En torno de Desiderio Erasmo y de Laus Stultitiae

El presente artículo aborda el Elogio de la Estulticia, con motivo del quingentésimo aniversario de su concepción. El artículo se ocupa del humanismo erasmiano, del humanismo de la Biblia y de la filosofía de Cristo (philosophia Christi), tanto como de la indefectible animadversión erasmiana respecto de la filosofía y la teología escolásticas, paladina en el legendario opúsculo erasmiano.

LADIES AND GENTLEMEN, THE PLAY O AUTO DA COMPADECIDA GOES TO THE TELEVISON!

 This paper aims to present the results of a study on the translation of the narrative structure of the play Auto da Compadecida, by Ariano Suassuna, into the homonymous TV mini-series, directed by Guel Arraes (Globo,1999). The play has in its structure a representation within another - the auto (designation of the medieval miracle plays in the Latin Culture) is represented as part of a circus presentation, having as its narrator a clown that, in the role of the author, presents the story, its characters and, throughout the play, interferes and interacts with the spectator (reader). Arraes, in turn, establishes a different configuration to the narrative structure of his text, once he changes the circus representation for an audiovisual one. In this perspective, the auto by Arraes presents the film The Passion of Christ within the TV mini-series O Auto da Compadecida. In general, we observe that Arraes brings to his translation the audiovisual language technology of his time, rewriting the sertanejo’s beliefs from the mass media point of view. Within this study, we propose reflections on the adaptation process as a translation act and also on the intertextuality between genres deriving from this intersemiotic process.    KEY WORDS: Intersemiotic Translation; Literature; TV mini-series. 

A new and complete universal history of the Holy Bible, from the creation of the world, to the full establishment of Christianity, by our blessed Lord and Saviour Jesus Christ, and his holy evangelists, apostles, disciples, &c. ...

Index at end of volume.

The new and complete life of Our Blessed Lord and Saviour, Jesus Christ: that great example as well as saviour of mankind. Containing an authentic account of all the real facts relating to His exemplary life, meritorious sufferings, and death. To which is added the lives, transactions, sufferings and deaths of His holy apostles, evangelists, and disciples. The whole interspersed with practical improvements and useful remarks.

First published in London [1785?]

The Saviour's parting prayer for His disciples : a series of chapters on our Lord's intercessory prayer /

Mode of access: Internet.

Väkivalta, antisemitismi ja konflikti Mel Gibsonin elokuvassa The Passion of The Christ

Tutkielman tarkoituksena on tutkia Mel Gibsonin elokuvaa The Passion of the Christ. Tarkastelussa mukana on myös Gibsonin muu tuotanto. Tutkielma edustaa poikkitieteellistä lähestymistapaa käyttäen eksegetiikan apuvälineitä kuten lähdekritiikkiä, mutta myös elokuvatutkimuksen välineitä. Tutkimuskysymyksiä nousee lähinnä kaksi, joista seuraa kolmas kysymys: 1. Onko elokuva juutalaisvastainen? Tarkastelen lähdekritiikin avulla mitä evankeliumeja Gibson on käyttänyt elokuvassaan. Mitä muita lähteitä hän on käyttänyt? Mikä on Gibsonin omaa ilmaisua? 2. Miksi elokuva on väkivaltainen? Mitä väkivalta palvelee elokuvassa? 3. Millainen on elokuvamaailman konflikti? Pohdin elokuvamaailman sisälle rakennettua konfliktia, mutta viittaan sillä myös konfliktiin, jonka elokuva itsessään synnytti. Kysymysten ratkaisu vaatii elokuvassa käytettyjen lähteiden tutkimista, mutta myös kysymysten tarkastelua osana laajempaa kokonaisuutta, jossa on mukana koko Gibsonin elokuvatuotanto. On myös selvää, ettei Gibson ole yhtä kuin hänen elokuvansa, mutta toisaalta hänen elokuviaan ei voi tarkastella irrotettuna ohjaajasta itsestään. Ensimmäisessä luvussa tarkastelen elokuvaa ilmiönä ja elokuvasta käytyä ennakkokeskustelua. Luvussa kaksi tarkastelen Gibsonin taustaa. Millaisista lähtökohdista Gibson lähti tekemään elokuvaa? Luvussa kolme esittelen käsikirjoituksesta alkavan elokuvan yleisen tuotantoprosessin. Tutkielman päälähteenä olen käyttänyt Brentanon kirjaa The Dolorous Passion of Our Lord Jesus Christ. Kirja pohjautuu 1800-luvulla eläneen katolisen nunnan, Anne Catherine Emmerichin näkyihin. Luvussa neljä tarkastelen Gibsonin muuta tuotantoa, ja tuon keskusteluun mukaan Scorsesen elokuvan Jeesuksesta. Gibsonin muu tuotanto on jäänyt tutkijoilta liian vähälle huomiolle. Elokuva The Passion of the Christ on nähtävä osana Gibsonin muuta tuotantoa. Näin ollen elokuvaa The Passion of the Christ voidaan ymmärtää paremmin. Luvussa viisi käyn elokuvan The Passion of the Christ läpi kappale kerrallaan tutkimalla, mitä lähteitä Gibson on käyttänyt elokuvassaan. Mitä hän on ottanut evankeliumeista, mitä Emmerichiltä ja mikä on hänen omaa ilmaisuaan? Luvussa kuusi käyn läpi elokuvan vastaanottoa niin raamatuntutkijoiden kuin suuren yleisön parissa. Tutkielmassa todetaan, ettei Gibson ole antisemitisti, vaan ksenofobinen rasisti. Hänen elokuvansa ovat ksenofobisesti rasistisia. Gibsonin kaikista elokuvista on löydettävissä itseään toistavia piirteitä, joissa esiintyy muukalaiskammoa ja väkivaltaa. Gibsonin nimittäminen antisemitistiksi ei tekisi Gibsonille oikeutta. Juutalaiset ovat vain osa laajempaa kokonaisuutta. Väkivalta palvelee kaikissa elokuvissa uuden, Jumalan valtakunnan syntymistä. Konflikti syntyy uuden ja vanhan valtakunnan kansalaisten välillä. Uhrien veren kautta syntyy Jumalan valtakunta. Johtopäätöksillä on merkitystä niin Gibsonin kuin hänen elokuviensa ymmärtämiselle. Elokuvan The Passion of the Christ tulevissa tutkimuksissa on otettava huomioon, ei vain Gibsonin tausta ja lähteet, vaan myös Gibsonin muu elokuvatuotanto.

