sellasena, ku se on ja niitä vahvuuksia mitä sillä on ja sen tapaa tehdä sitä työtä”.

Koulunkäynninohjaajien ammattikunta on vakiintunut osaksi peruskoulujen henkilökuntaa jo 1990- luvulla. Heitä työskentelee Suomen kouluissa noin 9000. Taustalla on peruskoulun voimakas muuttuminen viime vuosina. Oppilaan tuen painopiste on siirtynyt enemmän lähikouluihin ja tavallisiin luokkiin. Opiskeluhuoltolaki on muuttunut ja uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Muutosten seurauksena koulun aikuisten yhteistyöhön on välttämätöntä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Vaikka koulunkäynninohjaajien tehtäväkuva on laajentunut ja monipuolistunut vuosien kuluessa, heidän ammatillinen statuksensa on paikoin epäselvä. Suomessa ei ole tehty paljonkaan tutkimusta koulunkäynninohjaajiin liittyen. Tässä tutkimuksessa kysytään, minkälaista yhteistyötä opettajat ja koulunkäynninohjaajat tekevät, millaista vuorovaikutusta heidän välillään on ja mitä ovat ne tekijät, mitkä yhteistyön onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavat. Lopuksi esitän joitakin ehdotuksia yhteistyön ja vuorovaikutuksen helpottamiseksi. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna kuudessa eri koulussa. Haastateltavina oli neljä opettajaa ja neljä koulunkäynninohjaajaa. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla on pitkä kokemus opettaja-ohjaaja työparityöskentelystä. Tässä tutkimuksessa havaittiin opettajan ja koulunkäynninohjaajan välisen yhteisen suunnittelun olevan keskeistä hyvän yhteistyön toteutumiselle. Luokassa tapahtuvan vuorovaikutuksen laatu ja ilme on pitkälti seurausta yhteisestä suunnittelusta. Yhteistyön ja vuorovaikutuksen taustalla vaikuttavina tekijöinä havaittiin johdon tuki, resurssit, koulutus tai sen vähäisyys, ohjaajien ammatillinen status, erilainen käsitys ohjaamisesta, opettamisesta tai suhtautumisesta lapsiin, ammattien välinen kilpailu, odotukset yhteistyöltä, tiedonkulku tai tiedonkulun ongelmat, joustavuus sekä keskinäinen arvostus tai sen puute. Yksi tärkeimpiä havaintoja oli se, että opettajat eivät saa, mutta tarvitsisivat yliopistossa koulutusta ohjaajien kanssa työskentelyyn. Lisäksi havaittiin, että koulunkäyntiavustajien ammattinimikkeen vaihtuminen koulunkäynninohjaajan ammattinimikkeeksi on herättänyt huolta opettajaprofession puolella. Ammattinimikkeen muutoksen kautta koulunkäynninohjaajat kykenevät kuitenkin vahvistamaan asemaansa koulun ammattilaisina, mikä voi vaikuttaa yhteistyön laatua parantavasti.

DE NATURA RERUM. Scripta in honorem professoris Olli Koistinen sexagesimum annum complentis

Tämän kirjan kirjoitukset on omistettu professori Olli Koistiselle hänen 60-vuotissyntymäpäivänään 11.5.2016. Kirjoittajat ovat professori Koistisen kollegoita, työtovereita, väitöskirjaohjattavia ja opiskelijoita, entisiä tai nykyisiä. Kirjoituksista osa on suomeksi, osa englanniksi. Siksi päätimme antaa kirjalle latinankielisen nimen. De natura rerum viittaa moneen, mukaan lukien samannimiset vanhat luonnonfilosofiset tekstit, joista varmaankin kuuluisin, Lucretiuksen De rerum natura, on käännetty suomeksi Maailmankaikkeudesta. Sikäli kuin yhtään professori Koistista tunnemme, tämä, yhtä hyvin kuin Lucretiuksen teoksen mahdollinen kirjaimellisempi käännös Asioiden luonnosta, kuvaisi hyvin hänen filosofiakäsitystään. Filosofiassa tutkitaan ihan oikeita, isoja asioita. Filosofi kysyy, millaisia erilaiset oliot ja ilmiöt ovat luonteeltaan – mikä on asioiden luonto. Kirjan kirjoituksissa tarkastelun kohteena on muun muassa muutos, kausaliteetti, hyvä elämä, tekstien tulkitseminen, inhimillinen toiminta, tunteet, ajattelu, tietoisuus, aika, todellisuus ja maailma. Kuten sopii odottaa, useissa kirjoituksissa viitataan filosofian klassikoihin, varsinkin Descartesiin, Spinozaan ja Kantiin, jotka ovat olleet Ollin omia rakkaita tutkimuskohteita. Klassikkoteksteihin viitataan filosofian historian tutkimuksessa vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti. Tarkempia selityksiä löytyy kirjoitusten alaviitteistä ja kirjallisuusluetteloista.