Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti

Absorptive capacity of Multinational Corporation’s parent company

The objective of this paper is to contribute to the literature concerning absorptive capacity by revealing the factors affecting the absorptive capacity of MNC parent company toward subsidiary and most particularly the effects of intra-organizational antecedents. The theoretical framework is build around previous findings on knowledge sharing and absorptive capacity. The empirical part of the study is a qualitative research which includes in-depth interviews and analysis of secondary data based on a single case company. The results showed that organizational structure, internal communication, informal networks, formal networks, internationalization, human resources management, shared language, meetings, trust, participation in decision-making, level of awareness, IT system, level of adaptation to market specifications and job rotation influence parent company’s absorptive capacity. Moreover, related problems to these antecedents have been identified. Additionally, recommendations to solve these problems are formulated. In the end, directions for future research on this topic are given.

Lapsen sosiaalisen kompetenssin tukeminen – vanhempien epäsuorat ja suorat vaikutustavat

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien havaintoja ja käsityksiä lapsen sosiaalisesta kompetenssista. Lapsen sosiaalisesta kompetenssista tarkastelun kohteena ovat erityisesti vertaissuhteet, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen käyttäytyminen. Tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä lapsen sosiaalisesta verkostosta ja lapsesta sosiaalisena toimijana. Kiinnostuksen kohteena on myös, miten vanhemmat vaikuttamaan lapsen sosiaaliseen kompetenssiin. Vanhempien vaikutuksessa voidaan erottaa epäsuora ja suora vaikutus. Vanhempien epäsuoraan vaikutukseen kuuluvat perheen sosioekonomiset tekijät, vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyvät käytännöt sekä lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Suora vaikutus sisältää vanhempien eri roolit ja tehtävät sosiaalisen kompetenssin edistämiseksi. Vanhempien epäsuorilla ja suorilla vaikutustavoilla on havaittu olevan merkittävää vaikutusta lapsen sosiaalisen kompetenssiin muotoutumiseen ja sen laatuun. Tutkimuksessa selvitetään vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten vanhempien välisiä eroja näissä vaikutustavoissa. Tutkimuksessa hyödynnetään kyselylomake- ja haastatteluaineistoja. Kyselylomakeaineisto (N=156) kerättiin ”Origins of Exclusion in Early Childhood”-tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin lasten vertaissuhteita, sosiaalisia taitoja sekä sosiaalista käyttäytymistä kolmen vuoden seurantatutkimuksena päiväkodista kouluun. Perhekysely toteutettiin lasten ollessa kuusivuotiaita. Vanhempien haastatteluaineisto (N=55) koostuu projektissa mukana olleiden lasten vanhempien teemahaastatteluista. Perhekyselyä analysoidaan tilastollisin analyysimenetelmin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia. Vanhempien käsityksissä lasten sosiaalinen verkosto rakentui kotiympäristössä, koulussa, päiväkodissa sekä suvun ja harrastusten parissa muodostuneista suhteista. Tutkimustulosten perusteella on havaittavissa, että vertaissuhdeongelmaisten ja ei-ongelmaisten lasten sosiaaliset verkostot ovat osin erilaiset. Vanhempien arviointien mukaan myös lasten sosiaalisissa taidoissa, käyttäytymisessä, asennoitumisessa sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä ryhmään ja leikkeihin liittyvissä strategioissa on eroavaisuuksia. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että vanhemmat pystyvät arvioimaan hyvin yksityiskohtaisesti lapsensa sosiaalisia taitoja ja käyttäytymistä. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan ollut riittävästi tietoa lasten kaveripiiristä tai sen laadusta eikä lasten sosiaalisesta orientaatiosta. Vanhempien epäsuorissa vaikutustavoissa oli eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Sosioekonomisia tekijöitä koskevan tarkastelun perusteella vertaissuhdeongelmaisten lasten perheiden taloudelliset ongelmat, isien työttömyys ja lapsen erityisen tuen tarve olivat yhteydessä lapsen sosiaalisten suhteiden ongelmiin. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat vanhemmuuden ja kasvatustehtävän kuitenkin hyvin myönteisenä ja tyytyväisyyttä tuottavana asiana elämässä. Valtaosa vanhemmista piti lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta positiivisena, vaikka lapsen kanssa ei aina ollutkaan helppoa tulla toimeen. Tyytyväisyydestä huolimatta äidit näkivät itsessään enemmän kehittymisen tarpeita vanhempana kuin isät. Vanhemmuudessa korostuivat ohjaaminen ja kontrolli, mutta myös hoiva, lämpö ja vastavuoroisuus. Hoiva ja lämpö sekä rajojen asettaminen askarruttivat vanhempia suuresti. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat tarvitsisivat opastusta ohjaavan vanhemmuuden löytämiseksi. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat kuvasivat kasvatuksen kuormittavuutta, ajan puutetta sekä muuntuvaa isyyttä ja äitiyttä ei-ongelmaisten lasten vanhempia enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus tuli myös esille vanhempien kuvauksissa. Kyvykkään vanhemmuuden kannalta epävirallinen läheisistä muodostunut tukiverkosto on tärkeä vanhemman apu ja kasvatuksen turva. Ensisijaisena tukitahona on epävirallinen verkosto, joka koostuu ystävistä, tuttavista, työtovereista, puolisosta ja omista vanhemmista. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhempien mukaan arjen tukea ei kuitenkaan ole aina saatavilla, eikä tukiverkosto tyydyttänyt vanhempia. Vanhempien käsityksissä perheen vuorovaikutus sujui hyvin ja vastuu kodista ja kasvatustehtävästä oli molemmilla vanhemmilla tasavertaisesti. Käytännön vastuu kasvatuksesta sekä erilaisten taitojen opettamisesta lapsille kuului äitien tehtäviin. Vanhempien näkemyksissä lapsen sosiaalinen maailma rakentui lähiympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Vanhempien suoriin vaikutustapoihin liittyvien tulosten mukaan vanhemmat pitävät harrastuksia merkittävänä sosiaalista kompetenssia edistävänä tekijänä. Ei-ongelmaisilla lapsilla oli enemmän ja monipuolisempia harrastuksia kuin ongelmaisilla lapsilla. Vaikka vanhemmat eivät mieltäneetkään omaa toimintaansa kaveripiiriin ohjaamiseksi, heillä useinkin oli runsaasti erilaisia rooleja ja tehtäviä sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisten taitojen opettamisessa. Lapsen sosiaalisten suhteiden organisoinnissa, ohjaamisessa, valvonnassa ja neuvonnassa oli vanhempiryhmien välillä eroja. Vertaissuhdeongelmaisten lasten vanhemmat eivät olleet riittävän hyvin perillä lapsen taidoista ja kyvykkyydestä tuottaakseen oikea-aikaista ohjausta ja tukeakseen lasta riittävästi sopivilla tavoilla. Vanhempien toimintaa näyttää ohjaavan vakaasti se uskomus, että lapsen kaverisuhteet ovat pelkästään hänen oma asiansa. Vanhemmat arvostivat paljon sosiaalisia taitoja ja pyrkivät opettamaan niitä lapsilleen systemaattisesti. Ohjaamisen tavoissa vanhemmat poikkesivat toisistaan. Tutkimus antaa viitteitä, että eiongelmaisten lasten vanhemmat ovat sensitiivisempiä, vastavuoroisempia ja lapsen näkökulmaa ja tarpeita lähtökohtanaan pitäviä sekä tunnetaitoihin ja tunnetilan käsittelyyn keskittyvämpiä kuin ongelmaisten lasten vanhemmat. Vanhempien ja lasten vuorovaikutuksen vaikeudet, ylimalkainen ja epäjohdonmukainen sosiaalisten taitojen, käyttäytymisen sekä suhteiden ohjaus sekä monet perheen voimavarojen puutteet voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Vanhemmilla on kuitenkin taitoa arvioida lapsensa sosiaalista kyvykkyyttä ja halua toimia hyvin kasvatustehtävässään. Vanhemmuuden tukemisessa olisivatkin tärkeitä epävirallisen tukiverkoston lisäksi lähiympäristön perheille ja lapsille suunnatut palvelut, monitahoinen yhteistyö perheiden, lasten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten kesken sekä yhteiskunnan perheitä koskevat säädökset ja tukitoimet.