Christ versus Krishna : a brief comparison between the chief events, characteristics & mission of the Babe of Bethlehem Judµa and the Babe of Brindabun Mathurapuri : with a concise review of Hindooism, proving its derivation from Christianity / by L.A. Sakes.

http://www.archive.org/details/christversuskris014648mbp

An Historical and Theological Analysis of Campus Crusade for Christ's Evangelistic Practice in Two American University Contexts

This dissertation, an exercise in practical theology, consists of a critical conversation between the evangelistic practice of Campus Crusade for Christ in two American university contexts, Bryan Stone's ecclesiologically grounded theology of evangelism, and William Abraham's eschatologically grounded theology of evangelism. It seeks to provide these evangelizing communities several strategic proposals for a more ecclesiologically and eschatologically grounded practice of evangelism within a university context. The current literature on evangelism is long on evangelistic strategy and activity, but short on theological analysis and reflection. This study focuses on concrete practices, but is grounded in a thick description of two particular contexts (derived from qualitative research methods) and a theological analysis of the ecclesiological and eschatological beliefs embedded within their evangelistic activities. The dissertation provides an historical overview of important figures, ideas, and events that helped mold the practice of evangelism inherited by the two ministries of this study, beginning with the famous Haystack Revival on Williams College in 1806. Both ministries, Campus Crusade for Christ at Bowling Green State University (Ohio) and at Washington State University, inherited an evangelistic practice sorely infected with many of the classic distortions that both Abraham and Stone attempt to correct. Qualitative research methods detail the direction that Campus Crusade for Christ at Bowling Green State University (Ohio) and Washington State University have taken the practice of evangelism they inherited. Applying the analytical categories that emerge from a detailed summary of Stone and Abraham to qualitative data of these two ministries reveals several ways evangelism has morphed in a manner sympathetic to Stone's insistence that the central logic of evangelism is the embodied witness of the church. The results of this analysis reveal the subversive and pervasive influence of modernity on these evangelizing communities—an influence that warrants several corrective strategic proposals including: 1) re-situating evangelism within a reading of the biblical narrative that emphasizes the present, social, public, and realized nature of the gospel of the kingdom of God rather than simply its future, personal, private, and unrealized dimensions; 2) clarifying the nature of the evangelizing communities and their relationship to the church; and 3) emphasizing the virtues that characterize a new evangelistic exemplar who is incarnational, intentional, humble, and courageous.

The Church of the Abandoned Christ: David Peace's 'Red Riding Quartet' and the Wreck of the White Ship

David Peace’s novel Nineteen Seventy-seven concludes with the hack journalist Jack Whitehead being granted a terrifying apocalyptic vision, seconds before he is trepanned with a Phillips screwdriver by the sinister Reverend Martin Laws. Included in this vision is a curious reference to the wreck of the White Ship, a maritime disaster in 1120 that drowned William Atheling, heir to the English throne, and ultimately doomed England to years of civil war. This article explores Peace’s strange use of the shipwreck in his “Red Riding Quartet,” particularly the way he links it—in the quartet’s final volume, Nineteen Eighty Three—to a revisionist account of the aftermath of the crucifixion that leads a wounded Christ to a tragic death in the cold waters of the English Channel.