Health-related quality of life in school children: validation of instrument, child self assessment, parent-proxy assessment and school nursing documentation of health check-ups

The aims of this study were to validate an international Health-Related Quality of Life (HRQL) instrument, to describe child self and parent-proxy assessed HRQL at child age 10 to 12 and to compare child self assessments with parent-proxy assessments and school nursing documentation. The study is part of the Schools on the Move –research project. In phase one, a cross-cultural translation and validation process was performed to develop a Finnish version of Pediatric Quality of Life Inventory™ 4.0 (PedsQL™ 4.0). The process included a two-way translation, cognitive interviews (children n=7, parents n=5) and a survey (children n=1097, parents n=999). In phase two, baseline and follow-up surveys (children n=986, parents n=710) were conducted to describe and compare the child self and parent-proxy assessed HRQL in school children between the ages 10 and 12. Phase three included two separate data, school nurse documented patient records (children n=270) and a survey (children n=986). The relation between child self assessed HRQL and school nursing documentation was evaluated. Validity and reliability of the Finnish version of PedsQL™ 4.0 was good (Child Self Report α=0.91, Parent-Proxy Report α=0.88). Children reported lower HRQL scores at the emotional (mean 76/80) than the physical (mean 85/89) health domains and significantly lower scores at the age of 10 than 12 (dMean=4, p=<0.001). Agreement between child self and parent-proxy assessment was fragile (r=0,4, p=<0.001) but increased as the child grew from age 10 to 12 years. At health check-ups, school nurses documented frequently children’s physical health, such as growth (97%) and posture (98/99%) but seldom emotional issues, such as mood (2/7%). The PedsQLTM 4.0 is a valid instrument to assess HRQL in Finnish school children although future research is recommended. Children’s emotional wellbeing needs future attention. HRQL scores increase during ages between childhood and adolescence. Concordance between child self and parent-proxy assessed HRQL is low. School nursing documentation, related to child health check-ups, is not in line with child self assessed HRQL and emotional issues need more attention.

Maintaining Children’s Finnish Language Skills in an English Language Setting. A Study of Scottish-Finnish Families Living in Scotland

Tutkielmassa käsitellään kaksikielistä lastenkasvatusta ja siinä käytettäviä kasvatus-strategioita, erityisesti ns. OPOL-strategiaa, eli yksi henkilö – yksi kieli -strategiaa (one person – one language). Tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin kaksikielisen perheen vanhemmat voivat tukea vähemmistökielen oppimista sellaisessa ympäristössä, jossa kielen oppimista ei tueta kodin ulkopuolella. Tutkielman alussa määrittelen keskeiset termit. Useita aiheeseen liittyviä termejä määritellään yleiskielessä eri tavoin jo termistä kaksikielisyys lähtien, joten termien rajaaminen tämän työn tarkoituksen mukaan oli tarpeen. Määrittelen myös tekstissä esiintyvät kaksikielisyyden eri tyypit ja taustat, kuten myös eri strategiat, joita kaksikielisessä kasvatuksessa voidaan käyttää. Tämän jälkeen esittelen aikaisempia kaksikielisyystutkimuksia sekä käsittelen OPOL-strategiaan liittyviä käytännön ongelmia, sekä näiden ongelmien mahdollisia ratkaisuja. Lopuksi käsittelen tutkimuksen empiiristä osiota, joka koostui sähköisestä kyselylomakkeesta sekä haastatteluista. Tutkimuksen kohderyhmä koostui Skotlannissa asuvista skotlantilais-suomalaisista perheistä, jotka pyrkivät kasvattamaan lapsistaan kaksikielisiä. Tutkimus tehtiin kahdessa osassa: ensimmäisen osan kyselylomakkeeseen vastasi 17 eri puolilla Skotlantia asuvaa suomenkielistä vanhempaa, ja toisessa osassa haastateltiin 10:tä Edinburghin ja Glasgow’n alueilla asuvaa kaksikielistä (suomi-englanti) perhettä. Molemmissa osioissa keskityttiin siihen, millä tavoin perheet tukevat lasten suomen kielen taitoa ja miten suomenkielistä syötettä yritetään lisätä. Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että Skotlannissa asuvat suomenkieliset vanhemmat ovat hyvin motivoituneita tukemaan lastensa kielellistä kehitystä eri tavoin, mm. lukemalla kirjoja, katsomalla elokuvia ja käymällä Suomi-koulussa. Suurin osa perheistä myös käy Suomessa säännöllisesti, mikä näyttäisikin olevan yksi keskeisimmistä kaksikielisyyttä tukevista tekijöistä. Eri perheiden lapset olivat saavuttaneet eri tasoja suomen kielessä, mikä viittaa siihen, ettei lapsen kielitaito ole seurausta ainoastaan OPOL-strategian tarkasta seuraamisesta, vaan siihen vaikuttavat myös monet muut tekijät.

IFLAn presidentti Ingrid Parent vieraili Suomessa

IFLAn presidentti Ingrid Parent vieraili Suomessa maaliskuussa 2012 käyden esittäytymässä yliopisto- ja kirjastoihmisille sekä medialle.

Alternative procedures for parent choice in a breeding program for the common bean (Phaseolus vulgaris L.)

Six common bean cultivars were crossed in diallel and the segregant populations were assessed in the F2 and F3 generations to compare methodologies for parental selection in a breeding program based on hybridization. The cultivars involved in the diallel were A 114, A 77, ESAL 686, Milionário, Carioca, and Flor de Mayo. The segregant F2 and F3 generations were assessed on the experimental campus of the Universidade Federal de Larvas, in July 1994. It was found that the cultivars differed in their general combining ability (GCA). Flor de Mayo, which belongs to the Durango race, had the largest positive GCA estimate for grain field, and the cultivars from the Mesoamerican race, Milionário and A 114, the smallest GCA estimates. For flowering, the cultivar that most contributed to reduced plant cycle was ESAL 686. There was agreement among the results obtained from the diallel and the estimates of the parameter m + a of the populations. However, it was evident that the estimate of genetic variance of the populations should be considered as a condition to identify the hybrid population that will produce a line with high performance.

Estimates of genetic and phenotypic parameters in a segregant population of rice irrigated by continuous flooding

Estimates of genetic and phenotypic parameters were obtained by using data from families of a recurrent selection program in rice. An experiment using population CNA-IRAT 4ME/1/1 was conducted at two locations (Lambari and Cambuquira) in the State of Minas Gerais, Brazil. At Lambari, families S0:2 and S0:3 were assessed during crop seasons 1992/1993 and 1993/1994, respectively. In the Cambuquira trial, only S0:3 families were tested in 1993/1994. The experimental design was a 10 x 10 lattice with three replications. The following traits were assessed: grain yield (GY), mean number of days to flowering (FL), plant height (PH), and the incidence of neck blast (NB) caused by Pyricularia grisea and grain staining (GS) caused by Drechslera oryzae. This population proved to be promising for recurrent selection, as it had high average yield and genetic variability. Heritability estimates obtained using variance components were generally greater than estimates of realized heritability, and heritability obtained by parent-offspring regression

Experience with molecular and cytogenetic diagnosis of fragile X syndrome in Brazilian families

We report on the cytogenetic and DNA analysis of 55 families with the fragile X (FMR-1 locus) mutation (318 individuals and 15 chorionic villi samples). A total of 129 males were investigated, 54 mentally normal and 75 presenting mental retardation. Among the 54 normal males, 11 had the premutation, and none expressed the fragile site. The full mutation was detected in 73 retarded males, and 14 (18%) presented a premutation along with the full mutation (mosaics). All of them manifested the fragile site. The frequencies of fragile site expression correlated positively with the sizes of the expansion of the CGG repeats (D). Among 153 normal females, 85 were found to be heterozygous for the premutation and 15 had the full mutation. In the premutated females the fragile site was not observed or it occurred at frequencies that did not differ from those observed in 53 noncarriers. Cytogenetic analysis was thus ineffective for the diagnosis of premutated males or females. Among the 51 heterozygotes for the full mutation, 36 (70%) had some degree of mental impairment. As in males, a positive correlation was detected between the frequencies of fragile site manifestation and the size of the expansion. However, the cytogenetic test was less effective for the detection of fully mutated females, than in the case of males, since 14% false negative results were found among females. Segregation analysis confirmed that the risk of mental retardation in the offspring of heterozygotes increases with the length of D. The average observed frequency of mental retardation in the offspring of all heterozygotes was 30%. There was no indication of meiotic drive occurring in female carriers, since the number of individuals who inherited the mutation did not differ from the number of those inheriting the normal allele. No new mutations were detected in the 55 genealogies studied here.

New families of highly efficient, halogen-free flame retardants for polypropylene (PP)

The driving forces for current research of flame retardants are increased fire safety in combination with flame retardant formulations that fulfill the criteria of sustainable production and products. In recent years, important questions about the environmental safety of antimony, and in particular, brominated flame retardants have been raised. As a consequence of this, the current doctoral thesis work describes efforts to develop new halogen-free flame retardants that are based on various radical generators and phosphorous compounds. The investigation was first focused on compounds that are capable of generating alkyl radicals in order to study their role on flame retardancy of polypropylene. The family of azoalkanes was selected as the cleanest and most convenient source of free alkyl radicals. Therefore, a number of symmetrical and unsymmetrical azoalkanes of the general formula R-N=N-R’ were prepared. The experimental results show that in the series of different sized azocycloalkanes the flame retardant efficacy decreased in the following order: R = R´= cyclohexyl > cyclopentyl > cyclobutyl > cyclooctanyl > cyclododecanyl. However, in the series of aliphatic azoalkanes compounds, the efficacy decreased as followed: R = R´= n-alkyl > tert-butyl > tert-octyl. The most striking difference in flame retardant efficacy was observed in thick polypropylene plaques of 1 mm, e.g. azocyclohexane (AZO) had a much better flame retardant performance than did the commercial reference FR (Flamestab® NOR116) in thick PP sections. In addition, some of the prepared azoalkane flame retardants e.g. 4’4- bis(cyclohexylazocyclohexyl) methane (BISAZO) exhibited non-burning dripping behavior. Extrusion coating experiments of flame retarded low density polyethylene (LDPE) onto a standard machine finished Kraft paper were carried out in order to investigate the potential of azoalkanes in multilayer facings. The results show that azocyclohexane (AZO) and 4’4-bis (cyclohexylazocyclohexyl) methane (BISAZO) can significantly improve the flame retardant properties of low density polyethylene coated paper already at 0.5 wt.% loadings, provided that the maximum extrusion temperature of 260 oC is not exceeded and coating weight is kept low at 13 g/m2. In addition, various triazene-based flame retardants (RN1=N2-N3R’R’’) were prepared. For example, polypropylene samples containing a very low concentration of only 0.5 wt.% of bis- 4’4’-(3’3’-dimethyltriazene) diphenyl ether and other triazenes passed the DIN 4102-1 test with B2 classification. It is noteworthy that no burning dripping could be detected and the average burning times were very short with exceptionally low weight losses. Therefore, triazene compounds constitute a new and interesting family of radical generators for flame retarding of polymeric materials. The high flame retardant potential of triazenes can be attributed to their ability to generate various types of radicals during their thermal decomposition. According to thermogravimetric analysis/Fourier transform infrared spectroscopy/MS analysis, triazene units are homolytically cleaved into various aminyl, resonance-stabilized aryl radicals, and different CH fragments with simultaneous evolution of elemental nitrogen. Furthermore, the potential of thirteen aliphatic, aromatic, thiuram and heterocyclic substituted organic disulfide derivatives of the general formula R-S-S-R’ as a new group of halogen-free flame retardants for polypropylene films have been investigated. According to the DIN 4102- 1 standard ignitibility test, for the first time it has been demonstrated that many of the disulfides alone can effectively provide flame retardancy and self-extinguishing properties to polypropylene films at already very low concentrations of 0.5 wt.%. For the disulfide family, the highest FR activity was recorded for 5’5’-dithiobis (2-nitrobenzoic acid). Very low values for burning length (53 mm) and burning time (10 s) reflect significantly increased fire retardant performance of this disulfide compared to other compounds in this series as well as to Flamestab® NOR116. Finally, two new, phosphorus-based flame retardants were synthesized: P’P-diphenyl phosphinic hydrazide (PAH) and melamine phenyl phosphonate (MPhP). The DIN 4102-1 test and the more stringent UL94 vertical burning test (UL94 V) were used to assess the formulations ability to extinguish a flame once ignited. A very strong synergistic effect with azoalkanes was found, i.e. in combination with these radical generators even UL94 V0 rate could be obtained.

Children at psychiatric risk and their families in Bucharest, in the context of 25 years of changes after December 89’ Romanian Revolution

The aim of the present dissertation was to capture a picture of child and adolescent mental health in Romania, in the context of almost 25 years of changes following the Romanian Revolution of December ’89. A three-part study was carried out in order to provide consistent answers to the pre-defined objectives: to appraise the development of child and adolescent mental health services in Romania (Part I), to explore the characteristics of clinically-referred patients in a Romanian child and adolescent psychiatry department (Part II), to examine the children’s mental health state and its connections with family functioning and associated risk factors (Part III). A multi-method research approach was used, comprising one qualitative analysis and two quantitative research studies. Part I consisted of a comparative qualitative analysis of the answers given by 10 mental health professionals at a 12-questions open ended interview about the current situation in child and adolescent mental health in Romania, on three topics: changes, challenges, solutions. Part II involved a descriptive quantitative analysis of certain variables (e.g. age, gender, primary diagnosis, co-morbidities, time of hospitalization) conducted on the patients who had been admitted to the Child and Adolescent Psychiatry Department at “Prof. Dr. Alexandru Obregia” Psychiatry Hospital, Bucharest in 1991 and in 2013. Part III was conducted on 342 subjects enrolled in two clinical groups and one school group, this study being performed through a cross-sectional analysis on multi-informant child and adolescent mental health problems and competencies (CBCL, YSR, SDQ P, SDQ SR) and their interrelation with household information (HQ) and family functioning (FAD). Outlining the results it can be stated that: 1) The CAMH System in Romania is definitely set on the path of reorganization, including a higher involvement of beneficiaries and of the community. 2) The characteristics of the admitted patients have changed significantly during the last almost 25 years since `89 December Revolution, under the influence of word wide trends in child psychiatry and of administrative aspects of the mental health network in Romania. 3) The rates of main diagnoses and co-morbidities confirm the reports in literature, with Autism Spectrum Disorder being the most frequent childhood psychiatric disorders in this study. 4) The children’s mental health problems in the psychiatry group are comparable to those reported for other clinical populations. 5) Significant score differences were observed according to various household features and also meaningful associations between a child’s clinical status and different aspects of family functioning. The Romanian Child and Adolescent Psychiatry has started to adopt the norms and standards of the European Union. In the 25 years that have elapsed after the 1989 Revolution, many changes have occurred in Romanian CAMH, but many unresolved issues have also risen. Therefore, the major contribution of this thesis is that it provides a coherent and updated overview of the present-day situation from three different perspectives- those of mental healthcare professionals, the one observed in clinical patients and the one reported by children’s families.

A prospective study of hepatitis B virus markers in patients with chronic HBV infection from Brazilian families of Western and Asian origin

The purpose of the present study was to determine the frequency of hepatitis B virus (HBV) markers in families of HBsAg-positive patients with chronic liver disease. Serum anti-HBc, HBsAg and anti-HBs were determined by enzyme immunoassay and four subpopulations were considered: genetically related (consanguineous) and non-genetically related (non-consanguineous) Asian subjects and genetically related and non-genetically related Western subjects. A total of 165 and 186 relatives of Asian and Western origin were enrolled, respectively. The occurrence of HBsAg and anti-HBs antibodies was significantly higher (P < 0.0001) in family members of Asian origin (81.8%) than in family members of Western origin (36.5%). HBsAg was also more frequent among brothers (79.6 vs 8.5%; P < 0.0001), children (37.9 vs 3.3%; P < 0.0001) and other family members (33.9 vs 16.7%; P < 0.0007) of Asian than Western origin, respectivelly. No difference between groups was found for anti-HBs, which was more frequently observed in fathers, spouses and other non-genetic relatives. HBV infection was significantly higher in children of Asian than Western mothers (P < 0.0004). In both ethnic groups, the mothers contributed more to their children's infection than the fathers (P < 0.0001). Furthermore, HBsAg was more frequent among consanguineous members and anti-HBs among non-consanguineous members. These results suggest the occurrence of vertical transmission of HBV among consanguineous members and probably horizontal sexual transmission among non-consanguineous members of a family cluster. Thus, the high occurrence of dissemination of HBV infection characterizes family members as a high-risk group that calls for immunoprophylaxis. Finally, the study showed a high familial aggregation rate for both ethnic groups, 18/19 (94.7%) and 23/26 (88.5%) of the Asian and Western origin, respectively.

Prevalence of BRCA1 and BRCA2 gene mutations in families with medium and high risk of breast and ovarian cancer in Brazil

Of all malignant neoplasias affecting women, breast cancer has the highest incidence rate in Brazil. The objective of the present study was to determine the frequency of genetic modifications in families with medium and high risk for breast and ovarian cancer from different regions of Brazil. An exploratory, descriptive study was carried out on the prevalence of the BRCA1 and BRCA2 mutations in case series of high-risk families for breast and/or ovarian cancer. After heredogram construction, a blood sample was taken and DNA extraction was performed in all index cases. The protein truncation test was used to screen for truncated mutations in exon 11 of the BRCA1 gene and in exons 10 and 11 of the BRCA2 gene. Of the 612 individuals submitted to genetic testing, 21 (3.4%), 19 women and 2 men, had mutations in the BRCA1 or BRCA2 genes. Of the 19 BRCA1 mutations found in the 18 participants, 7 consisted of ins6kb mutations, 4 were 5382insC, 3 were 2156delGinsCC, 2 were 185delAG, 1 was C1201G, 1 was C3522T, and 1 was 3450del4. With respect to the BRCA2 gene, 3 mutations were found: 5878del10, 5036delA and 4232insA (one case each). The prevalence of germline mutations in the BRCA1 and BRCA2 genes found in the present study was lower than reported by other studies on high-risk Brazilian populations. The inclusion of individuals with medium risk may have contributed to the lower prevalence observed.

Genetic and environmental influences on blood pressure and physical activity: a study of nuclear families from Muzambinho, Brazil

Blood pressure (BP) and physical activity (PA) levels are inversely associated. Since genetic factors account for the observed variation in each of these traits, it is possible that part of their association may be related to common genetic and/or environmental influences. Thus, this study was designed to estimate the genetic and environmental correlations of BP and PA phenotypes in nuclear families from Muzambinho, Brazil. Families including 236 offspring (6 to 24 years) and their 82 fathers and 122 mothers (24 to 65 years) were evaluated. BP was measured, and total PA (TPA) was assessed by an interview (commuting, occupational, leisure time, and school time PA). Quantitative genetic modeling was used to estimate maximal heritability (h²), and genetic and environmental correlations. Heritability was significant for all phenotypes (systolic BP: h² = 0.37 ± 0.10, P < 0.05; diastolic BP: h² = 0.39 ± 0.09, P < 0.05; TPA: h² = 0.24 ± 0.09, P < 0.05). Significant genetic (r g) and environmental (r e) correlations were detected between systolic and diastolic BP (r g = 0.67 ± 0.12 and r e = 0.48 ± 0.08, P < 0.05). Genetic correlations between BP and TPA were not significant, while a tendency to an environmental cross-trait correlation was found between diastolic BP and TPA (r e = -0.18 ± 0.09, P = 0.057). In conclusion, BP and PA are under genetic influences. Systolic and diastolic BP share common genes and environmental influences. Diastolic BP and TPA are probably under similar environmental influences.

MSX1 gene and nonsyndromic oral clefts in a Southern Brazilian population

Nonsyndromic oral clefts (NSOC) are the most common craniofacial birth defects in humans. The etiology of NSOC is complex, involving both genetic and environmental factors. Several genes that play a role in cellular proliferation, differentiation, and apoptosis have been associated with clefting. For example, variations in the homeobox gene family member MSX1, including a CA repeat located within its single intron, may play a role in clefting. The aim of this study was to investigate the association between MSX1CA repeat polymorphism and NSOC in a Southern Brazilian population using a case-parent triad design. We studied 182 nuclear families with NSOC recruited from the Hospital de Clínicas de Porto Alegre in Southern Brazil. The polymorphic region was amplified by the polymerase chain reaction and analyzed by using an automated sequencer. Among the 182 families studied, four different alleles were observed, at frequencies of 0.057 (175 bp), 0.169 (173 bp), 0.096 (171 bp) and 0.67 (169 bp). A transmission disequilibrium test with a family-based association test (FBAT) software program was used for analysis. FBAT analysis showed overtransmission of the 169 bp allele in NSOC (P=0.0005). These results suggest that the CA repeat polymorphism of theMSX1 gene may play a role in risk of NSOC in populations from Southern Brazil.